Kävin tänään yritysvierailulla tamperelaisessa Triuvare-yrityksessä, joka on yritysten IT-kumppani ja ratkoo yritysten tietotekniikkaan liittyviä ongelmia. Lisäksi Triuvare pyrkii siihen, että IT ei olisi yritykselle pelkkä kustannus, vaan että siitä saisi jotain irtikin. Triuvaren yrittäjä-toimitusjohtaja Toni Rantanen kertoi kahvin äärellä Triuvaren palvelutarjonnasta.
Olen kirjoittanut ja puhunut viime aikoina paljon työperäisestä maahanmuutosta ja siitä miten peräti 40 prosenttia suomalaisista yrityksistä kärsii työvoimapulasta. Varsinkin monet ICT-alan yritykset ovat tukalassa tilanteessa, kun suomalaisia koodareita ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi markkinoilla ja ulkomailta ammattilaisia ei tarveharkinnan takia saa järkevästi.
Olen peräänkuuluttanut ulkomaisten työvoiman tarveharkinnasta luopumisesta, joka tulee toteuttaa ainakin sellaisilla aloilla, joiden tiedetään kärsivän kotimaisten osaajien puutteesta. Yrittäjä Rantanen lähetti tulevalle eduskunnalle terveisiä, että yrittäjien ensimmäisen työntekijän palkkaamisen rimaan tulisi alentaa merkittävästi nykyisestä.
JULKAISTU 5.3.2019: Me yrittäjät olemme Suomen selkäranka, sillä juuri me pidämme hyvinvointivaltion pystyssä. Silti olemme edelleen toisen luokan kansalaisia, koska sosiaaliturvamme on kaukana palkansaajista. Esitän, että seuraava hallitus toteuttaa kattavan yrittäjyyspaketin, jolla hyvinvointimme tulevaisuus turvataan panostuksilla yrittäjiin ja yrittäjyyteen.
Yrityksen perustaminen tulee saada houkuttelevaksi vaihtoehdoksi palkkatyölle, joten yrittäjien sosiaaliturva täytyy korjata palkansaajien tasolle. Naisten tasa-arvo työmarkkinoilla edellyttää, että äitiyslomasta yritykselle koituvat jopa 17 500 euron kustannukset korvataan verovaroista. Nykyinen 2 500 euron korvaus oli toki askel oikeaan suuntaan. Perhe-etuusjärjestelmää tulee uudistaa siten, että yrittäjä voi pitää perhevapaat nykyistä pidemmällä ajanjaksolla.
Työllistämistä pitää helpottaa, joten palkan sivukuluja täytyy pienentää ja irtisanomislaki laajentaa koskemaan kaikkia yrityksiä. Mallia voidaan ottaa erityisesti Tanskasta. Konkurssin kohdatessa yrittäjä ei saa joutua loppuelämäkseen velkavankeuteen, vaan häntä tulee kohdella inhimillisesti. Taloustaitojen opetus ja yrittäjyyskasvatus tulee määritellä pakolliseksi koulussa.
25 vuotta yrittäjänä on osoittanut minulle, että poliitikoiden arvostus yrittäjiä kohtaan on kuin karkausvuosi. Molemmat toistuvat vain neljän vuoden välein. Tulevissa vaaleissa yrittäjien olisi hyvä yhdistää voimansa ja äänestää eduskuntaan aitoja yrittäjiä, jotka tuntevat omakohtaisesti yrittäjyyden haasteet.
Vaakalaudalla on koko hyvinvointivaltiomme tulevaisuus, sillä vain yritystoimintaa ja työllisyyttä parantamalla voimme saada tarpeeksi verotuloja nykyisten palvelujen ja sosiaaliturvan rahoittamiseksi. Työ on ihmiselle parasta sosiaaliturvaa, joka vähentää samalla myös syrjäytymistä. Varmistetaan yhdessä, että meillä on jatkossakin yrityksiä hyvinvoinnin selkärankana.
Kolmen hoivajätin tuottamasta vanhustenhoidosta paljastui taannoin törkeitä laiminlyöntejä, kun suuret hoivajätit olivat jättäneet noudattamatta kuntien kanssa tekemiään sopimuksia, ja kunnat taas eivät olleet asianmukaisesti valvoneet tilaamiensa palvelujen laatua. Samaan aikaan Valviran viranomaiset epäonnistuivat tehtävässään valvoa hoivakotien laatua. Tästä syystä hoivajättien oli mahdollista jättää vanhuksia heitteille vuosien ajan, kunnes karmean totuus lopulta paljastui. Onneksi.
Samalla täytyy todeta, että vastuu vanhustenhoidon tilasta ei ole ollut missään vaiheessa hallituksen saati minkään puolueen, vaan vastuussa ovat olleet Valviran lisäksi ennen kaikkea kunnanvaltuustoissa ja -hallituksissa istuvat kuntien ja kaupunkien päättäjät. Kunnat ja kaupungit ovat tilanneet palveluja ja jättäneet sen jälkeen tilaamiensa palvelujen laadun valvomatta. Moni paikallispoliitikko on varmasti olettanut, että Valvira hoitaisi valvonnan. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, sillä Valvira ei suorittanut valvontaa asianmukaisella tarkkuudella. Valvira perusteli laiminlyöntejään resurssipulalla, jonka helpottamiseksi hallitus osoittikin sinne taannoin nopeasti lisää rahaa.
Väitteet Valviran resurssipulasta ovat nyt kuitenkin asettuneet aivan uuteen valoon, koska tuoreimpien tietojen mukaan virastossa on edelleen rutkasti aikaa surffata esimerkiksi suomalaisten pienpanimojen sosiaalisen median tileillä. Viranomaisilla on aikaa ja resursseja lukea kuluttajien kommentteja ja etsiä tuhansien kommenttien joukosta tuotteisiin liittyviä positiivisia mainintoja, joita se nyt vaatii poistettavaksi muka alkoholilakiin vedoten. Viranomaisten tulkinnan mukaan kuluttajat eivät nimittäin saa kehua panimojen tuotteita yritysten sosiaalisen median tileillä, koska kuluttajien kehut katsotaan Valviran tulkinnan mukaan alkoholimainonnaksi. Tämä on siis vain viranomaisten oma tulkinta lain sisällöstä.
Kirjoitin Valviran ja ravintoloidensomesotkuista jo vuonna 2014useita artikkeleita, mutta nyt viisi vuotta myöhemmin tilanne on edelleen yhtä absurdi kuin silloin. Tuolloin Valvira nimittäin väitti, ettei ravintoloiden henkilökunta saisi kommentoida positiivisesti alkoholituotteita edes omilla henkilökohtaisilla sometileillään, mutta joutui sittemmin pyörtämään lain virheellisen tulkintansa. Sama päätön meininki jatkuu edelleen.
Kukaan ei voi enää väittää, etteikö Valviralla olisi ihan riittävästi resursseja valvoa vanhustenhoitoa, koska siellä on resursseja myös surffailla somessa etsimässä panimotuotteisiin liittyviä positiivisia palautteita. Kyse on vain resurssien jakamisesta, eli siitä onko Valviralle tärkeämpää varmistua vanhusten laadukkaasta hoivasta vai onko tärkeämpää vaatia poistamaan sosiaalisesta mediasta kommentit muun muassa siitä miten Pyynikin Käsityöläispanimon maailman parhaana palkitun Mosaic Lagerin trooppisen hedelmäinen, ruohoinen ja viljaisen maltainen maku hivelee makuhermoja kerta toisensa jälkeen. Menenkin tästä jääkaapille.
Työ on parasta sosiaaliturvaa. Lempilausahdukseni on ajankohtainen, koska saimme juuri erittäin positiivisia uutisia nuorten syrjäytymisen nopeasta vähenemisestä erityisesti uusien työpaikkojen ansiosta. Tilastokeskuksen mukaan syrjäytyneiden nuorten osuus 20-24-vuotiaista on romahtanut tällä hallituskaudella peräti 21,4 prosenttia, mikä on historiallinen tulos. Nykyisen hallituksen aikana Suomeen syntyneet 140 000 uutta työpaikkaa ovat vähentäneet eriarvoisuutta, pienituloisuutta ja syrjäytymistä enemmän kuin mikään muu hanke tai tukijärjestelmä koskaan. Työ on siis parasta sosiaaliturvaa.
Valtaosa tällä hallituskaudella syntyneistä uusista työpaikoista on pysyviä ja täysiaikaisia. Etlan asiantuntijoiden mukaan noin puolet työpaikoista on ollut hallituksen toimien ansiota ja toinen puoli sekä kansainvälisen talouskehityksen että edellisen hallituksen eläkeuudistuksen ansiota. Kokoomus on näin ollen osoittanut konkreettisesti mitä sen talouspolitiikka saa aikaan niin työpaikkojen kuin syrjäytymisenkin suhteen. Puhumattakaan työpaikan saaneiden kokemasta inhimillisestä hyvästä ja valtiontaloudelle aiheutuvista valtavista säästöistä. Jokainen työttömästä työlliseksi nouseva säästää valtiolle noin 12 000 euroa vuodessa.
Työ on tietenkin paljon muutakin kuin parasta sosiaaliturvaa, sillä ilman työtä ja sitä tarjoavia yrityksiä meillä ei olisi varaa nykyiseen hyvinvointivaltioon. Ruokkivan käden puremisella on yleensä lyhyet jäljet, joten hyvinvointia ylläpitäviä yrityksiä ja yrittäjiä tulee seuraavalla hallituskaudella tukea sen sijaan, että niitä uhattaisiin vasemmalta alituisesti uusilla veroilla. Yritykset ovat Suomen selkäranka, ja ilman niitä maa pysähtyy. Yrittäjyyden tukemisen lisäksi myös työn tekemisestä tulee tehdä kannattavaa loiventamalla tuloveron progressiota merkittävästi ja poistamalla kannustinloukkuja, jotka edelleen estävät monien työttömien työllistymisen. Nykyinen progressio on johtanut siihen, että korkeasti koulutettujen osaajien ei kannata ottaa vastaan lisätöitä ja tuhansia heistä on jo muuttanut ulkomaille. Karkotamme siis verottamalla parhaat tekijämme pois maasta.
Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta, ja vaalien pääteemaa pohditaan parhaillaan kovasti. Onko kyseessä ilmastovaalit, hoivavaalit vai talousvaalit? Ilmastonmuutos ja hoivapalvelut täytyy tietenkin ottaa vakavasti, mutta hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta kolme tärkeintä vaaliteemaa pitäisi olla 1. talous, 2. talous ja 3. talous. Näihin sisältyvät valtiontalouden parantumisen lisäksi tietenkin myös työpaikkojen lisääntyminen ja niiden myötä syrjäytymisen vähentyminen. Taloudessa on siis kyse valtavasta hyvinvoinnin kokonaisuudesta, eikä pelkästään euroista ja numeroista.
Vielä pari vuotta sitten oppositiossa pidettiin hallituksen tavoitetta 72 prosentin työllisyydestä täysin mahdottomana, eikä sitä peitelty. Oppositiolla oli käytössään samat lähtötiedot kuin hallituksella, mutta talousosaamista sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Siksi vaalien kynnyksellä kuultavia satuiluja työllisyyden parantamisesta opposition keinoilla kannattaa pitää lähinnä aprillipilana. Sitä ne nimittäin ovat.
Kevään eduskuntavaaleissa suomalaiset päättävät haluavatko ottaa askeleen oikealle ja jatkaa nykyistä uusien työpaikkojen lisäämistä, hyvinvointivaltion talouden kohentamista ja syrjäytymisen vähentämistä. Vai haluavatko tehdä täyskäännöksen vasemmalle ja karauttaa punavihreillä vankkureilla kohti kultaista 1960-lukua tehden lapsistamme maksumiehiä vähintään vuosikymmenten ajaksi. Sulle, mulle vaapulavissun, rahaa tulee seinästä ja sähkö pistorasiasta.
Eduskuntavaaleissa vaakalaudalla on hyvinvointivaltion tulevaisuus. Vain yritystoimintaa ja työllisyyttä parantamalla voidaan saada tarpeeksi verotuloja palvelujen ja sosiaaliturvan rahoittamiseksi. Veroja lisäämällä tulevaisuutemme tekijät muuttavat ulkomaille ja työpaikat vähenevät.
Eduskunnan ryhtiliike tarvitsee aktiivisen jalkatyön lisäksi myös riihikuivaa rahaa ja jokaisen kynnelle kykenevän someaktiivisuutta. Sinäkin voit olla tekemässä ryhtiliikettä eduskuntaan monin eri tavoin. Tehokkaimpia ovat taloudellinen tuki kampanjan taustalla toimivalle Pirkanmaan Ryhtiliike ry -yhdistykselle ja tukemalla kampanjaa sosiaalisessa mediassa levittämällä päivityksiä omille kontakteillesi.
Tässä alla tiedot miten taloudellisen tuen antaminen onnistuu helpoimmin jo muutamalla klikkauksella. Lahoitusten antajista 1 500 euroa ja sen ylittävät ovat julkisia, mutta 1 499 euroon saakka lahjoittaja jää vain minun tietooni.
Ryhtiliikkeen levittäminen sosiaalisessa mediassa on ensiarvoisen tärkeää, sillä siten tavoitamme helposti ja nopeasti valtaosan pirkanmaalaisista tolkun ihmisistä. Jokainen voi kantaa kortensa kekoon jakamalla ja tykkäämällä Jockan kirjoituksia, mutta myös erityisesti kutsumalla kavereitaan mukaan Jockan Facebook-sivulle.
Esitin joulukuussa paljon huomiota saaneessa Taloustaidot pakolliseksi kouluun – elämän perustaidot opetettava kaikille -kirjoituksessani taloustaitoja pakolliseksi kouluihin. Nykyisessä opetussuunnitelmassa talouden osuus voidaan opettajan pedagogisen harkintavallan ansiosta käsitellä vain ohimennen, jolloin oppilaat voivat pahimmassa tapauksessa jäädä lähes kokonaan vaille oman talouden perusteiden tuntemusta.
Esitin joulukuussa, että taloustaitojen opetuksesta pitäisi tehdä pakollista ja tarpeeksi kattavaa, jotta opetus tarjoaisi jokaiselle lapselle ja nuorelle tarvittavan osaamisen omaan elämänhallintaan. Valtaosa kirjoitustani kommentoineista oli samaa mieltä, mutta jotkut pitivät kirjoitusta opettajien ammattitaidon aliarvioimisena ja ”markkinatalouden levittämisenä”. Kirjoitus saikin aikaan kovasti julkista keskustelua puolesta ja vastaan.
Syntynyt vilkas keskustelu vahvisti aikaisemman olettamukseni siitä, että opettajien omat henkilökohtaiset näkemykset markkinataloudesta ja jopa poliittinen kanta vaikuttavat siihen mitä ja miten opettaja lapsille opettaa. Tämä havainto vahvisti näkemykseni siitä, että taloustaitojen opetuksesta täytyy tehdä pakollista vailla mahdollisuutta ohittaa sitä tai käydä aihepiiriä läpi vain ylimalkaisesti – kirjaimellisesti vasemmalla kädellä. Opettajalla ei tule olla mahdollisuutta jättää taloustaitoja opettamatta, vaikka hänen oma poliittinen näkemyksensä ei olisikaan pro markkinatalous.
”Ongelma on akuutti ja vakava. Tällä hetkellä yli 500 000 suomalaista on ulosotossa ja maksuhäiriömerkintä on 380 000 suomalaisella.”
Ongelma on akuutti ja vakava. Tällä hetkellä yli 500 000 suomalaista on ulosotossa ja maksuhäiriömerkintä on 380 000 suomalaisella. Jos pyydät huomenna vaikkapa sataa lukiolaista laskemaan pikavipin todellisen vuosikoron, niin veikkaan korkeintaan 20 laskevan sen oikein. Taloustaitojen paikoin hyvinkin heikko osaaminen on mielestäni Suomelle ja suomalaisille vakava kansallinen ongelma, johon myös eduskunnan pitää herätä nyt, eikä vasta 10 vuoden päästä.
Tänään sain aamulla erittäin mieluisia uutisia, kun Talous ja nuoret TAT julkaisi opettajille tekemänsä Opettajien talousosaaminen 2019 -kyselyn tulokset. Sen sisältö oli nimittäin vahvasti esitystäni puoltava, sillä peräti 76 prosenttia opettajista katsoi, että taloustaitojen opetuksen pitäisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla. Upeaa, että opettajat ovat kanssani samaa mieltä muutamista kitkeristä ideologisista vastalauseista huolimatta. Itse katson, että taloustaitojen opettaminen tulee aloittaa jo esikoulusta. Paljonko LEGO-paketti maksaa, mistä raha sen ostamiseen on tullut ja paljonko hinnasta menee verojen kautta hyvinvointivaltion ylläpitoon ja niin edelleen. Lapsille pitää opettaa jo eskarissa, ettei raha tule maagisesta taikaseinästä.
Opettajien talousosaamista selvittäneessä kyselyssä peräti 94 prosenttia opettajista piti taloustaitojen opettamista tärkeänä, mutta vain kolmannes piti koulun nykyisin antamia talousosaamisen valmiuksia riittävinä. Viime syksynä samanlainen kysely tehtiin koululaisille, joista peräti 90 prosenttia halusi nimenomaan koulun opettavan heille taloustaitoja, mutta vain 20 prosenttia pitää koulun nykyisin tarjoamia valmiuksia riittävinä. Tänään siis varmistui, että sekä opettajien että oppilaiden kohdalla ero toiveiden ja toteutuneen välillä on valtava. Koska tulos oli esitykseni kannalta selvästi parempi kuin uskalsin edes haaveilla, tulisi nyt pohtia vakavasti taloustaitoja myös mahdollisena omana oppiaineenaan.
”76 prosenttia opettajista katsoi, että taloustaitojen opetuksen pitäisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla.”
– Opettajien talousosaaminen 2019 -kysely
Lisäksi tänään julkistetun Opettajien talousosaaminen 2019 -kyselyn mukaan peräti kaksi kolmesta opettajasta kertoi olevansa melko tai erittäin huolissaan nuorten heikosta talousosaamisesta. Samaan aikaan 78 prosenttia opettajista katsoi voivansa vaikuttaa nuorten taloustaitoihin. Ongelman vakavuus on siis osoitettu pitävästi ja opettajat tietävät voivansa korjata asian. Nyt tarvitaan enää ryhtiliike ja tarvittaessa myös opetussuunnitelman päivittäminen, että pääsemme käärimään hihat.
Hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta taloustaidot ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska oman talouden hallinta on olennainen osa ihmisen koko elämää kaikkine osa-alueineen. Heikot taloustaidot voivat johtaa velkakierteeseen ja ulostottoon, joka taas johtaa vaikeuksiin jopa vuokra-asunnon ja puhelinliittymän saamisessa. Lopulta seuraus voi olla henkilön syrjäytyminen, mikä tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi. Toistan tässä usein käyttämäni toteamuksen: Euro alkupäähän voi säästää satasen loppupäästä.
Kyselyssä 71 prosenttia opettajista katsoi hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta sen opettamiseksi, mutta vain 14 prosenttia katsoi osaamisensa perustuvan opettajankoulutukseen. Tämän perusteella taloutta tulee ryhtyä jatkossa painottamaan opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa merkittävästi nykyistä enemmän.
Suomalainen vanhustenhoito on parhaillaan pahassa kriisissä. Eikä kyse ole vain yksityisten yritysten palveluista, vaan myös julkisella sektorilla tilanne on huolestuttava. Mikäli lehtitiedot pitävät paikkansa, ovat kohun aiheuttaneen Esperi Caren laiminlyönnit olleet kuitenkin kaikessa epäinhimillisyydessään pöyristyttäviä, eikä sellaisia toivottavasti ole tehty missään muualla. Tällaiset tahalliset laiminlyönnit ovat tietenkin yrityksen omaa syytä, mutta kunnille ja viranomaisille kuuluvan valvonnan pettäminen on kuitenkin mahdollistanut laiminlyöntien jatkumisen. Yhtä lailla valvonta on pettänyt myös julkisella sektorilla, joten nyt tarvitaan merkittävä koko alan kattava #ryhtiliike, että tilanne saadaan korjattua.
EVA raportoi syksyllä 2018, että yksityisiä sote-palveluiden tuottajia säännellään tarkemmin kuin julkisia toimijoita. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL on puolestaan seurannut vanhuspalvelujen toimintaa sekä yksityisellä että julkisella sektorilla vuodesta 2013 saakka, ja tulosten mukaan yksityiset yritykset ovat pärjänneet julkaisia paremmin. Valvontaa tekevän Valviran selvityksen mukaan vanhusten aterioinnin tiheydessä oli julkisella puolella ongelmia 76 prosenttissa ja yksityisellä puolella 42 prosentissa toimipaikkoja.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos 2018
Eilen Aluehallintovirasto AVI kertoi, että sen tietojen mukaan ongelmia on viime aikoina ollut eniten yksityisillä yrityksillä. AVI perusti tämän väitteensä saamiinsa valituksiin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL sen sijaan raportoi kattavien tutkimustensa perusteella aivan päinvastaista, sillä laitoksen yksityiskohtaisen julkisen raportin mukaan yksityisen sektorin vanhuspalvelut ovat valtaosalla mittareista laadukkaampia kuin julkisen sektorin vanhuspalvelut. Esimerkiksi nyt kohutussa henkilöstön määrässä on yksityisella puolella ollut selvästi vähemmän ongelmia kuin julkisella. Näiden perusteella on varmaa, että vanhuspalvelujen laadussa on vakavia ongelmia molemmilla sektoreilla, mutta yksityisellä ongelmia on tutkitusti vähemmän.
THL Vanhuspalvelujen tila -seurantatutkimus 2014–2018
Hoivapalvelujen surkeasta tasosta niin yksityisellä kuin julkisella puolella on puhuttu Suomessa ajoittain jo vuosia, ja myös mediat ovat ongelmista kirjoittaneet. Vasta Esperi Caren tapaus kuitenkin nosti ongelmat laajempaan julkiseen keskusteluun. Analogia oli sama kuin Oulun raiskausilmiössä; Ongelma kyllä tiedostetaan, mutta ryhtiliikeen aloittamiseksi tarvitaan kansallisesti koskettava tragedia. Sama koskee minun julkisesti ajamaani törkeiden rattijuoppojen tuomioiden koventamista ja autojen takavarikointia. Siihenkin näytetään heräävän kunnolla vasta sitten, kun ensin tapahtuu koko maata vavisuttava ihmishenkiä vievä tragedia. Miksi emme Suomessa kykene reagoimaan näihin selkeisiin ongelmiin etupainotteisesti?
”Hoivapalvelujen yksityistäminen ei ole ongelma silloin, kun valvonta toimii”
Totean suoraan, että hoivapalvelujen yksityistäminen ei ole ongelma, kun valvonta toimii ja hoivayritys hoitaa tehtävänsä. Yksityistäminen on yhteiskunnalle usein paras tapa hoitaa hoivapalvelut kustannustehokkaasti ja silti laadukkaasti. Ongelma sen sijaan syntyy, jos ja kun valvonnan heikkous yhdistettynä kaupunkien ja kuntien heikkoon ulkoistamisen osaamiseen (josta kirjoitimme vuonna 2017) johtavat ensin porsaanreikiin ja sitten niiden härskiin hyväksikäyttöön. Esperi Caren tapauksessa näyttää olevan kyse nimenomaan tällaisesta yhdistelmästä.
Soten sokeat pisteet EVA Analyysi, 20.11.2018
Kansainvälinen yritysjätti haluaa tietenkin saada mahdollisimman pienellä panoksella mahdollisimman suuren tuoton. Tuossa välissä pitäisi olla toimiva ja aktiivinen valvonta, joka on nyt jostain syystä pettänyt. Tilanne on sama kuin että jääkiekko-ottelussa erotuomari katoaisi välillä kahville ja jättäisi pelaajat keskenään kaukaloon. Suomen täytyy nyt ottaa koko hoivasektori tiukkaan tarkkailuun ja kaikki alan toimijat suurennuslasin alle, oli kyse sitten yksityisestä tai julkisesta sektorista. Nyt tulee käynnistää hanke, jossa tarkastetaan kaikki hoiva-alan toimipisteet ja niistä tehdyt valitukset. Yksityisten puolella tulee ulkomaisten hoivajättien verokikkailuun puuttua siten, että ne eivät voisi jatkossa siirtää tuottojaan ulkomaille. Rahojen katoaminen ulkomaille ”carunamaisesti” on toki merkittävästi laajempi ongelma, mutta siihenkin täytyy keksiä ratkaisu.
Olen lukenut parin päivän aikana paljon kommentteja, joissa on syytetty jopa valinnanvapautta Esperi Caren tapauksesta. Ensinnäkin valinnanvapaus ei ole vielä edes käytössä, joten se ei voi edes pitkän aasinsillan kautta olla syyllinen laiminlyönteihin. Toiseksi valinnanvapauden syyttäminen on kuin syyttäisi maakuntauudistusta kiinteistöjen homehtumisesta. Tai syyttäisi palveluseteliä päiväkodin hoitajapulasta. Tai syyttäisi viinapulloa rattijuoppoudesta. Valinnanvapaus ja Esperi Care ovat kaksi täysin eri asiaa, joita ei voi samaistaa toisiinsa mitenkään. Varsinkin kun valinnanvapaus ei ole vielä edes voimassa.
”Meillä toimii sadoittain hoiva-alan yrityksiä jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti”
Yhtä lailla perusteettomia ovat olleet kommentit, joissa Esperi Caren tapauksesta on syytetty sote-uudistusta. Sitäkään kun ei ole vielä edes tehty saati että se olisi voimassa. Parhaillaan somessa käydään varsinkin vihervasemmiston taholla lynkkauskilpailua siitä kuka tyrmää yksityiset hoivayritykset rajuimmin. Ilmeisesti kaikilla ei ole tiedossa, että meillä on toiminut jo vuosikymmenten ajan satoja hoiva-alan yrityksiä, jotka hoitavat velvoitteensa asianmukaisesti ja tarjoavat asiakkailleen ensiluokkaista palvelua sekä säästävät samalla yhteiskunnalle merkittäviä rahasummia. Suomen sadat hoivayritykset eivät katoa minnekään, kävi sote-uudistuksen sitten miten tahansa. Nyt nämä yksityiset hoivayritykset ollaan kuitenkin heittämässä pesuveden mukana vain koska jotkut isot kansainväliset hoivajätit ovat ahneuksissaan laiminlyöneet niille kuuluvia velvollisuuksia.
Puolueista esimerkiksi Kokoomus ei tietääkseni ole mitenkään mukana hoivabisneksessä, mutta SDP ja Vasemmistoliitto ovat vahvasti mukana nimenomaan yksityisessä hoivabisneksessä. SDP ja Vasemmistoliitto siis hyötyvät rahallisesti, jos nyt syntyneen kohun myötä kuntien asiakkuuksia siirtyy Esperi Carelta, Attendolta ja Mehiläiseltä vasemmiston omistamalle Med Groupille. Yrityksen taustalla Tradekan naruista ovat vetelemässä muun muassa Li Andersson, Eero Heinäluoma, Antti Lindtman ja Paavo Arhinmäki. Erittäin mielenkiintoista on myös se, että vasemmiston hoivayhtiö Med Group toimii jo nyt Esperi Caren strategisena kumppanina. Esimerkiksi Med Groupin Punkalaitumella sijaitsevat vanhusten ja vammaisten asumispalvelut ovat jo siirtyneet Esperi Caren hoidettavaksi. Tulevaisuudessa onkin mielenkiintoista nähdä saavatko toimipisteet puhtaat paperit tulevissa tehotarkastuksissa.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Suomen täytyy nyt tehdä merkittävä ryhtiliike ja varmistaa, että sekä yksityisen että julkisen sektorin vanhustenhoito on jatkossa asianmukaisella tasolla varsinkin hoitajamitoituksen suhteen. Korostan valvontaa, koska pelkät sanat paperilla eivät riitä – oli kyseessä laki tai sopimus. Lisäksi esitän, että laiminlyönteihin tulee määritellä sekä yksityiselle että julkiselle sektorille merkittävät sanktiot. Jos hoivapalvelussa havaitaan laiminlyöntejä, tulee sillä olla muita seurauksia kuin kirjallinen nuhtelu.
Ilman tuntuvia sanktioita edes valvonta ei riitä korjaamaan palveluiden tasoa. Kristiinankaupungin Esperi Caren yksikössä nyt käytetty yksikön sulkemisen uhka ei riitä vaikuttamaan perusarkeen, koska sen käyttämisen raja on korkea. Sen lisäksi tarvitaan väliportaita, kuten esimerkiksi uhkasakon käyttämisen rajan merkittävä alentaminen. Uhkasakon tulee olla käytettävissä pienistäkin rikkomuksista. Kiristyvään valvontaan tarvitaan todennäköisesti lisää resursseja, mutta se on olennainen sijoitus vanhustenhoitoon.
Vanhukset ansaitsevat parempaa hoivaa kuin osassa toimipaikoista nyt saavat. Vanhusten ei pidä antaa kärsiä nahoissaan kansainvälisten hoivajättien härskin voitontavoittelun seurauksista, vaan vanhusten pitää saada ne laadukkaat palvelut, josta hoivayhtiöille nykyisin julkisista verovaroista jo nyt maksetaan. Se onnistuu mielestäni vain valvontaa ja sanktioita lisäämällä. Tuli meille sotea tai ei, on meillä ollut jo vuosikymmenten ajan laadukkaita ja asiansa hyvin hoitavia yksityisiä suomalaisia hoivayrityksiä. Niitä meillä tulee jatkossakin olemaan, kunhan valvonta saadaan kuntoon ja sekä sopimukset että rikkomusten sanktiot määriteltyä uusiksi.
Kiireisen vaalikevään viime viikko sujui kuin lennosta, sillä koko viikko mentiin tilaisuudesta toiseen minuuttiaikataululla. Lauantain ja sunnuntain pyhitin rauhalliselle yhdessäololle perheen kanssa, mutta vielä perjantaina sattui ja tapahtui senkin edestä.
Lempäälän yrittäjien Y-kahvit 25.1.2019.
Päivä alkoi Lempäälän Ideahuoneelta, jossa oli ohjelmassa perinteiset Y-kahvit, jossa paikalliset yrittäjät tapaavat toisiaan. Tällä kertaa Tampereen puolelta olivat vieraana Hervannan Yrittäjät. Keskusteluissa oli tuttuun tapaan verkostoitumista sekä kuulumisten kertomista. Näistä tilaisuuksista on saanut alkunsa moni menestyksekäs idea.
Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019
Ideahuoneelta suuntasin pari siviilityöhön liittyvän kokouksen jälkeen vaihtamaan pikaisesti asua ja pakkaamaan rollupeja ja muuta vaalimateriaalia mukaan. Kello 17.00 oli nimittäin ohjelmassa Lempäälän Kokoomuksen perinteinen Siipiperjantai, johon minut oli kutsuttu tällä kertaa vieraaksi esittäytymään. Paikalle saapui moninkertainen määrä ihmisiä tavalliseen verrattuna, joten tunnelma oli korkealla.
Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019Kokoomuksen Siipiperjantaissa 25.1.2019
Kerroin itsestäni ja näkemyksistäni Suomen paremman tulevaisuuden eteen. Arvovaltaisen yleisön kysymykset olivat loistavia ja luotasimme niiden pohjalta niin eläkkeiden kuin myös koulutuksen ja työelämän tulevaisuuden näkymiä. Lopulta esittäytyminen venyi aiotun 45 minuutin sijaan lähes puoleksitoista tunniksi. Kiitos jokaiselle mukana olleelle!
Lempäälän tilaisuus päättyi 1900 ja Tampereen Torni-hotellissa Hämeen Urheilugaala oli alkanut jo puoli tuntia aiemmin. Hyppäsin siis autoon ja suuntasin suoraan Hämpin parkkiin gaalapaikan alapuolelle.
Urheilugaalassa 25.1.2019 mukana Tero Majuri ja nyrkkeilyn EM-kultamitalisti Elina Gustafsson.
Pikkutakki vaihtui pikaisesti puvuntakkiin ja kravattiin, ja Superman-hetken jälkeen hissillä maan pinnalle ja gaalaan. Siellä palkittiin Pirkanmaan ja Hämeen menestyneitä urheilijoita, seuroja, valmentajia ja taustavoimia. Tilaisuus oli erittäin hyvä. Kiitos kutsusta Gredin ja Sontekin isännille!
Urheilugaalassa 25.1.2019 mukana Hönttä & Toippari
JULKAISTU 26.1.2019 Tamperelainen-lehdessä julkaistiin tänään kirjoitukseni työelämästä. Työstä pitäisi jäädä enemmän rahaa tekijälle ja vähemmän valtiolle. Siksi verotuksen painopistettä pitää siirtää ansiotuloveroista kulutus- ja haittaveroihin. Työn vastaanottamista hankaloittavat kannustinloukut tulee samalla purkaa, jotta työn tekeminen olisi kannattavaa aina ja kaikissa elämäntilanteissa. Työn tekemisestä pitäisi palkita, ei rankaista, joten ansiotuloveron progressiota pitää loiventaa merkittävästi. Tässä alla kolumnini aiheesta:
Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa
Sanon sen suoraan: Suomen työelämä on rikki. Työn pitäisi olla kannattavaa aina ja kaikissa tilanteissa, mutta työttömyyteen kannustava tukijärjestelmämme estää sen. Monien kannattaa olla työttömänä, koska työstä saatava lisäarvo verrattuna tukirahoilla elämiseen on olematon – varsinkin menetettyyn vapaa-aikaan nähden. Nämä kannustinloukut ovat uhka hyvinvointivaltion tulevaisuudelle, koska työttömien ei enää kannata kantaa korttaan yhteiseen kekoon.
Kannustinloukut ovat myös korkeakoulutettujen ongelma, sillä Akavan mukaan peräti 34 prosenttia sen jäsenistä jättää lisätyöt ottamatta. Syynä on lisätöihin iskevä veroprogressio, joka siis hukkaa yhteiskunnan arvokkaita resursseja. Progressio on myös osasyy siihen, että jo tuhannet koulutetut osaajamme ovat muuttaneet ulkomaille.
Kuluvalla hallituskaudella työllisyys on saatu historialliseen kasvuun, mutta urakka on vasta alussa. Samalla linjalla täytyy jatkaa, jos haluamme pitää huolta suomalaisten hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa. Emme voi tyytyä edes vasemmiston taannoin mahdottomana pitämään 72 prosentin työllisyyteen. Jos haluamme pitää yllä hyvinvointivaltiota, täytyy työllisyys nostaa vähintään 75 prosenttiin. Samaan aikaan työn murros, digitalisaatio ja robotisaatio vähentävät työpaikkoja päivä päivältä nopeammin. Menossa on siis kilpajuoksu, jossa Suomi ei voi ottaa neljän vuoden aikalisää.
Työttömyys maksaa Suomelle vuodessa 10 miljardia euroa, ja työttömän ja työllisen kustannusten ero on vuodessa noin 12 000 euroa. Ongelman korjaamiseksi työstä pitää tehdä taas kannattavaa. Verotusta tulee uudistaa poistamalla kannustinloukut ja loiventamalla tuloveron progressiota. Verotusta täytyy siirtää tuloveroista kulutus- ja haittaveroihin ja sosiaalitukien vastikkeellisuutta lisätä. Uusien työpaikkojen luomista tulee helpottaa yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Jokaisen pitää saada nauttia oman työnsä hedelmistä, joten maailman alhaisimpiin tuloeroihin ei pidä tuijottaa liikaa. Opintotuen tulorajaa tulee nostaa, koska työnteon kulttuuri on tärkeä omaksua jo nuorena. Työ on nimittäin parasta sosiaaliturvaa.
Lempäälän hyvinvointilautakunnan kokous järjestettiin lähellä kotia, joten päätin hieman reippailla ja suunnata sinne ja takaisin jalkapatikassa. Samalla pohdin ääneen päivän ilouutista, jonka mukaan Pirkanmaan lähijunat pääsivät mukaan lähijunien pilottihankkeeseen. Parhaassa tapauksessa pilottihanke alkaa jo vuoden 2019 aikana. Siinä on mukana kolme erittäin tärkeää reittiä, eli Toijala-Lempäälä-Tampere, Vilppula-Orivesi-Tampere ja Nokia-Tesoma-Tampere. Videolla muutama ajatus aiheesta pakkasessa reippailun lomassa.
Tänään kävimme tekemässä ryhtiliikettä Tampereen ydinkeskustassa, kun kiinnitimme pari näyttävää mainosta. Toisen Hämeenkadulle ja toisen Koskikadulle. Videolla hieman tunnelmia lopputuloksesta.
