Alkoholilaki ja Helsingin Sanomien agenda

Olen kirjoittanut alkoholista ja alkoholilaista aktiivisesti syksystä 2017 lähtien, jolloin uuden alkoholilain käsittely toden teolla alkoi. Tuolloin kävi nopeasti selväksi, että aiemmin puolueettomana pidetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL oli valjastettu poliittiseksi käsikassaraksi ajamaan Alkon etuja lainsäädännössä. THL satuili alkoholilain seurauksista medioille, kansanedustajille ja lopulta myös eduskunnan valiokunnalle.

Vaikuttamisen keinot olivat siis aivan poikkeuksellisia suomalaisessa politiikassa. Medioista varsinkin Helsingin Sanomat ryhtyi ajamaan voimakkaasti Alkon monopolin etuja julkaisemalla lukuisia tarkoitushakuisia artikkeleita alkoholista ja alkoholilaista sekä niiden vaaroista. Hesarin agenda ei jäänyt muiltakaan huomaamatta, sillä esimerkiksi Tuomas Enbuske kiteytti tilanteen mainiosti kolumnissaan.

”Helsingin Sanomat on koko vuoden käynyt täysin avointa lobbausta Alkon puolesta. Kesäkuussa Hesari julkaisi 14 kielteistä juttua alkoholilain liberalisoinnista. Myönteisiä juttuja oli kolme ja niistäkin kaksi oli yleisönosastokirjoituksia.
– Tuomas Enbuske 7.7.2017

Toki monet muutkin mediat ryhtyivät lobbaamaan kansanedustaja Pekka Puskan (keskusta) johtamaa taannutusta, mutta Helsingin Sanomat peitteli toimituksensa valitseman poliittisen agendan kaikkein heikoimmin. Sama kävi toki aiemmin myös Guggenheimin uutisoinnissa, jossa Hesarin lobbaus huomattiin Inaria myöden. Alkoholilain osalta lehti tosin joutui tällä kertaa pettymään, koska sen harjoittama aktiivinen poliittinen lobbaus ei lopulta johtanutkaan toimituksen haluamaan lopputulokseen. Alkoholilaki hyväksyttiin ja Helsingin Sanomien artikkeleita uskovat pelkäsivät limuviinakaaoksen alkavan jo heti vuodenvaihteessa.

Kuinkas sitten kävikään?

Kuten jo syksyllä 2017 kirjoitin, alkoholilaki oli tärkeä askel oikeaan suuntaan. Se ei tuonut mukanaan kaaosta ja hysteriaa, vaan kevensi sääntelyä ja laajensi suomalaisten saatavilla olevaa mietojen alkoholituotteiden valikoimaa. Ravintolat saivat lopulta olla pidempään auki ja festareilta poistui koko joukko olutkarsinoita. Uuden alkoholilain myötä kansalainen saattoi ostaa marketista pari 5,5-prosenttista laadukasta olutta sen sijaan, että olisi joutunut raahaamaan kotiinsa sixpackin bulkkiolutta. Laatu ja valikoima paranivat, mutta kulutus ei noussut. Vai nousiko sittenkin?

Jo muutaman kuukauden jälkeen keväällä 2018 oli selvää, että THL:n arviot 4-6 prosentin ja pahimmillaan jopa 12,5 prosentin kulutuksen kasvusta olivat täyttä potaskaa. Ne paljastuivat tarkoitushakuiseksi politikoinniksi ja Alkon etujen ajamiseksi. Aiemmin puolueettomana pidetty tutkimuslaitos ajoi kansallisen alkoholimonopolin etuja ja menetti asemansa puolueettomana toimijana ainakin alkoholiasioissa. Jatkossa THL tulee pitää etujärjestöjen lokerossa, kun Suomessa ryhdytään käsittelemään viinien tuomista ruokakauppoihin.

Tähän saakka THL on vuosikymmeniä väittänyt, että saatavuus ja kulutus olisivat yhteydessä toisiinsa, mutta tuo väite osoittautui nyt perättömäksi. Minuunkin yhteydessä ollut THL:n tutkimusprofessori Pia Mäkelä kertoo nyt Yleisradiolle, että syy rajusti virheellisiin ennusteisiin olisi ollut hinnoittelun väärin arviointi. Jos perustelu pitäisi paikkaansa, miksi THL uhkaili ensin kansanedustajia 150 lisäkuolemalla ja lopulta peräti 500 lisäkuolemalla? Vastaus: Ei se pidäkään paikkaansa. THL nimittäin julkisti aiemmin perusteet, joilla se päätyi päättömiin ennusteisiinsa. Tuolloin laitos kertoi arvioineensa lakimuutosten vaikutuksia viiden eri tekijän kautta.

  1. Nelosoluen, vahvan siiderin ja niin sanottujen limuviinojen, ml. long drink -juomien, myyntipisteiden lukumäärä kasvaa 15-kertaiseksi.
  2. Näiden juomien hinta Suomessa alenee.
  3. Näitä juomia myydään myös sunnuntaisin.
  4. Näiden juomien osalta yksityiseen kauppaan liittyvä myynninedistäminen lisääntyy.
  5. Ulkomailta, erityisesti Virosta, ja Alkosta aiemmin ostettuja alkoholijuomia hankitaan päivittäistavarakaupasta (jakelukanavien välinen korvautuminen).

Näistä kaikki paitsi hinta toteutuivat, sillä 1. Myyntipaikkojen määrä kasvoi, 3. juomia myydään myös sunnuntaisin, 4. juomien myynninedistäminen on lisääntynyt ja 5. Virosta aiemmin tuotua Lonkeroa ostetaan nykyisin ruokakaupoista. Kun neljä tekijää viidestä toteutui, yrittää THL nyt syyttää kohtaa 2, joka ainoana ei toteutunut.

Lienee perusteltua olettaa, että 150 kuollutta muuttui 500 kuolleeksi juuri sillä hetkellä, kun tutkijoille paljastui, että alkoholilaki saattaisi sittenkin mennä läpi uhkailusta huolimatta. Silloin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ja keksittiin uhkailla eduskuntaa peräti 500 lisäkuolemalla. Sittemmin THL on kiistänyt 500 kuolemalla uhkailemisen, mutta valiokunnassa istuva kansanedustaja Pekka Puska on vahvistanut tiedon eduskunnassa.

Tätä kirjoitettaessa eletään toukokuuta 2019, joten viinanhuuruiseksi kaaokseksi ennakkoon maalattu vuosi 2018 on nyt jo onnellisesti takana ja tilastot koko vuoden kulutuksesta alkavat nekin hiljalleen valmistua. Mutta mitä tekevät Helsingin Sanomat ja toimittaja Päivi Repo? No katsotaanpa.

Helsingin Sanomat

Yleisradio uutisoi Valviran julkaisemista tilastoista otsikolla ”Uusi alkoholilaki ei lisännytkään kulutusta”, mutta Helsingin Sanomat uutisoi samasta aiheesta otsikolla ”Alkoholin kulutus kääntyi kasvuun”. Samat tilastot, kaksi täysin päinvastaista väitettä. Kun katsot yllä olevaa Helsingin Sanomien artikkelia tarkkaan, voit huomata, että siinä ei mainita lainkaan PALJONKO alkoholin kulutus kasvoi. Ei mainita, vaikka artikkelin aiheena on nimenomaan juuri kulutuksen kasvu. Onko toimittaja voinut vahingossa unohtaa luvut, joihin koko artikkeli perustuu? Tuskinpa vaan.

Katsotaanpa vielä tuoreimpien tällä hetkellä saatavissa olevien tilastojen valossa kumpi edellä mainituista uutisista pitää paikkansa ja kumpi niistä on tarkoitushakuista politikointia ja toimituksen valitseman agendan ajamista.

Valvira, alkoholin kulutus 2018

Valvira on nimittäin nyt julkaissut koko vuoden 2018 tilastonsa, joihin molemmat artikkelit perustuvat. Tilasto sisältää ravintoloissa myydyn alkoholin ja suomalaisissa vähittäiskaupoissa myydyn alkoholin. Tilaston mukaan alkoholin kulutus ei ole kasvanut lainkaan litramäärissä mitattuna. Puhtaana alkoholina mitattuna kulutus nousi 0,1 prosenttia. Jos Helsingin Sanomat olisi maininnut artikkelissaan olennaiset luvut, joihin sen artikkeli nimenomaan perustuu, olisivat faktat vesittäneet koko artikkelin tarkoitusperän. Siksi alkoholin kulutuksen olennaiset luvut 0,0% ja 0,1% jätettiin artikkelista pois. Uskooko joku sen olleen vahinko?

Ei se ollut. Eikä se ollut edes yllätys.

Helsingin Sanomien perättömyyttä huokuvan artikkelin on nimittäin kirjoittanut alkoholin vastaisesta työstään vuonna 2003 palkittu toimittaja Päivi Repo. Journalismin ammattilaisen pitäisi aina kyetä kirjoittamaan aiheesta kuin aiheesta faktojen pohjalta, mutta se on luonnollisesti mahdotonta, kun taustalla on paitsi lehden toimituksen agenda myös toimittajan niin vahva oma ennakkoasenne, että hänet on nimenomaisesti palkittu siitä. Silloin kyse ei ole journalismista, vaan jostain aivan muusta.

Jos asia ei ollut jo valmiiksi tiedossa, niin viimeistään nyt lienee selvää, että Helsingin Sanomia pitää lukea vahvat medialukulasit silmillä, jotta lukija osaa erottaa lehden poliittisesti värittyneet artikkelit journalismista. Oli kyse sitten alkoholista tai Guggenheimista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *