Fingerporissa Dr. Oetker -tavaramerkkiloukkaus?

Tavaramerkki on juridiikan erikoisalue, joka on suurimmalle osalle suomalaisista täyttä hepreaa. Muuten hyvinkin valveutuneilla kansalaisilla on usein tavaramerkeistä äärimmäisen hatarat tiedot, mikä osaltaan aiheuttaa joskus myös tahattomia tavaramerkkiloukkauksia. Parhaillaan sosiaalisessa mediassa keskustellaan huippusuositun Fingerpori-sarjakuvan lauantaisesta stripistä (katso tästä), jossa vitsaillaan tunnetun valmispizzamerkin Dr. Oetkerin kustannuksella. Hauskassa stripissä nähdään natsitohtori Dr. Oetker, joka kiduttaa potilaitaan pizzalla. Kyse on siis parodiasta.

Itse tyydyin vain nauramaan makeasti hauskalle vitsille, mutta blogisti Perttu Pulkkinen on ottanut hieman toisenlaisen lähestymistavan. Hän kirjoitti asiasta blogikirjoituksen otsikolla Rikkoiko lauantain Fingerpori lakia. En ota kantaa lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta, vaan ainoastaan epäiltyyn tavaramerkkiloukkaukseen. Niiltä osin Pulkkinen on monien muiden kansalaisten tavoin niin sanotusti hieman kujalla. Parodia ei nimittäin täytä tavaramerkkiloukkauksen määritelmää, vaikka Pulkkinen ja pizzayhtiö voisivat olla asiasta toista mieltä. Blogisti tosin muistaa ottaa huomioon asianmukaisen pro et contra -lähestymistavan pohtiessaan asian lopputulemaa.

Tavaramerkkiloukkaus edellyttää aina, että a) toisen omistaman tavaramerkin käyttö on kaupallista ja b) että tavaramerkillä tarjottava kaupallinen tuote on sama tai samankaltainen kuin mille tavaramerkki on vakiintunut tai rekisteröity. Tuotteiden ja merkkien tulee olla sekoitettavissa toisiinsa. Poikkeuksena tästä ovat tavaramerkkilain 6 § 2 momentissa tarkoitetut laajalti tunnetut tavaramerkit, jotka saavat tavallista laajempaa suojaa. Laajemman suojan saamisen ehdoton edellytys on rekisteröity tavaramerkki, sillä vakiintunut tavaramerkki ei suojaa voi saada. Pulkkinen väittää blogissaan virheellisesti, että Pertti Jarla olisi käyttänyt tavaramerkkiä Dr. Oetker Fingerpori-sarjakuvassaan kaupallisesti, koska ”tässä on kyse Pertti Jarlan liiketoiminnasta, eli sarjakuvien piirtämisestä kaupalliselle lehdelle. Fingerpori on Pertti Jarlan ”tavara” – immateriaali tuote – jonka myymisessä hän hyödyntää Dr Oetkerin tavaramerkkiä, ilman lupaa, ilman korvausta, oletettavasti.

Pulkkinen jatkaa:

Dr Oetker-logoa ei ole graafisessa muodossa sarjakuvassa, eikä Fingerporin tunnuksenakaan, mutta viittaus toisen tavaramerkkiin, ja tätä kautta jonkinasteinen kaupallinen hyödyntäminen on ainakin ilmeistä.

Blogistin näkemys kaupallisesta hyödyntämisestä ei pidä paikkaansa.

Pertti Jarlan tarjoama sarjakuva on nimeltään Fingerpori, joka on kiistatta muodostunut laajalti tunnetuksi tavaramerkiksi. Sen sijaan sarjakuvassa esiintyvät tuotemerkit eivät ole hänen käyttämiäään kaupallisia tunnusmerkkejä. Jarla ei tarjoa kaupallisesti (vrt. case Vihreät/Uusi Suomi) mitään tuotetta, jonka nimi olisi Dr. Oetker tai edes jotain siihen sekoitettavaa. Jarla ei myöskään myy tai muuten ”hyödynnä kaupallisesti” millään tuotemerkillä pizzaa tai muuta tavaramerkkiluokituksen luokkiin 29 tai 30 kuuluvaa tuotetta. Näin ollen kumpikaan tavaramerkkiloukkauksen ehdottomista edellytyksistä ei täyty. Kuka tahansa saa kirjoittaa tai piirtää lähes mitä tahansa mistä tahansa tuotemerkistä (vrt. antimainokset). Yhtä lailla esimerkiksi Audi ja Coca-Cola voivat näkyä sarjakuvissa myös negatiivisessa mielessä ilman että kyseessä olisi tavaramerkkiloukkaus. Sillä, että kyseessä on jollain tavalla negatiivinen asiayhteys, ei ole juridista merkitystä. Ei varsinkaan sarjakuvissa, joiden pääasiallinen tehtävä on olla parodiaa. Tosin taannoin Helsingin käräjäoikeuden tuomari Jukka Jaakkola katsoi suorastaan koomisessa Pelastakaa lapset -tuomiossaan, että huono vitsi (”epäonnistunut parodiatarkoitus”) oli laitonta.

Summa summarum. Lauantain Fingerpori ei ole tavaramerkkiloukkausta nähnytkään. Sen sijaan kyseessä oli hauska ja oivallinen vitsi ja parodia. Pakastepizzat ovat tunnetusti ravintolapizzoja heikompilaatuisia, joten moni suomalainen lienee sarjakuvan tarinan kanssa samaa mieltä. Varsinainen show tästä saataisiin, jos pizzayhtiö ottaisi vitsistä ns. herneen nenäänsä ja ryhtyisi asiassa toimenpiteisiin. Todennäköisesti ovat vain tyytyväisiä saamaansa huomioon.

Dance ja ysäri valtaavat festareita – rockin kustannuksella

Musiikkityylit tulevat ja menevät, mutta 60-luvun jälkeen musiikkimaailman trendit ovat kiertäneet kehää muotimaailman tavoin. Trumpettifarkut tekevät vielä paluun, vaikka harva siihen tällä hetkellä uskoo. Vastaavaa kiertokulkua nähdään myös festaririntamalla, jossa ysäri- ja dancemusiikki on tänä vuonna lyönyt itsensä toden teolla läpi.

2000-luvun alkupuolella musiikkimaailmassa koettiin huikea kasaribuumi, kun lukemattomat 80-luvun hittibändit tekivät paluun uusien ja kierrätettyjen kappaleidensa merkeissä. Esimerkiksi Modern Talking, Bad Boys Blue, W.A.S.P. ja Twisted Sister palasivat listoille, keikkakiertueille ja festareille. Kasaribuumin jälkeen oli luonnollisesti vuorossa ysäribuumi. 90-luku oli tunnetusti rockmusiikin kadotettu vuosikymmen; musta aukko, jota rockpiireissä muistellaan edelleen kauhulla. Vuosikymmen oli dancemusiikin ylivoimainen valtakausi sekä Suomessa että muualla maailmassa.

Ysäribuumi on parhaillaan taas kuumimmillaan, mistä on osoituksena dancemusiikin kova nousu niin radiossa kuin festivaaleillakin. YleXin Parasta ennen -ohjelma on tällä hetkellä niin suosittu, että se on jalkautunut festivaaleille ja keikkakiertueille bändin tavoin. Parhaiten nyt vallalla oleva trendi käy kuitenkin selville tarkastelemalla kesän kotimaisten festivaalien tarjontaa. Vielä muutama vuosi sitten dancetähtiä näkyi ainoastaan parilla kotimaisella festivaalilla, mutta nyt alan tähdet tehneet todellisen paluunsa. Samaan aikaan rockfestivaalit hivuttavat ohjelmistoaan tyylillisesti yhä urbaanimpaan suuntaan.

Haddaway RantaRockissa 1994
Jättimäinen brittifestari Glastonbury kiinnitti taannoin pääesiintyjäksi Jay-Z:n. Se oli liian radikaali tempaus, joka osoittautui virheeksi. Suunta oli kuitenkin jo selvä ja statement oli tehty. Samaan aikaan Juhani Merimaa kertoi Staralle, että Ruisrock aikoo jatkossa satsata enemmän urbaaniin musiikkiin. Tänä kesänä Ruisrockin pääesiintyjänä nähtiinkin 90-luvulla tähdeksi noussut Snoop Dogg, jonka keikka oli valtava menestys.

Ruisrock ei toki ole ainoa lajissaan, mutta se on merkittävin sekä statuksensa että syvälle pinttyneen rock-imagonsa ansiosta. Esimerkiksi Kotkan Meripäivien kattaus sisältää tänä kesänä Roxetten, Rednexin ja Haddawayn keikat. Perinteisesti dancea tarjoillut Kalajoen Juhannus marssitti nyt lavalle Movetronin, Guntherin ja Captain Jackin. Alkuperäinen 2 Unlimited esiintyy Seinäjoella 18. elokuuta.

Ysäri ei ole aina dancea eikä dance ysäriä. Totesin edellä, että dancemusiikki on viime vuosina loistanut poissaolollaan suomalaisilla festivaaleilla. Tänä vuonna tilanne on kuitenkin muuttunut radikaalisti. Kesän kuumin alan tapahtuma on Espoossa järjestettävä Weekend Festival, jonka tähtinä esiintyvät alan supernimet Skrillex ja David Guetta. Toinen kohokohta on Helsingissä järjestettävä Summer Sound Festival, jossa esiintyvät Avicii, Tiesto, Axwell ja Armin van Buuren. Näiden lisäksi molemmissa nähdään muhkea kattaus alan kotimaisia tähtinimiä.

Mikäli näissä tapahtumissa riittää väkeä ja järjestäjät näkevät niissä potentiaalia myös tuleville vuosille, voidaan puhua dancen rantautumisesta kotimaiseen festivaalisceneen. 90-luvun alussa rockväki ei uskonut dancen valtakauden alkamiseen, mutta toisin kävi. Luoja tietää mitä yhtyeitä vaikkapa Ruisrockissa nähdään tulevina vuosina. Dancen tulevaisuus näyttää nyt erittäin valoisalta.

Jocka Träskbäck
Viihdelehti Stara

Kirjoitus on julkaistu Hitit-lehdessä heinäkuussa 2012.

Expert Aktiiviraha MasterCard tuli pyytämättä ja yllättäen

Teimme juuri keittiöremontin, joka on nyt valaistuksen viimeistelyä vaille valmis. Hankimme keittiölaitteet Tampereen Lielahden Expertiltä, josta saimme mielestämme hyvää palvelua ja kätevästi kertarysäyksellä kaikki tarvittavat tuotteet. Tänään posti kantoi kuitenkin kotiin epämiellyttävän yllätyksen, Expert Aktiiviraha MasterCard -kortin.

Periaatteen miehenä olen vahvasti kaikenlaisia vedätyksiä vastaan. Irtisanoinkin aikoinaan jäsenyyteni Stockmanniin, koska heidän kanta-asiakaskorttinsa muuttui automaattisesti Stockmann MasterCard -kortiksi. Tarvittavat maksukortit taloudesta löytyvät jo, joten turhia lisäkortteja tai maksuaikoja ei tarvita. Nyt Expert päätyi Stockmannin kanssa samaan sarjaan, sillä postissa tuli yllättäen uusi Expertin logolla varustettu Expert Aktiiviraha MasterCard -kortti.

Tällaisesta kortista ei meille kuitenkaan kerrottu ostohetkellä mitään. Olin tuolloin maksamassa koko pakettia kerralla kaupan kassalla, kun myyjä ilmoitti mahdollisuudesta saada kauppaan laajennettu takuu. Tämä takuu olisi normaalia kattavampi, ja sitä varten tulisi allekirjoittaa pari paperia. Myyjä kertoi, että voisin maksaa koko paketin kerralla laskun saatuani. MasterCardista myyjä ei kuitenkaan vihjannut sanallakaan, joten kiireessä tulin allekirjoittaneeksi ”takuupaperit”.

Nyt Expert Aktiiviraha MasterCard -kortin irtisanominen onnistui yhdellä puhelinsoitolla, mutta ilman irtisanomista minulle olisi jatkossa napsahtanut 30 euron vuosimaksu luottokortista, jota ei ollut halunnut enkä tilannut. Mitä tästä opimme? Taas kerran olisi pitänyt jättää myyjän selitykset kokonaan omaan arvoonsa ja käydä paperinivaska tarkasti läpi ennen allekirjoittamista. Tästä viisastuneena tiedän jatkossa mitä tällaisten ”takuutarjousten” takana todellisuudessa piilee.

Vuosi 2012 vaihtui näyttävästi Ratinassa

Tampereella järjestettiin uudenvuodenaattona massiivinen Timantteja Taivaalla -ilotulitus, jonka oli suunnitellut Profilight Oy:n Mika Yli-Jyrä. Näytös järjestettiin lapsiperheitä silmälläpitäen jo kello 22.00. Järjestimme yritystemme puitteissa pienimuotoisen uudenvuoden vastaanoton Kehräsaaren tiloissa, ja samalla piti keksiä jotain ”pientä” myös varsinaiseen vuoden vaihtumiseen puoliltaöin. Tässä tulos videona, joka kannattaa katsoa loppuun saakka. Tulituspaikkana toimivat Ratinan uudet venelaiturit.

Timantteja Taivaalla -ilotulituksen video julkaistaan sekin asap.

Hakukone julkisti vuoden haetuimmat tähdet

Verkossa julkaistaan näin vuodenvaihteen molemmin puolin jälleen tilastoja vuoden suosituimmista nettihauista. Tänä vuonna teinitytöt ovat näyttäneet voimansa, kun aiemmin Twitterin vallannut Justin Bieber nousi Bing-hakukoneessa koko internetin haetuimmaksi henkilöksi. Viime vuonna Justin oli lista kuudes ja nyt ainoa ”mies” Top 10 -listalla.

Bingin listalla toiselle sijalle päätyi viime vuoden ykkönen Kim Kardashian. Kolmannelle sijalle nousi hieman yllättäen Frendit-sarjasta tähdeksi noussut Jennifer Aniston, joka ei ole viime aikoina ollut kovinkaan paljon otsikoissa. Viime vuonna Aniston oli sijalla 9. Edellä mainittujen lisäksi haetuimpien listalla olivat tutut nimet Lindsay Lohan, Megan Fox, Jennifer Lopez, Britney Spears, Katy Perry, Lady Gaga ja Miley Cyrus. Haetuin televisio-ohjelma oli American Idol.

Vuoden odotetuimpiin ensi-iltoihin lukeutuva uusi Twilight – Aamunkoi osa 1 ei noussut leffalistan ykköseksi hakukoneissa, sillä sen edelle nousi esimerkiksi Mission Impossible. Leffojen haetuin oli Ghost Protocol, joka saa ensi-iltansa joulukuussa.

Lähde: Bing, Stara

Yksityinen parkkisakotus kriisissä – näyttötaakka sakottajalla

Yksityinen pysäköinninvalvonta ja siitä yksityisten yritysten antamat virhemaksut ovat olleet viime aikoina todella kuuma juridinen peruna, sillä asiassa on annettu useita eriäviä tuomioita ja päätöksiä. Tuorein käänne tuli tänään kuluttajariitalautakunnalta, jonka päätöksen sisältö on mielenkiintoinen.

Korkein oikeus katsoi aiemmin sakottamisen lailliseksi silloin, kun kyse on osapuolten välisestä sopimuksesta ja sen rikkomisesta. Linjauksen mukaan autoilijan ja parkkipaikan haltijan välille syntyy sopimussuhde, mikäli alueella ilmoitetaan näkyvästi, että sinne ajettaessa syntyy sopimus, jonka rikkomisesta voidaan määrätä maksu sopimusrikkomuksesta. Perustuslakivaliokunta puolestaan katsoi sittemmin, että sakottaminen on julkisen vallan käyttämistä mikä taas ei ole mahdollista yksityisille yhtiöille. Päätökset olivat siis ristiriitaisia ja koskivat samaa asiaa aivan eri kanteilta.

Nyt kuluttajariitalautakunta on arvionut asiaa KKO:n ratkaisun mukaisesti sopimusoikeudellisesta näkökulmasta. Kirjoitin Starassa jo yli vuosi sitten syyskuussa 2010, että juuri sopimusoikeutta sovellettaessa sakko on mahdollista jättää maksamatta. Tämä perustuu sakottajan näyttötaakkaan siitä kenen välille sopimuksen väitetään syntyneen. Nyt kuluttajariitalautakunta on ollut samaa mieltä.

Yksityisen sakottajan on nimittäin kyettävä osoittamaan syntyneen sopimuksen osapuolet, eli käytännössä ajoneuvon paikalle tuoneen kuljettajan henkilöllisyys. Virallisille parkkisakottajille, kuten poliisille ja kuntien pysäköinninvalvojille, riittävät ajoneuvon haltijan rekisterissä olevat tiedot, mutta yksityisellä puolella se ei riitä. Tänään julkaisemassaan päätöksessä kuluttajariitalautakunta katsoo, että yksityinen parkkiyhtiö ei ole voinut vaatia maksua, koska se ei ole kyennyt osoittamaan kuka auton oli paikalle pysäköinyt. Tässä ote tuoreesta päätöksestä.

Velkojan on näytettävä toteen saatavansa peruste. Asiassa ei ollut näytetty, että vastoin kuluttajan kiistämistä hän olisi pysäköinyt auton ja näin sopimuksin sitoutunut maksamaan valvontamaksun. Lautakunta suositti, että parkkiyhtiö luopui vaatimasta 35 euron maksua ja syntyneitä perintäkuluja, kuluttajariitalautakunnan tuoreessa ratkaisussa todetaan, kuluttajariitalautakunta lausui.

Samasta asiasta kirjoitti taannoin myös Iltalehti, jonka haastattelemien asiantuntijoiden mukaan yksityisessä sakotuksessa ei voida edes oikeudessa määrätä ajoneuvon haltijaa kertomaan kuljettajan henkilöllisyyttä, vaan näyttötaakka on sakottajalla.

On päivänselvää, että näyttötaakka on maksulapun kirjoittajalla. Jos kerran sopimus on syntynyt, toisen osapuolen on pystyttävä näyttämään, kenen kanssa se on syntynyt, rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen kertoi Iltalehdelle.

Professori Jyrki Virolainen on ollut koko ajan eri mieltä, sillä hänen mukaansa todistustaakkaa tulee arvioida eri tavalla kuin nyt on katsottu. Virolainen totesi aiemmin, että todistustaakka on myös auton haltijalla sen sijaan että se olisi ainoastaan yksityisellä parkkifirmalla. Virolainen kirjoitti asiasta syyskuussa 2010 seuraavaa.

Todistustaakka on auton omistajalla tai haltijalla, joka väittää, ettei hän ollut itse kuljettanut autoa eikä pysäköinyt ajoneuvoaan ”laputuspaikalle.” Kokemusperäisen todennäköisyyden mukaan nimittäin kuljettaja on yleensä ajoneuvon omistaja tai haltija. Jos muuta väitetään, on väitteen esittäjän näytettävä väite toteen. Yleensä omistaja tai haltija tietää, kenen käytössä ajoneuvo on ollut, jollei hän ole itse kuljettanut sitä. Hänen on helpompaa esittää siitä näyttöä kuin valvontafirmalla, jonka on, kuten Iltalehtikin toteaa, lähes mahdotonta osoittaa, kuka auton pysäköi.

Tänään Jyrki Virolainen kommentoi kuluttajariitalautakunnan antamaa päätöstä tuoreeltaan ja uudisti aiemmin ilmoittamansa kannan.

Varo huijauspuheluita! Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ huijaa härskisti yrittäjiä – kuuntele puheluäänite

Suomessa on vuosien varrella ihmetelty useiden luettelopalveluja verkossa kauppaavien huijariyritysten toimintaa. Esimerkiksi Directan törkeä toiminta on aiheuttanut ennätysmäisen määrän oikeudenkäyntejä. Kirjoitin Directasta viimeksi vuonna 2008. Tuorein huijariyritys on Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy, joka kusettaa yrittäjiä perinteisin menoin, ellei jopa muita härskimmin.

Ensinnäkin Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy (www.ylj.fi) yrittää ilmiselvästi sekoittaa itsensä asiakkaiden silmissä patentti- ja rekisterihallituksen ylläpitämään viranomaisrekisteriin Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ:ään (www.ytj.fi). Siten yritys ratsastaa laajalti tunnetun ja luotettavan palvelun maineella. Palvelujen nimet ovat hyvin samankaltaiset ja jopa logossa haetaan samaa vaikutelmaa. Vertaa logoja alta.

Sekaannusvaaran tarkoituksellinen hakeminen vahvistaa osaltaan yhtiön epäilyttäviä tarkoitusperiä. Suomi24-palvelun verkkokeskusteluissa väitetään, että YLJ on ilmoittanut jollekin asiakkaalle olevansa kaikille tuttu YTJ, joka on ”muuttunut vuoden alusta maksulliseksi”. Tästä minulla ei ole kuitenkaan näyttöä, joten en voi asiaa enemmälti kommentoida. Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy:n toiminta on joka tapauksessa mennyt jo niin härskiksi, että myös verottaja sekä patentti- ja rekisterihallitus ovat joutuneet julkaisemaan sen toiminnasta tiedotteen.

Patentti- ja rekisterihallituksen tiedote

Yritys- ja luottotietojärjestelmä www.ylj.fi ei ole viranomaispalvelu, eikä sitä pidä sekoittaa Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään www.YTJ.fi. Viranomaispalvelu (www.YTJ.fi) ei lähetä laskuja palvelun käytöstä. Vastaavasti yksityisen Yritys- ja luottotietojärjestelmän (www.ylj.fi) perus- ja luottotietojärjestelmään liittyminen on yrityksille maksullinen.

Amatöörimäisen huonoilla verkkosivuillaan YLJ ilmoittaa olevansa hakupalvelu. Sellaisena se on kuitenkin harvinaisen surkea tekele. Liiketoiminnan fokus onkin todellisuudessa aivan muualla kuin hakupalvelun ylläpitämisessä. Palvelun pääasiallisena tarkoituksena on rahastaa yrittäjiä tyhjästä. Yhtiön perusliiketoimintaa on soittaa yrittäjille ”varmistaakseen näiden yhteystiedot” hakupalvelussa. Tiedot ovat tietenkin kunnossa, koska ne haetaan koneellisesti aivan toisesta tietokannasta (Espanjassa majaansa pitävä Proventor. Lisätietoja alla.).  Soiton todellinen tarkoitus on siis aivan muuta kuin yhteystietojen tarkistaminen.

Kun yrityksen tiedot ovat kunnossa, latelee myyjä puhelun lopuksi ”varmenteessa” palvelun hinnan maailmanennätysnopeudella siten, että langan toisessa päässä oleva yrittäjä ei ehdi huomata, että kyseessä olikin maksullinen palvelu. Muutaman päivän päästä yrittäjä yllättyy postissa tulevasta laskusta, sillä todellista molemminpuolista sopimusta ei ole puhelun aikana tehty. Verkkosivuillaan YLJ toteaa kuitenkin sopimuksen syntymisestä omaan sekavaan tapaansa seuraavaa.

YLJ-tietopalvelun sopimusehdot verkossa

Maksusopimus syntyy, kun asiakkaan tiedot on rekisteröity tietokantaan, joko asiakkaan omasta toimesta, asiakaspalveluun soittamalla tai kirjallisesti. Maksusopimus syntyy palvelun tuottajan ja asiakkaan välillä myös palvelun tarjoajan tekemän puhelinmarkkinoinnin kautta.

Ensinnäkään verkkosivuilla olevilla sopimusehdoilla ei ole merkitystä, koska asiakkaalla ei ole puhelun aikana mahdollista niihin tutustua. Yhtä hyvin siinä voisi lukea, että kuu on juustoa ja lapset löytyvät kaalinlehtien alta. Toiseksi löysin tietokannasta myös useita omia yrityksiäni, joten ko. sopimusehtojen perusteella MINULLAKIN on vähintään kolme maksusopimusta huijariyrityksen kanssa (”kun asiakkaan tiedot on rekisteröity tietokantaan”), vaikka kuulin yrityksestä ensimmäisen kerran tänään. Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy:llä on siis mielenkiintoinen näkemys sopimuksen syntymisestä. Sopimus ei ole tietenkään mahdollinen tilanteessa, jossa molemmat osapuolet eivät ole tietoisia mistä sovitaan ja mihin hintaan.

Kusetetuksi tulleiden asiakkaiden reklamaatioihin yhtiö on vastannut sille ominaisella tavalla lähettämällä diibadaabaa ja liittämällä mukaan puhelusta tallennetun äänitteen. Sain tänään käsiini tällaisen sähköpostin ja sopimuksen vahvistavan ”varmenteen”, joka kuitenkin ainoastaan vahvistaa edellä mainitut seikat kusetuksesta. Alla lainaus tästä asiakkaan reklamaatioon lähetetystä yrityksen vastauksesta. Kiinnitä huomiota kohtiin ”tapahtuneen asiallisesti” ja ”kaupan hyväksymisen puoleltanne” ja vertaa niitä alla olevaan äänitteeseen.

YLJ-palvelun vastaus reklamaatioon

Olette reklamoineet tuotteemme Suomen Yritys- ja Luottotietojärjestelmä YLJ Oy:n kaupankäynnistä. Ohessa kopio laskusta sekä kaupan aikana tehty varmenne, joka todentaa kaupan tapahtuneen asiallisesti myyjämme X ja X välillä, sekä kaupan hyväksymisen puoleltanne. Varmenteessa ilmenee kauppasopimuksen syntymisen kaikki osa-alueet:
-Tuotteen nimi
-Tuotteen hinta
-Asiakasyrityksen nimi
-Ostajan nimi
-Sopimuksen kesto
Odotamme laskunne suoritusta 7 päivän sisällä, jolloin säästytte turhilta perintä- ja oikeudenkäyntikuluilta.

Viestissä mainitaan siis ”varmenne”, josta mainitut kohdat löytyvät ja jonka perusteella Suomen Yritys- ja luottotietojärjestelmä YLJ Oy väittää sitovan sopimuksen syntyneen. Yritys lähetti kyseisen äänitallenteen sähköpostitse asiakkaalle kuultavaksi. Pyydän kiinnittämään siinä huomiota edellä mainittujen seikkojen lisäksi erityisesti myös kahteen muuhun seikkaan, eli a) myyjän tapaan aivastaa hintatiedot ulos mahdollisimman epäselvästi sekä b) asiakkaan hämmentyneeseen vastaukseen ja siihen kuinka asiakas kysyy lopuksi ihmeissään ”Hä?”

YLJ-palvelun varmenne (asiakkaan nimi poistettu)

KUUNTELE ÄÄNITE TÄSTÄ

linkki

Onko tässä syntynyt sinun mielestäsi asiakasta sitova sopimus? Minusta tässä nauhoitteessa kuullun perusteella ei ole mitenkään voinut syntyä osapuolia sitovaa sopimusta. Tässä niin sanotussa ”varmenteessa” ei edes yritetä saada asiakasta ymmärtämään mitä hän on tilaamassa ja mihin hintaan, vaan päinvastoin siinä rykäistään tiedot asiakkaalle mahdollisimman nopeasti ja epäselvästi. Huomionarvoista on myös se, että vain hintatiedot rykäistään, kun muuten myyjän puhe on rauhallista. Ei siis ihme, että asiakkaan hämmennys kuuluu selvästi, kun hän toteaa myyjän litanian jälkeen ”Hä?”

YLJ ei ole vielä soittanut allekirjoittaneelle, mutta odotan mielenkiinnolla soittoa, perusteetonta laskua ja siitä aiheutuvaa mielenkiintoista kädenvääntöä. Puhelinnumeroni löytyy netistä. Soitellaan.

PS: Mikäli olet jo tullut huijatuksi, löytyy tästä hieman toimintaohjeita.

PS2: Luotettava hakupalvelu Fonectan Yritystieto kertoo Suomen Yritys- ja Luottotietojärjestelmä YLJ Oy:n taustatiedot ja päättäjien nimet. En kuitenkaan katso tarpeelliseksi julkaista niitä tässä, koska kirjoitus koskee ainoastaan kyseistä osakeyhtiötä ja sen tuottamaa palvelua. Selvyyden vuoksi kuitenkin todettakoon, että saamieni tietojen mukaan samaa väkeä istuu Suomen Yritys- ja Luottotietojärjestelmä YLJ Oy:n, sille tietokannat tarjoavan ja Fuengirolassa majaansa pitävän suomalais-espanjalaisen Proventorin, Numeropalvelu 1188 Oy:n sekä Suomen Kuntaverkko Oy:n taustalla. Suomen Kuntaverkko Oy ylläpitää esimerkiksi Suomenmatkailu.fi -sivustoa.

PÄIVITYS 4.12.2013: Verkossa kerätään kansalaisadressia, jolla vaaditaan puhelimitse tapahtuvan myynnin vahvistamisesta ostajan allekirjoituksella.