Tulkintaa ja yöruokaa

Tänään kotimaisella uutissivustolla osui silmiini lähes samaan aikaan julkaistut Helsingin Sanomien ja Kauppalehden otsikot. Mielestäni niissä oli ensisilmäyksellä havaittavissa hienoista ristiriitaisuutta.

Kyseisiä artikkeleita tarkemmin tutkaillessani huomasin, että molemmissa uutisissa oli tosiaan kyse aivan samasta sisäministeriön uudesta linjauksesta, vaikka otsikoita nopeasti vilkaistessa tulikin toisenlainen tunne. Kebabia saa siis myydä yöllä, mutta sitä ei saa jäädä syömään kyseiseen ravintolaan, mikäli se on kooltaan alle sata neliötä.

Jatkossa emme ilmeisesti saa jäädä nauttimaan valomerkin jälkeistä herkkupizzaa Tampereen La Notte (nykyisin Midways) pizzeriaan. Jotenkin tuo päätös / ohjeistus kuulostaa kovin tuulesta temmatulta ja jopa typerältä… Saamme luultavasti lisätietoa myöhemmin. Toivottavasti tässä on kyse ohjeistuksen kaupunkikohtaisesta tulkinnasta, sillä muussa tapauksessa keskustat muuttuvat pilkun jälkeen entistä levottomimmiksi taistelutantereiksi.

PÄIVITYS 24.4.2008:

No ei mennyt kuin pari päivää, niin sisäministeriö joutui selittelemään ja pyörtämään typerää ohjeistustaan, kun myös poliisit kritisoivat sitä. Nyt ministeriö pyöritteli aiheesta sisällöllisesti selvästi erilaisen lausuman, jonka mukaan pizzerioissa saa toki ruokailla viiteen saakka, mutta vain jos ravintola on tehnyt yökahvilailmoituksen. Ilmeisesti sisäministeriöön ei ole saatu kovin välkkyä väkeä töihin, kun tällaista puuta heinää sieltä lähtee kentälle sekaannusta aiheuttamaan. Toisaalta sisäministerin omat touhut kertovat kyseisen instanssin tominnasta omaa kieltään.

Kauheus alkaa vasta valjeta

Aamulehti 20.04.2008Espanjan karmea bussiturma on järkyttänyt suomalaisia syvästi. Lauantai-iltana tapahtuneesta onnettomuudesta janottiin perusteellista informaatiota viimeistään sunnuntaiaamuna, kun tieto oli jo levinnyt laajalle. Aamulehti oli kuitenkin lukijoiden kanssa tiukasti eri mieltä päivän pääaiheesta.

Aamulehti hehkutti nimittäin etusivunsa pääuutisena omaa skuuppiaan WinCapitasta, ja samalla koko Suomen pääpuheenaiheelle annettiin etusivulta vain mopovarkauteen verrattavissa oleva hikisen pieni palstatila sivun alalaidasta ”Espanjassa kuolleiden joukossa myös pikkutyttö”. Myös sisäsivulla traaginen tapahtuma sivuutettiin käytännössä olankohautuksella, sillä aiheesta oli uutissivulla vain pieni kolumnin mittainen pätkä otsikolla ”Lomalaisten bussiin törmännyt maasturikuski oli humalassa”.

Aamulehti 21.04.2008Yhteensä aiheelle annettiin Aamulehdessä vähemmän palstatilaa kuin esimerkiksi lukion Nokia-kurssille, influenssarokotuksille ja Särkänniemen parkkipaikoille. Kukaan ei ilmeisesti uskaltanut käyttää legendaarista ”Stop The Press” -huudahdusta ja painaa koko etusivua uusiksi.

Sunnuntain aikana Aamulehti viimein ymmärsi mistä tosiaan oli kyse, ja tänään lehti pullistelikin jo Espanjan turmauutisointia. Etusivulla kissankorkuisin kirjaimin huutava pääotsikko kiteytti myös Aamulehden toimituksen omat tunnelmat ”Kauheus alkaa vasta valjeta”. Niin, Aamulehdelle.

Samaa asiaa ihmetellään myös Allasbaarissa.

Merja Ojansivu lähettää terveisiä 60-luvulta

Helsingin Sanomien toimittaja Merja Ojansivu on kirjoittanut kolumnin, jollaista en olisi uskonut enää vuonna 2008 lukevani. Täysin puskista hän heittää areenalle näkemyksensä siitä, että internet olisi tuhoamassa nykynuoret ja heidän tulevaisuutensa.

Kauhulla odotan päivää, jolloin lapset eivät enää uskalla mennä ulos luontoon, rakentelemaan majoja ja kiipeilemään puihin. Luonnossahan kaikki tapahtuu hitaasti. Pitää jaksaa odottaa ja tylsistyäkin. Luonnossa on kuitenkin se hyvä puoli, että se on todellista – ihan oikeesti.

Surullisinta kolumnissa ei ole se, että Merja Ojansivu väittää netin turmelevan nuorison, vaan se, että rivien välistä lukijalle välittyy vääjäämättä näkemys siitä, että toimittaja on jäänyt pahasti jalkoihin nyky-yhteiskunnan ja tekniikan kehityksestä. Henkiseltä 60-luvulta on varmasti vaikea katsella nykyistä tietoyhteiskuntaa pelonsekaisin tuntein. Onneksi toimittaja voi aina paeta pelottavaa nettimaailmaa makuuhuoneeseen, sammutttaa valot ja mennä peiton alle muistelemaan omaa kultaista nuoruuttaan.

Mutta kaikki eivät ryhtyneet pelaamaan jääkiekkoa eivätkä viihtyneet nuorisotyöntekijän silmälläpidon alla. Parveilimme torin kulmilla, harjulla ja baarien edustoilla. Jos joku olisi sanonut, että omat lapsemme istuvat illat, yöt ja viikonloputkin kalpeina koneen ääressä omassa huoneessaan, emme olisi uskoneet.

Samaa asiaa on puinut myös mainio kolumnisti Niklas Herlin palstallaan.

Tampereen Koskipuiston Rosso saa sapiskaa

Tunnetusti yksi Suomen huonoimmista ravintoloista on Tampereen Koskipuiston Rosso. Ainakin jos ravintoloita rankataan asiakaspalvelun perusteella. Itselläni on ollut ko. paikassa pari ihan keskinkertaista ja vain pari huonoa kokemusta, joten itse tulen joskus vielä käymään siellä uudelleen pannupizzalla. Moni muu valitsee jatkossa suosiolla jonkun toisen kuppilan.

Allasbaarin kautta löysin Vapaa-aikavirasto-sivuston, josta löytyi Tampereen Koskipuiston Rossosta aikamoinen kasa palautetta monelta vuodelta, eikä joukossa ollut ainuttakaan positiivista lausuntoa. Se kertonee omaa kieltään paikasta. Kannatttaa käydä testaamassa kyseinen ravintola ja sen autenttinen palvelutunnelma, mutta ruokailuun kannattaa varata kaksi – kolme tuntia aikaa. Suosittelen. Tässä hieman otteita Vapaa-aikaviraston kommenteista.

Melkein itku pääsee kun ajattelen miten upealla paikalla voi olla näin SURKEA ravintola. Tarjoilija määki käytävän toiselta puolelta (korvamme vierestä) toiseen pöytään tyhjän päiväistä jaarittelua.

Noin kymmenen minuutin kuluttua tarjoilija otti tilaukseni ja kertoi kyllä ruoan kestävän, mutta ei tuntia, jonka minä sitä pizzaani odottelin.

Kyllä on taso mennyt alas, pizza oli onneton läpyskä aivan surkea esitys. Salaattipöytä näytti lähinnä jonkun alakoulun ruokatiskiltä, ei ravontolan.

Törkeät työntekijät. Ruokaa saa aina odottaa vähintään sen tunnin. Uskomattoman kamala paikka, en suosittele kenellekkään.

Myös Allasbaari on ruotinut Koskipuiston Rosson asiakaspalvelua pariinkin otteeseen. Taidanpa suunnata Rossoon jo huomenna 🙂 Oletko muuten sinä saanut jossain ketjuravintolassa joskus erityisen hyvää palvelua? Sellaista ei ole ainakaan allekirjoittaneelle koskaan sattunut, vaikka käytännössä Suomen jokainen ketjupaikka on jossain vaiheessa testattu.

Suosittelen: Sports Academy Helsinki

Blogiin tulee usein kirjoitettua varsin negatiivissävytteistä matskua, mutta suomalainen luonto on sellainen. Markkinoinnin kultainen 11/3-sääntökin kertoo jo olennaisen. Nyt on kuitenkin taas aihetta antaa positiivista palautetta, ja taas kerran ravintolasta. Käyn usein Helsingissä, ja siellä menee joskus aikataulut sen verran ristiin, että on pari tuntia aikaa tapettavana keskustassa. Itse vietän tuollaisen ajan kaikkein mieluiten ihan ytimessä, eli makkaratalon Sports Academy -ravintolassa.

Ravintolan nimi voi kuulostaa epäilyttävältä, ja alakerta tarjoaakin perinteisempää pub-osaston sporttibaaria, johon itse en syty bensallakaan. Yläkerrassa on sen sijaan sijaintiin nähden erittäin toimiva meininki. Ruoka on tavanomaista burgeriosastoa, mestoilla on ilmainen WLAN ja ennen kaikkea aivan loistava palvelu! Suomessa on perin harvinaista, että asiakas poistuu ravintolasta oikeasti hymyssä suin palvelun ansiosta. Sports Academyssä näin pääsee tapahtumaan.

Henkilökunta hymyilee, naureskelee ja heittää läppää toistensa ja asiakkaiden kanssa, ja palveluasenne on sama kuin Stockmannin myyjillä. Kaikki toiveet toteutetaan ja annoksiakin tuunataan ilman nurinaa täysin asiakkaan toiveiden mukaan. Erityisesti eilisestä vierailusta jäi mieleen se, kun tarjoilija tuli pahoittelemaan, ettei halunnut tarjoilla minulle kahvia, koska se oli seissyt jo liian pitkään! Lähes missä tahansa muussa ravintolassa tai kahvilassa tarjoilija olisi ollut vain tyytyväinen tyhjentäessään tunteja seisoneen kahvin asiakkaan mukiin. Nyt minulle ilmoitettiin, että ”keitetäänpäs sinulle uusi pannullinen”. Sitten lopuksi siitä ei edes laskutettu, koska ”jouduit odottamaan kahvin tippumista.”

Tasapuolisuuden vuoksi pitänee kuitenkin vielä mainita, että chili-sinihomejuusto-tuplapurilaisessani oli hieman liikaa valkosipulia… Ei liene kuitenkaan epäselvää, missä ravintolassa minä vierailen kun seuraavan kerran tulee pari tuntia luppoaikaa.