Jokaiselle lienee tässä vaiheessa selvää, että Tampereen kaupunki on ajautunut vakaviin ongelmiin taloutensa kanssa. Suomen henkinen pääkaupunki kasvaa parhaillaan valtavalla vauhdilla, eikä Helsingin Sanomat turhaan nimittänyt kaupunkia taannoin Suomen Dubaiksi. Samaan aikaan ongelmat kuitenkin kasvavat jo pelkkien sote-menojen ylittäessä kaupungin budjetin jopa 50 miljoonalla eurolla puhumattakaan massiivisten investointien tuomasta kuormasta. On päivänselvää, että jotain täytyy tehdä, mutta mitä?

Aamulehti kertoo, että Norstat Finlandin tutkimuksen mukaan tamperelaiset haluavat mieluummin nostaa veroja kuin leikata palveluja. Tampereella kunnallisvero on Pirkanmaan pienin, 19,75%, joten korotusvaraa kyllä on. Kunnallisveron nostaminen ympäristökuntien tasolle ei kirpaisisi vielä kovin merkittävästi kuntalaisia, joten se pitänee joka tapauksessa tehdä. Myös palvelumaksuja on niin ikään varaa nostaa nykyisestä, ja palvelujen käyttäjien tulisikin vastata nykyistä enemmän käyttämiensä palvelujen maksamisesta.

En kuitenkaan pidä noista kumpaakaan ratkaisuna varsinaiseen ongelmaan. Verojen korotus ja palvelumaksujen nostaminen auttavat kyllä korjaamaan kaupungin taloustilannetta lyhyellä aikajänteellä, mutta pidän itse sitä vain purkkapaikkauksena.

Kunnissa ja kaupungeissa tulojen ja menojen tulee vastata toisiaan. Suomalaisessa politiikassa – varsinkin vihervasemmistossa – on harmittavan yleistä yrittää korjata tätä ongelmaa peittämällä veneen pohjassa oleva reikä teipillä (eli veroilla). Jokainen talouden perusteita tunteva tietää, että varsinaista ongelmaa verojen korotus ei ratkaise, mutta tilapäisen hyvänolontunteen se toki saa aikaan. Vähän sama kuin päästelisi talvipakkasella housuun.

Purkkapaikkausten lisäksi (ei siis niiden sijaan) Tampereella täytyy ottaa nyt hattu kauniiseen käteen ja ryhtyä täysremonttiin varsinkin julkisella sektorilla. Nykyistä alijäämää Tampere ei paikkaa pelkällä verojen nostolla, vaan siihen tarvitaan lisäksi merkittäviä sopeutustoimia. Ongelman vakavuus korostuu jatkossa, koska väestö ikääntyy entistä nopeammin ja sote-kulut eivät tule ainakaan laskemaan tästä. Monet vanhukset muuttavat ympäristökunnista Tampereelle viettämään eläkepäiviään hyvien palvelujen äärellä, ja se kärjistää kasvavaa ongelmaa entisestään.

Joku muu mikä?

Aamulehden kyselyssä 23 prosenttia vastasi valitsevansa jonkin muun keinon kuin veronkorotukset ja palvelujen leikkaamisen. Siinä piilee minusta yksi ongelman ratkaisun avaimista, mutta samalla se on myös haastavin vaihtoehto toteuttaa. Joku muu mikä? Tampereella on parhaillaan meneillään valtaisat investoinnit, joten vasta vireillä olevien osalta voisi olla nyt paikallaan vetää hetkeksi käsijarrua. Se olisi pieni apu, mutta ei toki kokonaisuuden kannalta vielä ratkaiseva.

Tampere on vastaamassa kasvuun jo nyt työn alla olevilla massiivisilla hankkeillaan, mutta kaupungin kantokyky alkaa olla niiden suhteen rajoilla. Tampereelta on jo vuosikymmeniä ollut puolimahdotonta saada kunnollisia tontteja omakotiasumiseen, mutta kunnan kaavoitusmonopolin kautta Tampereella olisi kaikki mahdollisuudet aktivoida rahakoneensa. Siihen toki tarvitaan myös uusia päiväkoteja, kouluja ja muuta infraa, joten ratkaisu ei tuo kaavoituksen hitauden vuoksi nopeita pikavoittoja. Nyt tarvitaan kuitenkin pitkän tähtäimen tasapainottavia ratkaisuja, joista tuo on yksi.

Toinen merkittävä säästökohde – se tärkein ja vaikein – on karsia merkittävästi hallintoa. Jokaisen virkamiehen tärkein tehtävä on tehdä itsensä tärkeäksi, ja palkata joku tekemään omat työtehtävät. Myös Tampereelta löytyy valtava määrä päälliköitä ja esimiehiä, joiden tehtäviä voisi tehostaa ja yhdistellä. Istun itse Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa, ja Tampereen 50 miljoonan sote-ylityksestä valtaosa on juuri PSHP:n kuluja. Siellä riittää varmasti tehostettavaa erityisesti keskijohdossa.

Nyt meidän tulisi ryhtyä aktiivisesti selvittämään miten julkista sektoria ja erityisesti sote-toimintoja saadaan yhdessä tehostettua siten, että ruohonjuuritason palvelutaso ei kärsi. Nykyisellä kehityksellä rahat loppuvat nimittäin kesken. Lapset tarvitsevat päiväkotinsa, eskarinsa ja koulunsa siinä missä myös vanhukset tarvitsevat laadukkaan hoitonsa.

Menin itse Yleisradioon töihin vuonna 2002, jolloin talo oli pullollaan nollatuottoisia kahvittelijoita. Kaikki eivät edes tienneet mitä heidän varsinaisiin työtehtäviinsä kuului, sillä tuottavuus ja tehokkuus olivat tuolloin sivuseikkoja. Sitten toimitusjohtaja Mikael Jungner ryhtyi töihin ja mediajätti koki muutamassa vuodessa sen mitä julkisella sektorilla olisi pitänyt tehdä jo vuosikymmen sitten. Tampereen kaupunginvaltuusto toki päätti jo keväällä jättää vakansseja täyttämättä, mutta nyt tuossa kehityksessä on otettava seuraava askel.

Megatrendinä ei sovi sivuuttaa myöskään digitalisaatiota ja tekoälyä sekä niiden mukanaan tuomia mahdollisuuksia, sillä uudet sähköiset palvelut tehostavat jatkossa myös julkisen sektorin palveluja merkittävästi. Tekoäly vastaa terveyskeskuksen puheluihin tuskin vielä muutamaan vuoteen, mutta se tulee olemaan arkipäivää. Pikavoittoja digitalisaatiosta ei ole saatavissa, mutta pitkällä aikavälillä se tulee korvaamaan merkittävän osan myös julkisen sektorin henkilöstöstä.

Summa summarum. Minusta verojen ja palvelumaksujen nostaminen ovat vain purkkapaikkauksia, jotka eivät korjaa alijäämäisen talouden varsinaista ongelmaa. Tulojen lisäys on tietenkin tärkeää, mutta sitäkin tärkeämpää on vähentää menoja. Ellei Tampere onnistu nousemaan kurimuksestaan edellä mainituilla keinoilla, on seurauksena palvelujen karsiminen. Sitä kukaan tuskin haluaa, mutta siihen kannattaa tässä tilanteessa varautua. Raha ei nimittäin vieläkään tule vihervasemmiston maagisesta taikaseinästä. Demarivetoiselta kaupungilta tarvitaan nyt nopeita uusia säästö- ja tehostamispäätöksiä.

JULKAISTU 5.5.2018. Päivitykset kirjoituksen lopussa. Suomen oikeusjärjestelmän ongelmat puhuttavat taas kerran suomalaisia, koska moni kokee nykyisen järjestelmän epäoikeudenmukaisena. Kyse on nyt 10-vuotiaan tytön tapauksesta, jota tuomioistuimet KKO mukaan lukien eivät katsoneet raiskaukseksi saati törkeäksi raiskaukseksi. Pirkanmaan käräjäoikeuden, Turun hovioikeuden ja viime kädessä korkeimman oikeuden tuomarit tekivät kaikilla tasoilla virheen, joka murentaa suomalaisten luottamusta koko oikeusjärjestelmään. Ja vieläpä perustellusti.

Perheenisänä en voi käsittää miten tällainen farssi on mahdollista oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa maassa.

Kansanedustaja Anna Kontula kertoi eilen eräässä Facebook-keskustelussa, että tapauksessa olisi ollut kyse suostumuksen puutteesta, jota rikoslaissa ei tällä hetkellä mainita raiskauksen tunnusmerkkinä. Väite ei pidä paikkaansa, sillä suostumuksen puute ei ollut tässä ratkaiseva. Kontula liitti kommenttiin kollegansa Hanna Sarkkisen esityksen suostumuksen puutteen lisäämisestä rikoslakiin, joten kyseessä oli tapa kerätä poliittisia irtopisteitä traagisen tapauksen siivellä. Suostumuksen puutteen lisääminen rikoslakiin toisi mukanaan monia ongelmia, eli se voisi viedä ongelmallisen tilanteen ojasta allikkoon. Tätä tapausta se ei missään nimessä olisi ratkaissut.

Nyt käsillä olevassa 10-vuotiaan tytön tapauksessa oli kyse suostumuksen puutteen sijaan siitä onko tyttö ollut tapahtumahetkellä pelkotilassa tai muuten avuttomassa tilassa aikuisen miehen ryhtyessä harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Kenenkään täysjärkisen päähän ei voi mahtua tuomareiden ajatus siitä, että tytön pelkotilasta ei olisi ollut riittävää näyttöä. Kyseessä olivat 10-vuotias pikkutyttö ja aikuinen mies! Ei kai kukaan täysjärkinen voisi ajatella, että lapsi osaisi antaa edes hiljaisen suostumuksensa tuollaiseen toimintaan?

Paitsi tietenkin asiaa käsitelleet tuomarit. Tietenkin.

Tätä järkyttävää farssia ei voida perustella yhdenkään lain yhdelläkään pykälällä, sillä kyse oli tuomioistuinten omasta tulkinnasta. Tässä tapauksessa tuomarit katsoivat, ettei lapsi pelännyt seksiä aikuisen miehen kanssa tai ollut muutenkaan avuttomassa tilassa. Se on traagista monella tasolla.

Virheen asiassa teki myös syyttäjä, joka ei ajanut jo alunperinkin syytettä myös näillä perusteilla. Tässä tapauksessa ainoastaan uhri itse vetosi oikeudessa pelkotilaansa, mutta KKO ja muut tuomioistuimet sivuuttivat tytön kertomukset ja totesivat, ettei tytön väitteille ollut riittävää näyttöä. Tuomareille ei siis riittänyt näytöksi edes järisyttävä ikä- ja kokoero. Näin tuomioistuimet Suomessa vuonna 2018. Ei ihme, että kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen on vaarassa murentua.

Onneksi nykyinen oikeusministeri Antti Häkkänen on jo aiemmin käärinyt hihansa ja kertonut ryhtyvänsä päivittämään rikoslakia vastaamaan paremmin kansalaisten oikeustajua. Pelkkä rikoslain päivittäminen ei ikävä kyllä auta ongelmaan niin pitkään kuin meillä on tuomareina ihmisiä, joiden mukaan 10-vuotias ei pelkäisi seksiä aikuisen kanssa. Olemme nyt vaarallisella tiellä.

Mitä sitten tulisi tehdä?

1) Suomen seksuaalirikosten lainsäädäntö ei vastaa nykytilannetta. Mikäli tulen valituksi eduskuntaan kevään 2019 eduskuntavaaleissa, tulen esittämään rikoslakiin muutosta, jonka perusteella seksi alle 13-vuotiaan kanssa katsotaan automaattisesti raiskaukseksi. Erityisesti silloin, jos toinen osapuoli on täysi-ikäinen. Lisäksi alle 13-vuotiaan raiskauksesta tulee määrätä AINA ehdotonta vankeutta.

2) Oikeusministeriö on esittänyt, että rikoslain maksimirangaistuksia tulisi korottaa. Olen asiasta vahvasti eri mieltä. Tuomarit eivät osaa nykyisinkään käyttää rangaistusasteikkoa siten kuin on tarkoitettu, joten maksimin korottaminen ei vaikuttaisi tilanteeseen mitenkään. Sen sijaan maksimin sijaan seksuaalirikosten minimirangaistuksia tulee korottaa, koska tuomarit käyttävät tunnetusti yksinomaan rangaistusasteikon alapäätä. Lisäksi erityisesti Itä-Suomen hovioikeuden usein käyttämät raiskausten paljousalennukset tulee estää lainsäädännössä. Seksuaalirikokset kun eivät ole mitään tarjoustuotteita.

PÄIVITYS 15.1.2019

Hienoa! Oikeusministeri Antti Häkkänen on ilmoittanut käynnistävänsä uudistuksen, jonka tarkoituksena on kiristää seksuaalirikosten rangaistuksia erityisesti lasten hyväksikäyttöjen ja raiskausten osalta. Uudistuksen tarkoituksena on muun muassa säätää sukupuoliyhteys nuoren lapsen kanssa rangaistavaksi raiskausrikoksena, kuten edellä itsekin esitin. Uudistuksen valmistelua on tehty viime kesästä lähtien.

Toivottavasti tämä tärkeä uudistus saadaan nopeasti maaliin!

PÄIVITYS 17.10.2020

Nyt saimme surullisia uutisia. Lasten ja naisten oikeuksien puolustajana esiintyvän Marinin hallituksen oikeusministeriö on tuoreen esityksen perusteella kaatamassa seksuaalirikosten rangaistusten tiukentamisen ja valinnut päinvastaisen suunnan. Lausuntokierroksen asiantuntijoiden tulkinnan mukaan seksin suojaikäraja laskisi käytännössä 16 vuodesta 12 vuoteen, eli jatkossa lapset olisivat entistäkin haavoittuvammassa asemassa pedofiilien ja raiskaajien uhreina. Tämä on järkyttävä käänne.

Raiskauskriisikeskus Tukinainen totesi heti tuoreeltaan Helsingin Sanomissa, että esitetty lakimuutos heikentäisi merkittävästi lapsiuhrien asemaa ja oikeusturvaa. Kriisikeskus kuvailee lakimuutosta taantumukselliseksi, miltä se vahvasti vaikuttaakin. Tällaista mahalaskua en olisi odottanut näkeväni sivistyneessä valtiossa. Tämä mietintö täytyy torpata heti lähtöasetelmiin ja valita toinen suunta, jonka Sipilän hallituksen oikeusministeri Häkkänen aiemmin esitti rangaistusten koventamisesta.

Eduskunnan täytyy varmistaa, että oikeusministeriön työryhmämietinnöstä asiantuntijoilta saadun lausuntopalautteen perusteella lainvalmistelussa tehdään tarvittavat muutokset ja siinä havaitut epäkohdat korjataan. Samalla herää kysymys miten luokattomasti lakiesityksiä valmistellaan, kun lausuntokierroksen palaute on näin murskaavaa ja työryhmä on näin erimielinen asiantuntijoiden kanssa. Tällaisia esityksiä ei pitäisi päästää edes lausuntokierrokselle saakka.

Lainsäädännön tulee suojella lapsia, ei asettaa heitä vaaraan ja heikentää heidän oikeussuojaansa.