Beard & Business: Keskustelua (sosiaalisen) median murroksesta ja tulevaisuudesta

JULKAISTU 10.9.2018 Käväisin Sons of ASUA -tiimin vieraana uuden Beard & Business -nettisarjan ensimmäisessä jaksossa. Tarkoituksena oli nauttia Jarno Hämäläisen ja Markus Koskisen kanssa ensiluokkaisen herkullista entrecote-pihviä ja viskiä leppoisassa ympäristössä. Näin myös teimme.

Keskustelemme ensimmäisessä Beard & Business -sarjan jaksossa median murroksesta 1990-luvulta tähän päivään saakka ja luotaamme samalla myös tulevaisuutta ja pohdimme mitä sosiaalisessa mediassa on tähän mennessä tapahtunut ja mitä seuraavaksi on tapahtumassa.

Beard & Business -sarjassa pureudutaan vieraiden kanssa myynnin, markkinoinnin ja johtamisen ajankohtaisiin aiheisiin ja sukelletaan tulevaisuuden näkymiin. Käy YouTubessa tilaamassa Sons of ASUA -kanava tästä.

Uutiskoneet viritettävä sosiaalisen median aikakaudelle

JULKAISTU 6.10.2019 Viestinnässä eletään parhaillaan historiamme hektisintä aikakautta, jonka myötä vakiintuneet tavat joudutaan heittämään roskakoriin muutaman vuoden välein. Kuopion tragedian myötä ryhdyin taas kerran pohtimaan perinteisten medioiden roolia tiedonvälityksessä sosiaalisen median aikakaudella. Siinä on nimittäin vielä paljon kehittämistä.

2000-luvun alkuvuosina internetin nousu yllätti jokaisen perinteisen mediatalon housut kintuissa, mutta sittemmin tilanne on tasaantunut. Tavallisten uutispäivien käytänteet ovat toimituksilla nykyisellään hyvin hallussa, mutta mediataloilla on vielä paljon kehitettävää suurissa ja nopeatempoisissa uutistapahtumissa.

Kuopion tragediassa sosiaalisen median merkitys jäi melko vähälle, mutta niin ei välttämättä tarvitsisi olla. Perinteinen toimittajan henkilökohtaisesti paikan päällä tekemä journalismi on ja tulee jatkossakin olemaan avaintekijä, mutta kansalaisten sosiaaliseen mediaan tuottamaa sisältöä tulee jatkossa nostaa keskiöön paljon nykyistä näkyvämmin.

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n kriisiraportointia käsittelevä raportti Social Media at BBC News: The Re-Making of Crisis Reporting on mielenkiintoinen paketti, jossa aihetta käsitellään monelta kantilta. Tulevaisuudessa varsinkin hektisissä uutistapahtumissa toimitusten tehtävä on perinteisen journalismin lisäksi kuratoida, faktatarkistaa, taustoittaa ja varsinkin yhdistellä sosiaalisessa mediassa julkaistua materiaalia.

Kuva: Social Media at BBC News: The Re-Making of Crisis Reporting

BBC on tästä paras esimerkki myös siksi, että se on pisimmällä sosiaalisen median valjastamisessa tutkivan journalismin välineeksi. Jotkut ehkä muistavat vielä Sudanin Khartumissa kesäkuun alussa tapahtuneen massamurhan, jossa maan armeija, poliisivoimat ja puolisotilaalliset joukot iskivät kansalaisia vastaan. Tapahtumat tallentuivat sosiaalisessa mediassa satoihin kuviin ja videoihin, joista BBC:n toimitus kokosi myöhemmin hämmästyttävän tarkan tilannekuvan tapahtumien etenemisestä hetki hetkeltä. Se oli tulevaisuuden kansalaisjournalismia parhaimmillaan.

Suomalaiset mediatalot ovat toivottavasti jo kehittämässä somesisältöjä tehokkaasti hyödyntäviä toiminnallisuuksia, sillä merkittävä uutistapahtuma ei koskaan varoita tulostaan ennakkoon. Koneiston täytyy käynnistyä minuuteissa, ja kaikkien pitää tietää silloin oma tehtävänsä. Ellei tällainen hanke ole jo vireillä, tulee sellainen käynnistää ensi tilassa. Muussa tapauksessa kehitys ajaa perinteisten mediatalojen ohi kuten se teki 2000-luvun alkuvuosina internetin myötä. Mediatalojen tulee ottaa nykyistä aktiivisempi ote somesisältöjen hyödyntämisessä uutistoiminnassa.

Kirjoittaja on vuodesta 1993 lähtien journalistina, päätoimittajana ja kustantajana toiminut media-alan yrittäjä.

FM-radio jäämässä historiaan – tulevaisuus on digitaalinen

JULKAISTU 16.12.2019 Olen vuodesta 2005 saakka kirjoittanut eri foorumeissa ja luennoinut seminaareissa, että FM-radio tullaan vääjäämättä ajamaan alas myös Suomessa. Syynä on muun muassa analogisten lähetysten kalleus, sillä jo yksin Yleisradio maksaa Digitalle vuodessa noin 40 miljoonaa euroa. Vuonna 2005 ennustin Musiikki & Media -seminaarin puheenvuorossani, että alasajo tapahtuisi vuoteen 2016 mennessä, mutta ennustu oli merkittävästi etuajassa. Suurin muutos oli, että vuonna 2018 päätettiin vielä jakaa uudet radiotoimiluvat. Todennäköisesti viimeistä kertaa. Muutos digitaaliseen bittivirtaan on kuitenkin vääjäämätöntä, ja 130-vuotiaan FM-teknologian keinotekoinen tekohengittäminen on 2020-luvulla enää turhaa. Sitä se on myös autoissa.

Samanlainen keskustelu analogisesta jakeluverkosta käytiin taannoin television kohdalla, kunnes lopulta analoginen verkko lopetettiin vuonna 2007. Sitä edelsi kuitenkin vuosina 2003-2007 DVB-H -digikokeilu, jossa olin mukana AdMobi-hankkeen kautta. DVB-H ei kuitenkaan tullut merkittävään käyttöön, koska IP-verkko toi videot ja television älypuhelimiin. Samoin tulee käymään myös FM-radiolle, jossa analogisella verkolla tulee olemaan tulevaisuudessa pelkkä varajärjestelmän rooli. Yleisradion edellinen toimitusjohtaja Lauri Kivinen totesi taannoin Slush Musicissa, että vuonna 2030 FM-radio on enää varajärjestelmä. Hän oli nähdäkseni oikeassa. EU:n uuden telepakettidirektiivin mukaan uusissa autoissa on oltava maanpäällinen digiradiovastaanotin, mikä on perusteltua ja ymmärrettävää. Mikäli Suomi onnistuu nyt neuvottelemaan asian EU:n kanssa suopeasti, tulee FM-radion kohtalon hetki olemaan Suomessa nyt alkavan kymmenvuotisen radiolupakauden päättymisen hetkellä 31.12.2029.

Yksi merkittävä ongelma EU:n esityksessä kuitenkin on. Se nimittäin ajaa FM-digilähetyksiin jostain syystä vanhentunutta DAB-teknologiaa, jonka käyttö lopetettiin Suomessa jo 15 vuotta sitten, kun sitä oli ensin kokeiltu vuosina 1997-2005. Olin itsekin 2000-luvun alkupuolella mukana testaamassa DAB-lähetyksiä eräässä demohankkeessa. Suomella ei ole syytä ottaa kehityksessä isoa askelta taaksepäin ja palata vanhaan teknologiaan. EU on oikeassa siinä, että uusissa autoissa pitää jatkossa olla digivastaanotin, mutta DAB-vastaanotin sen ei kuitenkaan pidä olla. Ei vaikka Norjassa FM-radio korvattiin taannoin DAB-teknologialla. Meillä Suomessa on ollut jo vuosia käytössä toimiva mobiili IP-verkko, jonka kautta radiota on jaettu henkilöautoihin Suomessa vuodesta 2014 lähtien. Matkapuhelinten välityksellä jo edelliseltä vuosikymmeneltä saakka. Kymmenissä tuhansissa uusissa suomalaisissa autoissa on jo nyt maanpäällinen digiradiovastaanotin, joskin eri formaatissa kuin EU haluaisi.

IP-vastaanotin mahdollistaa tuhansien radiokanavien kuuntelemisen verkon yli. Meillä on siis jo käytössä maanpäällinen digitaalinen verkko, joten meidän ei pitäisi enää tehdä kalliita investointeja jo kokeiltuun ja sittemmin vanhentuneeseen DAB-teknologiaan, lähettimiin ja vastaanottimiin. Valtava määrä suomalaisia kuuntelee nykyisin radiota älypuhelimella, jossa ohjelmavirta muodostuu nimenomaan bittivirrasta. Olen itse kuunnellut radiota niin autossa kuin kotonakin lähes pelkästään digitaalisesti jo viiden vuoden ajan. Perheemme ainoa FM-radio löytyy nimittäin lastenhuoneesta. Suomen ei tule ottaa kehityksessä takapakkia, vaan lakkauttaa FM-lähetykset hallitusti vuonna 2030, jolloin kansalaiset ovat jo siirtyneet internetin välityksellä jaettavaan radioon. Kallista tuplajärjestelmää ei tarvita.

Kuten jo vuonna 2005 totesin, FM-verkko tullaan ajamaan vääjäämättä alas myös Suomessa. Emme voi 2020-luvulla takertua menneiden aikojen analogiaan, kun tulevaisuus on digitaalinen. Suomen ei tule myöskään tehdä jättimäisiä investointeja vanhentuneeseen teknologiaan vain koska EU niin esittää. Sen sijaan meidän tulee siirtyä suoraan IP-verkkoon, joka on toiminut hyvin jo vuosien ajan ja toimii jatkossakin. FM-vastaanotin on kuitenkin hyvä pitää jokaisessa kodissa kaapin perällä mahdollisia kriisitilanteita varten.

Kirjoittaja on 26 vuotta journalistina, päätoimittajana ja kustantajana toiminut media-alan yrittäjä.

Mediatalojen tulevaisuus on datassa – oli toiminta kaupallista tai ei

JULKAISTU 28.8.2019 Median murroksen ymmärtäminen on sukupolvikysymys, ja juuri siksi mediatalojen johtoportaissa on käynyt viime vuosina kova puhuri. Perinteisten mediatalojen johdossa internetin merkitys median kulutukseen huomattiin oikeassa mitassa vasta vuonna 2006, eli auttamattomasti liian myöhään. Siitä lähtien mediatalot toistivat vuosikausia osavuosikatsauksissaan kuinka ”Median murros yllätti” taas kerran. Murros ei olisi yllättänyt, jos mediatalojen johtavissa asemissa olisi ollut jo tuolloin nuorempaa väkeä. Internetiä ei pidetty esimerkiksi Suosikki-lehden haastajana vielä vuonna 2005, ja sittemmin lehti lopetettiin lukijoiden siirryttyä verkkoon. MTV3:n toimitusjohtajan paikalta lähtöpassit saanut Heikki Rotko ilmoitti vielä vuonna 2012, että ”Maikkari potkii Netflixiä munille”. Ei potkinut.

Median murroksessa ei ole eroa onko kyseinen mediayhtiö kaupallinen vai epäkaupallinen, eli onko kyseessä esimerkiksi Kaleva, Maikkari tai Yleisradio. Kalevan väistyvä varatoimitusjohtaja Juha Väyrynen toteaa Markkinointi & Mainonta -lehden tuoreessa artikkelissa, ettei hän usko dataliiketoiminnan vahvaan rooliin medioiden tulevaisuudessa. Hän on mielestäni oikeassa vain osittain, sillä merkittävää liiketoimintaa mediat eivät tule datan myynnillä tekemään.  Sen sijaan datan hyödyntäminen mediatalon omassa liiketoiminnassa tulee jatkossa olemaan avainasemassa.

Seuraan mielenkiinnolla media-alan kansainvälisiä trendejä, ja vuonna 2005 julkaisin Suomen ensimmäisen kaupallisen podcastin. Tuolloin kiersin lukuisia media-alan tapahtumia puhumassa podcastien tulevasta noususta. Myönnän, että arvioin niiden suosion kasvun hieman nopeammaksi kuin lopulta tapahtui. Ennustukseni kuitenkin toteutuivat jonkin verran jälkijunassa, sillä nykyisin podcastit ovat jo kiinteä osa varsinkin milleniaalien mediankäyttöä. Mainokset niistä tosin vielä puuttuvat, mutta niihin kerroin ratkaisun jo vuonna 2005. Aika näyttää osuinko arvioissani oikeaan.

Jokainen kymmenen vuoden päästä vielä olemassa oleva media tulee olemaan verkossa vahvasti datavetoinen, eikä datan merkitys ole riippuvainen median tai mediatalon koosta. Kaupallisissa medioissa data tulee ohjaamaan lukijoille tarjottavaa räätälöityä toimituksellista sisältöä ja nykyiseen tapaan kohdennettua mainontaa nykyistäkin tarkemmin. Sen sijaan epäkaupallisissa medioissa data tulee olemaan niin ikään tärkeässä osassa, mutta mainosten räätälöinnin sijaan sen avulla räätälöidään sisältöä.

Siinä missä Spotify tarjoaa datan avulla biisilistoja ja Netflix katselusuosituksia tulevat esimerkiksi edellä mainitut Yleisradio, Maikkari ja Kaleva tarjoamaan tulevaisuudessa arkistoistaan kullekin kävijällä juuri häntä yksilöllisesti kiinnostavaa sisältöä vuosien varrelta. Toimituksellinen sisältö on jo kertaalleen tuotettua, julkaistua, arkistoitua ja ennen kaikkea maksettua, joten sitä tulee jatkossa pyrkiä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti kunkin kävijän eduksi. Suurinta tuhlausta on jättää laadukas materiaali pölyttymään palvelimelle. Samalla pitkään toimineet mediat saavat etumatkaa tuoreempiin mediataloihin, joille ei ole vielä kertynyt kattavaa arkistoa. Tämä edellyttää kuitenkin kävijöiden ja heidän mielenkiinnon kohteidensa kattavaa tunnistamista, mutta lopputuloksesta hyötyvät kaikki.

Data, data ja data. Mainitsinko jo datan?

Kirjoittaja on vuodesta 1993 lähtien journalistina, päätoimittajana ja kustantajana toiminut media-alan yrittäjä.

JockaTV: Birgitan polku ja Ammejärvi esittelyssä

Kävimme sunnuntaina patikoimassa Lempäälän maankuulua Birgitan polkua, joka tarjoaa 50 kilometriä upeita reittejä luonnon helmassa. Tällä kertaa suuntasimme vain vajaan kilometrin päähän Ammejärven laavulle, joka on sopivan matkan päässä kevyelle päiväkävelylle ja grillaukselle. Sääksjärven keskustan laitamilla olevan pysäköintipaikan vierestä lähtee reitti, josta perille on noin 800 metriä. Ammejärveltä voi toki jatkaa vaikka koko 50 kilometrin kierroksen tai suunnata Kaitajärvelle tai Hakkariin.

Kolumni: Tuhlaajapoika palasi aktiivimallin kanssa

Luukkaan evankeliumista löytyvä tuhlaajapoikavertaus sopii mainiosti vuoden 2020 Suomeen. Tarinassa kahdesta veljeksestä nuorempi pyytää saada isältään osuutensa perinnöstä etukäteen ja lähtee maailmalle tuhlaamaan sen. Holtittoman rahankäytön seurauksena rutiköyhäksi päätynyt poika palaa lopulta takaisin kotiinsa nöyränä ja katuvaisena. Isä kuitenkin riemuitsee tuhlaajapojan paluusta ja järjestää sen kunniaksi juhlat, vaikka perintö onkin kadonnut tuhkana tuuleen.

Vanhempi veli suuttuu vastuuttoman veljensä kunniaksi järjestetyistä juhlista, sillä hän ei ymmärrä miksi tuhlaamista juhlitaan. Isä perustelee juhlia toteamalla, että nuorempi poika on ollut poissa kotoa ja sitten taas palannut. Vastuullinen isoveli on sen sijaan pysynyt isänsä luona, ahkeroinut ja elänyt säästeliäästi. Hänen kunniakseen ei juhlia ole järjestetty.

Tarinaan sisältyy ajankohtainen opetus vastuullisuudesta. Ilman juhlia jäävät yleensä tahot, jotka peräänkuuluttavat vastuunkantoa ja tervettä taloutta. Ympärilleen vastuuttomasti rahaa kylvävät saavat sen sijaan nauttia erityisesti rahojen saajien varauksettomasta ihailusta. Tämä siitä huolimatta, että yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta vastuunkantajat ovat avainasemassa. Ilman heitä varattomalla ja vähäosaisella tuhlaajapojalla ei olisi ollut kotia jonne palata, jossa saada katto päänsä päälle ja jossa saada ruokaa syödäkseen.

Jokainen meistä osaa olla tuhlaajapoika ja käyttää rahaa ilman huolta huomisesta. Harva kuitenkin kykenee olemaan tarinan isoveli. Vuonna 2020 suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee vastuunkantajia enemmän kuin koskaan, sillä ilman heitä yhteiskunta ei voi pitää huolta heikoimmista jäsenistään. Meidän ei tule loputtomasti katsella holtitonta tuhlausta, oli kyse sitten Etelä-Euroopan maiden tai Marinin hallituksen talouspolitiikasta. Ahkerat suomalaiset veronmaksajat kuittaavat tulevina vuosikymmeninä niiden molempien laskut.

Juhlaan on nyt kaikesta huolimatta syytä, sillä aktiivimalli on ollut poissa kotoa ja sitten taas palannut. Marinin hallituksen päätös ottaa Sipilän hallituksen aktiivimalli kakkonen käyttöön on juhlan aihe. Kunpa hallituksen ryhtiliike ei loppuisi tähän, sillä tulevien sukupolvien piikkiin holtittomasti eläminen saa nyt riittää. Meillä ei ole yhtään ylimääräistä isoveljeä.

Jocka Träskbäck
yrittäjä ja valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu 23.9.2020 Tamperelainen-lehden kolumnina.

Tapahtuma-ala jätettiin yksin – hallitus ei ymmärrä seurauksia

Tapahtuma-ala on syvässä kriisissä, koska määräykset ovat sulkeneet toimialan ja hallitus on jättänyt sen ilman tukea. Kyse on alasta, jonka henkilöstöstä valtaosa on näkymätöntä. Artistit ja näyttelijät ovat rakastettuja tähtiä, mutta heidän taustallaan työskentelevät eivät parrasvaloissa paistattele. Nyt he ovat näkymättömiä myös hallituksen poliitikoille, jotka vannovat kulttuurin nimeen vain vaalikampanjoissaan neljän vuoden välein.

Olen itse tehnyt 30 vuoden työuran tapahtuma-alalla, joten koen alan kriisin läheiseksi. Vuonna 1990 alkanut urani on sisältänyt tuhansia keikkoja ravintoloissa, konserteissa, kiertueilla ja festareilla. Ensin DJ-keikkoja, sitten myös artistina ja viime vuosina toimittajana. Alan kulisseissa työskentelee valtava joukko ahkeria ihmisiä, jotka ovat olleet maaliskuusta saakka ilman työtä. Keikkakalenterit tyhjentyivät silloin yhdessä päivässä. Elokuussa Suomessa ehdittiin järjestää muutama festivaali, kunnes niiden järjestäminen muuttui taas mahdottomaksi. Ehdin tuolloin käydä työkeikalla Vaasa Festivaleilla, josta tässä alla videoraportti.

Suomen tapahtumateollisuuden parissa työskentelee 3 200 yritystä sekä kymmeniä tuhansia yksinyrittäjiä, työntekijöitä ja freelancereita. He pitävät kulisseissa huolta siitä, että teattereissa on lavasteita, konserteissa vessoja, messuosastoilla sähköä, festareilla esiintymislavat, artisteilla monitorimiksaus ja laulajien taustalla muusikot. Tämä kaikki siksi, että suomalaiset voisivat nauttia rakastamiensa tähtien esityksistä. Nyt näitä ammattilaisia kutsutaan massatyöttömiksi.

Aamulehti 10.9.2020

Eduskunta edellytti ravintolat sulkiessaan (HE 67/2020), että hallitus korvaa aiheutuvat vahingot kohtuullisella kompensaatiolla. Sellaista ei tullut, ja samaan aikaan tapahtuma-ala jäi täysin ilman tukia. Ymmärrän koronarajoitusten tarpeen, mutta niiden myötä tapahtuma-alaa pitäisi tukea taloudellisesti, jotta se ei kaatuisi tähän kriisiin.

Tapahtumien vaikutukset yhteiskuntaan. Kuva: Tapahtumateollisuus

Turun yliopiston toimialatutkimuksen mukaan tapahtuma-alaa uhkaa jopa 1 500 miljoonan euron menetykset. Ilman tukea tullaan näkemään konkurssiaalto ja ilman työtä olevat tuhannet ammattilaiset suuntaavat kortistoon tai uusille toimialoille. Eikä kyse ole vain tapahtuma-alasta, vaan myös hotelleista, takseista, kaupoista ja ravintoloista. Blockfest on tuonut talousalueelle vuosittain jopa 18 miljoonaa euroa ja Alihankintamessut 6,4 miljoonaa euroa. Lisäksi teatterit tuovat kukin vuosittain miljoonia euroja alueilleen.

Maaliskuussa esitimme lääkkeeksi arvonlisäverojen palauttamista yrityksille ja työnantajamaksujen perimisestä luopumista määräajaksi. Tapahtuma-ala tarvitsee lisäksi tukikriteerien uudelleen määrittelyn kausittaiseen toimintaan soveltuviksi. Vain siten yleisötapahtumia ja kulttuuria on varmuudella tarjolla myös ensi vuonna. Kuka tekee jatkossa festivaaleja, teatteria, konsertteja ja muita yleisötapahtumia, jos alan yritykset ovat konkurssissa ja tekijät vaihtaneet alaa?

Toimenpiteitä tarvitaan NYT.

Ryhmäpuheenvuoro valtuustossa: ”Lempäälä on Pirkanmaalla keskeisessä asemassa”

Lempäälän kunnanvaltuusto hyväksyi tänään 3.9.2020 valtion ja Tampereen kaupunkiseudun välisen maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimuksen vuosille 2020-2023. Pidin asiasta oheisen kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron.

Kokoomuksen valtuustoryhmä katsoo, että MAL-sopimuksessa Lempäälälle merkittäviä ovat erityisesti liikenteelliset tavoitteet, joiden osalta Lempäälä on Pirkanmaalla keskeisessä asemassa verrattuna muihin kehyskuntiin. Sijaintimme kasvukäytävällä heti Tampereen eteläpuolella antaa kunnalle kilpailuedun muihin kuntiin nähden. Tämä etu meidän tulee kyetä myös hyödyntämään esimerkiksi yritysalueiden kaavoituksessa.

Kolmostien niin sanottu Puskiaisten oikaisu tulee vähentämään Kuljun ja Sääksjärven välillä liikennemääriä merkittävästi ja lyhentämään matka-aikaa Lempäälässä Pirkkalan suuntaan. Kehä II tulee nopeuttamaan matka-aikaa lentokentälle ja se myös mahdollistaa kunnalle uusia yritysalueita yhdessä Puskiaisten moottoritien oikaisun kanssa. Tiemaksuja kokoomuksen valtuustoryhmä ei kannata. Sen sijaan joukkoliikennettä tulee kehittää niin, että palvelun laatu riittää houkuttelemaan käyttäjiä yksityisautoista muihin liikkumismuotoihin.

Arvoisa puheenjohtaja, sijaintinsa ansiosta Lempäälä on raidekunta. Raideliikenne on meille erityisen tärkeää niin työmatkaliikenteessä kuin vapaa-ajan liikenteessäkin. Kasvava kuntakeskus on jopa riippuvainen hyvistä raideliikenteen yhteyksistä ja lähijunaliikenteen kehityksestä. Tulevaisuudessa myös Tampereella opiskelevat voivat asua Lempäälässä ja päästä vartissa vaikkapa yliopiston kampukselle.

Oma liikenteellinen kokonaisuutensa on Suomi-rata. Kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa jo olemassa olevan pääradan kehittämistä, ja sen myötä kolmatta ja neljättä raidetta Helsingistä Tampereelle. Tämän kehityksen myötä lähijunaliikenteen kasvu on mahdollista samoin kuin uudet seisakkeet ja asemat Lempäälän alueella.

Lempäälän kunnanhallitus päätti yksimielisesti ja hyvin perustellen, että Lempäälä ei ole mukana Suomi-radan hankeyhtiössä, joka suunnittelee kokonaan uuden miljardien eurojen raideyhteyden rakentamista Helsingistä Tampereelle. Kokoomuksen valtuustoryhmä katsoo, että tämän niin sanotun oikoradan suunnittelemisesta tulee luopua ja panostukset keskittää nykyiseen päärataan. Se on koko kasvukäytävän etu, ja se on myös Lempäälän etu. Arvoisa puheenjohtaja, meidän tulee pitää huolta siitä, että MAL-sopimuksessa mukana olevat suunnitelmat alueellamme myös toteutuvat.

Voin tilata Italiasta laatikollisen viiniä kotiovelle – mutta en sixpackia suomalaisesta pienpanimosta

Pääministeri Marinin neuvottelema EU-elvytyspaketin mahalasku on vienyt huomiota ongelmalta, jossa Suomi rikkoo tietoisesti EU-oikeutta yrittämällä kieltää alkoholijuomien etämyynnin ulkomailta suomalaisiin koteihin. Tuotteiden (myös alkoholin) ja palvelujen vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perusperiaate, joten Suomi ei voisi kieltää vaikka haluaisikin. Ja yritystä siihen virkamiehillä on viime aikoina toden totta ollut. Nyt myös kokoomuksen euroedustaja Petri Sarvamaalta tulee Brysselistä arvokasta tukea tärkeän epäkohdan korjaamiseen.

Heinäkuussa paljastui, että suomalaisten pienpanimojen etämyyntiä koskevassa käsittelyssä sosiaali- ja terveysministeriö esitti Marinin hallitukselle perättömiä tietoja, joiden esittämisen jälkeen hallitus päätti olla vapauttamatta kotimaisten pienpanimoiden etämyyntiä. On syytä epäillä, että päätös tehtiin ainakin osin perättömien tietojen pohjalta. Hallitus torppasi esityksen etämyynnistä, vaikka vihreät ja keskusta olivat puheenjohtajiaan myöden julkisuudessa liputtaneet pienpanimojen etämyynnin puolesta. Juhlapuheissa puhuttiin siis täysin muuta kuin todellisuudessa päätettiin. Käänsiko takin siis vihervasemmiston perinteisesti kannattama holhous vai kenties virheelliset tiedot päätöksenteon tukena?

Mitä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet sitten perättömästi väittivät? Esimerkiksi sitä, että Valvira olisi ollut tekemässä poliisille 12 esitutkintapyyntöä alkoholia toisista jäsenvaltioista myyvistä yrityksistä. Valvira vastasi kysyttäessä, että se ei ole tehnyt tutkintapyyntöjä ja pahoitteli Valvirasta riippumattomista syistä alkunsa saanutta kohua. Näiden tietojen valossa voidaan katsoa, että ministeriö esitti hallitukselle päätöksenteon pohjaksi perättömiä väitteitä. Tutkintapyyntöjen lisäksi ministeriö esitti hallitukselle niin ikään vailla perusteita, että Ruotsin Systembolagetilla ei olisi etämyyntiä koskevia poikkeuksia. Miten on mahdollista, että ministeriössä kukaan ei joudu vastuuseen perättömien väitteiden esittämisestä hallitukselle?

Vasemmalla sosiaali- ja terveysministeriön materiaali hallitukselle ja oikealla Valviran lausunto kyseisestä väitteestä.

Kesäkuussa 2020 Suomen korkein hallinto-oikeus antoi tärkeän ennakkoratkaisun (KHO:2020:77), joka antoi ministeriölle kylmää kyytiä vesittämällä ministeriön sekä terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väitteet, joiden mukaan alkoholin etämyynti ulkomailta Suomeen olisi laitonta. Suomi ei nimittäin ollut tehnyt komissiolle direktiivin edellyttämää etämyynnin kieltämistä koskevaa ilmoitusta, ja ilmoittamatta jääneitä kansallisia määräyksiä ei voida soveltaa. Näin ollen ministeriön ja virkamiesten väitteet laittomuudesta ovat olleet alusta saakka perättömiä. Ministeriö vahvisti 24.4.2019, ettei Suomi ollut tehnyt komission edellyttämää tiedonantoa. Syy siihen on luonnollinen, sillä komissio ei olisi hyväksynyt perusperiaatteitaan loukkaavaa etämyynnin kieltoa. Keväällä 2020 myös Suomen verohallinto totesi etämyynnin ulkomailta Suomeen lailliseksi. Se oli verottajalta suoraselkäinen lausunto.

Minä siis voin tilata – ja perjantaina viimeksi tilasinkin – laatikollisia viiniä Italiasta suoraan kotiovelleni, mutta en voi tilata sixpackia olutta paikalliselta pienpanimolta. Kotimainen ja ulkomainen yritys ovat siis kuluttajakaupassa edelleen räikeästi eriarvoisessa asemassa nimenomaan siten, että suomalainen yritys on heikommassa asemassa. Monissa euromaissa oman maan yrityksiä pyritään suosimaan ulkomaisten kustannuksella, mutta Suomessa tilanne on päinvastoin. Ehkä juuri samasta syystä Marin neuvotteli meille 3 400 miljoonan euron laskun eteläeurooppalaisten maiden talouskasvun tueksi.

Suomi maksaa, kun muut juhlivat.

Suomi tukee muiden talouskasvua miljardeilla – pois omasta elvytyksestä

EU-elvytyspaketista on hiljalleen paljastunut seikkoja, jotka antavat entistä suuremman syyn kyseenalaistaa pääministeri Sanna Marinin suomalaisille veronmaksajille neuvottelema 3 400 miljoonan euron lisälasku. Näyttää siltä, että kyseessä ei ole elvytyspaketti ensinkään, vaan sen sijaan alkusysäys tulonsiirtounionille, jossa taloutensa hyvin hoitaneet maat kuittaavat jatkossakin taloutensa huonosti hoitaneiden maiden laskun. Tämän jälkeen jäsenmailla ei ole enää intressiä hoitaa julkista talouttaan kestävästi, koska muiden maiden veronmaksajat rientävät kerta toisensa jälkeen apuun. Tuloksena voi olla itseään ruokkiva kierre, kun Suomi on jo kertaalleen päästänyt kriisimaiden kädet taskuilleen.

En toki ole ainoa tätä mieltä oleva, sillä myös maamme arvostetuimpiin talouden asiantuntijoihin lukeutuvat professorit Päivi Leino-Sandberg ja Vesa Vihriälä kirjoittavat samansuuntaisesti.

Elvytysrahaston tukitoimilla luodaan jäsenmaille odotus siitä, että korkean julkisen velan tilanteessa muut maat auttavat finanssipoliittisessa elvytyksessä, ja vieläpä ilman sellaista ehdollisuutta, joka on aiemmin tulkittu edellytykseksi rahoitustuen yhteensopivuudelle perussopimuksen ns. no bailout-artiklan 125 kanssa. Tämä heikentää ilmeisellä tavalla kannustinta huolehtia julkisen talouden kestävyydestä.
professori Vesa Vihriälä 13.7.2020

EU-perussopimukseen 125 artiklassa (no-bailout) on estetty tällaisen sosialistisen tulonjakomallin syntyminen, mutta nyt sellainen saatiin rakennettua koronakriisin siivellä kutsumalla sitä harhaanjohtavasti elvytyspaketiksi. Paketissa rahaa ei nimittäin jaeta jäsenmaille vain koronakriisin seurausten perusteella, vaan myös kriisiä edeltävän taloustilanteen perusteella. Näin ollen koronaelvytyksen lisäksi paketilla tuetaan talouttaan heikosti jo aiemmin hoitaneita maita ja pidetään Italian valtionlainojen korot kurissa. Keskustan Mauri Pekkarisen mukaan EU lahjoittaa jo pelkästään Italialle 82 miljardia euroa, josta Suomen osuus on 1,79 prosenttia. Toisin sanoen Suomi lahjoittaa Italialle 1 460 miljoonaa euroa suomalaisten veronmaksajien rahaa.

Tätä Sanna Marin kutsuu onnistumiseksi.

Eikä tämä jää takuulla viimeiseksi kerraksi, sillä perussopimuksen yli ei ole aiemmin kävelty niin selkeästi kuin nyt. Seuraavan kierroksen veruke voi olla koronan toinen aalto, Yhdysvaltojen laman seuraukset, Italian pankkisektorin kriisi tai lähes mikä tahansa muu sopivaksi katsottu syy. Marinin hallitus on ilman koronaakin lisäämässä Suomen julkista velkaa siihen tahtiin, että voimme pian olla itsekin pelastettavia joukossa. Työllisyystoimista laistaminen on kuitenkin toisen kirjoituksen aihe, joten ei siitä tässä enempää.

”Elpymisrahasto ei ole kertaluonteinen eikä väliaikainen. Se luo 40 vuotta voimassa olevan rakenteen, jota on helppo soveltaa uudelleen, kun toiminnan rahoittamisesta velaksi on jo aikaisemmin sovittu. Muutoksena se ansaitsisi demokraattisessa yhteiskunnassa perusteellisen käsittelyn, jossa uuden rahoitusmallin valtiosääntöisiä ja muita vaikutuksia arvioitaisiin huolella ja avoimesti.”
professori Päivi Leino-Sandberg 10.7.2020

Pääministeri Marinin saavutuksia on ruodittu mediassa syystäkin ahkerasti, sillä pääministerin epäillään jopa toimineen vastoin perustuslakivaliokunnan ja suuren valiokunnan ohjeita. Aika näyttää oliko näin. Varmaa kuitenkin on, että kokoomus, perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit jättivät useiden pitkien käsittelyjen jälkeen suuressa valiokunnassa eriävän mielipiteensä pääministerille annetuista ohjeista. Lisäksi kokoomus vaati Suomen liittoutumista niin sanotun nuukan nelikon kanssa, mutta se ei pääministeri Marinille käynyt. Tuo sama nelikko sai lopulta merkittäviä pysyviä alennuksia, mutta Suomi sai sen sijaan pysyvän 100 miljoonan lisälaskun jäsenmaksuun. Marinin päätös olla blokkiutumatta neuvotteluissa maksaa siis veronmaksajille valtavasti hamaan tulevaisuuteen saakka.

Suomalaiset veronmaksajat tukevat nyt tehdyllä sopimuksella eteläeurooppalaisten maiden talouskasvua ja näiden maiden keskieurooppalaisia velkojia tuhansilla miljoonilla euroilla, jotka Suomi olisi voinut käyttää omaan elvyttämiseen, omien palvelujen turvaamiseen ja oman kilpailukyvyn nostamiseen. Monet tukea saavat maat aikovat keventää verotusta, mutta Suomi joutuu kiristämään sitä.

Pääministeri Marin on perustellut neuvottelemaansa 3 400 miljoonan euron lisälaskua sillä, että Suomi on vauras maa. Komission oman talousennusteen mukaan Suomi on kuitenkin ensi vuonna koko euroalueen hitaimmin kasvava talous, mutta silti tuemme auliisti muiden maiden talouskasvua. Mikäli pääministeri Marinin kovasti kehuma neuvottelutulos jää voimaan, voimme 10 vuoden päästä herätä katsomaan kuinka paljon meitä paremmin muut euromaat ovat koronakriisistä toipuneet – osin meidän kustannuksellamme.

Lienee perusteltua todeta, että Suomea vietiin EU-pöydissä kuin litran mittaa. Ja laskun maksavat ahkerat suomalaiset veronmaksajat vielä vuosikymmenten päästä.