Beard & Business: Keskustelua median murroksesta ja tulevaisuudesta

Käväisin Sons of ASUA -tiimin vieraana uuden Beard & Business -nettisarjan ensimmäisessä jaksossa. Tarkoituksena oli nauttia Jarno Hämäläisen ja Markus Koskisen kanssa ensiluokkaisen herkullista entrecote-pihviä ja viskiä leppoisassa ympäristössä. Näin myös teimme.

Keskustelemme ensimmäisessä Beard & Business -sarjan jaksossa median murroksesta 1990-luvulta tähän päivään saakka ja luotaamme samalla myös tulevaisuutta ja pohdimme mitä sosiaalisessa mediassa voisi seuraavaksi tapahtua.

Beard & Business -sarjassa pureudutaan vieraiden kanssa myynnin, markkinoinnin ja johtamisen ajankohtaisiin aiheisiin ja sukelletaan tulevaisuuden näkymiin. Käy YouTubessa tilaamassa Sons of ASUA -kanava tästä.

Irtisanomissuoja saatava 2000-luvulle – vaikka lakkoaseen piippuun katsoen

Pääministeri Juha Sipilän kauden ensimmäiset kolme kuukautta olivat aikoinaan historiallisen upeita, kun tuoreen pääministerin juhlapuheet muutoksista olivat juuri niitä mitä Suomi tarvitsi menestyäkseen. Vuoden sisään näitä upeita puheita ja hankkeita ryhdyttiin kuitenkin yksitellen perumaan ja pian oltiinkin lähes lähtöpisteessä. Osa suunnitelmista peruttiin sittemmin tässä hallituksessa vakiintuneen tavan mukaan AY-liikkeen uhkailun ja painostuksen vuoksi. Se oli pelkurimaista ja suoranaista parlamentarismin halveksuntaa. Suomessa poliittisten päätösten tekeminen kuuluu vaaleilla valitulle eduskunnalle. Käsittääkseni eduskuntaan ei ole valittu yhtään ammattiliittoa, joten niillä ei myöskään pitäisi olla minkäänlaista osaa eikä arpaa päätöksenteossa.

Nyt alle 20 henkilön yritysten henkilöperusteiseen irtisanomissuojaan on viimein tulossa marginaalinen korjaus, joka tulee – sanokaa minun sanoneen – ennen kaikkea helpottamaan työllistämistä ja luomaan siten Suomeen lisää työpaikkoja. Eilen sain näkemykselleni tukea myös taloustieteilijöiltä, joista vain 13 prosenttia tyrmäsi vireillä olevan muutoksen yhteyden työllisyyden kasvuun. Nykyinen irtisanomissuoja on yksi suuri farssi, sillä tällä hetkellä työyhteisöä häiriköivästä työntekijästä ei päästä eroon, vaikka hän kiusaisi ja löisi mopilla muita työntekijöitä, käyttäisi firman pankkikorttia omiin hankintoihin tai laiminlöisi työtehtävänsä. Tuomioistuinten oikeuskäytäntö puhuu näistä tapauksista karua kieltään.

(Katso mm. Helsingin HO 28.11.2013, Tuomio nro 3128, Dnro S 12/3178; Rovaniemen HO 23.8.2018, Tuomio nro 278, Dnro S 17/607; Turun HO 3.11.2017, Tuomio nro 647, Dnro 16/1933; TT 2012:19; KKO 2017:27)

Pienessä yrityksessä yksikin väärä rekrytointi voi kaataa koko yrityksen. Kuka tahansa osaa näytellä koeajan tunnollista ja hyvää työntekijää, mutta sen jälkeen tilanne voi muuttua aivan toisenlaiseksi. Pienissä yrityksissä ei ole yksinkertaisesti varaa pitää mukana ihmistä, joka kiusaa, varastaa, tuhoaa asiakassuhteita tai on muuten sopimaton yhteisöön. Kun yritys menee yhden surkean rekrytoinnin takia konkurssiin, niin koko henkilökunta menettää työnsä ja yrittäjä joutuu itse perheineen jopa koko loppuelämänsä kestävään velkavankeuteen. Voittaako yhteiskunta ja terve järki silloin? Ammattiliittojen ja vasemmiston mukaan ilmeisesti voittaa, koska yrittäjän tulee sen mielestä ottaa riskejä.

”Irtisanomisen helpottaminen helpottaa eniten työllistämistä.”

Tiedän itse lukuisia yrittäjiä ja yrityksiä, jotka harkitsevat parhaillaan uusien ihmisten palkkaamista. Siihen ei kuitenkaan ryhdytä, koska vaara väärän rekrytoinnin tekemisestä on liian suuri edellä mainitsemistani syistä. Moni yksinyrittäjä raataa 18 tunnin työpäiviä viimeisillä voimillaan, koska ei voi palkata työntekijää mahdollisen irtisanomisen ollessa lähes mahdotonta. Kun hallituksen esitys irtisanomissuojan nykyaikaistamisesta menee tavalla tai toisella läpi, syntyy Suomeen saman tien merkittävästi työpaikkoja, koska helppous irtisanoa tarkoittaa aina myös helppoutta palkata. Emmekä me Suomessa ole tässä lainkaan edelläkävijöitä, sillä esimerkkiä voi katsoa vaikkapa Tanskasta. Siellä työmarkkinat ovat erittäin toimivat, koska työllistäminen ja irtisanominen on helppoa.

Ammattiliitot ja vasemmisto vastustavat tietenkin kiivaasti tätäkin työmarkkinoiden uudistusta, koska toimivat työmarkkinat ovat niille molemmille myrkkyä. Samasta syystä myös parhaillaan vireillä oleva sijoitustili on niille kauhuskenaario, koska tavalliset kansalaiset voisivat sen myötä rohkaistua sijoittamaan ja jopa vaurastua. Vasemmiston mielestä suomalainen ei saa rikastua työllä, sijoittamalla eikä edes perinnöllä, koska kurjuuden maksimointi on niiden etu, tavoite ja jäsenhankinnan edellytys.

”Mieluummin pysäytetään Suomi kertalaakista pidemmäksi aikaa kuin alistutaan jatkuvaan kiristykseen ja uhkailuun.”

Toivon parhaillaan hartaasti, että Sipilän hallitus löytäisi jostain viimein itselleen munat ja kehittäisi itselleen riittävästi kanttia viedä tämä uudistus läpi nykyisessä muodossa – keinolla millä hyvänsä. Vaikka AY-veroparasiitit huutaisivat barrikadeilla tuskaansa vaikutusvaltansa ja arvostuksensa katoamisen vuoksi ja osoittaisivat lakkoaseensa piipulla suoraan kohti. Ei lakkoaseessa toki mitään uutta olisi, sillä 1970-luvun keinot ovat tuttuja 2010-luvun Suomessa.

Istuvan hallituksen aikana Suomeen on tullut yli 110 000 uutta työpaikkaa. Samaan aikaan Antti Rinne huutaa populismikiimassaan, että hallitus haluaa heikentää työmarkkinoita. Anteeksi mitä?  Mikäli tuo kehityksen jarru päättää pysäyttää Suomen jo valmiiksi kahdeksan vuotta myöhässä olevan talouskasvun ja kovassa vauhdissa olevan työllisyyden parantumisen, niin olkoon niin. Olkoon lakkoilu sitten hinta paremmasta yhteiskunnasta, suomalaisten hyvinvoinnista ja paremmasta työllisyydestä. Mieluummin pysäytetään Suomi kertalaakista pidemmäksi aikaa kuin alistutaan jatkuvaan kiristykseen ja uhkailuun. Lapsikin tietää, että kertakirpaisu on parempi kuin pitkä piinaava tuska. Hyvinvointivaltion kehityksen torppaaminen täytyy saada loppumaan, sillä seuraava taantuma odottaa varmuudella jo aivan nurkan takana. Sitten rytisee korkealta ja kovaa.

Mikäli lakkoaalto iskee, niin tällä kertaa pitää selvittää perinpohjin lakon vuoksi menetetyt työpaikat, lakosta aiheutuneet miljardivahingot yrityksille ja yksityisille sekä kaikki muut suorat ja välilliset lakosta johtuneet vahingot vaikkapa erillisen riippumattoman tutkijaryhmän toimesta. Sen jälkeen tulee osoittaa selvästi kenen syytä nuo syntyneet vahingot olivat ja millä perusteella. Me kaikki tiedämme jo minne suuntaan syyttävä sormi tuolloin osoittaa. Jos nuo tahot ryhtyvät tuhoamaan Suomen tulevaisuutta lakkokassojensa voimin, niin niiden tulee kantaa siitä myös julkinen vastuunsa. Vastuunkantoa siltä suunnalta ei tosin olla totuttu näkemään.

Mikäli lakkoase tosiaan otetaan käyttöön, niin jokaisen suomalaisen tulee tietää ja ymmärtää, että kaikki tuohon lakkoiluun käytettävät varat on kerätty suomalaisten taskuista verottomana. Toisin sanoen jokainen ammattiliittojen verottajalle maksamatta jättämä veroeuro on ollut vuosikymmenten saatossa pois päiväkodeilta, vanhainkodeilta, kouluilta, sairaaloilta ja poliiseilta. Härskeimmin verottomana koplatut sadat miljoonat eurot ovat kuitenkin peräisin VVO/Kojamosta, eli kaikkein köyhimpien suomalaisten asumistuista. Ja ne tuet olemme me kaikki veronmaksajat olemme maksaneet. Kirjoitin tästä AY-liikkeen vedätyksestä taannoin seikkaperäisemmän kirjoituksen.

Tässä lakimuutoksessa on pohjimmiltaan kyse työllistämisen helpottamisesta, vasta toissijaisesti irtisanomisista. Prosessissa taas on kyse yksinomaan siitä säätääkö Suomessa lait vaaleilla valittu eduskunta vai antaako pääministeri Sipilä ammattiliitoille taas kerran veto-oikeuden maamme lainsäädäntöön. Irtisanomissuojaa koskevassa uudistuksessa ei saa antaa piiruakaan periksi, koska se osoittaisi Sipilän hallituksen kyvyttömyyden päättää maamme asioista itsenäisesti. Työmarkkinoille pitäisi saada työrauha, ja se onnistuu parhaiten siten, että SAK hyväksyy alle 20 työntekijän yritysten irtisanomissuojan kehittämisen ilman kompromisseja. Sen jälkeen SAK voi jäädä ihastellen seuraamaan miten Suomen työllisyys paranee ja työttömyys vähenee. Mikäli tuohon tarvitaan lakkokierros, niin isompi kertarysäys vähentää jatkuvaa uhkailua ja kiristystä.

Hallituksella pitää olla kanttia kehittää Suomea.

Toivon hartaasti että sitä löytyy.

Jälkikirjoitus 8.9.2018:

Olen tähän asiaan liittyen lukemattomissa keskusteluissa huomannut, että irtisanomisen päivittämistä 2000-luvulle vastustavat pääasiassa ihmiset, jotka pelkäävät oman työpaikkansa puolesta. Toisin sanoen vastustajia ovat keskimääräistä laiskemmat suojatyöpaikkalaiset.

Sen sijaan aktiiviset, osaavat ja ahkerat palkansaajat puolustavat irtisanomisen päivittämistä, koska he ovat kyllästyneitä tekemään laiskojen kollegojensa työt. Ahkerat palkansaajat haluavat joukkoonsa lisää ihmisiä, jotka ovat valmiita tekemään töitä palkkansa eteen. Se on tietenkin täysin ymmärrettävää.

Tampere rahapulassa – polttaa silti miljoonia homeiseen rötisköön

Vakavissa talousvaikeuksissa painiskeleva demarivetoinen Tampereen kaupunki on valmis säästämään niin lasten varhaiskasvatuksesta kuin omaishoidon tuesta sekä kulttuurista, bussilipuista  ja kymmenistä muistakin kohteista. Samaan aikaan se on kuitenkin valmis polttamaan 3,2 miljoonaa euroa riihikuivaa rahaa vanhan homeisen kivikasan, eli niin sanotun tavara-aseman, siirtämiseksi 24 metriä naapuritontille. Tampereen kaupunginhallitus teki asiasta päätöksen 25. kesäkuuta.

En ole vuosikausiin kuullut mitään yhtä typerää rahareikää, ja vieläpä tällaiseen aikaan, kun kaupungin kassa kumisee tyhjyttään ja kaikesta muusta täytyy säästää. Tavara-asema täytyy saada hoidettua pois, koska se tukkii kaupungin kehityksen kannalta elintärkeän liikenneväylän pahasti. Siksi rakennus pitäisi ensi tilassa purkaa ja siirtää kuorma-autoilla lähimmälle maankaatopaikalle. Jos kelpaa edes sinne.

Kuva: Tampereen kaupunginhallituksen pöytäkirja

Kaupunginhallituksen päätös ei varmasti ollut helppo, sillä se oli hieman pakkoraossa päätöstä tehdessään, koska rötiskön purkaminen olisi varmasti aiheuttanut  vuosia kestävän valituskierteen ja tönö olisi seissyt kuin tatti paikoillaan. Nyt päättäjät joutuivat tekemään jonkinlaisen päätöksen, eli valitsemaan huonoista vaihtoehdoista surkeimman. Se tulee asukkaille kalliiksi, mutta ainakin tavara-asema joko siirtyy tai sortuu, eli joka tapauksessa poistuu hankaloittamasta liikennettä.

Tätä kirjoittaessa minulle tuli mieleen toinenkin vaihtoehto, jolla Tampereen kaupunki saisi kuitattua tavara-aseman purkamisesta koituvat noin 500.000 euron kulut ja vieläpä siten, että urakasta jäisi mukava muisto tuhannen ihmisen kirjahyllyyn. Hieman kieli poskessa esitän, että puretaan homeinen tavara-asema saman tien ja liimataan 1 000 palan kylkeen kyltti ”Terveen järjen peruskivi”. Sen jälkeen myydään palat 500 euroa kappale ja purkukulut on kuitattu. Varsinkin keskustassa liikkuvat autoilijat olisivat varmasti jonottamassa näitä, kuten nyt jonottavat tavara-aseman takia.

Sitten on vuorossa kysely

Mihin näistä valitsemistani omasta mielestäni tärkeistä kohteista sinä olisit valmis panostamaan tavara-aseman purkamisella säästettävät noin 2,8 miljoonaa euroa? Jokainen alla olevista kohteista tarvitsee aidosti rahaa toisin kuin homeisen jopa 5 000 tonnia painavan kivikasan siirtäminen, jossa on vieläpä olemassa riski, että koko tönö romahtaa kesken urakan.

Mitkä kolme olisivat sinun valintasi, jos saisit toimia hetken Tampereen ylivaltiaana? Kerro kolme numeroasi kommenteissa.

1) Varhaiskasvatus
2) Omaishoito
3) Joukkoliikenteen maksut
4) Yhdistysten toiminta-avustukset
5) Työväenopiston maksut
6) Nekalan kirjasto
7) Liikuntapalvelujen maksut
8) Lasten ja nuorten psykologipalvelut
9) Työväenopiston maksut
10) Työllisyyspalvelujen tehostaminen

Disclaimerina todettakoon, että samaistan edellä aivan tietoisesti investoinnit ja käyttötalouden, koska 1) molempien rahat tulevat lopulta samasta lähteestä, eli kaupunkilaisilta,  ja koska 2) Tampereen säästösuunnitelmat ovat yksi suuri kokonaisuus, jossa myös tulot ja menot muodostavat yhden suuren kokonaisuuden oli kyse sitten investoinneista tai bussimaksuista tai erikoissairaanhoidon kustannusten rajusta noususta. Ymmärrän myös tuon homeisen tönön olevan jostain käsittämättömästä syystä suojeltu rakennus. Itse asuin aivan tuon rumiluksen naapurissa vuodet 1996 – 2013, eli 18 vuoden ajan. Tuona aikana tönö oli täysin hunningolla eikä kukaan tietääkseni vaatinut sen kunnostamista tai säilyttämistä. Ainakaan kovaan ääneen.

Tilatkaa siis puskutraktorit paikalle.

THL pyyhkii vaikka nelosolut on jo housuissa

Suomeen saatiin viime vuoden lopulla uusi nykyaikaisempi alkoholilaki todella pitkän ja monimutkaisen vääntämisen jälkeen. Olen jo useasti kirjoittanut uudistuksen vastustajien kyseenalaisista taustoista ja siitä miten fiktio muuttui tuossa leirissä faktoiksi (Lue lisää tästä). Kuvittelin tuollaisen pelleilyn olevan jo ohi uusien kulutustilastojen myötä. Olin kuitenkin väärässä.

Alkoholilaki on nyt ollut voimassa viisi kuukautta, ja sen vastustajien maalaamat uhkakuvat ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet perättömiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL väitti, että uusi alkoholilaki johtaisi puhtaan alkoholin kuuden (6) prosentin kulutuksen kasvuun ja noin 150 lisäkuolemaan vuodessa. Sitäkin ennustetta THL piti alimitoitettuna.

THL esitys 15.9.2017

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus vertasi lopulta alkoholilakia terrori-iskuun, jossa kuolee 150 ihmistä. Alkon hallituksen jäsen ja kansanedustaja Pekka Puska pani kuitenkin vielä paremmaksi. Puska nimittäin väitti eduskunnalle, että alkoholilaki aiheuttaisi jopa 500 lisäkuolemaa vuodessa ja kertoi tämän tiedon olevan peräisin THL:n esityksestä valiokunnalle. THL on siis esittänyt tämän luvun eduskunnassa, vaikka se nyt väittää julkisuudessa aivan toista. Alkon monopolin puolustamisessa faktat ovat selvästi olleet vain tiellä.

Miten sitten todellisuudessa kävi?

Suomalaiset osoittivat olevansa vastuullisia alkoholin käyttäjiä, sillä alkoholin kokonaiskulutus on maaliskuun lopun Valviran tilaston mukaan noussut vain prosentin. Helmikuussa kulutus sen sijaan laski 5,8 prosenttia, mikä oli THL-tutkijoille toteutunut painajainen. Teiniparvet eivät siis heti lähteneetkään puistoihin piikittämään itseensä lonkeroa, eivätkä laitapuolen kulkijat kuolleet penkkien alle nautittuaan muutaman pullon Prismasta ostettua pintahiivaista 5,5-prosenttista American Pale Alea. Kaikki fiktiiviset uhkakuvat osoittautuivat Alkon monopolia puolustavaksi propagandaksi.

Verkkouutiset

Olisin kuvitellut, että rysän päältä kiinni jäätyään THL olisi pysynyt tästä farssista hiljaa ja nuollut rauhassa haavojaan esitettyään eduskunnalle perättömiä väitteitä alkoholilain seurauksista.

Nyt THL on kuitenkin nostanut itsensä jälleen nolosti otsikoihin väittämällä, ettei se ole koskaan uhkaillut eduskuntaa 150 lisäkuolemalla. Jälleen kerran THL valehtelee, eli poliitikkokielellä antaa muunneltua totuutta. Jos ollaan tarkkoja, niin THL väitti raportissaan uuden alkoholilain aiheuttavan 150 lisäkuolemaa vuodessa, mutta laitoksen tutkimusprofessori Pia Mäkelä väitti minulle Twitter-keskustelussamme 14. joulukuuta 2017 määrän olevan aliarvioitu ( kuvakaappaus alla). Valiokunnalle THL väitti tulevien lisäkuolemien määräksi jopa 500 vuodessa, kuten Pekka Puska alla vahvistaa.

Kuvakaappaus Twitter-keskustelusta.

THL:n eduskunnalle esittämä 6 prosentin kulutuskasvu oli siis laitoksen oman tutkimusprofessorin mukaan konservatiivinen. Nyt maaliskuun tilanteessa ollaan yhden prosentin kasvussa ja helmikuussa oltiin 5,8 prosentin laskussa. Laitoksen ennuste meni siis rajusti metsään, mutta ei sen ollut tarkoituskaan osua oikeaan. Sen oli ainoastaan tarkoitus pelotella kansanedustajat äänestämään alkoholilain uudistamista vastaan ja siten turvata Alkon monopoli ja Alkon hallintoneuvoston kokouspalkkiot.

Toukokuu oli Suomen mittaushistorian helteisin, ja se tulee varmuudella vaikuttamaan alkoholin kulutukseen. Varsinkin, kun verrokkina toimivat edellisvuoden synkkä ja sateinen kevät ja kesä. Kerron jo nyt, että THL ja sen käsikassarat eduskunnassa tulevat riemastumaan toukokuun kulutustilastoista. Jokainen täysjärkinen osaa kuitenkin yhdistää säätilan ja kulutuksen toisiinsa. Aivan sama tilastopiikki tullaan näkemään myös jäätelön myynnissä, mutta niiden kausaatiota helteiden kanssa THL ei tietenkään myönnä. Ehkä helteet olivatkin uuden alkoholilain syytä?

Häviäjiä tässä farsissa ovat perätöntä tietoa jakanut THL sekä monet perätöntä tietoa jakaneet kansanedustajat, kuten Pekka Puska, Toimi Kankaanniemi, Sari Tanus ja Päivi Räsänen. Häviäjä on tietenkin myös Alko, jonka myyntiin alkoholilaki tekee kymmenien miljoonien eurojen loven. Häviäjiin kuuluvat tietenkin myös Touko Aalto ja hänen johtamansa Vihreät, jotka vastustivat kiivaasti alkoholilakia, eli yksilönvapauksien parantamista.

Voittajia tässä sen sijaan ovat Suomen kansalaiset, joiden ei enää tarvitse ajaa Alkoon saadakseen laadukkaan saunaoluen tai lonkeron. Voittajia ovat myös kyläkaupat, jotka saivat muutoksesta kovasti kaivattua lisämyyntiä.

Harmillisinta koko farssissa on, että THL asemoi itsensä puolueettomasta tutkimustahosta Alkon edunvalvojaksi. Sellaisena THL tulee pitää myös, kun seuraavaksi ryhdytään toteuttamaan Alkon monopoliaseman lopettamista ja viinien tulemista ruokakauppoihin (Lue lisää tästä). THL ja Alko ovat molemmat sosiaali- ja terveysminiseriön osia, ja niiden tehtäväksi on säädetty toimia alkoholin kulutuksesta aiheutuvien terveyshaittojen vähentämiseksi. Alko rahoittaa suoraan THL:n tutkimuksia, joten THL tulee pitää Alkon edunvalvojana, koska alkoholiin liittyvissä kysymyksissä sieltä ei ole puolueetonta tietoa tulossa jatkossakaan.

Tampere ei voi purkkapaikata talouttaan

Jokaiselle lienee tässä vaiheessa selvää, että Tampereen kaupunki on ajautunut vakaviin ongelmiin taloutensa kanssa. Suomen henkinen pääkaupunki kasvaa parhaillaan valtavalla vauhdilla, eikä Helsingin Sanomat turhaan nimittänyt kaupunkia taannoin Suomen Dubaiksi. Samaan aikaan ongelmat kuitenkin kasvavat jo pelkkien sote-menojen ylittäessä kaupungin budjetin jopa 50 miljoonalla eurolla puhumattakaan massiivisten investointien tuomasta kuormasta. On päivänselvää, että jotain täytyy tehdä, mutta mitä?

Aamulehti kertoo, että Norstat Finlandin tutkimuksen mukaan tamperelaiset haluavat mieluummin nostaa veroja kuin leikata palveluja. Tampereella kunnallisvero on Pirkanmaan pienin, 19,75%, joten korotusvaraa kyllä on. Kunnallisveron nostaminen ympäristökuntien tasolle ei kirpaisisi vielä kovin merkittävästi kuntalaisia, joten se pitänee joka tapauksessa tehdä. Myös palvelumaksuja on niin ikään varaa nostaa nykyisestä, ja palvelujen käyttäjien tulisikin vastata nykyistä enemmän käyttämiensä palvelujen maksamisesta.

En kuitenkaan pidä noista kumpaakaan ratkaisuna varsinaiseen ongelmaan. Verojen korotus ja palvelumaksujen nostaminen auttavat kyllä korjaamaan kaupungin taloustilannetta lyhyellä aikajänteellä, mutta pidän itse sitä vain purkkapaikkauksena.

Kunnissa ja kaupungeissa tulojen ja menojen tulee vastata toisiaan. Suomalaisessa politiikassa – varsinkin vihervasemmistossa – on harmittavan yleistä yrittää korjata tätä ongelmaa peittämällä veneen pohjassa oleva reikä teipillä (eli veroilla). Jokainen talouden perusteita tunteva tietää, että varsinaista ongelmaa verojen korotus ei ratkaise, mutta tilapäisen hyvänolontunteen se toki saa aikaan. Vähän sama kuin päästelisi talvipakkasella housuun.

Purkkapaikkausten lisäksi (ei siis niiden sijaan) Tampereella täytyy ottaa nyt hattu kauniiseen käteen ja ryhtyä täysremonttiin varsinkin julkisella sektorilla. Nykyistä alijäämää Tampere ei paikkaa pelkällä verojen nostolla, vaan siihen tarvitaan lisäksi merkittäviä sopeutustoimia. Ongelman vakavuus korostuu jatkossa, koska väestö ikääntyy entistä nopeammin ja sote-kulut eivät tule ainakaan laskemaan tästä. Monet vanhukset muuttavat ympäristökunnista Tampereelle viettämään eläkepäiviään hyvien palvelujen äärellä, ja se kärjistää kasvavaa ongelmaa entisestään.

Joku muu mikä?

Aamulehden kyselyssä 23 prosenttia vastasi valitsevansa jonkin muun keinon kuin veronkorotukset ja palvelujen leikkaamisen. Siinä piilee minusta yksi ongelman ratkaisun avaimista, mutta samalla se on myös haastavin vaihtoehto toteuttaa. Joku muu mikä? Tampereella on parhaillaan meneillään valtaisat investoinnit, joten vasta vireillä olevien osalta voisi olla nyt paikallaan vetää hetkeksi käsijarrua. Se olisi pieni apu, mutta ei toki kokonaisuuden kannalta vielä ratkaiseva.

Tampere on vastaamassa kasvuun jo nyt työn alla olevilla massiivisilla hankkeillaan, mutta kaupungin kantokyky alkaa olla niiden suhteen rajoilla. Tampereelta on jo vuosikymmeniä ollut puolimahdotonta saada kunnollisia tontteja omakotiasumiseen, mutta kunnan kaavoitusmonopolin kautta Tampereella olisi kaikki mahdollisuudet aktivoida rahakoneensa. Siihen toki tarvitaan myös uusia päiväkoteja, kouluja ja muuta infraa, joten ratkaisu ei tuo kaavoituksen hitauden vuoksi nopeita pikavoittoja. Nyt tarvitaan kuitenkin pitkän tähtäimen tasapainottavia ratkaisuja, joista tuo on yksi.

Toinen merkittävä säästökohde – se tärkein ja vaikein – on karsia merkittävästi hallintoa. Jokaisen virkamiehen tärkein tehtävä on tehdä itsensä tärkeäksi, ja palkata joku tekemään omat työtehtävät. Myös Tampereelta löytyy valtava määrä päälliköitä ja esimiehiä, joiden tehtäviä voisi tehostaa ja yhdistellä. Istun itse Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa, ja Tampereen 50 miljoonan sote-ylityksestä valtaosa on juuri PSHP:n kuluja. Siellä riittää varmasti tehostettavaa erityisesti keskijohdossa.

Nyt meidän tulisi ryhtyä aktiivisesti selvittämään miten julkista sektoria ja erityisesti sote-toimintoja saadaan yhdessä tehostettua siten, että ruohonjuuritason palvelutaso ei kärsi. Nykyisellä kehityksellä rahat loppuvat nimittäin kesken. Lapset tarvitsevat päiväkotinsa, eskarinsa ja koulunsa siinä missä myös vanhukset tarvitsevat laadukkaan hoitonsa.

Menin itse Yleisradioon töihin vuonna 2002, jolloin talo oli pullollaan nollatuottoisia kahvittelijoita. Kaikki eivät edes tienneet mitä heidän varsinaisiin työtehtäviinsä kuului, sillä tuottavuus ja tehokkuus olivat tuolloin sivuseikkoja. Sitten toimitusjohtaja Mikael Jungner ryhtyi töihin ja mediajätti koki muutamassa vuodessa sen mitä julkisella sektorilla olisi pitänyt tehdä jo vuosikymmen sitten. Tampereen kaupunginvaltuusto toki päätti jo keväällä jättää vakansseja täyttämättä, mutta nyt tuossa kehityksessä on otettava seuraava askel.

Megatrendinä ei sovi sivuuttaa myöskään digitalisaatiota ja tekoälyä sekä niiden mukanaan tuomia mahdollisuuksia, sillä uudet sähköiset palvelut tehostavat jatkossa myös julkisen sektorin palveluja merkittävästi. Tekoäly vastaa terveyskeskuksen puheluihin tuskin vielä muutamaan vuoteen, mutta se tulee olemaan arkipäivää. Pikavoittoja digitalisaatiosta ei ole saatavissa, mutta pitkällä aikavälillä se tulee korvaamaan merkittävän osan myös julkisen sektorin henkilöstöstä.

Summa summarum. Minusta verojen ja palvelumaksujen nostaminen ovat vain purkkapaikkauksia, jotka eivät korjaa alijäämäisen talouden varsinaista ongelmaa. Tulojen lisäys on tietenkin tärkeää, mutta sitäkin tärkeämpää on vähentää menoja. Ellei Tampere onnistu nousemaan kurimuksestaan edellä mainituilla keinoilla, on seurauksena palvelujen karsiminen. Sitä kukaan tuskin haluaa, mutta siihen kannattaa tässä tilanteessa varautua. Raha ei nimittäin vieläkään tule vihervasemmiston maagisesta taikaseinästä. Demarivetoiselta kaupungilta tarvitaan nyt nopeita uusia säästö- ja tehostamispäätöksiä.

SDP ajaa Suomea selvitystilaan – jakovarassa piilee jakovaara

Edellisen hallituksen valtionvarainministeri Antti Rinne (SDP) on lähtenyt vaalikiimassaan tekemään demarien vaalityötä lupauksilla, joiden hintalappu on tähän mennessä yli kahdeksan miljardia euroa. Hallituksen riveissä Rinteen täysin päättömät lupaukset on tietenkin tyrmätty suoralta kädeltä, mutta hieman yllättäen myös opposition talousosaajat ovat olleet ihmeissään demarien puuhista. Esimerkiksi Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä on ilmaissut julkisesti huolensa Rinteen mahdottomista vaalilupauksista. Pidän vastuuttomana tapaa, jolla Rinne kalastelee ääniä lupauksilla, joita hän ei voi koskaan toteuttaa. Yhtä hyvin hän voisi luvata 1 000 euroa puhtaana käteen jokaiselle demareita äänestävälle.

Suomen talous on kohentunut nykyisellä hallituskaudella merkittävästi. Meille on syntynyt lähes satatuhatta uutta työpaikkaa, ja myös työllisyys on opposition yllätykseksi saavuttamassa hallituksen asettamat tavoitteet. Kukaan edes oppositiossa ei siis voi perustellusti väittää, että kehitys olisi ollut huonompaan suuntaan. Toivottavasti jopa Rinne tuntee matematiikan alkeita sen verran, että ymmärtää kehityksen olleen positiivista. Hän ei toki halua sanoa sitä ääneen.

Suomella menee nyt paremmin kuin yli vuosikymmeneen. Samaan aikaan poliittiseen keskusteluun on kuitenkin levinnyt vaarallinen sana – jakovara. Vaikka taloutemme onkin kohentunut, ei meillä ole nyt euroakaan jakovaraa. Nyt suhdanteen huipullakin Suomella on nimittäin peräti 108 miljardia euroa valtion velkaa, eli lähes 20.000 euroa jokaista suomalaista kohti. Tavallisesti suhdanteen huipulla velkaa voidaan lyhentää merkittävästi, mutta niin hyvin meillä ei tällä kertaa mene.

Edellisen taantuman jälkeen Suomi pääsi maailmanlaajuiseen kasvusykliin mukaan kahdeksan vuotta muiden maiden jälkeen, koska meillä taantuma pitkittyi vuonna 2007 annettujen järjenvastaisten vaalilupausten lunastamisen vuoksi. Emme saa antaa saman virheen toistua enää koskaan. Kasvusykli kestää yleensä vuosikymmenen, joten meillä on enää pari-kolme vuotta aikaa säästää mitä voidaan. Sen jälkeen rytisee jälleen. Suomen tilanne tulee olemaan seuraavassa taantumassa merkittävästi muita maita heikompi, koska taantuma iskee meihin ennen kuin olemme ehtineet toipua edellisestä. Muut maat ovat sen sijaan ehtineet porskuttaa jo vuosikausia noususyklissä ja kerätä puskuria tulevaan. Korkojen noustessa Suomi tulee siis olemaan vakavissa ongelmissa. Lisäksi meillä on rasitteena myös hallitsemattomasti paisunut julkinen sektori, jonka ylläpidon yritykset ja yrittäjät maksavat.

”Demarien vaalikiimaiset puheet kahdeksan miljardin euron lisäkuluista ovat erittäin vaarallisia hyvinvointivaltion tulevaisuudelle.”

Tässä valossa demarien vaalikiimaiset puheet kahdeksan miljardin euron lisäkuluista ovat erittäin vaarallisia hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Demarien puheenjohtaja Antti Rinne uhkaa laajentaa veropohjaa kiristämällä yrittäjien verotusta huomattavasti. Valtaosa yrittäjistä tienaa jo nyt selvästi vähemmän kuin keskiverto palkansaaja, joten siellä ei ole enää euroakaan kiristettävää. Sen sijaan demarien itsensä pyörittämä Suomen historian suurin veroparasiitti on siirtänyt jo miljardeja euroja veronmaksajien rahoja asumistukina VVO/Kojamon kautta kautta suoraan AY-liikkeen holveihin. Verottomana tietenkin. Kyseessä on siis käänteinen Robin Hood, joka vie köyhimmiltä ja pitää saaliin itsellään. Mikäli Rinne haluaisi tosiaan laajentaa veropohjaa, niin urakka pitäisi aloittaa tästä veronmaksajien kuppauskoneesta.

Tällä hetkellä suomalaiset saavat vielä hetken elää autuaasti korkeasuhdanteessa, mutta esimerkiksi Pirkanmaan tuoreen yritysbarometrin mukaan vuosi 2018 näyttää jäävän suhdanteen huippuvuodeksi. Sen jälkeen siirrytään maltillisempaan kasvuun ja lopulta jo seuraavaan taantumaan. Nordea ennustaa Yhdysvaltojen vaipuvan taantumaan vuonna 2020 ja Pohjoismaiden seuraavan perässä samana vuonna. Ruotsin valtiontalouden tutkimusinstituutti on Konjukturinstitutet ennustaa suhdanteen kääntyvän laskuun jo vuonna 2019. Suomen seuraava hallitus näyttää siis joutuvan poikkeuksellisen rajuun talouskurimukseen heti alkutaipaleellaan. Nyt jos koskaan valtion peräsimessä tarvitaan talousmatematiikan reputtaneiden populistien sijaan oikeita talouden osaajia. Muussa tapauksessa viimeinen saa sammuttaa valot.

”Jakovaran perään huutaminen ovat tässä tilanteessa ainoastaan osoitus vakavasta realismisokeudesta.”

Suomella on nyt viimeinen hetki valmistautua tulevaan laskukauteen, joka odottaa jo muutaman vuoden päässä. Siksi tarvitsemme nyt erityisen tiukkaa taloudenpitoa ja varsinkin malttia rahan jakamisessa. Miljardien eurojen perättömien vaalilupausten antaminen ja jakovaran perään huutaminen ovat tässä tilanteessa ainoastaan osoitus vakavasta realismisokeudesta. Rahaa sylkevä maaginen taikaseinä löytyy ikävä kyllä vain vasemmiston päiväunista, sillä tosielämässä vyötä täytyy kiristää entisestään. Tämä on fakta, joka täytyy voida sanoa ääneen. Suomalaisille pitää nimittäin puhua totta, vaikka vaalikiima kuinka kuumenisi. Nyt jos koskaan Suomen politiikka tarvitsee realismia ja tervettä taloudenpitoa, sillä meillä ei ole varaa katteettomiin lupauksiin miljardiluokan lisämenoista.

Jakovarassa piilee nimittäin jakovaara.

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Aamulehdessä 7.5.2018.

Oikeusjärjestelmän törkeä mahalasku – seksi lapsen kanssa ei ole raiskaus

Suomen oikeusjärjestelmän ongelmat puhuttavat taas kerran suomalaisia, koska moni kokee nykyisen järjestelmän epäoikeudenmukaisena. Kyse on nyt 10-vuotiaan tytön tapauksesta, jota tuomioistuimet KKO mukaan lukien eivät katsoneet raiskaukseksi saati törkeäksi raiskaukseksi. Pirkanmaan käräjäoikeuden, Turun hovioikeuden ja viime kädessä korkeimman oikeuden tuomarit tekivät kaikilla tasoilla törkeän ja raukkamaisen virheen, joka murentaa suomalaisten luottamusta koko oikeusjärjestelmään. Ja vieläpä ihan perustellusti. Perheenisänä en voi käsittää miten tällainen farssi on mahdollista oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa maassa.

Kansanedustaja Anna Kontula kertoi eilen eräässä Facebook-keskustelussa, että tapauksessa olisi ollut kyse suostumuksen puutteesta, jota rikoslaissa ei tällä hetkellä mainita raiskauksen tunnusmerkkinä. Väite ei pidä paikkaansa, sillä suostumuksen puute ei ollut tässä ratkaiseva. Kontula liitti kommenttiin kollegansa Hanna Sarkkisen esityksen suostumuksen puutteen lisäämisestä rikoslakiin, joten se oli vain keino kerätä irtopisteitä traagisen tapauksen siivellä. Suostumuksen puutteen lisääminen rikoslakiin toisi mukanaan monia ongelmia, eli se voisi viedä ongelmallisen tilanteen ojasta allikkoon.

Nyt käsillä olevassa 10-vuotiaan tytön tapauksessa oli kyse suostumuksen puutteen sijaan siitä onko tyttö ollut tapahtumahetkellä pelkotilassa tai muuten avuttomassa tilassa aikuisen miehen ryhtyessä harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Kenenkään täysjärkisen päähän ei voi mahtua tuomareiden ajatus siitä, että tytön pelkotilasta ei olisi ollut riittävää näyttöä. Kyseessä oli 10-vuotias tyttö ja aikuinen mies! Ei kai kukaan täysjärkinen voisi ajatella, että lapsi osaisi antaa edes hiljaisen suostumuksensa tuollaiseen toimintaan? Niin paitsi tietenkin tätä asiaa käsitelleet tuomarit. Tietenkin.

Tätä järkyttävää farssia ei voida perustella minkään lain millään pykälällä, sillä kyse oli ainoastaan tuomioistuinten omasta tulkinnasta. Tässä tapauksessa tuomarit katsoivat, ettei lapsi pelännyt seksiä aikuisen miehen kanssa tai ollut muutenkaan avuttomassa tilassa. Se on traagista todella monella tasolla.

Rajun virheen asiassa teki toki myös syyttäjä, joka ei ajanut jo alunperinkin syytettä myös näillä perusteilla. Tässä tapauksessa nimittäin vain uhri itse vetosi oikeudessa pelkotilaansa, mutta KKO ja muut tuomioistuimet sivuuttivat tytön kertomukset ja totesivat, ettei tytön väitteille ollut riittävää näyttöä.  Näin tuomioistuimet toimivat Suomessa vuonna 2018. Ei ihme, että kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen murentuu.

Onneksi nykyinen oikeusministeri Antti Häkkänen on jo aiemmin käärinyt hihansa ja ryhtynyt päivittämään rikoslakia vastaamaan paremmin kansalaisten oikeustajua. Pelkkä rikoslain päivittäminen ei ikävä kyllä auta ongelmaan niin pitkään kuin meillä on tuomareina ihmisiä, joiden mukaan 10-vuotias ei pelkää seksiä aikuisen kanssa. Olemme vaarallisella tiellä.

Mitä sitten tulisi tehdä?

1) Suomen seksuaalirikosten lainsäädäntö ei selvästi vastaa nykytilannetta. Mikäli minä tulen valituksi eduskuntaan kevään 2019 eduskuntavaaleissa, tulen esittämään rikoslakiin muutosta, jonka perusteella seksi alle 13-vuotiaan kanssa katsotaan automaattisesti raiskaukseksi. Erityisesti silloin, jos toinen osapuoli on täysi-ikäinen. Lisäksi alle 13-vuotiaan raiskauksesta tulee määrätä AINA ehdotonta vankeutta.

2) Oikeusministeriö on esittänyt, että rikoslain maksimirangaistuksia tulisi korottaa. Olen asiasta vahvasti eri mieltä. Tuomarit eivät osaa nykyisinkään käyttää rangaistusasteikkoa siten kuin on tarkoitettu, joten maksimin korottaminen ei vaikuttaisi tilanteeseen mitenkään. Sen sijaan seksuaalirikosten minimirangaistuksia tulee korottaa, koska tuomarit tunnetusti käyttävät nykyisin yksinomaan sitä. Lisäksi erityisesti Itä-Suomen hovioikeuden usein käyttämät raiskausten paljousalennukset tulee estää. Seksuaalirikokset kun eivät ole mitään tarjoustuotteita.

Maakuntavaalit – Jocka Träskbäck, Kokoomus Pirkanmaa

Suomi ja Pirkanmaa ovat parhaillaan historiallisten muutosten edessä, kun maakuntavaalit ja eduskuntavaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Ensin mainitut vaalit järjestetään tällä tietoa jo lokakuussa 2018, vaikka kiire siinä kyllä tulee. Olen ilmoittanut Kokoomukselle olevani käytettävissä puolueen ehdokkaaksi sekä maakuntavaaleissa että eduskuntavaaleissa.

Lempäälän-Vesilahden sanomat 14.2.2017

Voit lukea mielipiteitäni linkkien takaa avautuvista kirjoituksistani. Kuluneen vuoden aikana erityisen paljon huomiota ovat saaneet muun muassa seuraavat sekä alueellisesti että valtakunnallisesti merkittävät asiat:

Lempäälän kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa olen tähän saakka päässyt vaikuttamaan konkreettisesti kunnan kehitykseen ja tulevaisuuteen, mutta tämä ei tietenkään jää tähän. Haluan jatkossa kantaa korteni kekoon merkittävästi laajemmilla foorumeilla ja tehdä töitä sen eteen, että lapseni saavat paremman Lempäälän lisäksi paremman Pirkanmaan ja Suomen.

Suomi tarvitsee tekijöitä, ei selittelijöitä. Suomi tarvitsee päättäjiksi myös nykyistä enemmän kokeneita yrittäjiä. Maakuntavaalien ja eduskuntavaalien ehdokkaat valitaan virallisesti vasta lähiaikoina, mutta työ paremman Pirkanmaan ja Suomen eteen jo alkanut.

Kiitos luottamuksestanne.

Jocka Träskbäck
Yrittäjä, isä ja ihminen