Pääministeri Marinin neuvottelema EU-elvytyspaketin mahalasku on vienyt huomiota ongelmalta, jossa Suomi rikkoo tietoisesti EU-oikeutta yrittämällä kieltää alkoholijuomien etämyynnin ulkomailta suomalaisiin koteihin. Tuotteiden (myös alkoholin) ja palvelujen vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin perusperiaate, joten Suomi ei voisi kieltää vaikka haluaisikin. Ja yritystä siihen virkamiehillä on viime aikoina toden totta ollut. Nyt myös kokoomuksen euroedustaja Petri Sarvamaalta tulee Brysselistä arvokasta tukea tärkeän epäkohdan korjaamiseen.
Heinäkuussa paljastui, että suomalaisten pienpanimojen etämyyntiä koskevassa käsittelyssä sosiaali- ja terveysministeriö esitti Marinin hallitukselle perättömiä tietoja, joiden esittämisen jälkeen hallitus päätti olla vapauttamatta kotimaisten pienpanimoiden etämyyntiä. On syytä epäillä, että päätös tehtiin ainakin osin perättömien tietojen pohjalta. Hallitus torppasi esityksen etämyynnistä, vaikka vihreät ja keskusta olivat puheenjohtajiaan myöden julkisuudessa liputtaneet pienpanimojen etämyynnin puolesta. Juhlapuheissa puhuttiin siis täysin muuta kuin todellisuudessa päätettiin. Käänsiko takin siis vihervasemmiston perinteisesti kannattama holhous vai kenties virheelliset tiedot päätöksenteon tukena?
Mitä sosiaali- ja terveysministeriön virkamiehet sitten perättömästi väittivät? Esimerkiksi sitä, että Valvira olisi ollut tekemässä poliisille 12 esitutkintapyyntöä alkoholia toisista jäsenvaltioista myyvistä yrityksistä. Valvira vastasi kysyttäessä, että se ei ole tehnyt tutkintapyyntöjä ja pahoitteli Valvirasta riippumattomista syistä alkunsa saanutta kohua. Näiden tietojen valossa voidaan katsoa, että ministeriö esitti hallitukselle päätöksenteon pohjaksi perättömiä väitteitä. Tutkintapyyntöjen lisäksi ministeriö esitti hallitukselle niin ikään vailla perusteita, että Ruotsin Systembolagetilla ei olisi etämyyntiä koskevia poikkeuksia. Miten on mahdollista, että ministeriössä kukaan ei joudu vastuuseen perättömien väitteiden esittämisestä hallitukselle?
Kesäkuussa 2020 Suomen korkein hallinto-oikeus antoi tärkeän ennakkoratkaisun (KHO:2020:77), joka antoi ministeriölle kylmää kyytiä vesittämällä ministeriön sekä terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väitteet, joiden mukaan alkoholin etämyynti ulkomailta Suomeen olisi laitonta. Suomi ei nimittäin ollut tehnyt komissiolle direktiivin edellyttämää etämyynnin kieltämistä koskevaa ilmoitusta, ja ilmoittamatta jääneitä kansallisia määräyksiä ei voida soveltaa. Näin ollen ministeriön ja virkamiesten väitteet laittomuudesta ovat olleet alusta saakka perättömiä. Ministeriö vahvisti 24.4.2019, ettei Suomi ollut tehnyt komission edellyttämää tiedonantoa. Syy siihen on luonnollinen, sillä komissio ei olisi hyväksynyt perusperiaatteitaan loukkaavaa etämyynnin kieltoa. Keväällä 2020 myös Suomen verohallinto totesi etämyynnin ulkomailta Suomeen lailliseksi. Se oli verottajalta suoraselkäinen lausunto.
Minä siis voin tilata – ja perjantaina viimeksi tilasinkin – laatikollisia viiniä Italiasta suoraan kotiovelleni, mutta en voi tilata sixpackia olutta paikalliselta pienpanimolta. Kotimainen ja ulkomainen yritys ovat siis kuluttajakaupassa edelleen räikeästi eriarvoisessa asemassa nimenomaan siten, että suomalainen yritys on heikommassa asemassa. Monissa euromaissa oman maan yrityksiä pyritään suosimaan ulkomaisten kustannuksella, mutta Suomessa tilanne on päinvastoin. Ehkä juuri samasta syystä Marin neuvotteli meille 3 400 miljoonan euron laskun eteläeurooppalaisten maiden talouskasvun tueksi.
Suomi maksaa, kun muut juhlivat.