YEL-tapaaminen Suomen Yrittäjissä

Kirjoitin muutama päivä sitten Aamulehdessä ja Kalevassa miten YEL-pommi on räjähtänyt yrittäjien syliin. Kirjoituksesta sai alkunsa vilkas julkinen keskustelu, joka on pienyrittäjien akuutissa kriisissä tietenkin paikallaan. Kävin tänään Helsingissä tapaamassa YEL-asioissa Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäistä.

Pienten yrittäjien huoli on kuultu yrittäjäjärjestössä. Pentikäinen lupasi, että SY ottaa eläkeyhtiöiden kanssa esiin tapauksia, joissa yrittäjän työtulo on määritelty väärin. Jos tällaista epäilee, voi olla yhteydessä Suomen Yrittäjien lakineuvontaan. Lisäksi SY kannattaa hallitusohjelmassa olevan YEL-tarkastelun kiirehtimistä. Se olisikin tärkeää saada nopeasti työn alle.

Rakentava keskustelu vie yrittäjien yhteistä asiaa eteenpäin.

YEL-kriisistä on vielä todettava, että se on nyt ajanut monet pienyrittäjät todella ahdinkoon, eivätkä nuo yrittäjät ole ymmärtäneet asiaa väärin. Siirtymäajan ansiosta yrittäjät selviävät ensimmäiset kolme vuotta 4 000 euron työtulon korotuksella, joka tarkoittaa noin 80 euron korotusta kuukausittaiseen eläkemaksuun. Sitä seuraavat kolme vuotta korotus on sama, mutta sitten on edessä vapaa pudotus, ellei lakimuutosta saada voimaan kuudessa vuodessa. Moni miettii nyt kannattaako yritystä perustaa tai jatkaa, jos kuuden vuoden päästä on lappu luukulla.

Nyt pienyrittäjien syliin räjähtänyt YEL-pommi ei liity suoraan siihen miten työtulo paperilla pitäisi laskea ja on laskettu jo 1970-luvulta saakka, vaan siihen miten työtulo nyt käytännössä eläkeyhtiöissä lasketaan. Uudistuksen voimaantulon myötä laskutapa on nimittäin muuttunut merkittävästi aikaisemmasta ja laskelmissa on tehty räikeitä virheitä, kun maksuperusteena on ollut yrityksen liikevaihto. Siinä on nyt akuutti ongelma, jonka korjaamisella on kiire. Hienoa, että Suomen Yrittäjät lupasi ottaa selvitykseen tällaisia tapauksia.

Pitkän aikavälin korjauksiakin tarvitaan ja niitä ovat muun muassa YEL-maksujen rahastointi, YEL-asioiden keskittäminen yhteen julkiseen toimijaan ja YEL-maksujen määritys siten, että takuueläkkeen saavuttamisen jälkeen yrittäjä saisi itse päättää miten eläketurvansa hoitaa. Orpon hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan YEL-järjestelmän kokonaistarkastelu aloitetaan. Se tulisi tehdä pikaisesti.

Hyvinvointialueiden tietojärjestelmiä järkeistettävä

Hyvinvointialueiden tietotekniikan kulut ovat tähtitieteelliset, mutta merkittäviä säästöjäkin on saatavissa. Hyvinvointialueella on nykyisin käytössä satoja tietojärjestelmiä, joista osa on peräisin vuosikymmenten takaa. Suomen julkisella sektorilla ylläpidetään tuhansia eri järjestelmiä, ja joukossa on merkittäviä päällekkäisyyksiä hyvinvointialueiden kesken. Ei tarvitse olla tietotekniikan insinööri ymmärtääkseen, että tällaista järjestelmien sillisalaattia ei kannata ylläpitää. Vanhojen tietojärjestelmien ylläpito ja yhteensovittaminen uusiin vie nimittäin merkittävästi resursseja. Eli veronmaksajien rahaa.

Julkisen sektorin tietojärjestelmiin vuosikymmenten varrella rakentunut himmeli tarvitsee isoa leikkuria, jotta järjestelmiä saadaan vähennettyä nykyisestä ja uusien järjestelmien myötä käytettävyys päivitetään tälle vuosituhannelle. Yksi uusi järjestelmä voi korvata useita vanhoja ja samalla parantaa käyttäjiensä työtehoa. Tekoälyn luomat mahdollisuudet tiedon louhinnassa ja koostamisessa tulee ottaa vakavasti, sillä ne hakevat vertaistaan jo lähitulevaisuudessa. Tietojärjestelmien ylläpito vie rahan lisäksi myös paljon energiaa, joten järjestelmien määrän vähentäminen on myös ympäristöteko.

Esittämäni uudistus ei tarkoita, että julkisen sektorin tulisi itse ryhtyä ICT-tuottajaksi, sillä se ei kuulu valtion tai hyvinvointialueen ydintehtäviin. Tähtitieteellisen kallis Apotti on hyvä esimerkki julkisen sektorin akilleen kantapäästä, eli hankintaosaamisen puutteesta. Tietojärjestelmien konsolidoinnissa tuleekin käyttää tilaajana tahoa, jolla on riittävän hyvä tietotekniikan hankintaosaaminen ja jolla on asiantuntemusta sote-alan tarpeista ja käytänteistä. Varsinainen tuotanto voidaan sitten tilata yksityisen sektorin yrityksiltä. Se kuitenkin edellyttää, että järjestelmät rakennetaan avoimella lähdekoodilla ja ilman riskiä ajautua niin sanottuun vendor lockiin, eli yhden kaupallisen toimijan vangiksi. Tietojärjestelmien siivoustalkoot olisi hyvä aloittaa pala kerrallaan jo aivan lähivuosina ennen kuin hyvinvointialueita ryhdytään yhdistelemään.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 7.9.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Vastineeni Aamulehdessä: Nyt pitäisi etsiä ratkaisuja YEL-asiaan

Kirjoitin Aamulehdessä (AL 29.8.) miten yrittäjien eläkemaksu-uudistus on johtanut siihen, että yrittäjien eläkemaksut määritellään todellisten tulojen sijaan eläkeyhtiön arvioiden perusteella ja miten työtulon perusteeksi lasketaan nyt jopa useiden yhtiöiden liikevaihdot. Yrittäjät on siis pantu maksamaan eläkemaksuja tuloista, joita ei ole olemassa. Ajatus fiktiivisistä tuloista maksuperusteena on terveelle järjelle vieras, mutta tuhansille yrittäjille se on tänäänkin karua todellisuutta.

Suomen Yrittäjien johtaja Janne Makkula kommentoi (AL 1.9.), että kirjoitukseni perustuisi väärinymmärrykseen. Ikävä kyllä näin ei ole. Yrittäjät, joiden todelliset tulot eivät riitä maksamaan kuviteltuun työtuloon perustuvia maksuja eivät ole ymmärtäneet väärin. Yrittäjät, jotka parhaillaan harkitsevat lopettavansa yritystoiminnan eivät ole ymmärtäneet väärin. Yrittäjät, jotka ovat menettäneet yöunensa perusteettomien maksujen vuoksi eivät ole ymmärtäneet väärin. Yrittäjäjärjestön ei pitäisi aliarvioida yrittäjien ymmärrystä syntyneestä tilanteesta.

Kirjoituksessaan Makkula kommentoi ansiokkaasti yel-historiaa ja taustoja, mutta sivuutti varsinaisen ongelman työtulon määrittelystä. Kuitenkin juuri sen synkkä varjo hämärtää parhaillaan tuhansien yrittäjien arkea. Juhlapuheissa uudistus voi näyttää onnistuneelta, mutta kentällä tilanne on aivan toinen. Kulmahuoneissa olisi korkea aika herätä ongelman vakavuuteen ennen kuin on liian myöhäistä. Selitykset eivät yrittäjien ahdinkoa helpota, sillä nyt pitäisi etsiä yhdessä konkreettisia ratkaisuja yrittäjien tulevaisuuden turvaamiseksi.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, varakansanedustaja (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 3.9.2023.

YEL-pommi laukesi yrittäjien syliin

Vuosi sitten yrittäjät huomasivat miten tuolloin vasta valmistelussa ollut YEL-uudistus uhkasi romuttaa heidän taloutensa ja ajaa yhteiskunnan selkärankana toimivia yrittäjiä kortistoon. Nyt uhkakuva on toteutunut. Marinin hallitus päätti toteuttaa uudistuksensa, vaikka sen kohtuuttomista seurauksista varoitettiin. Kyseessä on laajin yrittäjyyteen kohdistunut takaisku sitten vuoden 1992 Koiviston konklaavin. Parhaillaan Suomessa on käynnissä suurin konkurssiaalto sitten 1990-luvun, joten monet yrittäjät ovat ahdingossa ilman perusteettomia eläkemaksujakin.

Marinin hallituksen ideologisesti latautuneessa uudistuksessa yrittäjät pantiin nyt maksamaan eläkemaksuja tuloista, joita ei ole olemassa. Eläkemaksut määritellään jatkossa todellisten tulojen sijaan yrittäjän arvioidun työpanoksen perusteella. Valtaosa yrittäjistä ei voisi edes teoriassa maksaa itselleen työpanostaan vastaavaa yksityisen sektorin mediaanipalkkaa.

Suomessa on 194 000 yksinyrittäjää, joista 44 prosenttia tienaa alle 2 000 euroa kuukaudessa. On mahdoton ajatus, että pitkää päivää tekevät yrittäjät voisivat maksaa 600-900 euroa kuukaudessa eläkemaksuja palkasta, jota he eivät saa. Työtulon kertakorotuksen 4 000 euron raja ei tilannetta muuta, vaan ainoastaan hidastaa iskua. Käytäntö on viime viikkoina osoittanut, että eläkeyhtiöt ovat paikoin laskeneet henkilön työtuloksi jopa useiden yritysten yhteenlasketut liikevaihdot. Jotain on siis perustavalla tavalla pielessä.

Yrittäjien eläkejärjestelmä on alunperinkin rakennettu kestämättömälle pohjalle, koska sen varoja ei rahastoida. Tuloksena on rakennelma, jossa yrittäjien maksamat eläkerahat maksetaan suoraan toiselta luukulta ulos, eivätkä ne jää kasvamaan tulevaa käyttöä varten. Yrittäjät ovat taloudellisesti valveutuneita ja ymmärtävät, että nykyinen YEL on kuin heittelisi seteleitä ruotsinlaivalta mereen. Ei ihme, että Suomen Yrittäjien kyselyssä vain 8,4 prosenttia yrittäjistä uskoi saavansa maksujaan vastaavaa eläkettä. Orpon hallitusohjelman mukaan YEL-järjestelmän kehittämistarpeista tulee käynnistää arviointi. Tätä hanketta täytyy nyt kiirehtiä, sillä nykyinen valuviallinen järjestelmä tulee rakentaa pikaisesti uudelleen puhtaalta pöydältä. Purkkapaikkaukset eivät enää riitä.

Jocka Träskbäck
varakansanedustaja (kok.)
yrittäjä

Kirjoitus on julkaistu 30.8.2023 Aamulehdessä ja Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Vaikuttamisen anatomia korostuu hankalissa tilanteissa

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromissien taidetta. Mikään poliittinen ryhmä, puolue tai henkilö ei kykene tekemään muutosta yksin. Tiivis yhteistyö muiden kanssa on välttämätöntä, jos halutaan saada muutos parempaan. Sama asia koskee niin eduskuntaa kuin kunnan- ja kaupunginvaltuustoja sekä hyvinvointialueiden aluevaltuustoja. Yhteisiin asioihin vaikutetaan vain yhdessä tai ei vaikuteta lainkaan. Välimuotoja ei ole.

Ajoittain tulee eteen tilanteita, joissa jokin poliitikko tai poliittinen ryhmä ajaa itseään nurkkaan hakematta aidosti ratkaisua yhdessä muiden kanssa. Näissä tapauksissa on unohdettu, että tiukka kynnyskysymys jossain asiassa voi hankaloittaa poliitikon tai poliittisen ryhmän uusien avausten läpimenoa jatkossa. Yhteistyökyky on ratkaisevaa. Sitä joko on tai ei ole. Yhteistyöhön kyvyttömät ajautuvat vääjäämättä päätöksenteon ulkokehälle, josta käsin joutuvat jatkossa seuraamaan muiden päätöksentekoa. Samalla tulee muistaa, että valtakunnallinen politiikka on eri asia kuin paikallinen. Paikallinen yhteistyö ei ole kiinni eduskunnan jakolinjoista.

Aluevaltuuston syyskausi alkaa näinä päivinä, kun käsittelyyn tulevat muun muassa palveluverkon kehittämisen periaatteet jo heti elokuun kokouksessa. Sitä ennen eri toimielimet käsittelevät asiaa ja antavat lausuntonsa valtuustolle. Kyse on kriittisen tärkeästä asiasta, sillä siinä päätetään periaatteista, joiden mukaan Pirkanmaan sote-palvelut jatkossa sijoittuvat. Aluevaalien alla kuultiin katteettomia lupauksia muun muassa siitä, että jokaisessa kunnassa säilyisi terveyskeskus. Ikävä kyllä näillä lupauksilla ei ollut todellisuuspohjaa. Sote-uudistukseen varatut rahat eivät yksinkertaisesti riitä ja edessä on todennäköisesti palveluverkon karsintaa.

Sote-uudistus valmisteltiin edellisessä hallituksessa kovassa kiireessä, joten siihen jäi monia valuvikoja. Oikeuskansleri vahvisti viime viikolla, että lainvalmistelussa tehtiin monia virheitä. Niiden vakavuudesta kertoo, että Valvira päätti heinäkuussa ottaa koko maan kiireettömän erikoissairaanhoidon valvontaansa hoitojonojen pidentymisen vuoksi. Voidaankin todeta, että suomalaiset maksavat heikon lainvalmistelun hintaa nyt terveydellään. Orpon hallitusohjelmassa korjataan näitä ongelmia. Säästöjen lisäksi tavoitteena on, että jokainen suomalainen pääsisi jatkossa ajoissa hoitoon toisin kuin nyt. Se edellyttää resurssien tehokkaampaa käyttöä ja yksityisen sektorin ottamista mukaan lyhentämään hoitojonoja.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 2.8.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Nollatoleranssi katujengien pahoinpitelyihin

Sosiaalisessa mediassa on jo pitkään levinnyt lukemattomia videoita, joissa maahanmuuttajataustaiset katujengit ryöstävät, hakkaavat, potkivat ja nyöryyttävät kantasuomalaisia lapsia ja kuvaavat teot videolle levittääkseen niitä somessa. Videot ovat siis alunperin pahoinpitelijöiden julkaisemia ja jakamia. Eilen Yleisradio nimitti näitä raakoja videoita ”tappeluvideoiksi”. Sanavalinta oli väkivallan uhrien ja kokonaisen ilmiön vähättelemistä. Puolustuskyvyttömän lapsen joukkopahoinpitely ei ole tappelu.

En jaa näitä videoita enkä suosittele muidenkaan jakavan. Sosiaalisesta mediasta videot ikävä kyllä löytyvät helposti, jos joku haluaa tarkistaa mistä on kyse. Poliisille tulee tietoja uusista tapauksista viikoittain, joten kyse ei ole mistään pienestä marginaali-ilmiöstä. Tätä äärimmäisen vakavaa asiaa ei pidä enää hetkeäkään painaa villaisella saati vähätellä, sillä Suomi on huolestuttavasti Ruotsin tiellä. Meillä tarvitaan pikaisesti nollatoleranssi nuoriso- ja katujengeihin ja niiden rikollisuuteen. Nyt on viimeinen hetki kääntää suunta, ja työ sen eteen on jo alkanut uudessa Petteri Orpon oikeistohallituksessa.

Orpon hallitusohjelma tunnistaa nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen vakavaksi ongelmaksi. Hallitus on sitoutunut ottamaan käyttöön tarvittavat keinot nuoriso- ja jengirikollisuuden määrätietoiseksi torjumiseksi ja vähentämiseksi. Tämä toteutetaan kovilla ja pehmeillä toimenpiteillä ja moniammatillisesti sekä ottamalla mukaan kotien ja vanhempien kasvatusvastuun tuki. Orpon hallitus laatii vuoden 2023 loppuun mennessä toimenpideohjelman, jolla on tarkoitus katkaista nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntyminen Suomessa. Lisäksi Orpon hallitus koventaa rangaistuksia katujengirikollisuuteen liittyvistä rikoksista ja säätää katujengiin kuulumisen rikoksen koventamisperusteeksi.

Katujengien ja niiden tekemien rikosten vähenemisen tulisi olla kaikkien agenda. Tiedän, että se on myös rehellisten ja maassa maan tavalla elävien maahanmuuttajien toiveena. Suomi tarvitsee jatkossa merkittävää määrää työperäistä maahanmuuttoa, ja katujengien rikosten saaminen kuriin tulee onnistuessaan vähentämään polarisaatiota eri ihmisryhmien välillä. Nykysuuntaus sen sijaan lisää kahtiajakautumista. Siksi asioista täytyy viimein ryhtyä puhumaan niiden oikeilla nimillä.

Naiivin sinisilmäisyyden aika on ohi.

Työ.
Talous.
Turvallisuus.

Edessä kipeitä päätöksiä

Maamme suurimmasta hallintouudistuksesta on kulunut puoli vuotta, joten nyt voimme tehdä ensimmäisiä analyysejä uudistuksen onnistumisesta. Palvelujen käyttäjiltä saatu palaute ei ole ollut mairittelevaa. Uusi hallitusohjelma pyrkii korjaamaan tilannetta monipuolisella soten korjaussarjalla ja suitsimalla holtitonta rahankäyttöä. Resurssien ollessa niukat tulee niitä käyttää erityisen vastuullisesti ja tehokkaasti, jotta kriittiset palvelut voidaan turvata myös tuleville sukupolville. Tämä tulee tarkoittamaan aluevaltuustoon valituille päättäjille myös kipeitä päätöksiä ja kompromisseja. Vaalien alla julistetut lupaukset esimerkiksi palveluverkoston pysyvyydestä tulevat jäämään monin paikoin toteutumatta. Se toki tiedettiin jo ennen aluevaaleja.

Toiveajatteluun on houkuttelevaa turvautua, kun arkirealismi on liian karvasta kertoa äänestäjille. Eräs nuori mies totesi äskettäin eduskunnassa, että ”Vastuun kantaminen on vaikeampaa kuin eläminen velaksi, jotta poliitikko saisi helpommin ääniä taas seuraavissa vaaleissa”. Naulan kantaan. Nyt olemme tilanteessa, jossa rahat on tuhlattu ja vyötä täytyy kiristää. Monen poliitikon voi olla jatkossa haastavaa kohdata esimerkiksi äänestäjiä, joille on luvannut jokaiseen kuntaan terveyskeskuksen. Nuoruudessani kaduilla oli sanonta, jonka mukaan suu teki lupauksia, joita kroppa ei pystynyt lunastamaan. Nyt on kyse eri toimialasta, mutta analogia on sama. Uskon, että suomalaiset kyllä ymmärtävät talouden realiteetit, kunhan asiasta puhutaan avoimen rehellisesti ilman katteettomia lupauksia. Raha kun ei vieläkään tule maagisesta taikaseinästä.

Äänestäjien luottamuksen saamiseksi eivät riitä vaalilupaukset, sillä luottamus täytyy ansaita uudelleen ja uudelleen. Meidät aluevaltuutetut on valittu edustamaan kaikkia pirkanmaalaisia, joten edustamme myös sinua. Jostain syystä kynnys ottaa yhteyttä aluevaltuuston asioissa vaikuttaa olevan korkeampi kuin oman kunnan asioissa. J.K. Paasikivi totesi aikanaan viisaasti, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Sama pätee myös aluevaltuustoon ja sote-uudistukseen, sillä päättäjät eivät voi puuttua ongelmiin, jos niistä ei ole tietoa. Siksi epäkohtia huomatessaan kannattaa ottaa yhteyttä valtuutettuihin, jotta sote-uudistukseen jääneitä valuvikoja saadaan korjattua. Monia epäkohtia onkin jo saatu korjattua jopa muutamalla puhelinsoitolla ja sähköposteilla, joten aktiivisuus on ollut valttia. Toiset epäkohdat tarvitsevat sen sijaan lainsäädännön korjausliikettä. Yhteistyö on kuitenkin yleensä ratkaisu.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja
konserni- ja toimitilajaoston jäsen

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 28.6.2023.

Hallitusohjelman ratapäätös on Pirkanmaan etu

Kansanedustaja Jouni Ovaska (kesk) esitti kirjoituksessaan (LVS 12.3.2023) katteettoman väitteen kokoomuksen kannasta uuteen metsärataan. Hän kirjoitti kokoomuksen esittävän ”miljardiluokan pääomitusta metsäradoille”, mutta väite ei pitänyt paikkaansa. Kokoomuksen vaihtoehtobudjetissa puhuttiin tulevaisuuden nopeista ratayhteyksistä – ei metsäradasta. Petteri Orpon (kok) hallituksen tuore hallitusohjelma vahvistaa, että uuden metsäradan sijaan kehitetään päärataa nykyisessä ratakäytävässä. Tämä on myös Lempäälän etu ja tavoite, jonka kunnanhallitus kirjasi päätöksensä jo maaliskuussa 2020. Meillä on siis sama suunta.

Suomirata-hankeyhtiön tehtävä on selvittää kannattaako Helsingin ja Tampereen välille rakentaa uusi metsärata vai tulisiko keskittyä nykyiseen päärataan. Hankeyhtiön tehtävä ei ehkä ollut kansanedustajan tiedossa kirjoitusta laatiessaan. Olen ollut mukana hankeyhtiön tilaisuuksissa, joissa näitä molempia vaihtoehtoja on punnittu. Nyt päätökseksi on kuitenkin tullut pääradan kehittäminen. Se on hieno ryhtiliike, joka näkyy myös Lempäälässä. Vuoden raidekunnaksi valittu Lempäälä hyötyy nimittäin pääradan remontista, kun uusi metsärata olisi todennäköisesti jättänyt kuntakeskuksen sivuun uudesta raideyhteydestä. Miljardeja maksava uusi ratayhteys olisi lisäksi tuonut merkittäviä haasteita maankäyttöön peräti kolmen maakuntakaavan alueella.

Pääradan lisäksi täytyy panostaa tieverkoston uudistamiseen ja perusparannukseen. Maakuntakaavassa vuodesta 1992 saakka ollut Puskiaisten oikaisu on tärkeä osa tätä kokonaisuutta, ja hanke onkin parhaillaan hyvässä vauhdissa. Lempäälän ja Pirkkalan kehitykselle merkittävän tiehankkeen YVA-arviointi valmistui viime vuonna ja yleissuunnitelma valmistuu tulevana syksynä. Oikaisu mainitaan myös Lempäälän kunnanvaltuuston juuri hyväksymässä Sääksjärven yleissuunnitelmassa. Kunnanvaltuuston kesäkuun kokouksessa varmistui lisäksi äänestyksellä, että kunnanvaltuuston tavoitteena on saada Sääksjärvelle raideliikenteen asema, ei seisaketta. Valtuuston asettaman tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan sekä Puskiaisten oikaisun että siihen nojautuvan Sääksjärven osayleiskaavan toteutuminen, jotta väyläviraston edellyttämät 10 000 asukasta tai työpaikkaa toteutuvat (Väylävirasto 36/2019). Hankkeet siis tukevat toisiaan. Orpon hallituksen päättämät panostukset pääradan kehitykseen ovat siksi tärkeitä myös Lempäälän kehitykselle.

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuuston puheenjohtaja (kok.)
varakansanedustaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 19.6.2023.

Pelastustoimi tarvitsee aktiivista VPK-toimintaa

Vuoden alussa toteutunut maamme historian suurin hallintouudistus keskittyy pääasiassa sosiaali- ja terveyspalveluihin, joten julkisessa keskustelussa sote-asiat ovat saaneet lähes jakamattoman huomion. Uudistukseen sisältyvät pelastuspalvelut ovat kuitenkin jääneet liian vähälle huomiolle – ainakin merkitykseensä nähden.

Palomiehet on kautta aikojen kuvattu urheina sankareina, jotka vaaroja kaihtamatta pelastavat pulaan joutuneita kansalaisia. Mielikuva pitää toki paikkansa, mutta toimenkuvaan kuuluu paljon muutakin. Tärkeitä tehtäviä ovat myös esimerkiksi valistus ja ammatin esittely uravalintana. Viimeksi mainitun merkitys on nousemassa arvoon arvaamattomaan, sillä samaan aikaan kun mediassa keskitytään hoitajapulaan, on pelastajapula kriisiytymässä. Aiheesta ei vain puhuta riittävästi.

Toimin parhaillaan puheenjohtajana Pirkanmaan hyvinvointialueen työryhmässä, joka selvittää pelastusalan henkilöstön tilannetta yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa ja laatii aluevaltuustolle mietinnön toimenpide-ehdotuksineen. Työ on vasta alkanut, mutta jo nyt on selvää, että tilanne on huolestuttava varsinkin kansallisella tasolla.

Pirkanmaan tilanne on maakunnan vetovoiman ansiosta parempi kuin monilla muilla alueilla, mutta meilläkin tarvitaan kiireesti toimia, joilla tilanne voidaan korjata ajoissa. Yksi ratkaisuista on pelastusalan vetovoiman ja koulutuspaikkojen lisääminen. Toinen on maakunnallisen koulutuksen lisääminen. Muihin mahdollisiin ratkaisuihin työryhmämme ottaa aikanaan kantaa mietinnössään.

Nykyisin ihmisten rajallisesta vapaa-ajasta kisailevat perheen lisäksi monet harrastukset, joten aika on kortilla. VPK-toiminta, eli sopimuspalokunnat, ovat Suomessa olleet perinteisesti yksi erittäin tehokkaista pelastustoiminnan muodoista. Harrastajamäärät ovat kuitenkin laskussa ja varsinkin arkipäivisin päivystyksiä on sen vuoksi paikoin hankala hoitaa. Silloin tilalle tarvitaan ammattilaisia, joiden määrä kuitenkin vähenee huolestuttavasti. Tätä turvallisuuden yhtälöä ei siis ole helppo ratkaista.

Vapaaehtoiset palokunnat ovat mukana noin 60 prosentissa hälytystehtäviä ja ne huolehtivat pelastustehtävistä peräti 90 prosentin alueella Suomen pinta-alasta. Tällä alueella asuu noin 46 prosenttia suomalaisista. Aktiivisten harrastajien merkitys on siis ratkaiseva. Nämä suomalaisten turvallisuudelle tärkeät vapaaehtoiset pitävät aktiivisesti huolta osaamisestaan koulutuksilla ja harjoittelulla, joten heidän merkittävä roolinsa suomalaisten arjen turvaajana tulee huomioida. Turvallinen Suomi syntyy vain yhteispelillä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälä-Vesilahden Sanomissa keskiviikkona 23.5.2023.

Kaatuneitten muistopäivän puheeni sankarihaudoilla 21.5.2023

Tänään toukokuun kolmantena sunnuntaina vietetään Kaatuneitten muistopäivää, ja sain suuren kunnian pitää puheen virallisessa seppeleenlaskussa sankarihaudoilla. Toivon, että tästä puheesta välittyi sekä rajaton kunnioitus sotiemme veteraaneja kohtaan että syvä kiitollisuus heidän ja sukupolvensa tekemistä valtavista uhrauksista vapaan isänmaamme eteen. Himmetä ei muistot koskaan saa.

Arvoisat sotiemme veteraanit, lotat ja muut kuulijat,

Tänään kunnioitamme sankarihaudoilla vainajia, jotka antoivat henkensä taistellessaan vapaan isänmaamme puolesta. Kaatuneiden muistopäivää on vietetty marsalkka Mannerheimin päiväkäskyn mukaisesti keväästä 1940 lähtien tarkoituksena kunnioittaa sodassa menehtyneitä ja vaalia kansallista yhtenäisyyttä.

Suomalaisia on viime vuosina koeteltu poikkeuksellisen paljon. Harva osasi odottaa, että sota palaisi Eurooppaan. Niin kuitenkin kävi, kun roistovaltio Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Tänäänkin ja tämänkin tilaisuuden aikana Ukrainan yhtenäinen kansakunta käy urheaa puolustustaistelua olemassaolonsa eteen.

Suomen sotaveteraaneille Ukrainan tapahtumat ovat palauttaneet mieleen omat sotamme ja miten itänaapuri on pysyvä uhka rauhalle ja demokratialle. Presidentti Niinistö totesi taannoin osuvasti, että ”Naamiot on nyt riisuttu”. Ukrainan tapahtumien myötä on jälleen korostunut, että suomalaisten sotasankarien urotyöt tunnetaan kansainvälisesti erittäin laajasti ja niitä arvostetaan. Suuri joukko suomalaisia asetti isänmaan edun oman henkensä edelle, eikä se ole jäänyt muulta maailmalta huomaamatta.

Hyvät naiset ja herrat,

Sotiemme sankareiden ja heidän koko sukupolvensa mittaamattomien uhrausten ansiosta voimme elää vapaassa Suomessa. Hyvinvointimme on rakennettu sotaveteraanien ja heidän jälkeensä tulleiden sukupolvien ahkeruudella, sitkeydellä, tasa-arvolla ja vapaalla yrittäjyydellä. Yhä edelleen nämä muodostavat hyvinvointimme selkärangan.

Yhteisöllisyyden merkitys kasvaa kriiseissä. Paikallisen yhteisöllisyyden lisäksi yhteistyö voi olla myös valtioiden rajat ylittävää. Tärkeä osoitus tästä on liittyminen Atlantin puolustusliitto Natoon, joka antaa meille jatkossa suojaa itäistä uhkaa vastaan. Valtion tärkein tehtävä on varmistaa puolustus ja omien kansalaistensa turvallisuus. Kansainvälinen yhteistyö osaltaan varmistaa, että Suomessa tämä tehtävä voidaan hoitaa ja että maamme selkeästi osa läntistä arvoyhteisöä.

Tänään kautta maan katsellaan sankarihautojen pitkiä rivistöjä ja muistellaan kunnioittaen sukupolvia, jotka antoivat kaikkensa isänmaan puolesta. Sukupolvia, joka puolustivat arvojaan ja kotimaataan, uskoivat tulevaan ja rakensivat sodan jälkeen hyvinvoinnin. He katsoivat sen olevan velvollisuutensa, sillä vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Tänään meidän kaikkien on hyvä hiljentyä muistamaan sankareita, joiden ansiosta voimme elää itsenäisessä Suomessa.

Lainaan vielä lopuksi Kalervo Hämäläisen säveltämää ja sanoittamaa Veteraanin iltahuutoa. 

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
Muistakaa, heille kallis ol maa,
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
Himmetä ei muistot koskaan saa.