Ammattiliittojen härskiys saa riittää – olethan #IdanPuolella

Ammattiliitot ovat enää tunkkainen tuulahdus 1960-luvun Suomesta, jossa kansalaiset jaoteltiin vielä työläisiin ja patruunoihin. Ne ovat kuin käänteinen Robin Hood, jotka riistävät rahat köyhimmiltä suomalaisilta ja pitävät ne itsellään verottomana kantamatta vastuuta suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitämisestä. Nämä veroparasiitit imevät yhteiskunnalta vuosittain yli 200 miljoonaa euroa, vaikka niiden verovapauteen ei ole enää perustetta. Nyt, tammikuussa 2020, yleisessä ilmapiirissä on aistittavissa selvä muutos parempaan, sillä jokaisella täytyy olla oikeus työn tekemiseen ilman ammattiliiton kiusaamista, uhkailua ja häirintää.

Nyt on aika olla #IdanPuolella.

Olen kirjoittanut ammattiyhdistysten harjoittamasta sumutuksesta jo vuosia, mutta nyt vuosikymmenen vaihtuminen näyttää saaneen aikaan ryhtiliikkeen. Ammattiliittojen romahtaneiden jäsenmäärien perusteella yhä useampi on huomannut ammattiliittojen ajavan jäsentensä etujen sijaan omia poliittisia etujaan. Ratkaiseva muutos ilmapiiriin tuli Teollisuusliiton aloittaessa viikkokausien lakkonsa, jota vastaan varsinkin nuoret ryhtyivät kapinoimaan työpaikoilla kautta maan. Ammattiliitoille taisi tulla yllätyksenä, että ihmiset osaavat nykyisin ajatella itsekin, joten liittojen satuja ei enää niellä purematta kuten vielä takavuosina.

”Ay-liitoilla ei ole enää samanlaista vaikutusvaltaa kuin ennen. Nykypäivän työnantajat ymmärtävät kyllä sen, että firman tulos syntyy siitä, että työntekijät voivat hyvin ja ovat motivoituneita.”
– Ida Seppälä

Ryhtiliike sai alkunsa Heinolan Versowoodin liimapalkkitehtaalta, jossa henkilöstö ilmoitti, etteivät he suostu lakkoilemaan ja tekevät mieluummin töitä. Siitä sai alkunsa ketjureaktio, jonka loppua tuskin nähdään vielä pitkään aikaan. Se on johtanut lakkoilun uhmaamiseen jo monilla muillakin työpaikoilla sekä jäsenkatoon ammattiliitoissa. Lopulta lehteen päätyi linjatyöntekijänä palkkihöylällä työskentelevä 23-vuotias Ida Seppälä, jota oli uhkailtu ja solvattu, koska ei suostunut osallistumaan Teollisuusliiton määräämään lakkoon. Työpaikastaan ylpeä Seppälä kertoi pitävänsä kolmen viikon lakkoa ylimitoitettuna 24 kiky-tunnin poistamiseen nähden. Hän ymmärsi, että lakkoileminen voi viedä työpaikat asiakkaiden siirtyessä ulkomaisiin yrityksiin.

Tämän jälkeen alkoi tapahtua, sillä AY-aktiivien palaute Seppälälle oli tyrmäävää. Häntä haukuttiin rikkuriksi ja uhattiin, ettei hän saisi enää koskaan töitä. Törkeä palaute olikin monille liikaa. Keskiviikkona Twitteriin ilmestyi hashtag #IdanPuolella, joka nousi parissa tunnissa Twitterin trendaavien listan kärkisijoille. Ammattiliittojen käskytystä sekä nuoren naisen kiusaamista ja uhkailua ei kenenkään pidä sietää. Varsinkaan, kun uhkailun perimmäisenä syynä oli nuoren naisen rohkeus sanoa mitä aidosti ajattelee. Ahkerasta ja rohkeasta Idasta tuli kuin sattumalta keulahahmo ammattiliittojen härskien toimintatapojen vastustamiselle. Menneisyyden toimintatavat eivät kuulu nykyaikaan. Olethan sinäkin #IdanPuolella.

”Se, että liiton pamput päättävät Helsingissä, että nyt lakkoillaan kolme viikkoa, on suoraan pois firmojen tuloksesta ja samalla myös meidän palkoista.”
– Ida Seppälä

Muutama vuosi sitten mediat paljastivat perättömiksi SAK:n väitteet peräti miljoonasta jäsenestä. Todellinen jäsenmäärä olikin jo  romahtanut 600 000 jäseneen, eikä käännettä ole näköpiirissä. Yhä useampi suomalainen on huomannut, että ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei tarvita lainkaan ammattiliittoja. Miksi siis pitäisi maksaa merkittävä osa palkasta järjestölle, joka ajaa jäsenten sijaan omaa etuaan ja samalla tuhoaa maasta työpaikkoja? Ei miksikään.

Ammattiliitoilla oli viime vuosituhannella tärkeä merkityksensä, mutta nyt on jo aika siirtyä menneisyydestä 2020-luvulle. Aika on ajanut toiminnasta ohi siinä vaiheessa, kun työnantajien ja työntekijöiden uhkailu otetaan mukaan keinovalikoimaan. Ammattiliittojen 1960-luvulla kirjoitettu pelikirja johtaa nyt siihen, että monet itseään arvostavat ammattilaiset katsovat parhaaksi varmistaa työttömyysturvansa esimerkiksi Loimaan kassan kautta, jolloin palkasta jää enemmän rahaa omaan käyttöön. Jos Teollisuusliiton pelikirja on vielä tutustumatta, niin kannattaa katsoa Liiton mies -mainoskampanja. Se kiteyttää todella paljon.

Kirjoitin syksyllä 2018 miten SAK kertoi haluavansa pakottaa yritykset ikäsyrjintään, eli irtisanomaan nuoret työntekijät ensimmäisinä huolimatta heidän taidoistaan, ahkeruudestaan tai työnsä tuloksista. Tammikuussa 2020 asiasta nousi viimein suurempi kohu, kun useat tahot nousivat asiasta barrikadeille. Samaan aikaan tapahtuu nyt paljon muutakin mikä murentaa ammattiliittojen arvovaltaa. Ketjureaktio on siis käynnissä, kun työmarkkinoilla ollaan siirtymässä tunkkaiselta 1900-luvulta viimein 2000-luvulle.

JockaTV: Nuoret istutetaan vasemmistotaksin maksajan paikalle

Kommentoin SAK/SDP:n järjenvastaista suunnitelmaa ryhtyä syrjimään nuoria työmarkkinoilla ihan lain voimalla. Esityksen mukaan yritysten tulisi ensin irtisanoa nuoret, vaikka heidän osaamisensa, koulutuksensa ja arvonsa yritykselle olisi yritykselle vanhempia työntekijöitä suurempi. Lisäksi vihervasemmiston varjobudjetit paljastavat, että nuoret ollaan panemassa maksajan rooliin kaikkien kolmen vasemmistopuolueen (vihreät, demarit ja vasemmistoliitto) suunnitelmissa.

Vaalilupausten korulauseet ovat perinteisesti maailmaa syleileviä, mutta tarkemmin katsottuna tulevia sukupolvia ollaan parhaillaan istuttamassa vasemmistotaksissa maksajan paikalle. Syy tähän on selvä: Nuoret eivät äänestä, joten nuorten piikki on nyt auki.

Kuntavaaleissa nuorten aikuisten 18-25-vuotiaiden äänestysprosentti jäi vaivaiseen 30 prosenttiin, kun koko kansan keskiarvo oli lähes kaksinkertainen 58,3 prosenttia. Nuorilla, nuorilla aikuisilla ja nuortenmielisillä on ensi keväänä mahdollisuus pitää puoliaan. Muuten edessä on tulevien sukupolvien velkataakan merkittävä lisääntyminen. Voit lukea pidemmän kirjoitukseni samasta aiheesta tästä linkistä.

Kansantalous ammattiyhdistysten panttivankina

JULKAISTU 2.10.2018: Ammattiyhdistysliike virittelee parhaillaan lakkoasetta, jolla se kiristää hallitusta perumaan työelämän tärkeän uudistuksen. Monet hallituksen aikaisemmat uudistukset on peruttu samasta syystä, kun hallitus on taipunut kerta toisensa jälkeen ja mahdollistanut elinkeinoelämän ja kansantalouden ottamisen ammattiyhdistysten panttivangiksi. Niiden lunnaat ovat kalliita, sillä poliittiset lakot aiheuttavat täysin sivullisille yrityksille ja ihmisille miljardivahingot.

Suomessa poliittisten päätösten tekeminen kuuluu ainoastaan vaaleilla valitulle eduskunnalle ja sen valitsemalle hallitukselle, joten AY-liikkeen toimet ovat demokratian ja parlamentarismin halveksimista. Tietääkseni yhtään ammattiliittoa ei ole valittu eduskuntaan. Pian nähdään onko AY-liikkeellä siitä huolimatta veto-oikeus hallituksen ja eduskunnan päätöksiin.

AY-liike on kaivanut lakkoaseen esiin, koska hallitus on helpottamassa työllistämistä ja irtisanomista pienissä yrityksissä. Työllisyyden parantuminen on tunnetusti punainen vaate Hakaniemessä, jossa eletään työttömyydestä ja kurjuudesta. Siksi liitot ovat vesittäneet monta tärkeää uudistusta. Nyt olemme tilanteessa, jossa hallitus ei saa antaa enää piiruakaan periksi. Mieluummin pysäytetään Suomi kertalaakista kuin alistutaan vuodesta toiseen jatkuvaan kiristykseen ja uhkailuun. Nyt hallitukselta odotetaan ryhtiliikettä.

Hyvinvointivaltion rapauttaminen täytyy saada loppumaan, sillä seuraava taantuma odottaa nurkan takana. AY-liikkeelle täytyy osoittaa kaapin paikka, koska sillä ei ole roolia päätöksenteossa. Tällä hallituskaudella Suomeen on syntynyt yli 120 000 uutta työpaikkaa, mutta mikä mahtaisi olla tilanne ilman AY-liikkeen kapuloita rattaissa?

Eduskunnan täytyy ottaa pikaisesti käsittelyyn ammattiyhdistysten verovapauden lopettaminen ja korvausvelvollisuus poliittisten lakkojen aiheuttamista vahingoista. Verovapauden myötä me veronmaksajat joudumme maksamaan vuosittain satoja miljoonia euroja enemmän veroja – kuuluimme liittoon tai emme. Siitä on yhdenvertaisuus kaukana.

Kirjoitus on julkaistu tänään Pohjalainen-lehdessä.

Ansiosidonnaiseen ei tarvita ammattiliittoa – järjestelmällisen sumutuksen loputtava

Suomalaisille on syötetty jo vuosikymmenten ajan pajunköyttä, jota liian moni yhä uskoo. Jos nimittäin kysyt sadalta vastaantulijalta kuka maksaa työttömälle ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen, veikkaan korkeintaan viiden tietävän oikean vastauksen. Loput väittävät maksajaksi ammattiliittoa. Sosiaaliturvan yleisimmät harhaluulot nimittäin ovat, että kerätyt eläkemaksut ohjautuisivat kasvamaan korkoa ja että ansiosidonnaiset kustannettaisiin ammattiyhdistysten jäsenmaksuista.

Kumpikaan ei pidä paikkaansa.

Ansiosidonnaisista 94,5 prosenttia maksetaan valtion kassasta, eli käytännössä maksajina ovat sinä, minä, palomies, sairaanhoitaja, päiväkodin täti, parturi-kampaaja ja lähikauppias. Siis me ihan tavalliset veronmaksajat. Loput 5,5 prosenttia korvauksesta maksaa työttömyyskassa. Ammattiliitot eivät maksa ansiosidonnaisista euroakaan. Siitä huolimatta liitot pyrkivät edelleen uskottelemaan, että niiden jäsenyys olisi muka ansiosidonnaisen edellytys. Tämä harhaluulo on ollut jo vuosikymmenten ajan ammattiliittojen jäsenhankinnan tärkein kulmakivi. Todellisuudessa ansiosidonnaisen saaminen edellyttää jäsenyyttä vain työttömyyskassassa, joka on aina liitosta erillinen organisaatio. Esimerkiksi Loimaan kassa YTK on kaikille avoin ja liitoista riippumaton työttömyyskassa, ja juuri siksi sen suosio kasvaa nopeasti. Yrittäjille vastaava on SYT-kassa. Ansiosidonnaisen saa siis ilman ammattiliittoa ja ammattiliiton palkasta veloittamaa siivua.

Kirjoitukseni Pohjalainen-lehdessä 8.8.2018

Suomen Yrittäjät rohkaisi taannoin työnantajia maksamaan työsuhde-etuna työntekijöiden työttömyyskassan jäsenmaksut, jos ne maksetaan kaikille avoimeen kassaan. Yritysten pitäisi juuri esitetyllä tavalla edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta työelämässä. Syrjintänä esitystä ei voida missään nimessä pitää, sillä yritykset saavat vapaasti tarjota työsuhde-etuna vaikkapa tietyn kuntosalin tai keilakerhon jäsenyyden ilman että työntekijä voi vaatia yritystä maksamaan itse haluamansa uintiseuran tai joogakerhon jäsenyyden. Sama etu tulee tietenkin tarjota jokaiselle työntekijälle, jotka saavat kukin itse päättää ottavatko edun vastaan. Liitot ja kassat ovat toisistaan irrallisia, joten esitys ei mitenkään estäisi työntekijöiden järjestäytymisvapautta. Ammattiliittojen väki on ymmärrettävästi virkansa puolesta täysin toista mieltä, koska heidän työnsä on ylläpitää harhaluuloa, jossa ansiosidonnainen maksetaan nimenomaan liittojen rahoista.

”Ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavat nykyisin ainoastaan työttömyyskassojen jäsenet. Kaikki maksavat, mutta vain osa saa. Reiluako?”

Tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta täytyy edistää työelämässä monin eri tavoin. Se lienee kaikille selvää. Siksi toinen juuri nyt pohtimisen arvoinen asia on ansiosidonnaisen työttömyyskorvauksen laajentaminen kaikille palkansaajille. Tällä hetkellä käytössä oleva malli asettaa nimittäin palkansaajat keskenään merkittävästi eriarvoiseen asemaan, koska ansiosidonnaista työttömyyskorvausta saavat nykyisin ainoastaan työttömyyskassojen jäsenet. Kaikki maksavat, mutta vain osa saa. Reiluako? Ei tietenkään. Nykytilanne on valovuosien päässä yhdenvertaisesta ja tasa-arvoisesta. AY-liike ja sen käsikassara vasemmisto vastustavat kiivaasti työmarkkinoiden tasa-arvon kehittämistä, sillä tämänkaltainen yhdenvertaisuus voisi viedä ammattiliitoilta maksavia jäseniä, jotka huomaavat yhtäkkiä maksaneensa liitolle kuukausittain merkittävän osan palkastaan aivan muusta syystä kuin mitä heille on alunperin uskoteltu.

Seuraavalla hallituskaudella meidän täytyy toteuttaa sosiaaliturvan suurremontti, jonka osana täytyy käsitellä myös ansiosidonnaisen laajentaminen koskemaan kaikkia palkansaajia. Nopeasti kasvava joukko varsinkin nuoria ja pätkätöitä tekeviä jää nykyisin kokonaan vaille ansiosidonnaisen turvaa, koska he eivät kuulu työttömyyskassoihin. Nykymallissa he siis maksavat muiden ansiosidonnaiset vailla mahdollisuutta saada sellaista itse. Ei kuulosta yhdenvertaiselta ja reilulta. Ensi kevään eduskuntavaalien jälkeen tulen kansanedustajana tekemään aktiivisesti töitä tämän epäkohdan poistamiseksi sekä työmarkkinoiden yhdenvertaisuuden parantamiseksi myös ansiosidonnaisten osalta. Jokainen saa tietenkin halutessaan kuulua ammattiliittoon, mutta valinta pitäisi tehdä oikeista syistä. Ei harhaanjohdettuna.

Tämä mielipidekirjoitus on julkaistu Pohjalainen ja Turun Sanomat -lehdissä ja niiden verkkosivuilla.