SDP:n hoitajahuijaus alkaa konkretisoitua

JULKAISTU 15.12.2019: Vanhustenhoito on Suomessa huonolla tolalla, mutta asiasta ei olekaan juuri puhuttu viime aikoina. Asialle täytyy tehdä jotain ja nopeasti, sillä emme voi kohdella esimerkiksi vankeja ja turvapaikanhakijoita paremmin kuin maata hartiavoimin koko ikänsä rakentaneita vanhuksia. Nyt on kuitenkin selvinnyt, että vasemmistohallituksen aikana vanhustenhoitoon ei tehdä tarvittavaa ryhtiliikettä. Syy on yksinkertaisesti siinä, että hallituksen osaaminen ei riitä, ja siksi puuhastelu on tähän mennessä ollut vain populistista tuuleen huutelua. Vanhusten tilanne ei tällä tietoa tule parantumaan ennen seuraavia vaaleja ja uutta oikeistohallitusta.

Perättömien puhumisen vuoksi pääministerin paikalta eronnut SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lupasi helmikuussa 2019 demarien hoitavan vanhusten hoitajamitoituksen kuntoon, jos puolue pääsee hallitukseen. Lupaus tehtiin kaksi kuukautta ennen eduskuntavaaleja demarien kannatuksen ollessa syöksyssä. Ministeri Krista Kiuru (sdp) kauhoi nopeasti vettä vaalimyllyyn julistamalla, että hoivaongelma ratkeaisi ”yhdellä lauseella ja muutaman tunnin työllä”. Näiden lupausten siivittämänä demarit nousivat eduskuntavaaleissa niukasti maan suurimmaksi puolueeksi, kun erityisesti vanhukset lankesivat vaalivalheisiin hoitajamitoituksesta ja vappusatasesta.

Vaalien jälkeen suomalaiset ovat saaneet kokea karvaasti, että vaalilupaukset olivat yhtä vedenpitäviä kuin ruostunut katiska. Tarkoituksena ei koskaan ollut pitää lupausta, vaan ostaa ääniä vanhuksilta ja vanhustenhoidosta huolestuneilta. Siinä onnistuttiin, vaikka moni kertoi jo hyvissä ajoin ennen vaaleja lupausten olevan perättömiä. Antti Rinne julisti ilosanomaa rahojen riittämisestä mihin tahansa, kunhan vasemmisto pääsisi tarttumaan vallankahvaan. Seuraukset ovat sittemmin olleet karut, kun jopa EU on antanut hallitukselle noottia jo heti hallituksen alkumetreillä. Syystäkin.

Juhlapuheiden takaa paljastui lopulta karu todellisuus, sillä SDP oli todellisuudessa hetkeä aiemmin itse esittänyt Tampereella hoitajamitoituksen laskemista. Hoitajamitoituksen heikentämisen puolesta äänesti valtuustossa myös nykyinen pääministeri Sanna Marin. Käytännön teot olivat siis päinvastaiset kuin vaalilupaukset, mikä on sittemmin osoittautunut vakiintuneeksi käytännöksi hoitajamitoituksen lisäksi myös vappusatasen, työllisyyden hoidon, poliisien määrän, koulutuksen kunnianpalautuksen ja lukuisten muiden vaalivalheiden myötä. Äänestäjiä sumutettiin oikein urakalla.

Kirjoitin kaksi kuukautta ennen vaaleja blogissani, että yksikään mitoitus ei ratkaise vanhustenhoidon ongelmia, sillä numeroiden sijaan tulee ottaa huomioon jokaisen vanhuksen yksilölliset tarpeet ja jokaiselle tehdä oma henkilökohtainen mitoitus palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Samalla totesin, että 0,7 hoitajamitoitus ei tule toteutumaan, koska siihen ei ole yksinkertaisesti rahaa eikä hoitajia. Vasemmistossa kirjoitukseni tyrmättiin jyrkästi, koska siellä kuviteltiin, että tarvittava rahavuori tulisi maagisesta rahaa sylkevästä taikaseinästä. Ei tullut. Taaskaan.

Kunnanvaltuutettuna ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuutettuna tiedän, että 0,7 hoitajamitoitukseen ei tule olemaan varaa vielä vuosikausiin jos edes vuosikymmenessä. Lisäksi puuttuvat myös mitoituksen toteuttamiseen tarvittavat 4 300 – 5 500 uutta hoitajaa. Meillä on siis käytettävissä hyvin rajalliset resurssit, jotka täytyy jatkossa kyetä kohdentamaan nykyistä tehokkaammin apua tarvitseville. Tässä kehityksessä yksilöllinen mitoitus on ratkaisun ensimmäinen tärkeä osa. Toinen osa on yksityinen palvelutuotanto, mutta vain tarkasti määriteltynä, valvottuna ja sanktioituna. Palvelun laadussa yksityinen on usein parempi kuin julkinen, kunhan valvonta hoidetaan kunnolla ja sanktiot ovat asianmukaiset. Viime vuosina näistä kolmesta yksikään ei ole ollut kunnossa. Mikään hoitajamitoitus ei olisi estänyt vanhustenhoidossa nyt paljastuneita ongelmia, sillä syy on valvonnan ja sanktioiden puutteesta.

Vaalien jälkeen SDP joutui myöntämään antaneensa äänestäjille katteettomia vaalilupauksia. Rinteen hallitus sysäsi nimittäin lupaamansa hoitajamitoituksen seuraavan hallituksen niskoille päättämällä, että 0,7 mitoituksen siirtymäaika päättyy vasta aprillipäivänä 2023, eli kaksi viikkoa ennen eduskuntavaaleja. Ajankohta oli suorastaan profeetallinen, sillä hoitajamitoituksen käsittelystä tulikin hallituksessa yksi suuri aprilipila. Esimerkiksi sen rahoituksesta hallitus ei ole kyennyt vielä linjaamaan mitään, ja siitä on huolestuttu tähän mennessä erityisesti valtionvarainministeriössä.

Suurin vedätys paljastui kuitenkin, kun hallitus alkoi viimein saada jotain paperille saakka. Silloin nimittäin paljastui, että SDP kumppaneineen ei edes yritä esittää lakiin hoitajamitoitusta, vaan sen sijaan henkilömitoitusta, joka on täysin eri asia.  Hoitajille ei siis ole enää edes tarkoitus saada 0,7 mitoitusta, koska jatkossa mukaan lasketaan myös hoiva-avustajat. Avustajat eivät tarvitse lähihoitajan tai sairaanhoitajan koulutusta. Näin ollen SDP vesitti oman lupauksensa hoitajamitoituksesta jo ennen kuin sitä ryhdyttiin kunnolla edes valmistelemaan. Hoitajahuijaus siis paljastui karulla tavalla.

Rinteen-Marinin hallitus lupasi vielä kesällä 2019 suomalaisille, että henkilömitoituksen (ei siis hoitajamitoituksen) lakiesityksen tuotaisiin eduskuntaan vielä vuoden 2019 aikana. Eilen 14. joulukuuta 2019 kuitenkin varmistui, että tuokin lupaus oli lööperiä. Lakiesitys ei ole tulossa tämän vuoden aikana eduskunnan käsittelyyn. Ei ole, vaikka vaalien alla demarit lupasivat juhlallisesti, että hoitajamitoituksen korjaaminen olisi yhden lauseen ja muutaman tunnin homma. Ei ollutkaan.

Keskustelussa hoitajahuijauksesta on pyritty eriyttämään toteutus ja lakiin kirjaaminen. Todellisuudessa ne ovat yksi ja sama asia. Lakiin ei nimittäin tule kirjata asioita, joiden toteutukseen ei ole rahaa. Hoitajahuijauksessa on kyse juuri siitä. Valtionvarainministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että tuleva lakiesitys on ristiriidassa hallituksen budjetin kanssa sekä vuodelle 2020 että myös taloussuunnitelmassa vuoteen 2023 saakka. Vaikka SDP onkin nyt kaatamassa toteutuksen kustannuksia seuraavan hallituksen niskoille, ei se ole ymmärtänyt varata rahaa edes oman kautensa aikana tapahtuville seikoille. Voidaankin perustellusti todeta, että nelivuotias pikkutyttö osaa laskea budjettinsa paremmin kuin vasemmistohallitus.

Miksi näin kävi? Nykyiseen tilanteeseen johtaneista tapahtumista on nähdäkseni kaksi skenaariota: Joko 1) demarit huijasivat äänestäjiä tietoisesti, koska olivat paniikissa laskeneen kannatuksensa vuoksi ja halusivat ostaa ikäihmisten äänet keinolla millä hyvänsä. Tai vaihtoehtoisesti 2) demarit eivät yksinkertaisesti tienneet paljonko hoitajamitoituksen toteuttamiseen tarvitaan hoitajia ja rahaa. Demarien toimintaa pitkään seuranneena minulla on taipumus uskoa, että molemmat vaihtoehdot pitävät paikkansa.

Molemmat skenaariot ovat hyvin huolestuttavia ja osoittavat, että alakoulun talousosaamisella ei kyetä hoitamaan taloutta ja siihen liittyviä vaalilupauksia. Tilanne on sama oli kyseessä sitten sitten hoitajamitoitus, vappusatanen. työllisyyden kasvu, poliisien määrä, koulutuksen kunnianpalautus, koulutusmiljardi tai opintorahan korotus. Yksikään noista vaalilupauksista ei tule toteutumaan, mutta demarien onneksi vaaleissa ei ole kuluttajansuojaa.

Pääministeri Rinteen puppuautomaatti leikkasi kiinni

Päivän akuutein kysymys kuuluu: Onko pääministeri Antti Rinne esittänyt eduskunnalle tietoisesti perättömiä väittämiä? Keräsin tähän alle mielestäni olennaisimmat lausunnot neljältä eri taholta, eli Antti Rinteeltä, Sirpa Paaterolta, Postilta ja valtion omistajaohjauksen päälliköltä. Kolme lausumaa neljästä on keskenään yhteneviä, mutta yksi lausuma poikkeaa selvästi muista. Kaikissa on kyse samasta asiasta, eli hallituksen tietoisuudesta ja reaktioista Postin työehtosuunnitelmien osalta.

Sirpa Paatero eduskunnassa 26.9.2019:

”On omistajan edun mukaista, että yhtiö pyrkii löytämään toimintatapoja, jotka mahdollistavat Postin toiminnan myös jatkossa kilpailun kiristyessä ja jaettavan kirje- ja lehtipostin määrien laskiessa.”

Antti Rinne eduskunnassa 28.11.2019:

”Ministeri Paatero on todennut, että tämä ei omistajalle käy. Tuon keskustelun jälkeen Posti muutti tilannetta 28. päivänä elokuuta ja 700 ihmistä siirrettiin. Se oli vastoin omistajan selkeää tahtotilaa.”

Posti tiedotteessaan 29.11.2019:

”Omistajaohjausministeri esitti 3.9.2019 aikalisää Postin työehtosopimusten muuttamisessa, mutta tämän jälkeen omistajaohjaus ei ole vaatinut liikkeenluovutuksen perumista.”

Omistajaohjauksen päällikkö 29.11.2019

”Postin hallituksen puheenjohtaja ja toimiva johto ovat pitäneet omistajaohjausosaston ja ministerin mukaan lukien avustajat jatkuvasti informoituna matkan varrella.”

Paatero siis kertoi eduskunnalle 26.9.2019, että työehtosopimuksen muutos oli tehty valtio-omistajan hyväksymänä (ks. ”Omistajan edun mukaista”). Tämän vahvisti myöhemmin Posti omassa tiedotteessaan. Myös valtion omistajaohjauksen osastopäällikkö Kimmo Viertola vahvisti Postin hallituksen pitäneen Rinteen hallituksen jatkuvasti tietoisena tulevista muutoksista. Päivää aiemmin pääministeri Rinne kuitenkin väitti eduskunnalle aivan päinvastaista, sillä hänen mukaansa Posti oli toiminut väärin ja omistajan tahdon vastaisesti (”Vastoin omistajan selkeää tahtotilaa”). Nyt on siis esitetty neljän tahon toimesta kaksi toisistaan poikkeavaa tarinaa, joista vain toinen voi pitää paikkansa.

Kyse on sana sanaa vastaan -tilanteesta, jossa pääministerin kertomus ei sovi yhteen kolmen muun lausunnon kanssa. Kaiken lisäksi saman tarinan toisessa pääjuonessa Paatero ja Rinne antoivat eduskunnalle mitä ilmeisimmin perätöntä tietoa siitä koska he olivat tulleet tietoiseksi Postin suunnitelmista. Molemmat nimittäin väittivät eduskunnalle saaneensa tiedon asiasta vasta syyskuussa, mutta Postin hallituksen puheenjohtaja paljasti perjantaina Postin ilmoittaneen asiasta valtion omistajaohjaukselle jo kesäkuussa, eli useita kuukausia väitettyä aiemmin. Taas kaksi tarinaa, joista vain toinen voi pitää paikkansa. Vilkaistaan mitä Postin hallituksen puheenjohtaja asiasta lausui tiedotteessa.

Postin tiedote 29.11.2019

”Posti esitteli ministeri Paaterolle ensi kerran liikkeenluovutussuunnitelmia ja taustaperusteluita 7.6.2019. Ministerin avustajien kanssa asiaa käytiin läpi tarkasti 8.8.2019 ja itse ministeriä informoitiin myös 10.8.2019 ennen yhtiön hallituksen 11.-14.8.2019 kokousta, jossa päätökset tehtiin, ja tietyistä yksityiskohdista keskusteltiin puhelimitse kokouspäivien aikana. Lisäksi käytännön yksityiskohdat aikatauluineen ja julkistussuunitelmineen esiteltiin ministerille 21.8.2019. Posti tiedotti pakettilajittelun muutoksista 29.8.2019 ministerin avustajien kanssa sovitun mukaisesti.”

Postin tiedotteen uskottavuutta arvioitaessa tulee antaa painoarvoa sille, että myös muilta osin Postin tiedote on samansisältöinen kuin Paateron 26.9.2019 eduskunnalle antama lausuma, kuten myös omistajaohjauksen päällikön lausuma 29.11.2019. Näin ollen journalistina minulla on taipumus antaa enemmän luottamuspisteitä Postin lausumalle tarkkoine päivämäärineen ja sitä tukevine lausuntoineen. Toisin sanoen tällä hetkellä näyttää siltä, että Rinne ei ole puhunut eduskunnalle totta. Koko farssi päättyisi Rinteen osalta kertaheitolla, kun Posti julkistaisi muistion tai pöytäkirjan mainitsemistaan kesäkuun tai elokuun briifauksista. Se olisi Game Over.

Nyt on paikallaan huomata, että tässä asiassa ei ole kyse Postin henkilökunnan työehtosopimuksesta tai edes palkoista, sillä Postin tilalla voisi olla vaikkapa Veikkauksen hedelmäpelien määrä tai Alkon monopoliasema. Nyt on kyse pääministerin ja ministerin eduskunnalle antamien lausuntojen todenperäisyydestä. Tähän mennessä saatujen lausuntojen valossa näyttää siltä, että pääministeri on voinut puhua eduskunnalle muunneltua totuutta peräti kaksi kertaa samassa yhteydessä.

Edellisessä vastaavassa tilanteessa pääministeri Jäätteenmäelle tuli lähtö pääministerin tehtävästä paljon tätä pienemmästä totuuden muuntelemisesta. Tällä kertaa ratkaisijana ovat keskusta ja vihreät, joiden suoraselkäisyys mitataan lähipäivinä. Mikäli ne molemmat hyväksyvät pääministeri Rinteen satutunnit, romuttaa päätös koko hallituksen uskottavuuden ja luottamuksen. Siihen varsinkaan keskustalla ei luulisi olevan nykyisin varaa. Uskon, että viisikko tekee päätöksen Rinteen ja hallituksen kohtalosta sunnuntaina.

Kumpi siis nyt lähtee, Rinne vai koko hallitus?

Eduskuntavaalit 2021 – vai sittenkin jo aiemmin?

JULKAISTU 4.7.2019: Kirjoitin heti hallituksen synnyttyä, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021 hallituksen hajottua ennenaikaisesti. Löin siitä myös lounaan vetoa. Perusteeksi totesin, että jo nyt kahtia revenneen Keskustan kannatuksen romahdettua alle 10 prosentin nousee puolueen tunnetusti vahva kenttäväki barrikadeille. Sitten valitaan enää sopiva keppihevonen hallituseron syyksi. Se voi olla esimerkiksi metsähakkuut, aktiivimalli, terroristivaimot tai hoitajamitoitus. Aika näyttää.

Kesäkuun alussa laskeskelin, että vihervasemmiston kanssa avioituneen Keskustan kannatus sinnittelisi 10 prosentin yläpuolella vuoden 2020 loppupuolelle saakka. Tuoreimmat gallupit viittaavat kuitenkin siihen, että olin väärässä. Näyttää nimittäin siltä, että suomalaiset ovat ymmärtäneet demokratian halveksimisen odottamattoman hyvin, sillä eduskuntavaalien suurimman häviäjän kannatus on paljon nopeammassa syöksyssä kuin osasin odottaa. Vaalien jälkeen kannatus on laskenut lähes prosenttiyksikön kuukaudessa, ja tänään julkistetun Yleisradion gallupin 11,7 prosentin kannatus on enää 1,7 prosenttiyksikön päässä kipurajasta. Keskustasta on tätä menoa tulossa pienpuolue jo syksyllä 2019, joten myös Rinteen hallituksen kaatuminen ja eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia.

Seuraavissa eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat ottamaan murskavoiton, jonka myötä ne joutuvat seuraavassa hallituksessa korjaamaan kovalla kädellä helppoheikkihallituksen aiheuttamia vahinkoja. Rinteen hallituksessa ”talouden raamien ei anneta rajoittaa ihmisten luovuutta”, joten seuraavalla hallituksella tulee olemaan epäkiitollinen työ tehdä välttämätön korjausliike maamme talouteen. Mitä pidempään viisikko rellestää, sitä suuremmat säästötalkoot tarvitaan talouden tasapainottamiseksi. Nyt odotetaan vain koska Keskustan kenttäväki heittää valkoisen pyyhkeen kehään. Jos vaalit järjestetään jo 2019 tai 2020, häviän lounaan. Sen tarjoan toki mielelläni jo pelkästään Suomen edun nimissä.

Hallitusneuvotteluissa nähdyt lehmänkaupat olivat isku vasten kasvoja edustukselliselle demokratialle ja ne romuttivat suomalaisten luottamusta äänestämisellä vaikuttamiseen. Koskaan aiemmin eduskuntavaalien suurin häviäjä ei ole sanellut hallitusohjelmaa veto-oikeudellaan. Täytyy kuitenkin samalla todeta, että Keskusta käytti hallitustunnustelijana toimineen Rinteen ahdinkoa nerokkaasti hyväkseen. Puolue tiesi olevansa demarien viimeinen oljenkorsi, joten se sai hallitusneuvotteluissa kammettua Rinteen ja koko muun vihervasemmiston selkä seinää vasten. Seuraukset nähdään parhaillaan päivittäisenä eripurana, kun uunituore hallitus on jo heti alussa jakautunut useisiin riitaisiin leireihin. Keskustan neuvottelema hallitusohjelma korpeaa ymmärrettävästä vihervasemmalla kovasti.

Vahvasti poliittiseen vasemmistoon nykyisin kallistuva Keskusta sai siis kiristettyä itselleen suotuisan hallitusohjelman, mutta sillä ei tule olemaan kovinkaan suurta merkitystä, koska a) hallituskumppanit ovat jo lipeämässä hallitusohjelmasta ja b) hallitus ehtii kaatua ennen kuin hallitusohjelman sisältöä ehditään toimeenpanna saati maakuntauudistusta toteuttaa. Hallituksen vauhdikas alkutaival on muilta osin kulunut odotetusti demarien jo alunperinkin katteettomien vaalilupausten perumisessa ja ministereiden riidellessä somessa ja lehtien palstoilla.

Valkoinen pyyhe lienee jo salkussa.

Helppoheikkihallitus luottaa rahaa sylkevään taikaseinään

Vasemmiston maaginen rahaa sylkevä taikaseinä. Olen käyttänyt tuota minusta erittäin osuvaa termiä lukuisissa kirjoituksissani niin blogissani kuin myös lehtien yleisönosastoilla ja kolumneissa. Monet kriitikot ovat kuitenkin vuosien varrella tuohtuneet sen käyttämisestä, mutta viimeistään SAKSDP:n hallitustunnustelija Antti Rinteen tuoreet lausunnot Säätytalon hallitusneuvotteluista osoittavat käyttämäni termivalinnan olleen oikea ja vieläpä hyvin perusteltu.

”Tämän hallituksen ei tarvitse lähteä leikkaamaan menoista.”
Antti Rinne hallitusneuvotteluista 20.5.2019

Surullista. Kuten myös se, että vihervasemmiston äänestäjät aidosti luulevat tuota omalta kannaltaan hyväksi asiaksi. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti. Sadan euron takuueläkkeen korotuksella vaalien alla ääniä härskisti ostanut Rinne ei selvästikään ymmärrä, että esimerkiksi hänen esittämänsä osinkojen lähdevero pienentäisi merkittävästi eläkeyhtiöiden tuottoja ja johtaisi sekä työeläkemaksujen nostoon että eläkkeiden pienentymiseen entisestään. Nyt esitetyllä mallilla eläkeläiset saisivat nimittäin vuodessa 140 euroa nykyistä vähemmän. Äänestivätkö eläkeläiset tosiaan eläkkeidensä pienenemisen puolesta? Tuskinpa.

SAKSDP:n päättömien vaalilupausten toteuttamisen kiima ohittaa kaiken realismin, kun puolueen taloustaidot ovat tunnetusti gerbiilin tasolla. Sosialismia on tähän mennessä kokeiltu monissa maissa, mutta yhdessäkään sillä ei ole ollut positiivisia seurauksia. Holtitonta yli varojen elämistä on niin ikään kokeiltu esimerkiksi Kreikassa, eikä silläkään ollut positiivisia seurauksia. Myös monet suomalaiset ovat kokeilleet ylivelkaantumista ikävin seurauksin. Siitä huolimatta Rinteen lobbarihallitus on nyt ajamassa Suomi-bussillaan tuohon samaan rotkoon. Kuskin paikalla istuu Antti, kytkintä painaa Juha ja vaihteita vaihtaa Pekka. Li toimii rahastajana ja Anna-Maja bussiemäntänä.

Suomen hyvinvointivaltio saatiin vuosien 2015 – 2019 hallituksen aikana viimein takaisin nousu-uralle, kun maahan syntyi historialliset 140 000 uutta työpaikkaa, pienipalkkaisuus väheni, eriarvoisuus väheni, syrjäytyminen väheni ja tuloerot vähenivät jo entisestään mitättömistä eroista. Yhteiskunnan heikompiosaisten kannalta oikeistohallitus teki siis erittäin ansiokasta työtä, vaikka tuloerojen pienentyminen onkin kansantalouden kannalta ikävä merkki. Kaikkien mittareiden mukaan nyt päättynyt pääministeri Sipilän hallituskausi oli siis menestys. Kuten välittömästi vaalien jälkeen Tamperelainen-lehden kolumnissani kirjoitin, loppui lupaavasti alkanut hyvinvoinnin nousukausi vaaleihin. Kirjoitin silloin, että Suomen olisi pakko jatkaa terveen talouden ja menoleikkausten tiellä, koska muuten meillä ei tule olemaan varaa nykyisen hyvinvointimme ylläpitämiseen.

”Maamme on vaarassa joutua neljän positiivisen vuoden jälkeen vastuuttoman helppoheikkitalouden kurimukseen tulevien sukupolvien kustannuksella. Terve talous on hyvinvoinnin edellytys, koska ilman sitä meillä ei ole laadukkaita hoivapalveluja, sosiaaliturvaa saati ilmastonmuutoksen torjuntaa. Miljardien katteettomat vaalilupaukset eivät ole tervettä taloutta.”
Jocka Träskbäck Tamperelainen-lehdessä 17.4.2019

Hallitusneuvotteluista mediaan tihkuvien tietojen mukaan nyt on käymässä juuri kuten kolme päivää vaalien jälkeen ennustin. Rinteen johdolla Suomi on luisumassa terveen talouden aikakaudesta helppoheikkitalouteen, jossa porsastellaan miljardiluokan velkataakka lastemme ja lastenlastemme piikkiin. Rinne ei tunnetusti välitä missä kunnossa Suomi on sadan vuoden kuluttua, koska ei ole silloin enää elossa, joten siellä tulevia sukupolvia tuskin ajatellaan.

Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Tätä ahkeruuden haittaveroa tullaan Rinteen esityksessä kiristämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin – tavallisten ahkerien suomalaisten kustannuksella.  Valtaosa SAKSDP:n vaalilupauksista tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei nimittäin palkita, vaan rankaistaan. Nyt jos koskaan työttömyys uravalintana näyttää houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Olen esittänyt koulujen taloustaitojen opetuksen lisäämistä ja tehnyt taloustiedon oppiaineesta kansalaistaloitteen yhdessä Elias Rautakorven kanssa. Liian monen suomalaisen tiedot talouden perusteista ovat nimittäin nykyisin pahasti retuperällä. Ei ymmärretä mistä raha tulee saati miten sitä pitäisi käyttää. Rinteen tuore lausunto leikkausten tarpeettomuudesta on konkreettinen osoitus siitä miten vakava ongelma talouden perusteiden osaamisessa on. Miten tavallinen suomalainen voisi osata hoitaa talouttaan, jos edes tuleva pääministeri ei ymmärrä talouden perusteista tuon taivaallista? Liian moni suomalainen uskoo otsikossa mainittuun rahaa sylkevään taikaseinään.

Tällä hetkellä 500 000 suomalaista on ulosotossa ja 380 000 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Ulosotossa on siis uskomattomat yhdeksän prosenttia kaikista suomalaisista ja 11 prosenttia kaikista täysi-ikäisistä. Jos hallitus muodostetaan Säätytalolla parhaillaan neuvottelevista lobbareis… siis puolueista, voidaan tulevina vuosina jännittää lähinnä sitä kumpi nousee enemmän, ulosotossa vai maksuhäiriörekisterissä olevien määrä. Murskaavan vaalitappion jälkeen omien äänestäjiensä muroihin parhaillaan virtsaava Keskusta on nyt vaa’ankielen asemassa. Jos sieltä löytyy edes ripaus selkärankaa, isketään Säätytalolla hanskat tiskiin jo tällä viikolla.

Itse veikkasin viime viikolla, että Keskusta vetäytyy neuvotteluista jo tällä viikolla ja että Rinne heivataan samalla takariviin. Seuraavan hallitustunnustelijan myötä Suomeen saadaan oikeistohallitus, joka pelastaa mitä vielä pelastettavissa on. Jos näin ei käy, tulee hallitus hajoamaan viimeistään, kun sipiläläisiin ja kaikkoslaisiin repeytyneen Keskustan kannatus vajoaa kahden vuoden sisällä kymmenen prosentin tuntumaan. Silloin Keskustan nimi voidaan pyyhkiä lopullisesti suurten puolueiden listalta. Aikaistetuissa vuoden 2021 eduskuntavaaleissa Perussuomalaiset ja Kokoomus tulevat saamaan murskavoiton, jonka jälkeen on edessä vihervasemmiston runteleman ja korviaan myöden velkaisen maan uudelleenrakennus rajuin leikkauksin. Silloin onneksi tiedetään mihin suuntaan hyvinvointivaltion alasajosta syyttävä sormi osoittaa.

Vaalituloksella pyyhittiin pöytää – osanottoni ahkerille suomalaisille

Suomi näyttää nyt saavan vasemmistohallituksen, kun vaalien tuloksella pyyhitään pöytää hallitusneuvotteluissa. Suomalaiset äänestivät erittäin selkeästi oikeistohallituksen jatkon puolesta, mutta suurimmaksi puolueeksi täpärästi noussut SDP päätti sivuuttaa vaalituloksen ja kerätä kanssaan hallitukseen vaalien suurimman häviäjän Keskustan ja sen täytteeksi joukon pikkupuolueita. Mikäli nyt esitetyllä kokoonpanolla muodostetaan hallitus, esitän jo tässä vaiheessa syvimmät osanottoni ahkerille suomalaisille tulevan talouskaaoksen johdosta.

Olen kuitenkin samaan aikaan ylpeä siitä, ettei Kokoomus antanut Antti Rinteen kanssa käymissään neuvotteluissa periksi tavoitteistaan, jotka ovat aidosti hyvinvointivaltion edellytys. Kokoomus ei suostunut ottamaan lisää valtionvelkaa eikä kiristämään suomalaisten verotusta entisestään. Sen sijaan Kokoomus vaati, että jokaisen suomalaisen palkansaajan ja eläkeläisen pitää saada tuloistaan enemmän rahaa omaan käyttöönsä. SDP oli toista mieltä, sillä se aikoo verottaa Suomen uuteen taantumaan.

Kokoomuksen suoraselkäinen toiminta vie nyt oppositioon. Rinteen hallituksessa mukana oleminen olisi ollut monessa mielessä riski, sillä Kokoomus olisi joutunut ottamaan lisää velkaa ja nostamaan veroja ja lisäksi Kokoomus olisi heitetty susille seuraavien vaalien alla, kun olisi kysytty miksi demarien päättömät lupaukset jäivät toteutumatta. Nyt susille heitetään Keskusta, joka on jo valmiiksi heikompi kuin koskaan. Alkavan kauden jälkeen jo nyt romahtaneesta kannatuksesta on jäljellä enää rippeet.

Keskituloinen suomalainen lapsiperhe maksaa tuloistaan jo nyt 74 prosenttia erilaisia veroja, ja jatkossa vieläkin enemmän. Yrittäjien asema tulee heikkenemään selvästi, mikäli SDP saa edes murto-osan esityksistään läpi. Hallituksen tällä tietoa muodostava vihervasemmisto esitteli vaalien alla lupauksiaan, joista valtaosa tarkoittaa entistä suurempien rahasummien siirtämistä aivan tavallisten ahkerien palkansaajien taskuista muiden taskuihin. Tuossa satumaailmassa ahkeruudesta ei palkita, vaan rankaistaan.

Olen todennut, että tuloveron progressio on työlle asetettu haittavero. Sitä tullaan nyt lisäämään, kun suomalaisia ryhdytään palkitsemaan toimettomuudesta entistä avokätisemmin. Maaginen rahaa sylkevä taikaseinä tulee olemaan kovilla, mikäli Antti Rinteen tekemiä jopa 8 miljardin euron vaalilupauksia ryhdytään toteuttamaan.

Nyt Kokoomukselle on hyvä olla hetki oppositiossa myös siksi, että seuraavissa vaaleissa Kokoomus ja Perussuomalaiset tulevat ottamaan murskavoiton. Ikävä kyllä sitä edeltää raju mahalasku, kun Suomen talous ajetaan kerralla taikaseinään. Seuraavien vaalien jälkeen oikeistopuolueet joutuvat korjaamaan vasemmistohallituksen helppoheikkipolitiikan seurauksia kovalla kädellä. Leikkaukset tulevat olemaan silloin kipeitä, mutta vastuulliset on onneksi helppo osoittaa. Mahdollisesti sen tekee EKP jo ennen vaaleja.

Suomen kannalta on surullista ja jopa traagista heittää roskakoriin edellisen oikeistohallituksen historiallisen upeat saavutukset niin työllisyyden ja talouden parantamisessa kuin tuloerojen, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentämisessä. Varmaa on, että nyt esitetyllä hallituksen kokonpanolla Suomi saa ainakin yhden merkittävän vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä.

Hallituksen kaatuminen vei Antti Rinteeltä savuverhon – halpa populismi ei enää riitä

Soten ja hallituksen kaatumista pari päivää sulateltuani olen tullut siihen tulokseen, että Sipilän päätös hallituksen hajottamisesta oli fiksu peliliike. Demareilla ei nimittäin ole enää hallitusta, jota haukkumalla se käänsi jokaisen keskustelun viimeisen neljän vuoden ajan varsinaisesta asiasta halpaan populismiin. Vaalikiimaisten helppoheikki-lupausten sijaan Antti Rinne joutuu nyt seuraavat viisi viikkoa puhumaan yllättäen asioista asioiden nimillä ja erityisesti paljastamaan mikä olisi SDP:n todellinen sote-malli. Siis olisi, koska sellaista ei vielä ole.

Viimeistään Yleisradion erikoislähetys nimittäin osoitti, että Sipilä yllätti demarit housut kintuissa. Antti Rinne ei saanut haastattelussa muodostettua puolueensa sote-mallista yhtään järkevää virkettä, vaan paljasti yllättäen olevansa pitkälti samaa mieltä oman puolueensa hetkeä aiemmin kaataman hallituksen sote-mallin kanssa. Ei siis ihme, että Kokoomuksen Petteri Orpo ja Keskustan Antti Kaikkonen pyörittelivät silmiään huomatessaan miten hattarapohjalta Antti Rinne joutui lähtemään mukaan sote-keskusteluun.

Demarien puoluetoimistolla eduskuntavaalien pelikirja oli selvästi laadittu sen perusteella, että puolueen päättömät eläkesataset ja miljardien eurojen vaalilupaukset olisivat kantaneet vaalipäivään saakka. Ja erityisesti pelikirja oli laadittu sen pohjalta, että hallitus olisi jatkanut myös soten kaatumisen jälkeen demarien nyrkkeilysäkkinä. Tosin kävi, ja nyt demarit ja Rinne jäivätkin yhtäkkiä yksin kehään sohimaan varjonyrkkeilyään vastustajan jo kadottua. Merkillepantavaa on, että Rinne teki neljä vuotta hartiavoimin töitä hallituksen kaatamiseksi ja kun se tapahtui, syytti Rinne päätöstä ”oudoksi ratkaisuksi”.

Hallituksen hajoamisen myötä nyt Suomella ei ole enää hallitusta, jota haukkumalla Rinne voisi siirtää jokaisen keskustelun pois varsinaisista asioista. Seuraavat viisi viikkoa hänen pitääkin yllättäen keskittyä aivan poikkeuksellisesti oikeisiin asioihin, ja se näyttää olevan Rinteelle haaste. Demarien puoluetoimistolla valot ovat takuulla palaneet tänä viikonloppuna läpi yön, kun siellä on mietitty puheenjohtajalle valmiiksi edes jossain määrin fiksun kuuloisia vastauksia. Odotan jo kuumeisesti seuraavia paneelikeskusteluja, joissa Rinne joutuu grillattavaksi puolueensa sote-mallista, jota ei vielä ole edes olemassa.

Vaalikamppailun luonne muuttui täysin perjantaina kello 10.00, ja nyt myös toimittajilta vaaditaan talouden osaamista edes siinä määrin, että Rinteelle esitetään kaikissa tilanteissa jatkokysymys ”Mistä rahat?”. Perättömien vaalilupaustensa sijaan Rinteen on nyt aika kertoa konkreettisesti miten demarit hoitaisivat soten ja erityisesti sen rahoituksen. Yhtä lailla Rinteen pitää kyetä kertomaan miten se parantaisi Suomen työllisyyyttä, jonka parantumista hän itse piti taannoin mahdottomana. Talousosaaminen on ollut vasemmistossa perinteisesti haastavaa, joten seuraavat viisi viikkoa tulevat olemaan mielenkiintoisia. Sekä kansalaisten että toimittajien tulee olla tässä keskustelussa tarkkana, koska vaalivalheet pitää paljastaa nopeasti.

Soten ja hallituksen hajoaminen, demarien päävastustajan yllättävä katoaminen ja puolueen sote-mallin puuttuminen antavat aiheen odottaa uutta savuverhoa, jolla demarit pyrkivät ohjaamaan julkisen keskustelun pois puoleen akilleen kantapäästä, eli taloudellisesta osaamattomuudesta. Ennustan, että lähipäivinä joku SDP/SAK:n jäsenliitoista antaa lakkovaroituksen ja pian sen jälkeen muut ilmoittavat olevansa mukana tukitoimissa. Sen jälkeen SDP/SAK ryhtyy masinoimaan massiivista lakkoa ja lakk… siis vaalitilaisuuksia suurten kaupunkien toreille. Demarit ovat aiemminkin käyttäneet ammattiliittojen lakkoja vaalikampanjoidensa tukena, joten uskon sen olevan nyt pelikirjassa korkealla. Varsinkin kun hallituksen hajoaminen veti maton nykyisten kampanjasuunnitelmien alta.

Lopuksi todettakoon, että Suomi elää vain ja ainoastaan viennistä. Mikäli suomalaiset eivät vaaleissa ymmärrä terveen talouden ja uusien työpaikkojen olevan suomalaisen hyvinvoinnin elinehto, saamme kyllä Suomeen runsaasti lisää vientiä. Tällä kertaa vientituotteena ovat kuitenkin Suomesta Viroon siirtyvät yritykset. Sen jälkeen viimeinen voikin jo sammuttaa valot. Suomalaisilla on kevään eduskuntavaaleissa kaksi vaihtoehtoa. He äänestävät joko nykyisen historiallisen hyvän talouskasvun ja työpaikkojen lisääntymisen puolesta ja muun muassa holhousta vastaan, tai vaihtoehtoisesti helppoheikkitalouden, lastemme lisääntyvän velkataakan ja katoavien työpaikkojen puolesta. Antti Rinne ilmoitti äskettäin, että Kokoomus ei mahdu samaan hallitukseen demarien kanssa, joten valinta on tehty suomalaisille helpoksi. Se näyttää olevan joko tai.

JockaTV: Nuoret istutetaan vasemmistotaksin maksajan paikalle

JULKAISTU 21.11.2018 SAK/SDP esittää parhaillaan järjenvastaista suunnitelmaa pakottaa lailla yritykset syrjimään nuoria työmarkkinoilla, eli laillistamalla ikäsyrjinnän. Esityksen mukaan yritysten tulisi ensin irtisanoa nuoret, vaikka heidän osaamisensa, koulutuksensa ja arvonsa yritykselle olisi yritykselle vanhempia työntekijöitä suurempi. Lisäksi vihervasemmiston varjobudjetit paljastavat, että nuoret ollaan panemassa maksajan rooliin kaikkien kolmen vasemmistopuolueen (vihreät, demarit ja vasemmistoliitto) suunnitelmissa.

Vaalilupausten korulauseet ovat perinteisesti maailmaa syleileviä, mutta tarkemmin katsottuna tulevia sukupolvia ollaan parhaillaan istuttamassa vasemmistotaksissa maksajan paikalle. Syy tähän on selvä: Nuoret eivät äänestä, joten nuorten piikki on nyt auki.

Kuntavaaleissa nuorten aikuisten 18-25-vuotiaiden äänestysprosentti jäi vaivaiseen 30 prosenttiin, kun koko kansan keskiarvo oli lähes kaksinkertainen 58,3 prosenttia. Nuorilla, nuorilla aikuisilla ja nuortenmielisillä on ensi keväänä mahdollisuus pitää puoliaan. Muuten edessä on tulevien sukupolvien velkataakan merkittävä lisääntyminen. Voit lukea pidemmän kirjoitukseni samasta aiheesta tästä linkistä.

Nuorille potkut ensimmäisenä – SAK haluaa ikäsyrjinnän lakiin

JULKAISTU 7.11.2018: Suomalaisille on suotu vapaus äänestää eduskuntaan ihmisiä, joiden he uskovat tuovan parempaa tulevaisuutta. Jostain syystä nuoret aikuiset eivät kuitenkaan äänestä. Viime kuntavaaleissa koko kansan äänestysprosentti oli 58,3, mutta alle 25-vuotiaista vain alle kolmannes käytti äänioikeuttaan. Heidän äänestysprosenttinsa oli vain 30, eli noin puolet koko kansan vastaavasta. 25-35-vuotiaiden äänestysprosentti oli sekin vain vaivaiset 40. Nuoret ja nuoret aikuiset eivät siis astu vaaliuurnille puolustamaan itseään ja tulevaisuuttaan. Osin juuri siksi heidän oikeuksiaan poljetaan päätöksenteossa.

Helsingin Sanomat 7.11.2018

Vanhan sanonnan mukaan äänestysoikeuden käyttäminen on valitusoikeuden lunastamista. Se pitää paikkansa. Nuoret ja nuoret aikuiset julistavat päivittäin sosiaalisessa mediassa päivänpolttavista asioista, mutta yhä useampi ei ole kuitenkaan käynyt äänestämässä korjatakseen mainitsemiaan epäkohtia. Koska nuoret eivät äänestä, on heiltä helppoa viedä rahat, eläkkeet ja työpaikat. Tulevissa eduskuntavaaleissa nuoria tarvitaan vaaliuurnille enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä muuten heidän työpaikkansa voivat olla historiaa.

Ennakkoon äänestäneet vuoden 2015 eduskuntavaaleissa

”Tulevissa eduskuntavaaleissa nuoria tarvitaan vaaliuurnille enemmän kuin koskaan aiemmin.”

Sipilän hallituskaudella Suomeen on syntynyt ennätysmäärä uusia työpaikkoja, ja taloudessa on nähty hienoa kasvua lähes vuosikymmenen kituuttamisen jälkeen. Ikävä kyllä tuo kehitys ei ole pysyvää, sillä seuraava kansainvälinen taloustaantuma voi iskeä jo seuraavalla hallituskaudella. Silloin Suomi on ajautumassa uuteen kurimukseen, jossa työpaikat tulevat taas kerran olemaan kortilla. Nyt on hyvin tärkeää huomata, että SAK ja sen poliittinen marionetti SDP haluavat pakottaa yritykset irtisanomaan nuoret työntekijät ensimmäisenä.

Mistä on siis kyse?

SDP:n työmarkkinasiipi SAK ilmoitti tänään Helsingin Sanomissa haluavansa Suomeen lakisääteisen irtisanomisjärjestyksen, jonka myötä työnantajat pakotettaisiin antamaan työntekijöille potkut ikäjärjestyksessä. Esityksen mukaan yritysten pitäisi jatkossa irtisanoa työntekijöitä heidän ikänsä perusteella riippumatta työntekijöiden kokemuksesta, osaamisesta tai tuottavuudesta. SAKSDP haluaa siis ikäsyrjntään pakottavan lain, jonka se kaiken lisäksi ilmoittaa olevan yksi heidän virallisista vaalitavoitteistaan seuraavalle hallituskaudelle 2019-2023.

Kyse ei ole mistään satunnaisesta harkitsemattomasta lausahduksesta, vaan pitkään harkitusta esityksestä. Edellisen kerran SAK esitti nimittäin yritysten pakottamista ikäsyrjintään jo vuonna 2009, jolloin tuosta yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon irvikuvasta jouduttiin kuitenkin luopumaan. Nyt on käynnistynyt uusi yritys, jolla SAK pyrkii saamaan iäkkäät ihmiset äänestämään demareita. Suunnitelman vahvuus on siinä, että vanhempien ihmisten äänestysprosentti on merkittävästi nuoria suurempi.

Yhdenvertaisuuslaki 8 §
”Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta vahvisti tänään, että esityksen tarkoituksena on parantaa ikääntyneiden työllisyyttä. Toisin sanoen tarkoituksena on heikentää nuorten työllisyyttä. 25-34-vuotiaiden työttömyysaste on ollut edellisen taantuman alkamisesta saakka jo yli vuosikymmenen ajan kaukana huippuvuosista, mutta SAK:n saadessa tahtonsa läpi tulee nuorten ja nuorten aikuisten työttömyys kasvamaan nykyisestä merkittävästi juuri uuden taantuman kynnyksellä. Tällä esityksellä pyritään siis varmistamaan, että nuoret aikuiset jäävät seuraavan taantuman jalkoihin kaikkein pahiten, vaikka juuri heissä on Suomen tulevaisuus.

”Ammattiliitot vaativat siis lakiin pykälää työntekijöiden pakollisesta eriarvoistamisesta.”

Nuorten ja nuorten aikuisten täytyy nyt ryhdistäytyä ja äänestää seuraavissa eduskuntavaaleissa sankoin joukoin tällaista järjettömyyttä vastaan. Tällä aloitteella kalastellaan suurten ikäluokkien ääniä, ja vaalitempun onnistuessa sekä irtisanomisjärjestyksen toteutuessa nuoret tulevat todennäköisesti menettämään työpaikkojaan iäkkäämmille. Pallo on nyt nimenomaan nuorilla, joista vain alle kolmannes äänesti edellisissä kuntavaaleissa. Lähtevätkö nuoret rohkeasti puolustamaan oikeuksiaan vaaliuurnille vai tyytyvätkö he valittamaan kohtaloaan somessa? Siinä on olennainen kysymys.

Tällä videolla käsittelen samaa aihetta.

Seuraavissa vaaleissa tarvitaan kansallinen ryhtiliike, jossa nuoret suuntaavat joukolla vaaliuurnille varmistamaan, ettei vasemmisto romuta heidän työehtojaan ja jaa heidän työpaikkojaan iäkkäämmille. Jatkossa on nimittäin aivan turha huutaa tuskaa sosiaalisessa mediassa, jos äänioikeus on jäänyt käyttämättä eduskuntavaaleissa. Valitusoikeus pitää lunastaa.

Yhdenvertaisuuslaki 12 §
Ikään tai asuinpaikkaan perustuva erilainen kohtelu on lisäksi oikeutettua, jos kohtelulla on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen tai työmarkkinoita koskeva tavoite taikka jos erilainen kohtelu johtuu eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Olen jo vuosien ajan ihmetellyt ammattiliittojen sotkeutumista maamme lainsäädäntöön ja jatkuvia pyrkimyksiä sotkeutua yritysten toimintaan. Myös Sipilän hallitus on epäonnistunut siinä pahemman kerran. Hallitus on antanut kerta toisensa jälleen ammattiliitoille veto-oikeuden päätöksiinsä. Seuraukset näkyvät nyt, kun SAK ilmoittaa jo hyvissä ajoin ennen vaaleja miten se aikoo muuttaa Suomen lakeja, vaikka yhtään ammattiliittoa ei ymmärtääkseni ole äänestetty eduskuntaan. SAK perustaakin vaatimuksensa siihen, että sen komennossa oleva SDP tekee juuri kuten isännät Hakaniemessä käskevät. Suomalainen demokratia on kriisissä, kun päätösvalta on siirretty eduskunnalta satunnaiselle yhdistykselle.

Jäsenmääränsä romahduksesta kipuilevat ammattiliitot pyrkivät parhaillaan saamaan kadonnutta arvovaltaansa takaisin kaikin mahdollisin keinoin. Ikävä kyllä keinot tarkoittavat käytännössä kerta toisensa jälkeen työttömyyden ja kurjuuden maksimointia, jotka ovat toki jo kaikille tuttuja ammattiliittojen ja vasemmiston etuja ja tavoitteita. Molempien kannatus nimittäin kumpuaa juuri niistä. Mikäli ammattiliittojen talutusnuorassa oleva SPD nousee ensi kevään eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi, voivat nuoret jättää hyvästit työpaikoilleen. Siksi nuoret tarvitaan vaaliuurnille.

Äänestämällä työpaikat voidaan vielä pelastaa.

SDP ostaa ääniä lasten ja nuorten tulevaisuudella

Eduskuntavaalit järjestetään jo ensi kevään, joten vaalikampanjat ovat jo täydessä käynnissä. Demarien Antti Rinne paljasti taannoin 8-10 miljardin euron järjenvastaiset vaalilupauksensa. Yksi Rinteen mahdottomista lupauksista oli eläkkeiden nostaminen. Samaan junaan hyppäsi nopeasti myös kristillisdemokraattien Sari Tanus, joka näki Rinteen avauksessa äänisaaliin mahdollisuuden. Suomessa on seuraavissa vaaleissa 2,1 miljoonaa yli 65-vuotiasta äänioikeutettua. Vähempikin saa poliitikon kumartamaan vanhuksille ja näyttämään takapuolta lapsille ja lapsiperheille.

Nämä populistit yrittävät nyt ostaa tulevissa vaaleissa eläkeläisten ääniä lasten ja nuorten tulevaisuuden kustannuksella. Lyhytnäköistä ja surullista. En saanut vastausta, kun kysyin Tanusilta äskettäin somessa onko linjaus hänen omansa vai kenties kristillisdemokraattien uusi linjaus. SDP sen sijaan äänesti juuri äskettäin lasten asemaa parantavaa varhaiskasvatuslakia vastaan, joten siellä lapset ja lapsiperheet ovat todistetusti vain lypsylehmiä.

Olen itse jo aiemmin ilmoittanut olevani valmis kokoomuksen ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa, jos puolue minut siihen valitsee. Pääteemoihini lukeutuvat erityisesti yrittäjyys ja lapsiperheet, koska Suomen tulevaisuus on kiinni niistä molemmista. Molemmat ryhmät myös tarvitsevat Arkadianmäelle lisää puolestapuhujia, jotka osaavat ja erityisesti uskaltavat sanoa mitä ajattelevat.

Olen nyt seurannut järkytyksellä miten nykyiset populistit tekevät vaalilupauksia tulevien sukupolvien piikkiin. Sukupolvien, jotka eivät kykene vielä edes puolustautumaan, vaikka poliitikoilla on jo kädet kyynärpäitä myöden heidän taskuissaan. Lapsilta on helppo viedä tuhkatkin pesästä, koska heillä ei ole äänioikeutta. Rinne tunnetaan miehenä, jota lasten ja lapsiperheiden asiat kiinnostavat vain juhlapuheissa. Tulevaisuus ei tosin näytä muutenkaan häntä kiinnostavan.

Entä haluaisinko minä korotuksen eläkkeeseeni, jos olisin jo eläkeläinen? Tietenkin haluaisin. Jokainen eläkeläinen haluaisi. Tilanne kuitenkin muuttuu täysin, kun korotuksen hintana on nykyisten lasten ja nuorten tulevat eläkkeet. Vaatisinko itselleni korotusta, jos ja kun sen vuoksi omat lapseni jäisivät aikanaan ilman? En tietenkään. Uskon, että myös valtaosa suomalaisista eläkeläisistä on tarpeeksi fiksuja, etteivät he usko populistisia syöttejä, joita Antti Rinne, Sari Tanus ja varmasti vielä monet muutkin heille syöttävät. Toivottavasti eläkeläiset näkevät sumutuksen läpi.

Eläkekeskustelussa viitataan usein niin sanottuun taitettuun indeksiin. Se otettiin aikoinaan käyttöön, jotta eläkejärjestelmämme kestäisi tulevat koko ajan kasvavat rasitteet. Taitetusta indeksistä luopuminen jättäisi koko eläkejärjestelmämme tuuliajolle, jonka seuraukset olisivat tuleville sukupolville karmaisevat. Eduskunta on jo kertaalleen marraskuussa 2017 hylännyt Kimmo Kiljusen (sdp) järjenvastaisen aloitteen taitetusta indeksistä luopumiseksi. Onneksi järki voitti tuolloin myös demarien omassa eduskuntaryhmässä, joka kääntyi aloitetta vastaan. Sama kävi myös demarivetoisessa valiokunnassa.

Nyt Sari Tanus (KD) on kuitenkin vuorostaan haistanut eläkeläisten irtoäänet ja kaivanut aloitteen naftaliinista. Toivottavasti historia toistaa itseään ja esitys taitetusta indeksistä luopumiseksi kaatuu jo toistamiseen omaan mahdottomuuteensa.

Maagiseen rahaa sylkevään taikaseinään uskova Antti Rinne on keksinyt rahoittaa demarien varjobudjetin tyhjentämällä satoja miljoonia euroja Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitrasta. Suunnitelma oli kuin housuihin kuseminen pakkasella. Tiedät kyllä mitä tarkoitan. SDP:n esittämää Sitran ja valtion eläkerahastojen lypsämistä voisi verrata varkauteen, sillä vuosikymmenten varrella lastemme tulevaisuutta varten kerätyt varat halutaan panna sileäksi demarien vaalikampanjan vuoksi.

Jokainen taloutta edes hieman seuraava tietää, että suurten ikäluokkien myötä meillä tulee jo nykyisellään olemaan erittäin suuria haasteita maksaa tulevaisuudessa eläkkeitä nykyisille lapsille ja nuorille. Onko mitään lyhytnäköisempää kuin lisätä kuluja silloin, kun rahat ovat jo muutenkin loppumassa?

Minulla on kaksi lasta, ja toivottavasti kahden-kolmen vuosikymmenen päästä useita lapsenlapsia. Suoraselkäisenä suomalaisena en voisi katsoa itseäni peilistä, jos yrittäisin ostaa eläkeläisten ääniä lyhytnäköisellä ja populistisella lupauksella eläkkeiden nostamisesta.

Ikävä kyllä Suomesta löytyy vielä myös poliitikoita, joiden vaalikampanjan vaakakupissa lasten ja nuorten tulevaisuus ei paina mitään. Useimmilla eläkeläisillä on omia lapsia ja lapsenlapsia. Uskon ja toivon, että he ymmärtävät miten pidetään huolta tulevaisuuden sukupolvista. Toivottavasti he eivät lankea halpamaiseen sumutukseen, sillä lapset ja nuoret ovat puolustuskyvyttömiä tällaisia populisteja vastaan.

 

SDP ajaa Suomea selvitystilaan – jakovarassa piilee jakovaara

Julkaistu 6.5.2018 Edellisen hallituksen valtionvarainministeri Antti Rinne (SDP) on lähtenyt vaalikiimassaan tekemään demarien vaalityötä lupauksilla, joiden hintalappu on tähän mennessä jo yli kahdeksan miljardia euroa. Hallituksen riveissä Rinteen päättömät lupaukset on tietenkin tyrmätty, mutta hieman yllättäen myös opposition omat talousosaajat ovat olleet ihmeissään demarien puuhista.

Esimerkiksi Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä on ilmaissut huolensa Rinteen mahdottomista vaalilupauksista. Pidän itse vastuuttomana tapaa, jolla Rinne kalastelee ääniä lupauksilla, joita hän ei voi koskaan toteuttaa. Yhtä hyvin Rinne voisi luvata 1 000 euroa puhtaana käteen jokaiselle demareita äänestävälle.

Suomen talous on kohentunut nykyisellä hallituskaudella historiallisen paljon. Meille on syntynyt lähes satatuhatta uutta työpaikkaa, ja myös työllisyys on opposition yllätykseksi saavuttamassa hallituksen aiemmin asettamat tavoitteet. Kukaan edes oppositiossa ei siis voi perustellusti väittää, että kehitys olisi ollut huonompaan suuntaan. Toivottavasti jopa Rinne tuntee matematiikan alkeita sen verran, että ymmärtää kehityksen olleen positiivista. Hän ei toki halua sanoa sitä ääneen.

Aamulehti 7.5.2018

Suomella menee nyt paremmin kuin yli vuosikymmeneen. Samaan aikaan poliittiseen keskusteluun on kuitenkin levinnyt vaarallinen sana – jakovara. Vaikka taloutemme onkin kohentunut, ei meillä ole nyt euroakaan jakovaraa. Nyt suhdanteen huipullakin Suomella on nimittäin peräti 108 miljardia euroa valtion velkaa, eli lähes 20.000 euroa jokaista suomalaista kohti. Tavallisesti suhdanteen huipulla velkaa voidaan lyhentää merkittävästi, mutta niin hyvin meillä ei tällä kertaa ole ainakaan vielä mennyt.

Edellisen taantuman jälkeen Suomi pääsi maailmanlaajuiseen kasvusykliin mukaan kahdeksan vuotta muiden maiden jälkeen, koska meillä taantuma pitkittyi vuonna 2007 annettujen vaalilupausten lunastamisen vuoksi. Emme saa antaa saman virheen toistua. Kasvusykli kestää yleensä vuosikymmenen, joten meillä on enää pari-kolme vuotta aikaa säästää mitä voidaan. Sen jälkeen rytisee jälleen.

Suomen tilanne tulee olemaan seuraavassa taantumassa merkittävästi muita maita heikompi, koska taantuma iskee meihin ennen kuin olemme ehtineet kunnolla toipua edellisestä. Muut maat ovat sen sijaan ehtineet porskuttaa jo vuosikausia noususyklissä ja kerätä puskuria tulevaan. Seuraavan taantuman alkaessa jopa jo parin vuoden päästä Suomi tulee siis olemaan vakavissa ongelmissa. Lisäksi meillä on rasitteena hallitsemattomasti paisunut julkinen sektori, jonka ylläpidon yritykset ja yrittäjät maksavat.

Julkisen sektorin kulujen kasvu 2002-2016, Lähde: Eurostat
Julkinen sektori prosenttia bruttokansantuotteesta 2000-2017, Lähde: OECD

”Demarien vaalikiimaiset puheet kahdeksan miljardin euron lisäkuluista ovat erittäin vaarallisia hyvinvointivaltion tulevaisuudelle.”

Tätä taustaa vasten demarien vaalikiimaiset puheet kahdeksan miljardin euron lisäkuluista ovat vaarallisia hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Puheenjohtaja Antti Rinne uhkaa laajentaa veropohjaa kiristämällä yrittäjien verotusta huomattavasti. Valtaosa yrittäjistä tienaa jo nyt selvästi vähemmän kuin keskiverto palkansaaja, joten siellä ei ole enää euroakaan kiristettävää.

Sen sijaan demarien itsensä pyörittämä Suomen historian suurin veroparasiitti – eli AY-liike – on siirtänyt jo miljardeja euroja veronmaksajien rahoja asumistukina VVO/Kojamon kautta kautta suoraan AY-liikkeen holveihin. Verottomana tietenkin. Kyseessä on siis käänteinen Robin Hood, joka vie köyhimmiltä ja pitää saaliin itsellään. Mikäli Rinne haluaisi tosiaan laajentaa veropohjaa, niin urakka pitäisi aloittaa tästä veronmaksajien kuppauskoneesta. Demarien ryhtiliike ei kuitenkaan koske omaa pesää.

Tällä hetkellä suomalaiset saavat elää vielä hetken korkeasuhdanteessa, mutta esimerkiksi Pirkanmaan tuoreen yritysbarometrin mukaan vuosi 2018 näyttää jäävän suhdanteen huippuvuodeksi. Sen jälkeen siirrytään maltillisempaan kasvuun ja lopulta jo seuraavaan taantumaan. Nordea ennustaa Yhdysvaltojen vaipuvan taantumaan vuonna 2020 ja Pohjoismaiden seuraavan perässä samana vuonna.

Ruotsin valtiontalouden tutkimusinstituutti on Konjukturinstitutet ennustaa suhdanteen kääntyvän laskuun jo vuonna 2019. Suomen seuraava hallitus näyttää siis joutuvan poikkeuksellisen rajuun talouskurimukseen heti alkutaipaleellaan. Nyt jos koskaan valtion peräsimessä tarvitaan talousmatematiikan reputtaneiden populistien sijaan oikeita talouden osaajia. Muussa tapauksessa viimeinen saa sammuttaa valot.

”Miljardien eurojen perättömät vaalilupaukset ja jakovaran perään huutaminen ovat osoitus vakavasta realismisokeudesta.”

Suomella on nyt viimeinen hetki valmistautua tulevaan laskukauteen, joka odottaa jo muutaman vuoden päässä. Siksi tarvitsemme nyt erityisen tiukkaa taloudenpitoa ja varsinkin malttia rahan jakamisessa. Miljardien eurojen perättömät vaalilupaukset ja jakovaran perään huutaminen ovat osoitus vakavasta realismisokeudesta.

Rahaa sylkevä maaginen taikaseinä löytyy ikävä kyllä vain vasemmiston päiväunista, sillä tosielämässä vyötä täytyy kiristää entisestään. Tämä on fakta, joka täytyy voida sanoa ääneen. Suomalaisille pitää nimittäin puhua totta, vaikka vaalikiima kuinka kuumenisi. Nyt jos koskaan Suomen politiikka tarvitsee realismia ja tervettä taloudenpitoa, sillä meillä ei ole varaa katteettomiin lupauksiin miljardiluokan lisämenoista.

Jakovarassa piilee nimittäin jakovaara.

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Aamulehdessä 7.5.2018.