Olen kirjoittanut pariinkin otteeseen kotimaisen Alma Media -pörssiyhtiön toilailuista ja niistä seuranneista tapahtumista. Nyt on jälleen pienen päivityksen aika, kun Helsingin kihlakunnansyyttäjä on aivan odotetusti päättänyt, että pörssiyhtiön toimitusjohtaja Kai Telanne saa syytteen rikoslain tarkoittamasta työsyrjinnästä. Yhtiö erotti taannoin Lapin Kansa -lehden päätoimittajaksi nimitetyn Johanna Korhosen tämän seksuaalisen suuntautumisen takia. Asiasta nousi valtava kohu ja siihen ottivat tuolloin kantaa myös monet kansanedustajat ja jopa presidentti Tarja Halonen.
Käräjäoikeus vapautti kuitenkin yllättäen Alma Median syrjintäsyytteistä, mutta hovioikeus korjasi käräjäoikeuden virheellisen tuomion ja tuomitsi mediakonsernin maksamaan Korhoselle korvauksia ja oikeudenkäyntikuluja yhteensä 110.000 euroa. Hovioikeuden mukaan Alma Medialla ei ollut hyväksyttäviä syitä Korhosen potkuihin. Käräjäoikeuden tuomio oli malliesimerkki siitä kuinka heikkoa sen osaaminen on nykyisin. Ei ihme, että alioikeuteen kohdistuva luottamus on murentunut rajusti viime aikoina, kun siellä rustataan tuomioita, joita tuskin hyväksyttäisiin edes oikiksen koulutöiksi. Opiskelijoille sentään opetetaan Pro et Contra -tyylistä näytön arviointia, jossa käräjäoikeudella on kovasti opettelemista tässä(kin) tapauksessa.
Tuomion perusteluista – tai siis niiden puutteesta – tulee väkisinkin mieleen, että käräjäoikeuden pääkäsittely oli tarpeeton, koska pörssiyhtiö oli selvästi voittanut jutun jo ennen oikeussaliin astumista. Korhosen puheille ja näytölle ei nimittäin annettu käräjäoikeudessa minkäänlaista painoarvoa, saati sellaista jota tuomion perusteluissa olisi asianmukaisesti käsitelty. Samaan johtopäätökseen tuli alalla erittäin arvostettu professori Jyrki Virolainen, joka kyseenalaisti käräjäoikeuden tuomion blogissaan harvinaisen rajuin sanakääntein.
Vaikka jutun pääkysymyksenä ja -perusteena oli oli juuri Korhosen kanteessa esitetty väite työsuhteen purkamisen perustumisesta todellisuudessa Korhosen sukupuoliseen suuntautumiseen eli siihen, että hänen puolisonsa ei ole mies vain nainen, on käräjäoikeus ohittanut etenkin tuomion sivulta 19 – 20 olevassa yhteenveto- ja johtopäätösosassaan tämän kysymyksen kyllä täydellisesti. Tämä on tietenkin paha virhe ja panee aprikoimaan käräjäoikeuden asenteellisuutta ja koko tuomion oikeellisuutta. Korhosen kanteessa on ollut kyse syrjinnästä, mutta jutussa näyttääkin käyneen niin, että käräjäoikeus on, sivuuttaessaan useimmat Korhosen kanteen puolesta esitetyt perusteet ja näkökohdat, syyllistynyt itse Korhosen prosessuaaliseen syrjintään.
Prosessiekonomisesti asian käsittely olisi kannattanut aloittaa suoraan hovioikeudesta, koska tässä(kin) jutussa käräjäoikeuden käsittely oli ainoastaan resurssien tuhlausta. Hovioikeuden käsittelyyn liittyi eräs perin merkillinen seikka, kun toimitusjohtaja Kai Telanne muutti täysin yllättäen tarinaansa. Hän oli ennen hovioikeutta kertonut kaikissa mahdollisissa yhteyksissä – myös televisiossa – että nimenomaan Alma Median hallitus päätti Korhosen erottamisesta. Hovioikeudessa tarina kuitenkin muuttui päälaelleen, kun Telanne väitti sittenkin olleensa itse eropäätöksen takana (kuuntele äänitallenne tästä). Lienee täysin selvää, että molemmat tarinat eivät voi olla totta, joten oli tarpeen selvittää valehdeltiinko hovioikeudessa vai ennen sitä.
Koska syyttäjä päätti syyttää yksin Telannetta, tarkoittaa se käytännössä sitä että hovissa kerrottiin totuus. Toisin sanoen Alma Media valehteli sijoittajille pörssitiedotteessa ja Kai Telanne televisiokatsojille Arto Nybergin haastattelussa. Tämä asetelma kertoo varsin hyvin yhtiön tietoisesti valitsemasta yleisvilpillisestä toimintakulttuurista, josta kerron joskus toiste lisää esimerkkejä. Telanteen uhrautumisen ansiosta yhtiön hallitus selvisi nyt kuitenkin kuin koira veräjästä ilman syytteitä. Telanteen tarinan muuttaminen vei kuitenkin yhtiön uskottavuuden aivan uudelle tasolle, eikä professori Virolainenkaan uskonut mediakonsernin valittavan hovioikeuden tuomiosta.
Voi hyvin käydä niinkin, että Alma ei edes hae valituslupaa, vaan tyytyy HO:n ratkaisuun ja haluaa näin koko asian “vähin äänin” pois päiväjärjestyksestä. Tänään I-S:ssa oli uutinen, jonka mukaan on epäselvää, kuka itse asiassa purki Korhosen johtajasopimuksen, Alman hallitus vai toimitusjohtaja Kai Telanne. Telanne on lehden mukaan kertonut tästä asiasta hieman eri tavoin eri tilanteissa. Alma Media tuskin haluaa tämän sille hyvin kiusallisen “sopan” jatkuvan ja pysyvän otsikoissa.
Tosin kuitenkin kävi ja Alma Media kehtasi valittaa hovioikeuden tuomiosta edelleen Korkeimpaan oikeuteen. Yhtiö siis iskee tavoilleen uskollisena päätään seinään sen sijaan, että ottaisi lusikan kauniiseen käteen ja yrittäisi keskittyä maineenhallintaansa edes jollain tasolla. Taustalla on tosin mahdollisesti myös yhtiön asianajajien tarve nyhtää mahdollisimman paljon euroja varakkaalta päämieheltä, kun jatkuvat valitukset siirtävät omaisuuksia osakkeenomistajien taskuista asianajajien laariin. Jatkuva valituskierre osoittaa kuitenkin kuinka Alma Median hallitusta ja lakiosastoa viedään kuin pässiä narussa.
Mikäli Alma Media jatkaa valitsemallaan tiellä, valittaa se kaikkiin mahdollisiin oikeusasteisiin myös Telanteen tulevasta tuomiosta, joka ei ainakaan maalaisjärjellä ajateltuna voi olla mitään muuta kuin langettava. Onhan hovioikeus jo kertaalleen katsonut, että Alma Media on syyllistynyt syrjintään ja Telanne on myöntänyt päätöksen olleen hänen. Toisaalta mikäli Helsingin käräjäoikeuden valitsema pörssiyhtiöitä nuoleskeleva linja jatkuu, tulee Alma Media voittamaan jutun vaikka syyttäjällä olisi kaikki maailman näyttö juttunsa tukena. Ensimmäinen varsinainen tuomio asiassa saadaan siis oletettavasti vasta hovioikeudesta parin vuoden kuluttua. Käräjäoikeudessa käydään sitä ennen vain iskemässä kumileimat papereihin kuten niin usein tähänkin saakka.
