Luukkaan evankeliumista löytyvä tuhlaajapoikavertaus sopii mainiosti vuoden 2020 Suomeen. Tarinassa kahdesta veljeksestä nuorempi pyytää saada isältään osuutensa perinnöstä etukäteen ja lähtee maailmalle tuhlaamaan sen. Holtittoman rahankäytön seurauksena rutiköyhäksi päätynyt poika palaa lopulta takaisin kotiinsa nöyränä ja katuvaisena. Isä kuitenkin riemuitsee tuhlaajapojan paluusta ja järjestää sen kunniaksi juhlat, vaikka perintö onkin kadonnut tuhkana tuuleen.
Vanhempi veli suuttuu vastuuttoman veljensä kunniaksi järjestetyistä juhlista, sillä hän ei ymmärrä miksi tuhlaamista juhlitaan. Isä perustelee juhlia toteamalla, että nuorempi poika on ollut poissa kotoa ja sitten taas palannut. Vastuullinen isoveli on sen sijaan pysynyt isänsä luona, ahkeroinut ja elänyt säästeliäästi. Hänen kunniakseen ei juhlia ole järjestetty.
Tarinaan sisältyy ajankohtainen opetus vastuullisuudesta. Ilman juhlia jäävät yleensä tahot, jotka peräänkuuluttavat vastuunkantoa ja tervettä taloutta. Ympärilleen vastuuttomasti rahaa kylvävät saavat sen sijaan nauttia erityisesti rahojen saajien varauksettomasta ihailusta. Tämä siitä huolimatta, että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta vastuunkantajat ovat avainasemassa. Ilman heitä varattomalla ja vähäosaisella tuhlaajapojalla ei olisi ollut kotia jonne palata, jossa saada katto päänsä päälle ja jossa saada ruokaa syödäkseen.
Jokainen meistä osaa olla tuhlaajapoika ja käyttää rahaa ilman huolta huomisesta. Harva kuitenkin kykenee olemaan tarinan isoveli. Vuonna 2020 suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee vastuunkantajia enemmän kuin koskaan, sillä ilman heitä yhteiskunta ei voi pitää huolta heikoimmista jäsenistään. Meidän ei tule loputtomasti katsella holtitonta tuhlausta, oli kyse sitten Etelä-Euroopan maiden tai Marinin hallituksen talouspolitiikasta. Ahkerat suomalaiset veronmaksajat kuittaavat tulevina vuosikymmeninä niiden molempien laskut.
Juhlaan on nyt kaikesta huolimatta syytä, sillä aktiivimalli on ollut poissa kotoa ja sitten taas palannut. Marinin hallituksen päätös ottaa Sipilän hallituksen aktiivimalli kakkonen käyttöön on juhlan aihe. Kunpa hallituksen ryhtiliike ei loppuisi tähän, sillä tulevien sukupolvien piikkiin holtittomasti eläminen saa nyt riittää. Meillä ei ole yhtään ylimääräistä isoveljeä.
Tapahtuma-ala on syvässä kriisissä, koska määräykset ovat sulkeneet toimialan ja hallitus on jättänyt sen ilman tukea. Kyse on alasta, jonka henkilöstöstä valtaosa on näkymätöntä. Artistit ja näyttelijät ovat rakastettuja tähtiä, mutta heidän taustallaan työskentelevät eivät parrasvaloissa paistattele. Nyt he ovat näkymättömiä myös hallituksen poliitikoille, jotka vannovat kulttuurin nimeen vain vaalikampanjoissaan neljän vuoden välein.
Olen itse tehnyt 30 vuoden työuran tapahtuma-alalla, joten koen alan kriisin läheiseksi. Vuonna 1990 alkanut urani on sisältänyt tuhansia keikkoja ravintoloissa, konserteissa, kiertueilla ja festareilla. Ensin DJ-keikkoja, sitten myös artistina ja viime vuosina toimittajana. Alan kulisseissa työskentelee valtava joukko ahkeria ihmisiä, jotka ovat olleet maaliskuusta saakka ilman työtä. Keikkakalenterit tyhjentyivät silloin yhdessä päivässä. Elokuussa Suomessa ehdittiin järjestää muutama festivaali, kunnes niiden järjestäminen muuttui taas mahdottomaksi. Ehdin tuolloin käydä työkeikalla Vaasa Festivaleilla, josta tässä alla videoraportti.
Suomen tapahtumateollisuuden parissa työskentelee 3 200 yritystä sekä kymmeniä tuhansia yksinyrittäjiä, työntekijöitä ja freelancereita. He pitävät kulisseissa huolta siitä, että teattereissa on lavasteita, konserteissa vessoja, messuosastoilla sähköä, festareilla esiintymislavat, artisteilla monitorimiksaus ja laulajien taustalla muusikot. Tämä kaikki siksi, että suomalaiset voisivat nauttia rakastamiensa tähtien esityksistä. Nyt näitä ammattilaisia kutsutaan massatyöttömiksi.
Aamulehti 10.9.2020
Eduskunta edellytti ravintolat sulkiessaan (HE 67/2020), että hallitus korvaa aiheutuvat vahingot kohtuullisella kompensaatiolla. Sellaista ei tullut, ja samaan aikaan tapahtuma-ala jäi täysin ilman tukia. Ymmärrän koronarajoitusten tarpeen, mutta niiden myötä tapahtuma-alaa pitäisi tukea taloudellisesti, jotta se ei kaatuisi tähän kriisiin.
Tapahtumien vaikutukset yhteiskuntaan. Kuva: Tapahtumateollisuus
Turun yliopiston toimialatutkimuksen mukaan tapahtuma-alaa uhkaa jopa 1 500 miljoonan euron menetykset. Ilman tukea tullaan näkemään konkurssiaalto ja ilman työtä olevat tuhannet ammattilaiset suuntaavat kortistoon tai uusille toimialoille. Eikä kyse ole vain tapahtuma-alasta, vaan myös hotelleista, takseista, kaupoista ja ravintoloista. Blockfest on tuonut talousalueelle vuosittain jopa 18 miljoonaa euroa ja Alihankintamessut 6,4 miljoonaa euroa. Lisäksi teatterit tuovat kukin vuosittain miljoonia euroja alueilleen.
Maaliskuussa esitimme lääkkeeksi arvonlisäverojen palauttamista yrityksille ja työnantajamaksujen perimisestä luopumista määräajaksi. Tapahtuma-ala tarvitsee lisäksi tukikriteerien uudelleen määrittelyn kausittaiseen toimintaan soveltuviksi. Vain siten yleisötapahtumia ja kulttuuria on varmuudella tarjolla myös ensi vuonna. Kuka tekee jatkossa festivaaleja, teatteria, konsertteja ja muita yleisötapahtumia, jos alan yritykset ovat konkurssissa ja tekijät vaihtaneet alaa?
Lempäälän kunnanvaltuusto hyväksyi tänään 3.9.2020 valtion ja Tampereen kaupunkiseudun välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksen vuosille 2020-2023. Pidin asiasta oheisen kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron.
—
Kokoomuksen valtuustoryhmä katsoo, että MAL-sopimuksessa Lempäälälle merkittäviä ovat erityisesti liikenteelliset tavoitteet, joiden osalta Lempäälä on Pirkanmaalla keskeisessä asemassa verrattuna muihin kehyskuntiin. Sijaintimme kasvukäytävällä heti Tampereen eteläpuolella antaa kunnalle kilpailuedun muihin kuntiin nähden. Tämä etu meidän tulee kyetä myös hyödyntämään esimerkiksi yritysalueiden kaavoituksessa.
Kolmostien niin sanottu Puskiaisten oikaisu tulee vähentämään Kuljun ja Sääksjärven välillä liikennemääriä merkittävästi ja lyhentämään matka-aikaa Lempäälässä Pirkkalan suuntaan. Kehä II tulee nopeuttamaan matka-aikaa lentokentälle ja se myös mahdollistaa kunnalle uusia yritysalueita yhdessä Puskiaisten moottoritien oikaisun kanssa. Tiemaksuja kokoomuksen valtuustoryhmä ei kannata. Sen sijaan joukkoliikennettä tulee kehittää niin, että palvelun laatu riittää houkuttelemaan käyttäjiä yksityisautoista muihin liikkumismuotoihin.
Arvoisa puheenjohtaja, sijaintinsa ansiosta Lempäälä on raidekunta. Raideliikenne on meille erityisen tärkeää niin työmatkaliikenteessä kuin vapaa-ajan liikenteessäkin. Kasvava kuntakeskus on jopa riippuvainen hyvistä raideliikenteen yhteyksistä ja lähijunaliikenteen kehityksestä. Tulevaisuudessa myös Tampereella opiskelevat voivat asua Lempäälässä ja päästä vartissa vaikkapa yliopiston kampukselle.
Oma liikenteellinen kokonaisuutensa on Suomi-rata. Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa jo olemassa olevan pääradan kehittämistä, ja sen myötä kolmatta ja neljättä raidetta Helsingistä Tampereelle. Tämän kehityksen myötä lähijunaliikenteen kasvu on mahdollista samoin kuin uudet seisakkeet ja asemat Lempäälän alueella.
Lempäälän kunnanhallitus päätti yksimielisesti ja hyvin perustellen, että Lempäälä ei ole mukana Suomi-radan hankeyhtiössä, joka suunnittelee kokonaan uuden miljardien eurojen raideyhteyden rakentamista Helsingistä Tampereelle. Kokoomuksen valtuustoryhmä katsoo, että tämän niin sanotun oikoradan suunnittelemisesta tulee luopua ja panostukset keskittää nykyiseen päärataan. Se on koko kasvukäytävän etu, ja se on myös Lempäälän etu. Arvoisa puheenjohtaja, meidän tulee pitää huolta siitä, että MAL-sopimuksessa mukana olevat suunnitelmat alueellamme myös toteutuvat.
Pääministeri Marinin neuvottelema EU-elvytyspaketin mahalasku on vienyt huomiota ongelmalta, jossa Suomi rikkoo tietoisesti EU-oikeutta yrittämällä kieltää alkoholijuomien etämyynnin ulkomailta suomalaisiin koteihin. Tuotteiden (myös alkoholin) ja palvelujen vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perusperiaate, joten Suomi ei voisi kieltää vaikka haluaisikin. Ja yritystä siihen virkamiehillä on viime aikoina toden totta ollut. Nyt myös kokoomuksen euroedustaja Petri Sarvamaalta tulee Brysselistä arvokasta tukea tärkeän epäkohdan korjaamiseen.
Heinäkuussa paljastui, että suomalaisten pienpanimojen etämyyntiä koskevassa käsittelyssä sosiaali- ja terveysministeriö esitti Marinin hallitukselle perättömiä tietoja, joiden esittämisen jälkeen hallitus päätti olla vapauttamatta kotimaisten pienpanimoiden etämyyntiä. On syytä epäillä, että päätös tehtiin ainakin osin perättömien tietojen pohjalta. Hallitus torppasi esityksen etämyynnistä, vaikka vihreät ja keskusta olivat puheenjohtajiaan myöden julkisuudessa liputtaneet pienpanimojen etämyynnin puolesta. Juhlapuheissa puhuttiin siis täysin muuta kuin todellisuudessa päätettiin. Käänsiko takin siis vihervasemmiston perinteisesti kannattama holhous vai kenties virheelliset tiedot päätöksenteon tukena?
Mitä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet sitten perättömästi väittivät? Esimerkiksi sitä, että Valvira olisi ollut tekemässä poliisille 12 esitutkintapyyntöä alkoholia toisista jäsenvaltioista myyvistä yrityksistä. Valvira vastasi kysyttäessä, että se ei ole tehnyt tutkintapyyntöjä ja pahoitteli Valvirasta riippumattomista syistä alkunsa saanutta kohua. Näiden tietojen valossa voidaan katsoa, että ministeriö esitti hallitukselle päätöksenteon pohjaksi perättömiä väitteitä. Tutkintapyyntöjen lisäksi ministeriö esitti hallitukselle niin ikään vailla perusteita, että Ruotsin Systembolagetilla ei olisi etämyyntiä koskevia poikkeuksia. Miten on mahdollista, että ministeriössä kukaan ei joudu vastuuseen perättömien väitteiden esittämisestä hallitukselle?
Vasemmalla sosiaali- ja terveysministeriön materiaali hallitukselle ja oikealla Valviran lausunto kyseisestä väitteestä.
Kesäkuussa 2020 Suomen korkein hallinto-oikeus antoi tärkeän ennakkoratkaisun (KHO:2020:77), joka antoi ministeriölle kylmää kyytiä vesittämällä ministeriön sekä terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väitteet, joiden mukaan alkoholin etämyynti ulkomailta Suomeen olisi laitonta. Suomi ei nimittäin ollut tehnyt komissiolle direktiivin edellyttämää etämyynnin kieltämistä koskevaa ilmoitusta, ja ilmoittamatta jääneitä kansallisia määräyksiä ei voida soveltaa. Näin ollen ministeriön ja virkamiesten väitteet laittomuudesta ovat olleet alusta saakka perättömiä. Ministeriö vahvisti 24.4.2019, ettei Suomi ollut tehnyt komission edellyttämää tiedonantoa. Syy siihen on luonnollinen, sillä komissio ei olisi hyväksynyt perusperiaatteitaan loukkaavaa etämyynnin kieltoa. Keväällä 2020 myös Suomen verohallinto totesi etämyynnin ulkomailta Suomeen lailliseksi. Se oli verottajalta suoraselkäinen lausunto.
Minä siis voin tilata – ja perjantaina viimeksi tilasinkin – laatikollisia viiniä Italiasta suoraan kotiovelleni, mutta en voi tilata sixpackia olutta paikalliselta pienpanimolta. Kotimainen ja ulkomainen yritys ovat siis kuluttajakaupassa edelleen räikeästi eriarvoisessa asemassa nimenomaan siten, että suomalainen yritys on heikommassa asemassa. Monissa euromaissa oman maan yrityksiä pyritään suosimaan ulkomaisten kustannuksella, mutta Suomessa tilanne on päinvastoin. Ehkä juuri samasta syystä Marin neuvotteli meille 3 400 miljoonan euron laskun eteläeurooppalaisten maiden talouskasvun tueksi.
EU-elvytyspaketista on hiljalleen paljastunut seikkoja, jotka antavat entistä suuremman syyn kyseenalaistaa pääministeri Sanna Marinin suomalaisille veronmaksajille neuvottelema 3 400 miljoonan euron lisälasku. Näyttää siltä, että kyseessä ei ole elvytyspaketti ensinkään, vaan sen sijaan alkusysäys tulonsiirtounionille, jossa taloutensa hyvin hoitaneet maat kuittaavat jatkossakin taloutensa huonosti hoitaneiden maiden laskun. Tämän jälkeen jäsenmailla ei ole enää intressiä hoitaa julkista talouttaan kestävästi, koska muiden maiden veronmaksajat rientävät kerta toisensa jälkeen apuun. Tuloksena voi olla itseään ruokkiva kierre, kun Suomi on jo kertaalleen päästänyt kriisimaiden kädet taskuilleen.
En toki ole ainoa tätä mieltä oleva, sillä myös maamme arvostetuimpiin talouden asiantuntijoihin lukeutuvat professorit Päivi Leino-Sandberg ja Vesa Vihriälä kirjoittavat samansuuntaisesti.
”Elvytysrahaston tukitoimilla luodaan jäsenmaille odotus siitä, että korkean julkisen velan tilanteessa muut maat auttavat finanssipoliittisessa elvytyksessä, ja vieläpä ilman sellaista ehdollisuutta, joka on aiemmin tulkittu edellytykseksi rahoitustuen yhteensopivuudelle perussopimuksen ns. no bailout-artiklan 125 kanssa. Tämä heikentää ilmeisellä tavalla kannustinta huolehtia julkisen talouden kestävyydestä.”
– professori Vesa Vihriälä 13.7.2020
EU-perussopimukseen 125 artiklassa (no-bailout) on estetty tällaisen sosialistisen tulonjakomallin syntyminen, mutta nyt sellainen saatiin rakennettua koronakriisin siivellä kutsumalla sitä harhaanjohtavasti elvytyspaketiksi. Paketissa rahaa ei nimittäin jaeta jäsenmaille vain koronakriisin seurausten perusteella, vaan myös kriisiä edeltävän taloustilanteen perusteella. Näin ollen koronaelvytyksen lisäksi paketilla tuetaan talouttaan heikosti jo aiemmin hoitaneita maita ja pidetään Italian valtionlainojen korot kurissa. Keskustan Mauri Pekkarisen mukaan EU lahjoittaa jo pelkästään Italialle 82 miljardia euroa, josta Suomen osuus on 1,79 prosenttia. Toisin sanoen Suomi lahjoittaa Italialle 1 460 miljoonaa euroa suomalaisten veronmaksajien rahaa.
Tätä Sanna Marin kutsuu onnistumiseksi.
Eikä tämä jää takuulla viimeiseksi kerraksi, sillä perussopimuksen yli ei ole aiemmin kävelty niin selkeästi kuin nyt. Seuraavan kierroksen veruke voi olla koronan toinen aalto, Yhdysvaltojen laman seuraukset, Italian pankkisektorin kriisi tai lähes mikä tahansa muu sopivaksi katsottu syy. Marinin hallitus on ilman koronaakin lisäämässä Suomen julkista velkaa siihen tahtiin, että voimme pian olla itsekin pelastettavia joukossa. Työllisyystoimista laistaminen on kuitenkin toisen kirjoituksen aihe, joten ei siitä tässä enempää.
”Elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen. Se luo 40 vuotta voimassa olevan rakenteen, jota on helppo soveltaa uudelleen, kun toiminnan rahoittamisesta velaksi on jo aikaisemmin sovittu. Muutoksena se ansaitsisi demokraattisessa yhteiskunnassa perusteellisen käsittelyn, jossa uuden rahoitusmallin valtiosääntöisiä ja muita vaikutuksia arvioitaisiin huolella ja avoimesti.”
– professori Päivi Leino-Sandberg 10.7.2020
Pääministeri Marinin saavutuksia on ruodittu mediassa syystäkin ahkerasti, sillä pääministerin epäillään jopa toimineen vastoin perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan ohjeita. Aika näyttää oliko näin. Varmaa kuitenkin on, että kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit jättivät useiden pitkien käsittelyjen jälkeen suuressa valiokunnassa eriävän mielipiteensä pääministerille annetuista ohjeista. Lisäksi kokoomus vaati Suomen liittoutumista niin sanotun nuukan nelikon kanssa, mutta se ei pääministeri Marinille käynyt. Tuo sama nelikko sai lopulta merkittäviä pysyviä alennuksia, mutta Suomi sai sen sijaan pysyvän 100 miljoonan lisälaskun jäsenmaksuun. Marinin päätös olla blokkiutumatta neuvotteluissa maksaa siis veronmaksajille valtavasti hamaan tulevaisuuteen saakka.
Suomalaiset veronmaksajat tukevat nyt tehdyllä sopimuksella eteläeurooppalaisten maiden talouskasvua ja näiden maiden keskieurooppalaisia velkojia tuhansilla miljoonilla euroilla, jotka Suomi olisi voinut käyttää omaan elvyttämiseen, omien palvelujen turvaamiseen ja oman kilpailukyvyn nostamiseen. Monet tukea saavat maat aikovat keventää verotusta, mutta Suomi joutuu kiristämään sitä.
Pääministeri Marin on perustellut neuvottelemaansa 3 400 miljoonan euron lisälaskua sillä, että Suomi on vauras maa. Komission oman talousennusteen mukaan Suomi on kuitenkin ensi vuonna koko euroalueen hitaimmin kasvava talous, mutta silti tuemme auliisti muiden maiden talouskasvua. Mikäli pääministeri Marinin kovasti kehuma neuvottelutulos jää voimaan, voimme 10 vuoden päästä herätä katsomaan kuinka paljon meitä paremmin muut euromaat ovat koronakriisistä toipuneet – osin meidän kustannuksellamme.
Lienee perusteltua todeta, että Suomea vietiin EU-pöydissä kuin litran mittaa. Ja laskun maksavat ahkerat suomalaiset veronmaksajat vielä vuosikymmenten päästä.
Suomi tarvitsee panostuksia raiteisiin. Pääradan remontilla on kiire erityisesti Helsingin, Hämeenlinnan ja Tampereen välillä. Tällä kasvukäytävällä asuu 45 prosenttia suomalaisista ja tehdään puolet bruttokansantuotteesta. 400 000 työmatkalaisellaan se on maan suurin yhtenäinen työssäkäynti- ja talousalue. Pääradan remontti on kuitenkin puolen Suomen hanke, josta hyödytään aina Pohjanmaalla ja Lapissa saakka. Hankkeen tärkeydestä ei siis ole epäselvyyttä.
Viimeksi raideyhteyksistä kirjoittaessani suunnittelupöydällä oli pääradan kehittäminen, joka onkin ainoa taloudellisesti perusteltu vaihtoehto. Sittemmin kabinettien kätköistä tupsahti yllättäen aivan uusi ratayhteys, eli oikorata. Se kulkisi Helsingistä uutta lentorataa tunnelissa Helsinki-Vantaalle ja sieltä uutta oikorataa Tampereelle. Pystymetsään rakennettava raideyhteys ohittaisi tällä tietoa esimerkiksi Riihimäen ja Hämeenlinnan, jotka eivät siten olisi mukana kuittaamassa laskua.
Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö. Kuvan linjaus luonnollisesti erittäin pelkistetty.
Miljardien eurojen investointi kokonaan uuteen rataan on terveelle järjelle vieras. Miellä on jo päärata, jonka yhteyteen on varattu tilaa kolmannelle ja neljännelle raiteelle sekä kasvavalle lähijunaliikenteelle. Perusparannuksen jälkeen päärataa pääsisi Tampereelta Helsinkiin tunnissa ja vartissa. Lähes tunnin juna siis. Mikäli uusi ratayhteys päätettäisiin rakentaa, olisi se valmis aikaisintaan vuonna 2036, mutta nykyisen pääradan perusparannuksesta pääsisimme nauttimaan merkittävästi nopeammin ja miljardeja edullisemmin.
En toki ole ainoa, joka pitää uuden radan rakentamista päättömänä, sillä tuore Taloustutkimuksen selvitys vahvistaa nykyisen pääradan kehittämisen palvelevan oikorataa suurempaa matkustajajoukkoa ja säästävän rahaa. Siis tavallisten veronmaksajien rahaa. Selvityksen mukaan uuden radan sijaan kannattaa kehittää nykyistä. Siitä on helppoa olla samaa mieltä.
Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö
Pääradasta poiketen uusi oikorata ei kuulu TEN-T -yhdyskäytävään, joten sille ei voida nykyisellään saada jopa satojen miljoonien EU-rahoitusta. Nyt alkava eri vaihtoehtojen selvitystyö kestää arviolta puolitoista vuotta, eli se pudottanee hankkeen EU-rahoituskaudelta 2021-2027. Raideliikenteen kehitystä täytyy kiirehtiä, mutta oikoradasta tulee luopua ajoissa. Pyörää ei pidä keksiä uudelleen, vaikka siten Helsinki saisikin näppärästi muut maksamaan uuden lentokenttäjunansa.
Lempäälän veronmaksajille on tulossa peräti 600 000 euron vuosittainen lisälasku, jos Marinin hallituksen hanke oppivelvollisuuden pidentämisestä toteutuu. Käsittelimme juuri kunnanhallituksessa Lempäälän lausuntoa hallitukselle ja ministeriölle. Alkuperäisessä lausunnossa todettiin, että oppivelvollisuuden laajentamisella ei tulla saavuttamaan siinä tavoiteltuja vaikutuksia. SDP kuitenkin esitti kunnanhallituksessa merkittäviä muutoksia, jotka muuttivat lausunnon hanketta puoltavaksi. Muutokset hyväksyttiin äänestyksen jälkeen. Minä (kok), Päivi Söderström (kok), Heikki Hakala (kok) ja Piia Nurmela (kd) jätimme päätöksestä yhteisen eriävän mielipiteen.
”Lempäälän kunnan lausunto opetus- ja kulttuuriministeriön esityksestä oppivelvollisuuslaiksi olisi tullut hyväksyä sellaisenaan. Toisen asteen maksuttomuudesta aiheutuisi kunnalle arviolta 600 000 euron vuosittaiset lisäkulut, jotka olisivat nykytilanteessa kuntataloudelle kestämättömät. Näin merkittävien rakenteellisten uudistusten vaikutuksia tulee kehittää alueellisilla kokeiluilla, joilla selvitetään uudistusten vaikutuksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Lisäksi esityksen aikataulu on epärealistinen.”
Nuorten toisen asteen koulutus on tärkeä tavoite, mutta pakollisena sitä ei pidä toteuttaa, eikä varsinkaan tällä aikataululla ja ilman kunnille osoitettavia rahoja hankkeen toteuttamiseen. Koko ikäluokkaa koskevan pakottamisen sijaan varoja tulisi osoittaa suoraan tuen tarpeisten oppilaiden auttamiseen koko koulunkäynnin ajaksi, koska vain silloin he saisivat tarvitsemansa tuen. Koronakriisin myötä kunnat ovat kestämättömässä talouskriisissä ilman tällaisia lisälaskujakin, joten oppivelvollisuuden pidentäminen tulee vääjäämättä heikentämään palveluja kunnissa ja kaupungeissa. Raha ei tule vieläkään taikaseinästä, joten jokainen euro on pois jostain muualta.
Lempäälän-Vesilahden Sanomat 24.6.2020
Kuntien toimintoja tehostamalla voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä, ja yksin koronakriisin seurauksia voidaan vielä saada paikattua ilman merkittäviä leikkauksia. Silläkin on kuitenkin rajansa. Aikaisempien talouspaineiden lisäksi tulevaa 600 000 euron lisälaskua ei nimittäin saada enää kokoon pelkästään tehostamalla. Olen itse puhunut vuosien ajan muun muassa lapsiperheille tärkeiden perhetupien puolesta. Lempäälässä niiden kustannus on vuodessa 330 000 euroa. Ne voivat olla vaakalaudalla, jos oppivelvollisuuden pidentäminen toteutuu.
Lisäksi intensiivisen tuen luokat ja lukion oppilashuolto maksavat vuodessa 325 000 euroa, ikäihmisten aktiviteetit 185 000 euroa, seniorien kuntosalitoiminta 175 000 euroa, lasten leikkikentät 55 000 euroa ja AP/IP-kerhojen välipalat 70 000 euroa. Saadaanko näitä ei-lakisääteisiä kuluja puolustettua, jos Marinin hallitus sysää Lempäälän kunnalle kirjaimellisesti takavasemmalta 600 000 euron lisälaskun? Entä miten käy lomituspalvelujen? Kirjastojen? Lasten liikennepuiston? Nämä kysymykset tulevat ajankohtaisiksi, jos hanke toteutuu.
Yksikään valtuutettu ei halua leikata palveluista, joten jokaisen nettomaksajan tulee nyt toivoa, että Marinin hallituksen vastuuton hanke kaatuu. Eläkeläisten vappusatanen ja vanhusten hoitajamitoitus kaatuivat jo, koska niihin ei ollut varaa. Oppivelvollisuuden pidentämisestä hallitus pitää yhä kiinni, vaikka siihen tarvittavaan 180 miljoonaan euroon ei ole varaa. Näppärä hallitus keksi kuitenkin sysätä kulut kuntien niskoille. Juhlapuheissa hallitus on luvannut korvata kulut, mutta kuntaliiton laskelmat osoittavat aivan muuta. Juhlapuheet näyttävät jäävän tuttuun tapaan puheiden tasolle. Toisen asteen materiaalikulut ovat monille oppilaille merkittäviä, mutta jo nykyisin niihin on saatavissa laajasti tukea. Oppilaille koituvat kulut eivät siis voi olla peruste oppivelvollisuuden pidentämiselle, koska ne voidaan korvata jo nyt.
”Lapset ja nuoret tarvitsevat ehdottomasti lisää tukea, mutta tämä ei ole siihen oikea ratkaisu.”
Kunnallisveron nostaminen hallituksen holtittoman taloudenpidon johdosta ei ole vaihtoehto. Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa. Se on heidän omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Lempäälän kunnassa oli vuoden 2018 lopussa 9 479 kunnallisveroa maksavaa palkansaajaa, eli verrattain pieni joukko ihmisiä. Lempäälässä ei asu Nalle Walhrooseja tai vastaavia, joten arkitodellisuudessa veronkorotus kohdistuisi aivan tavallisiin lempääläisiin ihmisiin ja perheisiin, naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin. Lisäksi se heikentäisi kaikkien näiden ostovoimaa vastaavalla summalla. En voi hyväksyä tilannetta, jossa Marinin hallituksen holtittoman rahankäytön seurauksena joudutaan menemään entistä syvemmälle ahkerien kuntalaisten taskuille.
Oppivelvollisuuden pidentämiselle ei ole olemassa perusteita, jotka kestäisivät kriittisen tarkastelun. Lapset ja nuoret tarvitsevat ehdottomasti lisää tukea, mutta tämä ei ole siihen oikea ratkaisu. Vaikuttavampaa olisi auttaa tuen tarpeisia suoraan. Lempäälän intensiivisen tuen ITU-luokat ovat siitä hyvä esimerkki. Hankkeella ollaan nyt lisäämässä merkittäviä pysyviä lisäkustannuksia sekä kunnille että opetuksen ja koulutuksen järjestäjille. Siihen meillä ei ole varaa.
Jos kylässä on yksi talo tulessa, ei ole perusteltua ruiskuttaa sammutusvettä jokaiseen taloon. Ongelmanuoret tarvitsevat tukea, mutta siksi ei pidä pakottaa koko ikäluokkaa.
Jocka Träskbäck
kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja
yrittäjä ja valtuutettu
Suomen koronatilanteessa on ollut viime viikkoina nähtävissä erittäin positiivinen trendi parempaan. Hallitus joutui maanantaina luopumaan valmiuslain käytöstä, koska sille ei ollut enää perustuslain edellyttämiä painavia perusteita. Ravintoloiden ahdinkoa ei sen sijaan maanantaina purettu lainkaan, mutta keskiviikko toi ravintoloille ja tapahtuma-alalle viimein positiivisia uutisia. Kiitosta tulee antaa, kun siihen on aihetta, ja hallituksen tämänpäiväiset päätökset olivat vahvasti oikeansuuntaisia.
Taannoin ravintolat päätettiin avata siten, että anniskelu päättyy kello 22.00 ja ovet sulkeutuvat kello 23.00. Jokainen ravintola-alan ammattilainen tiesi heti, että päätös tarkoittaa puistoissa, keskustoissa ja yksityisasunnoissa pussikaljan voimin ilman valvontaa järjestettäviä festareita. Näin kävikin jo ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin poliisi tuskaili paisuneen tehtävätaakan alla. Nyt myös hallitus ymmärsi viimein tilanteen ja ryhtyi paikkaamaan tehtyä virhettä.
Hallitus ilmoitti hetki sitten, että ravintoloiden ja yleisötapahtumien rajoituksia puretaan heti juhannuksen jälkeen. Maanantaista 22. kesäkuuta lähtien ravintolat saavat tarjoilla alkoholia kello 01.00 saakka ja ovet tulee sulkea kello 02.00. Päätös tulee varmasti rauhoittamaan jonkin verran menoa yleisillä paikoilla ja yksityisasunnoissa sekä ennen kaikkea helpottamaan ravintola-alan ahdinkoa. Yhtä lailla alan ahdinkoa helpottaa päätös nostaa sisätiloissa olevien asiakaspaikkojen maksimi täyttöaste 50 prosentista 75 prosenttiin. Samalla buffet-kielto poistuu, mutta jokaisella asiakkaalla tulee jatkossakin olla oma istumapaikka. Jos koronatilanne ei heikkene, poistuvat ravintoloiden rajoitukset kokonaan 13. heinäkuuta.
Suomen festarikesä 2020 romuttui jo aiemmin heinäkuun loppuun saakka, mutta monet tapahtumajärjestäjät ja esimerkiksi teatterit odottivat tätä päivää kauhunsekaisin tuntein. Elokuun festivaalit ja muut yleisötapahtumat olivat nimittäin vielä aamulla vaakalaudalla. Nyt saatiin kuitenkin hyviä uutisia, sillä elokuun alusta lukien sallitaan yli 500 ihmisen tapahtumat ulkona ja sisätiloissa, ottaen huomioon asiakaspaikkojen rajoitukset ja mahdolliset muut järjestelyt. Tiedotustilaisuudessa jäi vielä hieman epäselväksi tuleeko festareilla käyttää vielä elokuussa 500 ihmisen karsinoita vai ei. Siihen tullee lähiaikoina tarkennus.
Mikäli nyt tehtyjä päätöksiä ei koronatilanteen heikentymisen johdosta jouduta muuttamaan, pääsevät tapahtuma-alan ammattilaiset, artistit, näyttelijät, bändit, roudarit, ääni- ja valoteknikot, catering-ammattilaiset ja järjestyksenvalvojat elokuussa pitkästä aikaa töihin. Elokuun alusta lähtien myös ravintoloiden ja klubien livekeikat todennäköisesti alkavat, sillä osa yökerhoista ryhtyy varmasti kokeilemaan viimeistään elokuussa toiminnan käynnistämistä uudelleen. Hyvä uutinen tapahtuma-alan näkökulmasta oli, että tautitilanteen parantuessa voidaan kokoontumisrajoituksista luopua lokakuun alusta lukien mahdollisesti jopa kokonaan. Se on toki artistien kannalta auttamattoman myöhään, mutta viimeinkin valo edes kajastaa synkän tunnelin päässä.
Aivan toinen kysymys on sitten se saavatko ravintolat ja tapahtuma-ala asianmukaista kompensaatiota ravintoloiden sulkemisesta ja tapahtumien kieltämisestä. Harva tietää kuinka moni ihminen työskentelee esimerkiksi yhden kiertueen tai festivaalin kulisseissa. Nyt koko toimiala on ollut vaikka työtä jo maaliskuusta saakka. Tapahtuma-alan väen tehtäviin kuuluu toimia kirjaimellisesti kulisseissa niin festareilla kuin teattereissakin, ja nyt on hyvä heti tuoda alan ammattilaiset näkyväksi kaikille. Kyseessä on nimittäin suuri joukko monialaisia ammattilaisia.
Talousarvioraami asettaa tavoitteet vuodelle 2021, eli se ohjaa viranhaltijoiden ja lautakuntien talousarvioiden laadintaa. Koronakriisin keskellä raamin merkitys korostuu, vaikka tulevaisuus onkin monilta osin hämärän peitossa. Tuleeko toinen aalto, miten yritykset ja työllisyys toipuvat ja miten erikoissairaanhoidon kulut kehittyvät? Kriisin keskellä meillä täytyy kuitenkin olla kiintopiste, jota kohti suunnistaa. Talousarvioraami on kuin majakka myrskyävällä talousmerellä.
Talousarvioraamin mukaan nykytilanteessa verotuottoja pyritään lisäämään neljä miljoonaa euroa, sopeutusta pyritään tekemään 1,5 miljoonalla eurolla ja investointeja pyritään karsimaan miljoonalla eurolla. Näitä suhdelukuja tulee tarkastella kriittisesti vielä kesän ja syksyn aikana tilanteen muuttuessa. Samalla täytyy muistaa, että kriisi on kaikkea muuta kuin ohi, sillä sen talousvaikutukset näkyvät monissa yrityksissä pitkällä viiveellä myös täällä Lempäälässä. Esimerkiksi työttömyyden huippu ei välttämättä ole vielä edes näkyvissä.
”Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa. Se on heidän omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Ahkerien kuntalaisten taskuille meneminen tulee siten olla vasta viimeinen vaihtoehto.”
Nyt tulee huomata, että vuoden 2018 lopussa Lempäälässä oli 9 479 kunnallisveroa maksavaa palkansaajaa, eli verrattain pieni joukko ihmisiä. Lempäälässä ei asu Nalle Walhrooseja tai vastaavia, joten arkitodellisuudessa mahdollinen veronkorotus kohdistuisi aivan tavallisiin lempääläisiin ihmisiin ja perheisiin, naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin. Monet näistä ahkerista palkansaajista on kriisin myötä lomautettu tai irtisanottu, joten maksajia on yhä vähemmän. Mahdollinen veronkorotus heikentäisi näiden aivan tavallisten ihmisten ja perheiden ostovoimaa suoraan vastaavalla summalla. Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa. Se on heidän omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Ahkerien kuntalaisten taskuille meneminen tulee siten olla vasta viimeinen vaihtoehto, jota ennen tulee ryhtyä tehostamaan kunnan omia toimintoja. Lisäksi on päivänselvää, että kasvava verotaakka heikentäisi kunnan houkuttelevuutta muuttokohteena varsinkin tulodesiilien keski- ja yläpäässä.
On kuitenkin mahdollista, että taloustilanne ajautuu koronan vuoksi sellaiseksi, että veroprosentteja joudutaan korottamaan. Mikäli näin käy, katsoo kokoomuksen valtuustoryhmä, että mahdollisen kunnallisveron korotuksen tulee olla erittäin maltillinen ja ainoastaan väliaikainen ratkaisu kriisin yli pääsemisen ajaksi. Pysyvä veronkorotus ei ole perusteltua, sillä talouden tasapainottamisessa täytyy keskittyä purkkapaikkauksen sijaan korjaamaan juurisyitä. Niihin lukeutuvat esimerkiksi menokuuri ja yleinen toiminnan tehostaminen.
”Kunnan investointeja täytyy tarkastella raamissa nyt esitettyä kriittisemmin ja pyrkiä karsimaan niistä enemmän kuin esitetty miljoona euroa. Investoinnit tulee siis arvioida ja priorisoida uudelleen.”
Lempäälä tunnetaan Pirkanmaan elinvoima- ja vetovoimakuntana. Tämä status tulee säilyttää, ja samalla pitää huolta yksityisen sektorin toimintaedellytyksistä. Yritykset ja niiden työpaikat ovat kunnan taloudelle elintärkeitä. Siksi yritystonttien myyntiin tulee saada uusi suurempi vaihde silmään. Kunnan investointeja täytyy tarkastella raamissa nyt esitettyä kriittisemmin ja pyrkiä karsimaan niistä enemmän kuin esitetty miljoona euroa. Investoinnit tulee siis arvioida ja priorisoida uudelleen. Lisäksi tulee selvittää myös mahdollisen investointien välivuoden vaikutukset kuntatalouteen. Kunnan kokonaismenoista merkittävä osa tuli jo ennen koronakriisiä erikoissairaanhoidosta, jonka tehostamiseen tulee erityisesti panostaa. Uusi hyvinvointijohtaja onkin jo aloittanut urakan, jonka tulokset ovat olleet rohkaisevia.
Arvoisa puheenjohtaja, tällä talousarvioraamilla ei päätetä veroprosentteja eikä määritellä sopeutuksia, vaan luodaan nimensä mukaisesti raamit valmisteluun. Nyt esitetty raami antaa nykyisen epävarmuuden keskellä viranhaltijoille ja lautakunnille hyvän pohjan tuleviin päätöksiinsä. Kriisin keskellä raamin merkitys korostuu, ja tänään valtuuston tuleekin kantaa vastuunsa ja hyväksyä suuntaviivat talousarvioiden valmistelulle.
Totean vielä lopuksi, että meidän ei pidä tukeutua vain ylhäältä avautuvaan tilannekuvaan, sillä kunnan henkilöstöllä lienee paras näkemys toimintaansa tehostavista keinoista sekä hyviä ideoita ja luovuutta. Siksi olisi paikallaan viedä IDEA-hanke uudelle tasolle ja ottaa käyttöön aloitepalkkio, jolla henkilöstöä kannustetaan pohtimaan kehitysideoita toiminnan tehostamiseksi. Olemme nimittäin kaikki tässä samassa veneessä. Yhdessä.
JULKAISTU 4.6.2020 Majoitus- ja ravintola-ala työllistää Suomessa nykyisin noin 140 000 ihmistä ja alan verojalanjälki on 2,6 miljardia euroa vuodessa. Kyseessä on siis erittäin merkittävä toimiala. Työllisyyden, ruoan ja juoman lisäksi ravintolat tarjoavat monipuolisesti hengenruokaa, kuten sosiaalista kanssakäymistä, yhdessäoloa, musiikkia ja kulttuuria. Ravintolat työllistävät oman henkilöstön lisäksi myös tuhansia esiintyviä taiteilijoita ja tapahtumajärjestämisen ammattilaisia.
Tästä syystä ravintola-alaa pitäisi käsitellä eräänlaisena elämystalouden hubiverkostona. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin aivan toinen. Hallituksessa ravintola-alaa ei nimittäin nähdä normaalina liiketoimintana. Alan päätöksenteko on keskitetty sosiaali- ja terveysministeriöön, joka käsittelee ravintoloita elinkeinotoiminnan sijaan alkoholin ja holhouksen näkökulmasta.
Aamulehti 4.6.2020.
Hallinnollinen valuvika on syntynyt jo ennen koronakriisiä, mutta kriisin myötä ongelma on konkretisoitunut. Ravintoloille ei myönnetty eduskunnan päättämiä kohtuullisia koronakorvauksia eikä edes tilapäistä oikeutta juomien ulosmyyntiin. Puhumattakaan juomien etämyynnistä, josta on kehkeytynyt erikoinen sotku. Suomalaiset voivat nimittäin tällä hetkellä tilata kotiovelleen kuormalavallisen punaviiniä Italiasta, mutta eivät sixpackiä käsityöläisolutta Suomesta.
On kestämätöntä, että ravintoloita koskeva päätöksenteko on keskitetty sosiaali- ja terveysministeriöön, jossa ravintoloihin liittyviä päätöksiä tehdään toimialaa taannuttavasti. Sääntelyä kevennettiin merkittävästi Sipilän hallituskaudella, mutta sitten positiivinen kehitys pysähtyi vaaleihin. Ravintola-ala on ennen kaikkea elinkeinotoimintaa, josta päättäminen tulee ensi tilassa siirtää työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen. Vain siten ravintola-alan sääntelyä saadaan viimein purettua eurooppalaiselle tasolle. Ravintolat ovat nimittäin paljon muutakin kuin alkoholia.
Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)
Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Aamulehdessä 4.6.2020, Helsingin Sanomissa 6.6.2020 ja Turun Sanomissa 7.6.2020.
