Julkaistu

Kolumni: Päärataa kehitettävä – oikoradasta luovuttava

Suomi tarvitsee panostuksia raiteisiin. Pääradan remontilla on kiire erityisesti Helsingin, Hämeenlinnan ja Tampereen välillä. Tällä kasvukäytävällä asuu 45 prosenttia suomalaisista ja tehdään puolet bruttokansantuotteesta. 400 000 työmatkalaisellaan se on maan suurin yhtenäinen työssäkäynti- ja talousalue. Pääradan remontti on kuitenkin puolen Suomen hanke, josta hyödytään aina Pohjanmaalla ja Lapissa saakka. Hankkeen tärkeydestä ei siis ole epäselvyyttä.

Lue myös: Lähijunien pilotti käynnistyy Pirkanmaalla – 25 uutta lähijunavuoroa (28.3.2019)

Viimeksi raideyhteyksistä kirjoittaessani suunnittelupöydällä oli pääradan kehittäminen, joka onkin ainoa taloudellisesti perusteltu vaihtoehto. Sittemmin kabinettien kätköistä tupsahti yllättäen aivan uusi ratayhteys, eli oikorata. Se kulkisi Helsingistä uutta lentorataa tunnelissa Helsinki-Vantaalle ja sieltä uutta oikorataa Tampereelle. Pystymetsään rakennettava raideyhteys ohittaisi tällä tietoa esimerkiksi Riihimäen ja Hämeenlinnan, jotka eivät siten olisi mukana kuittaamassa laskua.

Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö. Kuvan linjaus luonnollisesti erittäin pelkistetty.

Miljardien eurojen investointi kokonaan uuteen rataan on terveelle järjelle vieras. Miellä on jo päärata, jonka yhteyteen on varattu tilaa kolmannelle ja neljännelle raiteelle sekä kasvavalle lähijunaliikenteelle. Perusparannuksen jälkeen päärataa pääsisi Tampereelta Helsinkiin tunnissa ja vartissa. Lähes tunnin juna siis. Mikäli uusi ratayhteys päätettäisiin rakentaa, olisi se valmis aikaisintaan vuonna 2036, mutta nykyisen pääradan perusparannuksesta pääsisimme nauttimaan merkittävästi nopeammin ja miljardeja edullisemmin.

Tamperelainen 1.7.2020

Lue myös: Onnea Pirkanmaa! Tunnin juna Helsinkiin etenee viimein (8.8.2018)

En toki ole ainoa, joka pitää uuden radan rakentamista päättömänä, sillä tuore Taloustutkimuksen selvitys vahvistaa nykyisen pääradan kehittämisen palvelevan oikorataa suurempaa matkustajajoukkoa ja säästävän rahaa. Siis tavallisten veronmaksajien rahaa. Selvityksen mukaan uuden radan sijaan kannattaa kehittää nykyistä. Siitä on helppoa olla samaa mieltä.

Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö

Pääradasta poiketen uusi oikorata ei kuulu TEN-T -yhdyskäytävään, joten sille ei voida nykyisellään saada jopa satojen miljoonien EU-rahoitusta. Nyt alkava eri vaihtoehtojen selvitystyö kestää arviolta puolitoista vuotta, eli se pudottanee hankkeen EU-rahoituskaudelta 2021-2027. Raideliikenteen kehitystä täytyy kiirehtiä, mutta oikoradasta tulee luopua ajoissa. Pyörää ei pidä keksiä uudelleen, vaikka siten Helsinki saisikin näppärästi muut maksamaan uuden lentokenttäjunansa.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Tämä kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 1.7.2020.

Julkaistu

Lempäälälle 600 000 euron lisälasku Marinin hallitukselta

Lempäälän veronmaksajille on tulossa peräti 600 000 euron vuosittainen lisälasku, jos Marinin hallituksen hanke oppivelvollisuuden pidentämisestä toteutuu. Käsittelimme kunnanhallituksessa Lempäälän lausuntoa hallitukselle ja ministeriölle. Alunperin kunnan lausunnossa todettiin, että oppivelvollisuuden laajentamisella ei tulla saavuttamaan siinä tavoiteltuja vaikutuksia. Lausunnosta kuitenkin äänestettiin ja se hyväksyttiin lopulta hanketta puoltavana SDP:n esitettyä siihen merkittäviä muutoksia. Pääministeripuolue onnistui siis valjastamaan paikalliset aktiivinsa holtittoman talouspolitiikkansa välineeksi. Minä (kok), Päivi Söderström (kok), Heikki Hakala (kok) ja Piia Nurmela (kd) jätimme päätöksestä yhteisen eriävän mielipiteen.

”Lempäälän kunnan lausunto opetus- ja kulttuuriministeriön esityksestä oppivelvollisuuslaiksi olisi tullut hyväksyä sellaisenaan. Toisen asteen maksuttomuudesta aiheutuisi kunnalle arviolta 600 000 euron vuosittaiset lisäkulut, jotka olisivat nykytilanteessa kuntataloudelle kestämättömät. Näin merkittävien rakenteellisten uudistusten vaikutuksia tulee kehittää alueellisilla kokeiluilla, joilla selvitetään uudistusten vaikutuksia suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Lisäksi esityksen aikataulu on epärealistinen.”

Nuorten toisen asteen koulutus on tärkeä tavoite, mutta pakollisena sitä ei pidä toteuttaa, eikä varsinkaan tällä aikataululla ja ilman kunnille osoitettavia rahoja hankkeen toteuttamiseen. Koko ikäluokkaa koskevan pakottamisen sijaan varoja tulisi osoittaa suoraan tuen tarpeisten oppilaiden auttamiseen koko koulunkäynnin ajaksi, koska vain silloin he saisivat tarvitsemansa tuen. Koronakriisin myötä kunnat ovat kestämättömässä talouskriisissä ilman tällaisia lisälaskujakin, joten oppivelvollisuuden pidentäminen tulee vääjäämättä heikentämään palveluja kunnissa ja kaupungeissa. Raha ei tule vieläkään taikaseinästä, joten jokainen euro on pois jostain muualta.

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 24.6.2020

Kuntien toimintoja tehostamalla voidaan saada aikaan merkittäviä säästöjä, ja yksin koronakriisin seurauksia voidaan vielä saada paikattua ilman merkittäviä leikkauksia. Silläkin on kuitenkin rajansa. Aikaisempien talouspaineiden lisäksi tulevaa 600 000 euron lisälaskua ei nimittäin saada enää kokoon pelkästään tehostamalla. Olen itse puhunut vuosien ajan muun muassa lapsiperheille tärkeiden perhetupien puolesta. Lempäälässä niiden kustannus on vuodessa 330 000 euroa. Intensiivisen tuen luokat ja lukion oppilashuolto maksavat vuodessa 325 000 euroa, ikäihmisten aktiviteetit 185 000 euroa, seniorien kuntosalitoiminta 175 000 euroa, lasten leikkikentät 55 000 euroa ja AP/IP-kerhojen välipalat 70 000 euroa. Saadaanko näitä ei-lakisääteisiä kuluja enää puolustettua, jos Marinin hallitus sysää kunnalle 600 000 euron lisälaskun? Entä miten käy lomituspalvelujen? Kirjastojen? Lasten liikennepuiston? Kysymykset tulevat ajankohtaisiksi, jos hallituksen hanke toteutuu.

Yksikään valtuutettu ei haluaa lähteä leikkaamaan palveluista, joten jokaisen nettomaksajan tulee nyt toivoa, että Marinin hallituksen vastuuton hanke kaatuu nopeasti. Eläkeläisten vappusatanen ja vanhusten hoitajamitoitus kaatuivat jo, koska niihin ei ollut varaa. Oppivelvollisuuden pidentämisestä hallitus pitää yhä kiinni, vaikka siihen tarvittavaan 180 miljoonaan ei ole varaa. Näppärä hallitus keksi kuitenkin sysätä kulut kuntien niskoille. Juhlapuheissa hallitus on luvannut korvata kulut kunnille, mutta kuntaliiton laskelmat osoittavat aivan muuta. Juhlapuheet jäävät tuttuun tapaan puheiden tasolle. Toisen asteen materiaalikulut ovat monille oppilaille merkittäviä, mutta jo nykyisin niihin on saatavissa laajasti tukea. Oppilaille koituvat kulut eivät siis voi olla peruste oppivelvollisuuden pidentämiselle.

Kunnallisveron nostaminen hallituksen holtittoman taloudenpidon johdosta ei ole vaihtoehto. Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa. Se on heidän omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Lempäälän kunnassa oli vuoden 2018 lopussa 9 479 kunnallisveroa maksavaa palkansaajaa, eli verrattain pieni joukko ihmisiä. Lempäälässä ei asu Nalle Walhrooseja tai vastaavia, joten arkitodellisuudessa mahdollinen veronkorotus kohdistuisi aivan tavallisiin lempääläisiin ihmisiin ja perheisiin, naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin. Lisäksi se heikentäisi kaikkien näiden ostovoimaa vastaavalla summalla. En voi hyväksyä tilannetta, jossa Marinin hallituksen holtittoman rahankäytön seurauksena joudutaan menemään entistä syvemmälle ahkerien kuntalaisten taskuille.

Oppivelvollisuuden pidentämiselle ei ole olemassa perusteita, jotka kestäisivät kriittisen tarkastelun. Lapset ja nuoret tarvitsevat kyllä lisää tukea, mutta tämä ei ole siihen oikea ratkaisu. Vaikuttavampaa olisi auttaa tuen tarpeisia suoraan. Lempäälän intensiivisen tuen ITU-luokat ovat siitä hyvä esimerkki. Marinin hallituksen hankkeella ollaan nyt lisäämässä pysyviä lisäkustannuksia sekä kunnille että opetuksen ja koulutuksen järjestäjille. Siihen meillä ei ole varaa.

Jos kylässä on yksi talo tulessa, ei ole perusteltua ruiskuttaa sammutusvettä jokaiseen taloon.

Jocka Träskbäck
kokoomuksen valtuustoryhmän puheenjohtaja
yrittäjä ja valtuutettu

Julkaistu

Ravintoloille ja tapahtuma-alalle hyviä uutisia – suunta kohti tuttua normaalia

Suomen koronatilanteessa on ollut viime viikkoina nähtävissä erittäin positiivinen trendi parempaan. Hallitus joutui maanantaina luopumaan valmiuslain käytöstä, koska sille ei ollut enää perustuslain edellyttämiä painavia perusteita. Ravintoloiden ahdinkoa ei sen sijaan maanantaina purettu lainkaan, mutta keskiviikko toi ravintoloille ja tapahtuma-alalle viimein positiivisia uutisia. Kiitosta tulee antaa, kun siihen on aihetta, ja hallituksen tämänpäiväiset päätökset olivat vahvasti oikeansuuntaisia.

Taannoin ravintolat päätettiin avata siten, että anniskelu päättyy kello 22.00 ja ovet sulkeutuvat kello 23.00. Jokainen ravintola-alan ammattilainen tiesi heti, että päätös tarkoittaa puistoissa, keskustoissa ja yksityisasunnoissa pussikaljan voimin ilman valvontaa järjestettäviä festareita. Näin kävikin jo ensimmäisenä viikonloppuna, jolloin poliisi tuskaili paisuneen tehtävätaakan alla. Nyt myös hallitus ymmärsi viimein tilanteen ja ryhtyi paikkaamaan tehtyä virhettä.

Hallitus ilmoitti hetki sitten, että ravintoloiden ja yleisötapahtumien rajoituksia puretaan heti juhannuksen jälkeen. Maanantaista 22. kesäkuuta lähtien ravintolat saavat tarjoilla alkoholia kello 01.00 saakka ja ovet tulee sulkea kello 02.00. Päätös tulee varmasti rauhoittamaan jonkin verran menoa yleisillä paikoilla ja yksityisasunnoissa sekä ennen kaikkea helpottamaan ravintola-alan ahdinkoa. Yhtä lailla alan ahdinkoa helpottaa päätös nostaa sisätiloissa olevien asiakaspaikkojen maksimi täyttöaste 50 prosentista 75 prosenttiin. Samalla buffet-kielto poistuu, mutta jokaisella asiakkaalla tulee jatkossakin olla oma istumapaikka. Jos koronatilanne ei heikkene, poistuvat ravintoloiden rajoitukset kokonaan 13. heinäkuuta.

Suomen festarikesä 2020 romuttui jo aiemmin heinäkuun loppuun saakka, mutta monet tapahtumajärjestäjät ja esimerkiksi teatterit odottivat tätä päivää kauhunsekaisin tuntein. Elokuun festivaalit ja muut yleisötapahtumat olivat nimittäin vielä aamulla vaakalaudalla. Nyt saatiin kuitenkin hyviä uutisia, sillä elokuun alusta lukien sallitaan yli 500 ihmisen tapahtumat ulkona ja sisätiloissa, ottaen huomioon asiakaspaikkojen rajoitukset ja mahdolliset muut järjestelyt. Tiedotustilaisuudessa jäi vielä hieman epäselväksi tuleeko festareilla käyttää vielä elokuussa 500 ihmisen karsinoita vai ei. Siihen tullee lähiaikoina tarkennus.

Mikäli nyt tehtyjä päätöksiä ei koronatilanteen heikentymisen johdosta jouduta muuttamaan, pääsevät tapahtuma-alan ammattilaiset, artistit, näyttelijät, bändit, roudarit, ääni- ja valoteknikot, catering-ammattilaiset ja järjestyksenvalvojat elokuussa pitkästä aikaa töihin. Elokuun alusta lähtien myös ravintoloiden ja klubien livekeikat todennäköisesti alkavat, sillä osa yökerhoista ryhtyy varmasti kokeilemaan viimeistään elokuussa toiminnan käynnistämistä uudelleen. Hyvä uutinen tapahtuma-alan näkökulmasta oli, että tautitilanteen parantuessa voidaan kokoontumisrajoituksista luopua lokakuun alusta lukien mahdollisesti jopa kokonaan. Se on toki artistien kannalta auttamattoman myöhään, mutta viimeinkin valo edes kajastaa synkän tunnelin päässä.

Aivan toinen kysymys on sitten se saavatko ravintolat ja tapahtuma-ala asianmukaista kompensaatiota ravintoloiden sulkemisesta ja tapahtumien kieltämisestä. Harva tietää kuinka moni ihminen työskentelee esimerkiksi yhden kiertueen tai festivaalin kulisseissa. Nyt koko toimiala on ollut vaikka työtä jo maaliskuusta saakka. Tapahtuma-alan väen tehtäviin kuuluu toimia kirjaimellisesti kulisseissa niin festareilla kuin teattereissakin, ja nyt on hyvä heti tuoda alan ammattilaiset näkyväksi kaikille. Kyseessä on nimittäin suuri joukko monialaisia ammattilaisia.

Julkaistu

Ryhmäpuheenvuoro valtuustossa: ”Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa”

Talousarvioraami asettaa tavoitteet vuodelle 2021, eli se ohjaa viranhaltijoiden ja lautakuntien talousarvioiden laadintaa. Koronakriisin keskellä raamin merkitys korostuu, vaikka tulevaisuus onkin monilta osin hämärän peitossa. Tuleeko toinen aalto, miten yritykset ja työllisyys toipuvat ja miten erikoissairaanhoidon kulut kehittyvät? Kriisin keskellä meillä täytyy kuitenkin olla kiintopiste, jota kohti suunnistaa. Talousarvioraami on kuin majakka myrskyävällä talousmerellä.

Talousarvioraamin mukaan nykytilanteessa verotuottoja pyritään lisäämään neljä miljoonaa euroa, sopeutusta pyritään tekemään 1,5 miljoonalla eurolla ja investointeja pyritään karsimaan miljoonalla eurolla. Näitä suhdelukuja tulee tarkastella kriittisesti vielä kesän ja syksyn aikana tilanteen muuttuessa. Samalla täytyy muistaa, että kriisi on kaikkea muuta kuin ohi, sillä sen talousvaikutukset näkyvät monissa yrityksissä pitkällä viiveellä myös täällä Lempäälässä. Esimerkiksi työttömyyden huippu ei välttämättä ole vielä edes näkyvissä.

”Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa. Se on heidän omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Ahkerien kuntalaisten taskuille meneminen tulee siten olla vasta viimeinen vaihtoehto.”

Nyt tulee huomata, että vuoden 2018 lopussa Lempäälässä oli 9 479 kunnallisveroa maksavaa palkansaajaa, eli verrattain pieni joukko ihmisiä. Lempäälässä ei asu Nalle Walhrooseja tai vastaavia, joten arkitodellisuudessa mahdollinen veronkorotus kohdistuisi aivan tavallisiin lempääläisiin ihmisiin ja perheisiin, naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin. Monet näistä ahkerista palkansaajista on kriisin myötä lomautettu tai irtisanottu, joten maksajia on yhä vähemmän. Mahdollinen veronkorotus heikentäisi näiden aivan tavallisten ihmisten ja perheiden ostovoimaa suoraan vastaavalla summalla. Kunnallisvero on aina ihmisten rahaa. Se on heidän omalla työllään ansaitsemaa rahaa. Ahkerien kuntalaisten taskuille meneminen tulee siten olla vasta viimeinen vaihtoehto, jota ennen tulee ryhtyä tehostamaan kunnan omia toimintoja. Lisäksi on päivänselvää, että kasvava verotaakka heikentäisi kunnan houkuttelevuutta muuttokohteena varsinkin tulodesiilien keski- ja yläpäässä.

On kuitenkin mahdollista, että taloustilanne ajautuu koronan vuoksi sellaiseksi, että veroprosentteja joudutaan korottamaan. Mikäli näin käy, katsoo kokoomuksen valtuustoryhmä, että mahdollisen kunnallisveron korotuksen tulee olla erittäin maltillinen ja ainoastaan väliaikainen ratkaisu kriisin yli pääsemisen ajaksi. Pysyvä veronkorotus ei ole perusteltua, sillä talouden tasapainottamisessa täytyy keskittyä purkkapaikkauksen sijaan korjaamaan juurisyitä. Niihin lukeutuvat esimerkiksi menokuuri ja yleinen toiminnan tehostaminen.

”Kunnan investointeja täytyy tarkastella raamissa nyt esitettyä kriittisemmin ja pyrkiä karsimaan niistä enemmän kuin esitetty miljoona euroa. Investoinnit tulee siis arvioida ja priorisoida uudelleen.”

Lempäälä tunnetaan Pirkanmaan elinvoima- ja vetovoimakuntana. Tämä status tulee säilyttää, ja samalla pitää huolta yksityisen sektorin toimintaedellytyksistä. Yritykset ja niiden työpaikat ovat kunnan taloudelle elintärkeitä. Siksi yritystonttien myyntiin tulee saada uusi suurempi vaihde silmään. Kunnan investointeja täytyy tarkastella raamissa nyt esitettyä kriittisemmin ja pyrkiä karsimaan niistä enemmän kuin esitetty miljoona euroa. Investoinnit tulee siis arvioida ja priorisoida uudelleen. Lisäksi tulee selvittää myös mahdollisen investointien välivuoden vaikutukset kuntatalouteen. Kunnan kokonaismenoista merkittävä osa tuli jo ennen koronakriisiä erikoissairaanhoidosta, jonka tehostamiseen tulee erityisesti panostaa. Uusi hyvinvointijohtaja onkin jo aloittanut urakan, jonka tulokset ovat olleet rohkaisevia.

Arvoisa puheenjohtaja, tällä talousarvioraamilla ei päätetä veroprosentteja eikä määritellä sopeutuksia, vaan luodaan nimensä mukaisesti raamit valmisteluun. Nyt esitetty raami antaa nykyisen epävarmuuden keskellä viranhaltijoille ja lautakunnille hyvän pohjan tuleviin päätöksiinsä. Kriisin keskellä raamin merkitys korostuu, ja tänään valtuuston tuleekin kantaa vastuunsa ja hyväksyä suuntaviivat talousarvioiden valmistelulle.

Totean vielä lopuksi, että meidän ei pidä tukeutua vain ylhäältä avautuvaan tilannekuvaan, sillä kunnan henkilöstöllä lienee paras näkemys toimintaansa tehostavista keinoista sekä hyviä ideoita ja luovuutta. Siksi olisi paikallaan viedä IDEA-hanke uudelle tasolle ja ottaa käyttöön aloitepalkkio, jolla henkilöstöä kannustetaan pohtimaan kehitysideoita toiminnan tehostamiseksi. Olemme nimittäin kaikki tässä samassa veneessä. Yhdessä.

Julkaistu

Ravintola-ala väärässä ministeriössä – tarjoaa paljon muutakin kuin alkoholia

Majoitus- ja ravintola-ala työllistää Suomessa nykyisin noin 140 000 ihmistä ja alan verojalanjälki on 2,6 miljardia euroa vuodessa. Kyseessä on siis erittäin merkittävä toimiala. Työllisyyden, ruoan ja juoman lisäksi ravintolat tarjoavat monipuolisesti hengenruokaa, kuten sosiaalista kanssakäymistä, yhdessäoloa, musiikkia ja kulttuuria. Ravintolat työllistävät oman henkilöstön lisäksi myös tuhansia esiintyviä taiteilijoita ja tapahtumajärjestämisen ammattilaisia.

Tästä syystä ravintola-alaa pitäisi käsitellä eräänlaisena elämystalouden hubiverkostona. Todellisuudessa tilanne on kuitenkin aivan toinen. Hallituksessa ravintola-alaa ei nimittäin nähdä normaalina liiketoimintana. Alan päätöksenteko on keskitetty sosiaali- ja terveysministeriöön, joka käsittelee ravintoloita elinkeinotoiminnan sijaan alkoholin ja holhouksen näkökulmasta.

Aamulehti 4.6.2020.

Hallinnollinen valuvika on syntynyt jo ennen koronakriisiä, mutta kriisin myötä ongelma on konkretisoitunut. Ravintoloille ei myönnetty eduskunnan päättämiä kohtuullisia koronakorvauksia eikä edes tilapäistä oikeutta juomien ulosmyyntiin. Puhumattakaan juomien etämyynnistä, josta on kehkeytynyt erikoinen sotku. Suomalaiset voivat nimittäin tällä hetkellä tilata kotiovelleen kuormalavallisen punaviiniä Italiasta, mutta eivät sixpackiä käsityöläisolutta Suomesta.

On kestämätöntä, että ravintoloita koskeva päätöksenteko on keskitetty sosiaali- ja terveysministeriöön, jossa ravintoloihin liittyviä päätöksiä tehdään toimialaa taannuttavasti. Sääntelyä kevennettiin merkittävästi Sipilän hallituskaudella, mutta sitten positiivinen kehitys pysähtyi vaaleihin. Ravintola-ala on ennen kaikkea elinkeinotoimintaa, josta päättäminen tulee ensi tilassa siirtää työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen. Vain siten ravintola-alan sääntelyä saadaan viimein purettua eurooppalaiselle tasolle. Ravintolat ovat nimittäin paljon muutakin kuin alkoholia.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Aamulehdessä 4.6.2020, Helsingin Sanomissa 6.6.2020 ja Turun Sanomissa 7.6.2020.

Julkaistu

Kokoomus on duunarin valinta – työpaikkojen ja hyvinvoinnin puolesta

Syvälle juurtuneen stereotypian mukaan vasemmistoa äänestää työväestö, joka toimii muun muassa teollisuuden tuotantolaitoksissa. Samanlaisen stereotypian mukaan vasemmiston äänestäjät puhuvat talouspolitiikasta ainoastaan kritisoidessaan kokoomusta – taas stereotypioiden perusteella. Tämä taas johtuu siitä, että talouspolitiikkaa pidetään jostain syystä porvarien hömpötyksenä. Stereotypiat sikseen, sillä talouspolitiikan tulisi kiinnostaa jokaista aikuista suomalaista ammattiin katsomatta.

Talouspolitiikasta huolehtimisen pitäisi olla erityisen kirkkaana teollisuudessa työskentelevien mielessä, sillä juuri se määrittelee onko heillä tulevaisuudessa töitä vai ei. Työpaikkojen säilyminen Suomessa on yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta äärimmäisen tärkeää, ja siksi suomalaisen teollisuuden kansainvälisestä kilpailukyvystä täytyy pitää huolta. Parhaillaan Suomi on kuitenkin ottamassa tässä kilpailussa takapakkia.

Lue myös: Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa (26.1.2019)

Jämsän Kaipolan tehtaan lakkauttaminen on surullinen esimerkki siitä miten käy, kun vasemmisto pääsee vallankahvaan heikentämään yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä ja nostamaan työn hintaa ammattiliittojen kanssa. Tehtaan lakkauttaminen ei tullut kenellekään yllätyksenä, sillä Wahlroos varoitti asiasta jo tammikuussa ja UPM:n johtaja Jussi Pesonen vielä helmikuussa. Eikä kyse ole vain Kaipolasta, sillä EU-komissio ennustaa työn hinnan nousevan vuosina 2021-2022 kaikista jäsenmaista eniten juuri Suomessa, noin viisi prosenttia. Se ei voi olla vaikuttamatta yritysten kiinnostukseen investoida Suomeen.

Jämsän valtuustossa demarit olivat edellisissä kuntavaaleissa suurin puolue ja keskusta toiseksi suurin. Molemmat puolueet rapauttavat parhaillaan Suomen kilpailukykyä maamme hallituksessa. Veikkaan, että viime päivien tragedian jälkeen kummankaan kannatus ei ole Jämsän alueella ainakaan nousussa. Ymmärrän hyvin miksi Kaipolan työntekijät eivät halunneet nähdä pääministeri Marinia tehtaalla, vaan ohjasivat hänet sen sijaan läheiselle koululle.

”Vuoden 2019 vaaleissa demarit lupasivat kääntää talouspolitiikan suunnan ja pitivät lupauksensa.”

Yritysmyönteinen kulttuuri luo maahan lisää työpaikkoja ja työtä, mutta Marinin hallituksen yritysvastainen ideologia ja poikkeuksellisen punaisen pääministerin käytännön toimet johtavat vääjäämättä työpaikkojen katoamiseen. Ja ei, koronan taakse hallitus ei voi mennä piiloon, koska talouden jyrkkä alamäki alkoi jo kuukausia ennen koronakriisin alkamista. Hallituksella oli ennen koronakriisin alkamista seitsemän kuukautta aikaa tehdä tehokkaita työllisyystoimia, mutta yhtään sellaista ei ole tehty.

Sipilän kaudella Suomeen syntyi 140 000 uutta työpaikkaa, maamme kilpailukykyä (kiky) parannettiin monin tavoin ja BKT kasvoi kohisten. Vuoden 2019 vaaleissa demarit lupasivat kuitenkin kääntää talouspolitiikan suunnan ja pitivät kerrankin lupauksensa. Ylpeilivät vieläpä julkisesti kuinka peruivat yksi toisensa jälkeen kilpailukyvyn eteen tehtyjä toimia. Jämsässä nähdään nyt käytännössä mihin tuo politiikka johtaa, kun yritysten toimintaedellytyksiä rapautetaan jatkuvasti sekä hallituksen omilla että myös demarien työmarkkinasiiven (AY-liike) päätöksillä, esityksillä ja vaatimuksilla.

Lue myös: Oikeistohallitus teki hyvää pienituloisille – hyvinvoinnin tulevaisuus ratkaistaan vaaleissa (28.3.2019)

Elämme nyt 2020-lukua. Aikakautta, jona myös teollisuuden parissa työskentelevien kannattaa harkita kahteen kertaan haluavatko he äänestää mattoa jalkojen alta vetävää vasemmistoa vai kenties niitä, jotka haluavat työpaikkojen ja tehtaiden pysyvän jatkossakin Suomessa. Työpaikan pelastamisen hintana voi olla kiky-sopimus tai vastaava, mutta silloin leipää tulee perheen pöytään jatkossakin. Ilman työtä ja työpaikkaa tilanne on hieman toinen, kun lyhentyvä ansiosidonnainen voi jäädä ainoaksi lohduksi.

Suomalaiset tarvitsevat nyt ennen kaikkea työtä.

Ja Suomi tarvitsee nyt ennen kaikkea kilpailukykyä. Vain työn ja työpaikkojen myötä meillä on varaa nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon. Jämsän tapaus osoittaa, että vastakkainasettelu duunarien ja porvarien välillä kuuluu jättää tunkkaiselle 1960-luvulle, sillä ilman yrityksiä ja yrittäjiä ei ole työpaikkoja ja ilman henkilöstöä ei ole yrityksiä. Kaikkia tarvitaan yhtä paljon. Yrityksissä ei enää ole – ei ainakaan pitäisi olla – kahden kerroksen väkeä. Kaikki ovat samassa veneessä, joten myös suunnan tulisi olla yhteinen.

Lue myös: SDP ajaa Suomea selvitystilaan – jakovarassa piilee jakovaara (6.5.2018)

Marinin hallituskausi on osoittanut, ettei työpaikkoja synny Suomeen ilman asiantuntevaa talouspolitiikkaa. Nykytahdilla Suomesta ehditään lakkauttaa vielä monta tehdasta ennen talouden seuraavaa suunnanmuutosta. Istuvan hallituksen näpertely intersektionaalisen feminisminsä ja ulkomaille lahjoittamiensa miljardien eurojen kanssa saisi viimein loppua, sillä hallituskautta on kulunut pian 500 päivää, eikä kipeästi tarvittavia työllisyystoimia ole nähty kuin katteettomissa juhlapuheissa. Vasemmistobussi lähestyy siis kuilun reunaa.

Kokoomus esitti äskettäin keinot 100 000 uuden työpaikan luomiseen. Se on valtava määrä, mutta täysin mahdollista. Tarvitaan vain oikeat päättäjät oikeisiin paikkoihin. Kokoomus haluaa Suomeen lisää työtä ja alentaa työn tekemisen verotusta, sillä työn tekemisestä täytyy tehdä kannattavaa.

Siksi kokoomus on myös duunarin valinta.

Julkaistu

Ravintola-ala hallituksen löysässä hirressä – epätietoisuus kalvaa kymmeniä tuhansia

Koronakriisin suurimpiin häviäjiin lukeutuvalla ravintola-alalla tuhannet yrittäjät ja kymmenet tuhannet työntekijät roikkuvat löysässä hirressä, kun hallitus viivyttelee päätöstensä kanssa. Kun ravintoloiden avaamiseen oli aikaa kaksi viikkoa, päätti hallitus ottaa vielä viikon aikalisän. Tietoa on siis tulossa aikaisintaan viikkoa ennen ovien avaamista. Tällainen toiminta osoittaa tietämättömyyttä ravintola-alan toiminnasta.

Naisvaltaisella ravintola-alalla työskentelee osa-aikaiset mukaan lukien noin 90 000 ihmistä, joten kyse on merkittävästä toimialasta. Eduskunta velvoitti hallitusta korvaamaan ravintoloiden sulkemisesta aiheutuvat menetykset kohtuullisesti. Ravintola-ala laski, että kompensaatiota tarvitaan 350 miljoonaa, mutta hallitus esitti 83 miljoonan kompensaatiota ja 40 miljoonan työllistämistukea. Se ei riitä pelastamaan työpaikkoja. Kokoomus sen sijaan esittää ravintoloille 300 miljoonan kompensaatiota, jolla työpaikat ja toimiala pelastettaisiin.

Aamulehti 16.5.2020

Nopea ratkaisu ravintola-alan elvyttämiseksi oli esitys alle 16-prosenttisten juomien ulosmyynnin sallimisesta. Se ei hallitukselle käynyt, sillä tuoreessa muistissa on vasemmiston vastustus jopa nelosoluelle ruokakaupoissa. Pidän taantumuksellisena tapaa, jolla Suomessa alkoholia ja ravintola-alaa käsitellään edelleen osana sosiaalipolitiikkaa, kun muissa länsimaissa se on elinkeinopolitiikkaa. Ravintola-ala tulisi mielestäni siirtää ensi tilassa sote-ministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriön alaisuuteen.

Yhteiskuntaa täytyy nyt ryhtyä avaamaan hallitusti, mutta avaaminen olisi pitänyt aloittaa ruokaravintoloista. Niissä turvaetäisyydet on mahdollista pitää toisin kuin kouluissa. Asiakaspaikkojen puolittaminen, pöytien turvavälit, henkilöstön maskipakko ja pöytiintarjoilu toisivat turvaa enemmän kuin aukiolojen rajoittaminen. Valtionvarainministeri Kulmuni julisti taannoin, ettei yksikään yritys mene konkurssiin koronakriisin vuoksi. Nyt meidän tulee toivoa, että tuo lupaus edes yritetään pitää.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä mielipiteenä 16.5.2020.

Julkaistu

Väärinkäsityksiä koulujen avaamisesta

Nyt on paikallaan oikaista suomalaisille esitettyjä väärinkäsityksiä, joita varsinkin opetusministeri Li Andersson on viime päivinä aktiivisesti levittänyt. Valtioneuvoston asetus valmiuslaista on voimassa 13.5.2020 saakka, ellei hallitus päätä myöhemmin jatkaa sitä. Tilannetta tulee siis arvioida nykyisessä viitekehyksessä, jossa valmiuslain voimassaolo päättyy asetuksen mukaisesti.

1. Kunnat päättävät kouluistaan

Hallitus ilmoitti, että koulut avataan 14.5.2020. Hallitus ei kuitenkaan asiasta päätä, vaan sen tekevät kunnat ja aluehallintovirastot. Kunnat voivat siis halutessaan jatkaa koulujen sulkemista tartuntatautilain 58 §:n 1 momentin (ks. alla) perusteella, oli hallitus asiasta mitä mieltä tahansa. Asiasta kunnassa päättää tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin, joka määritellään kunkin kunnan hallintosäännössä. Yleensä toimielin on kunnan sote-lautakunta.

Toimenpiteen tulee olla välttämätön yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi, ja tämä määritelmä täyttyy kirkkaaasti Covid-19 -tapauksessa. Tartuntatautilain nojalla kunnat sulkivat koulujaan jo ennen kuin hallitus otti valmiuslain käyttöön, ja saman lain nojalla kunnat voivat pitää koulut suljettuna valmiuslain päättymisen jälkeen, sillä tartuntariski ei ole kadonnut minnekään.

”Kun laajaa tartunnan vaaraa aiheuttava yleisvaarallinen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäilty tartuntatauti on todettu tai sen esiintyminen on perustellusti odotettavissa, kunnan tartuntatautien torjunnasta vastaava toimielin voi päättää toimialueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden, oppilaitosten, päiväkotien, asuntojen ja vastaavien tilojen sulkemisesta sekä yleisten kokousten tai yleisötilaisuuksien kieltämisestä. Edellytyksenä on lisäksi, että toimenpide on välttämätön yleisvaarallisen tai yleisvaaralliseksi perustellusti epäillyn tartuntataudin leviämisen estämiseksi. Aluehallintovirasto voi tehdä alueellaan vastaavat päätökset silloin, kun ne ovat tarpeen usean kunnan alueella.”
– Tartuntatautilaki 58 § 1 momentti.

Saman asian vahvistaa myös lainoppinut.

”Itse asiassa jokainen kunta voi päättää. Aivan kuten epidemian alussa tietyt kunnat päättivät koulujen sulkemisesta. Poikkeusoloissa on hämärtynyt se, että päätöksenteon malli on Suomessa hyvin hajautettu. Olemme hetkellisesti eläneet retoriikassa, jossa valtioneuvosto esittää, että se on keskitetty.”
– Julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen Suomen Kuvalehdessä 29.4.2020.

2. Koulun ei ole pakko mennä

Toiseksi kouluun ei ole pakko mennä, vaikka ne avattaisiin. Suomessa ei ole koulupakkoa, vaan oppivelvollisuus. Kahden viikon vuoksi ei kannata ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin, vaan käytännöllisintä on hakea rehtorilta kaksi viikkoa lomaa tai ilmoittaa, että perheenjäsen kuuluu riskiryhmään. Koululla ei ole oikeutta selvittää ilmoituksen taustoja tarkemmin. Tässä tilanteessa valtaosa kouluista myöntää loman tai poissaolon automaattisesti ja opettaja toimittaa oppilaalle tehtäviä, joilla kahden viikon oppivelvollisuus täytetään.

Äärimmäisessä tapauksessa oppilas voi jäädä huoltajan päätöksellä myös kotiopetukseen, josta riittää ilmoitus koululle. Lupaa ei tarvita, mutta silloin vanhemman tulee vastata opetuksesta ja oppilas voi jäädä jopa ilman todistusta. Kotiopetus on järeä muutos, jota kannattaa harkita tarkkaan.

”Oppivelvollisuuden suorittaminen muulla tavoin kuin koulussa ei edellytä lupaa viranomaisilta eli käytännössä kunnan opetustoimelta. Asiasta päättää huoltaja. Huoltajan ilmoitus koululle lapsen siirtymisestä kotiopetukseen riittää. Ilmoituksen jälkeen huoltaja myös vastaa perusopetuksen oppimäärää vastaavien tietojen saavuttamisesta ja oppivelvollisen edistymisestä. Jos huoltaja laiminlyö velvollisuutensa huolehtia lapsensa oppivelvollisuuden täyttymisestä, hänet voidaan tuomita sakkoon.”
– Opetushallitus, kotiopetus

3. Kunnat voivat jatkaa etäopetusta

Kolmanneksi hallitus ei päätä jatkuuko etäopetus, vaikka koulut avattaisiin. Valmiuslain päättymisen jälkeen tulee soveltaa perusopetuslakia, joka ei varsinaisesti tunne etäopetus-termiä lasten koulunkäynnissä. Siksi valmiuslain päättymisen jälkeen 14.5.2020 alkaen etäopetuksella tarkoitetaan etäyhteydellä annettua lähiopetusta. Päätös etäyhteydellä annetusta lähiopetuksesta kuuluu perusopetuslain (ks. alla) mukaan hallituksen sijaan kunnille.

Toisin sanoen etäopetus voi jatkua kuten tähänkin saakka (mm. suorat videoyhteydet), kunhan kriteerit täyttyvät. Jos kunta päättää avata koulunsa, on osa oppilaista silloin fyysisesti koulussa lähiopetuksessa ja osan kanssa voidaan perusopetuslain mukaan hyödyntää lähiopetuksessa etäyhteyksiä, kunhan koulu määrittelee opetuksen ajankohdan. Kuntien tulee siis arvioida täyttääkö suora lähetys koulutunnilta tämän määritelmän.

”Oppilaan opiskelu voidaan järjestää osittain toisin kuin tässä laissa ja sen nojalla säädetään ja määrätään, jos perusopetuksen oppimäärän suorittaminen olisi oppilaalle olosuhteet ja aikaisemmat opinnot huomioon ottaen joltakin osin kohtuutonta tai se on perusteltua oppilaan terveydentilaan liittyvistä syistä.”
– Perusopetuslaki 18 § 1 ja 2 momentti

Perusopetuslaki 18 §:n mukaan (ks. yllä) opetusta voidaan antaa etäyhteydellä myös silloin, kun lähiopetus koulussa katsotaan olosuhteet huomioon ottaen kohtuuttomaksi, eli kyse on myös kohtuuttomuuden määritelmästä. Jokainen voi pohtia onko lapsen ja perheen terveyden vaarantaminen esimerkiksi 500 lapsen koulussa sellaista.

Arvostaisin kovasti, että maan hallitus yrittäisi jatkossa pysyä totuudessa, kun se tiedottaa kansalaisten elämään vaikuttavista asioista. Toimittaja Marja Sannikka otti asioista selvää ja kiteytti videollaan hyvin mistä koulujen sulkemisessa ja avaamisessa on kyse. Hän on tarkistanut tartuntatautilain soveltamisen julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiaiselta.

PÄIVITYS 19.7.2020

Suomessa koulut siis avattiin kahdeksi viikoksi. Kuten keväällä kirjoitin, oli se suuri ja aivan turha riskinotto Marinin hallitukselta. Kaikeksi onneksi Suomessa selvittiin suhteellisen kuivin jaloin, mutta koulujen avaamisessa olisi voinut käydä paljon pahemminkin. Nyt julkaistu maailman tähän mennessä laajin koronaviruksen leviämistä käsittelevä tutkimus vahvistaa, että 1) lapset sairastuvat koronavirukseen, 2) lapset levittävät koronavirusta ja että 3) koulujen avaaminen voi tehdä niistä koronalinkoja.

Kymmenvuotiaat lapset ja sitä vanhemmat levittävät koronavirusta samoin kuin aikuiset ja sitä nuoremmat vähemmän kuin aikuiset. Levittävät joka tapauksessa. Eteläkorealaisessa tutkimuksessa oli mukana 65 000 ihmistä ja siinä varoitetaan nimenomaan koulujen avaamisen seurauksista. Syksyllä Suomen koulujen tilanne tulee taas arvioitavaksi, jos toinen aalto on nostamassa meillä päätään. Toivotaan tietenkin, että ei ole, mutta siihen tulee jo nyt valmistautua. Tuolloin olisi enemmän kuin paikallaan, että hallitus tutustuu sosiaali- ja arvausministeriön sijaan asiantuntijoiden tutkimuksiin.

Julkaistu

Marinin hallitus käynnisti ravintola-alan alasajon – viimeinen sammuttaa valot

JULKAISTU 26.4.2020: Olen tehnyt yli 20 vuoden työuran ravintoloissa, ja parhaillaan joudun seuraamaan surullisena miten kokonaista toimialaa ajetaan alas Marinin johtaman vihervasemmiston (sisältää keskustan) toimesta. Ravintolat työllistävät Suomessa yhteensä noin 90 000 ihmistä, joten työttömyyden ja kansantalouden näkökulmasta kyse on valtavan suuresta asiasta, puhumattakaan ravintoloiden yhteiskunnalle tuomista verotuloista ja huomattavasta sosiaalisesta hyvinvoinnista. Nyt ideologia on kuitenkin ajamassa kokonaisen toimialan työpaikkojen ja hyvinvoinnin ohi.

Lue myös: Yrittäjien tilanne karmaiseva – nyt tarvitaan konkreettisia toimia (17.3.2020)

Ravintola-alan ammattilehti Viisi tähteä antaa tuoreessa kirjoituksessa täyslaidallisen juuri sinne minne se kuuluukin. Eduskunta nimittäin edellytti yksimielisessä päätöksessään, että hallituksen tulee korvata ravintoloille niiden sulkemisesta aiheutuneet haitat kohtuullisella kompensaatiolla. Näin hallitus ei ole kuitenkaan tekemässä, sillä tukisumma on jäämässä kauas eduskunnan edellyttämästä kohtuullisesta kompensaatiosta. Hallitus ei siis aio noudattaa eduskunnan yksimielistä päätöstä ravintoloiden tukemisesta.

Rajusti alimitoitetun tukisumman myötä keskusta on saamassa mitä se on aina halunnutkin, eli alkoholista tuloja saavan ravintola-alan polvilleen. Kyseessä on selkeä jatkumo puolueen aikaisemmille pyrkimyksille kieltää keskiolut ruokakaupoissa (2015) ja estää nelosoluen myynti ruokakaupoissa (2017). Ravintoloiden konkurssiaalto, kymmenien miljoonien eurojen työttömyyskorvaukset ja hallitusohjelman rahoituspohjan romuttuminen eivät paina tuossa vaakakupissa mitään, kun toisella puolella on alkoholitaannutus ja holhous. Vuonna 2015 keskustan taannutuksen esti kohupaljastuksen aikaansaama julkinen paine ja vuonna 2017 sen esti keskustan hallituskumppani kokoomus. Nyt keskusta näyttää viimein saavuttavan ideologisen tavoitteensa yksilönvapauksia mielellään kaventavien vihreiden ja demarien avulla.

Videoni yritysten tukemisesta 25.3.2020

SDP näkee, että ravintola-alalta on toimialan alasajon seurauksena luvassa jopa kymmeniä tuhansia uusia ihmisiä kortistoon ja siten riippuvaiseksi vasemmiston rakastamasta tukiviidakosta. Siellä uskotaan, että työttömyys ja kurjuus ovat tehokkain keino ehkäistä ammattiliittojen jäsenmäärän jo vuosia jatkunutta romahdusta. Jokainen tukien varassa elävä yhteiskunnan nettosaaja on potentiaalinen vasemmiston äänestäjä, joten työttömyyden lisääntymisen uskotaan lisäävän myös kannatusta. Koko lystin maksajia ovat tietenkin alati vähenevät ahkerat veronmaksajat ja tulevien sukupolvien suomalaiset. Ravintola-alallakaan kaikki eivät vielä nimittäin tiedä, että ammattiliittoa ei tarvita ansiosidonnaisen saamiseksi työpaikan mennessä alta.

Lue myös: Kirjeemme valtionvarainministerille: ”Tilanne on tällä hetkellä kriittinen” (31.3.2020)

Talousosaamisella ei ole tämän sekoilun kanssa mitään tekemistä. Vasemmistohallitus ei nimittäin voi väittää, etteikö se olisi tiennyt paremmasta. Kokoomus, Suomen Yrittäjät ja me Lempäälässä esitimme jo kuukausi sitten, että arvonlisäverojen palautus ja työnantajamaksuista luopuminen määräajaksi on tehokkain ja yksinkertaisin keino auttaa yrityksiä. Lisäksi kokoomus esitti ravintoloille mahdollisuutta alkoholin ulosmyyntiin. Hallitus ei ottanut neuvoista vaaria, vaan sen sijaan käynnisti Business Finlandin lottokoneen. Ravintolat tarvitsevat pikaisesti eduskunnan jo kertaalleen päättämän kohtuullisen kompensaation, sillä esitetty arvonlisäverojen lainaaminen takaisin yrityksille jättikorolla on kuin kastunut plokkivihko vasten kasvoja. Se olisi kuin illuusio auttamisesta. Olisi ollut hienoa, että vasemmisto olisi ottanut taloutta ja yrityksiä paremmin tuntevien asiantuntijoiden neuvoista vaarin.

Ei ottanut. Ravintoloiden alasajo on alkanut.

Syvimmät osanottoni ravintola-alan yrittäjille ja henkilöstölle. Lupaan, että minun kokoomukseni jatkaa holhouksen ja sääntelyn vastaista työtään ravintola-alan elinvoiman parantamiseksi ja terveen eurooppalaisen juomakulttuurin edistämiseksi. Seuraaviin vaaleihin saakka teemme sitä oppositiosta käsin, mutta seuraavien vaalien jälkeen seuraavalla hallituksella on edessään valtava urakka vihervasemmiston aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi. Vaaliteemani 2019 eduskuntavaaleissa oli ravintola-alan arvonlisäveron laskeminen 14 prosenttiin myös juomissa. Se on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. Puhumattakaan juomien ulosmyynnistä ravintoloista ja alkoholin kotimaisesta etämyynnistä. Voin tänään tilata Italiasta laatikon punaviiniä kotiovelleni, mutta en voi tilata Tampereelta laatikollista käsityöläisolutta. Ulkomaiset ja kotimaiset yritykset ovat siis täysin eri asemassa.

Suomalaiset päättävät vaaliuurnilla monia tärkeitä asioita, joista yksi on ravintoloiden tulevaisuus.

PÄIVITYS 7.5.2020: Ravintola-ala ilmoitti aiemmin, että tarvittava tuen määrä on yhteensä vähintään 350 miljoonaa euroa, mutta Marinin hallitus esitti 150 miljoonaa. Hallituksen sisältä eri reittejä tulleet tiedot kertovat, että keskusta ei suostunut siihen, vaan on nyt esittänyt häviävän pientä 20 miljoonan tukipakettia. Toivottavasti asiasta syntynyt kohu saa keskustan perääntymään vaatimuksistaan ja suostumaan edes 150 miljoonan euron tukipakettiin ravintoloille.

Julkaistu

Kolumni: Kriisistä löytyy kehityksen hopeareunus

Koronakriisi on sysännyt Suomen kurimukseen, jollaista ei ole nähty sitten 1990-luvun laman. Jos silloinkaan. Synkällä pilvellä on kuitenkin usein myös hopearenus, jota voi olla synkimpinä hetkinä vaikea havaita. Monia kriisiaikoja kokeneet yrittäjät kuitenkin tietävät, että nimenomaan kriiseillä on taipumus saada aikaan kehitystä, joka on usein kuplinut pinnan alla jo pidempään.

Vaikka olemme yhä kriisin keskellä ja tautihuippukin on vasta edessä, on jo nyt selvää, että Suomi on joutunut pakon edessä ottamaan historiansa suurimman digiloikan. Koululaiset, yritykset, vanhukset ja muut suomalaiset ovat ottaneet tehokäyttöön teknologioita, jotka ilman kriisiä olisivat saavuttaneet saman käyttöasteen vasta vuosien päästä. Tuskin kukaan olisi voinut vuosi sitten uskoa, että opettajat kautta maan pitävät vuonna 2020 oppitunnit etäyhteydellä ja että hoivakodin mummon suosikkitablettia ei niellä.

26 vuotta yrittäjänä on opettanut minulle, ettei mikään nopeuta tuotekehitystä ja liiketoiminnan kehitystä yhtä paljon kuin kriisi. Silloin kaivetaan esiin ideat ja ajatukset, jotka ovat matkan varrella jääneet pöytälaatikkoon. Yhtä lailla kriisissä tehostetaan toimintaa karsimalla ylimääräisiä rönsyjä. Yritykset tekevät parhaillaan kehitystyötä, jonka hedelmiä saamme poimia pitkälle tulevaisuuteen. Kriisin jälkeen ei nimittäin ole enää paluuta vanhaan.

Suomi on koronakriisissä osoittanut muulle maailmalle, että tuotekehityksemme ja innovaatiomme ovat maailman huippuluokkaa. Terveysteknologia on Suomessa maailman kärkitasoa, ja siitä voimme kaikki olla ylpeitä. Korkean teknologian yrityksemme taistelevat nyt pandemiaa vastaan aivan eturintamassa, joten Suomi on aidosti kokoaan suurempi tekijä globaaleilla markkinoilla. Toivottavasti opimme panostamaan jatkossa enemmän pienen maamme kilpailukyvyn parantamiseen ja erityisesti siihen missä me olemme maailman parhaita. Usko omaan tekemiseen on siinä avainasemassa.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä kolumnina 22.4.2020.