Saavuimme Berjaya Airin lennolla Kualan Lumpurin Subang-kentälle, joka vastasi Ryanairin terminaalia Tampereella. 40 minuutin matka keskustaan maksoi taksilla 32 ringitiä, eli noin 8 euroa. Taksi tulee tilata aina kentän sisältä aulasta, jonne se myös maksetaan. Muuten matkasta saa maksaa jopa yli kaksisataa ringittiä.

Majoituimme Kuala Lumpurissa neljän tähden Sol Melia -hotelliin, joka oli hinta-laatusuhteeltaan erittäin onnistunut valinta. Yö maksoi 195 ringitiä, eli about 45 euroa ja sisälsi hyvän aamiaisen. Lisäksi hotellin sijainti oli mitä parhain jättimäisten ostoskeskusten vieressä ja kävelymatkan päässä ydinkeskustasta.

Ehdimme ottaa illalla vielä pienen kävelysession keskustassa. Ensin piti käydä tsekkaamassa kuuluisat Petronas-tornit, minkä jälkeen kävimme tsekkaamassa vielä Beach Barin, joka mainostaa itseään koko Aasian parhaimmaksi valituksi baariksi. Oli aika perusmesta.

Huoneemme luovutuksen jälkeen otimme pienen tutustumisjakson paikalliseen luontoon. Pääsimme viidakossa muutama sata metriä, kunnes päätimme palata takaisin ylivoimaisilta näyttäneen rämeikön tukkiessa ”polun”. Siihen mennessä ehdimme kuitenkin bongata ihan oikean luonnonvaraisen varaanin, joka uiskenteli koko 1,5 metrin mitassaan rauhallisesti ojassa. Pian tiemme katkaisi hetkeksi myös reilun metrin pituinen vihreä ohut käärme, jollaisen näimme tosin jo Singaporen eläintarhassa ja muistimme sen olevan ”vaarallinen, mutta ei tappava”.

Iltapäivällä matkasimme Paya Resortista venekyydillä saaren keskukseen Tekek -kylään, josta lento Kuala Lumpuriin lähti. Tekek on siis saaren ”keskus”, mutta silti todella kälyinen mesta, jossa ei muutamaa tuntia pidempään voisi viettää. Sinne ei kannata ainakaan missään nimessä majoittua.

Nuhruisella Berjaya Airin lentokoneella lähtö ”maailman lyhimmältä” kiitotieltä jännitti aika lailla, mutta pilotti hoiti hommansa hyvin ja selvisimme hengissä Kuala Lumpuriin. Tai siis Subangin kentälle, joka ei ole varsinainen kansainvälinen kenttä, mikä taas sijaitsee Sebangissa. Yhden kirjaimen heitto paikkojen ja kenttien nimissä aiheutti hieman ongelmia. Toisaalta Kuala Lumpurin kansainvälinen kenttä tunnetaan parhaiten nimellä KLIA.

Auringonlasku on nyt zoomattu, vaikka pilvet peittivätkin näkymän… Höh. Luulimme aiemmin, että malesialaiset eivät juo lainkaan alkoholia, koska suurin osa on muslimeja. Tuo oletus/tieto joutui kuitenkin välittömästi romukoppaan, kun myös paikalliset kittasivat olutta ja viiniä aikamoisella pieteetillä huiviinsa jopa janoonsa.

Joidenkin ennakkotietojen mukaan Aasiassa ei juoda juurikaan viiniä, mutta sekin ”tieto” on todella vanhentunutta, sillä viini maistuu paikallisille sekä Malesiassa että Singaporessa jopa turisteja paremmin. Singaporessa oli lisäksi lukuisia viinibaareja, joiden valikoimista löytyi kymmenittäin viinejä eri puolilta maailmaa. Viini tuntuu olevan Kaakkois-Aasiassa juuri nyt trendijuomien selvä ykkönen.

Eilen vietettiin Malesian itsenäisyyspäivää. Alunperin meidän piti viettää itsenäisyyspäivää pääkaupungissa Kuala Lumpurissa, mutta siellä olisi pitänyt viettää siinä tapauksessa myös pari ”ylimääräistä” päivää, joten tyydymme juhlimaan maan itsenäisyyttä Tiomanin saarella.

Juhlat eivät olleet itsenäisyyspäivänä lopulta kovin railakkaat, mutta tänään huomasimme, että itsenäisyyttä juhlittiinkin jostain syystä varsinaista itsenäisyyspäivää seuraavana iltana ilotulituksin. Illan aikana löysimme keskeltä päärakennusta suurehkon disco/karaoke-tilan, joka oli naamioitu erittäin ovelasti tavallisen pikkuoven taakse. Siellä kosteat karaokejuhlat taisivat jatkua aamun pikkutunneille saakka.