+26’C ja Coloradon terassi. Say no more.

Vaasan reissulla tuli useampaankin otteeseen puheeksi oluen nykyinen hinta ravintoloissa. Suurimmassa osassa se on mielestäni ihan siedettävällä tasolla, mutta koimme frendien kanssa todellisen yllätyksen, kun eräs ketjuravintola oli nostanut oluen hintaa samalla kun alkoholivero laski…

Sitten vielä ihmetellään, että miksi asiakkaat tulevat aiempaa myöhemmin ravintolaan ja juovat siellä aiempaa vähemmän. No, syytä ei tarvitse etsiä hinnastoa kauempaa… 6,20 euroa kuuden desin keitosta ylittää jo monen kipukynnyksen selvästi. Jopa Levillä saa sesonkiaikaan halvempaa keittoa kuin ao. ravintolassa.

Jos yksi 6 desin keitto maksaa 6,20 euroa, tulee litrahinnaksi 10,33 euroa. Kaupasta ostetulla viiden euron 6-packilla litrahinnaksi tulee pantit poislukien 2,22 euroa. Litrahinnassa on siis eroa vaivaiset 8,10 euroa! No eihän se ole kuin rapiat 48 markkaa litralta…

Kun samaan aikaan läheisestä ravintolasta saa arki-iltaisin 4 desin tuopin kahdella eurolla, niin ei liene ihme, että jälkimmäisessä paikassa kauppa käy. Ihmiset ovat nykyisin kaikesta eurohössötyksestä huolimatta hintatietoisia.

Singahdin kunnioittamaan Vaasaa pienissä vapputunnelmissa. Eilen oli hyvät setit ja legendaariset kuosit. Pussikeittoa Hoviskan rannassa ja siitä Vaasan mannermaisen yöelämän syövereihin. Meisinki oli levoton, mutta leppoisa.

Tänään joutuu ottamaan saman setin uusiksi, mutta hiukan rauhallisemmissa merkeissä. Päivä on mennyt Kunkku Pähkinän ja Akin kanssa ympäri maakuntaa cruisailessa. Siistii. Nyt pussikeittoa ja uusi kierros Vaasan yössä. Dj Pääkallo ja kumppanit ovat illalla keikalla Fontanassa Technicolorinsa kanssa. Checks.

np. Kuningas Pähkinä ja Setä Tamu : Heitä paita vit*tuun

Pinserin kautta löytyi uskomattoman hauska video, jossa koira skeittaa. Tsekkaa!

Tänään oli aikamoinen ajomatka kun istuttiin 13 tuntia autossa. Erikoista siinä oli, että aamulla Lapista lähdettäessä lunta oli polveen saakka ja lisäksi pakkasta. Illalla saavuttiin Tampereelle, jossa olikin 16 astetta lämmintä ja jengi kulki paitasillaan… Kesämeisinkiä siis. Lepposaa.

Mitäs siinä, nopeasti kesäkamat kaapista ja pienelle baarikierrokselle. Huomenna ehkä Jämille lentämään kesän ensimmäiset ”maalennot”.

Kiire on määre, joka kertoo, että lähettäjä tai vastaanottaja haluaa viestinsä, itsensä tai tuotteensa mahdollisimman pian perille tai valmiiksi. Ihmisillä on yleensä tietyt rajoitukset, joiden puitteissa ”kiirettä” voidaan harjoittaa. Joskus käy kuitenkin niin, että henkilö yliarvio osaamisensa, ja ottaa hoitaakseen taidoilleen selvästi liian ison paletin, eli ns. haukkaa liian ison palan.

Malliesimerkki tästä on se, että joku haluaa välttämättä saada hoitaakseen jonkun muun työnkuvaan kuuluvan asian tyyliin ”Kaikki nimilistat menevät mun kautta”, ”mä hoidan ne vippikutsut”. Homma on tähän saakka ihan ok, jos vain homma toimii.

Kun tehtävät hoitaakseen halunnut henkilö ei lopulta pystykään hoitamaan tehtäviään, syntyy iso ongelma, kun asiat jäävät hoitamatta. Tästä seuraa helposti se, että koko paletti alkaa rakoilla ja toilailusta kärsii pian koko työyhteisö. Miksi joku ottaa harteilleen duunin, jota ei osaa tai ”ehdi” hoitaa? Tehtävän, jonka joku muu olisi hoitanut alunperinkin kunnialla kotiin.

Tällaista tapauksista on lukuisia esimerkkejä niin markkinointi- ja musiikkialalta kuin ravintolamaailmastakin. Delegointi ja omien resurssien tunteminen on aina ollut esimiestehtävissä toimivien henkilöiden tärkein ominaisuus. Aina sitä ei kuitenkaan heltäkään löydy ja homma alkaa kusemaan omille jaloille.

Martti Servoa lainatakseni ”Mikä on kun ei taidot riitä. Mikä on kun ei onnistu.” Mielestäni mikä tahansa työ pitää delegoida sille, joka sen parhaiten osaa ja kykenee hoitamaan. Suutari pysyköön lestissään, eli ei kannata ahnehtia määräänsä enempää duunia.

Aprilliä, aprilliä. En ole siis muuttamassa Lontooseen, mutta yksi toinen aikas mukava duunijuttu on oikeasti suunnitteilla kesäksi. Saas nähdä miten käy…

Tänään tuli käytyä Hulluilla Päivillä tiirailemassa. En oikein viihtynyt Stockalla, koska siellä oli liikaa jengiä ja kaikilla sellainen ”kiilto silmissä” -hysteria. Tuli toki itsekin shoppailua, mutta kotona huomasin, ettei kassiin päätynyt yhtään tarjoustuotetta. 17″ LDC -näyttö olisi tosin tervetullut ostos ja niitä taisi viime vuonna ollakin edukkaasti kaupan.

Tarjoussettien sijaan ostin perussafkaa ja mm. tuoreita mustapippureita, jotka olivatkin erittäin positiivinen yllätys. Äärettömän tulisesta safkasta pitävänä myös nuo maistuivat oikein hyvältä.

Tulin just Ipasta, jossa oli Radio Suomipopin (kuuntele) kekkerit. Itse asiassa menin tsekkaamaan lähinnä Irinaa, joka onkin yksi vuoden tiukimmista kotimaisista. Näyttävän näköinen kissa ja lisäksi todella (!) hyvät biisit. Pitäis saada vielä levy jostain hankittua…