Suomeen tarvitaan sylttytehdaslaki – ryhtiliike veroeurojen käyttöön

Olemme viime viikkoina saaneet lukea ahkerien suomalaisten työllään ansaitsemien verorahojen räikeistä väärinkäytöksistä, joiden paljastumisessa medialla on ollut erityisen merkittävä rooli. Tämä rooli vallan vahtikoirana toki kuuluu medialle ja tutkiville journalisteille, mutta yksin niiden niskoille sitä ei pitäisi sälyttää. Siihen tarkoitukseen on aiemmin perustettu valtiontalouden tarkastusvirasto VTV, joka on nyt – uskomatonta kyllä – tämän kohun keskiössä johtajansa peräti 60 000 euron epäiltyjen väärinkäytösten takia. Veronmaksajien rahoilla oli ostettu muun muassa stailausta, sokerointia ja kampaamopalveluja.

Kohun myötä on paljastunut, että väärinkäytöisistä epäilty johtaja on tehnyt töitä, että valtiontalouden tarkastusvirasto vähentäisi ydintehtäväänsä, eli tarkastuksia. Lisäksi vähentyneiden tarkastusten raportteja on peukaloitu ja totuutta vääristelty. Ei liene perusteetonta olettaa, että sormien läpi on mennyt miljoonien eurojen väärinkäytöksiä eri tahoilla. Suomen Kuvalehden mukaan yksin Business Finlandin jenkkiyhtiön naishenkilö kadotti noin neljä miljoonaa euroa (4,8 miljoonaa dollaria), jotka hän käytti muun muassa perheensä 100 000 euron luksuslomaan Pariisissa ja Monacossa. Haluatko sinä, että sinun veroeurojasi käytetään näin?

En minäkään.

Entä kuvitteleeko joku, että nyt paljastuneet olisivat vain yksittäistapauksia?

Tuskin kukaan.

Toivon olevani väärässä, mutta en voi välttyä ajatukselta, että suomalaiseen julkiseen sektoriin on mahdollisesti päässyt pesiytymään ripaus väärinkäytösten kulttuuria. Koska tällainen mahdollisuus on tuoreiden paljastusten myötä olemassa ja kyse on paitsi tärkeästä periaatteesta myös suurista rahoista, tulee asia selvittää perinpohjin koko julkisessa sektorissa sairaanhoitopiirejä ja virastoja myöden. Suoraselkäisten poliitikoiden tulee nyt kääriä hihat, sillä hyssyttelyn ja peittelyn aika on ohi. Jokainen journalistien paljastama väärinkäytös on virhepiste omalle valvonnalle.

Ensimmäisenä tulee perata pohjia myöden nyt esiin tulleiden laitosten toiminta ja sen jälkeen siirtyä seuraaviin. Tätä massiivista selvitystyötä olisi mahdollista nopeuttaa melko yksinkertaisella tavalla, joka tuli mieleeni Tere Sammallahden ihmeteltyä Twitterissä miksei meillä ole whistle blower -lakeja. Sammallahti osui napakymppiin. Miksei?

Suomeen tarvitaan nyt sylttytehdaslaki, jolla helpotetaan verovarojen väärinkäytön paljastamista organisaation sisältä käsin. Ajatuksena on, että ilmiantaja selviää pienemmällä rangaistuksella tai jopa kokonaan ilman rangaistusta, vaikka olisi ollut tapahtumissa osallisena. Vertailukohtaa voidaan hakea kilpailulain 14 §:stä, jossa kartellin paljastaja selviää jopa kokonaan ilman seuraamusmaksua. Tätä samaa perusperiaatta voitaisiin nähdäkseni soveltaa sylttytehdaslaissa. Tällainen lakiin kirjattu väline helpottaisi jo tehtyjen väärinkäytösten paljastumista ja ennen kaikkea ennaltaehkäisisi tulevia väärinkäytöksiä.

Kilpailulaki 14 § 1 momentti Elinkeinonharjoittajalle ei määrätä seuraamusmaksua, jos tällaiseen kilpailunrajoitukseen osallinen elinkeinonharjoittaja toimittaa yrityslausunnon sekä tietoja ja todisteita, joiden perusteella Kilpailu- ja kuluttajavirasto voi toimittaa 35 tai 36 §:ssä tarkoitetun tarkastuksen.

Oikeusprosessin lisäksi on tärkeää suojella väärinkäytösten paljastajaa esimerkiksi henkilöllisyyden paljastumiselta tämän niin halutessa sekä mahdollisilta kostotoimilta esimiesten tai paljastettujen henkilöiden taholta. Vaikka kannatan yrityksissä irtisanomisen helpottamista tärkeänä työllisyystoimena, tulisi julkisella sektorilla estää väärinkäytökset paljastaneeseen kohdistuvat kostotoimet. Kiinni jääneillä voi nimittäin olla motiivi sellaisiin toimiin tavalla tai toisella. Samalla tulee luonnollisesti varmistaa, ettei tätä mahdollisuutta käytetä perättömiin ilmiantoihin.

Suomesta ei pidä tehdä valvontayhteiskuntaa tai uutta Itä-Saksaa, mutta julkisen sektorin rahankäytön nyt paljastuneet härskit väärinkäytökset olisivat voineet paljastua jo aiemmin, jos siihen olisi ollut laissa tällainen instrumentti. Kun valtiontalouden tarkastusvirasto on viime vuosina järjestelmällisesti rampautettu sen oman johtajan toimesta ja lisäksi eduskunnan tarkastusvaliokunta on viitannut kintaalla sille ilmaisulle huolelle, ei verovarojen valvontaa voida sysätä yksistään tutkivien journalistien ja eduskunnan tilintarkastajien harteille. Nyt lakiin tarvitaan tukea valtionhallinnon sisäisille whistle blowereille, jotka voivat säästää meidän veronmaksajien rahoja hyvinkin paljon.

Tarvitaan siis ryhtiliike.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *