Kuinkas ne miehet nyt noin epävarmasti ratsastavat?
Ovi-lehden taru päättyi tavaramerkkikiistaan
Olen seurannut blogissani Kustannus Oy Vistan Ovi-lehteä ja sen taivalta erityisesti lehden nimestä syntyneen mielenkiintoisen tavaramerkkikiistan tiimoilta. Nyt asia on taas ajankohtainen, kun huomasin tuoreen numeron jäävän Ovi-lehden viimeiseksi juuri ko. kiistan takia. Keissi on tavanomaista laajempi ja monimutkaisempi, ja siihen liittyvät kyseisen Ovi-lehden lisäksi myös suomalainen – vaikkakin englanninkielinen – Ovi Magazine -verkkolehti sekä kännykkäjätti Nokian uudehko Ovi.com -verkkopalvelu. Itse kirjoitin jo 29.8.2007, että Nokialle on tulossa tästä vielä ongelmallinen tilanne. Näin kävikin, mutta tilanne on nyt ratkennut rauhanomaisesti ja tyylikkäästi.
Ovi Magazine -julkaisulla on Ovi-tunnukseen kiistattomasti aikaisempi oikeusperuste, mutta koska lehti ei ole hakenut nimelle tavaramerkkiä, eikä myöskään nähdäkseni vakiinnuttanut tunnustaan, ei yhtiöllä ole nimeen tavaramerkkilain mukaista yksinoikeutta. Silti se teki Tanskalainen Novi Group (?) teki 28.2.2007 väitteen Vistan 29.12.2006 rekisteröimää tavaramerkkiä OVI (kuvio) vastaan. Ovi Magazinella olisi ollut varsin hyvät mahdollisuudet saada tavaramerkki kumottua tavaramerkkilain 14 § 1 momentin 7 kohdan mukaisesti, mikäli se olisi voinut näyttää toteen, että Vistan kundit olivat tietoisia julkaisun olemassaolosta omaa tavaramerkkiä hakiessaan. Novi Groupin väite hylättiin 11.12.2007 ilmeisen perusteettomana. Syytä hylkäämiseen en tiedä.
Myös Nokia Oyj haki 28.6.2007 samaa tavaramerkkiä OVI (sanamerkki), josta hakemuksesta ilmeisesti juuri Vista teki 5.9.2007 ennakkoväitteen. Sen perusteella Patentti- ja rekisterihallitus ilmoitti 19.12.2007 Nokialle, ettei merkkiä voida rekisteröidä yhtiölle ilman Vistan suostumusta, koska merkit ovat sekoitettavissa. Kun Ovi Magazinen väite Vistan tavaramerkistä viime joulukuussa hylättiin, aukesi Nokialle hyvä tilaisuus ostaa Kustannus Oy Vistan Ovi-tavaramerkki itselleen. Sen avulla yhtiö sai kyseisen Ovi-tavaramerkin ja yhtiö voisi antaa itselleen luvan rekisteröidä myös Ovi-sanamerkin.
Juuri näin onkin nyt mitä ilmeisimmin käynyt, sillä tällä hetkellä tilanne on virallisesti se, että Kustannus Oy Vistan tavaramerkistä nro 238251 OVI on vireillä siirtohakemus, jonka kohteena on Nokia Oyj. Nokian oman hakemuksen seuraava määräaika umpeutuu 4.6.2008, mutta se lienee edellä mainitun kaupan jälkeen läpihuutojuttu. Täysin toinen juttu on nyt se, aikooko Ovi Magazine tehdä väitteen kyseistä rekisteröintiä vastaan. Kyseessä on nimittäin samat tavara- ja palveluluokat (mm. 16, 35, 38, 41) ja tietoisuus aikaisemman palvelun olemassaolosta lienee helpompi osoittaa Ovi-lehden kiistan myötä. Nokialle näyttäisi olevan siten luvassa vielä toinenkin ”pakkohankinta”.
Ovi-lehden päätoimittaja Jone Nikulan tuore pääkirjoitus vahvistaa edellä mainitut olettamukset lehden nimeen liittyvistä toimista. Jone kirjoittaa, kuinka ”hyvä nimi kelpaa muillekin”.
Kävi nimittäin sillä tavalla, että Nokian verkkoportaali, Ovi sekin nimeltään, tekee tuloaan, ja Ovi-lehteä kustantavan Kustannus Oy Vistan hallitus totesi, että toisin kuin taloissa, mediamarkkinoilla ei kannata olla runsain mitoin Ovia, ei edes kahta. Näin siksi, että eri kohderyhmiä tavoittelevat Ovet vain sekoittavat kuluttajan pään, ja vaikka kuinka molemmat palveluntarjoajat hakisivatkin kahden Ovi-tuotteen rauhanomaista rinnakkaiseloa, siinä tuskin ainakaan pitkällä tähtäimellä onnistuttaisiin. Ovi nimenä on tähän asti ollut Kustannus Oy Vistan omaisuutta, mutta tätä lukiessasi se kuuluu jo Nokia Oyj:n valtapiiriin.
Jonen pääkirjoituksessa on rivien välistä luettavissa selvästi kettuuntunut kanta tapahtuneeseen. Joka tapauksessa Vista oli tilanteessa selvästi niskan päällä, joten yhtiö lienee netonnut tavaramerkin myynnillä sievoisen summan riihikuivaa. Veikkaan, että Ovi Magazinen Novi Groupin on tämän jälkeen hieman helpompi niellä katkera tappionsa tavaramerkkikiistassa.
PS: Ovi tunnetaan jatkossa nimellä Kaupungin aika.
Disclaimer: Korostan, että minulla ei ole yllä mainituista asioista minkäänlaista sisäpiirin tietoa, vaan kaikki perustuu julkisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin ja tietoihin sekä osittain myös valistuneisiin päätelmiin tapahtumien kulusta.
PÄIVITYS 20.8.2008: Äsken verkkosivustoja selaillessani olin pudota tuolilta, kun huomasin Helsingin Sanomien ja jopa Maikkarin Viihdeuutisten kirjoittaneen tästä aiheesta. Uutisten jäljet johtivat lopulta Taloussanomien ja Digitodayn artikkelien kautta tähän blogikirjoitukseeni, eli jonkinlainen skuuppi tuli kai tehtyä. Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, sillä lehdet olivat tarkistaneet faktat ja todenneet olettamukseni pääosin paikkansapitäviksi. Lisäksi Ovi Magazine vahvisti, ettei se ole ollut Nokiaan yhteydessä ja Nokia vahvisti, ettei se ole kuullutkaan Ovi Magazinesta. Kaikki saavat siis pitää tuotemerkkinsä ja elo digimaailmassa jatkuu siltä osin rauhallisissa merkeissä. Loppu hyvin kaikki hyvin. itse odotan kovasti Nokian Ovi.com -palvelun sisältöä ja sen mukanaan tuomaa mahdollista buustia mobiilipalveluiden käyttöön peruskansalaisten keskuudesssa.
PÄIVITYS 22.8.2008: Homma jatkuu seuraavassa kirjoituksessa. Lue tästä!
Mikä tekee kirjailijan?
Olen jo jonkin aikaa miettinyt missä menee kirjailijan raja. Siis missä vaiheessa joku voi sanoa kirjoittaneensa kirjan tai olevansa kirjailija? Pohdinta liittyy erääseen ammattikirjallisuuden teokseen, jonka kannen tekijätiedoissa komeilee useiden henkilön nimet. Heistä yksi on kovaan ääneen toitottanut kirjoittaneensa kyseisen kirjan, ja onhan hänen nimensäkin tosiaan siellä tekijöiden joukossa.
Muutama päivä sitten kuulin kuitenkin luotettavalta taholta, että ko. henkilö tunnetaan alan piirissä siitä, että varsinkin omiin tekemisiin lisätään roppakaupalla niin sanottua amerikanlisää lähes rajattomalla omakehulla vahvistettuna. Samalla myös muut epäilyni vahvistuivat, sillä sain tietää, että hänen panoksensa ko. kirjassa on tosiaan ollut lähinnä muutamassa kappaleessa avustajana toimiminen, kun varsinaisesta kirjoittamisesta on vastannut aivan toinen kirjan tekijätiedoissa mainittu henkilö.
Mikä siis tekee kirjailijan? Onko hengessä mukana oleminen ”kirjailua” tai onko vaikkapa faktatiedoissa avustaminen sitä? Olisinko minä kirjailija, jos olisin avustamassa suomalaisesta popmusiikista kertovaa kirjaa? Tuskin. Taidan tyytyä vain naureskelemaan moiselle touhulle sekä sille, että muutkin naureskelevat selän takana tuolle ”ammattikirjailijalle”. Toisaalta voisihan sitä liittyä joukkoon ja väittää jatkossa olevansa kirjailijan sijaan lakimies tai vaikkapa lentäjä. Olenhan käynyt monta kertaa ollut lentokoneessa. Uskoisikohan kukaan?
Hyvä Suomi, hyvä Sami Lepistö!
Lyhyt viittaus Antero Mertarannan kuuluisiin sanoihin hieman muokattuna: ”Ruotsin Suomen Puolustus pelataan kebab-kioskille”. On se ihme, että Suomi voi olla ylivoimalla alivoimainen ja alivoimalla ylivoimainen. Surkeaa touhua kolmannessa erässä, mutta onneksi onni suosi suomalaisia ja Sami Lepistö kiskaisi Suomen mitalipeleihin ja jenkit kotimatkalle. Hyvä Suomi, jännitys tiivistyy.
Jenni Vartiaisen domain suljettiin
Poptähti Jenni Vartiaisen fanit ovat saaneet viime päivinä ihmetellä idolinsa virallisen jennivartiainen.fi -verkkosivuston yllättävää sulkeutumista. Tähden toissijaisella verkkosivustolla sulkeutumisen syyksi kerrotaan “Tekniset ongelmat”.
Staran saamien tietojen mukaan kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta teknisestä ongelmasta. Viestintävirasto on nimittäin peruuttanut kokonaan Jennivartiainen.fi -verkkotunnuksen, koska se oli rekisteröity verkkotunnuslain vastaisesti.
Mertaranta on kuningas
StaraVideo 51 – Panu Larnos
StaraVideo 50 – Stella (osa 2/2)
Effi: Lex Tanja Karpela vaarantaa ihmishenkiä
Tanja Karpelan masinoima Lex Karpela on alusta saakka tiedetty kaikin puolin ”vialliseksi” laiksi, jonka ei olisi ikinä pitänyt päästä läpi eduskunnassa. Nyt tuohon vilunkipelillä läpi viettyyn lakiin on kuitenkin tullut uusia piirteitä, kun se näyttää vaarantavan kansalaisten perusoikeuksien lisäksi myös ihmishenkiä. Lue koko juttu tästä!
PS: Eihän sitä muuten Miss Suomeksi ja kulttuuriministeriksi pääsisikään…
Ilta-Sanomat oikeuteen kuvavarkaudesta!
Petu lähetti vinkin vajaa vuosi sitten alkaneeseen keissiin, jossa Ilta-Sanomat oli julkaissut luvattomasti valokuvan, jonka ottaja ei ollut lähettänut kuvaa lehdelle saati antanut lupaa sen julkaisemiseen. Kuvaaja oli päivää aiemmin tarjonnut kahta kuvaansa Hesarille, joka osti kuvista toisen. Seuraavana päivänä (31.5.2007) ostamatta jäänyt kuva julkaistiin luvattomasti Ilta-Sanomat -lehdessä puolen sivun kokoisena ”lukijan kuvana”. Ilta-Sanomat kuuluu Hesarin kanssa samaan Sanoma-konserniin. Kuvaa ei siis lähetetty lainkaan Ilta-Sanomille, eikä lehdellä ollut mitään oikeuksia kuvaan.
Kuvan ottajan mukaan Ilta-Sanomien toimituspäällikkö oli asiasta kuultuaan todennut närkästyneenä ”Jos tänne kuvia lähetetään, ovat kaikki oikeudet heillä” ja mahdollisista tulevista toimenpiteistä ”Se tulee olemaan pitkä prosessi ja yhteydessä ollaan Ilta-Sanomien lakiosaston kautta”. Lopulta toimituspäällikkö jopa myönsi lehden varastaneen kuvan, sillä hänen mukaansa kuva oli löydetty kuvaajan nettisivuilta uutisvinkin perusteella. Kuvaaja päätti palauttaa Ilta-Sanomat ruotuun, ja sen seurauksena Helsingin kihlakunnansyyttäjä nosti asiassa syytteen tahallisesta tekijänoikeusrikoksesta. Ei siis mikään mitätön keissi.
Otin tänään itse yhteyttä Helsingin käräjäoikeuteen, josta vahvistettiin kyseisen jutun vireilläolo ja että kyseessä on tosiaan Ilta-Sanomia koskeva rikosepäily. Varsinaiset asiakirjat ovat salaisia istuntoon saakka, joten niihin en päässyt vielä käsiksi. Mikäli keissi kiinnostaa, niin sen diaarinumero on käräjäoikeudessa R07/10687.
Tapauksen oikeudenkäynti on Helsingin oikeustalolla Ruoholahdessa 28.8.2008 klo 09.00 salissa 504. Paikalle on vapaa pääsy. SAAMANI TIEDON MUKAAN JUTTU ON SOVITTU OSAPUOLTEN VÄLILLÄ 25.8.2008.
Ilta-Sanomien toiminta ei ole mitään uutta. Olen itsekin blogissani ruotinut erityisesti juttuvarkauksia jo lukuisia kertoja. Tosin kokemukseni mukaan Alma Median omistama Iltalehti toimii vastaavissa keisseissä vieläkin leväperäisemmin. Itse olen kiistellyt molempien kanssa useampaan kertaan, Iltalehden kanssa jopa Julkisen sanan neuvostossa saakka, ja saanut joka kerta asiaankuuluvan korvauksen. Oikeuteen saakka ei ole vielä pitänyt lähteä, vaikka sekin on tietenkin toimiva vaihtoehto, jos juttu ajautuu tällaiseen umpikujaan. Tulee kuitenkin muistaa, että Julkisen sanan neuvosto ottaa käsiteltäväkseen vain asioita, joita ei tulla myöhemmin viemään oikeuteen. Näistä tulee valita siis vain toinen.
Lakiosastolla uhkailu on lapsellista pelleilyä, johon ei tule missään nimessä kompastua, vaan ennemminkin saada lisää virtaa asiansa ajamiseen. Lehtien toimituspäälliköt, toimitussihteerit ja päätoimittajat ovat useimmiten täysin ratapihalla oikeudellisista seikoista, joten uhkailuja ei kannata kuunnella lainkaan, vaan ottaa heti yhteys esimerkiksi Julkisen sanan neuvostoon, Journalistiliittoon tai asianajajaan.
Olen jo vuosien ajan ihmetellyt, kuinka ”joillain isoilla mediataloilla” voi olla niin suuri dinosaurus-kompleksi, että yhtiö on valmis menemään oikeuteen saakka nolaamaan itsensä, kun pieni yrittäjä tai yksityinen henkilö ei ole antanut uhkailujen ja lakimiesarmeijan edessä periksi. Elokuun lopussa nähdään kuinka käy tässä Ilta-Sanomien kuvakeississä.