Autoilijoilta kerätään vuosittain 8,3 miljardia euroa, josta alle miljardi ohjautuu tieverkoston perusparannukseen. Ruotsissa panostus on peräti 2,5-kertainen. Suomi on pitkien välimatkojen maa ja Pirkanmaa pitkien välimatkojen maakunta. Yhteiskuntamme tarvitsee hyväkuntoista tieverkkoa, koska ilman sitä maa pysähtyy. Meillä ei ole varaa päästää tieverkkoa rapistumaan, mutta niin on kuitenkin nyt käynyt. Korjausvelka on paisunut jo yli 2,5 miljardiin, kun tieverkko on päästetty retuperälle.
Pirkanmaan maakuntakaava 2040
Suomen liikenteen solmukohta Pirkanmaa on tuottanut vuodesta 2000 lähtien kahdeksan prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, mutta samaan aikaan maakunta on saanut liikennerahoista mitättömät kaksi prosenttia. Panostus ei ole missään suhteessa maakunnan kokoon, sijaintiin ja liikenteelliseen merkitykseen.
Panostus Pirkanmaalle tarkoittaa panostusta puolen Suomen liikenneyhteyksiin, koska kauttamme kulkee liikenne niin Vaasaan ja Seinäjoelle kuin Kokkolaan, Jyväskylään ja Ouluun saakka. Tätä taustaa vasten maakunnan edunvalvonta on jäänyt eduskunnassa puolitiehen.
Kansanedustajan tärkein tehtävä on ajaa suomalaisten yhteisiä asioita, mutta samalla tulisi pitää mielessä myös oman alueen äänestäjät. Siltarumpupolitiikka on mennyttä aikaa, mutta oman maakunnan asioita ei saisi jättää huomiotta. Pirkanmaan osuus liikenneinvestoinneista täytyy seuraavassa eduskunnassa saada vastaamaan maakunnan osuutta bruttokansantuotteesta. Pirkanmaalle kuuluu kokonsa mukainen osuus liikenteen investoinneista.
Pääradan kehittäminen on valtakunnan tärkein liikennehanke, mutta yhtä lailla tieinvestoinnit ovat olennainen osa maakunnan kehitystä. Pirkanmaalla ysitien perusparannus nelikaistaiseksi on ykköshanke, mutta myös kolmostien parannus on tärkeä hanke. Suunnitelmat ovat jo valmiina, mutta rahat puuttuvat. Kahdesta prosentista ei ole riittänyt jaettavaa.
Jocka Träskbäck
eduskuntavaaliehdokas (kok.)
Kirjoitus on julkaisu 8.4.2019 Lempäälän-Vesilahden Sanomat -lehdessä.
Olen toiminut jo parin vuosikymmenen ajan aktiivisesti tavaramerkkialalla ja edustanut tuona aikana nimikiistoissa monia päämiehiä. Olin taannoin mukana myös uutta tavaramerkkilakia käsitelleessä taustaryhmässä, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Nyt sain hyviä uutisia markkinaoikeudesta, jossa eräs hoitamistani oikeuskäsittelyistä on viimein saatu päätökseen useiden vuosien odotuksen jälkeen. Ja kaiken lisäksi voitokkaasti.
Edustin Battle Beast -yhtyettä useita vuosia kestäneessä nimikiistassa, jossa yhtye joutui merkilliseen tilanteeseen haettuaan ensin nimelleen ja logolleen tavaramerkkisuojaa. Pian tavaramerkin rekisteröinnin jälkeen kansainvälinen virvoitusjuomajätti Monster Energy Company ilmoitti omistavansa oikeuden tavaramerkkiin ja vastustavansa yhtyeen nimen rekisteröintiä tavaramerkiksi.
Yhdysvaltojen Delawaresta käsin toimiva Monster-energiajuomista tunnettu juomayhtiö oli aiemmin rekisteröinyt tavaramerkeikseen useita iskulauseita, jossa sana ”beast” on mukana yhtenä osana. Näitä ovat muun muassa ”Unleash the Beast!” ja ”Rehab the Beast!”. Juomayhtiön näkemyksen mukaan nämä iskulauseet muodostivat esteen suomalaisen Battle Beast -yhtiön tavaramerkin rekisteröimiselle.
Battle Beast -yhtyeen edustaja otti minuun yhteyttä ja päätimme vastustaa juomayhtiön päättömiä vaatimuksia. Niinpä ryhdyin hoitamaan tapausta yhtyeen puolesta. Kyseessä oli tyylipuhdas Daavid vs. Goljat -tilanne, jossa suuri yhtiö yritti käyttää kokoaan vipuvartena ja pelotteena. Juridiikassa yrityksen koko ei kuitenkaan yleensä ratkaise lopputulosta, kuten olemme myös aiemmin nähneet.
Patentti- ja rekisterihallitus ratkaisi jo vuonna 2016 kiistan Battle Beastin eduksi, mutta Monster Energy Company valitti asiasta markkinaoikeuteen. Nyt kahden ja puolen vuoden jälkeen myös markkinaoikeus on viimein käsitellyt asian ja ratkaissut sen suomalaisyhtyeen voitoksi. Tuomioistuin katsoi, että juomayhtiön iskulauseet eivät ole este yhtyeen nimen rekisteröimiselle, joten Battle Beast saa pitää nimensä ja tavaramerkkinsä.
Käväisin äskettäin Lempäälän-Vesilahden Sanomat -lehden videohaastattelussa eduskuntavaaleihin liittyen. Jutustelimme toimittajan kanssa muun muassa somesta ja sen vaikutuksesta, kampanjoinnista sekä päivänpolttavista poliittisista teemoista ja sitä miksi juuri minua pitäisi äänestää.
Olen periaatteen mies. Ystäväpiirini tietää, että se on aina pitänyt ja tulee aina pitämään. Olen aina seissyt suoraselkäisenä omien näkemysteni takana, vaikka olen joskus ollut taistelukentällä yksin. En ole koskaan suostunut olemaan niin sanottu joojoo-mies, joka luovii eteenpäin myötäilemällä muita ja muiden mielipiteitä. Olen silti aina valmis kuulemaan eri mieltä olevien perusteluita, kunhan ne pitävät paikkansa.
Olen vahvasti huolestunut siitä tilasta, johon Suomi on viime vuosina ajettu ja siitä tulevaisuudesta joka Suomea odottaa ilman huomattavaa askelta oikeaan suuntaan. Ja tarkoitan oikealla suunnanmuutoksella sekä eduskuntaa että Kokoomusta. Kuntavaaleissa olin ehdolla sitoutumattomana ehdokkaana, mutta vaalien jälkeen oli perusteltua liittyä sekä kokoomukseen että kokoomuksen valtuustoryhmään. Valintani oli luonnollisesti kokoomus, koska se oli ainoa näkemyksiini sopiva puolue. Muita vaihtoehtoja ei ollut edes harkinnassa. Henkinen kokoomuslainen olen toki ollut niin pitkään kuin olen tiennyt jotain taloudesta. Nyt olen ehdolla eduskuntavaaleissa, joten minulla on aidosti mahdollisuus saada aikaan merkittävä muutos. Se tosin onnistuu vain mikäli tarpeeksi moni pirkanmaalainen äänestäjä on kanssani samaa mieltä.
”Haluan osaltani muuttaa Kokoomuksen suuntaa oikealle”
Vaaliteemani on ryhtiliike, ja sitä tarvitsevat tällä hetkellä sekä eduskunta että kokoomus. Myös jälkimmäinen täytyy rehellisyyden nimissä kyetä sanomaan ääneen.
Vaalikentillä ja sosiaalisessa mediassa saan päivittäin vastata kymmeniin kommentteihin, joissa todetaan miehen olevan kyllä oikea, mutta puolueen olevan väärä. Toiset kertovat jättävänsä kokonaan äänestämättä, koska kokoomus on heidän mielestään kallistunut liikaa vasemmalle. Toiset kertovat äänestävänsä siksi jotain muuta puoluetta ensimmäistä kertaa elämässään. Olen vastannut jokaiselle, että asiaa kannattaa vielä kerran harkita. Hanskojen tiskiin iskemisen sijaan olisi nimittäin parempi pyrkiä vaikuttamaan puolueen sisäiseen linjaan omalla äänellään, sillä mahdollisuus siihen suodaan vain kerran neljässä vuodessa.
Suhteellinen vaalitapa toki mahdollistaa tilanteen, jossa ääni tietylle ehdokkaalle voi lopulta mennä toiselle henkilölle, jos oma ehdokas ei pääsekään läpi. Onko se kuitenkaan syy jättää äänestämättä sopivinta ehdokasta? Minusta ei missään nimessä. Jokaisessa puolueessa ja eduskuntaryhmässä on joukko erilaisia ihmisiä, jotka muodostavat puolueen linjan. Minä edustan kokoomuksessa oikeaa laitaa samoin kuin esimerkiksi Uudenmaan loistava ehdokas Tere Sammallahti. Mahdollisina tulevina kansanedustajina meillä olisi eduskunnassa sama suunta, mutta ei toki bussilla. En tietenkään voi puhua muiden puolesta, mutta minä haluan osaltani muuttaa kokoomuksen suuntaa oikealle. Kokoomuksen tulisi palata punavihreiltä seikkailuiltaan takaisin juurilleen.
Eduskuntavaaleissa jokaiselle täysi-ikäiselle suomalaiselle annetaan tilaisuus vaikuttaa paitsi eduskunnan myös oman puolueen suuntaan oli puolue mikä tahansa. Jokaista puoluetta voidaan muuttaa vain sisältä käsin, ja siten myös kokoomuksen äänestäjät päättävät vaaleissa muuttuuko puolueen suunta nykyisestä oikealle vai vasemmalle. Äänestämättä jättäminen tai jonkin toisen puolueen äänestäminen protestina kokoomuksen nykylinjalle on kuin luovuttaisi pelin kesken kaiken. Näkisin mielelläni, että ääni annettaisiin ehdokkaalle, jonka suuntaan puolueen halutaan muuttuvan. Tere Sammallahti on tehnyt aiheesta osuvan videon, jonka voit katsoa tästä alta. Siinä kiteytyy melko hyvin käsillä olevan tilanteen ydin.
Oli kokoomuksen nykyisestä linjasta mitä mieltä tahansa, kuluneen Sipilän hallituskauden saavutukset ovat vertaansa vailla. Suomeen on syntynyt 140 000 uutta työpaikkaa, joista puolet hallituksen ansiosta (Etla) ja valtaosa työpaikoista on täysiaikaisia ja pysyviä, eikä mm. tempputyöllistymistä. Samaan aikaan pienipalkkaisten ja syrjäytyneiden määrät ovat romahtaneet historiallisen paljon ja eriarvoisuus vähentynyt selvästi. Suomi on vuonna 2019 merkittävästi parempi paikka kuin se oli edellisten vaalien alla vuonna 2015. Nyt äänestäjien tulee päättää haluavatko he nykyisen positiivisen kehityksen ja terveen taloudenpidon jatkuvan seuraavat neljä vuotta vai haluavatko he kenties sen sijaan vasemmiston helppoheikkitaloutta, katteettomia vaalilupauksia ja tulevien sukupolvien velkavankeutta. Niitä olisi nimittäin luvassa vasemmiston vetäessä Suomi-vankkureita.
Mikäli äänestäjät niin päättävät, tulen tekemään eduskunnassa suoraselkäisesti töitä terveen talouden, työn, turvallisuuden, yrittäjyyden, lapsiperheiden ja tulevien sukupolvien hyvinvointivaltion eteen. Sekä tietenkin osaltani muuttamaan kokoomuksen linjaa nykyisestä takaisin oikeaan suuntaan. Valta Kokoomuksen tulevasta linjasta on nyt sinulla. Käytä äänesi oikein.
Pirkanmaalta eduskuntaan ehdolla oleva Jocka Träskbäck on 45-vuotias yrittäjä, joka on toiminut päätoimisena yrittäjänä 25 vuoden ajan. Paljon on siis nähty, koettu ja tehty. Kysyimme muutamalta julkisuudesta tunnetulta henkilöltä millainen mies Jocka todellisuudessa on ja koostimme vastauksista videon.
JULKAISTU 2.4.2019 Suomen autoilijoilta kerätään vuosittain 8,3 miljardia euroa (2017), josta vain alle miljardi ohjautui takaisin tieverkoston perusparannukseen. Esimerkiksi Ruotsissa panostus perusväylänpitoon on 2,5-kertainen, ja sen seuraukset jokainen länsinaapurissa autoillut on varmasti huomannut. Suomi on pitkien välimatkojen maa ja Pirkanmaa on pitkien välimatkojen maakunta. Yhteiskuntamme tarvitsee kipeästi hyväkuntoisia maanteitä, koska ilman niitä maa yksinkertaisesti pysähtyy. Meillä ei pitäisi olla varaa päästää tieverkkoa rapistumaan, mutta niin on kuitenkin käynyt. Korjausvelka on paisunut jo yli 2,5 miljardiin, kun elintärkeä tieverkkomme on päästetty retuperälle. Purkkapaikkaukset eivät enää riitä korjaamaan ongelmaa.
Autoalan keskusliitto
On selvää, että koko maan liikennepanostukset eivät ole olleet riittäviä, mutta myös nykyisten panostusten sisällä on vakava epäkohta. Suomen HHT-kasvukäytävällä sijaitseva Pirkanmaa on nimittäin tuottanut vuodesta 2000 lähtien noin kahdeksan prosenttia koko Suomen bruttokansantuotteesta, mutta samaan aikaan maakunta saanut vain vaivaiset kaksi prosenttia liikennerahoista. Panostus ei ole missään suhteessa maakunnan kokoon, sijaintiin ja liikenteelliseen merkitykseen.
Pirkanmaa on tärkeä liikenteen solmukohta, joten panostus Pirkanmaan tieverkkoon tarkoittaa panostusta puolen Suomen liikenneyhteyksiin. Maakunnan kautta kulkee liikenne niin Vaasaan ja Seinäjoelle kuin Kokkolaan, Jyväskylään ja aina Ouluun saakka. Tätä taustaa vasten kahden prosentin osuus koko maan liikennerahoista on heikko esitys maakunnan edunvalvonnalta eduskunnassa. Puolueeseen katsomatta.
Eduskuntavaaleissa suomalaiset valitsevat alueidensa kansanedustajat, joiden tehtävä on mielestäni ajaa kaikkien suomalaisten yhteisen asian lisäksi oman alueensa asiaa. Siltarumpupolitiikka edustaa mennyttä aikaa, mutta oman maakunnan asioita ei tule jättää retuperälle. Pirkanmaan osuus liikenneinvestoinneista täytyy saada vastaamaan maakunnan osuutta bruttokansantuotteesta, eli niiden osalta eduskunta tarvitsee kipeästi ryhtiliikettä. Se voi edellyttää myös edustajien sukupolvenvaihdosta.
Olen kirjoittanut vuosia pääradan kehittämisestä, mutta yhtä lailla myös tieinvestoinnit ovat olennainen osa maakunnan kehitystä muutenkin kuin Tampereen Kehä II -tien ja uuden Puskiaisten moottoritien osalta. Ysitien perusparannut nelikaistaiseksi on maakunnan tärkein suuri hanke, ja pienemmistä moottoritien meluesteet ovat edelleen hanke, jonka puolesta olen tehnyt ja teen jatkossakin töitä. Molempiin hankkeisiin suunnitelmat ovat valmiina, mutta rahat puuttuvat. Kahdesta prosentista ei ole riittänyt jaettavaa. Seuraavan eduskunnan tulee korjata tämä epäkohta.
Kävin yritysvierailulla Tampereen ydinkeskustassa sijaitsevassa A-Printissä, jossa yrittäjä Petri Lounamaa kertoi yrityksen palveluista. Monipuolisen painotalon tuotevalikoiman lisäksi Lounamaan kanssa keskusteltiin myös Tampereen keskustan vetovoimasta ja nuorten työmoraalista.
Täytän lauantaina 30.3.2019 vuosia. Työkiireiden vuoksi minulta on jäänyt järjestämättä sekä kolmekymppiset että nelikymppiset. Nyt on aika juhlia ne molemmat kerralla railakkaissa synttäribileissä Tampereen Ilonassa lauantaina 30.3.2019, jolloin juhlimme yksityistilaisuudessa kello 20.00 alkaen aamun pikkutunneille saakka.
HUOM! Yksityistilaisuuteen ilmoittautuminen on suuren suosion johdosta jo täynnä, mutta ovet aukeavat kaikelle kansalle kello 22.00. Silloin olet erittäin tervetullut mukaan juhlimaan! Kuningas Pähkinä & Setä Tamu esiintyvät hieman kello 22.00 jälkeen ja Pasi ja Anssi nousevat puolestaan lavalle noin kello 23.30. Illan cover-bändinä lisäksi Remix.
Näissä bileissä ei murjoteta eikä puhuta politiikkaa, vaan juhlitaan parhaassa mahdollisessa seurassa. Esiintymässä ovat tällä tietoa ainakin legendaariset Kuningas Pähkinä & Setä Tamu sekä tämän hetken suosituimpiin bilebändeihin lukeutuvat Pasi ja Anssi, joiden hitit ovat saaneet miljoonia kuuntelukertoja.
Kutsun sinut ja avecisi mukaan juhlimaan! Ilmoittaudu mukaan tämän linkin kautta, jotta varmistat sisäänpääsysi. Huomaathan, että vain ilmoittautumalla varmistat sisäänpääsysi juhliin.
Olen kirjoittanut viime vuosina paljon lähijunaliikenteen kehittämisestä Pirkanmaalla. Tänään hanke on ottanut merkittävän askeleen eteenpäin, kun LVM ja VR sopivat ostoliikennesopimuksella toteutettavasta junaliikenteestä vuodelle 2020. Mukana ovat myös kolme kolme alueellista junaliikennepilottia, joista yksi on Pirkanmaan pilottihanke.
Näihin kolmeen hankkeeseen tulee yhteensä 34 uutta lähijunavuoroa. Kokonaan uusi lähijunayhteys syntyy Nokian ja Tampereen välille, johon on tulossa peräti 14 päivittäistä junavuoroa. Toijalasta Lempäälän kautta Tampereelle tulee siihenkin peräti yhdeksän uutta junavuoroa, joista viisi jatkaa Riihimäelle saakka. Tampereelta Mänttä-Vilppulaan on tulossa kaksi uutta vuoroa. Sovittujen liikennelisäysten toteutuminen edellyttää vielä ratakapasiteetin myöntämistä. Pilotin hankeaika on 31.12.2020 saakka ja se sisältää lisäksi option jatkaa hanketta 19.6.2022 saakka, jolloin henkilöliikenne raiteilla on mahdollisesti jo avattu kilpailulle.
Pirkanmaalla liikenneyhteyksien parantaminen on ollut vuosikymmeniä yksi maakunnan elinkeinoelämän tärkeimmistä edunvalvonnan kohteista. Lentoliikenteen ja tieverkon kehittämisen ohi tärkeimmäksi on noussut niin sanottu tunnin juna, joka on koko Pirkanmaan kehityksen kannalta keskiössä. Vasta tunnin junan myötä pääradalle saadaan kolmas ja neljäs raide, jotka ovat kattavan lähijunaliikenteen edellytyksiä. Niiden hyöty ei ole vain Pirkanmaan ja HHT-kasvukäytävän, vaan hyöty säteilee suoraan Keski-Suomeen, Pohjanmaalle ja Pohjois-Pohjanmaalle saakka. Kyseessä on siis kirjaimellisesti puolen Suomen projekti.
Pirkanmaan raideliikenne koki tällä viikolla yllättävän takaiskun, kun Antti Rinne ilmoitti, ettei SDP kannata hankkeen nykymallia. Näin ollen vaalitulos paljastaa heitetäänkö pääradan ja Pirkanmaan kehitys vuosikymmeniksi romukoppaan, koska vain viimeistään vuonna 2021 haetut väylähankkeet voivat saada hankeen toteutumiselle elintärkeän 30 prosentin EU-hanketuen. Siitä myöhästyminen tarkoittaisi, että seuraavaa kierrosta voidaan joutua odottamaan jopa parikymmentä vuotta. Eduskuntavaalien tulos siis osoittaa saako Pirkanmaan maakunta tunnin junan sijaan liha- ja maitoveron.
JULKAISTU 28.3.2019: Eduskuntavaalit ovat nurkan takana, joten nyt on paikallaan tehdä pieni katsaus menneeseen. Kuluvan kauden oikeistohallituksen aikana Suomessa on tehty historiaa monin tavoin. Työllisyysaste kasvoi yli 72 prosenttiin ja maahan syntyi yli 140 000 uutta työpaikkaa, joista valtaosa on pysyviä ja täysiaikaisia. Pirkanmaan työttömyys laski helmikuussa jo alle 10 prosentin, mikä on sekin historiallinen saavutus.
Noin puolet uusista työpaikoista on Etlan asiantuntijoiden mukaan hallituksen ansiota ja toinen puoli kansainvälisen talouskasvun ja edellisen sixpack-hallituksen eläkeuudistuksen ansiota. Uusien työpaikkojen myötä 20-24-vuotiaiden syrjäytyminen on romahtanut peräti 21,4 prosenttia. Vastaavaa kehitystä ei ole Suomessa nähty vuosikymmeniin. Työ on siis parasta sosiaaliturvaa ja tehokkaampaa kuin mikään sosiaalituki.
YK:n eriarvoisuuden indeksi
Vasemmiston retoriikassa on pyritty perinteisesti maalaamaan kuvaa, jonka mukaan oikeistopuolueet olisivat haitallisia pienituloisille ja että niiden politiikka olisi eriarvoistavaa. Esimerkiksi SDP:n vaaliohjelman suurimmaksi tavoitteeksi on nimetty juuri tuon eriarvoistumisen pysäyttäminen. Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen, sillä oikeistohallituksen kaudella vuodesta 2015 eriarvoisuus on Suomessa romahtanut YK:n kestävän kehityksen verkoston laatiman maailmanlaajuisen onnellisuusindeksin mukaan.
Nyt on paikallaan nostaa esiin muutama fakta. Edellä mainittujen kuluneen hallituskauden työttömyyden ja syrjäytymisen vähentämisen lisäksi oikeistohallitus on nimittäin parantanut suhteellisesti kaikkein eniten juuri pienituloisten asemaa sekä palkkojen että ostovoiman osalta. Käytettävissä olevat tulot ovat kasvaneet Tilastokeskuksen mukaan suhteellisesti eniten työttömillä ja yksinhuoltajilla. Tämän koko lystin tulonsiirroilla maksavat yrittäjät ja palkansaajat eivät tosin ole asiasta ehkä ihan yhtä iloisia kuin pienituloiset suomalaiset nettosaajat.
Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien osuus Suomessa, Eurostat
Kuluneella hallituskaudella köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien suomalaisten määrä on vähentynyt selvästi, ja jo valmiiksi olemattomat tuloerot ovat kaventuneet entisestään. Se ei tosin ole kansantalouden kannalta hyvä merkki, sillä olemattomat tuloerot tarkoittavat, että ahkeruudesta ei palkita taloudellisesti. Lisäksi Suomi on aivan Euroopan kärkeä pienituloisten ostovoimakorjatun tulotason tilastossa, joissa edellämme ovat vain Ruotsi, Islanti ja Norja. Hallitus on luonnollinen ja perinteinen sylkykuppi epäkohdille ja valittamiselle, mutta Suomi ja suomalaiset pienituloiset ovat nyt kiistatta merkittävästi paremmassa tilanteessa kuin edellisten eduskuntavaalien alla vuonna 2015. Lienee selvää, että vasemmistovetoisen hallituksen käsissä Suomi olisi joutunut aivan toisenlaiseeen tilanteeseen ja olisi nyt hukkumassa velkaan.
28. maaliskuuta 2014 SDP:n silloinen puheenjohtaja ja valtionvarainministeri Jutta Urpilainen totesi, että lapset joutuvat kärsijöiksi ja maksumiehiksi, ellei velkaantumista taiteta. Antti Rinteen olisi nyt hyvä kuunnella edeltäjänsä lausuntoja tarkalla korvalla vaalilupaillessaan höpöhöpö-miljardeja sinne tänne. Sulle mulle, vaapulavissun.
”Se on miljardeja. Yhdestä kolmeen.”
Nämä eduskuntavaalit ovat vedenjakaja, jossa äänestäjät joutuvat valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta. Haluavatko nykyisen positiivisen kehityksen jatkuvan ja turvata hyvinvointivaltion tulevaisuuden, vai haluavatko kenties vetää kasvun käsijarrusta ja tehdä U-käännöksen kohti helppoheikkitaloutta ja lisävelkaa sekä lisäveroja esimerkiksi lihaan, maitoon ja autoiluun.
Ainoastaan terve talous mahdollistaa yhteiskunnan panostukset esimerkiksi hoivapalveluihin, koulutukseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Holtiton taloudenpito, vastikkeettoman rahan jakaminen ja verotuksen kiristäminen sen sijaan tukahduttavat kehityksen ja suomalaisten ostovoiman sekä heikentävät työllisyyttä. Seuraavan hallituksen tärkein tehtävä on jatkaa nykyistä talouskehitystä, jotta hyvinvointivaltion tulevaisuus voidaan varmistaa.
