Julkaistu

Pääministeri tukkanuottasilla median kanssa

Pääministeri Juha Sipilä on joutunut viime viikkoina myllytykseen, kun suomalaiset tiedotusvälineet ovat tehneet sitä kaikkein perimmäistä työtä mikä niille kuuluu. Median pääasiallinen tehtävä on olla vallan vahtikoira, joka välittää kansalaisille tietoa siitä mitä kulisseissa tapahtuu ja kaivaa esiin väärinkäytöksiä ja eturistiriitoja.

Tämä on ollut tiedotusvälineiden tehtävä satojen vuosien ajan. Montesquieun vallan kolmijakoon kuuluvat eduskunta, valtioneuvosto ja oikeuslaitos. Niiden lisäksi samaan kokonaisuuteen kuuluu neljäntenä valtiomahtina media, jonka rooli on raportoida edellä mainittujen tekemisistä suurelle yleisölle.

Tämä tuli ilmeisesti pääministeri Juha Sipilälle yllätyksenä.

If you can’t take the heat, stay out of the kitchen.

Juha Sipilä tulee yrittäjäpiireistä, jossa toimintaperiaatteet ovat yleensä hieman toisenlaiset kuin politiikassa. Tiedän sen, koska olen itse ollut 23 vuotta yrittäjänä ja mukana noin kymmenessä eri yrityksessä. Niistä monet toimivat media-alalla, jonka parissa olen työskennellyt pääasiallisesti vuodesta 1993 saakka, eli 24 vuoden ajan. Tuosta lähes neljännesvuosisadasta olen työskennellyt esimerkiksi neljän vuoden ajan toimittajana Yleisradion asiaohjelmissa, joten ainakin itse kuvittelen tietäväni mistä puhun. Lukija saa toki olla vapaasti myös toista mieltä.

Pääministeri Juha Sipilä ei ole ilmeisesti lainkaan tiennyt mihin oli ryhtymässä hakiessaan puolueensa puheenjohtajaksi ja päätyessään sitä kautta Suomen pääministeriksi. Viisi vuotta kansanedustajana ei ollut jostain syystä opettanut hänelle mikä on median rooli politiikassa.

Pääministeri ei ole tavallinen kaduntallaaja, vaan Suomen ylin valtaa käyttävä henkilö. Se taas tarkoittaa, että pääministeriin kohdistuu – ja pitääkin kohdistua – moninverroin tavallista suurempi suurennuslasi, jolla tämän massiivisen vallan käyttöä seurataan tarkasti. Kyse ei ole henkilökohtaisesta ajojahdista, kuten Sipilä itse varmasti haluaisi asian ilmaista, vaan mediasta tekemässä juuri sitä mikä sille kuuluu.

Ensin Sipilä jäi kiinni siitä, ettei ollut etukäteen tarkistanut omia jääviyksiään suhteessa niihin asioihin, joista oli päättämässä. Sitten paljastui, että Yleisradion uutisten päätoimittaja Atte Jääskeläinen suojeli Sipilää kieltämällä toimittajilta Sipilää käsittelevät artikkelit ja lisäksi hyllytti jo valmiiksi tehtyjä juttuja. Tämä tapahtui, koska Sipilä painosti Yleisradion päätoimittajaa sähköpostitulvalla.

Kaksi pitkän linjan arvostettua journalistia jätti Yleisradion saman tien ja vaihtoi journalismin pariin Suomen Kuvalehteen. Sen jälkeen Sipilä jäi kiinni (hätä)valheista yksi toisensa jälkeen. Mediat paljastivat ”epätotuuksia” intialaisista kokouspöytäkirjoista saakka, eli tekivät juuri sitä mitä niiden pitääkin tehdä. Tutkivaa journalismia, joissa asioiden taustat ja väitteiden paikkansapitävyys tarkistetaan. Totta kai Sipilää korpesi, kun ilkeä media meni julkisesti kumoamaan hänen väittämiään.

Se joka leikkiin lähteköön, se leikin kestäköön.

Tänään mediat raportoivat eduskunnasta todella huolestuttavia tietoja siitä, että Sipilä on yllättäen lopettanut medialle puhumisen. Siihen hänellä ei kuitenkaan ole länsimaisessa demokratiassa oikeutta eikä edes mahdollisuutta, sillä pääministerin tehtävä on kertoa tekemisistään medialle avoimesti ja salailematta. Vaikka välillä vähän vituttaisi ilkeiden toimittajien kiperät kysymykset kulisseista paljastuneista vehkeilyistä ja epäselvyyksistä. Eivät ne ole henkilökohtaisuuksia.

Tänään Sipilältä olisi kysytty eduskunnan peräti kuuden viikon loman jälkeen muun muassa ministeri Bernerin asemasta, oikeuskanslerin Sipilälle myönteisestä jääviyspäätöksestä Terrafamen asiassa, Donald Trumpin toimista, liikenneverkkoryhmän perustamisesta, Keskustan hiipuvasta suosiosta ja sotemallista. Pääministeri kuitenkin kiukutteli kuin pikkukakara ja poistui paikalta tiuskien. Vastaavaa ei ole tapahtunut miesmuistiin.

Suomessa on viime päivinä äimistelty laajasti Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin päätöstä olla antamatta kommentteja CNN-kanavalle, koska kanava uutisoi hänelle epäedullisista asioista. Trump syytti CNN-kanavaa valemediaksi, vaikka artikkeleissa ei ollut yhtään asiavirhettä. Miten on mahdollista, että me suomalaiset ihmettelemme rapakon takana tapahtuvaa toimintaa, kun meidän oma pääministerimme toimii parhaillaan lähes samalla tavalla? Hän ei vastaa medioiden kysymyksiin, koska nämä ovat aiemmin uutisoineet hänestä epäedulliseen sävyyn.

Olen tänään yrittänyt pohtia miten Sipilä pääsee ulos nurkasta, johon hän on itse itsensä ajanut. Hän ei voi huomenna ryhtyä taas antamaan normaalisti kommentteja ”Ei vaiskaan, kunhan vitsailin” -tyylisesti. Hänen taustavoimissaan pohditaan varmasti nyt kuumeisesti keinoja pelastaa pääministerin kasvot tunti tunnilta paisuvalta nolouden huipentumalta. Jokainen pääministeri on joutunut kokemaan kovia median taholta, kun median on tehnyt sille kuuluvaa työtä. Pääministerit ovat usein kovissa paikoissa, mutta aikaisemmista esimerkiksi Vanhanen, Jäätteenmäki, Katainen ja Stubb ovat jokainen toimineet tiukassa paikassa ammattimaisesti median kanssa sen sijaan, että olisivat lapsellisesti pakoilleet toimittajia pitkin eduskunnan käytäviä ja takaovia.

Juhalla on nyt Känkkäränkkäpäivä. Toivottavasti se ei jatku pitkään.

Julkaistu

Anne Berner kaahasi päin seinää – unohti käsijarrun

Viime päivinä on puhuttu paljon ministeri Bernerin esityksestä väylien ja liikenteen tulevaisuudesta. Kyseessä oli vain ja ainoastaan esitys, jonka esittelyssä Bernerillä tosin lähti vähän mopo käsistä. Kukaan ei ole toistaiseksi poistamassa autoveroa tai laskemassa ajoneuvoveroa tai polttoaineveroa, vaikka esityksestä sellaisen kuvan saikin. Pääministeri Sipilä pitää ehdotusta rohkeana ja pyytää tutustumaan siihen tarkemmin ennen tyrmäystä. Olen itse sitä mieltä, että tiedotustilaisuudessa selvisi aivan tarpeeksi suunnitelman täydelliseen tyrmäykseen. Tässä muutama mieleeni jäänyt ongelmallinen seikka.

1. Esityksessä ei huomioida mitenkään jo maksettuja autoveroja, eli siinä pyritään rahastamaan autovero kahteen kertaan niiltä, jotka ovat viime aikoina ostaneet uuden auton.

2. Bernerin vapaaehtoiseksi väittämä GPS-seuranta on todellisuudessa pakollinen, koska seurannasta vapautuminen onnistuu ainoastaan maksamalla enemmän (silloin kun ajokilometrejä kertyy vähän). Se ei ole vapaaehtoisuutta.

3. Bernerin väite siitä, että tienkäyttäjien maksut laskevat on valhetta. Tai siis muunnellun totuuden esittämistä. Pääministeri Sipilä kirjoittaa blogissaan, että ”Toteutuessaan selvitys toisi uusien avautuvien liiketoimintamallien avulla merkittävästi lisää euroja väyläverkon investointeihin.” Lisäraha väyläinvestointeihin tulee tietenkin tien käyttäjiltä, sillä tuskin Lidl ostaa mainostilaa moottoritien pinnasta. Toisin sanoen keskimäärin autoilijat joutuvat maksamaan enemmän kuin nyt. Liikenteen verotulojen allokoinnista kohdassa 4.

4. Väyläyhtiön perustaminen ei ole tarpeellista, vaan ainoastaan Bernerin ja Sipilän välietappi suomalaisten veroeuroilla maksamien väylien yksityistämiseen ja myymiseen ulkomaille Carunan ja Digitan tavoin. Tilanne ja tulos olisivat samat kuin kusisi housuun talvella. Liikenteestä saatavat verotulot voitaisiin jo nyt poliittisella päätöksellä ohjata väylien parantamiseen ja korjausvelan lyhentämiseen, mikäli hallitus sitä haluaisi. Täysin sama tehtiin jo vuosia sitten YLE-verossa, joten Bernerin puheet verotulojen korvamerkinnän mahdottomuudesta ovat täyttä paskaa. Siitä hän tosin jäi kiinni jo tiedotustilaisuudessa.

5. Tähän saakka Sipilän hallitus on juhlapuheissaan väittänyt edistävänsä vihreää liikennettä ja sähköautoihin siirtymistä. Tämä Bernerin esitys haistatti kuitenkin pitkät tälle tavoitteelle. Tarkistin eilen Trafin (tosin virheellisestä laskurista), että minun sähköautoni juoksevat verokulut putoaisivat kyllä noin 200 euroa vuodessa, mutta autoveron poistuessa bensa-autot saisivat merkittävän kilpailuedun suhteessa sähköautoihin. Miksi suomalaiset ostaisivat jatkossa sähköautoja, jos niistä saatavat veroedut katoaisivat kuin kusi lumeen Bernerin uudistuksessa? Hallituskauden alussa oli puhetta autoedun poistamisesta sähköautoilta. Taisi sekin jäädä juhapuheisiin*.

Summa summarum: Berner maksoi 330 000 euroa konsulteille ja sai aikaiseksi – aivan totta – rohkean esityksen. Olisi kuitenkin voinut kuvitella, että tuolla rahalla olisi saanut konsulteilta loppuun saakka mietityn lopputuloksen. Ei saanut. Sen sijaan autokauppa pysähtyi kuin seinään ja autokauppojen markkinointipanostukset muuttuivat lyhyellä tähtäimellä hukkaan heitetyksi rahaksi. Voisin laatia vastaavan esityksen vaikkapa lentoliikenteen uudistamisesta vaivaisella 250.000 eurolla.

Autovero olisi pitänyt poistaa jo vuosikymmeniä sitten ja toivottavasti se poistetaan mahdollisimman pian, koska vain siten Suomen autokanta saadaan nykyistä terveemmäksi. Todellinen muutos täytyy kuitenkin hoitaa merkittävästi fiksummin kuin Bernerin juosten kustussa esityksessä. Sellaisen esityksen ehtii hyvin laatia vielä kuluvan hallituskauden aikana, ellei uusia eduskuntavaaleja järjestetä jo tänä vuonna. Ei sekään skenaario enää kaukana ole.

Julkaistu

Tänään on synttärit!

Päivälleen 17 vuotta sitten olin juuri muuttanut Teneriffalta takaisin Suomeen saatuani Espanjan auringon alla vision internetin kasvusta media-alustana ja idean viihdealan verkkomedian perustamisesta Suomeen. Irtisanouduin heti ja otin ensimmäisen mahdollisen lennon kotimaahan.

Saavuttuani koodasin verkkosivuston ja rekisteröin 20.1.2000 Pop-opas.com -domainin, joka muuttui vuonna 2003 Stara-verkkomediaksi. Tuolloin vanhojen mediatalojen väki tyytyi avoimesti naureskelemaan verkkomedialle, koska eihän internetissä mitään bisnestä voisi tehdä. Kallis harrastus ainoastaan.

Vähättely jatkui vuoteen 2007 saakka, jolloin Stara nousi viihdealan verkkomedioiden markkinajohtajaksi. Sen jälkeen ei enää juuri naureskeltu, mutta median murros yllätti silti mediatalot pitkälle 2010-luvulle saakka. Nykyisin Stara on Suomen suurin viihde- ja lifestyle -verkkomedia.

Staran (esiasteen) synttäripäivän kunniaksi kiitos kaikille matkan varrella mukana olleille, toimittajille, tekniikalle, yhteistyökumppaneille, levy- ja elokuvayhtiöille, mainostajille ja mainosmyyjille sekä kaikkein suurin kiitos kaikille ziljoonille lukijoille, jotka kuluttavat päivittäisen Stara-annoksensa.

PS: Kirjoitin pari vuotta sitten silloin 20 vuotta kestäneen yrittäjäurani välitilinpäätöksen, jossa avasin hieman nykytilanteeseen johtanutta ketjureaktiota. Päivitetty versio tuosta ilmestynee elokuussa 2019, kun 25 vuotta yrittäjänä tulee täyteen.

Julkaistu

Viro-Suomi veromaaottelu 6-0

Virossa yhteisövero on nyt 0% ja osinkovero on pian 14%. Suomessa yhteisövero on 20% ja osinkovero on 30%/34%*. Samaan aikaan Suomen Kuvalehti uutisoi miten Viro on ohittamassa Suomen kehityksessä, startupeissa ja jopa koululaisten Pisa-tutkimuksessa.

Viime viikolla uutisoitiin myös, että Suomessa yhteisöveron lasku on selvästi nostanut verotuloja, vaikka oppositio väitti (tietenkin perusteettomasti) veronlaskun tulevan Suomelle kalliiksi. Ei tullut. Seuraavissa eduskuntavaaleissa – ehkä jo tänä vuonna – olisi paikallaan äänestää Arkadianmäelle sellainen ryhmä, joka osaa ottaa pään pois perseestä ja ryhtyä aidosti nostamaan Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ilman naurettavia kiky-farsseja.

Disclaimerina todettakoon, että Suomessa on toki EU-keskiarvoa alhaisempi yhteisövero jo nyt. Jos tänne halutaan kuitenkin houkutella kansainvälisiä yrityksiä Viron nenän edestä ja jos yhteisöveron tuloja halutaan nostaa entisestään, osinkoverotusta järkeistää sekä investointeja ja työllisyyttä kasvattaa, niin Viron veromalli tulisi ottaa käyttöön vähintään sovellettuna.

*) Siltä osin kuin ovat Suomessa veronalaisia. Täytyy muistaa myös 8 % sääntö 150 000 euroon saakka sekä 75% ja 85% säännöt. Sekavaa ja monimutkaista siis toisin kuin Virossa.

Julkaistu

Valeuutinen. Mikä se on?

Oliko Iltalehden uutinen laissa olevasta lakupiippujen 18 vuoden ikärajasta valeuutinen? Entä Helsingin Sanomien artikkeli, jonka mukaan Malmössä on kaikki hyvin? Tai Verkkouutisten artikkeli, jonka mukaan SDP ajaa yrittäjien asiaa? Tai Staran artikkeli, jonka mukaan pikkupoika menehtyi Joulupukin syliin? Tai Aamulehden artikkeli, jonka mukaan Blockfesteillä oli tapahtunut puukotus ja kymmeniä pahoinpitelyjä?

Kaikki tiedämme, että virheelliset ja valheelliset uutiset pitäisi jättää omaan arvoonsa. Mutta missä menee valeuutisen raja? Onko huolimattomuuden vuoksi tai väärien lähtötietojen perusteella tehty virheellinen uutinen valeuutinen? Vai kenties ainoastaan tietoisesti tehty valheellinen uutinen? Entä miten kolmas ulkomaalainen osapuoli kykenee erottamaan nuo kaksi toisistaan, koska virheellisiä uutisia julkaisevat ja levittävät joskus kaikki maailman mediat ja uutistoimistot YLE, CNN ja BBC mukaanlukien.

”Saksassa aloitetaan käytäntö, jossa Facebookin käyttäjä voi raportoida valeuutiseksi epäilemänsä raportin ulkopuoliselle faktantarkistajalle. Jos tarkastaja toteaa jutun valheelliseksi, se merkitään Facebookissa ”kiistanalaiseksi”. Facebookin käyttäjät saavat varoituksen, jos aikovat jakaa varoitusmerkillä merkityn jutun. Facebookin algoritmi ei myöskään nosta tällaisia juttuja esiin.”
– HS 15.1.2017

Amerikkalainen mediakonserni Facebook aikoo siis ryhtyä saksalaisten viranomaisten määräyksestä sensuroimaan valeuutisia Saksan lähestyvien vaalien alla. Kuka viime kädessä ratkaisee mitä sensuroidaan ja mitä ei sensuroida? Kuka määrittelee minkä toimittajan ääni pääsee jakoon miljoonille ihmisille ja miksi juuri se?

Kenelle ollaan nyt antamassa avaimet ihmisten poliittisten mielipiteiden muokkaamiseen sosiaalisessa mediassa? Facebookilla ei nimittäin ole Julkisen sanan neuvostoa, joka käsittelisi asiat ja päättäisi oman näkemyksensä. Mainittu ulkopuolinen faktantarkistaja voi tarkoittaa aivan mitä tahansa niin kauan kuin henkilöllisyyttä ja mahdollisia poliittisia taustoja ei tiedetä.

Nyt on jo osoitettu, että Facebookissa leviävät uutiset muokkaavat ihmisten mielipiteitä vahvasti myös poliittisesti. Eikä vähiten Trumpin tapauksessa, sillä hänen väitetään nousseen presidentiksi sosiaalisessa mediassa levinneiden valeuutisten avulla, ja nyt hän itse haukkuu uutismedioita CNN mukaanlukien nimenomaan valeuutisten levittämisestä.

Pidän tietenkin hyvänä asiana, että valeuutisille pyritään tekemään jotain. Mutta mitä ja miten se hoidetaan aiheuttaa nyt mielestäni erittäin relevantteja ja vakavia kysymyksiä, joihin ainakaan minulla ei ole vastausta. Toivottavasti joku muu tietää. Facebookissa uutisten ja valeuutisten rajan määrittävä taho tulee olemaan 2000-luvun presidentintekijä.

Julkaistu

Satakunnankadulla ruuhkaa, ei ruuhkaa, ruuhkaa, ei ruuhkaa

Rakkaat tamperelaiset, kertokaa minulle onko Satakunnankadulla ollut ruuhkia Rantatunnelin valmistuttua vai eikö ole ollut ruuhkia. Minusta on jokseenkin hämmentävää seurata eräiden tamperelaisten poliitikoiden touhuja. Nimeltä mainitsemattoman ryhmän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja julisti tänään Aamulehdessä, että Hämeenkadun avaaminen ei riitä pienentämään Satankunnankadun valtavia ruuhkia. Samaan aikaan saman ryhmän kaupunginvaltuutettu julistaa kuitenkin somessa valokuvien kera, että Satakunnankadulla ei ole ollut ruuhkia edes pahimpaan ruuhka-aikaan.

Satakunnankadun täydellistä ruuhkattomuutta tosin kampanjoitiin ennen päätöstä Hämeenkadun avaamisesta, ja ruuhkaisuutta sen sijaan nyt avaamispäätöksen jälkeen. Jos kumpaakin herraa uskotaan – mikä on tietenkin asiallista – niin ryhmän mukaan Satakunnankadulla ei ollut ruuhkia Rantatunnelin valmistumisen jälleen, kunnes Hämeenkadun avauspäätöksen yhteydessä Satakunnankatu onkin yllättäen ruuhkautunut niin pahasti, ettei edes Hämeenkadun avaaminen enää riitä ruuhkien purkamiseen.

”Tältä näyttää Satakunnakadun ja Lapintien risteys torstaina klo 16.32 kun se on ”ihan tukossa”.”
– Facebook 29.12.2016

”Sama tilanne taas noin 16.15. Ei tietoakaan ruuhkasta. Ilmeisesti edelleen kaikki lomalla.”
– Facebook 4.1.2017

”Jos Satakunnankadulta lähtee 500–1000 autoa, se ei poista ruuhkia. Näin pienen vaikutuksen takia koko Hämeenkatu tulee täyteen tietyöautoja.”
– Aamulehti 11.1.2017

Melko erikoinen ruuhka, kun se tulee ja menee aivan kulloisenkin päivän poliittisen agendan mukaisesti. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Julkaistu

Jocka Träskbäck Alona TV:n haastattelussa

Kävin äskettäin jutustelemassa yrittäjyydestä ja elämästä AlonaTV:n haastattelussa, jonka valmis video on nyt julkaistu verkossa. Keskustelimme Alonan kanssa erityisesti historiastani ja siitä miten olen päätynyt nykyiseen tilanteeseen. Toivottavasti viihdyt videon parissa.

Julkaistu

Saara Aalto ja myöhäisherännäisyys

Viime päivinä olen törmännyt lukuisia kertoja kirjoituksiin, joiden mukaan suomalaisten pitäisi jostain syystä hävetä sitä, että Saara Aalto ei noussut supertähdeksi jo yrittäessään tehdä uraa kotimaassaan vuosikausien ajan. Saaran faniksi ryhtymistä vasta X Factor -menestyksen myötä pidetään monien mielestä jotenkin nolona. Varsinkin näin X Factorin finaalipäivänä näitä kirjoituksia tuntuu olevan Facebook pullollaan. Asiasta on kirjoitettu sosiaalisen median lisäksi myös kolumneja, joten tilanne selvästi kalvaa monia.

Olen itse seurannut Saaran uraa työkseni Staran päätoimittajana vuodesta 2012 saakka ja ihastellut julkisesti esimerkiksi hänen taannoista Kiinan valloitustaan. Varsinainen fani minusta tuli kuitenkin vasta X Factorin huumaavan upeiden esitysten myötä. Olenko minä siksi huonompi Saaran fani kuin joku muu? Mielestäni en ole. On nimittäin hipsterimäistä ajatella, että jotain artistia pitäisi seurata hänen ensimmäisestä demostaan (kärjistys) saakka voidakseen fanittaa häntä katu-uskottavammin. Jokainen ihminen saa täysin vapaasti itse päättää koska ja millä perusteilla jotain artistia ryhtyy fanittamaan. Ei fanitusta kukaan muu voi määritellä, saati väittää myöhäisherännäistä fanitusta noloksi tai tuntea siitä jopa myötähäpeää.

Artisteja saa fanittaa juuri silloin kun se itselle sopii.

Saara Aalto ei lyönyt itseään läpi Suomessa, mutta ei se ollut suomalaisten tai Saaran syytä. Hänen materiaalinsa nyt ei vaan sattunut olemaan sopivaa menestyäkseen Suomessa. Chisu mokasi taannoin haukkuessaan suomalaisten musiikkimaun, kun hänen uusi musiikkinsa ei noussutkaan listoille. Saara ei alentunut tuollaiseen, vaan jatkoi omaa puurtamistaan vuosien ajan. Se on minusta hatunnoston paikka, sillä hän jaksoi uskoa unelmaansa ja etsi uusia keinoja toteuttaa itseään levyttämällä mm. kiinaksi Kiinassa. Jo se osoitti, että kyseessä on ainutlaatuinen lahjakkuus. Suurilla lahjakkuuksilla on taipumus nousta tähdeksi, ja mutkat matkan varrella tuovat usein vain lisää intohimoa ja halua menestyä.

Saara Aaltoa hänen laulu-uransa aivan alusta saakka fanittaneita ihmisiä on olemassa arviolta parikymmentä, ja he ovat luonnollisesti vain hänen perhettään ja lapsuuden ystäviään. Kuulutko sinä tuohon Saaraa alusta saakka fanittaneiden katu-uskottavaan joukkoon? Tuskin, mutta ei sinun tarvitsekaan, koska Saaraa ja kaikkia muitakin artisteja saa fanittaa juuri silloin kun se itselle sopii ja silloin kun artisti tuntuu itsestä hyvältä. Saara on jo nyt yksi kaikkien aikojen suosituimmista suomalaisista poptähdistä maailmalla, ja hän on uskomattomalla lahjakkuudellaan ja kovalla työllään ansainnut jokaisen fanin riippumatta siitä koska fanitus on alkanut.

Go Saara, Go!

PS: Staran haastattelussa vuonna 2012 Saara iloitsi siitä, ettei hän voittanut The Voice of Finlandia, koska kakkossija oli hänelle parempi kuin voitto. Tänään voi mahdollisesti käydä samoin, mutta Saara on jo nyt joka tapauksessa voittaja riippumatta X Factorin tämän illan superfinaalin sijoituksesta. Suomella on uusi supertähti, jota jokainen saa fanittaa vapaasti.

Julkaistu

Lapset ravintolassa – uhka vai mahdollisuus?

Lapset ravintolassa. Tästä on riittänyt tänään somekeskustelua. Minusta ravintola saa valita vapaasti asiakkaansa ja olla ottamassa lapsia asiakkaaksi niin halutessaan, ja myös tällaisen ravintolan asiakkailla on niin ikään oikeus ruokailla rauhassa ilman huutavia ja jaloissa ryntäileviä lapsia saati ilman kakkavaippojen vaihtamista naapuripöydässä.

Päätös olla ottamatta lapsia asiakkaaksi ei koskaan ole lasten vika, vaan ainoastaan lasten vanhempien syytä. Sellaisten, jotka eivät ole opettaneet lapsille käytöstapoja ja jotka eivät osaa pitää jälkikasvuaan kurissa ja nuhteessa ravintolassa. Kyse on siis loppujen lopuksi kasvatuksesta. Liian usein näkee vanhempia tai äitejä, jotka purjehtivat rattaineen sisään ja päästävät juoksuikäiset riiviöt terrorisoimaan koko ravintolaa välittämättä lainkaan siitä mitä häiriötä pinkovat ja huutavat tenavat aiheuttavat muille asiakkaille.

Käymme 1- ja 4-vuotiaiden lastemme kanssa ravintoloissa syömässä todennäköisesti keskimääräistä useammin. Esimerkiksi viime viikonloppuna kolme kertaa yhden vuorokauden aikana. Tulevana viikonloppuna todennäköisesti kaksi tai kolme kertaa. Minusta lapset tulee ottaa mukaan syömään ravintolaan siinä missä aikuisetkin, ja lasten kanssa on mukava käydä eri ravintoloissa.

Se kuitenkin edellyttää aina vanhemmilta, että ravintolassa olemisen pelisäännöt tehdään lapsille selväksi alusta saakka. Mitä enemmän ravintolassa käydään sitä paremmin lapset käyttäytyvät. Tosin vain, jos vanhemmat kiinnittävät aidosti huomiota siihen miten lapset käyttäytyvät ja opastavat (kiristys, uhkaus ja lahjonta) aktiivisesti oikeanlaiseen käytökseen.

Tässäkin pätee vanha sääntö siitä, että pieni joukko vanhempia pilaa muidenkin lapsiperheiden maineen. Lapsen huono käytös ei nimittäin ole koskaan lapsen syytä, vaan siitä ovat vastuussa ainostaan lapsen ravintolaan tuoneet aikuiset. Sellaiset vanhemmat, jotka astelevat sisään ravintolaan takki auki ja antavat kullannuppujensa riehua vapaasti mihinkään puuttumatta.

Kaikkein eniten muiden muroihin kusevat perheaktivistit, jotka julistavat ”Meillä on oikeus olla täällä”, mutta samalla antavat omien lastensa riehua ravintolassa kuin kotonaan. En minäkään halua nähdä huonoa käytöstä minkään ikäisiltä, olin sitten syömässä omien lasten kanssa tai bisneslounaalla. Käytöstavoilla on merkitystä ikään katsomatta.

Julkaistu

Poliisi sensuroi mediaa?

Olen tähän saakka tietoisesti välttänyt MV-lehden (myöhemmin vain verkkosivusto) ja siihen liittyvien keskustelujen kommentointia, koska en halua nostaa tuota verkkosivustoa otsikoihin tai edes Facebook-keskusteluihin. En itse lue sitä, enkä suosittele muidenkaan lukevan. Eilen kuitenkin tapahtui jotain, minkä vuoksi katsoin aiheelliseksi kommentoida Suomen poliisin toimintaa verkkosivuston suhteen. Saamme nimittäin ehkä hyvinkin pian nähdä miten länsimaissa yleensä lähes pyhäksi katsottua sananvapautta punnitaan Suomen tuomioistuimissa.

Iltalehti ja MTV uutisoivat eilen virheellisesti, että poliisi vaatisi tuomioistuinta sulkemaan verkkosivuston. Näin ei kuitenkaan ollut, eikä niin olisi voinutkaan olla. Yksikään suomalainen viranomainen ei nimittäin saada Espanjasta käsin Ranskassa pyöritettävää net-päätteistä verkkosivustoa suljettua. Helsingin Sanomat korjasi nopeasti muiden medioiden virheet paljastamalla, että kyse ei ollutkaan verkkosivuston sulkemisesta, vaan verkkosivuston estämisestä Suomessa.

Poliisi hakee käräjäoikeudelta päätöstä velvoittaa Suomessa toimivilta yrityksiltä OVH Hosting, Net9 ja NP Networking keskeyttämään liikenne ip-osoitteesta, jonka kautta Ilja Janitskin ja hänen yrityksensä K1 Solutions julkaisee MV:ia ja Uber uutiset -sivustoa. Hakemus koskee pääsivustojen lisäksi myös MV:n keskustelupalstaa sekä blogiosastoa.
– Helsingin Sanomat 28.7.2016

Poliisi ei siis todellisuudessa vaadi verkkosivuston sulkemista, joten verkkosivusto on ja pysyy jatkossakin nykyisellä paikallaan. Ensinnäkin Suomen viranomaisilla tai tuomioistuimilla ei ole sananvaltaa net-päätteiseen verkkomedian olemassaoloon ja toiseksi mitään lainvoimaisia perusteita verkkosivuston estämiseksi ei ole vielä olemassa. Poliisi nimittäin vasta epäilee verkkosivustoa laittomuuksista. Kaikkein suurin ongelma sananvapauden kannalta paljastuukin juuri tuosta seikasta.

Poliisi on pyytänyt käräjäoikeutta käsittelemään asian kiireellisenä ja olemaan varaamatta Janitskinille tilaisuutta tulla kuulluksi. Perusteluina on se, että Janitskinin kuuleminen on vaikeasti järjestettävissä ja että Janitskin on kieltäytynyt poistamasta tekijänoikeuksia loukkaavaa materiaalia vaikka asianomistajat ovat sitä pyytäneet.
– Helsingin Sanomat 28.7.2016

Joka kerta, kun oikeudenkäynnissä mainitaan sanat ”käsittelemään asia kiireellisenä vastaajaa kuulematta”, pitäisi jokaisella ihmisellä nousta ihokarvat pystyyn. Varsinkin jos asia koskettaa sananvapautta edes välillisesti. Tämä siitä huolimatta, että verkkosivustolla olisikin julkaistu runsaasti valheellisia ja muilta medioilta varastettuja juttuja sekä avoimen rasistisia kirjoituksia ja uhkapelimainoksia, joiden julkaiseminen todennäköisesti vahvistetaan tulevaisuudessa laittomaksi tuomioistuimessa. Suomalaisessa oikeusjärjestelmässä kyse on pelkästä epäilystä siihen saakka kunnes oikeudenkäynti on takana ja tuomioistuimen päätös on lainvoimainen. Silloikin tuomioistuin voi määrätä estettäväksi ainoastaan laittomaksi vahvistetut yksittäiset sivut.

Tuomioistuin voi syyttäjän, tutkinnanjohtajan tai asianomistajan hakemuksesta määrätä julkaisijan tai ohjelmatoiminnan harjoittajan taikka lähettimen, palvelimen tai muun sellaisen laitteen ylläpitäjän keskeyttämään julkaistun verkkoviestin jakelun, jos viestin sisällön perusteella on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi.
– Laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä, 18 § (13.5.2011/463)

Lähdetään siitä, että tuomioistuin tulee jossain vaiheessa käsittelemään verkkosivuston sisältöä ja katsomaan sen sisältävän laitonta materiaalia. Mikäli verkkosivusto haluttaisiin estää kokonaan, tulisi tuomioistuimen tuossa käsittelyssä todeta, että kaikki verkkojulkaisun viestit ovat lain vastaisia. Sananvapaudesta säädetyn lain 18 §:n perusteella tuomioistuin voi poliisin pyynnöstä määrätä ”palvelimen keskeyttämään verkkoviestin jakelun, jos on ilmeistä, että viestin jakelu on säädetty rangaistavaksi”, mutta olennaista tässä on lain sanamuoto ”verkkoviestin”. Se nimittäin tarkoittaa vain yksittäistä viestiä. Tuomioistuimen tulee näin ollen pelkkien poliisin epäilyjen sijaan tutustua kaikkeen materiaaliin ja todeta, että ”on ilmeistä, että sen pitäminen yleisön saatavilla on säädetty rangaistavaksi”. Jokainen estettävä sivu tulee siis lain mukaan arvioida ja listata yksittäin.

Mikäli sivustolla on siis myös laillista sisältöä, ei kyseisen lain nojalla voida keskeyttää koko verkkosivuston jakelua. Sen sijaan pitää estää vain laittomien yksittäisten viestien jakelu, mikä on käytännössä mahdoton prosessi laajalla verkkosivustolla. Joku voi mieltää tämän järjenvastaiseksi, mutta niin Suomen laki tällä hetkellä määrää. Jatkossa korkein oikeus ja viime kädessä Euroopan Yhteisön tuomioistuin voivat linjata lain tulkintaa uusiksi. Jos yksikin kokonainen verkkosivusto estetään nyt tai tulevaisuudessa pelkästään poliisin epäilyjen perusteella, on se yksinkertaisesti sensuuria. Jostain syystä silloin tulevat elävästi mieleen Pohjois-Korea, Kiina ja Turkki.

Ai miksikö? No, juttuvarkauksia, joista verkkomediaa nyt syytetään, on tapahtunut myös kotimaisissa iltapäivälehdissä, mutta poliisi ei ole vaatinut niiden koko verkkosivuja suljettavaksi. Kiihottamista kansanryhmää vastaan on tapahtunut jopa suomalaisen kansanedustajan toimesta, mutta poliisi ei silti ole vaatinut koko blogia suljettavaksi. Törkeitä kunnianloukkauksia tehdään verkossa ja somessa päivittäin satoja, mutta poliisi ei ole vaatinut esimerkiksi Facebookia ja Twitteriä suljettavaksi. Rahankeräysrikoksia tapahtuu vähintään viikoittain Facebookissa ja blogeissa, mutta poliisi ei ole vaatinut niitä suljettavaksi. Sosiaalinen media on laitonta uhkapelimainontaa pullollaan, mutta poliisi ei ole vaatinut niitä suljettavaksi.

Miten olisi mahdollista, että näistä samoista – vasta epäilyksen tasolla olevista – teoista onnistuttaisiin nyt estämään Espanjasta käsin ranskalaisella serverillä pyöritettävä suomenkielinen verkkosivusto? Jos näin kävisi pelkästään poliisin ilmoittamien epäilyjen perusteella, niin Suomessa avataan samalla portit loputtomalle sensuurille. Kuka tahansa poliisi voisi jatkossa keksiä mistä tahansa verkkosivustosta tai blogialustasta samanlaiset epäilyt kuin nyt käsittelyssä olevasta verkkosivustosta, ja tuomioistuin voisi estää verkkosivuston ilman lainvoimaista tuomiota rikoksista. Tällaista tilannetta ei voi yhdessäkään sivistysvaltiossa olla olemassa, sillä ensin täytyy vahvistaa rikoksen tapahtuminen ja vasta sitten määrätä teosta Suomen laissa määritelty rangaistus. Jokaisella verkkomedialla on päätoimittaja, joka on vastuussa verkkosivuston julkaisuista. Tässäkin tapauksessa tuo henkilö on tiedossa.

Poliisin tehtävä on suorittaa epäillyistä rikoksista esitutkinta parhaalla mahdollisella tavalla ja saattaa asia sen jälkeen syyttäjän arvioitavaksi. Vasta mahdollisessa oikeudenkäynnissä tuomioistuin määrittelee onko rikosta tapahtunut vai ei ja voidaanko joitain yksittäisiä sivuja estää vai ei. Tässäkin tapauksessa pitäisi nyt keskittyä varsinaisen ongelman korjaamiseen, eikä sen tilapäiseen paikkaamiseen helposti irtoavilla laastareilla. Poliisin tulisi keskittää jo valmiiksi heikot resurssinsa siihen, että verkkosivuston juttujen tekijät saadaan mahdollisimman nopeasti oikeuden eteen vastaamaan teoistaan.

Uskon tosin itse, että poliisin estovaatimuksen ainoa todellinen pointti on yrittää osoittaa kansalaisille, että poliisi edes näyttää yrittävän tehdä jotain kohutun verkkosivuston suhteen. Myös viranomaisilla täytyy nimittäin olla tiedossa, että sensuuri ei kuulu sivistyvaltioon ja että verkkosivustoa ei koskaan voida torpata kokonaan. Ei edes tuomioistuimen päätöksellä. Jos tämä verkkosivusto joskus estettäisiin, niin se ilmestyisi seuraavana päivänä takaisin hieman eri osoitteessa. Seurauksena olisi loputon ralli ja valtavat kustannukset yhteiskunnalle.

Summa summarum: Tämä nyt käsittelyssä oleva tapaus täytyy ottaa Suomessa erittäin vakavasti ja kaikki verkkosivuston mahdolliset rikkomukset ja rikokset tulee tutkia kunnolla ja sen jälkeen käsitellä tuomioistuimessa. Tämä kaikki tulee kuitenkin sivistysvaltiossa tehdä by-the-book, ja kirjassa ei ole mukana poliisin epäilyjen pohjalta tapahtuvaa sensuuria. Turkissa ehkä, mutta ei Suomessa. Jos käräjäoikeus käsittelee tämän asiakokonaisuuden vaikkapa huomenna tarpeeksi laajaasti ja antaa sen jälkeen esimerkiksi välituomion rikosten tapahtumisesta, niin verkkosivuston estäminen asettuu taas aivan uuteen valoon ja on nähdäkseni mahdollista.

Lue lisää: Rikokset voidaan piilottaa – tai ratkaista (EFFI)

PS: Jos joku kyseisen verkkosivuston toimituksesta lukee tämän kirjoituksen, niin pyydän kunnioittavasti, että ette mainitsisi tästä verkkomediassanne. Tässä kirjoituksessa ei nimittäin ole kyse verkkosivustosta, vaan yleisemmin internetin sensuurista Suomessa.

Photo credit: Photopin.com via photopin (license)