Kokoomuksen vaalimainos vuodelta 1948 – sanoma yhä ajankohtainen

Kirjoitin eduskuntavaalien alla miten Kokoomuksen tulisi ottaa vahva askel oikeaan suuntaan. Sittemmin eduskuntavaalien myötä alkaneen oppositiotaipaleen myötä meidän on nyt entistäkin tärkeämpi terävöittää Kokoomuksen sanomaa, sillä seuraaviin vaaleihin ei mene pitkään. Suomalaiset tarvitsevat helppoheikkien sijaan aitoja vastuunkantajia, jotka uskaltavat sanoa ja tehdä. Tarkoitan tietenkin ryhtiliikettä.

Etsin maanantaina erästä arkistovideota ja törmäsin kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkistossa sattumalta Kokoomuksen vanhoihin vaalimainoksiin. Niistä jäi erityisen hyvin mieleen vuonna 1948 julkaistu kymmenen minuutin Sunnuntaikävely-niminen vaalimainos, jossa isä ja pojanpoika keskustelevat maamme tilanteesta.

Jaoin videon Facebookissa (katso video tästä), jossa se lähti leviämään vauhdilla. Itselläni jäi erityisen hyvin mieleen mainoksen lausahdus, joka on yhä edelleen 71 vuotta myöhemmin ajankohtainen. Maailma ei siis lopulta ole muuttunut kovin paljon sitten 1940-luvun.

”Työ ja yritteliäisyys ovat arvoja, joita tulee jakaa jokaiselle sen mukaan, kun hän on omalla työllään ja toiminnallaan ollut niitä luomassa. Nykyään puhutaan niin paljon oikeuksista, mutta harva muistaa puhua velvollisuuksista.”

Eipä tuohon juuri lisättävää ole.  Otetaan silti vielä pari olennaista lausahdusta, jotka toimivat Kokoomuksen ohjenuorana jo yli seitsemän vuosikymmentä sitten. 2000-luvun Suomessa on jostain syystä unohdettu, että ihmisiä tulisi palkita joutenolon sijaan ahkeruudesta.

”Henkinen ja taloudellinen nousu ja hyvinvointi saavutetaan vain uutteralla ja yritteliäällä työllä. Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää. Työnsä hedelmiä hän vain nauttii.”

Valtion elokuvatarkastamo kielsi tämän Suomi-Filmin tuottaman ja Holger Harrivirran ohjaaman vaalimainoksen kommunismin vastaisuuden vuoksi ja antoi sille leiman ”propagandafilmi”. Mainos kuitenkin hyväksyttiin myöhemmin, kun sen loppupuolelta oli elokuvatarkastamon vaatimuksesta poistettu ensin vallankumoukseen ja sen seurauksiin viittaava lausahdus. Mahtipontinen mainos alkaa tietenkin Jean Sibeliuksen Finlandialla. Isän roolissa nähdään Paavo Jännes, joka näytteli kymmenissä elokuvissa ja palkittiin kaksi vuotta myöhemmin Pro Finlandia -mitalilla.

Opetusministeri Andersson rapauttamassa suomalaista osaamista

Opetusministeri Li Andersson esittää, että matematiikan painoarvoa tulisi vähentää korkeakoulujen todistusvalinnoissa. Näin kirjoittaa tänään Maaseudun tulevaisuus. Tällainen esitys on omiaan aiheuttamaan korvaamatonta tuhoa suomalaiselle osaamiselle ja suomalaisten taloustaidoille. Anderssonin argumentti siitä, että matematiikan painoarvon vähentämisessä olisi kyse tasa-arvosta ja opiskelijoille aiheutuvista paineista, on täysin tuulesta temmattu. Koulussa pitää olla oppimassa eikä huvittelemassa, vaikka vasemmisto haluaisikin tehdä kouluista opiskelijoiden lepokoteja.

Esitin viime vuonna, että koulujen taloustaitojen (ml. matematiikka) opetusta tulisi lisätä merkittävästi. Sittemmin teimme kansalaisaloitteen, jossa esitetään taloustietoa uudeksi oppiaineeksi kouluun. Tällä hetkellä koulut eivät anna nuorten oman talouden hallinnassa tarvitsemia perustaitoja. Mitä heikommat taloustaidot ja matematiikka suomalaisilla on, sitä enemmän ihmisiä on talousahdingossa, ulosotossa ja maksuhäiriörekisterissä.

Tällä hetkellä 500 000 suomalaista on ulosotossa ja 380 000 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Kenellekään ei pitäisi olla epäselvää, että nimenomaan talousopetukseen (ml. matematiikkaan) täytyy panostaa jatkossa nykyistä enemmän. Sitä mieltä ovat niin opettajat (76%), oppilaat (90%) kuin myös valtaosa (56%) kaikista suomalaisista.

Vasemmiston perimmäinen etu ja tavoite on tunnetusti ollut kansalaisten kurjuuden maksimointi ja sen myötä potentiaalisten äänestäjiensä lisääminen. Taloustaitojen ja matematiikan osaaminen liittyvät kuitenkin olennaisesti jokaisen ihmisen kykyyn pitää huolta henkilökohtaisesta taloudestaan. Ministeri Li Andersson haluaa nyt vähentää matematiikan painoarvoa, ja jokainen voi mielessään pohtia esityksen perimmäistä tarkoitusta. Tasa-arvon lisääminen ja opiskelijoiden paineiden vähentäminen se ei ainakaan ole.

”Suomalaiset tarvitsevat lisää taloustaitojen ja matematiikan opetusta. Siitä ei päästä mihinkään satuilemalla tasa-arvosta ja opiskelijoiden paineista.”

Toinen merkittävä osa tätä kokonaisuutta on suomalainen osaaminen ja kilpailukyky, jotka ovat ainoat keinot pitää kaukainen Pohjolan perukoilla sijaitseva Suomi kansainvälisessä kehityksessä mukana. Ja tarkoitan tällä nimenomaan tutkimusta ja tuotekehitystä, eli pitkälti juuri matematiikkaa. Jos vasemmisto päästetään nyt rapauttamaan matematiikan painoarvoa ylioppilaistutkinnossa edes hitusen, voidaan suomalaiselle osaamiselle sanoa jatkossa hyvästit.

Anderssonin esityksen läpimeno nimittäin vähentäisi vääjäämättä opiskelijoiden intressejä keskittyä matematiikkaan. Lukemattomissa merkittävissä ammateissa matematiikalla on aivan elimellinen osansa, eli matematiikan osaaminen suojelee ihmishenkiä. Eräs ystäväni kiteytti asian hyvin: Haluaisitko itsellesi lääkärin, joka sai uskonnosta kympin, mutta matematiikasta nelosen? Toinen kysyi haluaisinko asua talossa, jonka rakennesuunnittelija sai ilmaisutaidosta kympin, mutta matematiikasta nelosen. Kärjistyksiä tietenkin, mutta ymmärrät kyllä pointin.

Suomalaiset tarvitsevat lisää taloustaitojen ja matematiikan opetusta. Siitä ei päästä mihinkään satuilemalla tasa-arvosta ja opiskelijoiden paineista. Olen ymmärtänyt, että jotkut nuoret valitsevat pitkän matematiikan päästäkseen helpommin korkeakouluun. Kun valinta osoittautuu liian haastavaksi, sekä opettajat että oppilaat turhautuvat. Silloin opiskelijan täytyy joko tehdä kovemmin töitä osaamisensa eteen tai iskeä hanskat tiskiin pitkän matematiikan osalta ja antaa tilaa osaavammille.

Koulun ei pidä olla mukava harrastus, vaan siellä täytyy tehdä kovasti töitä oppiakseen tulevaisuuden yhteiskunnassa tarvittavia taitoja. Jos se ei onnistu, ei riman laskeminen voi olla ratkaisu. Lähihoitajien koulutus on karu esimerkki riman laskemisen ikävistä seurauksista, kun yhä useamman osaaminen ei enää riitä edes harjoittelupaikkaan.

Nyt pitää toimia täsmälleen päinvastoin kuin opetusministeri Andersson esittää. Muussa tapauksessa ollaan todella vaarallisella tiellä kohti suomalaisen osaamisen rapauttamista. Andersson voisi Suomen kilpailukyvyn rapauttamisen sijaan keskittyä kaapimaan kokoon puolueensa lupaamat merkittävät korotukset opintorahaan, sillä tuo opiskelijoille annettu lupaus heitettiin romukoppaan välittömästi uuden hallituksen aloitettua. Härskiä.

Helppoheikkihallitus luottaa rahaa sylkevään taikaseinään

Vasemmiston maaginen rahaa sylkevä taikaseinä. Olen käyttänyt tuota minusta erittäin osuvaa termiä lukuisissa kirjoituksissani niin blogissani kuin myös lehtien yleisönosastoilla ja kolumneissa. Monet kriitikot ovat kuitenkin vuosien varrella tuohtuneet sen käyttämisestä, mutta viimeistään SAKSDP:n hallitustunnustelija Antti Rinteen tuoreet lausunnot Säätytalon hallitusneuvotteluista osoittavat käyttämäni termivalinnan olleen oikea ja vieläpä hyvin perusteltu.

”Tämän hallituksen ei tarvitse lähteä leikkaamaan menoista.”
Antti Rinne hallitusneuvotteluista 20.5.2019

Surullista. Kuten myös se, että vihervasemmiston äänestäjät aidosti luulevat tuota omalta kannaltaan hyväksi asiaksi. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Sadan euron takuueläkkeen korotuksella vaalien alla ääniä härskisti ostanut Rinne ei selvästikään ymmärrä, että esimerkiksi hänen esittämänsä osinkojen lähdevero pienentäisi merkittävästi eläkeyhtiöiden tuottoja ja johtaisi sekä työeläkemaksujen nostoon että eläkkeiden pienentymiseen entisestään. Nyt esitetyllä mallilla eläkeläiset saisivat nimittäin vuodessa 140 euroa nykyistä vähemmän. Äänestivätkö eläkeläiset tosiaan eläkkeidensä pienenemisen puolesta? Tuskinpa.

SAKSDP:n päättömien vaalilupausten toteuttamisen kiima ohittaa kaiken realismin, kun puolueen taloustaidot ovat tunnetusti gerbiilin tasolla. Sosialismia on tähän mennessä kokeiltu monissa maissa, mutta yhdessäkään sillä ei ole ollut positiivisia seurauksia. Holtitonta yli varojen elämistä on niin ikään kokeiltu esimerkiksi Kreikassa, eikä silläkään ollut positiivisia seurauksia. Myös monet suomalaiset ovat kokeilleet ylivelkaantumista ikävin seurauksin. Siitä huolimatta Rinteen lobbarihallitus on nyt ajamassa Suomi-bussillaan tuohon samaan rotkoon. Kuskin paikalla istuu Antti, kytkintä painaa Juha ja vaihteita vaihtaa Pekka. Li toimii rahastajana ja Anna-Maja bussiemäntänä.

Suomen hyvinvointivaltio saatiin vuosien 2015 – 2019 hallituksen aikana viimein takaisin nousu-uralle, kun maahan syntyi historialliset 140 000 uutta työpaikkaa, pienipalkkaisuus väheni, eriarvoisuus väheni, syrjäytyminen väheni ja tuloerot vähenivät jo entisestään mitättömistä eroista. Yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeistohallitus teki siis erittäin ansiokasta työtä, vaikka tuloerojen pienentyminen onkin kansantalouden kannalta ikävä merkki. Kaikkien mittareiden mukaan nyt päättynyt pääministeri Sipilän hallituskausi oli siis menestys. Kuten välittömästi vaalien jälkeen Tamperelainen-lehden kolumnissani kirjoitin, loppui lupaavasti alkanut hyvinvoinnin nousukausi vaaleihin. Kirjoitin silloin, että Suomen olisi pakko jatkaa terveen talouden ja menoleikkausten tiellä, koska muuten meillä ei tule olemaan varaa nykyisen hyvinvointimme ylläpitämiseen.

”Maamme on vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen vastuuttoman helppoheikkitalouden kurimukseen tulevien sukupolvien kustannuksella. Terve talous on hyvinvoinnin edellytys, koska ilman sitä meillä ei ole laadukkaita hoivapalveluja, sosiaaliturvaa saati ilmastonmuutoksen torjuntaa. Miljardien katteettomat vaalilupaukset eivät ole tervettä taloutta.”
Jocka Träskbäck Tamperelainen-lehdessä 17.4.2019

Hallitusneuvotteluista mediaan tihkuvien tietojen mukaan nyt on käymässä juuri kuten kolme päivää vaalien jälkeen ennustin. Rinteen johdolla Suomi on luisumassa terveen talouden aikakaudesta helppoheikkitalouteen, jossa porsastellaan miljardiluokan velkataakka lastemme ja lastenlastemme piikkiin. Rinne ei tunnetusti välitä missä kunnossa Suomi on sadan vuoden kuluttua, koska ei ole silloin enää elossa, joten siellä tulevia sukupolvia tuskin ajatellaan.

Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Tätä ahkeruuden haittaveroa tullaan Rinteen esityksessä kiristämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin – tavallisten ahkerien suomalaisten kustannuksella.  Valtaosa SAKSDP:n vaalilupauksista tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei nimittäin palkita, vaan rankaistaan. Nyt jos koskaan työttömyys uravalintana näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Olen esittänyt koulujen taloustaitojen opetuksen lisäämistä ja tehnyt taloustiedon oppiaineesta kansalaistaloitteen yhdessä Elias Rautakorven kanssa. Liian monen suomalaisen tiedot talouden perusteista ovat nimittäin nykyisin pahasti retuperällä. Ei ymmärretä mistä raha tulee saati miten sitä pitäisi käyttää. Rinteen tuore lausunto leikkausten tarpeettomuudesta on konkreettinen osoitus siitä miten vakava ongelma talouden perusteiden osaamisessa on. Miten tavallinen suomalainen voisi osata hoitaa talouttaan, jos edes tuleva pääministeri ei ymmärrä talouden perusteista tuon taivaallista? Liian moni suomalainen uskoo otsikossa mainittuun rahaa sylkevään taikaseinään.

Tällä hetkellä 500 000 suomalaista on ulosotossa ja 380 000 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Ulosotossa on siis uskomattomat yhdeksän prosenttia kaikista suomalaisista ja 11 prosenttia kaikista täysi-ikäisistä. Jos hallitus muodostetaan Säätytalolla parhaillaan neuvottelevista lobbareis… siis puolueista, voidaan tulevina vuosina jännittää lähinnä sitä kumpi nousee enemmän, ulosotossa vai maksuhäiriörekisterissä olevien määrä. Murskaavan vaalitappion jälkeen omien äänestäjiensä muroihin parhaillaan virtsaava Keskusta on nyt vaa’ankielen asemassa. Jos sieltä löytyy edes ripaus selkärankaa, isketään Säätytalolla hanskat tiskiin jo tällä viikolla.

Itse veikkasin viime viikolla, että Keskusta vetäytyy neuvotteluista jo tällä viikolla ja että Rinne heivataan samalla takariviin. Seuraavan hallitustunnustelijan myötä Suomeen saadaan oikeistohallitus, joka pelastaa mitä vielä pelastettavissa on. Jos näin ei käy, tulee hallitus hajoamaan viimeistään, kun sipiläläisiin ja kaikkoslaisiin repeytyneen Keskustan kannatus vajoaa kahden vuoden sisällä kymmenen prosentin tuntumaan. Silloin Keskustan nimi voidaan pyyhkiä lopullisesti suurten puolueiden listalta. Aikaistetuissa vuoden 2021 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat saamaan murskavoiton, jonka jälkeen on edessä vihervasemmiston runteleman ja korviaan myöden velkaisen maan uudelleenrakennus rajuin leikkauksin. Silloin onneksi tiedetään mihin suuntaan hyvinvointivaltion alasajosta syyttävä sormi osoittaa.

Esitykselleni vahva tuki opettajilta: ”Kouluihin tarvitaan lisää talousopetusta”

Esitin joulukuussa paljon huomiota saaneessa Taloustaidot pakolliseksi kouluun – elämän perustaidot opetettava kaikille -kirjoituksessani taloustaitoja pakolliseksi kouluihin. Nykyisessä opetussuunnitelmassa talouden osuus voidaan opettajan pedagogisen harkintavallan ansiosta käsitellä vain ohimennen, jolloin oppilaat voivat pahimmassa tapauksessa jäädä lähes kokonaan vaille oman talouden perusteiden tuntemusta.

Esitin joulukuussa, että taloustaitojen opetuksesta pitäisi tehdä pakollista ja tarpeeksi kattavaa, jotta opetus tarjoaisi jokaiselle lapselle ja nuorelle tarvittavan osaamisen omaan elämänhallintaan. Valtaosa kirjoitustani kommentoineista oli samaa mieltä, mutta jotkut pitivät kirjoitusta opettajien ammattitaidon aliarvioimisena ja ”markkinatalouden levittämisenä”. Kirjoitus saikin aikaan kovasti julkista keskustelua puolesta ja vastaan.

Syntynyt vilkas keskustelu vahvisti aikaisemman olettamukseni siitä, että opettajien omat henkilökohtaiset näkemykset markkinataloudesta ja jopa poliittinen kanta vaikuttavat siihen mitä ja miten opettaja lapsille opettaa. Tämä havainto vahvisti näkemykseni siitä, että taloustaitojen opetuksesta täytyy tehdä pakollista vailla mahdollisuutta ohittaa sitä tai käydä aihepiiriä läpi vain ylimalkaisesti – kirjaimellisesti vasemmalla kädellä. Opettajalla ei tule olla mahdollisuutta jättää taloustaitoja opettamatta, vaikka hänen oma poliittinen näkemyksensä ei olisikaan pro markkinatalous.

”Ongelma on akuutti ja vakava. Tällä hetkellä yli 500 000 suomalaista on ulosotossa ja maksuhäiriömerkintä on 380 000 suomalaisella.”

Ongelma on akuutti ja vakava. Tällä hetkellä yli 500 000 suomalaista on ulosotossa ja maksuhäiriömerkintä on 380 000 suomalaisella. Jos pyydät huomenna vaikkapa sataa lukiolaista laskemaan pikavipin todellisen vuosikoron, niin veikkaan korkeintaan 20 laskevan sen oikein. Taloustaitojen paikoin hyvinkin heikko osaaminen on mielestäni Suomelle ja suomalaisille vakava kansallinen ongelma, johon myös eduskunnan pitää herätä nyt, eikä vasta 10 vuoden päästä.

Tänään sain aamulla erittäin mieluisia uutisia, kun Talous ja nuoret TAT julkaisi opettajille tekemänsä Opettajien talousosaaminen 2019 -kyselyn tulokset. Sen sisältö oli nimittäin vahvasti esitystäni puoltava, sillä peräti 76 prosenttia opettajista katsoi, että taloustaitojen opetuksen pitäisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla. Upeaa, että opettajat ovat kanssani samaa mieltä muutamista kitkeristä ideologisista vastalauseista huolimatta. Itse katson, että taloustaitojen opettaminen tulee aloittaa jo esikoulusta. Paljonko LEGO-paketti maksaa, mistä raha sen ostamiseen on tullut ja paljonko hinnasta menee verojen kautta hyvinvointivaltion ylläpitoon ja niin edelleen. Lapsille pitää opettaa jo eskarissa, ettei raha tule maagisesta taikaseinästä.

Opettajien talousosaamista selvittäneessä kyselyssä peräti 94 prosenttia opettajista piti taloustaitojen opettamista tärkeänä, mutta vain kolmannes piti koulun nykyisin antamia talousosaamisen valmiuksia riittävinä. Viime syksynä samanlainen kysely tehtiin koululaisille, joista peräti 90 prosenttia halusi nimenomaan koulun opettavan heille taloustaitoja, mutta vain 20 prosenttia pitää koulun nykyisin tarjoamia valmiuksia riittävinä. Tänään siis varmistui, että sekä opettajien että oppilaiden kohdalla ero toiveiden ja toteutuneen välillä on valtava. Koska tulos oli esitykseni kannalta selvästi parempi kuin uskalsin edes haaveilla, tulisi nyt pohtia vakavasti taloustaitoja myös mahdollisena omana oppiaineenaan.

”76 prosenttia opettajista katsoi, että taloustaitojen opetuksen pitäisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla.”
– Opettajien talousosaaminen 2019 -kysely

Lisäksi tänään julkistetun Opettajien talousosaaminen 2019 -kyselyn mukaan peräti kaksi kolmesta opettajasta kertoi olevansa melko tai erittäin huolissaan nuorten heikosta talousosaamisesta. Samaan aikaan 78 prosenttia opettajista katsoi voivansa vaikuttaa nuorten taloustaitoihin. Ongelman vakavuus on siis osoitettu pitävästi ja opettajat tietävät voivansa korjata asian. Nyt tarvitaan enää ryhtiliike ja tarvittaessa myös opetussuunnitelman päivittäminen, että pääsemme käärimään hihat.

Hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta taloustaidot ovat ensiarvoisen tärkeitä, koska oman talouden hallinta on olennainen osa ihmisen koko elämää kaikkine osa-alueineen. Heikot taloustaidot voivat johtaa velkakierteeseen ja ulostottoon, joka taas johtaa vaikeuksiin jopa vuokra-asunnon ja puhelinliittymän saamisessa. Lopulta seuraus voi olla henkilön syrjäytyminen, mikä tulee yhteiskunnalle todella kalliiksi. Toistan tässä usein käyttämäni toteamuksen: Euro alkupäähän voi säästää satasen loppupäästä.

Kyselyssä 71 prosenttia opettajista katsoi hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta sen opettamiseksi, mutta vain 14 prosenttia katsoi osaamisensa perustuvan opettajankoulutukseen. Tämän perusteella taloutta tulee ryhtyä jatkossa painottamaan opettajankoulutuksessa ja opettajien täydennyskoulutuksessa merkittävästi nykyistä enemmän.