Lempäälälle 600 000 euron lisälasku oppivelvollisuuden pidentämisestä

JULKAISTU 24.6.2020: Lempäälän veronmaksajille on tulossa peräti 600 000 euron vuosittainen lisälasku, jos Marinin hallituksen hanke oppivelvollisuuden pidentämisestä toteutuu. Käsittelimme juuri kunnanhallituksessa Lempäälän lausuntoa hallitukselle ja ministeriölle. Alkuperäisessä lausunnossa todettiin, että oppivelvollisuuden laajentamisella ei tulla saavuttamaan siinä tavoiteltuja vaikutuksia. SDP kuitenkin esitti kunnanhallituksessa merkittäviä muutoksia, jotka muuttivat lausunnon hanketta puoltavaksi. Muutokset hyväksyttiin äänestyksen jälkeen. Minä (kok), Päivi Söderström (kok), Heikki Hakala (kok) ja Piia Nurmela (kd) jätimme päätöksestä yhteisen eriävän mielipiteen.

”Lempäälän kunnan lausunto opetus- ja kulttuuriministeriön esityksestä oppivelvollisuuslaiksi olisi tullut hyväksyä sellaisenaan. Toisen asteen maksuttomuudesta aiheutuisi kunnalle arviolta 600 000 euron vuosittaiset lisäkulut, jotka olisivat nykytilanteessa kuntataloudelle kestämättömät. Näin merkittävien rakenteellisten uudistusten vaikutuksia tulee kehittää alueellisilla kokeiluilla, joilla selvitetään uudistusten vaikutuksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Lisäksi esityksen aikataulu on epärealistinen.”

Nuorten toisen asteen koulutus on tärkeä tavoite, mutta pakollisena sitä ei pidä toteuttaa, eikä varsinkaan tällä aikataululla ja ilman kunnille osoitettavia rahoja hankkeen toteuttamiseen. Koko ikäluokkaa koskevan pakottamisen sijaan varoja tulisi osoittaa suoraan tuen tarpeisten oppilaiden auttamiseen koko koulunkäynnin ajaksi, koska vain silloin he saisivat tarvitsemansa tuen. Koronakriisin myötä kunnat ovat kestämättömässä talouskriisissä ilman tällaisia lisälaskujakin, joten oppivelvollisuuden pidentäminen tulee vääjäämättä heikentämään palveluja kunnissa ja kaupungeissa. Raha ei tule vieläkään taikaseinästä, joten jokainen euro on pois jostain muualta.

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 24.6.2020

Kuntien toimintoja tehostamalla voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä, ja yksin koronakriisin seurauksia voidaan vielä saada paikattua ilman merkittäviä leikkauksia. Silläkin on kuitenkin rajansa. Aikaisempien talouspaineiden lisäksi tulevaa 600 000 euron lisälaskua ei nimittäin saada enää kokoon pelkästään tehostamalla. Olen itse puhunut vuosien ajan muun muassa lapsiperheille tärkeiden perhetupien puolesta. Lempäälässä niiden kustannus on vuodessa 330 000 euroa. Ne voivat olla vaakalaudalla, jos oppivelvollisuuden pidentäminen toteutuu.

Lisäksi intensiivisen tuen luokat ja lukion oppilashuolto maksavat vuodessa 325 000 euroa, ikäihmisten aktiviteetit 185 000 euroa, seniorien kuntosalitoiminta 175 000 euroa, lasten leikkikentät 55 000 euroa ja AP/IP-kerhojen välipalat 70 000 euroa. Saadaanko näitä ei-lakisääteisiä kuluja puolustettua, jos Marinin hallitus sysää Lempäälän kunnalle kirjaimellisesti takavasemmalta 600 000 euron lisälaskun? Entä miten käy lomituspalvelujen? Kirjastojen? Lasten liikennepuiston? Nämä kysymykset tulevat ajankohtaisiksi, jos hanke toteutuu.

Yksikään valtuutettu ei halua leikata palveluista, joten jokaisen nettomaksajan tulee nyt toivoa, että Marinin hallituksen vastuuton hanke kaatuu. Eläkeläisten vappusatanen ja vanhusten hoitajamitoitus kaatuivat jo, koska niihin ei ollut varaa. Oppivelvollisuuden pidentämisestä hallitus pitää yhä kiinni, vaikka siihen tarvittavaan 180 miljoonaan euroon ei ole varaa. Näppärä hallitus keksi kuitenkin sysätä kulut kuntien niskoille. Juhlapuheissa hallitus on luvannut korvata kulut, mutta kuntaliiton laskelmat osoittavat aivan muuta. Juhlapuheet näyttävät jäävän tuttuun tapaan puheiden tasolle. Toisen asteen materiaalikulut ovat monille oppilaille merkittäviä, mutta jo nykyisin niihin on saatavissa laajasti tukea. Oppilaille koituvat kulut eivät siis voi olla peruste oppivelvollisuuden pidentämiselle, koska ne voidaan korvata jo nyt.

”Lapset ja nuoret tarvitsevat ehdottomasti lisää tukea, mutta tämä ei ole siihen oikea ratkaisu.”

Kunnallisveron nostaminen hallituksen holtittoman taloudenpidon johdosta ei ole vaihtoehto. Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa. Se on heidän omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Lempäälän kunnassa oli vuoden 2018 lopussa 9 479 kunnallisveroa maksavaa palkansaajaa, eli verrattain pieni joukko ihmisiä. Lempäälässä ei asu Nalle Walhrooseja tai vastaavia, joten arkitodellisuudessa veronkorotus kohdistuisi aivan tavallisiin lempääläisiin ihmisiin ja perheisiin, naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin. Lisäksi se heikentäisi kaikkien näiden ostovoimaa vastaavalla summalla. En voi hyväksyä tilannetta, jossa Marinin hallituksen holtittoman rahankäytön seurauksena joudutaan menemään entistä syvemmälle ahkerien kuntalaisten taskuille.

Oppivelvollisuuden pidentämiselle ei ole olemassa perusteita, jotka kestäisivät kriittisen tarkastelun. Lapset ja nuoret tarvitsevat ehdottomasti lisää tukea, mutta tämä ei ole siihen oikea ratkaisu. Vaikuttavampaa olisi auttaa tuen tarpeisia suoraan. Lempäälän intensiivisen tuen ITU-luokat ovat siitä hyvä esimerkki. Hankkeella ollaan nyt lisäämässä merkittäviä pysyviä lisäkustannuksia sekä kunnille että opetuksen ja koulutuksen järjestäjille. Siihen meillä ei ole varaa.

Jos kylässä on yksi talo tulessa, ei ole perusteltua ruiskuttaa sammutusvettä jokaiseen taloon. Ongelmanuoret tarvitsevat tukea, mutta siksi ei pidä pakottaa koko ikäluokkaa.

Jocka Träskbäck
kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja
yrittäjä ja valtuutettu

Ravintoloille ja tapahtuma-alalle hyviä uutisia – suunta kohti tuttua normaalia

Suomen koronatilanteessa on ollut viime viikkoina nähtävissä erittäin positiivinen trendi parempaan. Hallitus joutui maanantaina luopumaan valmiuslain käytöstä, koska sille ei ollut enää perustuslain edellyttämiä painavia perusteita. Ravintoloiden ahdinkoa ei sen sijaan maanantaina purettu lainkaan, mutta keskiviikko toi ravintoloille ja tapahtuma-alalle viimein positiivisia uutisia. Kiitosta tulee antaa, kun siihen on aihetta, ja hallituksen tämänpäiväiset päätökset olivat vahvasti oikeansuuntaisia.

Taannoin ravintolat päätettiin avata siten, että anniskelu päättyy kello 22.00 ja ovet sulkeutuvat kello 23.00. Jokainen ravintola-alan ammattilainen tiesi heti, että päätös tarkoittaa puistoissa, keskustoissa ja yksityisasunnoissa pussikaljan voimin ilman valvontaa järjestettäviä festareita. Näin kävikin jo ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin poliisi tuskaili paisuneen tehtävätaakan alla. Nyt myös hallitus ymmärsi viimein tilanteen ja ryhtyi paikkaamaan tehtyä virhettä.

Hallitus ilmoitti hetki sitten, että ravintoloiden ja yleisötapahtumien rajoituksia puretaan heti juhannuksen jälkeen. Maanantaista 22. kesäkuuta lähtien ravintolat saavat tarjoilla alkoholia kello 01.00 saakka ja ovet tulee sulkea kello 02.00. Päätös tulee varmasti rauhoittamaan jonkin verran menoa yleisillä paikoilla ja yksityisasunnoissa sekä ennen kaikkea helpottamaan ravintola-alan ahdinkoa. Yhtä lailla alan ahdinkoa helpottaa päätös nostaa sisätiloissa olevien asiakaspaikkojen maksimi täyttöaste 50 prosentista 75 prosenttiin. Samalla buffet-kielto poistuu, mutta jokaisella asiakkaalla tulee jatkossakin olla oma istumapaikka. Jos koronatilanne ei heikkene, poistuvat ravintoloiden rajoitukset kokonaan 13. heinäkuuta.

Suomen festarikesä 2020 romuttui jo aiemmin heinäkuun loppuun saakka, mutta monet tapahtumajärjestäjät ja esimerkiksi teatterit odottivat tätä päivää kauhunsekaisin tuntein. Elokuun festivaalit ja muut yleisötapahtumat olivat nimittäin vielä aamulla vaakalaudalla. Nyt saatiin kuitenkin hyviä uutisia, sillä elokuun alusta lukien sallitaan yli 500 ihmisen tapahtumat ulkona ja sisätiloissa, ottaen huomioon asiakaspaikkojen rajoitukset ja mahdolliset muut järjestelyt. Tiedotustilaisuudessa jäi vielä hieman epäselväksi tuleeko festareilla käyttää vielä elokuussa 500 ihmisen karsinoita vai ei. Siihen tullee lähiaikoina tarkennus.

Mikäli nyt tehtyjä päätöksiä ei koronatilanteen heikentymisen johdosta jouduta muuttamaan, pääsevät tapahtuma-alan ammattilaiset, artistit, näyttelijät, bändit, roudarit, ääni- ja valoteknikot, catering-ammattilaiset ja järjestyksenvalvojat elokuussa pitkästä aikaa töihin. Elokuun alusta lähtien myös ravintoloiden ja klubien livekeikat todennäköisesti alkavat, sillä osa yökerhoista ryhtyy varmasti kokeilemaan viimeistään elokuussa toiminnan käynnistämistä uudelleen. Hyvä uutinen tapahtuma-alan näkökulmasta oli, että tautitilanteen parantuessa voidaan kokoontumisrajoituksista luopua lokakuun alusta lukien mahdollisesti jopa kokonaan. Se on toki artistien kannalta auttamattoman myöhään, mutta viimeinkin valo edes kajastaa synkän tunnelin päässä.

Aivan toinen kysymys on sitten se saavatko ravintolat ja tapahtuma-ala asianmukaista kompensaatiota ravintoloiden sulkemisesta ja tapahtumien kieltämisestä. Harva tietää kuinka moni ihminen työskentelee esimerkiksi yhden kiertueen tai festivaalin kulisseissa. Nyt koko toimiala on ollut vaikka työtä jo maaliskuusta saakka. Tapahtuma-alan väen tehtäviin kuuluu toimia kirjaimellisesti kulisseissa niin festareilla kuin teattereissakin, ja nyt on hyvä heti tuoda alan ammattilaiset näkyväksi kaikille. Kyseessä on nimittäin suuri joukko monialaisia ammattilaisia.

Ravintola-ala väärässä ministeriössä – tarjoaa paljon muutakin kuin alkoholia

JULKAISTU 4.6.2020 Majoitus- ja ravintola-ala työllistää Suomessa nykyisin noin 140 000 ihmistä ja alan verojalanjälki on 2,6 miljardia euroa vuodessa. Kyseessä on siis erittäin merkittävä toimiala. Työllisyyden, ruoan ja juoman lisäksi ravintolat tarjoavat monipuolisesti hengenruokaa, kuten sosiaalista kanssakäymistä, yhdessäoloa, musiikkia ja kulttuuria. Ravintolat työllistävät oman henkilöstön lisäksi myös tuhansia esiintyviä taiteilijoita ja tapahtumajärjestämisen ammattilaisia.

Tästä syystä ravintola-alaa pitäisi käsitellä eräänlaisena elämystalouden hubiverkostona. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin aivan toinen. Hallituksessa ravintola-alaa ei nimittäin nähdä normaalina liiketoimintana. Alan päätöksenteko on keskitetty sosiaali- ja terveysministeriöön, joka käsittelee ravintoloita elinkeinotoiminnan sijaan alkoholin ja holhouksen näkökulmasta.

Aamulehti 4.6.2020.

Hallinnollinen valuvika on syntynyt jo ennen koronakriisiä, mutta kriisin myötä ongelma on konkretisoitunut. Ravintoloille ei myönnetty eduskunnan päättämiä kohtuullisia koronakorvauksia eikä edes tilapäistä oikeutta juomien ulosmyyntiin. Puhumattakaan juomien etämyynnistä, josta on kehkeytynyt erikoinen sotku. Suomalaiset voivat nimittäin tällä hetkellä tilata kotiovelleen kuormalavallisen punaviiniä Italiasta, mutta eivät sixpackiä käsityöläisolutta Suomesta.

On kestämätöntä, että ravintoloita koskeva päätöksenteko on keskitetty sosiaali- ja terveysministeriöön, jossa ravintoloihin liittyviä päätöksiä tehdään toimialaa taannuttavasti. Sääntelyä kevennettiin merkittävästi Sipilän hallituskaudella, mutta sitten positiivinen kehitys pysähtyi vaaleihin. Ravintola-ala on ennen kaikkea elinkeinotoimintaa, josta päättäminen tulee ensi tilassa siirtää työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen. Vain siten ravintola-alan sääntelyä saadaan viimein purettua eurooppalaiselle tasolle. Ravintolat ovat nimittäin paljon muutakin kuin alkoholia.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Aamulehdessä 4.6.2020, Helsingin Sanomissa 6.6.2020 ja Turun Sanomissa 7.6.2020.

Kokoomus on duunarin valinta – työpaikkojen ja hyvinvoinnin puolesta

Syvälle juurtuneen stereotypian mukaan vasemmistoa äänestää työväestö, joka toimii muun muassa teollisuuden tuotantolaitoksissa. Samanlaisen stereotypian mukaan vasemmiston äänestäjät puhuvat talouspolitiikasta ainoastaan kritisoidessaan kokoomusta – taas stereotypioiden perusteella. Tämä taas johtuu siitä, että talouspolitiikkaa pidetään jostain syystä porvarien hömpötyksenä. Stereotypiat sikseen, sillä talouspolitiikan tulisi kiinnostaa jokaista aikuista suomalaista ammattiin katsomatta.

Talouspolitiikasta huolehtimisen pitäisi olla erityisen kirkkaana teollisuudessa työskentelevien mielessä, sillä juuri se määrittelee onko heillä tulevaisuudessa töitä vai ei. Työpaikkojen säilyminen Suomessa on yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää, ja siksi suomalaisen teollisuuden kansainvälisestä kilpailukyvystä täytyy pitää huolta. Parhaillaan Suomi on kuitenkin ottamassa tässä kilpailussa takapakkia.

Lue myös: Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa (26.1.2019)

Jämsän Kaipolan tehtaan lakkauttaminen on surullinen esimerkki siitä miten käy, kun vasemmisto pääsee vallankahvaan heikentämään yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä ja nostamaan työn hintaa ammattiliittojen kanssa. Tehtaan lakkauttaminen ei tullut kenellekään yllätyksenä, sillä Wahlroos varoitti asiasta jo tammikuussa ja UPM:n johtaja Jussi Pesonen vielä helmikuussa. Eikä kyse ole vain Kaipolasta, sillä EU-komissio ennustaa työn hinnan nousevan vuosina 2021-2022 kaikista jäsenmaista eniten juuri Suomessa, noin viisi prosenttia. Se ei voi olla vaikuttamatta yritysten kiinnostukseen investoida Suomeen.

Jämsän valtuustossa demarit olivat edellisissä kuntavaaleissa suurin puolue ja keskusta toiseksi suurin. Molemmat puolueet rapauttavat parhaillaan Suomen kilpailukykyä maamme hallituksessa. Veikkaan, että viime päivien tragedian jälkeen kummankaan kannatus ei ole Jämsän alueella ainakaan nousussa. Ymmärrän hyvin miksi Kaipolan työntekijät eivät halunneet nähdä pääministeri Marinia tehtaalla, vaan ohjasivat hänet sen sijaan läheiselle koululle.

”Vuoden 2019 vaaleissa demarit lupasivat kääntää talouspolitiikan suunnan ja pitivät lupauksensa.”

Yritysmyönteinen kulttuuri luo maahan lisää työpaikkoja ja työtä, mutta Marinin hallituksen yritysvastainen ideologia ja poikkeuksellisen punaisen pääministerin käytännön toimet johtavat vääjäämättä työpaikkojen katoamiseen. Ja ei, koronan taakse hallitus ei voi mennä piiloon, koska talouden jyrkkä alamäki alkoi jo kuukausia ennen koronakriisin alkamista. Hallituksella oli ennen koronakriisin alkamista seitsemän kuukautta aikaa tehdä tehokkaita työllisyystoimia, mutta yhtään sellaista ei ole tehty.

Sipilän kaudella Suomeen syntyi 140 000 uutta työpaikkaa, maamme kilpailukykyä (kiky) parannettiin monin tavoin ja BKT kasvoi kohisten. Vuoden 2019 vaaleissa demarit lupasivat kuitenkin kääntää talouspolitiikan suunnan ja pitivät kerrankin lupauksensa. Ylpeilivät vieläpä julkisesti kuinka peruivat yksi toisensa jälkeen kilpailukyvyn eteen tehtyjä toimia. Jämsässä nähdään nyt käytännössä mihin tuo politiikka johtaa, kun yritysten toimintaedellytyksiä rapautetaan jatkuvasti sekä hallituksen omilla että myös demarien työmarkkinasiiven (AY-liike) päätöksillä, esityksillä ja vaatimuksilla.

Lue myös: Oikeistohallitus teki hyvää pienituloisille – hyvinvoinnin tulevaisuus ratkaistaan vaaleissa (28.3.2019)

Elämme nyt 2020-lukua. Aikakautta, jona myös teollisuuden parissa työskentelevien kannattaa harkita kahteen kertaan haluavatko he äänestää mattoa jalkojen alta vetävää vasemmistoa vai kenties niitä, jotka haluavat työpaikkojen ja tehtaiden pysyvän jatkossakin Suomessa. Työpaikan pelastamisen hintana voi olla kiky-sopimus tai vastaava, mutta silloin leipää tulee perheen pöytään jatkossakin. Ilman työtä ja työpaikkaa tilanne on hieman toinen, kun lyhentyvä ansiosidonnainen voi jäädä ainoaksi lohduksi.

Suomalaiset tarvitsevat nyt ennen kaikkea työtä.

Ja Suomi tarvitsee nyt ennen kaikkea kilpailukykyä. Vain työn ja työpaikkojen myötä meillä on varaa nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. Jämsän tapaus osoittaa, että vastakkainasettelu duunarien ja porvarien välillä kuuluu jättää tunkkaiselle 1960-luvulle, sillä ilman yrityksiä ja yrittäjiä ei ole työpaikkoja ja ilman henkilöstöä ei ole yrityksiä. Kaikkia tarvitaan yhtä paljon. Yrityksissä ei enää ole – ei ainakaan pitäisi olla – kahden kerroksen väkeä. Kaikki ovat samassa veneessä, joten myös suunnan tulisi olla yhteinen.

Lue myös: SDP ajaa Suomea selvitystilaan – jakovarassa piilee jakovaara (6.5.2018)

Marinin hallituskausi on osoittanut, ettei työpaikkoja synny Suomeen ilman asiantuntevaa talouspolitiikkaa. Nykytahdilla Suomesta ehditään lakkauttaa vielä monta tehdasta ennen talouden seuraavaa suunnanmuutosta. Istuvan hallituksen näpertely intersektionaalisen feminisminsä ja ulkomaille lahjoittamiensa miljardien eurojen kanssa saisi viimein loppua, sillä hallituskautta on kulunut pian 500 päivää, eikä kipeästi tarvittavia työllisyystoimia ole nähty kuin katteettomissa juhlapuheissa. Vasemmistobussi lähestyy siis kuilun reunaa.

Kokoomus esitti äskettäin keinot 100 000 uuden työpaikan luomiseen. Se on valtava määrä, mutta täysin mahdollista. Tarvitaan vain oikeat päättäjät oikeisiin paikkoihin. Kokoomus haluaa Suomeen lisää työtä ja alentaa työn tekemisen verotusta, sillä työn tekemisestä täytyy tehdä kannattavaa.

Siksi kokoomus on myös duunarin valinta.

Marinin hallitus käynnisti ravintola-alan alasajon – viimeinen sammuttaa valot

JULKAISTU 26.4.2020: Olen tehnyt 30 vuoden työuran ravintoloissa, ja parhaillaan joudun seuraamaan surullisena miten kokonaista toimialaa ajetaan alas Marinin johtaman vihervasemmiston (sisältää keskustan) toimesta. Ravintolat työllistävät Suomessa yhteensä noin 90 000 ihmistä, joten työttömyyden ja kansantalouden näkökulmasta kyse on valtavan suuresta asiasta, puhumattakaan ravintoloiden yhteiskunnalle tuomista verotuloista ja huomattavasta sosiaalisesta hyvinvoinnista. Nyt ideologia on kuitenkin ajamassa kokonaisen toimialan työpaikkojen ja hyvinvoinnin ohi.

Lue myös: Yrittäjien tilanne karmaiseva – nyt tarvitaan konkreettisia toimia (17.3.2020)

Ravintola-alan ammattilehti Viisi tähteä antaa tuoreessa kirjoituksessa täyslaidallisen juuri sinne minne se kuuluukin. Eduskunta nimittäin edellytti yksimielisessä päätöksessään, että hallituksen tulee korvata ravintoloille niiden sulkemisesta aiheutuneet haitat kohtuullisella kompensaatiolla. Näin hallitus ei ole kuitenkaan tekemässä, sillä tukisumma on jäämässä kauas eduskunnan edellyttämästä kohtuullisesta kompensaatiosta. Hallitus ei siis aio noudattaa eduskunnan yksimielistä päätöstä ravintoloiden tukemisesta.

Rajusti alimitoitetun tukisumman myötä keskusta on saamassa mitä se on aina halunnutkin, eli alkoholista tuloja saavan ravintola-alan polvilleen. Kyseessä on selkeä jatkumo puolueen aikaisemmille pyrkimyksille kieltää keskiolut ruokakaupoissa (2015) ja estää nelosoluen myynti ruokakaupoissa (2017). Ravintoloiden konkurssiaalto, kymmenien miljoonien eurojen työttömyyskorvaukset ja hallitusohjelman rahoituspohjan romuttuminen eivät paina tuossa vaakakupissa mitään, kun toisella puolella on alkoholitaannutus ja holhous. Vuonna 2015 keskustan taannutuksen esti kohupaljastuksen aikaansaama julkinen paine ja vuonna 2017 sen esti keskustan hallituskumppani kokoomus. Nyt keskusta näyttää viimein saavuttavan ideologisen tavoitteensa yksilönvapauksia mielellään kaventavien vihreiden ja demarien avulla.

Videoni yritysten tukemisesta 25.3.2020

SDP näkee, että ravintola-alalta on toimialan alasajon seurauksena luvassa jopa kymmeniä tuhansia uusia ihmisiä kortistoon ja siten riippuvaiseksi vasemmiston rakastamasta tukiviidakosta. Siellä uskotaan, että työttömyys ja kurjuus ovat tehokkain keino ehkäistä ammattiliittojen jäsenmäärän jo vuosia jatkunutta romahdusta. Jokainen tukien varassa elävä yhteiskunnan nettosaaja on potentiaalinen vasemmiston äänestäjä, joten työttömyyden lisääntymisen uskotaan lisäävän myös kannatusta. Koko lystin maksajia ovat tietenkin alati vähenevät ahkerat veronmaksajat ja tulevien sukupolvien suomalaiset. Ravintola-alallakaan kaikki eivät vielä nimittäin tiedä, että ammattiliittoa ei tarvita ansiosidonnaisen saamiseksi työpaikan mennessä alta.

Lue myös: Kirjeemme valtionvarainministerille: ”Tilanne on tällä hetkellä kriittinen” (31.3.2020)

Talousosaamisella ei ole tämän sekoilun kanssa mitään tekemistä. Vasemmistohallitus ei nimittäin voi väittää, etteikö se olisi tiennyt paremmasta. Kokoomus, Suomen Yrittäjät ja me Lempäälässä esitimme jo kuukausi sitten, että arvonlisäverojen palautus ja työnantajamaksuista luopuminen määräajaksi on tehokkain ja yksinkertaisin keino auttaa yrityksiä. Lisäksi kokoomus esitti ravintoloille mahdollisuutta alkoholin ulosmyyntiin. Hallitus ei ottanut neuvoista vaaria, vaan sen sijaan käynnisti Business Finlandin lottokoneen. Ravintolat tarvitsevat pikaisesti eduskunnan jo kertaalleen päättämän kohtuullisen kompensaation, sillä esitetty arvonlisäverojen lainaaminen takaisin yrityksille jättikorolla on kuin kastunut plokkivihko vasten kasvoja. Se olisi kuin illuusio auttamisesta. Olisi ollut hienoa, että vasemmisto olisi ottanut taloutta ja yrityksiä paremmin tuntevien asiantuntijoiden neuvoista vaarin.

Ei ottanut. Ravintoloiden alasajo on alkanut.

Syvimmät osanottoni ravintola-alan yrittäjille ja henkilöstölle. Lupaan, että minun kokoomukseni jatkaa holhouksen ja sääntelyn vastaista työtään ravintola-alan elinvoiman parantamiseksi ja terveen eurooppalaisen juomakulttuurin edistämiseksi. Seuraaviin vaaleihin saakka teemme sitä oppositiosta käsin, mutta seuraavien vaalien jälkeen seuraavalla hallituksella on edessään valtava urakka vihervasemmiston aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi. Vaaliteemani 2019 eduskuntavaaleissa oli ravintola-alan arvonlisäveron laskeminen 14 prosenttiin myös juomissa. Se on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. Puhumattakaan juomien ulosmyynnistä ravintoloista ja alkoholin kotimaisesta etämyynnistä. Voin tänään tilata Italiasta laatikon punaviiniä kotiovelleni, mutta en voi tilata Tampereelta laatikollista käsityöläisolutta. Ulkomaiset ja kotimaiset yritykset ovat siis täysin eri asemassa.

Suomalaiset päättävät vaaliuurnilla monia tärkeitä asioita, joista yksi on ravintoloiden tulevaisuus.

PÄIVITYS 7.5.2020: Ravintola-ala ilmoitti aiemmin, että tarvittava tuen määrä on yhteensä vähintään 350 miljoonaa euroa, mutta Marinin hallitus esitti 150 miljoonaa. Hallituksen sisältä eri reittejä tulleet tiedot kertovat, että keskusta ei suostunut siihen, vaan on nyt esittänyt häviävän pientä 20 miljoonan tukipakettia. Toivottavasti asiasta syntynyt kohu saa keskustan perääntymään vaatimuksistaan ja suostumaan edes 150 miljoonan euron tukipakettiin ravintoloille.

Elinkelpoiset yritykset eivät saa kaatua koronakriisiin

Yrittäjien ahdinko syvenee päivä päivältä, mutta hallitus ei näytä ihan ymmärtävän miten vakavasta asiasta nyt on kyse. Samaan tulokseen on tullut myös Iltalehden Mika Koskinen kolumnissaan ja Elina Lepomäki blogissaan. Säätytalolle tarvitaan nyt kiireesti yrityselämää ymmärtäviä päättäjiä, jotta voitaisiin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on. Hallitus on nyt keskittynyt liikaa tiedotustilaisuuksiin ja juhlapuheisiin tehokkaiden ratkaisujen sijaan. Tällä hetkellä näyttää nimittäin siltä, että sekä yritykset että kunnat ovat jääneet heitteille. Sekä julkista että yksityistä sektoria uhkaa parhaillaan massatyöttömyys, josta ei yhdessä sukupolvessa selvitä. Siksi järeitä toimia tarvitaan nyt kiireesti.

”Päätöksentekomielessä tilanne muistuttaa koronakriisin alkua. Marinin hallituksella ja virkakunnalla kesti pitkään muodostaa tilannekuva. Ei ymmärretty asian vakavuutta. Nyt ei selvästikään ymmärretä sitä, minkälaista tuhoa kriisi saa aikaan yrityskentässä.”
Mika Koskinen Iltalehdessä 3.4.2020

Koronaepidemian hillitsemisessä hallitus on viivyttelyn jälkeen tehnyt monia hyviä päätöksiä, joita olen ollut itsekin kovaan ääneen vaatimassa. Hyvä niin. Saman kolikon toisella puolella talousasiat ovat kuitenkin vielä retuperällä, sillä kyseessä on nyt satojentuhansien suomalaisten tulevaisuus työllisinä tai työttöminä. Kyse ei ole yksinomaan ravintoloista, vaan myös esimerkiksi raskaasta teollisuudesta ja maamme taloudelle välttämättömästä viennistä. Suomen täytyy nyt varmistaa, että yksikään elinkelpoinen yritys ei kaadu koronakriisiin, sillä työnantajien menettäminen on pahinta mitä maamme taloudelle ja tulevien sukupolvien velkataakalle voi tämän kriisin aikana tapahtua. Lainkaan inhimillisiä tragedioita väheksymättä. Hallitus ei siis ole vastuussa vain äänestäjille, vaan erityisesti niille, jotka eivät ole vielä edes äänestysiässä.

”Olisi poikkeuksellisen vastuutonta, jos Marinin hallitus ei ensi viikon kehysriihessä rahanjaon lomassa käsittelisi yhtään rakenneuudistusta työmarkkinoille. Tarvitsemme toivon pilkahduksia; uskoa siihen, että tästä vielä noustaan.”
Elina Lepomäki 3.4.2020

Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan 73 prosenttia yrityksistä kärsii nyt koronakriisistä ja noin 300 000 ihmistä on lomautettuna. Eniten lomautettuja on  kaupan alalla ja teollisuudessa. Selvitys tosin tehtiin ennen kuin ravintolat määrättiin suljettavaksi, joten tilanne on todennäköisesti pahentunut. Paljon suomalaisia työllistävällä kaupan alalla yrityksistä enemmän kuin 40 prosenttia on menettänyt yli puolet myynnistään. Se tarkoittaa raskaasti tappiollista toimintaa ja lapun laittamista luukulle, ellei ratkaisua löydy nopeasti. Elinkelpoisten yritysten lopettaminen ja konkurssit tulisivat yhteiskunnalle kaikkein kalleimmaksi, sillä siinä tapauksessa työntekijät päätyisivät kortistoon alati vähenevien työssäkäyvien elätettäväksi. Tuo yhtälö tulisi syöksemään maamme syvään ja pitkään lamaan.

Jokainen ymmärtää, että yksikään Suomen hallituksista ei ole ollut näin tukalassa tilanteessa sitten sotavuosien, sillä hallituksen tulee kyetä samaan aikaan pelastamaan sekä yritykset ja kunnat että tekemään hyvin merkittäviä leikkauksia julkiselle sektorille. Se on äärimmäisen haastava tehtävä historian kokemattomimmalle hallitukselle, joten hallituksen täytyy nyt kääriä kiireesti hihat ja ryhtyä toimeen yritysten auttamiseksi yhdessä talouden asiantuntijoiden kanssa. Hallituksen miljoonia euroja maksava avustaja-armeija voi samalla keskittyä tarjoilemaan kahvia ja avaamaan Säätytalon ovia.

Nyt ei ole aikaa perustaa uusia työryhmiä kampaviinereitä kuluttamaan. Pääministeri Marinin on nyt korkea aika ottaa puhelin käteen ja kutsua maamme parhaat talouden asiantuntijat Säätytalon kriisikokoukseen.

Nyt on aika toimia.

Kirjeemme valtionvarainministerille: ”Tilanne on tällä hetkellä kriittinen”

Yritysystävällinen Lempäälän kunta on hyvin huolestunut yritysten ja yrittäjien tulevaisuuden näkymistä koronakriisin keskellä. Siksi päätimme viime viikolla ottaa yhteyttä kunnan tiloissa vuokralla oleviin yrityksiin ja selvittää voisiko kunta tukea yrityksiä kriisin yli esimerkiksi vuokrien osalta. Samalla tiedostamme, että pelkkä kunnan tuki ei riitä siihen, että yritysten ja työpaikkojen tulevaisuus olisi turvattu. Apua tarvitaan myös Arkadianmäeltä.

Lempäälässä on toiminut jo vuosien ajan elinkeinopoliittinen yhteistyöryhmä, jonka jäsenistä puolet edustaa kuntaa ja puolet yrittäjäjärjestöä.  Päätimme nyt lähettää ryhmän nimissä kirjeen valtiovarainministeri Katri Kulmunille. Esitämme siinä konkreettisia toimenpiteitä ahdinkoon joutuneiden suomalaisten yritysten ja yrittäjien tukemiseksi, sillä tähän mennessä esitetyt toimet eivät ole riittäviä. Perustelut ovat selkeät.

— kirje alkaa —

”Elinkelpoisten yritysten todetaan tarvitsevan suoraa kassarahoitusta ilman hidastavia välikäsiä vaikean ajan yli päästäkseen. Tilanne on tällä hetkellä kriittinen ja siksi esitetään toimenpiteitä, joilla on heti välitön vaikutus yhtiön kassaan. Ne olisivat myös vähiten byrokratiaa aiheuttava ratkaisu.”

Lempäälän ELPO-ryhmässä esitämme hallitukselle toimenpiteiksi:

1) alkuvuoden 2020 arvonlisäverojen palauttamista yrityksille sekä

2) työnantajamaksujen perimisestä luopumista määräajaksi.

— kirje loppuu —

Edellä mainitut toimenpiteet olisivat henkilökohtaisen näkemykseni mukaan tehokkain avustuskeino yrityksille ja byrokratian osalta yksinkertaisin. Hakemuksia ei välttämättä tarvittaisi ja siten ehkäistäisiin myös konsulttien rahastusyritykset yrittäjien ahdingolla. Rahat palautuisivat keskipitkällä aikavälillä takaisin valtion kassaan tuloveroina ja arvonlisäveroina. Pitkällä tähtäimellä kaikkein kalleinta olisi päästää yritykset kaatumaan ja työntekijät kortistoon. Suomi nimittäin nousee kriisistä merkittävästi nopeammin, kun ihmiset saavat pitää työpaikkansa.

Kokoomus ja perussuomalaiset osin samoilla linjoilla turvapaikka- ja talouspolitiikassa

Kokoomus ei lähtenyt eilen mukaan perussuomalaisten välikysymykseen, mikä aiheutti somessa hämmentävän kommenttivyöryn. Hurjimmat väitteet menivät jo raikkaasti foliohattujen puolelle, joten nyt on paikallaan tehdä katsaus mitä mieltä kokoomus ja perussuomalaiset todellisuudessa ovat esimerkiksi turvapaikka- ja talouspolitiikasta. Se voi nimittäin yllättää.

Tänään Petteri Orpo ja Jussi Halla-Aho kohtasivat keskustelussa, jossa selvisi, että kokoomus ja perussuomalaiset ovat osin samoilla linjoilla esimerkiksi turvapaikka- ja talouspolitiikasta. Kaikesta ei tarvitsekaan olla samaa mieltä, jotta yhteistyö olisi toimivaa. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kokoomus ei voinut allekirjoittaa kaikkia välikysymyksessä olevia seikkoja. Siksi oli perusteltua jättäytyä siitä pois. Pois jääminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kokoomus pitäisi Marinin hallituksen linjauksia epäluottamusta herättävinä, eikä se ole myöskään indikaatio siitä miten kokoomus tulee äänestämään välikysymyksessä.

Kokoomus on tukenut jo vuonna 2015 EU-maiden sisärajatarkastuksia ja jopa painostanut Tanskaa ja Ruotsia niiden käyttöönottoon. Maiden motiivina oli kuitenkin syöttää ihmismassat junilla suoraan Tornioon Suomen rajalle. Kokoomus tukee parhaillaan Kreikan tiukkoja toimia Turkin rajalla ja esittää, että myös Suomessa on voitava keskeyttää turvapaikkahakemusten vastaanottaminen väliaikaisesti, mikäli siihen ilmenee tarvetta. Toisin sanoen rajat on voitava sulkea, jos Kreikan tilanne toistuu esimerkiksi Suomen ja Venäjän rajalla.

Tämänpäiväisessä keskustelussa oli hyvä huomata, että talouspoliittisesti usein hieman vasemmalle kallistuneet perussuomalaiset ovat kokoomuksen linjoilla erityisesti työn ja yrittäjyyden verottamisessa. Tämä kaikki kannattaa muistaa, kun somessa seuraavan kerran puhistaan hallitystyöskentelyn mahdottomuudesta kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä. Puolueilla on toki merkittäviä eroja, mutta myös paljon yhteisiä tavoitteita. Molemmat haluavat esimerkiksi päivittää ikivanhat pakolaissopimukset 2000-luvulle. Kokoomus esittää parhaillaan, että Suomen valmiuslaki tulisi saada nopeasti kuntoon.

Erojakin puolueiden välillä tietenkin löytyy, sillä perussuomalaiset haluavat lopettaa humanitäärisen maahanmuuton kokonaan ja vastustaa työperäistä maahanmuuttoa. Kokoomus taas kannattaa suomalaisten yritysten kipeästi tarvitsemien osaajien tarveharkinnan keventämistä, jotta varsinkin ICT-alalle saataisiin lisää tekijöitä. Nykyinen järjestelmä on siihen aivan liian kankea. Olen itse esittänyt jo pitkään, että ICT-alan tarveharkinnassa tulisi välittömästi poistaa tutkintoperuste, joka ei ole tätä päivää ja aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Vastineeksi palkkaperustetta voitaisiin nostaa merkittävästi.

PS: Todettakoon vielä, että oman näkemykseni mukaan Suomi teki vuonna 2015 suuren virheen ottaessaan kaikki tulokkaat Ruotsista vastaan. Tapahtunutta virhettä olisi pitänyt ryhtyä pikaisesti korjaamaan nopeuttamalla turvapaikkakäsittelyjä ja poistamalla ilman turvapaikkaa jääneet välittömästi maasta. Vuoden 2015 tapaan myös nyt merkittävä osa Turkista Kreikkaan haluavista on liikkeellä taloudellisin perustein ilman todellista tarvetta suojelulle. Kreikan rajalla ei siis ole kyse pakolaiskriisistä. Tilanteen maalaaminen sellaiseksi perustuu ainoastaan ideologisiin tavoitteisiin. Marinin hallituksen täytyy saada viimein selvitettyä mikä on sen oma linjaus Kreikan tilanteeseen, ja sen jälkeen sooloileva sisäministeri Ohisalo täytyy saada ruotuun. Suomella ei ole varaa näyttää kansainvälisessä yhteisössä sekavana ja epäluotettavana.

Suomen talouskehitys taantuu vauhdilla – hallitus kuin tosielämän Big Brother

Viime viikolla saimme kuulla kuinka suuri osa äänestäjistä on tyytyväinen vihervasemmiston hallituksen toimiin. Syvimmällä vasemmistokuplassa elävät uskaltautuivat jopa ylistämään somessa julkisesti hallituksen talouspolitiikkaa, joka on kuitenkin tosielämässä saanut rajua kritiikkiä jokaiselta talouden perusteet ymmärtävältä. Mainittakoon niistä vaikkapa EU, IMF, Fitch, valtiontalouden arviointineuvosto ja valtionvarainministeriö. Asiantuntijoiden raportit eivät jätä arvailun varaa, mutta punaisessa kuplassa elävien nettosaajien mielestä tämä kaikki näyttää tietenkin silkalta naminamilta ja hattaralta. Tunne on varmasti samanlainen kuin aamuneljältä taksijonossa pizza kädessä housuihinsa laskevalla. Kummallakaan ei ole huolta huomisesta.

Suomen pääasiallinen ongelma on parhaillaan se, että maamme taloudesta on päättämässä hallitus, jolle ilmastonmuutoksen ja Kreikan pakolaislasten valokeilassa hyvesignalointi on tärkeämpää kuin Suomen talouden kestävyys ja tulevaisuus. Kauhalla ei voida tietenkään vaatia, kun on lusikalla annettu. Tuloksena on nyt medioissa nähtävä tosielämän Big Brother, jossa viisi naista on suljettu Valtioneuvostoon kameroiden eteen. Edellisessä viikkotehtävässä oli nokitella siitä kenellä on suurin ilmastotavoite. Seuraavaa viikkotehtävää odotetaan jo kauhunsekaisin tuntein. Itse veikkaan sen liittyvän sukupuoliroolien häivyttämiseen kartalta tai unisex-vessojen määräämiseen pakolliseksi.

Eurostat 20.2.2020.

Samaan aikaan tosielämässä Suomen talouskehitys on jo vetänyt käsijarrusta, sillä Talenomin selvityksen ja Eurostatin tilaston mukaan se otti takapakkia jo loka-joulukuussa 2019. Eurostat kertoo, että Suomen bruttokansantuote heikkeni 2019Q4 edelliseen verrattuna peräti 0,4 prosenttia (kuvassa). Rinteen/Marinin hallitukselta kesti siis vain muutama kuukausi kääntää Suomi talouskasvusta kohti taantumaa. Näissä luvuissa ei ole vielä edes mukana koronaviruksen aiheuttamaa talouskurimusta, jossa tavarat tulevat ensi kesänä loppumaan kaupoista ja tehtaita uhkaavat seisokit kiinalaisten tavaroiden ja komponenttien loppuessa. Marinin hallitus ei ole ottanut vielä askeltakaan valmistautuakseen vääjäämättä iskevään koronakaaokseen. Hyvesignaloinnin valokeilassa paistattelu on viisikolle tärkeämpää kuin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus, tulevien sukupolvien velan minimointi tai Suomen kansallisen kilpailukyvyn varmistaminen maailmanmarkkinoilla.

Summa summarum, jokainen päivä nykyistä sirkusta tulee kalliiksi. RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ei ole syyttä suotta pysytellyt aktiivisesti poissa tyttöviisikon yhteiskuvista ja otsikoista, vaikka hän samaan hallitukseen kuuluukin. Jokainen ymmärtää, että maatamme uhkaa holtittoman taloudenpidon aiheuttama mahalasku, jota seuraava oikeistohallitus joutuu korjaamaan rajuilla leikkauksilla vuosikausien ajan. Siihen päälle näyttää lisäksi tulevan myös koronaviruksen aiheuttama kansainvälinen talouskaaos. Nyt jos koskaan hallituksen tulisi keskittyä olennaiseen.

Mainittakoon vielä, että keskustan vaalilupaus ja hallitusneuvottelujen kynnyskysymys oli nimenomaan julkisen talouden tasapaino vuonna 2023. Tällä tietoa tuolloin ollaan vähintään neljä miljardia, eli neljä tuhatta miljoonaa euroa, miinuksen puolella. Todennäköisesti merkittävästi enemmän. Silti keskusta istuu yhä hallituspuudelina Sanna Marinin rapsutettavana. Ja toki kelpaa istuakin, sillä heille tilattiin juuri 680 000 eurolla uusia luksusbemareita. Sanna, Katri, Maria, Li ja Anna-Maja voisivat ryhtyä hiljalleen kaivamaan valkoista lippua ministerisalkusta ja nostaa käden virheen merkiksi. Kunhan  julkiselta nokittelultaan suinkin ehtivät.

”Tämä on Big Brother, teidät on häädetty.”

Lapset tarvitsevat pettymyksiä

Pohjoissavolaisen maalaiskylän hiihtokilpailu peruttiin, koska mielensäpahoittajat eivät halunneet tuottaa lapsille pettymyksiä. Sellaiset eivät äitien mukaan sopineet lasten kehitykselle. Äidit tarkoittivat kuplansa sisällä varmasti hyvää, mutta eivät ymmärtäneet pettymysten olevan kiinteä osa jokaisen ihmisen elämää ja niiden käsittelyn kuuluvan lapsuuteen. Yhä useampi vanhempi kasvattaa lapsensa pumpulissa, jossa lapsen elämä on pelkkää naminamia ja ruusuilla tanssimista. Se on haitallista lapsen kehitykselle.

Vanhempiensa hemmottelemat pikku piltit joutuvat vääjäämättä kohtaamaan karun tosielämän jossain vaiheessa elämäänsä. Mitä pidempään realismin kohtaamista viivytetään, sitä kovempi isku on luvassa pettymyksiin tottumattomille. Lapsia täytyy kasvattaa siihen, että kaikki ei ole yhtä suurta hattaraa. Koulujen kokeissa lapsille täytyy antaa oikeita numeroita ja peleissä täytyy laskea maalit ja pisteet. Joku voittaa, toinen ei. Joku on paras, muut eivät ole. Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja koulun tärkein tehtävä on valmentaa lapsia kohtaaman tosielämä, ja pettymysten käsittely on juuri sitä.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien on vaikea antaa lastensa kohdata pettymyksiä, mutta niille täytyy silti antaa tilaa. Lapsille on luvassa isoja ongelmia, elleivät he opi sietämään epämukavuutta. Lastenpsykiatri Jaana Rantalan mukaan vanhempien tehtävä on antaa lastensa kokea pettymyksiä ja tukea lapsia pettymysten hetkellä. Ihmisen voitontahto ja kyky kestää tappioita kehittyvät lapsena ja pysyvät samanlaisena läpi elämän. Lasten kanssa pelatessa aikuisten tahallaan häviäminen on lapsille jopa haitallista, sillä vanhempien tulee näyttää reilun pelin mallia. Mukava yhteinen pelihetki on voittamista tärkeämpää.

Pahimmissa tapauksissa tosielämä iskee pumpulissa kasvatettujen kasvoille rajusti esimerkiksi armeijassa, työelämässä tai heidän päästyään viimein muuttamaan vanhempiensa helmoista omilleen. Parisuhteen päättyminen tai ilman työpaikkaa jääminen voivat olla pettymyksiin tottumattomille liian raskaita vastoinkäymisiä. Silloin on vaarana, että mielenterveys järkkyy sen sijaan, että henkilö ottaisi itseään niskasta kiinni ja yrittäisi enemmän. Elämä nyt vaan sattuu olemaan yhtä suurta kilpailua, jossa jokainen ei voi aina voittaa. Siksi myös lasten hiihtokilpailuissa palkinnot täytyy jakaa kuten aikuisille. Joku voittaa ja muut eivät. Kaikki silti nauttivat yhdessäolosta ja liikunnasta.