Aihearkisto: Musiikki & viihde

Asiaa ja huomioita musiikin ja viihteen saralta.

Elisa vaatii yksinoikeutta VIIHDE-sanaan



Olen seurannut tavaramerkkialaa erittäin tiiviisti jo 12 vuoden ajan ja käynyt läpi jokaisen tuona aikana Suomessa rekisteröidyn uuden tavaramerkin. Olen tuonut julkisuuteen monia erikoisia tapauksia, jotka olisivat muuten jääneet suurelta yleisöltä huomaamatta. Niistä eniten sai vuonna 2006 huomiota niin sanottu hymiö-case, jonka aikoinaan paljastin ja jota monet mediat seurasivat nopeasti perässä.

Kaikenlaista on siis tullut vuosien varrella nähtyä, mutta tuorein keissi menee kertaheitolla listan kärkeen. Huomasin nimittäin tänään patentti- ja rekisterihallituksen tietokantaa selaillessani, että suomalainen operaattorijätti Elisa hakee parhaillaan tavaramerkkiä sanamerkille VIIHDE. Toisin sanoen se vaatii tavaramerkin rekisteröinnin myötä yksinoikeutta käyttää Suomessa kyseistä sanaa kaupallisena tunnusmerkkinä luettelemilleen tavaroille ja palveluille. Patentti- ja rekisterihallituksen tavaramerkkiosastolle 6. kesäkuuta 2013 jätetyn hakemuksen T201350038 VIIHDE tavara- ja palveluluokat ovat seuraavat:

9: Tieteelliset, merenkulku-, geodeettiset, valokuvaus-, elokuva-, optiset, punnitus-, mittaus-, merkinanto-, tarkastus- (valvonta-), hengenpelastus- ja opetuslaitteet ja -kojeet; laitteet ja kojeet sähkön johtamiseen, kytkemiseen, muuntamiseen, varaamiseen, säätämiseen tai hallintaan; äänen ja kuvien tallennus-, siirto- ja toistolaitteet; magneettiset tietovälineet, tallennelevyt; CD-levyt, DVD-levyt ja muut digitaaliset tallennusvälineet; kolikkokäyttöisten laitteiden koneistot; kassakoneet, laskukoneet, tietojenkäsittelylaitteet, tietokoneet; tietokoneohjelmistot; sähköiseen kaupankäyntiin liittyvät tietokoneohjelmistot; ohjelmistot maailmanlaajuisessa viestintäverkossa tapahtuvaa kommunikointia ja tiedon välitystä varten; tietokoneohjelmistot ja tietokoneohjelmat ja sovellukset, joita käytetään puhelimissa ja muissa kädessä pidettävissä elektronisissa laitteissa.

38: Web-sivustojen sisällön jakaminen muille.

42: Tieteelliset ja teknologiset palvelut sekä niihin liittyvä tutkimus ja suunnittelu; Teolliset analyysi- ja tutkimuspalvelut; Tietokonelaitteistojen ja -ohjelmistojen suunnittelu ja kehittäminen; Websivustojen sisällön päivitys muille; kaikki muut palvelut, jotka sisältyvät tähän luokkaan Nizzan luokituksen aakkosellisessa luettelossa.

Elisa haluaa hakemuksensa mukaan tavaramerkin, jonka myötä yhtiöllä olisi jatkossa yksinoikeus käyttää sanaa VIIHDE kaupallisessa käytössä muun muassa internetsivuilla sekä niiden jakamisessa ja päivittämisessä, CD- ja DVD-levyissä, tietokonelaitteistoissa ja ohjelmistoissa, USB-muistitikuissa, Skypessä ja Facebookissa sekä iPhonen, Androidin ja Windows Phonen ohjelmistoissa. Kiteytettynä siis kaikkialla, johon internet ja tiedonsiirto tavalla tai toisella sisältyvät.

En kuitenkaan pidä mahdollisena, että tällainen hakemus hyväksyttäisiin missään tilanteessa rekisteriin. Mikäli niin kuitenkin tapahtuisi, muuttaisi se merkittävästi sekä verkossa toimivien uusien viihdesivustojen että älypuhelimissa toimivien uusien viihdesovellusten toimintaa ja markkinointia. Moni suomalainen tuntee ELISA VIIHDE -nimisen palvelun, jolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tämän hakemuksen kanssa. Haettu tavaramerkki on pelkkä VIIHDE, eikä ELISA VIIHDE. Nyt tulee huomata, että Stara omistaa tavaramerkin Viihdetaivas®, Seiska tavaramerkin Parasta viihdettä®, Nelonen tavaramerkin Viihde on hyväksi® ja Digital Entertainment tavaramerkin TV Viihde®. Tavaramerkkilain mukaan tavaramerkkiä ei voida rekisteröidä, mikäli se on sekoitettavissa muiden aikaisempiin merkkeihin. Merkkiä ei voida myöskään rekisteröidä, jos sanalla on niin sanottu vapaana pitämisen tarve. Ehkä sanaa VIIHDE pitäisi vielä myöhemminkin voida käyttää vapaasti? Ehkä.

Tavaramerkkihakemuksen takana on tietenkin aina ensisijaisesti yksinoikeutta hakeva taho. Hakijan asiamies kuitenkin tekee usein varsinaisen hakemuksen ja tarjoaa asiassa konsultointia. Tässä tapauksessa hakemuksen asiamies on Roschier Brands -asianajotoimisto, joka lukeutuu Suomen suurimpiin alan toimijoihin. Siksi onkin käsittämätöntä, että sieltä on päästetty ulos tällainen aivopieru, joka on mielestäni typerämpi kuin kaikki taannoiset hymiö-hakemukset yhteensä (joista osa on muuten edelleen rekisterissä, toisin kuin monet mediat ovat virheellisesti väittäneet).

Patentti- ja rekisterihallituksessa tietämys tavaramerkeistä ja niihin liittyvästä juridiikasta on usein ollut luvattoman huonolla tasolla, sillä valituslautakunta joutuu alituiseen korjaamaan viraston tekemiä virheitä tavaramerkkilain tulkinnassa. Toivottavasti tässä tapauksessa virasto toimii lain mukaisesti, eikä tapansa mukaan pidä pörssiyhtiön hakemusta automaattisesti oikeutettuna. Soitin hetki sitten virastoon, josta kerrottiin minulle, että tästä hakemuksesta 25.9.2013 ja 2.10.2013 annetuissa muodollisissa välipäätöksissä on molemmissa ollut kyse siitä mihin luokkaan ”websivujen tarjoaminen” kuuluu. Varsinaisen hakemuksen käsittelyyn ei ole siis vielä edes päästy. Aikanaan siitä tulee vielä mielenkiintoista, ellei virasto sitten torppaa hakemusta heti alkuunsa ilmiselvien estemerkkien ja vapaana pitämisen tarpeen perusteella.

Sääli, että huhtikuun alusta on jo aikaa, sillä vielä viime keväänä Elisa ja Roschier olisivat voineet vierittää hakemuksensa aprillipäivän syyksi.

Printtimedia syöksykierteessä – valo sammui tunnelin päässä?



Media on toimialoista mielenkiintoisin, sillä se on ollut viimeiset parikymmentä vuotta alituisessa muutoksessa. Television keksimisen jälkeen nähtiin vuosikymmenien seesteinen jakso, jossa merkittävintä oli siirtyminen värilähetyksiin. Sen jälkeen alkoi kuitenkin todellinen myllerrys. 1990-luvun alussa internet-sivut tekivät tuloaan, ja vuosikymmenen loppupuolella syntyivät jo ensimmäiset merkittävät suomalaisetkin verkkomediat. Uusi sähköinen media oli tullut muuttaakseen maailman.

3.11.2011 Prosessori-lehti lopetetaan (Digitoday), 19.6.2012 Tori-lehti lopetetaan (Aamulehti)

Vuosi 2000 oli käännekohta media-alalla. Silloin alkoi internetin valtakausi ja myös Staran esiaste näki samalla päivänvalon. Tuolloin suuret mediatalot hallitsivat vielä tiedonvälitystä, eikä kukaan ollut vielä kuullutkaan sosiaalisesta mediasta saati Facebookista. Yksikään vanhan koulukunnan printtimoguleista ei osannut pelätä, että internet veisi heiltä joskus leivän suusta. Päinvastoin, vielä vuoden 2005 lokakuussa Musiikki & Mediassa lausuttiin legendaariset sanat ”Internet ei ole uhka meidän printtilehdelle”. Kuinkas sitten kävikään. Liian monet vanhanaikaiset mediatalot eivät ymmärtäneet ajoissa internetin merkitystä, eivätkä hypänneet junaan ennen kuin se oli jo kiitänyt kauas asemalta. Samalla monta upeaa suomalaista mediabrändiä ajettiin puolivahingossa alas, kun niiden nettipreesensiä ei osattu tehdä ajoissa. Kun asiaan lopulta havahduttiin, olivat ketterät pienemmät mediatalot jakaneet jo markkinan keskenään, eikä vanhoille brändeille ollut enää tilaa ihmisten bookmarkeissa. Tämä johti lopulta siihen, että netistä ”puuttuvaa” mediaa ei nykyisin tunneta enää myöskään printissä. Tapahtumista tulee elävästi mieleen kännykkämahti Nokian uho ja tuho. Syyt olivat nimittäin molemmissa tapauksissa ylimielisyys ja uuden tekniikan aliarviointi.

7.8.2012 Regina-lehti lopetetaan (HS.fi), 17.8.2012 Keltaisen Pörssin painettu versio lopetetaan (Kauppalehti.fi)

Vuonna 2000 perustamani viihdealan nettimedia Pop-opas.com muuttui muutamien vaiheiden jälkeen lopulta Staraksi vuonna 2003. Ajoitus oli täydellisen onnistunut. Siitä saakka olen saanut seurata aitiopaikalta printtimedian ajautumista kohti tuskien taivalta. Korostan, että tarkoitan printtimedialla lähinnä sanomalehtipaperisia tuotteita. Aikakauslehdille povaan sen sijaan vielä pitkää tulevaisuutta. Vuosikausien ajan esitin näkemyksiäni sanomalehtien karusta kohtalosta lähes yksin, sillä lukemattomat alan ammattilaiset – yleensä vanhan koulukunnan miehiä – nauroivat väitteille. He totesivat, että sanomalehtiä lukemaan tottumaan ihmiset lukevat lehtiä vielä vuosikymmeniä – mukaanlukien lapset ja nuoret. Viime aikoina nauru on kuitenkin loppunut tai ainakin muuttunut tuskallisen väkinäiseksi, kun verkkomedian ylivalta on kasvanut kasvamistaan. Samalla printtimedia vääntelehtii tuskissaan, kun levikit ja rahahanat hiipuvat, ja lehtiväen irtisanomiset ovat samasta syystä arkipäivää.

Jade-lehti lopetetaan (MarMai.fi), 30.8.2012 City-lehti lopetetaan (MTV3.fi)

Viime aikoina jo lukemattomia printtilehtiä on lopetettu, ja vastaavien uutisten tulva on kasvanut selvästi vuoden 2012 käännyttyä toiselle puoliskolleen. Maineikas City-lehtikin korisee parhaillaan viimeisiä henkosiaan ja tänään tuli tieto Vartti-lehden lopettamisesta. Toisenlainen merkki printtimedian ahdingosta on Helsingin Sanomien muuttuminen tabloidiksi, sillä se on paniikkiratkaisu ja vaikeuksiin sopeutumista. Kolme senttiä paksu broadsheet-lehti tarkoittaisi kuusisenttistä tabloidia, joka ei ole mahdollista. Sivumäärä laskee siis dramaattisesti, joten juttumäärä laskee samassa suhteessa. Juttumäärän laskiessa toimittajia tarvitaan entistä vähemmän, joten Hesarin massiiviset YT-neuvottelut ovat vain ajan kysymys. Sivukoon puolittuessa myös koko sivun mainosten hinta laskee kerralla arviolta 30-40 prosenttia. Levikin laskiessa mainoshinta laskee edelleen, sillä kierre on vasta alussa. Hesarin tuloihin on siis vääjäämättä tulossa dramaattinen romahdus. Heitänkin nyt ilmoille synkän ennustuksen, että Helsingin Sanomat irtisanoo vuoden sisällä 30 prosenttia toimituksestaan.

31.7.2012 Helsingin Sanomat siirtyy tabloid-kokoon (Iltalehti), 4.9.2012 Vartti lakkautetaan (Helsingin Uutiset), 5.9.2012 Sanoma Magazines uudistaa – samaa tavaraa monesta tuutista (MarMai.fi)

Sanomalehtien lopun häämöttäminen paljastuu myös siitä, että edellä mainittu Helsingin Sanomien tabloid-muutos ei jää ainoaksi. Lisäksi sama surullinen laskukaava irtisanomisineen toteutuu muissakin valtalehdissä. Hesarin lisäksi ainakin Aamulehti, Savon Sanomat, Karjalainen, Keskisuomalainen ja Etelä-Suomen Sanomat siirtyvät tabloidiin  parin vuoden sisällä. Todennäköisesti jo ensi vuonna. Parin vuoden kuluttua kortistossa on paljon enemmän toimittajajia, mutta markkinoilla paljon vähemmän printtilehtiä.

Toivon, että olen väärässä. Pelkään, että en ole.

Dance ja ysäri valtaavat festareita – rockin kustannuksella



Musiikkityylit tulevat ja menevät, mutta 60-luvun jälkeen musiikkimaailman trendit ovat kiertäneet kehää muotimaailman tavoin. Trumpettifarkut tekevät vielä paluun, vaikka harva siihen tällä hetkellä uskoo. Vastaavaa kiertokulkua nähdään myös festaririntamalla, jossa ysäri- ja dancemusiikki on tänä vuonna lyönyt itsensä toden teolla läpi.

2000-luvun alkupuolella musiikkimaailmassa koettiin huikea kasaribuumi, kun lukemattomat 80-luvun hittibändit tekivät paluun uusien ja kierrätettyjen kappaleidensa merkeissä. Esimerkiksi Modern Talking, Bad Boys Blue, W.A.S.P. ja Twisted Sister palasivat listoille, keikkakiertueille ja festareille. Kasaribuumin jälkeen oli luonnollisesti vuorossa ysäribuumi. 90-luku oli tunnetusti rockmusiikin kadotettu vuosikymmen; musta aukko, jota rockpiireissä muistellaan edelleen kauhulla. Vuosikymmen oli dancemusiikin ylivoimainen valtakausi sekä Suomessa että muualla maailmassa.

Ysäribuumi on parhaillaan taas kuumimmillaan, mistä on osoituksena dancemusiikin kova nousu niin radiossa kuin festivaaleillakin. YleXin Parasta ennen -ohjelma on tällä hetkellä niin suosittu, että se on jalkautunut festivaaleille ja keikkakiertueille bändin tavoin. Parhaiten nyt vallalla oleva trendi käy kuitenkin selville tarkastelemalla kesän kotimaisten festivaalien tarjontaa. Vielä muutama vuosi sitten dancetähtiä näkyi ainoastaan parilla kotimaisella festivaalilla, mutta nyt alan tähdet tehneet todellisen paluunsa. Samaan aikaan rockfestivaalit hivuttavat ohjelmistoaan tyylillisesti yhä urbaanimpaan suuntaan.

Haddaway RantaRockissa 1994
Jättimäinen brittifestari Glastonbury kiinnitti taannoin pääesiintyjäksi Jay-Z:n. Se oli liian radikaali tempaus, joka osoittautui virheeksi. Suunta oli kuitenkin jo selvä ja statement oli tehty. Samaan aikaan Juhani Merimaa kertoi Staralle, että Ruisrock aikoo jatkossa satsata enemmän urbaaniin musiikkiin. Tänä kesänä Ruisrockin pääesiintyjänä nähtiinkin 90-luvulla tähdeksi noussut Snoop Dogg, jonka keikka oli valtava menestys.

Ruisrock ei toki ole ainoa lajissaan, mutta se on merkittävin sekä statuksensa että syvälle pinttyneen rock-imagonsa ansiosta. Esimerkiksi Kotkan Meripäivien kattaus sisältää tänä kesänä Roxetten, Rednexin ja Haddawayn keikat. Perinteisesti dancea tarjoillut Kalajoen Juhannus marssitti nyt lavalle Movetronin, Guntherin ja Captain Jackin. Alkuperäinen 2 Unlimited esiintyy Seinäjoella 18. elokuuta.

Ysäri ei ole aina dancea eikä dance ysäriä. Totesin edellä, että dancemusiikki on viime vuosina loistanut poissaolollaan suomalaisilla festivaaleilla. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin muuttunut radikaalisti. Kesän kuumin alan tapahtuma on Espoossa järjestettävä Weekend Festival, jonka tähtinä esiintyvät alan supernimet Skrillex ja David Guetta. Toinen kohokohta on Helsingissä järjestettävä Summer Sound Festival, jossa esiintyvät Avicii, Tiesto, Axwell ja Armin van Buuren. Näiden lisäksi molemmissa nähdään muhkea kattaus alan kotimaisia tähtinimiä.

Mikäli näissä tapahtumissa riittää väkeä ja järjestäjät näkevät niissä potentiaalia myös tuleville vuosille, voidaan puhua dancen rantautumisesta kotimaiseen festivaalisceneen. 90-luvun alussa rockväki ei uskonut dancen valtakauden alkamiseen, mutta toisin kävi. Luoja tietää mitä yhtyeitä vaikkapa Ruisrockissa nähdään tulevina vuosina. Dancen tulevaisuus näyttää nyt erittäin valoisalta.

Jocka Träskbäck
Viihdelehti Stara

Kirjoitus on julkaistu Hitit-lehdessä heinäkuussa 2012.

Vuosi 2012 vaihtui näyttävästi Ratinassa



Tampereella järjestettiin uudenvuodenaattona massiivinen Timantteja Taivaalla -ilotulitus, jonka oli suunnitellut Profilight Oy:n Mika Yli-Jyrä. Näytös järjestettiin lapsiperheitä silmälläpitäen jo kello 22.00. Järjestimme yritystemme puitteissa pienimuotoisen uudenvuoden vastaanoton Kehräsaaren tiloissa, ja samalla piti keksiä jotain ”pientä” myös varsinaiseen vuoden vaihtumiseen puoliltaöin. Tässä tulos videona, joka kannattaa katsoa loppuun saakka. Tulituspaikkana toimivat Ratinan uudet venelaiturit.

Timantteja Taivaalla -ilotulituksen video julkaistaan sekin asap.

Hakukone julkisti vuoden haetuimmat tähdet



Verkossa julkaistaan näin vuodenvaihteen molemmin puolin jälleen tilastoja vuoden suosituimmista nettihauista. Tänä vuonna teinitytöt ovat näyttäneet voimansa, kun aiemmin Twitterin vallannut Justin Bieber nousi Bing-hakukoneessa koko internetin haetuimmaksi henkilöksi. Viime vuonna Justin oli lista kuudes ja nyt ainoa ”mies” Top 10 -listalla.

Bingin listalla toiselle sijalle päätyi viime vuoden ykkönen Kim Kardashian. Kolmannelle sijalle nousi hieman yllättäen Frendit-sarjasta tähdeksi noussut Jennifer Aniston, joka ei ole viime aikoina ollut kovinkaan paljon otsikoissa. Viime vuonna Aniston oli sijalla 9. Edellä mainittujen lisäksi haetuimpien listalla olivat tutut nimet Lindsay Lohan, Megan Fox, Jennifer Lopez, Britney Spears, Katy Perry, Lady Gaga ja Miley Cyrus. Haetuin televisio-ohjelma oli American Idol.

Vuoden odotetuimpiin ensi-iltoihin lukeutuva uusi Twilight – Aamunkoi osa 1 ei noussut leffalistan ykköseksi hakukoneissa, sillä sen edelle nousi esimerkiksi Mission Impossible. Leffojen haetuin oli Ghost Protocol, joka saa ensi-iltansa joulukuussa.

Lähde: Bing, Stara

Pitopalvelu Liekoranta ja Hatanpään kartano vedättävät hääjuhlien järjestäjiä Tampereella



Järjestimme kesällä hääjuhlat Tampereella. Juhlapaikka oli Hatanpään kartano (Kartanon Tilapalvelu Oy, Y-tunnus 2074936-9) ja ruoat toimitti pitopalvelu Liekoranta (Oiva Catering Oy, Y-tunnus 2228968-5). Ulkoisesti häät onnistuivat todella hienosti, mutta kulissien takana pitopalvelu Liekoranta ja Hatanpään kartano aiheuttivat uskomattoman sotkun. Todettakoon, että nämä kaksi yritystä toimivat saumattomasti yhdessä ja esimerkiksi laskuttavat yhdessä. Homma ei ole kuitenkaan mennyt niin sanotusti by the book. Prosessin aikana paljastuikin järjestelmälliseltä vaikuttanut vedätys, jossa hääjärjestäjiä viilaataan linssiin. Meitä ei onnistuttu vedättämään, ja siksi julkaisenkin nyt tarinan verkossa esimerkkinä muille.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on varoittaa muita menemästä lankaan, jonka itse osasimme välttää. En väitä, että kumpikaan edellä mainituista yhtiöistä, pitopalvelu Liekoranta ja Hatanpään kartano, olisi syyllistynyt rikokseen, sillä vilunkipeli ei yleensä täytä rikoksen tunnusmerkkejä. Kehotankin lähinnä olemaan varuillaan ja tarkistamaan näiden yhtiöiden kanssa tehdyt sopimukset erityisen tarkasti. Lisäksi kaikki viestit tulee tallentaa ja asiat sopia puhelimen sijaan kirjallisesti tai sähköpostilla, jotta mahdollisessa riitatilanteessa on tarvittavaa näyttöä siitä mitä on sovittu. Puhelinkeskustelut ja muut keskustelut kannattaa myös tallentaa mahdollisia jatkotoimia varten. Siihen käy hyvin esimerkiksi kännykän oma äänitallennin.

Häät ovat valtaosalle ihmisistä elämän merkittävimmät juhlat, mutta samalla ne ovat usein myös kalleimmat yksittäiset juhlat. Perinteisesti morsiamen vanhemmat maksavat ainakin osan kustannuksista, jotka kohoavat jopa viisinumeroisiin lukemiin. Summien suuruudesta huolimatta hääjuhlien kustannuksia katsotaan aivan liian usein läpi sormien ”kerrankos sitä nyt mennään naimisiin” -mentaliteetilllä. Siksi häät ovatkin oivallinen rahasampo kaikille hääjuhliin vähänkin liittyville tahoille, sillä hää-sana usein jopa tuplaa tuotteen ja palvelun hinnan. Juuri tästä syystä erityinen varovaisuus on paikallaan sekä taloudellisista että periaatteellisista syistä. Valppaana oleminen säästi meidät monilta perusteettomilta maksuilta ja paljasti kuinka pitopalvelu Liekoranta ja Hatanpään kartano vedättävät kimpassa juhlajärjestäjiä.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Vedätys alkoi hyvissä ajoin – yksinoikeus pitopalveluun?

Päädyimme järjestämään hääjuhlamme Hatanpään kartanossa, joka on todella idyllinen ja juhlava paikka aivan Tampereen keskustan tuntumassa. Sopimus tehtiin kirjallisesti ja allekirjoitettiin, ja varausmaksu maksettiin jo kuukausia ennen tapahtumaa. Kartanon edustaja kertoi ensimmäisessä tapaamisessa, että he suosittelevat käyttämään Liekoranta-nimistä pitopalvelua.

Meidän ja Hatanpään kartanon välisessä kirjallisessa sopimuksessa sovittiin aivan normaalit asiat juhlien kestosta, laskutuksesta ja ennakkomaksusta. Samalla siinä todettiin, että juhlien kestäessä pidempään laskutetaan toteutuneiden tuntien mukaan. Varmistimme tämän aikataulun jouston myös sähköpostitse, ja Hatanpään kartano vahvisti asian vastausviestissään. Bileiden kesto oli siis meidän päätettävissämme ja venytettävissä tarvittaessa vielä hääjuhlien aikana. Liekorannan kanssa puolestaan sovimme, että ruokailu päättyy kello 21.00 ja tarjoilijat poistuvat paikalta kello 22.00.

Otimme seuraavaksi yhteyttä pitopalveluun ja yllätyimme, kun Liekoranta ilmoitti, että heillä on yksinoikeus Hatanpään kartanossa järjestettäviin juhliin. Väitteestä huolimatta pyysimme myös useita kilpailevia tarjouksia eri pitopalveluilta. Lopulta päädyimme kuitenkin Liekorantaan sen Vammalassa sijaitsevassa ravintolassa järjestetyn häämenun koemaistelun perusteella. Ruoka oli ensiluokkaista, mutta myöhemmin saimme karvaasti huomata, että koemaistatuksen ruoat olivat pelkkää silmänlumetta. Niitä ei nimittäin toimitettu häätilaisuuteen. Aiheesta lisää myöhemmin tässä kirjoituksessa.

Tähän saakka kaikki oli kunnossa, vaikka Liekorannan vihjaus yksinoikeudesta hieman haiskahtikin. Tämän kirjoituksen varsinaiset aiheet ja härskit vedätykset tulivat ilmi vasta myöhemmin.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Perusteeton valvontamaksu asiakkaan piikkiin

Toisen kerran haistoin palaneen käryä, kun pitopalvelu Liekoranta ilmoitti, että sillä ja Hatanpään kartanolla on sopimus, jonka perusteella Liekorannan edustajan tulee olla paikalla KOKO JUHLIEN AJAN valvomassa että kaikki on kunnossa. Erikoinen vaatimus, mutta mikäli Hatanpään kartano ja Liekoranta olivat niin keskenään sopineet niin kyllähän se meille käy. Härskiksi vedätykseksi tilanne muuttui siinä vaiheessa, kun Liekoranta ilmoitti, että tästä valvonnasta laskun maksaa asiakas ja että kustannus on 42 euroa alkavalta tunnilta per tarjoilija! Asiakasta siis laskutetaan palvelusta, jota hän ei ole tilannut ja josta ei ole mitään mainintaa sopimuksessa. Kyse oli siis piilotetusta ja perusteettomasta lisämaksusta, jollaisesta me emme olleet tehneet minkäänlaista sopimusta. Meidän tapauksessamme lisälasku valvonnasta olisi ollut neljältä tunnilta yhteensä 168 euroa per paikalle jäänyt tarjoilija. Kolmen tarjoilijan kustannus olisi siis ollut 504 euroa!

Luonnollisesti otin kierroksia saatuani tietää tästä järjestelmällisestä vedätyksestä, jolla hyväuskoisilta juhlien järjestäjiltä rahastetaan täysin perusteettomasti satoja euroja. Järjestelmällisestä siksi, että meille kerrottiin, että kyseessä oli talon normaali tapa ja että ilman valvojaa juhlien pitäisi loppua kello 24.00. Liekoranta ilmoitti, että kartano haluaa tarjoilijan olevan paikalla, jotta tämä voisi laittaa juhlien jälkeen ovet lukkoon. Kartano luonnollisesti komppasi yhteistyökumppaniaan. Myöhemmin sekä Liekoranta että Hatanpään kartano jäivät kuitenkin kiinni valehtelusta, sillä sain selville, että ovet lukitsee vartiointiliike – eikä siis Liekorannan tarjoilija. Asia vahvistui lopullisesti, kun hääjuhlien jälkeen vartiointiliike tuli paikalle sulkemaan ovet.

Tällaista perusteetonta lisämaksua ei voi olla olemassa, ellei sellaisesta ole erikseen sopimuksessa mainittu. Pelkään kuitenkin, että moni juhlajärjestäjä on mennyt pulittamaan satojen eurojen lisämaksun mukisematta, koska sen kerrotaan olevan ”talon tapa”. Tämän kokemukseni perusteella Liekoranta ja Hatanpään kartano laskuttavat hyväuskoisilta asiakkailtaan huomattavia määriä perusteettomia valvontamaksuja. Ellei kyseessä siis ollut vain yksittäistapaus, mitä minulla on aihetta epäillä.

Tämän jälkeen ilmoitin Liekorantaan, että tarjoilijoiden työaika päättyy tasan kello 22.00, kuten oli aiemmin sovittu. Liekorannassa vaadittiin kuitenkin Hatanpään kartanolta (eikä siis minulta asiakkaana!) lupa lopettaa työaika kello 22.00, koska juhlat olivat jatkumassa kello kahteen saakka yöllä. Meidän hääjuhliemme jatkuminen ei mitenkään kuulunut Liekorannalle sen jälkeen kun heidän työnsä on tehty ja ruoat oli tarjoiltu ja syöty. Soitin Hatanpään kartanon edustajalle ja ilmoitin, että pitopalvelun on poistuttava kello 22.00 ja että bileet jatkuvat kello 02.00 saakka. Kartanon edustaja kuitenkin yllättäen suivaantui ja intti, että juhlia ei voi mitenkään jatkaa kello 24.00 jälkeen ilman että siellä on Liekorannan edustaja paikalla valvomassa ja lukitsemassa ovet juhlien jälkeen. Toistin asiani korostetun rauhallisesti, mutta vastapuoli ei ollut samoilla linjoilla.

– Sinä et voi alkaa sanella minulle mitään! Kartanon Tilapalvelu Oy:n edustaja kihisi kiukusta puhelimessa.

Tässä vaiheessa pinna alkoi olla harvinaisen kireällä, mutta kykenin kuitenkin latelemaan puhelimessa muutamia sopimusoikeuden perusteita ja tiedustelin missä kohdassa sopimusta on mainittu ylimääräisestä valvontamaksusta. Sen jälkeen langan päässä tuli piiiiiitkäksi aikaa hiljaista ja luulin jo saaneeni luurin korvaan. Nälkävuoden pituisen mykkäkoulun päätyttyä oli kuitenkin toinen ääni kellossa. Kartanon Tilapalvelu Oy ilmoitti asian olevan sittenkin kunnossa ja vahvisti tietoni siitä, että alunperinkin vartiointitoimiston oli määrä tulla lukitsemaan ovet – eikä siis Liekorannan tarjoilijan.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Hääjuhla

Juhlapäivänä kaikki näytti sujuvan mainiosti, sillä Liekoranta saapui ajoissa, Hatanpään kartano avattiin meille sopimuksen mukaisesti kello 13.00 ja ovien oli sovittu olevan auki kello 02.00 saakka. Lisäksi Liekoranta oli vahvistanut, että heidän tarjoilijansa lähtevät pois kello 22 – 23, kun kaikki oli saatu purettua. Kaikki näytti siis hyvältä ja rauha oli taas maassa. Mutta vain hetken.

Hääjuhlan aikana kulissien takana alkoi nimittäin tapahtua hieman ennen hääkakun leikkausta. Kaaso meni keittiöön tarkistamaan hääkakun leikkauksen aikataulua ja näki kuinka Liekorannan henkilökunta yritti epätoivoisesti korjata arvokasta hääkakun posliinikoristetta. Se oli pudonnut liian pienen ja pehmeän kakun päältä jo ennen kuin kakku oli saatu kärrättyä juhlatilaan. Henkilökunta myönsi virheensä ilmoittamalla kaasolle, että ”Se vain putosi”. Kakun kyljen kermakuorutuksessa olleet putoamisjäljet vahvistivat henkilökunnan kertomuksen. Ammattilaisten olisi pitänyt ymmärtää tukea koriste tai laittaa se suurempaan kakkuun. Niin ei kuitenkaan toimittu. Henkilökunta ei saanut korjattua koristetta, jolloin kaaso joutui kursimaan sen kasaan paperiliimalla. Koriste oli kuitenkin auttamattomasti rikki. Ehdimme ottaa koristeesta pari valokuvaa ennen kuin pieni kakku antoi uudelleen periksi ja koriste putosi uudelleen kesken kakun leikkauksen.

Kakun leikkauksen jälkeen pääsimme varsinaiseen ruokailuun. Vieraiden mukaan ruoka oli maittavaa ja sitä oli tarpeeksi. He eivät kuitenkaan tienneet, että tarjolla oli useita tyystin toisia annoksia kuin olimme hääjuhliimme tilanneet. Jopa Liekorannan koemaistatuksessa testatut annokset olivat erilaisia kuin juhliin toimitetut ruoat. Vääriä ruokalajeja oli useita. Tilasimme myös seitsemän kakun buffetin. Eräs toimitetuista kakuista oli juuri sellainen ”liivatekakku”, jota olimme nimenomaisesti kieltäytyneet tilaamasta. Lisäksi häihin tilatut (ja meille näytteenä esitellyt) lilanväriset servetit olivat vaihtuneet valkoisiin halpisservetteihin ja sovittu ruokien nimikointi puuttui kokonaan. Illan tiimellyksessä huomasimme, että myöskään sovittua huomenkakkua ei ollut otettu talteen jääkaappiin hääparille, kuten oli kirjallisesti sovittu.

Pitopalvelu Liekoranta Hatanpään kartano häät Tampere

Reklamaatio ja uskomattomat käänteet

Häät sujuivat todella loistavasti poislukien pitopalvelun osuus. Tein siitä heti seuraavana päivänä kirjallisen reklamaation ja kiistin tulevan laskun jo etukäteen sekä perusteeltaan että määrältään toimituksessa olleiden useiden virheiden takia. Liekoranta (eli Oiva Catering Oy) myönsi osan vääristä ruokalajeista, mutta kiisti henkilökuntansa rikkoneen kakun koristeen. Vastauksessaan Liekoranta väitti härskisti ”kahden häävieraan” rikkoneen koristeen, mutta jostain kumman syystä pitopalvelun henkilökunta ei maininnut sellaisesta mitään yrittäessään epätoivoisesti korjata koristetta keittiössä. Jälleen siis yksi valhe yrityksen plakkariin. Vastauksessaan Liekoranta tarjosi virheistään 100 euron nimellistä hyvitystä. Se ei kuitenkaan riittänyt kattamaan virheitä, sillä asiakkaana en ole valmis maksamaan mistään mitä en ole tilannut, enkä niistä tilatuista tuotteista joita ei ole toimitettu. Toimitetut ruoat toki syötiin, sillä asiakkaalla oli mahdollisuus huomata virheelliset tuotteet vasta häissä, jolloin korvaavien tuotteiden saaminen tilalle on mahdotonta.

Sitten asian juridiseen näkökulmaan. Asiaan sovelletaan ensisijaisesti kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n virhesäännöstä, jonka 1 momentin mukaan tavaran on lajiltaan, määrältään, laadultaan, muilta ominaisuuksiltaan ja pakkaukseltaan vastattava sitä, mitä voidaan katsoa sovituksi. Virhearvioinnin perusteeksi on kuluttajansuojalaissa asetettu vaatimus, että tavaran tulee yleisesti vastata sitä, mitä kuluttajalla on sellaisen tavaran kaupassa aihetta olettaa. Edelleen tavaran tulee olla myyjän ostajalle antaman kuvauksen mukainen ja vastata sitä, mihin myyjä on viitannut esittämällä näytteen tai mallin (mm. menun koemaistatus ja servetit). Kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n 4 momentin mukaan jos tavara poikkeaa tästä, siinä on virhe (13.12.2001/1258).

Tällaisessa tapauksessa ostaja saa Kuluttajansuojalain 5 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella vaatia virhettä vastaavaa hinnanalennusta (KLV 03/33/1098, 21.06.2004). Lisäksi ostaja on Kuluttajansuojalain 5 luvun 20 §:n perusteella oikeutettu korvaukseen myös vahingosta, jonka hän kärsii virheen tai huolimattomuuden vuoksi (mm. hääkakun koriste). Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että puute minkä tahansa suorituksen osan hoitamisessa merkitsee tavaran virhettä, mikäli kuluttajansuojalain tunnusmerkit täyttyvät (Bärlund 2002: s. 326 ja 327). Näillä perusteilla asiakkaalla on oikeus asianmukaiseen hyvitykseen myös pitopalvelun laskusta.

Laskutussotku ihmetyttää perintätoimistoakin

Pöyristyttävän vastineen jälkeen lähetin Liekorannalle uuden seikkaperäisen reklamaation hintoineen ja väänsin asian kaikki osa-alueet heille rautalangasta. En kuitenkaan ole saanut reklamaatiooni vastausta. Vastauksen sijaan sain laskun Kartanon Tilapalvelu Oy:ltä, eli Hatanpään kartanolta! Lasku tuli siis taholta, jolta emme olleet pitopalveluita tilanneet ja jolle emme olleet varausmaksua maksaneet ja joka ei ollut pitopalvelua meille toimittanut. Meillä ei siis ole pitopalvelujen osalta minkäänlaista asiakassuhdetta laskuttajaan – saati mitään maksettavaa. Asiakkaalla ei ole velvollisuutta maksaa laskua taholle, joka ei ole edes osallisena koko asiassa. Vastaavassa tilanteessa olevien tulee kuitenkin aina muistaa, että lain mukaan lasku tulee suorittaa määräajassa siltä osin kuin lasku on riidaton ja silloin kun laskun lähettää oikea taho. Tässä tapauksessa lasku tuli väärästä yrityksestä, joten sitä ei voinut maksaa.

Seuraavalla viikolla sain postia perintätoimistosta. Se oli maksumuistutus Kartanon Tilapalvelu Oy:n laskusta, joka oli siis jo lähtökohdiltaan perusteeton. Summana oli aikaisemmasta poiketen laskun riidaton osuus, mutta laskuttaja oli edelleen väärä. En ole siis vieläkään saanut asianmukaista laskua enkä myöskään ilmoitusta siitä, että alkuperäinen lasku olisi jossain vaiheessa siirretty Liekorannalta (Oiva Catering Oy) Kartanon Tilapalvelu Oy:lle, ja että en olisi enää mitään velkaa pitopalvelulle. Jos maksaisin Kartanon Tilapalvelu Oy:ltä saamani laskun tänään, olisin teknisesti edelleen velkaa Liekorannalle. Päätin tarkistaa asian perintätoimistosta, jossa ammattilaiset ymmärsivät heti tilanteen ja asia luvattiin hoitaa kuntoon. Vedätys kuitenkin jatkui.

Pian kävi nimittäin ilmi, että Kartanon Tilapalvelu Oy oli samana päivänä soittanut morsiamen isälle ja ilmoittanut hänelle, että tyttären häiden lasku oli mennyt perintään! Nyt jumalauta vähän järkeä peliin… Firma kantelee morsiamen isälle kuin pikkulapset konsanaan! Tässä tapauksessa vahinkoa ei syntynyt, mutta mitä jos hääpari olisikin halunnut pitää laskusta syntyneen riidan salassa vanhemmiltaan ja häävierailtaan? Sitten kartano – joka ei ole edes oikea velkoja – menee ja soittaa vanhemmille. Ei hyvää päivää mitä touhua!

Myöskään perinnän osalta Hatanpään kartano ei ollut vieläkään ottanut lusikkaa kauniiseen käteen. Seuraavalla viikolla tuli nimittäin perintätoimistosta uusi maksumuistutus ja sen mukana laskun siirtoilmoitus, jossa ei kuitenkaan mainittu lainkaan mihin laskuun, summaan, tilaukseen, tilaisuuteen tai tilaajaan siirtoilmoitus liittyi. Kyseisellä paperilla ei siksi ole tässä prosessissa mitään merkitystä ja sillä voi vapaasti pyyhkiä vaikka takapuolensa. Pidän uskomattomana sitä että pitopalvelu Liekoranta ei ole kyennyt vieläkään – puolitoista kuukautta häiden jälkeen – toimittamaan yhtään laskua, jolla olisin voinut maksaa tilauksen riidattoman osuuden. Soitin siksi uudelleen perintätoimistoon, jossa alettiin myös jo selvästi suivaantua koko touhuun. Siellä ymmärrettiin, että minulla ei ole mitään syytä maksaa väärän yrityksen laskua ilman että saan ensin ilmoituksen laskun siirtämisestä ko. yritykselle. Asiakaspalvelija lupasi hoitaa minulle asianmukaisen laskun, jotta saisin homman pois päiväjärjestyksestä. Nyt odottelen sellaista laskua…

Liekoranta mainitsee blogikirjoituksen verkkosivuillaan (25.8.2011)

Liekoranta mainitsee tämän blogikirjoituksen nyt verkkosivuillaan. Yhtiö lupaa vastata asiakkaiden kysymyksiin ja ”kertoa tosiasioita” tapahtuneesta. Olisi mukava tietää miten heidän totuutensa eroaa tässä kirjoituksessa esitetystä totuudesta. Ilmoitelkaa, jos saatte sen tietoonne. Yrityksen maineenhallinnan kannalta asiaan on toki hyvä reagoida palautteeseen yrityksen omilla verkkosivuilla, mutta hieman parempi olisi ollut aikanaan selvittää asia avoimin kortein suoraan palveluun pettyneen asiakkaan kanssa. Sellaisen sijaan Liekoranta ensin kiisti virheet ja ilmoitti asiakkaalle ottaneensa yhteyttä lakimiehiin. Se ei mielestäni ole kovinkaan laadukasta reklamaation hallintaa.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei missään nimessä ole mustamaalata ketään tai mitään, mutta asian tuominen päivänvaloon on mielestäni paikallaan. Suurin osa ihmisistä taipuu maksamaan täyden hinnan sekä edellä mainituista syistä että erityisesti lakimiehiin vihjailemisen ja asian heille siirtämisen jälkeen. Todellisuudessa lakimiehet eivät muuta asioita mitenkään. Lähinnä heidän mukana olonsa osoittaa, että Liekoranta ei itse kykene hoitamaan reklamaatioitaan muutoin kuin lakimiesten kautta.

Blogikirjoitusta vaaditaan poistettavaksi (3.9.2011)

Tapauksessa on sattunut monia mielenkiintoisia käänteitä sitten edellisen päivityksen. Liekoranta on siirtänyt asian Matkailu- ja ravintolapalvelut MaRan lakimiehelle. Onkin hyvä, että asia on siirtynyt ammattilaisen hoiteisiin, jotta siihen saadaan mahdollisimman pian asianmukainen ratkaisu. Samalla perintätoimisto pyyhittiin viimein pois pelistä, kun Hatanpään kartano toimitti meille myös hyvityslaskun, jolla saatava asianmukaisesti nollautui. Perusteettoman saatavan siirtäminen perintätoimistoon ei ollut alunperinkään kovin hyvä veto, sillä uhkailutaktiikka ei meihin tehonnut vaan tulos oli päinvastainen.

Seuraavana päivänä Kartanon Tilapalvelu Oy:ltä tuli postissa uusi lasku, jossa oli nyt eriteltyinä riidanalainen ja riidaton saatava. Yhä edelleen paketista puuttui kuitenkin asianmukainen velkasaatavan siirtoilmoitus, jossa olisi ollut mainittuna laskun numero, toimitettu palvelu, summa ja asiakas. Sellaista ei siis vieläkään ole toimitettu, eli lasku oli siten perusteeton. Asiasta käydyn viestittelyn perusteella meille oli kuitenkin kertynyt tarpeeksi muuta näyttöä siitä, että kyse oli juuri hääjuhlamme laskusta, joten maksoin nyt riidattoman osuuden pois osoituksena hyvästä tahdosta.

Liekorannan sijaan keskustelua reklamaatiosta käydään nyt siis MaRan lakinaisen kanssa. Hän lähetti ensimmäisen viestinsä minulle 18. elokuuta. Siinä Liekoranta myönsi monet virheistään ja tuli aavistuksen verran vastaan nostaen tarjoamaansa hyvitystä 100 eurosta 189 euroon. Pidän ehdotusta kuitenkin virheisiin nähden edelleen täysin riittämättömänä. Lakimies väitti lisäksi virheellisesti, että esimerkiksi erästä ruokalajia olisi koemaistettu, mikä ei pitänyt paikkaansa. Onneksi minulla on koko koemaistatus äänitettynä iPhonelle, joten asia oli helppo tarkastaa nauhalta. Lähetin lakimiehen kirjelmään myös vastauksen, jossa kerroin olevani valmis tulemaan vaatimuksissa jonkin verran vastaan, jotta asia saadaan mahdollisimman pian pois päiväjärjestyksestä.

Lakimiehen kirjelmässä merkillepantavaa oli kuitenkin eräs mielenkiintoinen vaatimus, jossa tätä blogikirjoitusta vaadittiin poistettavaksi verkosta.

Olemme tutustuneet myös laatimaanne internetin blogi-kirjoitukseen 15.8.2011. Toteamme, että kirjotuksenne sisältää useita asiavirheitä sekä asiattomia ja perusteettomia vihjauksia liiketoimintamme luonteesta. Toivon teidän viipymättä poistavan kyseisen blogi-kirjoituksen tai vähintäänkin oikaisevan virheelliset tiedot.

Tässä kirjoituksessa ei ole käsittääkseni ainoatakaan asiavirhettä, eikä minulle ole sellaisia myöskään missään vaiheessa yksilöity Liekorannan puolesta. Liekorannan harjoittama uhkailu-mentaliteetti menee kuitenkin tämän poistovaatimuksen myötä varsin pitkälle, sillä mitään perustetta blogikirjoituksen poistamiseen ei ole. Tulee väkisinkin mieleen legendaarinen tapaukset Ravintola Lehtovaara ja Suomen parhaat verkkosivut, joissa molemmissa vaadittiin kriittisten blogikirjoitusten poistamista. Lisäksi lakimiehen lausumassa ihmeteltiin Liekorannan osakseen saamaa kritiikkiä.

Liekoranta järjestää vuosittain noin 60 hääjuhlat sekä sadoittain muita tilaisuuksia, eikä yritys ole koskaan saanut näin suurta arvostelua osakseen.

Väite pitää ehkä paikkansa. Olen kuitenkin saanut tämän prosessin aikana yhteydenottoja vastaavista tapauksista, joissa asiakas on joutunut kiistelemään Liekorannan kanssa reklamaatiosta. Osa jutuista on ollut varsin rajuakin luettavaa. Liekoranta ei ehkä ole koskaan saanut näin suurta arvostelua osakseen, mutta se ei tarkoita etteikö yhtiö olisi sellaista aiemminkin ansainnut. Siihen en ota kuitenkaan nyt enemmälti kantaa.

Lakimies pohtii jatkotoimenpiteitä (5.9.2011)

Tänään sain Liekorantaa edustavalta MaRan lakimieheltä sähköpostin, jossa hän ilmoitti ettei ”Liekoranta katsonut aiheelliseksi muuttaa aiemmin esittämäänsä kohtuulliseksi katsomaansa hinnanalennusehdotustaan”. Se oli siis yhteensä 189 euroa kaikista edellä eritellyistä virheistä. Samalla lakimies toteasi joutuvansa keskustelemaan Liekorannan kanssa ”mahdollisiin jatkotoimenpiteisiin ryhtymisestä”. Näitä mahdollisia jatkotoimia ei ainakaan vielä yksilöity, mutta eiköhän niistä kuulla pian lisää.

Reklamaatioiden käsittely on suomalaisissa yhtiöissä usein retuperällä, eikä Liekoranta tämän tapauksen perusteella ole poikkeus. Mitä varsinaiseen reklamaatioon tulee, niin kuluttajansuojalain 5 luvun 12 §:n perusteella asiassa ei ole nähdäkseni juuri epäselvää. Onneksi kaikki Liekorannan kanssa käydyt keskustelut ja puhelut ovat tallessa joko sähköposteina tai äänitteinä, joten tilauksemme sisällöstä ei jää epäselvyyttä. Suosittelen muitakin tekemään samoin vastaavien tilanteiden varalle ja myös valokuvaamaan juhliin toimitetut ruoat. Ilman kunnon arkistomateriaaleja vastaava keissi voi olla hankala saada hoidettua asianmukaisesti.

Asia on loppuunkäsitelty (25.11.2013)

Liekorannasta ja Hatanpään kartanosta, heidän lakimiehistään tai muista apureista ei ole kuulunut mitään edellä mainittujen tapahtumien jälkeen, eli yli kahteen vuoteen. Näin ollen tapaus on nyt meidän osaltamme loppuun käsitelty. Toisin sanoen kiistan lopputulos on nyt se, että me jätimme lopulta maksamatta asianmukaiseksi hyvitykseksi katsomamme osuuden laskusta, eikä sitä ole meiltä enää peritty. Liekoranta iski pyyhkeen kehään ilmeisesti huomattuaan, että he olivat tässä pelissä melko heikoilla.

Pitopalveluyritys ei vienyt asiaa – tietenkään – käräjille tai muuhun instanssiin, sillä he olisivat hyvin todennäköisesti hävinneet sen rökäletappiolla edellä mainituista syistä. Luovutusvoitto Liekorannasta on kuitenkin hieman sääli, sillä olisi ollut mielenkiintoista viedä asia tuomioistuimen päätettäväksi. Minulla tällaiseen oikeudenkäyntiin olisi voinut olla myös jonkinlainen perverssi halukkuus, jollaista lukemattomilla muilla samojen tahojen huijauksen uhreilla ei varmasti ole. Toivottavasti tämä kirjoitus antaa kuitenkin muille samanlaiseen tilanteeseen joutuneille rohkeutta pitää puoliaan. Liian monet maksavat perusteettoman laskun kiltisti viimeistään saatuaan lakimieheltä kirjeen.

Mikäli olet joutunut vastaavaan tilanteeseen, niin voin tapauskohtaisesti lähettää asiaan liittyvät juridiset lausumat nähtäväksi. Niistä voit saada oikeudellisine viittauksineen hyvän pohjan omalle reklamaatiollesi, olivat vastassa sitten Liekorannan lakimiehet tai jokin muu vastaava taho.

Valtaosa hääjärjestelyistä onnistui täydellisesti!

Vielä muutama sananen muista hääjuhlassa mukana olleista esiintyjistä ja palveluntarjoajista, jotka kaikki hoitivat bileet kotiin erittäin upeasti. Virallisen hääkuvat otti Suomen parhaimmistoon lukeutuva valokuvaaja Harri Hinkka, ja hääpäivän tilannekuvaajana toimi niin ikään upeita kuvia ottanut Laura Torkkeli. Heidän ansiostaan ikimuistoisen juhlan tunnelmat tallentuivat kuviksi myös jälkipolville. Esiintyjistä Fintelligens ja Jonne Aaron veivät juhlayleisön jalat alta, kun erikoismies Superviinuri ja stand-up -koomikko Rami Valli naurattivat puolestaan juhlakansaa vedet silmissä. Äänentoistosta vastasi äärimmäisellä asiakaspalveluasenteella Ylivieskan äänentoistopalvelu ja punaisella matolla sekä vihkimisessä äänentoistosta huolehtivat Profilightin sankarit. Suurkiitos kaikille – sekä tietenkin myös jokaiselle vieraalle!

Bileet olivat loistavat.

Stara Jetset Live! kertoo julkkisten kuulumiset reaaliajassa



Käynnistimme tänään viihdelehti Starassa uuden Stara Jetset Live! -osion, jonka avulla lukijat voivat seurata reaaliajassa mitä supertähdet maailman äärissä parhaillaan puuhailevat. Siinä seurataan nimittäin toimituksen valitsemien julkkisten Twitter-syötteitä, joihin he purkavat tuntemuksiaan ja julkaisevat myös kuviaan.

Uusi palvelu löytyy viiihdelehti Staran verkkosivuilta osoitteesta www.stara.fi/jetsetlive/, josta osion voi avata myös pienempään ikkunaan vaikkapa tietokoneen työpöydän nurkalle.

Aikaeron takia materiaalia ilmestyy ruudulle eniten silloin kun Suomessa on ilta ja yö, mutta muulloinkin näyttäisi tulevan tekstiä. Ensimmäisen tunnin aikana palveluun olivat kirjoittaneet kuulumisiaan muiden muassa Paris Hilton, Katy Perry, Paula Abdul, Ashton Kutcher, Adrianne Curry, Ryan Seacrest, Joel Madden Perez Hilton ja Jessica Alban aviomies Cash Warren.

Journalisti-lehti: ”Uusi suosikki”



Journalisti-lehden mainio toimittaja Olli Sulopuisto käväisi taannoin jututtamassa minua viihdelehti Staran tiimoilta. Kuvat otettiin Marjaana Malkamäen toimesta tamperelaisen Love Hotel -ravintolan Negative & Flinch -vipissä. Uusi suosikki -niminen juttu löytyy alta skannattuna, koska Journalisti ei kovin monille tutuille taida tulla postitse, eikä juttua löytynyt vielä lehden verkkosivuilta. Nyt löytyy. Jutun julkaisuviikolla Stara oli jälleen verkossa suurempi kuin Seiska, mutta juttua tehtäessä tilanne oli hetkellisesti toisin päin. Klikkaa kuvat suuremmiksi.

2009.11.04 Journalisti sivu 1

2009.11.04 Journalisti sivu 2

JC Debattimestaruus 2009 Tampereelle



Kävimme viime kuussa Suomen Nuorkauppakamarien Länsikonferenssissa Porissa, jossa minut raahattiin yllättäen suoraan sängynpohjalta debatoimaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Aamukahdeksalta. Homma oli kuitenkin hauskaa ja menestystäkin siunaantui – kiitos upeiden tiimitovereidemme.

Alue kolmosen mestaruuden myötä singahdimme myös kansalliseen kilpailuun, joka kisattiin viime viikonloppuna Kajaanin vaalikokouksessa. Sieltä kotiintuomisina olikin JC Debattimestaruus 2009. Finaalin aiheena oli ”Jyväskylän joukkue on parempi debatoimaan kuin Tampereen joukkue”. Kehitimme strategian, jossa Tamperelaiset olivatkin ”Jyväskylän joukkue”. Tässä eräs taltiointi finaalista kolmessa osassa.

JC Debattikilpailun finaali 2009, osa 1/3

JC Debattikilpailun finaali 2009, osa 2/3

JC Debattikilpailun finaali 2009, osa 3/3

Big Brother 2009 alkaa



Tänään rykäistään taas käyntiin jokavuotinen syksyn Big Brother -kausi, kun BB-taloon astelee runsas joukko uusia ihmisiä elämään parhaassa tapauksessa jopa kuukausiksi akvaarioelämää. Itse en ole kaudesta kovin innoissani, mutta viihdelehti Stara tullee uutisoimaan Big Brother -talon tapahtumista ahkerasti.

Tästä huolimatta on mielenkiintoista tarkastella koko juttua ilmiönä. Jo nyt verkossa käydään kuumaa keskustelua siitä, tunnetaanko Ragnar Orav tämän illan jälkeen nimellä BB-Ragnar, vai onko koko juttu vain huhupuhetta. Se on ainakin varmaa että tänä iltana – ja seuraavat kolme kuukautta – internetin viihdesivusot pullistelevat Big Brother -uutisointia. Se on varmasti monelle ohjelmaa inhoavalle kova paikka.

Ulkomaillahan ohjelma on menettänyt huomattavasti katsojamääriään, mutta Suomessa kiinnostus on ainakin vielä huomattavan suurta. Tulossa lienee siis vielä monia uusia tuotantokausia.