Kävin tänään ensimmäistä kertaa asunto-osakeyhtiömme yhtiökokouksessa, josta tosin myöhästyin heti kärkeen 20 minsaa duunikeikan takia. Kokouksessa oli leppoisa tunnelma, joka vain vahvisti fiilikseni yhtiömme hyvästä hengestä ja taloudesta.

Asunnon valinta meni siis kohdalleen ja hyvältä näyttää myös jatko tässä talossa. Kokouksen lopussa sain kunnian tulla valituksi hallituksen varajäseneksi, vaikka olen asunut talossa vasta puolisen vuotta. Naapurini itse asiassa ehdotti minua varsinaiseksi jäseneksi, mutta en viitsinyt viedä asiaa äänestykseen saakka. Ensi vuonna sitten.

Freteistäni Tempo on muuten saanut pienen hiljaiselon jälkeen taas virtaa suoniinsa. Taas jaksaa äijä kiipeillä pitkin sohvia ja kaivella laukkuja kuin nuorena ikään. Yhtenä syynä on varmasti vitamiinivalmiste, jota Tempolle syötän. Kiitos vaan Jyrkille vihjeestä!

Pari päivää sitten tuli suru-uutinen, että Tempon veli oli kuollut syöpään. Se antaa lisäpontta syöttää Tempolle vitamiineja. Ainakin vielä äijä näyttäisi olevan hyvin voimissaan, mutta aina ei ole näin ollut.

Reissu jälleen takana. Jengiä ei tullut ihan odotetusti, mutta hauskaa oli. Kemut jatkui Royalista hotlan puolella. Vaasan setti oli siis jälleen, perinteen mukaisesti, leppoisan rento. Pian bäkkiin tohon cityyn. Myös matkaseura oli erittäin… hyvää.

Taisi unet jäädä Vaasassa aika vähille, sillä himaan päästyäni kävin pikaisesti saunassa ja sit ”hetkeksi” päiväunille klo 2100. No, heräsin tänään klo 1130, eli tuli vedettyä keskimääräistä pidemmät päiväunet. Tuli maksettua univelatkin samalla. Hyvä niin. Tänään on sit rästiduunit saaneet kyytiä. Ujea.

Tossa yks frendi kyseli eilen, et miksen ole koskaan hakenut mainostoimistoon duuniin, kun olen kuitenkin tehnyt alan duuneja pian kymmenen vuotta? Vaikea sanoa. Itse asiassa ei ole koskaan aiemmin tullut edes mieleeni.

Voisihan sitä hakea joistain Tampereen alueen toimistoista esimerkiksi copyn duunia. Tänäänkin tuli rustattua pari it-alan yrityksen tiedotteeseen tullutta mainostekstiä, joten toi copyn setti vois olla hyvin hallussa. Saas kattoo… Ehdotuksia vastaanotetaan 🙂

Kevät tulee, joten nyt on viimeisiä hetkiä askarrella oma lumihiutale.

Erittäin mukavan ilmailupäivän jälkeen illan kruunasi tamperelaisen yökerhon, Vanhan Diivan, hautajaiset. Mesta oli tänään viimeistä iltaa auki. Neljä vuotta ja ziljoonat bileet. Hauskaa on ollut, mutta kaikki loppuu aikanaan. Aikamoiset hulinat oli kyllä, kun teinit sai puoli-ilmaista viinaa ja muutenkin sekavaa settiä positiivisessa mielessä.

Kuukauden kuluttua samassa mestassa avaa täysin uusi ravintola uudella nimellä ja ikärajalla varustettuna. Kiitos neljästä vuodesta Vanha Diiva.

Päivällä kävin Nokian Sorvassa lentämässä pitkästä aikaa. Tai siis pitkästä aikaa vain minulla, koska edelliset lennot tein joskus syyskuussa. Jo oli aikakin nousta taas siiville. Ja vi*un hauskaa oli. Lensin vain kolme lentoa, mutta keli oli mitä parhain ja fiilis myös. Huomenna, eli tänään taas samat setit luvassa… Ilmaan!

Todellinen suomalainen sankari on kuollut. Jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth menehtyi eilen 99-vuotiaana. Äijässä kiteytyi suomalainen sankari sen kaikissa ominaisuuksissaan. Lisäksi hän oli varmasti mies, jota jokainen suomalainen arvosti suuresti.

Perjantaina juhlittiin Suomen suurimman ja kauneimman elämysalan yrityksen, Elämystaikurit Oy:n kymmenvuotista taivalta. Onneksi olkoon vaan firmalle ja koko upealle jengille!!! Kuten menestystarinat usein syntyvät, myös Elämystaikurit sai alkunsa harrastustoiminnasta. Sittemmin yritys on kasvanut maan suurimmaksi tapahtumamarkkinointia, erilaisia yritystapahtumia ja elämyspäiviä järjestäväksi yritykseksi.

Itse olen tehnyt keikkoja suurimmalle osalle Suomen ohjelmatoimistoista, joten uskallan väittää, että mikään muu alan yritys ei pääse lähellekään Taikureita monessakin suhteessa. Keikoilla on aina kaikki toiminut a:sta ö:hön täydellisesti. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, jälleen kerran.

Taikureilla on joku yhdeksäs vaisto valita töihin vain ja ainoastaan paras jengi. Vähän sama meisinki kuin matkaoppaissa, kaikki ovat samalla aaltopituudella ja tulevat jättihyvin keskenään toimeen. Harvinaista ja juuri siksi erittäin hienoa. Tuiki tavallisesta kyräilystä, äksyilystä ja selkään puukottamisesta ei ole mitään havaintoja näillä kiertueilla.

10-vuotisjuhlat juhlittiin Hämeenlinnassa Vanajanlinnassa. Puitteet olivat hienot ja kaikki viimeisen päälle suunniteltua. Juhlaa ohjasi live-versio Hyppönen, Enbuske Experiencestä. Vaikka ohjelma oli hieno, silti kaiken kruunasi jälleen upea yhteenkuuluvuuden tunne, vaikka suurin osa jengistä oli toisilleen täysin tuntemattomia ennen tätä iltaa. Ei ole enää 🙂

Leppilammen Mikko oli fiksannut Vanajalinnan saunaosaston isoja ja mukavia jatkoja varten. Siellä juhlittiinkin liki aamuun saakka kosteissa tunnelmissa saunoen ja mm. lumessa pyörien. Mikko piti hienosti huolen myös keittopuolesta. Vielä näin jälkikäteen kiitos ja paljon terveisiä jokaiselle paikalla olleelle! Kutsu Tampereelle on edelleen avoinna!

Tänä vuonna pitää antaa propseja Miss Suomi -kisoille tai ainakin voittajan valinnalle. Pitkästä aikaa Suomeen saatiin taas kaunis ja edustava Miss Suomi. Mira Saloa ei voi ainakaan Suomen Anna Nicole Smithiksi nimittää 🙂

Ruotsissa osataan myös. Tuorein Miss Ruotsi Helena Stenbäck on kertonut olevansa biseksuaali 🙂 Päällikkösettiä! Kissa esitteli vieläpä tyttöystävänsä lehdille heti voiton jälkeen. Erään tutkimuksen mukaan 8% ruotsalaisista työikäisistä pitää oman sukupuolensa edustajista, mikä ei tosin ole mikään uusi juttu…

Päivitin muuten Stara.fi -saitille Paycheck leffan arvostelun. Ei ollut kovin vahva, joten kannattaa zoomata leffa aikaisintaan dvd:ltä…

Jostain osui silmiin linkki sivulle, josta löytyy kuvia erilaisista trooppisista sairauksista. Tai itse asiassa niiden seurauksista. Huom! Ei heikkohermoisille! Luvassa on karua katseltavaa…

Päätin remontoida hieman olohuoneen seinää. Koska seinässä oli tapetti, niin päätin repiä sen pois. Eihän siinä menisi kuin yksi ilta. Toisin kuitenkin kävi. Seinässä oli viisi tai kuusi tapettikerrosta, ja yhden kerroksen päälle oli siellä täällä maalattu, joten vesi ei mennyt maalista läpi.

Kaikkein alimmaisena oli vielä joku ihmeellinen liimakerros ja sen alla vielä kalkkivelliä, eli tasoitetta. Nuo kaikki piti ottaa sentti sentiltä veke, mutta nyt voin vihdoin sanoa, että seinä on tasoitetta vaille maalauskunnossa. Huomenna olis tarkoitus tasoitella ja heittää mageen värinen maali pintaan. Vihdoinkin.

Pitänee korkata olut sen kunniaksi, että projekti on päässyt vaiheeseen 2. Mutta vasta sitten kun tää laastikerros on saatu pois iholta 🙂 Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että seinästä sentti sentiltä irrotettua laastia ja liimaa kertyi kaksi kymmenen litran sangollista…

Tänään olisi ollut Kraftwerkin keikka Tsadissa ja vieläpä sinne pari lippuakin, mutta tärkeysjärjestys se olla pitää! Toivottavasti veteraanit tulee vielä uudelleen Suomeen. Varmasti oli loistava keikka.