Pirkanmaan osuus liikennerahoista mitätön

Autoilijoilta kerätään vuosittain 8,3 miljardia euroa, josta alle miljardi ohjautuu tieverkoston perusparannukseen. Ruotsissa panostus on peräti 2,5-kertainen. Suomi on pitkien välimatkojen maa ja Pirkanmaa pitkien välimatkojen maakunta. Yhteiskuntamme tarvitsee hyväkuntoista tieverkkoa, koska ilman sitä maa pysähtyy. Meillä ei ole varaa päästää tieverkkoa rapistumaan, mutta niin on kuitenkin nyt käynyt. Korjausvelka on paisunut jo yli 2,5 miljardiin, kun tieverkko on päästetty retuperälle.

Pirkanmaan maakuntakaava 2040

Suomen liikenteen solmukohta Pirkanmaa on tuottanut vuodesta 2000 lähtien kahdeksan prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta, mutta samaan aikaan maakunta on saanut liikennerahoista mitättömät kaksi prosenttia. Panostus ei ole missään suhteessa maakunnan kokoon, sijaintiin ja liikenteelliseen merkitykseen.

Panostus Pirkanmaalle tarkoittaa panostusta puolen Suomen liikenneyhteyksiin, koska kauttamme kulkee liikenne niin Vaasaan ja Seinäjoelle kuin Kokkolaan, Jyväskylään ja Ouluun saakka. Tätä taustaa vasten maakunnan edunvalvonta on jäänyt eduskunnassa puolitiehen.

Kansanedustajan tärkein tehtävä on ajaa suomalaisten yhteisiä asioita, mutta samalla tulisi pitää mielessä myös oman alueen äänestäjät. Siltarumpupolitiikka on mennyttä aikaa, mutta oman maakunnan asioita ei saisi jättää huomiotta. Pirkanmaan osuus liikenneinvestoinneista täytyy seuraavassa eduskunnassa saada vastaamaan maakunnan osuutta bruttokansantuotteesta. Pirkanmaalle kuuluu kokonsa mukainen osuus liikenteen investoinneista.

Pääradan kehittäminen on valtakunnan tärkein liikennehanke, mutta yhtä lailla tieinvestoinnit ovat olennainen osa maakunnan kehitystä. Pirkanmaalla ysitien perusparannus nelikaistaiseksi on ykköshanke, mutta myös kolmostien parannus on tärkeä hanke. Suunnitelmat ovat jo valmiina, mutta rahat puuttuvat. Kahdesta prosentista ei ole riittänyt jaettavaa.

Jocka Träskbäck
eduskuntavaaliehdokas (kok.)

Kirjoitus on julkaisu 8.4.2019 Lempäälän-Vesilahden Sanomat -lehdessä.

Anne Berner kaahasi päin seinää – unohti käsijarrun

Viime päivinä on puhuttu paljon ministeri Bernerin esityksestä väylien ja liikenteen tulevaisuudesta. Kyseessä oli vain ja ainoastaan esitys, jonka esittelyssä Bernerillä tosin lähti vähän mopo käsistä. Kukaan ei ole toistaiseksi poistamassa autoveroa tai laskemassa ajoneuvoveroa tai polttoaineveroa, vaikka esityksestä sellaisen kuvan saikin. Pääministeri Sipilä pitää ehdotusta rohkeana ja pyytää tutustumaan siihen tarkemmin ennen tyrmäystä. Olen itse sitä mieltä, että tiedotustilaisuudessa selvisi aivan tarpeeksi suunnitelman täydelliseen tyrmäykseen. Tässä muutama mieleeni jäänyt ongelmallinen seikka.

1. Esityksessä ei huomioida mitenkään jo maksettuja autoveroja, eli siinä pyritään rahastamaan autovero kahteen kertaan niiltä, jotka ovat viime aikoina ostaneet uuden auton.

2. Bernerin vapaaehtoiseksi väittämä GPS-seuranta on todellisuudessa pakollinen, koska seurannasta vapautuminen onnistuu ainoastaan maksamalla enemmän (silloin kun ajokilometrejä kertyy vähän). Se ei ole vapaaehtoisuutta.

3. Bernerin väite siitä, että tienkäyttäjien maksut laskevat on valhetta. Tai siis muunnellun totuuden esittämistä. Pääministeri Sipilä kirjoittaa blogissaan, että ”Toteutuessaan selvitys toisi uusien avautuvien liiketoimintamallien avulla merkittävästi lisää euroja väyläverkon investointeihin.” Lisäraha väyläinvestointeihin tulee tietenkin tien käyttäjiltä, sillä tuskin Lidl ostaa mainostilaa moottoritien pinnasta. Toisin sanoen keskimäärin autoilijat joutuvat maksamaan enemmän kuin nyt. Liikenteen verotulojen allokoinnista kohdassa 4.

4. Väyläyhtiön perustaminen ei ole tarpeellista, vaan ainoastaan Bernerin ja Sipilän välietappi suomalaisten veroeuroilla maksamien väylien yksityistämiseen ja myymiseen ulkomaille Carunan ja Digitan tavoin. Tilanne ja tulos olisivat samat kuin kusisi housuun talvella. Liikenteestä saatavat verotulot voitaisiin jo nyt poliittisella päätöksellä ohjata väylien parantamiseen ja korjausvelan lyhentämiseen, mikäli hallitus sitä haluaisi. Täysin sama tehtiin jo vuosia sitten YLE-verossa, joten Bernerin puheet verotulojen korvamerkinnän mahdottomuudesta ovat täyttä paskaa. Siitä hän tosin jäi kiinni jo tiedotustilaisuudessa.

5. Tähän saakka Sipilän hallitus on juhlapuheissaan väittänyt edistävänsä vihreää liikennettä ja sähköautoihin siirtymistä. Tämä Bernerin esitys haistatti kuitenkin pitkät tälle tavoitteelle. Tarkistin eilen Trafin (tosin virheellisestä laskurista), että minun sähköautoni juoksevat verokulut putoaisivat kyllä noin 200 euroa vuodessa, mutta autoveron poistuessa bensa-autot saisivat merkittävän kilpailuedun suhteessa sähköautoihin. Miksi suomalaiset ostaisivat jatkossa sähköautoja, jos niistä saatavat veroedut katoaisivat kuin kusi lumeen Bernerin uudistuksessa? Hallituskauden alussa oli puhetta autoedun poistamisesta sähköautoilta. Taisi sekin jäädä juhapuheisiin*.

Summa summarum: Berner maksoi 330 000 euroa konsulteille ja sai aikaiseksi – aivan totta – rohkean esityksen. Olisi kuitenkin voinut kuvitella, että tuolla rahalla olisi saanut konsulteilta loppuun saakka mietityn lopputuloksen. Ei saanut. Sen sijaan autokauppa pysähtyi kuin seinään ja autokauppojen markkinointipanostukset muuttuivat lyhyellä tähtäimellä hukkaan heitetyksi rahaksi. Voisin laatia vastaavan esityksen vaikkapa lentoliikenteen uudistamisesta vaivaisella 250.000 eurolla.

Autovero olisi pitänyt poistaa jo vuosikymmeniä sitten ja toivottavasti se poistetaan mahdollisimman pian, koska vain siten Suomen autokanta saadaan nykyistä terveemmäksi. Todellinen muutos täytyy kuitenkin hoitaa merkittävästi fiksummin kuin Bernerin juosten kustussa esityksessä. Sellaisen esityksen ehtii hyvin laatia vielä kuluvan hallituskauden aikana, ellei uusia eduskuntavaaleja järjestetä jo tänä vuonna. Ei sekään skenaario enää kaukana ole.