TeliaSonera sivaltaa tekijänoikeuslakia

Sekava ja ristiriitainen uusi tekijänoikeuslaki Lex Karpela on saanut tiukkaa kritiikkiä nyt jo toisen alalla toimivan kansainvälisen suuryrityksen taholta. Nokian johtaja Anssi Vanjoki totesi taannoin ahneiden tekijänoikeusjärjestöjen pysäyttäneen kehityksen Suomessa, ja nyt myös TeliaSoneran kehitysjohtaja Pekka Pesari ja lakimies Marko Vuorinen ovat samoilla linjoilla. Yhtiö antaa opetusministeriölle toimittamassaan lausunnossa sapiskaa epäonnistuneelle tekijänoikeuslaille ja ahneille tekijänoikeusjärjestöille.

TeliaSonera näkee nykyisen tekijänoikeuslain esteenä tietoyhteiskunnan palvelujen kehittymiselle. On kestämätöntä, että loppukäyttäjän päätelaite voisi joutua ilmoittamaan loppukäyttäjälle, että ”Lähettäjäyrityksellä ei ole oikeutta lähettää tätä sisältöä sinulle DVB-H-verkossa, joten ole hyvä ja siirry 10 metriä vasempaan niin, että olet 3G-verkon vaikutuspiirissä”, TeliaSonera toteaa lausunnossaan.

Yhtiö antaa myös epäsuoraa kritiikkiä lain aikanaan masinoineelle ministeri Tanja Karpelalle, joka sai ajettua kuluttajien oikeuksia polkevan tekijänoikeuslain läpi kansanedustajille ja medioille levittämiensä valheellisten ja harhaanjohtavien tietojen avulla. Myös sananvapauden rajoittaminen saa osansa lausunnossa.

Lainsäätäjä on nähnyt digitaaliteknologian niin merkittävänä uhkana tekijänoikeuksille, että lainsäätäjä on lainsäädäntötyössään sortunut loppukäyttäjien oikeuksien kustannuksella ylilyönteihin, joiden perusteena on ollut tekijänoikeusdirektiivin mahdollisimman tiukka tulkinta.

On kestämätöntä, että tekijänoikeuden haltijat tai niitä edustavat etujärjestöt voivat sopimusvapauden nimissä estää esim. ohjelmistojen välittämisen loppukäyttäjälle niin, että sananvapauteen kiinteästi kuuluvaa tiedonvälitystä loppukäyttäjälle ei voida toteuttaa.

Lausumassaan TeliaSonera toteaa, että äänitteiden myynnin jyrkän laskun takana ovat myös levy-yhtiöiden omat tekniset suojauskeinot ja niiden liiallinen käyttö. Näin ollen levymyynnin laskua ei voida kaataa pelkän nettipiratismin syyksi.

Erityisesti musiikin kohdalla on havaittavissa, että liiallinen teknisten suojauskeinojen käyttö on toiminut epäsuotuisasti äänitteiden myynnissä, koska kuluttajat ovat todenneet suojattujen teosten kaupan ja varsinaisen käytön olevan liian hankalaa.

TeliaSonera kritisoi myös lain heikentämää yksityisyydensuojaa sekä sitä, että tekijänoikeusjärjestöt vaativat maksamaan samasta materiaalista kaksinkertaisia tekijänoikeusmaksuja, kun materiaalia tarjotaan eri päätelaitteisiin.

Kilpailulainsäädännön lisäksi on syytä pyrkiä varmistamaan myös tekijänoikeuslainsäädäntöteitse, että tekijänoikeusjärjestöt pyrkisivät aikaisempaa aktiivisemmin ja kohtuullisin ehdoin edistämään teosten mahdollisimman monipuolista levitystä niiden suojelun sijasta, jotta kuluttajat voisivat nauttia teoksista mahdollisimman laajasti, kuten teosten tekijät itse ovat useimmiten tarkoittaneet.

Yhtiö vaatii loppukäyttäjille myös oikeutta valmistaa kopioita yksityiskäyttöön riippumatta teoksen lähteen laillisuudesta tai laittomuudesta.

Nämä (lakiin) tehdyt muutokset eivät ole onnistuneita eivätkä kohtuullisia ja ovat vain omiaan luomaan turhaa huolestuneisuutta ja epävarmuutta esimerkiksi internetkäyttäjiä koskien. Käyttäjillä tulisi olla oikeus teoskappaleitten valmistamiseen yksityistä käyttöä varten riippumatta siitä, mistä lähteestä ko. teos on alun perin hankittu. Tekijänoikeusdirektiivin mukainen kohtuullinen korvaus tällaisesta yksityisestä käytöstähän jo maksetaan loppukäyttäjien toimesta erilaisten kasettimaksujen avulla.

Lisäksi yhtiö haluaisi antaa loppukäyttäjälle oikeuden kiertää myös ns. tehokkaita teknisiä suojauksia ja käyttää teoksia haluamallaan tavalla sekä tehdä teoksista myös uusia kopioita. Rangaistus voisi tulla kyseeseen vain silloin, kun suojauksen purkaminen ja teosten levittäminen tehdään ansiotarkoituksessa.

TeliaSoneran edistyksellinen lausunto löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Dublin by night

Kävimme Tampereen Nuorkauppakamarin äijäjengillä viettämässä pitkän viikonlopun Dublinissa, Irlannissa. Lensimme perjantaina Finnairin aamukoneella mestoille ja palasimme sunnuntain iltakoneella takaisin. Vajaat kolme vuorokautta olikin juuri optimaalinen aika tutustua pubien luvattuun kaupunkiin.

Mestoilta löytyi parintuhannen pubin lisäksi myös yllättävän paljon historiallista nähtävää. Pakollisten Guinnessin panimon ja Jamesonin viskitehtaan lisäksi keskustasta löytyi hienoja kirkkoja, suuri linna ja Irlannin vanhin pubi Brazen Head, joka on tarjoillut apetta kansalle jo vuodesta 1198. Mieti! Siellä olivat ”evästäneet” niin Elvis Presley kuin Bond-leffojen Rautahammas. Satoja vuosia sitten siellä lienee vieraillut myös lukuisia ritareja haarniskoineen. Mahtavaa.

Yöelämän suhteen Dublin on aika aktiivinen turistimesta, jossa tuhannet turistit juhlivat Temple Barin alueella aamupäivästä aamuun saakka. Turistimeisinki ei jaksa enää oikein innostaa, mutta onneksi meillä oli mestoilla hyvät oppaat ja löysimme pian itsemme paikallisten kansoittamista ravintoloista ja yökerhoista.

Äijäporukalle Dublin on mitä oivallisin viikonloppukohde. Pidemmällä reissulla pitäisi ottaa sitten jo lähialueetkin haltuun. Erityisen hyvin reissusta jäi mieleen irlantilaisten vuolas ystävällisyys. Moista en ole tavannut vielä missään muualla Euroopassa.

Homma toimii

Kirjoitin edellisessä entryssäni Mac Book Pron viallisesta akusta, joka ei kuitenkaan Applen verkkopalvelun mukaan kuulunut vialliseen akkusarjaan. Koneen tamperelainen myyjä toimi kuitenkin ammattitaitoisesti ja huomionarvoisen ripeästi, sillä perjantaisen yhteydenottoni jälkeen jo tänään ilmoitettiin, että uusi akku on noudettavissa. Mainiota. Nyt pitää testata, että millaiset ovat uuden akun suoritusarvot.

Mac-maailma haiskahtaa jälleen

Mac Book Pro on toiminut jonkin aikaa varsin hyvin, mutta viime aikoina se on tuonut taas mieleen ”vanhat kunnon” Windows-ajat. Koneen kaatuilu ja rantapallon katseleminen kuluttavat helposti työpäivästä ehkä vartista puoleen tuntiin. Ja jokainen minuutti on pois tuottavasta työstä.

Suurin ongelma on kuitenkin akussa, sillä koneeni akku on irtisanonut sopimuksen vain 44 latauskerran jälkeen. Tällainen ongelma on tunnustettu Applen tukisivuilla, ja akkuja vaihdetaan uusiin, mutta kyseisen tukisivun mukaan oman koneeni akku ei kuulu viallisiin. Todellakin. Vielä pari viikkoa sitten täysi akku kesti lähes kolme tuntia, mutta nyt parin vuorokauden latauksen jälkeen akku kestää ilman bluetoothia ja wlania alle puoli tuntia. Revi siinä nyt sitten huumoria, kun kahden tunnin junamatkalla Tampereelta Helsinkiin kone hyytyy jo ennen kuin päästään asiakkaan luokse.

Huomenna lähden viikonloppureissulle Dubliniin, mutta heti maanantaina pitää ottaa koodia tamperelaiseen myyjään ja katsoa toteutuuko myyntipuhe siitä, että ”Älä osta Applen verkkokaupasta, koska meiltä saat ongelmatilanteessa aina parasta palvelua”. Toivottavasti lupaus pitää, ja viallisen akun tilalle hoidetaan kivuttomasti uusi. Koneen muutkin ongelmat voivat johtua akusta, sillä ainakin ne alkoivat pahentua samaan aikaan, kun akku alkoi hyytyä.

Haussia ja nakkei Sahassa

Tampereen parhaalla terassilla, eli Soittoruokala Sahassa, järjestetään sunnuntai-iltaisin mainioita teemailtoja housemusiikin ja grillimakkaran merkeissä. Kävin heittämässä viime sunnuntaina myös itse dj-setin mestoilla. Soittimessa pyöri pelkästään legendaarisia houseklassikoita Living Joysta Robin S:ään ja Scott Projectista French Kissiin. Ja kaikki tietenkin vinyyliltä.

Kyseisen teemaillan selkeäksi kesän hittibiisiksi on noussut kuitenkin hieman tuoreempaa kauraa, nimittäin Hoxton Whores -yhtyeen supertyylikäs houseveto Lost In Ibiza. Tällä hetkellä meikälle maistuu sen lisäksi esimerkiksi myös Joonas Hahmon niin ikään erittäin tyylikäs ja sunnuntai-iltoihin varsin sopiva Sound Of Sunday. Myös saman miehen Together toimii hienosti. Suosittelen lämpimästi!

Sisäministeri ei ymmärrä erota

Olen seurannut mielenkiinnolla skandaalia, jossa suojelupoliisi on antanut presidentille, ulkoministerilla ja hallitukselle valheellista tietoa hallussaan olevasta Rosenholz-aineistosta ja jäänyt siitä vielä kiinni. Ajojahdin masinoinut Alma Median Helsingin toimitus ansaitsee jonkinlaisen journalisipalkinnon, sillä moneen vuoteen ei ole nähty näin onnistunutta poliittista ajojahtia. Hatunnosto siis sinne.

Hässäkän ytimessä on nyt Supon lisäksi myös tuore sisäministeri Anne Holmlund, joka on ryvettänyt maineensa oikein kunnolla. Supon johtaja Seppo Nevala ymmärsi sentään jättää eroanomuksensa, mutta Holmlund pitää salkustaan kiinni kuin hukkuva pelastusliiveistä. Toimittajien kyselyihin hän vastaa lyömällä ns. luurin korvaan. Todella tyylikästä.

Nyt on ilmeisesti käynyt niin, että ministerisalkkuja on jaettu ”sulle mulle vaapulavissun” -periaatteella, eikä Ulvilan pystymetsästä tulleella Holmlundilla ole ollut vaadittavia munaskuja sisäministerin pestiin. Johdonmukaisen valehtelun ja julkisen sekoilun jälkeen hänen tulisi ottaa suoraselkäisesti vastuunsa eroamalla, eikä jakaa täyttä puuta heinää olevia lausuntoja oikealle ja vasemmalle – silloin kun ei katkaise toimittajien puheluita. Kyseessä on kuitenkin ministerin pesti, eikä mikään kyläkoulun kanslistin virka.

Aivan puhdas pulmunen ei ole myöskään pääministeri Matti Vanhanen, joka taantui takaisin 60-luvulle tukkimalla hallituksensa ministerien suut paimenkirjeellään. Onkohan oma lehmä ojassa Rosenholz-aineistossa?

Nokitteleeko Verkkokauppa.com Hairstorelle?

Taannoin nousi otsikoihin domainkiista, jossa HairStore sai Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä pitää rekisteröimänsä Verkkokauppa.fi -verkkotunnuksen, vaikka tunnettu vähittäismyyjä Verkkokauppa.com vaati sitä itselleen muiden muassa vakiintumiseen perustuen. Tunnettua elektroniikka-alan verkkokauppaa pyörittävä Arctecho Oy kuitenkin hävisi jutun.

Sana ”verkkokauppa” on ilmiselvästi kyseistä palvelua kuvaileva ja siksi erottamiskyvytön, joten sille ei tavaramerkkilain mukaan voida sellaisenaan myöntää tavaramerkkiä. Arctecho onkin rekisteröinyt tavaramerkkinsä muodossa ”Verkkokauppa.com”, joka antaa siten suojaa myös ”Verkkokauppa.fi” tunnukselta, koska merkkien erottamiskykyinen ja yksilöivä osa ”verkkokauppa” on identtinen. Kiistan lopputulos olisikin ollut selvä, jos tavaramerkki olisi ollut aikaisempi, mutta kyseinen fi-domain rekisteröitiin 29.9.2003 ja Arctecho haki tavaramerkkiään vasta 13.1.2004. Tavaramerkillä ei ollut siis merkitystä kiistan ratkaisun kannalta, eikä merkin vakiintumistakaan katsottu riittäväksi. En ihmettelisi, jos yritykselle olisi jäänyt jotain hampaankoloon HairStoren suhteen.

Olen itsekin käsitellyt aiemmin verkkotunnuslain koukeroita, jotka ovat kieltämättä aika mielenkiintoisia ja ehkä liian selkeästi verkkotunnuksen rekisteröineen puolella. Arctecho Oy on ottanut tapahtuneesta opikseen oikein olan takaa, sillä se on sittemmin hakenut huiman määrän tavaramerkkejä ihan varmuuden vuoksi. Tänään laskin, että yhtiöllä on rekisteröityjä tavaramerkkejä uskomattomat 122 kappaletta ja hakemuksiakin vielä 18.

Yksi hakemuksista on 14.3.2007 haettu tavaramerkki ”Shokkipäivät”, jonka googletus toi erittäin mielenkiintoisen tuloksen. Merkkiä on nimittäin aiemmin käyttänyt kaupallisessa toiminnassaan – yllätys yllätys – HairStore! Lisäksi myös esimerkiksi Halpa-Halli on järjestänyt Shokkipäiviä, mutta juuri HairStoren tapaus tuo mieleen monia ajatuksia… Tavaramerkkilain 14 § 1 momentin 7 kohdan mukaan merkkiä on haettu vilpillisesti, jos hakija tietää toisen käyttäneen merkkiä aiemmin.

Tietoisuuden osoittaminen on kuitenkin usein hyvin hankalaa, sillä sen tulee olla niin sanotusti vedenpitävää. Relevanttia onkin nyt, onko HairStore käyttänyt Shokkipäivät -tunnusta riittävän tavaramerkinomaisesti ennen tuota hakemispäivää ja onko hakija ollut tästä käytöstä selvästi tietoinen. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei ole riittävää, että hakija ”olisi voinut olla” tietoinen, vaan tietoisuuden pitää olla vähintään todennäköistä. Lisäksi merkin käyttö vain HairStoren verkkosivuston yhden osion tai kampanjan nimenä ei minusta riitä tekemään käytöstä tavaramerkinomaista. HairStorella on kuitenkin hakemuksen kuulutuksesta kaksi kuukautta aikaa tehdä väite rekisteröintiä vastaan. Nähtäväksi jää, jatkuuko yritysten kädenvääntö myös tällä uudella rintamalla.

Arctechon rekisteröityjä merkkejä ovat muiden muassa ProCaster, Topfield, Verkkopoika, MediaLounge, Kansalaisboksi, Überkeyboard, Taistelupaketti, DanceKing, Kungliga Kniven, Is It Friday? ja KISS. Hakemusvaiheessa olivat vielä tänään esimerkiksi Dumppaustuote, Digiboksien kuningas, Olohuoneen ykkönen ja Lokaattori. Mukana on vielä yksi erityisen mielenkiintoinen hakemus ”Hakkapeliitta”, jolle ei kuitenkaan haeta tavaramerkkiä auton renkaille, vaan lähinnä teknisille laitteille, tietokoneohjelmille ja soittimille. Sekoittamivaaraa ”siihen” Hakkapeliittaan ei siis ole.

Simpsonit voittivat domainkiistan

Maailman suosituin animaatioperhe Simpsonit singahtaa valkokankaalle perjantaina. The Simpsons Movie -elokuvasta odotetaan menestystä, mutta leffa on jo nyt menestynyt domain-osastolla.

Elokuvayhtiö 20th Century Fox on nimittäin voittanut elokuvan verkkotunnuksesta käydyn kiistan WIPO-organisaatiossa, joka valvoo domainasioita kansainvälisesti. 33-vuotias New Yorkissa asuva Keith Malley oli ehtinyt rekisteröidä elokuvan nimen verkkotunnukseksi ennen tuotantoyhtiötä, mutta nyt thesimpsonsmovie.com -domain on siirretty elokuvayhtiölle.

Malley oli rekisteröinyt tunnuksen jo vuonna 1999 ja oli käyttänyt sitä omien podcast-lähetystensä oheistuotteiden markkinointiin ja myyntiin. Hän kauppasi osoitetta tuotantoyhtiölle 50.000 dollarin hintaan, mutta kauppoja ei syntynyt. Viime aikoina Malley kuitenkin ohjasi sivustonsa liikenteen aikuisviihdesivustoille ansaitakseen rahaa.

Simpsoneista kiinnostuneet kävijät ohjattiin sivustolle, jossa Simpsonit -sarjan hahmoja esitettiin esimerkiksi alastomana. Verkkotunnus katsottiin siten rekisteröidyksi hyötymis- ja vahingoittamistarkoituksessa ja tunnuksen katsottiin myös loukkaavan Simpsonit -tavaramerkkiä.

Lue The Simpsons Movie -elokuvan arvostelu tästä!

Lähde: Stara.fi

Maailmanhistorian paras sketsi?

Viimeinkin Ylen Elävän arkiston kiitettävän kattavasta videoarkistosta löytyi maailmanhistorian paras sketsi, jota frendit joutuivat kuulemaan suustani vuosien ajan, heh heh. Kyseessä on tietenkin Hymyhuulet -sarjassa nähty Kantri-Jyri ja Teukka kaupassa ja pankissa! Sen kummempia selittelemättä ja perustelematta paras sketsi ever löytyy tästä! Samaan syssyyn pitää tietenkin suositella myös Reinikaisen ja Tankki täyteen -sarjojen parhaita paloja. Klikkaa ja viihdy!

Hymyhuulet
Reinikainen
Tankki täyteen