Julkaistu

Elisa vaatii yksinoikeutta VIIHDE-sanaan

Olen seurannut tavaramerkkialaa erittäin tiiviisti jo 12 vuoden ajan ja käynyt läpi jokaisen tuona aikana Suomessa rekisteröidyn uuden tavaramerkin. Olen tuonut julkisuuteen monia erikoisia tapauksia, jotka olisivat muuten jääneet suurelta yleisöltä huomaamatta. Niistä eniten sai vuonna 2006 huomiota niin sanottu hymiö-case, jonka aikoinaan paljastin ja jota monet mediat seurasivat nopeasti perässä.

Kaikenlaista on siis tullut vuosien varrella nähtyä, mutta tuorein keissi menee kertaheitolla listan kärkeen. Huomasin nimittäin tänään patentti- ja rekisterihallituksen tietokantaa selaillessani, että suomalainen operaattorijätti Elisa hakee parhaillaan tavaramerkkiä sanamerkille VIIHDE. Toisin sanoen se vaatii tavaramerkin rekisteröinnin myötä yksinoikeutta käyttää Suomessa kyseistä sanaa kaupallisena tunnusmerkkinä luettelemilleen tavaroille ja palveluille. Patentti- ja rekisterihallituksen tavaramerkkiosastolle 6. kesäkuuta 2013 jätetyn hakemuksen T201350038 VIIHDE tavara- ja palveluluokat ovat seuraavat:

9: Tieteelliset, merenkulku-, geodeettiset, valokuvaus-, elokuva-, optiset, punnitus-, mittaus-, merkinanto-, tarkastus- (valvonta-), hengenpelastus- ja opetuslaitteet ja -kojeet; laitteet ja kojeet sähkön johtamiseen, kytkemiseen, muuntamiseen, varaamiseen, säätämiseen tai hallintaan; äänen ja kuvien tallennus-, siirto- ja toistolaitteet; magneettiset tietovälineet, tallennelevyt; CD-levyt, DVD-levyt ja muut digitaaliset tallennusvälineet; kolikkokäyttöisten laitteiden koneistot; kassakoneet, laskukoneet, tietojenkäsittelylaitteet, tietokoneet; tietokoneohjelmistot; sähköiseen kaupankäyntiin liittyvät tietokoneohjelmistot; ohjelmistot maailmanlaajuisessa viestintäverkossa tapahtuvaa kommunikointia ja tiedon välitystä varten; tietokoneohjelmistot ja tietokoneohjelmat ja sovellukset, joita käytetään puhelimissa ja muissa kädessä pidettävissä elektronisissa laitteissa.

38: Web-sivustojen sisällön jakaminen muille.

42: Tieteelliset ja teknologiset palvelut sekä niihin liittyvä tutkimus ja suunnittelu; Teolliset analyysi- ja tutkimuspalvelut; Tietokonelaitteistojen ja -ohjelmistojen suunnittelu ja kehittäminen; Websivustojen sisällön päivitys muille; kaikki muut palvelut, jotka sisältyvät tähän luokkaan Nizzan luokituksen aakkosellisessa luettelossa.

Elisa haluaa hakemuksensa mukaan tavaramerkin, jonka myötä yhtiöllä olisi jatkossa yksinoikeus käyttää sanaa VIIHDE kaupallisessa käytössä muun muassa internetsivuilla sekä niiden jakamisessa ja päivittämisessä, CD- ja DVD-levyissä, tietokonelaitteistoissa ja ohjelmistoissa, USB-muistitikuissa, Skypessä ja Facebookissa sekä iPhonen, Androidin ja Windows Phonen ohjelmistoissa. Kiteytettynä siis kaikkialla, johon internet ja tiedonsiirto tavalla tai toisella sisältyvät.

En kuitenkaan pidä mahdollisena, että tällainen hakemus hyväksyttäisiin missään tilanteessa rekisteriin. Mikäli niin kuitenkin tapahtuisi, muuttaisi se merkittävästi sekä verkossa toimivien uusien viihdesivustojen että älypuhelimissa toimivien uusien viihdesovellusten toimintaa ja markkinointia. Moni suomalainen tuntee ELISA VIIHDE -nimisen palvelun, jolla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä tämän hakemuksen kanssa. Haettu tavaramerkki on pelkkä VIIHDE, eikä ELISA VIIHDE. Nyt tulee huomata, että Stara omistaa tavaramerkin Viihdetaivas®, Seiska tavaramerkin Parasta viihdettä®, Nelonen tavaramerkin Viihde on hyväksi® ja Digital Entertainment tavaramerkin TV Viihde®. Tavaramerkkilain mukaan tavaramerkkiä ei voida rekisteröidä, mikäli se on sekoitettavissa muiden aikaisempiin merkkeihin. Merkkiä ei voida myöskään rekisteröidä, jos sanalla on niin sanottu vapaana pitämisen tarve. Ehkä sanaa VIIHDE pitäisi vielä myöhemminkin voida käyttää vapaasti? Ehkä.

Tavaramerkkihakemuksen takana on tietenkin aina ensisijaisesti yksinoikeutta hakeva taho. Hakijan asiamies kuitenkin tekee usein varsinaisen hakemuksen ja tarjoaa asiassa konsultointia. Tässä tapauksessa hakemuksen asiamies on Roschier Brands -asianajotoimisto, joka lukeutuu Suomen suurimpiin alan toimijoihin. Siksi onkin käsittämätöntä, että sieltä on päästetty ulos tällainen aivopieru, joka on mielestäni typerämpi kuin kaikki taannoiset hymiö-hakemukset yhteensä (joista osa on muuten edelleen rekisterissä, toisin kuin monet mediat ovat virheellisesti väittäneet).

Patentti- ja rekisterihallituksessa tietämys tavaramerkeistä ja niihin liittyvästä juridiikasta on usein ollut luvattoman huonolla tasolla, sillä valituslautakunta joutuu alituiseen korjaamaan viraston tekemiä virheitä tavaramerkkilain tulkinnassa. Toivottavasti tässä tapauksessa virasto toimii lain mukaisesti, eikä tapansa mukaan pidä pörssiyhtiön hakemusta automaattisesti oikeutettuna. Soitin hetki sitten virastoon, josta kerrottiin minulle, että tästä hakemuksesta 25.9.2013 ja 2.10.2013 annetuissa muodollisissa välipäätöksissä on molemmissa ollut kyse siitä mihin luokkaan ”websivujen tarjoaminen” kuuluu. Varsinaisen hakemuksen käsittelyyn ei ole siis vielä edes päästy. Aikanaan siitä tulee vielä mielenkiintoista, ellei virasto sitten torppaa hakemusta heti alkuunsa ilmiselvien estemerkkien ja vapaana pitämisen tarpeen perusteella.

Sääli, että huhtikuun alusta on jo aikaa, sillä vielä viime keväänä Elisa ja Roschier olisivat voineet vierittää hakemuksensa aprillipäivän syyksi.

Julkaistu

Start-upit pihalla tavaramerkeistä – akilleen kantapää paljaana

Suomessa hehkutetaan kovasti start up -yrityksiä ja niiden saamia ensiluokkaisia asiantuntijapalveluja. Näissä palveluissa on nyt kuitenkin paljastunut kohtalokas puute, joka on maksanut ja tulee vielä maksamaan yrityksille valtavia summia. Yritykset eivät nimittäin saa juuri lainkaan asiantuntevaa tietoa niiden menestymisen kannalta tärkeimmästä asiasta – tavaramerkeistä.

Taannoin päättyneessä Etuovi-nimikiistassä sain perehtyä 12 vuoden ajan harvinaisen syvällisesti tavaramerkkeihin sekä niihin liittyvään juridiikkaan ja oikeuskäytäntöön. Reilu vuosikymmen oli koulu, joka opetti tavaramerkeistä kaiken oppimisen arvoisen. Siksi katson alaa nyt hieman tavaramerkeillä väritettyjen lasien läpi. Nyt lasit ovat kuitenkin taas silmillä, koska lukemattomat suomalaiset uudet (ja vanhatkin) yritykset tekevät hämmentävän usein kalliita virheitä syyllistymällä tavaramerkkiloukkauksiin. Usein jopa tietämättään. Minulla on asiasta kymmenittäin käytännön omakohtaisia kokemuksia ja esimerkkejä, joten tiedän tarkalleen mistä puhun.

Jokaisen start-upin tärkein tavoite on kehittää, lanseerata ja markkinoida tuote, eli brändi. Brändillä tarkoitan tässä tapauksessa mitä tahansa tuotetta verkkosivustosta mobiilipeliin ja konserttikiertueesta ravintolaan. Menestymisen kannalta tärkeintä ei ole pitchata tuotetta sijoittajille hauskoilla jargon-termeillä, vaan tärkeintä on keksiä tuotteelle osuva, yksinkertainen ja tarttuva nimi, jota lähdetään iskostamaan valitulle kohderyhmälle ja jonka paremmuudesta kertomiseen panostetaan yleensä suuria summia rahaa ja muita resursseja. Tästä vaiheessa paljastuu kuitenkin start-upien akilleen kantapää, johon moni yritys saa rajun iskun. Ja ainoastaan siksi, että yrityshautomot ja muut alan palveluja tarjoavat eivät tunne alaa tarpeeksi, eivätkä toisin sanoen ole tehtäviensä tasalla.

Brändin nimen valinnassa tulee keskittyä muutamaan osa-alueeseen, joista huomattava osa yrityksistä ja niiden sidosryhmistä on edellä mainitulla tavalla täysin pihalla, koska kukaan ei ole osannut kertoa heille asiasta. Brändin nimen tulee olla a) ytimekäs, b) vapaana ja c) rekisteröitävissä tavaramerkiksi. Hyviä nimiä on helppo keksiä, mutta start-upien ja yhtä lailla mainostoimistojen tekemien virheiden ydin ovat vasta kohdat b ja c. Onko brändi vapaana? Entä onko se rekisteröitävissä?

Mitään brändiä ei kannata lähteä kehittämään tai markkinoimaan, ellei sen eteen tehtyä työmäärää ja rahallisia panostuksia voi suojata tavaramerkillä. Ainoastaan tavaramerkki tuo nimittäin omistajalleen yksinoikeuden käyttää merkkiä tavaran tai palvelun kaupallisena tunnusmerkkinä, sillä toiminimi ja aputoiminimi eivät tuo todellisuudessa minkäänlaista suojaa brändille. Ilman tavaramerkkiä kuka tahansa voi ottaa saman merkin käyttöön ja ”lokkeilla” aikaisemman merkin omistajan kovan työn tuloksia.

Turussa on toiminut jo kolme vuotta Pub Höpöhöpö, josta on muodostunut paikallisten suosikkibaari. Omistaja ei ole halunnut rekisteröidä nimeä tavaramerkiksi. Pian hän kuulee, että Vaasaan on avattu myös Pub Höpöhöpö. Ravintoloitsija suivaantuu ja vaatii uutta pubia suljettavaksi. Mitään ei ole kuitenkaan tehtävissä, koska ravintoloitsija ei ole suojannut tuotteensa nimeä tavaramerkillä. Vakiintumiseen vetoaminen ei auta, koska turkulainen ravintola ei ole voinut vakiintua Vaasassa. Höpöhöpö-brändin rakentamiseen käytetyt resurssit ovat siten valuneet osittain hukkaan ja yksinoikeus menetetty.

Uuden brändin kehittäjä on velvoitettu tarkistamaan, että onko Suomessa rekisteröityjä tavaramerkkejä, jotka voisivat olla ristiriidassa tuotteelle valitun nimen kanssa. Jos joku sekoitettavissa oleva merkki on jo olemassa, kannattaa poikkeuksetta vaihtaa nimeä jo suunnitteluvaiheessa. Yleensä näin ei kuitenkaan osata toimia, ja silloin tuloksena on usein kalliita prosesseja, kun tuotteen nimi joudutaan myöhemmin vaihtamaan. Tässä vaiheessa paljastuu liian usein yritysten täydellinen tietämättömyys tavaramerkeistä ja niiden perusteista. Yritykset eivät nimittäin yleensä erota tavaramerkkiä patentista ja sanamerkkiä kuviomerkistä. Usein myös luullaan virheellisesti, että tavaramerkin perään lisätty toinen sana estäisi merkkien sekoittumisen.

Tavaramerkkien korkeakouluna minulle toiminut Etuovi-tapaus on onnellisesti ohi, mutta olen edelleen päivittäin tavaramerkkien kanssa tekemisissä alaan liittyvien konsultointipalvelujen ja Stara Median omistamien tavaramerkkien merkeissä. Keskimäärin kerran kuukaudessa tulee eteen tilanne, joissa esimerkiksi juuri Stara-tavaramerkki tai siihen sekoitettavissa oleva merkki on otettu käyttöön jonkin uuden palvelun nimenä tai nimessä. En mainitse näitä loukkauksia tässä, mutta luennoillani kerron niistä tarkemmin.

Turkulaisen eläintarhan mainostoimisto kehitti asiakkaalle kampanjan, jonka osana julkaistiin eläintarhalle oma kokoelmalevy. Levyn nimeksi valittiin Eläintarha Höpöhöpö Collection. Levyjä painettiin heti 4.000 kappaletta. Televisiomainos oli tehty ja alkanut pyöriä televisiossa, kun Höpöhöpö-tavaramerkin omistaja ilmoitti, että kyseessä on tavaramerkkiloukkaus. Eläintarha sekä sen mainostoimisto ja lakimiehet olivat ihmeissään ja väittivät aluksi vastaan, mutta muutaman tiukkasävyisen kirjelmän jälkeen levy vedettiin myynnistä ja kampanja lopetettiin. Levyt jäivät varastoon.

Loukkaavan nimen valinta on tehty yleensä tietämättömänä ja vahingossa, mutta sillä ei ole merkitystä asian juridiikan kannalta. Keskimäärin kerran kuukaudessa joku yritys tai yrittäjä joutuu vaatimuksestani vaihtamaan tuoteensa a) nimen, b) logon, c) verkkosivun osoitteen ja usein myös d) videot, e) nettibannerit ja f) painetut mainosmateriaalit. Tämä kaikki vain siksi, että tuotteen nimen valinnassa ei ole osattu tai ymmärretty selvittää onko nimi ollut vapaana. Tarkistaminen olisi onnistunut alle minuutissa patentti- ja rekisterihallituksen sivuilta, mutta on vaikea tehdä jotain josta kukaan ei ole kertonut.

Törmään usein tapauksiin, joissa joudun vänkäämään yrittäjän tai jopa lakimiehen kanssa alan juridiikasta ja siitä mikä on loukkaus ja mitkä merkit on sekoitettavissa. Luit aivan oikein, sillä suurin osa lakimiehistäkin on täydellisen ratapihalla tavaramerkeistä ja niihin liittyvän juridiikan perusteista. Samasta syystä monet yritykset ovat saaneet lakimiehiltään väärää informaatiota ja tekevät saamiensa väärien neuvojen takia kalliita virheitä. Minun ei ole tarkoitus vittuilla millekään yritykselle, mutta tavaramerkkilaki velvoittaa tavaramerkin omistajaa pitämään huolta yksinoikeudesta. Siksi asioihin täytyy puuttua heti – tiukasti ja nollatoleranssilla. Muuten yksinoikeuden voi menettää.

Maanlaajuisesti toimivan hampurilaisketjun mainostoimisto keksi Höpöhöpö Burger -nimisen kausituotteen, josta ravintolaketju innostui. Tuotetta markkinoitiin heti laajasti toimipisteissä, radiossa, netissä, lehdissä ja televisiossa. Nimen oikeudet olivat kuitenkin jääneet tarkistamatta sekä mainostoimistolta että yritykseltä. Höpöhöpö-tavaramerkin omistaja otti pian yhteyttä ja kertoi tuotteen ja kampanjan loukkaavan tavaramerkkiään. Purilaisketju kysyi neuvoa lakimieheltään, joka luuli olevansa nerokas ja haki yritykselle tavaramerkkiä hampurilaistuotteille. Tavaramerkeistä tietämätön lakimies ei kuitenkaan tiennyt, että hakemusta ei voi tehdä tietoisena siitä, että joku jo käyttää samaa merkkiä samoille tuotteille. Niinpä Höpöhöpö Burgerin kampanja päättyi ja yritys lakimiehineen sai nenilleen patentti- ja rekisterihallituksessa. Mainosmateriaalit poistettiin.

Verkossa tavaramerkkien merkitys kasvaa koko ajan nopeasti, kun valtava osa brändeistä on pelkkää bittivirtaa. Ilman konkreettista tuotetta brändin tärkein osa on sen tavaramerkki. Näin on Staran, Facebookin, Angry Birdsin, Instagramin ja Googlen kanssa. Helppotajuinen esimerkki on Angry Birds, jonka arvo ei missään nimessä ole pelissä tai sen lähdekoodissa, vaan tavaramerkeissä, joita nyt lisensioidaan ziljooniin tuotteisiin ympäri maailmaa.

Yrityshautomojen ja muiden yrityksille palveluja tarjoavien tahojen tulisi viimeistään nyt ottaa tavaramerkit vakavasti. Ongelma on merkittävä myös mainostoimistoissa, joissa propellipäät kehittävät asiakkaille brändejä ja kampanjoita tuntematta usein lainkaan nimien valintaan ja käyttöön liittyvää lainsäädäntöä. Loukkauksen sattuessa mainostoimisto pesee yleensä kätensä ja asiakas maksaa heidän virheestään. Itse olen törmännyt useita kertoja Stara-tavaramerkin loukkauksiin, joissa nimen tuotteelle on keksinyt (yrityksen kertoman mukaan) juuri mainostoimisto.

Olen käynyt luennoimasta tavaramerkkien perusteista jo useita kertoja sekä mainosalan yrittäjille että start up -yrityksille. Jokaisen luennon jälkeen kuulijoita on tullut kertomaan, että heille ei ole koskaan aiemmin kerrottu näistä asioista. Se on uusien yritysten tulevaisuuden kannalta pelottavaa.

Julkaistu

Etuovi-nimikiista päättyi sovintoon

Monet lukijani ovat seuranneet blogissani jo vuosien ajan Etuovi-nimikiistan värikkäitä käänteitä. Nyt osapuolet ovat 12 vuoden jälkeen päässeet asiassa sopimukseen, ja kaikki omistamani Etuovi-oikeudet siirtyvät samalla Alma Medialle. Alla sovintoratkaisusta yhdessä laatimamme lehdistötiedote.

Helsingissä 9.4.2013, Julkaisuvapaa heti

Etuovi-nimikiista päättyi sovintoon

Mediakonserni Alma Median ja tamperelaisen yrittäjä Jori-Pekka Träskbäckin kiista Etuovi-nimen omistuksesta on päättynyt. Osapuolet ovat päässeet asiassa sovintoon, jossa kaikki Etuovi-tavaramerkin oikeudet siirtyvät Alma Medialle. Osapuolet eivät kommentoi sovinnon yksityiskohtia.

– Olemme tyytyväisiä, että pitkään jatkuneessa kiistassa on päästy vihdoin sovintoon. Sovinnon myötä voimme entistä paremmin kehittää Etuovi-liiketoimintaa, Alma Mediapartners Oy:n toimitusjohtaja Riikka Wulff toteaa.

– Hyvässä hengessä käydyissä neuvotteluissa pääsimme molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun. 12 vuoden riitaisuudet ovat nyt takana ja molemmat osapuolet voivat jatkaa liiketoimintansa kehittämistä ilman nimikiistan rasitteita, Jori-Pekka Träskbäck kommentoi.

Yhteisen sopimuksemme myötä myös Etuovi-nimikiistaan liittyneet kirjoitukset ovat kadonneet täältä blogistani bittien taivaaseen. Haluan vielä tässä vaiheessa kiittää kaikkia asianosaisia ja hengessä mukana olleita. Case is Closed. Over and out.

Julkaistu

Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy – huijausta vai ei?

Sain tänään kirjeen Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy -yritykseltä. Olen kirjoittanut useita kertoja tapauksista, joissa hyväuskoisia yrittäjiä on yritetty viilata linssiin toinen toistaan ihmeellisemmillä tavoilla ja usein siten, että huijariyrityksen nimi ja materiaalin ulkoasu on pyritty saamaan mahdollisimman virallisen näköiseksi. Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy lukeutuu mahdollisesti näihin yrityksiin. Mahdollisesti, mutta ei välttämättä.

Olen sattuneesta syystä perehtynyt äärimmäisen hyvin juuri tavaramerkkeihin, joten jo kirjeen saapuminen tuntemattomasta yrityksestä aiheutti hieman ihmetystä. Sen otsikoksi oli nimittäin merkitty isolla fontilla ”MUISTUTUS”. Muutenkin virallisen näköisessä kirjeessä todettiin, että eräs omistamistani tavaramerkeistä on uusimisen tarpeessa. Se pitää toki paikkansa, joskin merkin rekisteröinti umpeutuu vasta vuonna 2014. Jatkoin muistutuskirjeen lukemista ja pian olin pudota tuolilta.

Uusimispalvelun hinnaksi kerrottiin 1.490,00 euroa kolmelta ensimmäiseltä luokalta ja 490 euroa mahdollisilta lisäluokilta! Huh huh. Nyt ovat hinnat kohdallaan, sillä ainoa rekisteröintejä uudistava virallinen taho patentti- ja rekisterihallitus veloittaa samasta palvelusta 235,00 euroa kolmelta ensimmäiseltä luokalta ja 125 euroa mahdollisilta lisäluokilta. Myös Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy joutuu sekin joka tapauksessa tekemään uudistamisen viraston kautta, joten palvelun kate rekisteröinnistä on 1.255 euroa, eli 530 prosenttia. Siinä pääsee jo tuntipalkoille.

Tyhmä ei ole se joka pyytää, vaan se joka maksaa. Jotain rajaa kuitenkin, sillä tiedän kokemuksesta, että tavaramerkit ovat 99,99 prosentille yrittäjistä täyttä hepreaa. Näin ollen tavaramerkin uusiminen voi mennä tällaisen virallisen oloisen muistutusviestin jälkeen helposti tilaukseen, kun lomake näyttää tarpeeksi uskottavalta ja kun siinä todetaan virallisen oloisesti seuraavaa:

Tavaramerkkirekisteröintinne on päättymässä. Uudistamisprosessi alkaa XXXX-XX-XX. Tavaramerkkisuoja on voimassa 10 vuotta ja voidaan uusia aina 10 vuotta kerrallaan. Mikäli haluatte uusia suojanne palauttakaa tämä kaavake allekirjoitettuna.

Yritysten saamat kyseenalaiset viestit on huomattu myös patentti- ja rekisterihallituksessa, joka varoittaa niistä verkkosivuillaan.

Viime vuosina myös muutamat yritykset ovat lähestyneet tavaramerkkien haltijoita muistutuskirjeillä, joita osa asiakkaista on erehtynyt luulemaan viraston lähettämiksi.

Viraston julkaiseman varoitusviestin jälkeen Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy oli otsikoissa esimerkiksi Iltalehdessä, joka uutisoi yrityksestä otsikolla ”Firma lypsää rahaa valelaskuilla”. Iltalehden toimittaja Risto Kunnas ei ole kuitenkaan erottanut laskua muistutuksesta, sillä laskusta tässä ei ole ollut kyse. Samaan laskuvirheeseen (heh) ovat sortuneet myös Etelä-Savon Kauppakamari, Pohjois-Karjalan Kauppakamari ja YLE Pohjois-Karjala, jota nekään eivät erota muistutusta laskusta. Eikö kouluissa enää opeteta perustason taloustietoutta? Suomen yrittäjät sentään osasi kertoa asiasta todenmukaisesti, eikä väittänyt muistutuksia virheellisesti laskuiksi.

Huijausta vai ei? Pidän itse Suomen Tavaramerkkirekisteröinti Oy:n toimintaa hyvin kyseenalaisena lähinnä järjettömien katteiden vuoksi. Kaikesta edellä mainitusta huolimatta itse en kuitenkaan pidä saamaani muistutuskirjettä varsinaisena huijauksena, sillä etusivun pienellä präntätyssä todetaan disclaimerina varsin fiksusti seuraavaa.

Huomioikaa lisäksi, että tämä kaavake sellaisenaan on pelkkä muistutus eikä se ole sitova. Tämä ei myöskään ole lasku. Voitte myös ottaa yhteyttä omaan/aikaisempaan edustajaanne avustamaan teitä tavaramerkin uusimisprosessissa.

Vaikka tavaramerkit ovat yrittäjille hepreaa, niin tällaisiin asiakirjoihin tutustuminen ennen niiden täyttämistä ja allekirjoittamista on tietenkin ensisijaisen tärkeää. Tässä tapauksessa ongelma on siis lähinnä palvelun törkeässä hinnassa. Olettaen tietenkin, että maksettu palvelu myös toimii. Pidän itse jopa hyvänä, että joku muistuttaa yrityksille tavaramerkin rekisteröinnin päättymisestä.

Moraalisesti tässä mennään kuitenkin kauas harmaalle alueelle, jossa kielelle tulee väkisinkin niin sanottua huijauksen makua. Tilannetta ei ainakaan paranna se, että lehtijuttujen aikoihin erinäisillä foorumeilla yritystä ja sen palveluja on kehuttu erityisen vuolaasti samantyylisin sanakääntein, mutta eri nimimerkein. Kannattanee siis jatkossakin hoitaa itse tavaramerkin uudistamiset. Ohjeet löytyvät verkosta www.prh.fi.

Julkaistu

Jyrki Kataisen ”puukotuksen yrityksestä” journalistinen pannukakku

Toimin nykyisin Suomen suurimman riippumattoman verkkomedian, Staran, yrittäjänä ja päätoimittajana. Aiemmin toimin neljän vuoden ajan rikostoimittajana Poliisi-tv:ssä. Stara toimii pääasiassa viihdealalla, jossa niin sanottu klikkijournalismi on vähintään yhtä yleistä kuin poliittisessa uutisoinnissa. Verkkolehti Uusi Suomi on suomalaisen klikkijournalismin kruunaamaton kuningas, mutta viihdealalla tullaan hyvää vauhtia perässä. Myös viihteessä ja politiikassa otsikko täytyy aina lunastaa, mutta rajat ovat kuitenkin joskus kieltämättä kuin veteen piirrettyjä. Rikosjournalismin saralla ei kuitenkaan pidä sallia uutisoinnissa minkäänlaista soveltamista tai paisuttelua, sillä alan terminologia on suoraan yhteydessä rikostuomioihin ja pienikin virhe voi paisua huomattavaksi. Siksi toimittajien tulee olla rikosuutisoinnissa erityisen tarkkoja.

Olen blogissani ihmetellyt lukuisia kertoja suomalaisten valtamedioiden toimittajien surkeaa ammattitaitoa rikosjournalismissa. Murtovarkauksista tehdään yhä edelleen hämmentävän usein ryöstöjä, ja viimeksi tänään tällaiseen poikkeuksellisen noloon virheeseen sortuivat Alma Median Iltalehti ja Aamulehti. Molemmat lehdet nimittäin väittivät ravintoloitsija Jussi Willmanin tulleen ryöstetyksi, vaikka todellisuudessa hänen kotiinsa oli murtauduttu. Murrolla ja törkeällä ryöstöllä, kuten niistä langetettavilla tuomioillakin, on eroa kuin yöllä ja päivällä. Iltalehti otsikoi tapauksen ”törkenä ryöstönä” ja Aamulehti ”ryöstönä”, vaikka todellisuudessa kyse oli huomattavan paljon lievemmästä rikoksesta. Termien erot ymmärtävä Ilta-Sanomat sen sijaan uutisoi murron murtona.

Tästä päästäänkin tämän blogikirjoituksen pääasiaan. Tänään iltapäivällä Turussa sattui nimittäin välikohtaus, jossa noin 30-vuotias mieshenkilö oli ottanut taskustaan teräaseen pääministeri Jyrki Kataisen lähettyvillä. Turvamiehet taltuttivat miehen nopeasti, eikä mitään päässyt tapahtumaan. Paitsi mediassa. Ensimmäisenä asiasta uutisoi Helsingin Sanomat, joka julisti otsikossaan virheellisesti ”Pääministeri Kataista yritettiin puukottaa Turussa”. Tämän jälkeen Suomen tietotoimisto STT jakoi Hesarin virheen kymmenille omille asiakkailleen ja soppa oli keitetty. Tässä uutistoimiston alkuperäinen uutissähke sellaisenaan.

HS: Pääministeri Jyrki Kataista (kok.) yritettiin puukottaa tänään Turussa. Turvamiehet ehtivät taltuttaa puukottajan ennen iskua.

DATE:22.10.2012 17:31:50

Todellisuudessa Helsingin Sanomien väite puukotuksen yrityksestä oli perätön. Teräaseen hallussapidon (nimike tarkentunee tutkinnassa) muuttaminen puukotuksen yritykseksi oli vakava virhe, varsinkin kun kyseessä on rikosuutisointi. Lienee varsin poikkeuksellista, että tällaisen virheen teki varsin luotettavana yleensä pidetty Helsingin Sanomat ja että sen jakoi edelleen niin ikään luotettavana pidetty STT. Yhdeksän minuuttia ensimmäisen tiedotteen jälkeen STT julkaisi tapauksesta asiakkailleen vielä pidemmän sähkeen.

HS: Kataista yritettiin puukottaa Turussa ///SÄHKE///

Pääministeri Jyrki Kataista (kok.) yritettiin puukottaa tänään Turussa hänen olleessaan tapaamassa äänestäjiä Yliopistokadun kävelykadulla, kertoo Helsingin Sanomat verkkosivuillaan. Puukon kanssa liikkunut mies pääsi lähelle pääministeriä, mutta turvamiehet estivät iskun. Paikalla olleen Helsingin Sanomien valokuvaajan mukaan puukon kanssa liikkunut mies vietiin käsiraudoissa Turun poliisin säilöön.

DATE:22.10.2012 17:40:57

Uutissähkeestä seurasi tilanne, jossa merkittävä osa suomalaisista medioista julkaisi uutisen sellaisenaan väittäen, että Katainen oli joutunut puukotuksen yrityksen kohteeksi. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa tapahtunut. Hesari korjasi otsikon saamiensa uusien tietojen perusteella kello 18.29, mutta virhe oli jo ennen sitä ehtinyt levitä lukuisiin medioihin.

Tapauksesta uutisoi todenmukaisesti ainakin YLE Uutiset, joka sopivasti irtisanoi taannoin sopimuksensa STT:n kanssa. Noloimpaan tilanteeseen joutui MTV3, jonka Seitsemän uutisissa käsiteltiin asiaa pitkään ja haastateltiin paikan päällä myös useita henkilöitä. Maikkarin toimituksessa ei ilmeisesti ollut vuorossa ketään rikosjournalismin perusteet osaavaa toimittajaa, sillä juonnossa ja insertissä tapausta väitettiin lukuisia kertoja puukotuksen yritykseksi, vaikka yksikään jutussa haastatelluista ”silminnäkijöistä” ei itse nähnyt tapausta, eikä edes valtioneuvoston turvallisuudesta vastaava henkilö väittänyt tapausta puukotuksen yritykseksi. Mikään insertissa mainittu seikka ei siten viitannut puukotuksen yritykseen.

MTV3 SEITSEMÄN UUTISET KLO 19.00

Pidän erittäin huolestuttavana, että kukaan Maikkarin toimittajista ei ymmärtänyt esitettyä puukotusväitettä perättömäksi, vaikka STT:n sähkeen ja Seitsemän uutisten välillä oli aikaa yli tunti ja Maikkarilla oli jopa oma toimittaja paikan päällä selvittämässä tapahtumia. Helsingin Sanomatkin oli korjannut virheensä jo puoli tuntia ennen uutislähetystä. Oma näkemykseni tapauksesta vahvistui, kun Demari uutisoi poliisin vahvistaneen, että kyseessä ei ollut puukotuksen yritys. Pidätetty mies ei ollut käyttäytynyt aggressiivisesti eikä uhannut ketään – saati pääministeri Kataista – puukolla.

Kataista veitsen kanssa lähestynyt mies ei käyttäytynyt poliisin mukaan aggressiivisesti. Hän ei suoranaisesti yrittänyt käyttää väkivaltaa ketään kohtaan, kerrotaan Varsinais-Suomen poliisista.- Demari.fi

Nyt toimituksille kävi siis ns. vanhanaikaiset, kun lukuisat valtamediat joutuivat korjaamaan virheellistä uutisointiaan. Verkossa se on onneksi mahdollista, ja juttuja onkin korjattu oikein urakalla. Saman joutui tekemään myös MTV3 Uutiset, joka oli viimein korjannut uutisointiaan Uutisotsikot-lähetykseensä kello 21.00.

MTV3 UUTISOTSIKOT KLO 20.55

Tapaus osoitti jälleen kerran kaksi asiaa: a) suurimmatkin mediat tekevät välillä rajujakin virheitä uutisoinnissa ja b) suurtenkin mediatalojen toimittajille olisi viimeinkin aika opettaa rikosjournalismista edes alkeet, jotta tällaiset virheet voitaisiin huomata jo omassa toimituksessa. Nyt odotan suurella mielenkiinnolla aamun printtilehtiä, sillä väärien väitteiden päätyminen painettuun lehteen menisi jo tragikoomisen puolelle. Se nähdään huomenna aamulla.

PÄIVITYS 22.10.2012 KLO 22.20: Sain uutta tietoa Helsingin Sanomien jutun alkuperäisestä otsikosta (”Pääministeri Kataista yritettiin puukottaa”), joten juttua on päivitetty sen mukaiseksi. Helsingin Sanomat kertoo artikkelissaan päivittäneensä otsikkoa kello 18.29, kun täsmentyi, että kyseessä ei ollut puukotuksen yritys. Väärä tieto korjattiin siis Hesarissa puoli tuntia ennen MTV3-kanavan Seitsemän uutisia.

PÄIVITYS 23.10.2012 KLO 11.10: Selasin nyt kansainvälisten medioiden otsikoita ja huomasin, että lukemattomat ulkomaiset mediat kertovat parhaillaan, että Suomen pääministeriä yritettiin puukottaa. Tapaus on malliesimerkki siitä kuinka yhden median virheestä voi paisua hetkessä virheellisen uutisoinnin maailmanlaajuinen aalto, kunhan virheen tehnyt media on tarpeeksi suuri ja uskottava.

Jyrki Katainen Stabbing Attempt: Knife Attack On Finland Leader Thwarted (Huffington Post)
Stabbing attempt on Finnish prime minister thwarted (USA Today)
Man attempts to stab Finnish PM (Irish Examiner)
Knife attack on Finland’s PM thwarted (France24)
Finnish prime minister survives stabbing attempt: Guards (PressTV)

Monet medioista päivittänevät artikkeleitaan, kun tieto väärästä uutisoinnista tavoittaa toimitukset. Ainakin suurimpiin uutistoimistoihin saakka korjaus näyttää jo menneen perille tai sitten ne olivat jo alunperinkin todenmukaisia. Esimerkiksi BBC on laittanut otsikon repäisevimmän osan tyylikkäästi hipsuihin.

Man with knife stopped from approaching Finnish PM (AP)
’Attack thwarted’ on Finnish PM Jyrki Katainen (BBC)
Finnish PM unharmed by knife-wielding man at rally (AFP)

Julkaistu

Printtimedia syöksykierteessä – valo sammui tunnelin päässä?

JULKAISTU 4.9.2012 Media on toimialoista mielenkiintoisin, sillä se on ollut viimeiset parikymmentä vuotta alituisessa muutoksessa. Television keksimisen jälkeen nähtiin vuosikymmenien seesteinen jakso, jossa merkittävintä oli siirtyminen värilähetyksiin. Sen jälkeen alkoi kuitenkin todellinen myllerrys. 1990-luvun alussa internet-sivut tekivät tuloaan, ja vuosikymmenen loppupuolella syntyivät jo ensimmäiset merkittävät suomalaisetkin verkkomediat. Uusi sähköinen media oli tullut muuttaakseen maailman.

3.11.2011 Prosessori-lehti lopetetaan (Digitoday)
19.6.2012 Tori-lehti lopetetaan (Aamulehti)

Vuosi 2000 oli käännekohta media-alalla. Silloin alkoi internetin valtakausi ja myös Staran esiaste näki samalla päivänvalon. Tuolloin suuret mediatalot hallitsivat vielä tiedonvälitystä, eikä kukaan ollut vielä kuullutkaan sosiaalisesta mediasta saati Facebookista. Yksikään vanhan koulukunnan printtimoguleista ei osannut pelätä, että internet veisi heiltä joskus leivän suusta. Päinvastoin, vielä vuoden 2005 lokakuussa Musiikki & Mediassa lausuttiin legendaariset sanat ”Internet ei ole uhka meidän printtilehdelle”. Kuinkas sitten kävikään.

Liian monet vanhanaikaiset mediatalot eivät ymmärtäneet ajoissa internetin merkitystä, eivätkä hypänneet junaan ennen kuin se oli jo kiitänyt kauas asemalta. Samalla monta upeaa suomalaista mediabrändiä ajettiin puolivahingossa alas, kun niiden nettipreesensiä ei osattu tehdä ajoissa. Kun asiaan lopulta havahduttiin, olivat ketterät pienemmät mediatalot jakaneet jo markkinan keskenään, eikä vanhoille brändeille ollut enää tilaa ihmisten bookmarkeissa. Tämä johti lopulta siihen, että netistä ”puuttuvaa” mediaa ei nykyisin tunneta enää myöskään printissä. Tapahtumista tulee elävästi mieleen kännykkämahti Nokian uho ja tuho. Syyt olivat nimittäin molemmissa tapauksissa ylimielisyys ja uuden tekniikan aliarviointi.

7.8.2012 Regina-lehti lopetetaan (HS.fi)
17.8.2012 Keltaisen Pörssin painettu versio lopetetaan (Kauppalehti.fi)

Vuonna 2000 perustamani viihdealan nettimedia Pop-opas.com muuttui muutamien vaiheiden jälkeen lopulta Staraksi vuonna 2003. Ajoitus oli täydellisen onnistunut. Siitä saakka olen saanut seurata aitiopaikalta printtimedian ajautumista kohti tuskien taivalta. Korostan, että tarkoitan printtimedialla lähinnä sanomalehtipaperisia tuotteita. Aikakauslehdille povaan sen sijaan vielä pitkää tulevaisuutta.

Vuosikausien ajan esitin näkemyksiäni sanomalehtien karusta kohtalosta ja internetin noususta lähes yksin, sillä lukemattomat vanhan koulukunnan ammattilaiset nauroivat väitteille. He totesivat, että sanomalehtiä lukemaan tottuneet ihmiset lukevat lehtiä vielä vuosikymmeniä. Viimeisen viiden vuoden aikana nauru on kuitenkin loppunut tai ainakin muuttunut tuskallisen väkinäiseksi, kun verkkomedian ylivalta on kasvanut kasvamistaan. Samalla printtimedia vääntelehtii tuskissaan, kun levikit ja rahahanat hiipuvat, ja lehtiväen irtisanomiset ovat samasta syystä arkipäivää.

15.5.2012 Jade-lehti lopetetaan (MarMai.fi)
30.8.2012 City-lehti lopetetaan (MTV3.fi)

Viime aikoina jo lukemattomia printtilehtiä on lopetettu, ja vastaavien uutisten tulva on kasvanut selvästi vuoden 2012 käännyttyä toiselle puoliskolleen. Maineikas City-lehtikin korisee parhaillaan viimeisiä henkosiaan ja tänään tuli tieto Vartti-lehden lopettamisesta. Toisenlainen merkki printtimedian ahdingosta on Helsingin Sanomien muuttuminen tabloidiksi, sillä se on paniikkiratkaisu ja vaikeuksiin sopeutumista. Kolme senttiä paksu broadsheet-lehti tarkoittaisi kuusisenttistä tabloidia, joka ei ole mahdollista. Sivumäärä laskee siis dramaattisesti, joten juttumäärä laskee samassa suhteessa.

Juttumäärän laskiessa toimittajia tarvitaan entistä vähemmän, joten Hesarin massiiviset YT-neuvottelut ovat vain ajan kysymys. Sivukoon puolittuessa myös koko sivun mainosten hinta laskee kerralla arviolta 30-40 prosenttia. Levikin laskiessa mainoshinta laskee edelleen, sillä kierre on vasta alussa. Hesarin tuloihin on siis vääjäämättä tulossa dramaattinen romahdus. Heitänkin nyt ilmoille synkän ennustuksen, että Helsingin Sanomat irtisanoo vuoden sisällä 30 prosenttia toimituksestaan.

31.7.2012 Helsingin Sanomat siirtyy tabloid-kokoon (Iltalehti)
4.9.2012 Vartti lakkautetaan (Helsingin Uutiset)

Sanomalehtien lopun häämöttäminen paljastuu myös siitä, että edellä mainittu Helsingin Sanomien tabloid-muutos ei jää ainoaksi. Lisäksi sama surullinen laskukaava irtisanomisineen toteutuu muissakin valtalehdissä. Hesarin lisäksi ainakin Aamulehti, Savon Sanomat, Karjalainen, Keskisuomalainen ja Etelä-Suomen Sanomat siirtyvät tabloidiin  parin vuoden sisällä. Todennäköisesti jo ensi vuonna. Parin vuoden kuluttua kortistossa on paljon enemmän toimittajajia, mutta markkinoilla paljon vähemmän printtilehtiä.

Toivon, että olen väärässä. Pelkään, että en ole.

Julkaistu

Fingerporissa Dr. Oetker -tavaramerkkiloukkaus?

Tavaramerkki on juridiikan erikoisalue, joka on suurimmalle osalle suomalaisista täyttä hepreaa. Muuten hyvinkin valveutuneilla kansalaisilla on usein tavaramerkeistä äärimmäisen hatarat tiedot, mikä osaltaan aiheuttaa joskus myös tahattomia tavaramerkkiloukkauksia. Parhaillaan sosiaalisessa mediassa keskustellaan huippusuositun Fingerpori-sarjakuvan lauantaisesta stripistä (katso tästä), jossa vitsaillaan tunnetun valmispizzamerkin Dr. Oetkerin kustannuksella. Hauskassa stripissä nähdään natsitohtori Dr. Oetker, joka kiduttaa potilaitaan pizzalla. Kyse on siis parodiasta.

Itse tyydyin vain nauramaan makeasti hauskalle vitsille, mutta blogisti Perttu Pulkkinen on ottanut hieman toisenlaisen lähestymistavan. Hän kirjoitti asiasta blogikirjoituksen otsikolla Rikkoiko lauantain Fingerpori lakia. En ota kantaa lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta, vaan ainoastaan epäiltyyn tavaramerkkiloukkaukseen. Niiltä osin Pulkkinen on monien muiden kansalaisten tavoin niin sanotusti hieman kujalla. Parodia ei nimittäin täytä tavaramerkkiloukkauksen määritelmää, vaikka Pulkkinen ja pizzayhtiö voisivat olla asiasta toista mieltä. Blogisti tosin muistaa ottaa huomioon asianmukaisen pro et contra -lähestymistavan pohtiessaan asian lopputulemaa.

Tavaramerkkiloukkaus edellyttää aina, että a) toisen omistaman tavaramerkin käyttö on kaupallista ja b) että tavaramerkillä tarjottava kaupallinen tuote on sama tai samankaltainen kuin mille tavaramerkki on vakiintunut tai rekisteröity. Tuotteiden ja merkkien tulee olla sekoitettavissa toisiinsa. Poikkeuksena tästä ovat tavaramerkkilain 6 § 2 momentissa tarkoitetut laajalti tunnetut tavaramerkit, jotka saavat tavallista laajempaa suojaa. Laajemman suojan saamisen ehdoton edellytys on rekisteröity tavaramerkki, sillä vakiintunut tavaramerkki ei suojaa voi saada. Pulkkinen väittää blogissaan virheellisesti, että Pertti Jarla olisi käyttänyt tavaramerkkiä Dr. Oetker Fingerpori-sarjakuvassaan kaupallisesti, koska ”tässä on kyse Pertti Jarlan liiketoiminnasta, eli sarjakuvien piirtämisestä kaupalliselle lehdelle. Fingerpori on Pertti Jarlan ”tavara” – immateriaali tuote – jonka myymisessä hän hyödyntää Dr Oetkerin tavaramerkkiä, ilman lupaa, ilman korvausta, oletettavasti.”

Pulkkinen jatkaa:

Dr Oetker-logoa ei ole graafisessa muodossa sarjakuvassa, eikä Fingerporin tunnuksenakaan, mutta viittaus toisen tavaramerkkiin, ja tätä kautta jonkinasteinen kaupallinen hyödyntäminen on ainakin ilmeistä.

Blogistin näkemys kaupallisesta hyödyntämisestä ei pidä paikkaansa.

Pertti Jarlan tarjoama sarjakuva on nimeltään Fingerpori, joka on kiistatta muodostunut laajalti tunnetuksi tavaramerkiksi. Sen sijaan sarjakuvassa esiintyvät tuotemerkit eivät ole hänen käyttämiäään kaupallisia tunnusmerkkejä. Jarla ei tarjoa kaupallisesti (vrt. case Vihreät/Uusi Suomi) mitään tuotetta, jonka nimi olisi Dr. Oetker tai edes jotain siihen sekoitettavaa. Jarla ei myöskään myy tai muuten ”hyödynnä kaupallisesti” millään tuotemerkillä pizzaa tai muuta tavaramerkkiluokituksen luokkiin 29 tai 30 kuuluvaa tuotetta. Näin ollen kumpikaan tavaramerkkiloukkauksen ehdottomista edellytyksistä ei täyty. Kuka tahansa saa kirjoittaa tai piirtää lähes mitä tahansa mistä tahansa tuotemerkistä (vrt. antimainokset). Yhtä lailla esimerkiksi Audi ja Coca-Cola voivat näkyä sarjakuvissa myös negatiivisessa mielessä ilman että kyseessä olisi tavaramerkkiloukkaus. Sillä, että kyseessä on jollain tavalla negatiivinen asiayhteys, ei ole juridista merkitystä. Ei varsinkaan sarjakuvissa, joiden pääasiallinen tehtävä on olla parodiaa. Tosin taannoin Helsingin käräjäoikeuden tuomari Jukka Jaakkola katsoi suorastaan koomisessa Pelastakaa lapset -tuomiossaan, että huono vitsi (”epäonnistunut parodiatarkoitus”) oli laitonta.

Summa summarum. Lauantain Fingerpori ei ole tavaramerkkiloukkausta nähnytkään. Sen sijaan kyseessä oli hauska ja oivallinen vitsi ja parodia. Pakastepizzat ovat tunnetusti ravintolapizzoja heikompilaatuisia, joten moni suomalainen lienee sarjakuvan tarinan kanssa samaa mieltä. Varsinainen show tästä saataisiin, jos pizzayhtiö ottaisi vitsistä ns. herneen nenäänsä ja ryhtyisi asiassa toimenpiteisiin. Todennäköisesti ovat vain tyytyväisiä saamaansa huomioon.

Julkaistu

Expert Aktiiviraha MasterCard tuli pyytämättä ja yllättäen

Teimme juuri keittiöremontin, joka on nyt valaistuksen viimeistelyä vaille valmis. Hankimme keittiölaitteet Tampereen Lielahden Expertiltä, josta saimme mielestämme hyvää palvelua ja kätevästi kertarysäyksellä kaikki tarvittavat tuotteet. Tänään posti kantoi kuitenkin kotiin epämiellyttävän yllätyksen, Expert Aktiiviraha MasterCard -kortin.

Periaatteen miehenä olen vahvasti kaikenlaisia vedätyksiä vastaan. Irtisanoinkin aikoinaan jäsenyyteni Stockmanniin, koska heidän kanta-asiakaskorttinsa muuttui automaattisesti Stockmann MasterCard -kortiksi. Tarvittavat maksukortit taloudesta löytyvät jo, joten turhia lisäkortteja tai maksuaikoja ei tarvita. Nyt Expert päätyi Stockmannin kanssa samaan sarjaan, sillä postissa tuli yllättäen uusi Expertin logolla varustettu Expert Aktiiviraha MasterCard -kortti.

Tällaisesta kortista ei meille kuitenkaan kerrottu ostohetkellä mitään. Olin tuolloin maksamassa koko pakettia kerralla kaupan kassalla, kun myyjä ilmoitti mahdollisuudesta saada kauppaan laajennettu takuu. Tämä takuu olisi normaalia kattavampi, ja sitä varten tulisi allekirjoittaa pari paperia. Myyjä kertoi, että voisin maksaa koko paketin kerralla laskun saatuani. MasterCardista myyjä ei kuitenkaan vihjannut sanallakaan, joten kiireessä tulin allekirjoittaneeksi ”takuupaperit”.

Nyt Expert Aktiiviraha MasterCard -kortin irtisanominen onnistui yhdellä puhelinsoitolla, mutta ilman irtisanomista minulle olisi jatkossa napsahtanut 30 euron vuosimaksu luottokortista, jota ei ollut halunnut enkä tilannut. Mitä tästä opimme? Taas kerran olisi pitänyt jättää myyjän selitykset kokonaan omaan arvoonsa ja käydä paperinivaska tarkasti läpi ennen allekirjoittamista. Tästä viisastuneena tiedän jatkossa mitä tällaisten ”takuutarjousten” takana todellisuudessa piilee.