Aktiivimalli keskellä massahysteriaa – mutut ja jossittelut faktoina

Työttömien niin sanottu aktiivimalli puhuttaa parhaillaan kovasti suomalaisia. Valtaosa muutoksen vastustajista näyttää muodostaneen mielipiteensä ainoastaan heille syötetyn mutun ja jossittelun perusteella, mikä sopii kuvaan nykyisellä sosiaalisen median ja massahysterioiden aikakaudella.

Ihminen on muuttanut työn ja elannon perässä sivistyksen alusta saakka, eli tuhansien vuosien ajan. Miksi yhtäkkiä 2000-luvulla ihmisten pitäisi voida elää veronmaksajien kustannuksella aivan missä haluaa ja jättäytyä elämään siellä yhteiskunnan tarjoaman turvaverkon varassa? Ei miksikään. Vapaassa maassa jokainen saa asua missä haluaa ja olla halutessaan hakematta tai tekemättä työtä. Ei siihen ole muilla mitään sanottavaa. Ei edes hallituksella. Tuollaisessa tilanteessa eläminen tulee kuitenkin maksaa ainakin pääosin omasta pussista. Hyvinvointiyhteiskunnan tehtävänä ei ole koskaan ollut elättää ihmisiä, jotka eivät suostu edes aktivoitumaan saadakseen itselleen töitä ja ansaitakseen siten oman elantonsa. Moni aktiivimallia kritisoiva näyttää unohtaneen, että tukirahoja ei maksa mikään kasvoton valtio, vaan yhä edelleen töissä käyvät veronmaksajat. Siis toiset suomalaiset yritykset ja ihmiset, joiden kantokyky on rajallinen.

Ainoastaan parhaillaan käynnissä olevalla massahysterioiden ja mielensäpahoittamisten aikakaudella – ja erityisesti vaalien lähestyessä – työttömien aktivointi voi saada ihmiset barrikadeille huolimatta siitä, että aktivointi on eduksi aidosti työtä hakeville ihmisille. Tässä on lisäksi tärkeä huomata, että työtön ja työnhakija eivät ole toistensa synonyymejä.

Olen seurannut viime päivinä aktiivimallista käytyä keskustelua jopa hieman huvittuneena, koska somessa koviten tuntuvat huutavan ihmiset, jotka lähinnä ihannoivat tukiviidakossa ilman minkäänlaista aktiivisuutta eläviä ihmisiä. Suomessa, kuten kaikissa muissakin länsimaissa, jokaisen ihmisen tulee lähtökohtaisesti vastata itse omasta toimeentulostaan. Jos siinä tulee akuutti ongelma, niin yhteiskunta on kehittänyt avuksi tilapäiset rahalliset tuet. Paino sanalla tilapäiset. Siis tilapäiset. Tilapäinen ei tarkoita pitkäaikaista eikä pysyvää – paitsi 60-vuotiaassa autoverossa. Työttömyyskorvausta ei ole koskaan tarkoitettu pysyväksi elämisen tueksi. Aktiivimallia koskevan keskustelun perusteella varsinkin vihervasemmistossa (sis. AY-liike) näyttää olevan vallalla harhaluulo, että työttömien tulisi olla ainoastaan yhteiskunnan saamapuolella ilman mitään aktiivisuutta tai oma-aloitteisuutta oman elämäntilanteensa parantamiseksi. Tuota virheellistä käsitystä levitetään parhaillaan näyttävästi somessa ja medioissa, ja moni suomalainen uskoo kaiken tuon soopan miettimättä asiaa lainkaan itse. Tuloksena on edellä viittaamani massahysteria, jossa faktat jäävät fiktion jalkoihin ja somen barrikadeilla on tungosta.

Olen osallistunut muutamiin keskusteluihin aiheesta esimerkiksi Vihreiden Ville Niinistön ja Vasemmistoliiton Li Anderssonin Twittereissä. Olen yllättynyt, että monet ihmiset näyttävät aidosti uskovan kaiken puutaheinän mitä aktiivimallista levitetään. Yksi väittää Kelan lopettavan lapsiperheiden tukien maksamisen sekavan järjestelmän takia, toinen väittää aktiivimallin vievän tuet omaishoitajilta ja kolmas väittää työkkärin maksupäätösten venyvän rajusti. Kaikki nämä ja paljon muuta perustuvat vielä toistaiseksi vain ja ainoastaan mutuun, jossitteluun ja muttakun-mielipiteisiin. Yksikään ihminen ei ole vielä kärsinyt aktiivimallista eikä yksikään argumenteista siten perustu faktaan tai kokemukseen, koska laki ei ole vielä edes voimassa. Laista on kyllä osoitettu valuvikoja, jotka tulee korjata lain soveltamisessa. Se on aivan selvä. Lupaan itsekin muuttaa mielipiteeni aktiivimallista, jos sen myötä aidosti aktiivisille työnhakijoille ryhdytään langettamaan sanktioita. Niin ei ole kuitenkaan vielä käynyt, ja tätä valuvikaa ehditään korjata vielä huhtikuuhun saakka.

Varsinkin oppositiossa ollessaan vihervasemmistolla (sis. AY-liike) on taipumus esittää julkisuudessa muunneltuja totuuksia milloin mistäkin asiasta saadakseen suututettua mahdollisimman paljon suomalaisia. Niin nytkin, kun tavoitteena on taas uusi massahysteria. Vuosi sitten hallitus päätti, että työttömät haastatellaan kolmen kuukauden välien. Tuolloin seurauksena oli lähes aktiivimallin veroinen someshow, jossa kehityksen vastustajat huusivat tuskaansa somessa ja barrikadeilla nimittäen mallia työttömien nöyryyttämiseksi ja kyykyttämiseksi. Kuinkas sitten kävikään? Muutaman kuukauden päästä mallin huomattiin olevan sittenkin toimiva ja tulosten olevan positiivisia. Huuto työttömien kyykyttämisestä ja nöyryyttämisestä loppui nopeasti. Tärkeintä ei silloinkaan ollut arvioida mitä hyvää uusi malli voisi tuoda, vaan tärkeintä oli syyttää hallitusta. Tuolla agendalla ei tulla koskaan puhaltamaan yhteen hiileen, ja se on Suomen kannalta sääli.

Täysin ongelmaton aktiivimalli ei ole, eikä kukaan ole sellaista väittänytkään. Juusi siksi sen tuleekin olla ainoastaan yksi osa paljon suurempaa työelämän uudistamisen kokonaisuutta, jossa ratkaistaan työllisyyden ongelmakohtia. Samaan aikaan onkin ehdottoman tärkeä kehittää työllistämisen tukitoimia sellaisiksi, ettei kukaan saa sanktioita palvelujen puutteellisuuden vuoksi. Tässä tilanteessa on harmillista, että vihervasemmisto (sis. AY-liike) on värittänyt aktiivimallista ainoastaan työttömiä nöyryyttävän ja kyykyttävän mallin – aivan kuin se teki aiemmin myös kolmen kuukauden haastatteluille. Kunnes paljastui, että nöyryytys ja kyykytys olivatkin vain mielikuvitusta.

Mikäli aktiivimallin vastustajat haluaisivat keskittyä olennaiseen ilman populismia, he nostaisivat keskusteluun varsinkin kannustinloukut, kohtaanto-ongelman, muuntokoulutuksen ja työllisyyspalvelujen kehittämiseen syrjäseuduilla. Maamme vakavimpia työllistymisen esteitä on, että meillä on paljon avoimia työpaikkoja, joihin ei ole tekijöitä työttömien ja työpaikkojen väärän sijainnin ja ihmisten koulutuksen puutteen takia. Suomessa on siis akuutti työvoimapula lukemattomien eri alojen osaajista, ja työn perässä muuttaminen on yksi keskeisistä ratkaisuista tähän ongelmaan. Työn tekemisestä ei saa myöskään koskaan rankaista, joten aktiivimallin kanssa samaan aikaan tulee viimein poistaa myös kannustinloukut. Loukkujen poistamisen positiivinen seuraus tulee olemaan kansantaloudelle monta kertaluokkaa suurempi kuin taannoin puolitiehen jääneellä kikyllä. Työelämän 2000-luvulle päivittämiseen kuuluu toki paljon muutakin, kuten yleisen joustavuuden lisääminen palkkauksessa ja irtisanomisessa sekä erityisesti paikallinen sopiminen.

Aktiivimalli on parasta mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä työllisyyden ja työttömien eteen. Ilman tukevia toimenpiteitä ja valuvikojen pikaista korjaamista aktiivimalli tulee kuitenkin jäämään torsoksi.

Lopuksi täytyy muistuttaa keskimääräistä lyhyemmän poliittisen muistin omaavia, että parhaillaan aktiivimallia kaikkein äänekkäimmin kritisoivat SDP (sis. AY-liike), Vasemmistoliitto ja Vihreät olivat jokainen itse mukana edellisessä hallituksessa. Niistä jokainen olisi halutessaan ja osatessaan voinut esittää mielestään täydelliseksi hiotun oman mallinsa Suomen työttömyyden vähentämiseksi. Sellaisia ei kuitenkaan koskaan nähty. Oliko yllätys? Ei.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta.
- Liity Facebook-ryhmään
- Liity Tukiryhmään Facebookissa
- Lue lisää vaaliteemoista
- Tue kampanjaa joukkorahoituksella

6 vastausta artikkeliin “Aktiivimalli keskellä massahysteriaa – mutut ja jossittelut faktoina”

  1. Kertokaa nyt jo viimein, millä alalla ja missä, sitä paljon puhuttua työvoimapulaa on! Moni väittää että on pulaa, mutta kukaan ei kerro että missä ja mitä. Osa-aikaisia siivojan ja tiskarin hommia Helsingissä 8 e/h? Miksiköhän sen työn takia ei pistetä tupaa myyntiin ja muuteta? Puhelinmyyntiä, jossa huijataan vanhukset ostamaan uusia peltikattoja, alumiinikkunoita, hömppälehtiä, alushousuja ja vitamiinipillereitä ylihintaan? Palkkaa saat vain jos onnistut huijauksissasi.

    Kaipaan konkretiaa! Missä on töitä? Ikää jo 55 v, niin en voi enää viidettä ammattia hankkia väärälle alalle. Eläkeikään on toki matkaa – sehän pakenee – joten pitäis niitä töitä saada.

  2. Klikkaa Päivi kirjoituksessa tuossa kohdassa olevia linkkejä, niin löydät lisätietoa.

  3. Miksiköhän kaupan alalle on vaikea saada porukkaa töihin. 0-20h viikossa sopimuksilla ei elä eikä erikoislääkäriksi lueta tuosta vaan. Vosinkin työn perässä muuttaa esim. Pääkaupunkiseudulle, mutta palkka menisi kokonaan asumiskustannuksiin. Näitä epäkohtia kun saataisiin korjattua niin varmasti enemmän halukkaita töihin. Tulisi saada työstä palkkaa jolla elää.

  4. Jep, töistä maksettava palkka ajantasalle työehtosopimuksen kanssa. Noista riistopaikoista ja kuntien ruokarahaorjatöistä on saatu tarpeeksi.

  5. Nykyään lähes kaikki työpaikat edellyttävät alaan sopivaa koulutusta. Esimerkiksi kelpaa rakennusala, jossa on samaan aikaa työttömyyttä, että työvoimapulaa. Pulaa on rakennusinsinööreistä tai rakennusmestareista. Työttöminä aikaansa viettää se varsinainen työvoima.

    Pulaa on siis korkeasti koulutetusta työvoimasta, kun tarjolla olisi ammattikoulun käyneitä.

    Kuka on siis kärsijä? Hän on mies tai nainen, joka ei ole käynyt kouluja ja/tai ei omaa hyviä sosiaalisia taitoja. Hänellä voi myös olla nuorella iällä tehtyjä lapsia, joiden jälkeen perheen elättäminen vaikka työttömyysturvalla on mahdollista, kun paremman tulevaisuuden tavoittelu opiskelun muodossa on mahdotonta.

    Nykyjärjestelmän kannalta tulevaisuus tarjoaa vain uhkakuvia, kun koneet alkavat tuottamaan koodia, tekstiä, käännöksiä ja ymmärtämään puhetta, tai ajamaan autoa tai lentämään lentokonetta.

    Tulevaisuuden lapset karsitaan heti peruskoulun jälkeen, niihin joilla on mahdollisuuksia ja niihin jotka ovat työttömiä. Jos keskiarvo ei riitä lukioon ja lukion paperit ammattikorkeakouluun tai yliopistoon kyseessä on tulevaisuuden työtön.

    Asiakaspalvelun automatisointi ei välttämättä pelasta edes sosiaalisesti lahjakasta.

    Sipilän hallitukset valinnat tähän tulevaisuuteen ovat vääriä. Koulutuksesta leikkaaminen ei tuota yhteiskunnan tarvitsemia korkeasti koulutettuja ja ajatus työttömyyden puolittamisesta on epärealistinen.

    Tärkeintä olisi saada pidettyä mahdollisimman isoa osa väestöstä mukana mahdollisimman pitkään, siis tarjoamalla eri tavoilla tuettua opiskelua ja varmistamalla lasten pärjääminen koulussa. Tulevaisuus näyttää erittäin rumalla poikien kannalta, tätä väitettä tukee PISA tulokset, joissa ero tyttöjen ja poikien välillä oli sivistyneen maailman suurin. Lukio opiskelijoista tyttöjä on jos nyt 66% – 75%.

    Kannattaa myös hahmottaa se karu tosiasia, että nykyinen työttömyys on poliittinen valinta, joka tehtiin kun Suomi liitettiin Euroon. Euron ansiosta Suomessa ei enää kannata tehdä matalan jalostusasteen tuotteita, joilla ei ole paikallista kysyntää. Paikallinenkaan kysyntä ei takaa tuotteen menestystä, vaan se usein vaatii palvelulisän.

    Joten ilman Euroa Suomi olisi epäilemättä ainakin jonkin verran tasa-arvoisempi, eikä ero menestyjien ja häviävien välillä ei kasvaisi samassa suhteessa.

    Jossain vaiheessa työttömyydestä keskustelu menettää merkityksensä ja aletaan puhumaan kansantalouden tuotosta, jolla on tarkoitus pyörittää yhteiskuntaa ja elättää iso osa ihmisistä.

    PS. Haimme kahta asiantuntijaa työpaikka ilmoituksella, saimme yli 600 hakemusta, joista emme valinneet ketään. Näin jälkikäteen mietittynä, jos hakemuksia olisi tullut 50, joku olisi saattanut saada paikan. Jatkossa siis yritetään saada työntekijät sisäpiirin tiedoilla.

  6. Työvoimapula on yleensä siellä missä ei ole varaa maksaa kilpailukykyistä palkkaa tai tarjota kokopäivätyötä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *