Lempäälän kunnanvaltuustossa käsiteltiin tänään (25.11.2020) vuoden 2021 talousarviota ja taloussuunnitelmaa vuosille 2021-2023. Kriisiaika on heittänyt kuntatalouteen pitkän varjon, mutta Lempäälässä onnistuimme silti tekemään kasvubudjetin ilman kunnallisveron nostamista. Lempäälä kasvaa siis vastuullisesti myös maailmanlaajuisen kriisin keskellä.
Tässä alla valtuuston kokouksessa pitämäni kokoomuksen valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuoro.
————
Arvoisa puheenjohtaja valtuutetut ja muut läsnäolijat, kokoomuksen valtuustoryhmä tervehtii ilolla sitä, että käsittelyssämme on tuttuun tapaan KASVUBUDJETTI poikkeuksellisesta koronatilanteesta huolimatta. Talousarviota ja taloussuunnitelmaa laadittaessa ennusteet ehtivät muuttua useita kertoja, joten takana on monin tavoin poikkeuksellinen urakka. Koronakriisistä johtuen kasvubudjettimme on miljoona euroa alijäämäinen, ja tämä tilanne täytyy kyetä tasapainottamaan tulevina vuosina. Kunnan ja sen konserniyhtiöiden velkaantumiskehitykseen tulee niin ikään kiinnittää erityistä huomiota. Meidän täytyy löytää tasapaino tulojen ja menojen välillä myös poikkeuksellisina aikoina.
Kokoomuksen valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että kuntalaisten palveluita ei talousarviossa leikata, vaan sen sijaan niihin panostetaan ensi vuonna aikaisempaa enemmän. Tänä vuonna monissa muissa kunnissa lomautettiin henkilöstöä, mutta Lempäälässä heidät pidettiin töissä. Emme joutuneet myöskään irtisanomaan henkilöstöä tai leikkaamaan kuntalaisten palveluja koronakriisin vuoksi. Meidän tulee jatkossakin kiinnittää erityistä huomiota kunnan henkilöstön jaksamiseen ja hyvinvointiin tällaisen poikkeustilanteen keskellä. Selviämme kyllä tästä kriisistä yhdessä, puhaltamalla yhteen hiileen.
Tänään valtuustossa vedämme ensi vuoden talouden suuret linjat, mutta emme puutu yksityiskohtiin, joiden osalta päätökset kuuluvat lautakunnille. Ne kantavat vastuun kuntalaisten rahojen käyttämisestä tehokkaasti siten, että rahoilla saadaan aikaiseksi mahdollisimman paljon kuntalaisten hyväksi. Valtaosa talousarvion lisärahasta käytetään henkilöstön palkkoihin, joten kasvubudjetista huolimatta menokuri tulee olemaan tiukka ja se tuottaa varmasti haasteita. Lautakunnissa ja kunnan viranhaltijoilla on kuitenkin kultakin toimialueelta paras tieto ja osaaminen, joiden ansiosta rahaa käytetään siellä missä sitä eniten tarvitaan.
Arvoisa puheenjohtaja, Lempäälä on valittu useasti Suomen parhaiden yrityskuntien joukkoon. Kokoomuksen valtuustoryhmä katsoo, että kunnan on jatkossakin kehitettävä vahvaa elinkeinopolitiikkaa ja lisättävä alueen vetovoimaa ja elinvoimaa, koska vain siten saamme kuntaan uusia yrityksiä, uusia yksityisen sektorin työpaikkoja ja uusia asukkaita. Toisin sanoen uusia verotuloja. Elinkeinopolitiikka sekä yritystonttien kaavoitus ja myynti voivat ehkä kuulostaa etäiseltä, mutta ne ovat avain siihen, että voimme Lempäälässä jatkossakin panostaa muun muassa lasten, perheiden ja vanhusten laadukkaisiin peruspalveluihin. Nämä palvelut täytyy turvata myös tilanteessa, jossa näkymät ensin vuoteen ovat vallitsevan koronatilanteen vuoksi sumuiset.
Meillä siis tänään käsitelyssä leikkauslistojen sijaan vastuullinen kasvubudjetti. Tällainen tilanne ei ole vakavan kriisin keskellä lainkaan itsestäänselvyys varsinkin, kun Lempälässä ei ollut tänäkään vuonna syytä kunnallisveron nostamiselle. Kunnallisveron korotusta tulee käyttää työkaluna erittäin harkiten. Tänään on rohkaisevaa huomata, että Lempäälän kunta katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen sekä panostaa kunnan kasvuun ja kehitykseen. Ilman kasvua ei ole kasvubudjetteja.
Arvoisa puheenjohtaja, kokoomuksen valtuustoryhmä haluaa kiittää viranhaltijoita, poliittisia ryhmiä, kunnan henkilöstöä ja kaikkia muita asianosaisia hyvästä yhteistyöstä. Näyttää siltä, että Lempäälässä on jatkossakin hyvä asua ja yrittää.
Lempäälän kunnanvaltuusto hyväksyi tänään 3.9.2020 valtion ja Tampereen kaupunkiseudun välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksen vuosille 2020-2023. Pidin asiasta oheisen kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron.
—
Kokoomuksen valtuustoryhmä katsoo, että MAL-sopimuksessa Lempäälälle merkittäviä ovat erityisesti liikenteelliset tavoitteet, joiden osalta Lempäälä on Pirkanmaalla keskeisessä asemassa verrattuna muihin kehyskuntiin. Sijaintimme kasvukäytävällä heti Tampereen eteläpuolella antaa kunnalle kilpailuedun muihin kuntiin nähden. Tämä etu meidän tulee kyetä myös hyödyntämään esimerkiksi yritysalueiden kaavoituksessa.
Kolmostien niin sanottu Puskiaisten oikaisu tulee vähentämään Kuljun ja Sääksjärven välillä liikennemääriä merkittävästi ja lyhentämään matka-aikaa Lempäälässä Pirkkalan suuntaan. Kehä II tulee nopeuttamaan matka-aikaa lentokentälle ja se myös mahdollistaa kunnalle uusia yritysalueita yhdessä Puskiaisten moottoritien oikaisun kanssa. Tiemaksuja kokoomuksen valtuustoryhmä ei kannata. Sen sijaan joukkoliikennettä tulee kehittää niin, että palvelun laatu riittää houkuttelemaan käyttäjiä yksityisautoista muihin liikkumismuotoihin.
Arvoisa puheenjohtaja, sijaintinsa ansiosta Lempäälä on raidekunta. Raideliikenne on meille erityisen tärkeää niin työmatkaliikenteessä kuin vapaa-ajan liikenteessäkin. Kasvava kuntakeskus on jopa riippuvainen hyvistä raideliikenteen yhteyksistä ja lähijunaliikenteen kehityksestä. Tulevaisuudessa myös Tampereella opiskelevat voivat asua Lempäälässä ja päästä vartissa vaikkapa yliopiston kampukselle.
Oma liikenteellinen kokonaisuutensa on Suomi-rata. Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa jo olemassa olevan pääradan kehittämistä, ja sen myötä kolmatta ja neljättä raidetta Helsingistä Tampereelle. Tämän kehityksen myötä lähijunaliikenteen kasvu on mahdollista samoin kuin uudet seisakkeet ja asemat Lempäälän alueella.
Lempäälän kunnanhallitus päätti yksimielisesti ja hyvin perustellen, että Lempäälä ei ole mukana Suomi-radan hankeyhtiössä, joka suunnittelee kokonaan uuden miljardien eurojen raideyhteyden rakentamista Helsingistä Tampereelle. Kokoomuksen valtuustoryhmä katsoo, että tämän niin sanotun oikoradan suunnittelemisesta tulee luopua ja panostukset keskittää nykyiseen päärataan. Se on koko kasvukäytävän etu, ja se on myös Lempäälän etu. Arvoisa puheenjohtaja, meidän tulee pitää huolta siitä, että MAL-sopimuksessa mukana olevat suunnitelmat alueellamme myös toteutuvat.
Pääministeri Marinin neuvottelema EU-elvytyspaketin mahalasku on vienyt huomiota ongelmalta, jossa Suomi rikkoo tietoisesti EU-oikeutta yrittämällä kieltää alkoholijuomien etämyynnin ulkomailta suomalaisiin koteihin. Tuotteiden (myös alkoholin) ja palvelujen vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perusperiaate, joten Suomi ei voisi kieltää vaikka haluaisikin. Ja yritystä siihen virkamiehillä on viime aikoina toden totta ollut. Nyt myös kokoomuksen euroedustaja Petri Sarvamaalta tulee Brysselistä arvokasta tukea tärkeän epäkohdan korjaamiseen.
Heinäkuussa paljastui, että suomalaisten pienpanimojen etämyyntiä koskevassa käsittelyssä sosiaali- ja terveysministeriö esitti Marinin hallitukselle perättömiä tietoja, joiden esittämisen jälkeen hallitus päätti olla vapauttamatta kotimaisten pienpanimoiden etämyyntiä. On syytä epäillä, että päätös tehtiin ainakin osin perättömien tietojen pohjalta. Hallitus torppasi esityksen etämyynnistä, vaikka vihreät ja keskusta olivat puheenjohtajiaan myöden julkisuudessa liputtaneet pienpanimojen etämyynnin puolesta. Juhlapuheissa puhuttiin siis täysin muuta kuin todellisuudessa päätettiin. Käänsiko takin siis vihervasemmiston perinteisesti kannattama holhous vai kenties virheelliset tiedot päätöksenteon tukena?
Mitä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet sitten perättömästi väittivät? Esimerkiksi sitä, että Valvira olisi ollut tekemässä poliisille 12 esitutkintapyyntöä alkoholia toisista jäsenvaltioista myyvistä yrityksistä. Valvira vastasi kysyttäessä, että se ei ole tehnyt tutkintapyyntöjä ja pahoitteli Valvirasta riippumattomista syistä alkunsa saanutta kohua. Näiden tietojen valossa voidaan katsoa, että ministeriö esitti hallitukselle päätöksenteon pohjaksi perättömiä väitteitä. Tutkintapyyntöjen lisäksi ministeriö esitti hallitukselle niin ikään vailla perusteita, että Ruotsin Systembolagetilla ei olisi etämyyntiä koskevia poikkeuksia. Miten on mahdollista, että ministeriössä kukaan ei joudu vastuuseen perättömien väitteiden esittämisestä hallitukselle?
Vasemmalla sosiaali- ja terveysministeriön materiaali hallitukselle ja oikealla Valviran lausunto kyseisestä väitteestä.
Kesäkuussa 2020 Suomen korkein hallinto-oikeus antoi tärkeän ennakkoratkaisun (KHO:2020:77), joka antoi ministeriölle kylmää kyytiä vesittämällä ministeriön sekä terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väitteet, joiden mukaan alkoholin etämyynti ulkomailta Suomeen olisi laitonta. Suomi ei nimittäin ollut tehnyt komissiolle direktiivin edellyttämää etämyynnin kieltämistä koskevaa ilmoitusta, ja ilmoittamatta jääneitä kansallisia määräyksiä ei voida soveltaa. Näin ollen ministeriön ja virkamiesten väitteet laittomuudesta ovat olleet alusta saakka perättömiä. Ministeriö vahvisti 24.4.2019, ettei Suomi ollut tehnyt komission edellyttämää tiedonantoa. Syy siihen on luonnollinen, sillä komissio ei olisi hyväksynyt perusperiaatteitaan loukkaavaa etämyynnin kieltoa. Keväällä 2020 myös Suomen verohallinto totesi etämyynnin ulkomailta Suomeen lailliseksi. Se oli verottajalta suoraselkäinen lausunto.
Minä siis voin tilata – ja perjantaina viimeksi tilasinkin – laatikollisia viiniä Italiasta suoraan kotiovelleni, mutta en voi tilata sixpackia olutta paikalliselta pienpanimolta. Kotimainen ja ulkomainen yritys ovat siis kuluttajakaupassa edelleen räikeästi eriarvoisessa asemassa nimenomaan siten, että suomalainen yritys on heikommassa asemassa. Monissa euromaissa oman maan yrityksiä pyritään suosimaan ulkomaisten kustannuksella, mutta Suomessa tilanne on päinvastoin. Ehkä juuri samasta syystä Marin neuvotteli meille 3 400 miljoonan euron laskun eteläeurooppalaisten maiden talouskasvun tueksi.
Olen jo vuosia ilmaissut huoleni siitä miten sosiaalisen median myötä vihapuheeseen viittaamisesta on tullut uusi mantra ja eri mieltä olevien kommenteista triggeröityminen vaikuttaa olevan monille jo harrastus ja keino nostaa statusta omien joukoissaan. Vihapuheeseen viittaamisen kynnys on romahtanut, vaikka kukaan ei näytä varmuudella tietävän mitä vihapuhe tarkoittaa saati mitkä kriteerit viestien tulee täyttää ollakseen aidosti vihapuhetta.
Olen viime aikoina havainnut, että juuri vihapuheeseen vetoamalla on ryhdytty vaatimaan nettikeskusteluihin tiukempaa valvontaa ja jopa ennakkosensuuria. Tämä siitä huolimatta, että vihapuheen määritelmä on edelleen retuperällä. Vihapuheeksi luetaan ymmärtääkseni nykyisin myös tavallisiin väittelyihin liittyvä joskus kiivaskin viestintä. Nyt siitä on tutkitusti mustaa valkoisella.
Vihapuhe muuttui nimittäin omalta osaltani konkreettiseksi, kun useat henkilöt ottivat viikonloppuna yhteyttä ja kertoivat minun lukeutuvan Suomessa eniten vihapuhetta saaneisiin poliitikoihin. Sain osakseni osanottoja ja pahoitteluja sekä tiedusteluja miten pärjään saamieni vihaviestien kanssa. Ihmettelin saamiani viestejä, kunnes niiden syy selvisi.
Kuva: Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon -tutkimus 2019
Ensin luulin, että kyse oli pilasta, kunnes näin oheisen kuvakaappauksen ja sain linkin valtioneuvoston tilaamaan ja Jyväskylän yliopiston ja Punos Researchin toteuttamaan tutkimukseen ”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon” (PDF). Katson päässeeni tutkimuksen listalla melko kovaan seuraan kokoomuksen joukoissa. Tässä alla puolueemme edustus vihapuhe-tutkimuksessa:
Tere Sammallahti
Petteri Orpo
Juhana Vartiainen
Tuomas Tikkanen
Kai Mykkänen
Timo Heinonen
Alexander Stubb
Atte Kaleva
Sanni Grahn-Laasonen
Henna Virkkunen
Elina Lepomäki
Antti Hakkanen
Petri Sarvamaa
Arto Satonen
Jocka Träskbäck
Vaikka pääsinkin arvovaltaiseen seuraan, täytyy minun kuitenkin omalta osaltani kyseenalaistaa tutkimuksen tulokset. En nimittäin koe joutuneeni kovin usein vihapuheen kohteeksi Twitterissä tai muuallakaan sosiaalisessa mediassa. Olen käyttänyt sosiaalisen median alustoja työkseni vuodesta 2005 lähtien ja eduskuntavaalien alla nousin hetkeksi koko maan poliitikkojen ykköseksi Apu-lehden ja Underhoodin somelistalla. Kaiken järjen mukaan minun pitäisi olla tietoinen, mikäli lukeutuisin eniten vihaviestejä saaneisiin suomalaisiin poliitikoihin. Tällaista en ole kuitenkaan huomannut, vaikka olen luonnollisesti saanut kriittisiä viestejä ehkä jopa sadoittain. Kriittiset viestit eivät kuitenkaan ole vihaviestejä.
Lukuisat mediat ovat viikonloppuna uutisoineet tutkimuksen tuloksista, ja vielä useammat suomalaiset ovat kilvan äimistelleet vihapuheen yleisyyttä. En tietenkään voi puhua muiden listalla olevien puolesta, mutta omalta osaltani en pidä tutkimuksen tuloksia oikeina. Olen tietenkin saanut paljon kärjekästäkin palautetta, jonka tarkoitus on usein ollut tietoisesti provosoida. Joskus olen myös provosoitunut, vaikka ei olisi pitänyt. Silti en muista montaakaan viestiä, jotka olisin kokenut vihapuheeksi tai joista olisin pahoittanut mieleni. Nyt olisi siis enemmän kuin paikallaan tarkistaa tutkimuksessa käytetyn vihapuheen määritelmä. Se on nimittäin koko tämän keskustelun ja tutkimuksen ydinkysymys.
”Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus.”
On tietenkin mahdollista, että minä en ole kokenut saamiani viestejä vihapuheeksi, koska en ole antanut viestien ja painostuksen vaikuttaa mielipiteisiini tai kirjoituksiini. Olen toki huomannut, että jotkut poliitikot ja esimerkiksi istuva hallitus ovat kuin tuuliviirejä, jotka myötäilevät kulloistakin tuulenvirettä, keskustelukumppania ja yhteydenottoa. Silloin myös kokemus vihapuheesta voi olla tavallista herkempi. Lisäksi herkkänahkaiset poliitikot voivat kokea asiat hieman toisin kuin muut. Varsinkin, jos argumenttien loppumista pyrkii komensoimaan vaikkapa viittauksilla misogyniaan.
Suomalaisissa poliitikoissa on erityisesti vasemmalla laidalla runsaasti ihmisiä, jotka tarkoitushakuisesti triggeröityvät hyvinkin pienistä vihjauksista ja tekevät niistä elämää suurempia ongelmia varsinkin Twitterissä. En ole voinut välttyä ajatukselta, että he vaikuttavat etsimällä etsivän sopivaa viestiä, josta pahoittaa mielensä. Usein tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman suuri show some- ja medianäkyvyyden vuoksi. Tämä toimintatapa yleistyy varsinkin vaalien alla. Twitter näyttelee Suomen mediakentässä kuitenkin häviävän pientä roolia, sillä se on kuin hiekkalaatikko koulun välitunnilla. Samat ihmiset kommentoivat viestejä päivästä toiseen, ja suuri yleisö eksyy paikalle vain mediakohujen kautta.
”Esimerkiksi vaatimukset tätä sukupuolineutraalia kielenkäyttöä kohtaan ampuvat monessa kohdin pahasti yli. Ihmiset ovat nykyään kauhean herkkiä loukkaantumaan kaikesta. Mistään asiasta ei uskalla enää edes leikkiä laskea.”
– Eppu Normaalin Pantse Syrjä
Kiivas ja nopeatempoinen keskustelu sosiaalisessa mediassa – ei siis vihapuhe – on toki ongelma monille vanhemman koulukunnan poliitikoille. Edellisissä vaaleissa vetäytyi eläkkeelle moni yli 70-vuotias kansanedustaja, ja olen ymmärtänyt yhdeksi eläköitymisen merkittävistä syistä nykyisen totuttua nopeamman tiedonvälityksen sosiaalisessa mediassa ja perinteisissä medioissa. Ymmärrän toki, että hektisyys ja kärkäs kieli voivat ärsyttäessään tuntua vihapuheelta. Mikäli näin käy, kannattaa poliitikon yksinkertaisesti pysytellä poissa alustoilta, jotka eivät hänelle sovi.
Nykyiset vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat minusta riittäviä
Takavuosina kansanedustajat antoivat kommentin tai pari viikossa, mutta nykyisin pitää olla valmiina reagoimaan kysymyksiin ja kritiikkiin jo minuuteissa. Yksi somepäivitys voi aiheuttaa hetkessä kymmeniä kommentteja ja kysymyksiä, joihin kaikkiin ei yksinkertaisesti ehdi vastata. Silloin voi olla helpompi jättää osallistumatta koko keskusteluun. Ei siis ihme, että tällainen hektisyys ei välttämättä kiinnosta vanhaa kaartia. Kun siihen päälle tulee vielä kritiikkiä kaikista somekanavista, niin keskusteluun osallistumisen kynnys voi nousta korkealle. Viestitulva ja kritiikki eivät kuitenkaan välttämättä tarkoita vihapuhetta, vaan edustavat sosiaalisen median kulttuuria. Niin hyvässä kuin pahassa. Maailma muuttuu.
Nykyiset vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat minusta riittäviä. Rikoslaissa on määritelty riittävällä tavalla esimerkiksi kunnianloukkausten ja laittoman uhkauksen tunnusmerkit. Sananvapaus tarkoittaa vapautta sanoa, ja jokainen vastaa sanomisistaan tarvittaessa myöhemmin tuomioistuimessa. Viimeistään tämä tutkimus osoitti, että vihapuhelakia saati ennakkosensuurin tai nettivalvonnan kiristämistä ei tarvita. Sen sijaan vihapuheen yleinen tuomitseminen asenteiden tasolla olisi tietenkin paikallaan. Siihen me jokainen voimme yhdessä vaikuttaa.
Mutta ennen sitä täytyy määritellä vihapuheen tunnusmerkit.
PÄIVITYS 9.10.2019
Nyt sain tiedon, jota ounastelinkin jo tuossa edellä, kun minut oli listattu vihapuheen suurimpien uhrien joukkoon. Valtioneuvoston tilaaman tutkimuksen mukaan someviestit ovat nimittäin vihapuhetta, kun niissä esiintyvät esimerkiksi nämä sanat:
Olen itsekin syyllistynyt vihapuheeseen, koska olen käyttänyt useita kertoja esimerkiksi nimitystä aivopieru. Tällainen tutkimus vesittää oikeaa ongelmaa, eli sitä, että monet ovat oikeasti järjestelmällisen someahdistelun kohteena. Lillukanvarsien ja ongelman tarkoitushakuisen paisuttelun sijaan tutkijoiden tulisi keskittyä olennaiseen. Tämä tutkimus ei ollut sitä.
JULKAISTU 21.8.2019 Vuoden 2019 eduskuntavaalien myötä alkaneen kokoomuksen oppositiotaipaleen myötä on entistäkin tärkeämpi terävöittää puolueen sanomaa, sillä seuraaviin vaaleihin ei mene pitkään. Suomalaiset tarvitsevat vasemmiston helppoheikkien sijaan aitoja vastuunkantajia, jotka uskaltavat sanoa ja tehdä.
Tarkoitan tietenkin ryhtiliikettä.
Etsin maanantaina erästä arkistovideota ja törmäsin kansallisen audiovisuaalisen instituutin arkistossa sattumalta kokoomuksen vanhoihin vaalimainoksiin. Niistä jäi erityisen hyvin mieleen vuonna 1948 julkaistu kymmenen minuutin Sunnuntaikävely-niminen vaalimainos, jossa isä ja pojanpoika keskustelevat maamme tilanteesta.
Jaoin videon Facebookissa (katso video tästä), jossa se lähti leviämään vauhdilla. Itselläni jäi erityisen hyvin mieleen mainoksen lausahdus, joka on yhä edelleen, nyt 71 vuotta myöhemmin, hyvin ajankohtainen. Maailma ei siis lopulta ole muuttunut kovin paljon sitten 1990-luvun, vaikka paljon on tapahtunut.
”Työ ja yritteliäisyys ovat arvoja, joita tulee jakaa jokaiselle sen mukaan, kun hän on omalla työllään ja toiminnallaan ollut niitä luomassa. Nykyään puhutaan niin paljon oikeuksista, mutta harva muistaa puhua velvollisuuksista.”
Eipä tuohon juuri lisättävää ole. Otetaan silti vielä pari olennaista lausahdusta, jotka toimivat kokoomuksen ohjenuorana jo yli seitsemän vuosikymmentä sitten ja joiden suuntaan puolueen linjaa tulisi nyt palauttaa. 2000-luvun Suomessa on jostain syystä unohdettu, että ihmisiä tulisi palkita joutenolon sijaan ahkeruudesta.
”Henkinen ja taloudellinen nousu ja hyvinvointi saavutetaan vain uutteralla ja yritteliäällä työllä. Mitä ihminen kylvää sitä hän myös niittää. Työnsä hedelmiä hän vain nauttii.”
Valtion elokuvatarkastamo kielsi aikoinaan tämän Suomi-Filmin tuottaman ja Holger Harrivirran ohjaaman kokoomuksen vaalimainoksen. Syynä oli kommunismin vastaisuus, minkä vuoksi mainokselle annettiin leima ”propagandafilmi”. Mainos kuitenkin hyväksyttiin myöhemmin, kun sen loppupuolelta oli elokuvatarkastamon vaatimuksesta poistettu ensin vallankumoukseen ja sen seurauksiin viittaava lausahdus. Mahtipontinen mainos alkaa tietenkin Jean Sibeliuksen Finlandialla. Isän roolissa nähdään Paavo Jännes, joka näytteli kymmenissä elokuvissa ja palkittiin kaksi vuotta myöhemmin Pro Finlandia -mitalilla.
Tässä vuosikymmenien takaisessa arkistovideossa kiteytyy arvomaailma, jonka suuntaan kokoomuksen tulisi mielestäni pikaisesti palata.
Vasemmiston maaginen rahaa sylkevä taikaseinä. Olen käyttänyt tuota minusta erittäin osuvaa termiä lukuisissa kirjoituksissani niin blogissani kuin myös lehtien yleisönosastoilla ja kolumneissa. Monet kriitikot ovat kuitenkin vuosien varrella tuohtuneet sen käyttämisestä, mutta viimeistään SAKSDP:n hallitustunnustelija Antti Rinteen tuoreet lausunnot Säätytalon hallitusneuvotteluista osoittavat käyttämäni termivalinnan olleen oikea ja vieläpä hyvin perusteltu.
Surullista. Kuten myös se, että vihervasemmiston äänestäjät aidosti luulevat tuota omalta kannaltaan hyväksi asiaksi. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Sadan euron takuueläkkeen korotuksella vaalien alla ääniä härskisti ostanut Rinne ei selvästikään ymmärrä, että esimerkiksi hänen esittämänsä osinkojen lähdevero pienentäisi merkittävästi eläkeyhtiöiden tuottoja ja johtaisi sekä työeläkemaksujen nostoon että eläkkeiden pienentymiseen entisestään. Nyt esitetyllä mallilla eläkeläiset saisivat nimittäin vuodessa 140 euroa nykyistä vähemmän. Äänestivätkö eläkeläiset tosiaan eläkkeidensä pienenemisen puolesta? Tuskinpa.
SAKSDP:n päättömien vaalilupausten toteuttamisen kiima ohittaa kaiken realismin, kun puolueen taloustaidot ovat tunnetusti gerbiilin tasolla. Sosialismia on tähän mennessä kokeiltu monissa maissa, mutta yhdessäkään sillä ei ole ollut positiivisia seurauksia. Holtitonta yli varojen elämistä on niin ikään kokeiltu esimerkiksi Kreikassa, eikä silläkään ollut positiivisia seurauksia. Myös monet suomalaiset ovat kokeilleet ylivelkaantumista ikävin seurauksin. Siitä huolimatta Rinteen lobbarihallitus on nyt ajamassa Suomi-bussillaan tuohon samaan rotkoon. Kuskin paikalla istuu Antti, kytkintä painaa Juha ja vaihteita vaihtaa Pekka. Li toimii rahastajana ja Anna-Maja bussiemäntänä.
Suomen hyvinvointivaltio saatiin vuosien 2015 – 2019 hallituksen aikana viimein takaisin nousu-uralle, kun maahan syntyi historialliset 140 000 uutta työpaikkaa, pienipalkkaisuus väheni, eriarvoisuus väheni, syrjäytyminen väheni ja tuloerot vähenivät jo entisestään mitättömistä eroista. Yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeistohallitus teki siis erittäin ansiokasta työtä, vaikka tuloerojen pienentyminen onkin kansantalouden kannalta ikävä merkki. Kaikkien mittareiden mukaan nyt päättynyt pääministeri Sipilän hallituskausi oli siis menestys. Kuten välittömästi vaalien jälkeen Tamperelainen-lehden kolumnissani kirjoitin, loppui lupaavasti alkanut hyvinvoinnin nousukausi vaaleihin. Kirjoitin silloin, että Suomen olisi pakko jatkaa terveen talouden ja menoleikkausten tiellä, koska muuten meillä ei tule olemaan varaa nykyisen hyvinvointimme ylläpitämiseen.
”Maamme on vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen vastuuttoman helppoheikkitalouden kurimukseen tulevien sukupolvien kustannuksella. Terve talous on hyvinvoinnin edellytys, koska ilman sitä meillä ei ole laadukkaita hoivapalveluja, sosiaaliturvaa saati ilmastonmuutoksen torjuntaa. Miljardien katteettomat vaalilupaukset eivät ole tervettä taloutta.”
– Jocka Träskbäck Tamperelainen-lehdessä 17.4.2019
Hallitusneuvotteluista mediaan tihkuvien tietojen mukaan nyt on käymässä juuri kuten kolme päivää vaalien jälkeen ennustin. Rinteen johdolla Suomi on luisumassa terveen talouden aikakaudesta helppoheikkitalouteen, jossa porsastellaan miljardiluokan velkataakka lastemme ja lastenlastemme piikkiin. Rinne ei tunnetusti välitä missä kunnossa Suomi on sadan vuoden kuluttua, koska ei ole silloin enää elossa, joten siellä tulevia sukupolvia tuskin ajatellaan.
Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Tätä ahkeruuden haittaveroa tullaan Rinteen esityksessä kiristämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin – tavallisten ahkerien suomalaisten kustannuksella. Valtaosa SAKSDP:n vaalilupauksista tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei nimittäin palkita, vaan rankaistaan. Nyt jos koskaan työttömyys uravalintana näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Olen esittänyt koulujen taloustaitojen opetuksen lisäämistä ja tehnyt taloustiedon oppiaineesta kansalaistaloitteen yhdessä Elias Rautakorven kanssa. Liian monen suomalaisen tiedot talouden perusteista ovat nimittäin nykyisin pahasti retuperällä. Ei ymmärretä mistä raha tulee saati miten sitä pitäisi käyttää. Rinteen tuore lausunto leikkausten tarpeettomuudesta on konkreettinen osoitus siitä miten vakava ongelma talouden perusteiden osaamisessa on. Miten tavallinen suomalainen voisi osata hoitaa talouttaan, jos edes tuleva pääministeri ei ymmärrä talouden perusteista tuon taivaallista? Liian moni suomalainen uskoo otsikossa mainittuun rahaa sylkevään taikaseinään.
Tällä hetkellä 500 000 suomalaista on ulosotossa ja 380 000 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Ulosotossa on siis uskomattomat yhdeksän prosenttia kaikista suomalaisista ja 11 prosenttia kaikista täysi-ikäisistä. Jos hallitus muodostetaan Säätytalolla parhaillaan neuvottelevista lobbareis… siis puolueista, voidaan tulevina vuosina jännittää lähinnä sitä kumpi nousee enemmän, ulosotossa vai maksuhäiriörekisterissä olevien määrä. Murskaavan vaalitappion jälkeen omien äänestäjiensä muroihin parhaillaan virtsaava Keskusta on nyt vaa’ankielen asemassa. Jos sieltä löytyy edes ripaus selkärankaa, isketään Säätytalolla hanskat tiskiin jo tällä viikolla.
Itse veikkasin viime viikolla, että Keskusta vetäytyy neuvotteluista jo tällä viikolla ja että Rinne heivataan samalla takariviin. Seuraavan hallitustunnustelijan myötä Suomeen saadaan oikeistohallitus, joka pelastaa mitä vielä pelastettavissa on. Jos näin ei käy, tulee hallitus hajoamaan viimeistään, kun sipiläläisiin ja kaikkoslaisiin repeytyneen Keskustan kannatus vajoaa kahden vuoden sisällä kymmenen prosentin tuntumaan. Silloin Keskustan nimi voidaan pyyhkiä lopullisesti suurten puolueiden listalta. Aikaistetuissa vuoden 2021 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat saamaan murskavoiton, jonka jälkeen on edessä vihervasemmiston runteleman ja korviaan myöden velkaisen maan uudelleenrakennus rajuin leikkauksin. Silloin onneksi tiedetään mihin suuntaan hyvinvointivaltion alasajosta syyttävä sormi osoittaa.
Suomi näyttää nyt saavan vasemmistohallituksen, kun vaalien tuloksella pyyhitään pöytää hallitusneuvotteluissa. Suomalaiset äänestivät erittäin selkeästi oikeistohallituksen jatkon puolesta, mutta suurimmaksi puolueeksi täpärästi noussut SDP päätti sivuuttaa vaalituloksen ja kerätä kanssaan hallitukseen vaalien suurimman häviäjän Keskustan ja sen täytteeksi joukon pikkupuolueita. Mikäli nyt esitetyllä kokoonpanolla muodostetaan hallitus, esitän jo tässä vaiheessa syvimmät osanottoni ahkerille suomalaisille tulevan talouskaaoksen johdosta.
Olen kuitenkin samaan aikaan ylpeä siitä, ettei Kokoomus antanut Antti Rinteen kanssa käymissään neuvotteluissa periksi tavoitteistaan, jotka ovat aidosti hyvinvointivaltion edellytys. Kokoomus ei suostunut ottamaan lisää valtionvelkaa eikä kiristämään suomalaisten verotusta entisestään. Sen sijaan Kokoomus vaati, että jokaisen suomalaisen palkansaajan ja eläkeläisen pitää saada tuloistaan enemmän rahaa omaan käyttöönsä. SDP oli toista mieltä, sillä se aikoo verottaa Suomen uuteen taantumaan.
Kokoomuksen suoraselkäinen toiminta vie nyt oppositioon. Rinteen hallituksessa mukana oleminen olisi ollut monessa mielessä riski, sillä Kokoomus olisi joutunut ottamaan lisää velkaa ja nostamaan veroja ja lisäksi Kokoomus olisi heitetty susille seuraavien vaalien alla, kun olisi kysytty miksi demarien päättömät lupaukset jäivät toteutumatta. Nyt susille heitetään Keskusta, joka on jo valmiiksi heikompi kuin koskaan. Alkavan kauden jälkeen jo nyt romahtaneesta kannatuksesta on jäljellä enää rippeet.
Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Yrittäjien asema tulee heikkenemään selvästi, mikäli SDP saa edes murto-osan esityksistään läpi. Hallituksen tällä tietoa muodostava vihervasemmisto esitteli vaalien alla lupauksiaan, joista valtaosa tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä aivan tavallisten ahkerien palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei palkita, vaan rankaistaan.
Olen todennut, että tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Sitä tullaan nyt lisäämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin. Maaginen rahaa sylkevä taikaseinä tulee olemaan kovilla, mikäli Antti Rinteen tekemiä jopa 8 miljardin euron vaalilupauksia ryhdytään toteuttamaan.
Nyt Kokoomukselle on hyvä olla hetki oppositiossa myös siksi, että seuraavissa vaaleissa Kokoomus ja Perussuomalaiset tulevat ottamaan murskavoiton. Ikävä kyllä sitä edeltää raju mahalasku, kun Suomen talous ajetaan kerralla taikaseinään. Seuraavien vaalien jälkeen oikeistopuolueet joutuvat korjaamaan vasemmistohallituksen helppoheikkipolitiikan seurauksia kovalla kädellä. Leikkaukset tulevat olemaan silloin kipeitä, mutta vastuulliset on onneksi helppo osoittaa. Mahdollisesti sen tekee EKP jo ennen vaaleja.
Suomen kannalta on surullista ja jopa traagista heittää roskakoriin edellisen oikeistohallituksen historiallisen upeat saavutukset niin työllisyyden ja talouden parantamisessa kuin tuloerojen, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisessä. Varmaa on, että nyt esitetyllä hallituksen kokonpanolla Suomi saa ainakin yhden merkittävän vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä.
Eduskuntavaaleihin lähdetään aina ensisijaisesti menemään läpi, joten eilinen vaalitulos on tietenkin pettymys. Lähes 3 500 ihmistä halusi tehdä eduskuntaan ryhtiliikkeen ja antoi minulle kallisarvoisen ja ainutkertaisen äänensä. Eduskuntaan pääsemiseen olisi kuitenkin tarvittu vielä noin 1 600 ääntä lisää, joten tarpeeksi moni ei ikävä kyllä vielä halunnut ryhtiliikettä ja muutosta nykymenoon Kokoomuksen toteuttamana.
Kampanja varsinkin sosiaalisessa mediassa oli mielestäni todella onnistunut ja haki vertaistaan koko maasta. Läpimeno ei takuulla jäänyt kiinni kampanjasta, sillä puolessa vuodessa tavoitimme valtaisan määrän ihmisiä ja vaaliteemani menivät varmasti jokaisen kohderyhmässäni olevan tietoisuuteen sekä somessa että sen ulkopuolella.
Minä ja aivan uskomattoman sitoutunut ja innokas vaalitiimini paiskoimme kuukausien ajan töitä väsymättä lukemattomissa tilaisuuksissa, toreilla ja turuilla kaikkialla Pirkanmaalla. Jocka-rekka viiletti sekin lähes ympäri vuorokauden pitkin Pirkanmaata ja valtavat LED-screenit tuuttasivat ryhtiliikkeen sanomaa sadoilletuhansille ihmisille. Niin tekivät myös tienvarsimainokset, lehtimainokset ja televisiokampanja.
Se ei kuitenkaan riittänyt.
Saadut 3 475 ääntä kuitenkin osoittavat, että ryhtiliike oli ja on edelleen tarpeellinen. Tällä kertaa sitä ei yksinkertaisesti halunnut tarpeeksi moni äänestäjä. Joko vaaliteemani eivät sytyttäneet ihmisiä tarpeeksi tai sitten kyse oli myös seikoista, jotka olivat meidän vaikutusvaltamme ulkopuolella. Viimeksi mainitusta tuli kovasti palautetta varsinkin kampanjan viime metreillä ja kirjoitinkin aiheesta oman kirjoituksensa blogiini.
Suomen ja Kokoomuksen tulevaisuuden kannalta huolestuttavinta on, että puolueen oikean laidan edustajia meni läpi harmillisen vähän. Esimerkiksi Tere Sammallahti olisi ollut Uudeltamaalta tarpeellinen lisäys eduskuntaryhmään. Kokoomuksen luisuessa vasemmalle se antaa lisää elintilaa varsinkin Perussuomalaisille. Seuraukset nähtiin nyt konkreettisesti ja voi olla, että sama kehitys jatkuu myös alkavalla kaudella. Siksi myös Kokoomus tarvitsee nyt selkeän ryhtiliikkeen.
Eilisen suurimpia häviäjiä olivat kuitenkin ennen kaikkea ahkerat suomalaiset yrittäjät ja palkansaajat. Demareiden noustua niukasti suurimmaksi puolueeksi, on maamme vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen helppoheikkitalouden kurimukseen. Jos hallitukseksi muodostuu lopulta punaviher, tulee Suomi saamaan uuden vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä.
Vaalilupauksiaan demarit eivät tietenkään voi pitää, mutta jos edes osaa yritetään, tulee ahkerien jo valmiiksi kestämätön verotaakka nousemaan entisestään kohtuuttomasti ja toimettomuus kasvattaa suosiota suomalaisten uravalintana. Mikäli demarien uhkaukset yrittäjien aseman kurjistamisesta toteutuvat, voidaan samalla heittää hyvästit myös työllisyyden parantumiselle ja sen myötä koko talouskasvulle. Hallitusneuvottelut ovat nyt ratkaisevassa asemassa, sillä hallituksen kokoonpano määrittelee Suomen suunnan.
Minun eduskuntavaalien teemani eivät olleet pelkkiä vaaliteemoja, sillä olen puhunut samojen asioiden puolesta jo vuosia. Ja tulen puhumaan jatkossakin. Toivottavasti nyt valituilla kansanedustajilla on tarpeeksi rohkeutta ja suoraselkäisyyyttä nostaa kissa pöydälle myös vaikeissa asioissa. Ryhtiliike on tässä tilanteessa enemmän kuin tarpeellinen. Lisäksi täytyy todeta, että 3 475 ääntä on minulle erittäin vahva mandaatti jatkaa näiden asioiden ajamista, vaikka joudunkin nyt tekemään sitä vielä toistaiseksi eduskunnan ulkopuolelta käsin.
Toivon, että valitut kansanedustajat ajavat yrittäjyyden kynnyksen madaltamista, työllistämisen helpottamista, talousopetuksen pakollisuutta kouluihin (allekirjoita kansalaisaloite), progression loiventamista, äitiysloman kulujen korvaamista työnantajille, ammattiliittojen verovapauden poistamista ja poliittisten lakkojen kieltämistä. Lisäksi toivon heidän lisäävän toisen asteen lähiopetusta ja ryhtyvän viimein ajamaan Pirkanmaan etua tieverkon rahoista päätettäessä. Ja ennen kaikkea ottavan järjen käteen maahanmuuttoa koskevissa kysymyksissä niin rikollisia turvapaikanhakijoita kuin työvoiman tarveharkintaakin koskevissa asioissa.
Kiitos jokaiselle tukiryhmässäni kuukausien ajan puurtaneelle ja jokaiselle minua äänestäneelle 3 475 pirkanmaalaiselle. Upea yksityiskohta oli, että nousin lopulta koko Lempäälän suurimmaksi ääniharavaksi. Kiitos siitäkin. Nyt työ ryhtiliikeen eteen jatkuu Lempäälän kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa sekä Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa. Eikä myöskään sovi unohtaa kaikkein tärkeintä:
Olen periaatteen mies. Ystäväpiirini tietää, että se on aina pitänyt ja tulee aina pitämään. Olen aina seissyt suoraselkäisenä omien näkemysteni takana, vaikka olen joskus ollut taistelukentällä yksin. En ole koskaan suostunut olemaan niin sanottu joojoo-mies, joka luovii eteenpäin myötäilemällä muita ja muiden mielipiteitä. Olen silti aina valmis kuulemaan eri mieltä olevien perusteluita, kunhan ne pitävät paikkansa.
Olen vahvasti huolestunut siitä tilasta, johon Suomi on viime vuosina ajettu ja siitä tulevaisuudesta joka Suomea odottaa ilman huomattavaa askelta oikeaan suuntaan. Ja tarkoitan oikealla suunnanmuutoksella sekä eduskuntaa että Kokoomusta. Kuntavaaleissa olin ehdolla sitoutumattomana ehdokkaana, mutta vaalien jälkeen oli perusteltua liittyä sekä kokoomukseen että kokoomuksen valtuustoryhmään. Valintani oli luonnollisesti kokoomus, koska se oli ainoa näkemyksiini sopiva puolue. Muita vaihtoehtoja ei ollut edes harkinnassa. Henkinen kokoomuslainen olen toki ollut niin pitkään kuin olen tiennyt jotain taloudesta. Nyt olen ehdolla eduskuntavaaleissa, joten minulla on aidosti mahdollisuus saada aikaan merkittävä muutos. Se tosin onnistuu vain mikäli tarpeeksi moni pirkanmaalainen äänestäjä on kanssani samaa mieltä.
”Haluan osaltani muuttaa Kokoomuksen suuntaa oikealle”
Vaaliteemani on ryhtiliike, ja sitä tarvitsevat tällä hetkellä sekä eduskunta että kokoomus. Myös jälkimmäinen täytyy rehellisyyden nimissä kyetä sanomaan ääneen.
Vaalikentillä ja sosiaalisessa mediassa saan päivittäin vastata kymmeniin kommentteihin, joissa todetaan miehen olevan kyllä oikea, mutta puolueen olevan väärä. Toiset kertovat jättävänsä kokonaan äänestämättä, koska kokoomus on heidän mielestään kallistunut liikaa vasemmalle. Toiset kertovat äänestävänsä siksi jotain muuta puoluetta ensimmäistä kertaa elämässään. Olen vastannut jokaiselle, että asiaa kannattaa vielä kerran harkita. Hanskojen tiskiin iskemisen sijaan olisi nimittäin parempi pyrkiä vaikuttamaan puolueen sisäiseen linjaan omalla äänellään, sillä mahdollisuus siihen suodaan vain kerran neljässä vuodessa.
Suhteellinen vaalitapa toki mahdollistaa tilanteen, jossa ääni tietylle ehdokkaalle voi lopulta mennä toiselle henkilölle, jos oma ehdokas ei pääsekään läpi. Onko se kuitenkaan syy jättää äänestämättä sopivinta ehdokasta? Minusta ei missään nimessä. Jokaisessa puolueessa ja eduskuntaryhmässä on joukko erilaisia ihmisiä, jotka muodostavat puolueen linjan. Minä edustan kokoomuksessa oikeaa laitaa samoin kuin esimerkiksi Uudenmaan loistava ehdokas Tere Sammallahti. Mahdollisina tulevina kansanedustajina meillä olisi eduskunnassa sama suunta, mutta ei toki bussilla. En tietenkään voi puhua muiden puolesta, mutta minä haluan osaltani muuttaa kokoomuksen suuntaa oikealle. Kokoomuksen tulisi palata punavihreiltä seikkailuiltaan takaisin juurilleen.
Eduskuntavaaleissa jokaiselle täysi-ikäiselle suomalaiselle annetaan tilaisuus vaikuttaa paitsi eduskunnan myös oman puolueen suuntaan oli puolue mikä tahansa. Jokaista puoluetta voidaan muuttaa vain sisältä käsin, ja siten myös kokoomuksen äänestäjät päättävät vaaleissa muuttuuko puolueen suunta nykyisestä oikealle vai vasemmalle. Äänestämättä jättäminen tai jonkin toisen puolueen äänestäminen protestina kokoomuksen nykylinjalle on kuin luovuttaisi pelin kesken kaiken. Näkisin mielelläni, että ääni annettaisiin ehdokkaalle, jonka suuntaan puolueen halutaan muuttuvan. Tere Sammallahti on tehnyt aiheesta osuvan videon, jonka voit katsoa tästä alta. Siinä kiteytyy melko hyvin käsillä olevan tilanteen ydin.
Oli kokoomuksen nykyisestä linjasta mitä mieltä tahansa, kuluneen Sipilän hallituskauden saavutukset ovat vertaansa vailla. Suomeen on syntynyt 140 000 uutta työpaikkaa, joista puolet hallituksen ansiosta (Etla) ja valtaosa työpaikoista on täysiaikaisia ja pysyviä, eikä mm. tempputyöllistymistä. Samaan aikaan pienipalkkaisten ja syrjäytyneiden määrät ovat romahtaneet historiallisen paljon ja eriarvoisuus vähentynyt selvästi. Suomi on vuonna 2019 merkittävästi parempi paikka kuin se oli edellisten vaalien alla vuonna 2015. Nyt äänestäjien tulee päättää haluavatko he nykyisen positiivisen kehityksen ja terveen taloudenpidon jatkuvan seuraavat neljä vuotta vai haluavatko he kenties sen sijaan vasemmiston helppoheikkitaloutta, katteettomia vaalilupauksia ja tulevien sukupolvien velkavankeutta. Niitä olisi nimittäin luvassa vasemmiston vetäessä Suomi-vankkureita.
Mikäli äänestäjät niin päättävät, tulen tekemään eduskunnassa suoraselkäisesti töitä terveen talouden, työn, turvallisuuden, yrittäjyyden, lapsiperheiden ja tulevien sukupolvien hyvinvointivaltion eteen. Sekä tietenkin osaltani muuttamaan kokoomuksen linjaa nykyisestä takaisin oikeaan suuntaan. Valta Kokoomuksen tulevasta linjasta on nyt sinulla. Käytä äänesi oikein.
Työ on parasta sosiaaliturvaa. Lempilausahdukseni on ajankohtainen, koska saimme juuri erittäin positiivisia uutisia nuorten syrjäytymisen nopeasta vähenemisestä erityisesti uusien työpaikkojen ansiosta. Tilastokeskuksen mukaan syrjäytyneiden nuorten osuus 20-24-vuotiaista on romahtanut tällä hallituskaudella peräti 21,4 prosenttia, mikä on historiallinen tulos. Nykyisen hallituksen aikana Suomeen syntyneet 140 000 uutta työpaikkaa ovat vähentäneet eriarvoisuutta, pienituloisuutta ja syrjäytymistä enemmän kuin mikään muu hanke tai tukijärjestelmä koskaan. Työ on siis parasta sosiaaliturvaa.
Valtaosa tällä hallituskaudella syntyneistä uusista työpaikoista on pysyviä ja täysiaikaisia. Etlan asiantuntijoiden mukaan noin puolet työpaikoista on ollut hallituksen toimien ansiota ja toinen puoli sekä kansainvälisen talouskehityksen että edellisen hallituksen eläkeuudistuksen ansiota. Kokoomus on näin ollen osoittanut konkreettisesti mitä sen talouspolitiikka saa aikaan niin työpaikkojen kuin syrjäytymisenkin suhteen. Puhumattakaan työpaikan saaneiden kokemasta inhimillisestä hyvästä ja valtiontaloudelle aiheutuvista valtavista säästöistä. Jokainen työttömästä työlliseksi nouseva säästää valtiolle noin 12 000 euroa vuodessa.
Työ on tietenkin paljon muutakin kuin parasta sosiaaliturvaa, sillä ilman työtä ja sitä tarjoavia yrityksiä meillä ei olisi varaa nykyiseen hyvinvointivaltioon. Ruokkivan käden puremisella on yleensä lyhyet jäljet, joten hyvinvointia ylläpitäviä yrityksiä ja yrittäjiä tulee seuraavalla hallituskaudella tukea sen sijaan, että niitä uhattaisiin vasemmalta alituisesti uusilla veroilla. Yritykset ovat Suomen selkäranka, ja ilman niitä maa pysähtyy. Yrittäjyyden tukemisen lisäksi myös työn tekemisestä tulee tehdä kannattavaa loiventamalla tuloveron progressiota merkittävästi ja poistamalla kannustinloukkuja, jotka edelleen estävät monien työttömien työllistymisen. Nykyinen progressio on johtanut siihen, että korkeasti koulutettujen osaajien ei kannata ottaa vastaan lisätöitä ja tuhansia heistä on jo muuttanut ulkomaille. Karkotamme siis verottamalla parhaat tekijämme pois maasta.
Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta, ja vaalien pääteemaa pohditaan parhaillaan kovasti. Onko kyseessä ilmastovaalit, hoivavaalit vai talousvaalit? Ilmastonmuutos ja hoivapalvelut täytyy tietenkin ottaa vakavasti, mutta hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta kolme tärkeintä vaaliteemaa pitäisi olla 1. talous, 2. talous ja 3. talous. Näihin sisältyvät valtiontalouden parantumisen lisäksi tietenkin myös työpaikkojen lisääntyminen ja niiden myötä syrjäytymisen vähentyminen. Taloudessa on siis kyse valtavasta hyvinvoinnin kokonaisuudesta, eikä pelkästään euroista ja numeroista.
Vielä pari vuotta sitten oppositiossa pidettiin hallituksen tavoitetta 72 prosentin työllisyydestä täysin mahdottomana, eikä sitä peitelty. Oppositiolla oli käytössään samat lähtötiedot kuin hallituksella, mutta talousosaamista sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Siksi vaalien kynnyksellä kuultavia satuiluja työllisyyden parantamisesta opposition keinoilla kannattaa pitää lähinnä aprillipilana. Sitä ne nimittäin ovat.
Kevään eduskuntavaaleissa suomalaiset päättävät haluavatko ottaa askeleen oikealle ja jatkaa nykyistä uusien työpaikkojen lisäämistä, hyvinvointivaltion talouden kohentamista ja syrjäytymisen vähentämistä. Vai haluavatko tehdä täyskäännöksen vasemmalle ja karauttaa punavihreillä vankkureilla kohti kultaista 1960-lukua tehden lapsistamme maksumiehiä vähintään vuosikymmenten ajaksi. Sulle, mulle vaapulavissun, rahaa tulee seinästä ja sähkö pistorasiasta.
Eduskuntavaaleissa vaakalaudalla on hyvinvointivaltion tulevaisuus. Vain yritystoimintaa ja työllisyyttä parantamalla voidaan saada tarpeeksi verotuloja palvelujen ja sosiaaliturvan rahoittamiseksi. Veroja lisäämällä tulevaisuutemme tekijät muuttavat ulkomaille ja työpaikat vähenevät.
