Tänään tuli tempaistua toinen oikea lentopäivä putkeen. Mentiin ajoissa Forclazin lähtöpaikalle ja sieltä parin tunnin odottelun jälkeen iltapäivän rajuhko keli rauhoittui sen verran, että päätettiin suunnata ilmaan. Keli oli lähtöpaikalla ihan leppoisa, ja sain hilattua itseni yli 1.800 metrin (msl) korkeuteen.
Vuoren huippua rinnetuulimaisesti lennettäessä keli oli vielä siedettävä, mutta kun irtautui rinteen päältä niin edessä oli hiukan liian tiukkaa rytyytystä. Termiikki oli ulkona rinteestä vittumaisen terävää ja rajua. Reilun puolen tunnin kiikutuksen jälkeen päätin suunnata laskupaikalle. Ongelmana oli vain se, ettei alas tuntunut pääsevän millään. Pientä termoa oli niin, että joka paikassa kanteli.
Pikku hiljaa korkeus alkoi huveta ja lento päättyi noin 50 minuutin jälkeen onnellisesti. Hieno lento, vaikkakin hiukan rajussa kelissä. Uintireissun ja illan juustojen, patonkien ja viinien jälkeen painuttiin koko sakki pehkuihin odottamaan uutta lentopäivää.
Edellinen kirjoitukseni iskelmän kuolemasta toi odotetusti palautetta, mutta jostain syystä tekstiviesteillä ja sähköposteilla kommenttien sijaan. No, keskustelu jatkuu ja seison entistä vankemmin mielipiteeni takana. Oli hyvä huomata, että en ole ainoa asian tiedostanut.
Ajelen tässä Jyväkylän liepeiltä kohti Tamperetta. On todella leppoisaa katsella upeita järvimaisemia ja lomailevia autoilijoita. Pysähdyspaikoilla perheet nauttivat eväistä ja käyvät uimassa. Auton mittarin mukaan lämpöä on 26 astetta.
Istuskellaan tässä Jarkon kanssa laiturilla ja kuvassa näkyvä kesämaisema avautuu edessä. Nyt voisi sanoa, että on hiukkasen kesämeisinkiä!