Kokoomus ja perussuomalaiset osin samoilla linjoilla turvapaikka- ja talouspolitiikassa

Kokoomus ei lähtenyt eilen mukaan perussuomalaisten välikysymykseen, mikä aiheutti somessa hämmentävän kommenttivyöryn. Hurjimmat väitteet menivät jo raikkaasti foliohattujen puolelle, joten nyt on paikallaan tehdä katsaus mitä mieltä kokoomus ja perussuomalaiset todellisuudessa ovat esimerkiksi turvapaikka- ja talouspolitiikasta. Se voi nimittäin yllättää.

Tänään Petteri Orpo ja Jussi Halla-Aho kohtasivat keskustelussa, jossa selvisi, että kokoomus ja perussuomalaiset ovat osin samoilla linjoilla esimerkiksi turvapaikka- ja talouspolitiikasta. Kaikesta ei tarvitsekaan olla samaa mieltä, jotta yhteistyö olisi toimivaa. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kokoomus ei voinut allekirjoittaa kaikkia välikysymyksessä olevia seikkoja. Siksi oli perusteltua jättäytyä siitä pois. Pois jääminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kokoomus pitäisi Marinin hallituksen linjauksia epäluottamusta herättävinä, eikä se ole myöskään indikaatio siitä miten kokoomus tulee äänestämään välikysymyksessä.

Kokoomus on tukenut jo vuonna 2015 EU-maiden sisärajatarkastuksia ja jopa painostanut Tanskaa ja Ruotsia niiden käyttöönottoon. Maiden motiivina oli kuitenkin syöttää ihmismassat junilla suoraan Tornioon Suomen rajalle. Kokoomus tukee parhaillaan Kreikan tiukkoja toimia Turkin rajalla ja esittää, että myös Suomessa on voitava keskeyttää turvapaikkahakemusten vastaanottaminen väliaikaisesti, mikäli siihen ilmenee tarvetta. Toisin sanoen rajat on voitava sulkea, jos Kreikan tilanne toistuu esimerkiksi Suomen ja Venäjän rajalla.

Tämänpäiväisessä keskustelussa oli hyvä huomata, että talouspoliittisesti usein hieman vasemmalle kallistuneet perussuomalaiset ovat kokoomuksen linjoilla erityisesti työn ja yrittäjyyden verottamisessa. Tämä kaikki kannattaa muistaa, kun somessa seuraavan kerran puhistaan hallitystyöskentelyn mahdottomuudesta kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä. Puolueilla on toki merkittäviä eroja, mutta myös paljon yhteisiä tavoitteita. Molemmat haluavat esimerkiksi päivittää ikivanhat pakolaissopimukset 2000-luvulle. Kokoomus esittää parhaillaan, että Suomen valmiuslaki tulisi saada nopeasti kuntoon.

Erojakin puolueiden välillä tietenkin löytyy, sillä perussuomalaiset haluavat lopettaa humanitäärisen maahanmuuton kokonaan ja vastustaa työperäistä maahanmuuttoa. Kokoomus taas kannattaa suomalaisten yritysten kipeästi tarvitsemien osaajien tarveharkinnan keventämistä, jotta varsinkin ICT-alalle saataisiin lisää tekijöitä. Nykyinen järjestelmä on siihen aivan liian kankea. Olen itse esittänyt jo pitkään, että ICT-alan tarveharkinnassa tulisi välittömästi poistaa tutkintoperuste, joka ei ole tätä päivää ja aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Vastineeksi palkkaperustetta voitaisiin nostaa merkittävästi.

PS: Todettakoon vielä, että oman näkemykseni mukaan Suomi teki vuonna 2015 suuren virheen ottaessaan kaikki tulokkaat Ruotsista vastaan. Tapahtunutta virhettä olisi pitänyt ryhtyä pikaisesti korjaamaan nopeuttamalla turvapaikkakäsittelyjä ja poistamalla ilman turvapaikkaa jääneet välittömästi maasta. Vuoden 2015 tapaan myös nyt merkittävä osa Turkista Kreikkaan haluavista on liikkeellä taloudellisin perustein ilman todellista tarvetta suojelulle. Kreikan rajalla ei siis ole kyse pakolaiskriisistä. Tilanteen maalaaminen sellaiseksi perustuu ainoastaan ideologisiin tavoitteisiin. Marinin hallituksen täytyy saada viimein selvitettyä mikä on sen oma linjaus Kreikan tilanteeseen, ja sen jälkeen sooloileva sisäministeri Ohisalo täytyy saada ruotuun. Suomella ei ole varaa näyttää kansainvälisessä yhteisössä sekavana ja epäluotettavana.

Suomen talouskehitys taantuu vauhdilla – hallitus kuin tosielämän Big Brother

Viime viikolla saimme kuulla kuinka suuri osa äänestäjistä on tyytyväinen vihervasemmiston hallituksen toimiin. Syvimmällä vasemmistokuplassa elävät uskaltautuivat jopa ylistämään somessa julkisesti hallituksen talouspolitiikkaa, joka on kuitenkin tosielämässä saanut rajua kritiikkiä jokaiselta talouden perusteet ymmärtävältä. Mainittakoon niistä vaikkapa EU, IMF, Fitch, valtiontalouden arviointineuvosto ja valtionvarainministeriö. Asiantuntijoiden raportit eivät jätä arvailun varaa, mutta punaisessa kuplassa elävien nettosaajien mielestä tämä kaikki näyttää tietenkin silkalta naminamilta ja hattaralta. Tunne on varmasti samanlainen kuin aamuneljältä taksijonossa pizza kädessä housuihinsa laskevalla. Kummallakaan ei ole huolta huomisesta.

Suomen pääasiallinen ongelma on parhaillaan se, että maamme taloudesta on päättämässä hallitus, jolle ilmastonmuutoksen ja Kreikan pakolaislasten valokeilassa hyvesignalointi on tärkeämpää kuin Suomen talouden kestävyys ja tulevaisuus. Kauhalla ei voida tietenkään vaatia, kun on lusikalla annettu. Tuloksena on nyt medioissa nähtävä tosielämän Big Brother, jossa viisi naista on suljettu Valtioneuvostoon kameroiden eteen. Edellisessä viikkotehtävässä oli nokitella siitä kenellä on suurin ilmastotavoite. Seuraavaa viikkotehtävää odotetaan jo kauhunsekaisin tuntein. Itse veikkaan sen liittyvän sukupuoliroolien häivyttämiseen kartalta tai unisex-vessojen määräämiseen pakolliseksi.

Eurostat 20.2.2020.

Samaan aikaan tosielämässä Suomen talouskehitys on jo vetänyt käsijarrusta, sillä Talenomin selvityksen ja Eurostatin tilaston mukaan se otti takapakkia jo loka-joulukuussa 2019. Eurostat kertoo, että Suomen bruttokansantuote heikkeni 2019Q4 edelliseen verrattuna peräti 0,4 prosenttia (kuvassa). Rinteen/Marinin hallitukselta kesti siis vain muutama kuukausi kääntää Suomi talouskasvusta kohti taantumaa. Näissä luvuissa ei ole vielä edes mukana koronaviruksen aiheuttamaa talouskurimusta, jossa tavarat tulevat ensi kesänä loppumaan kaupoista ja tehtaita uhkaavat seisokit kiinalaisten tavaroiden ja komponenttien loppuessa. Marinin hallitus ei ole ottanut vielä askeltakaan valmistautuakseen vääjäämättä iskevään koronakaaokseen. Hyvesignaloinnin valokeilassa paistattelu on viisikolle tärkeämpää kuin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus, tulevien sukupolvien velan minimointi tai Suomen kansallisen kilpailukyvyn varmistaminen maailmanmarkkinoilla.

Summa summarum, jokainen päivä nykyistä sirkusta tulee kalliiksi. RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ei ole syyttä suotta pysytellyt aktiivisesti poissa tyttöviisikon yhteiskuvista ja otsikoista, vaikka hän samaan hallitukseen kuuluukin. Jokainen ymmärtää, että maatamme uhkaa holtittoman taloudenpidon aiheuttama mahalasku, jota seuraava oikeistohallitus joutuu korjaamaan rajuilla leikkauksilla vuosikausien ajan. Siihen päälle näyttää lisäksi tulevan myös koronaviruksen aiheuttama kansainvälinen talouskaaos. Nyt jos koskaan hallituksen tulisi keskittyä olennaiseen.

Mainittakoon vielä, että keskustan vaalilupaus ja hallitusneuvottelujen kynnyskysymys oli nimenomaan julkisen talouden tasapaino vuonna 2023. Tällä tietoa tuolloin ollaan vähintään neljä miljardia, eli neljä tuhatta miljoonaa euroa, miinuksen puolella. Todennäköisesti merkittävästi enemmän. Silti keskusta istuu yhä hallituspuudelina Sanna Marinin rapsutettavana. Ja toki kelpaa istuakin, sillä heille tilattiin juuri 680 000 eurolla uusia luksusbemareita. Sanna, Katri, Maria, Li ja Anna-Maja voisivat ryhtyä hiljalleen kaivamaan valkoista lippua ministerisalkusta ja nostaa käden virheen merkiksi. Kunhan  julkiselta nokittelultaan suinkin ehtivät.

”Tämä on Big Brother, teidät on häädetty.”

Lapset tarvitsevat pettymyksiä

Pohjoissavolaisen maalaiskylän hiihtokilpailu peruttiin, koska mielensäpahoittajat eivät halunneet tuottaa lapsille pettymyksiä. Sellaiset eivät äitien mukaan sopineet lasten kehitykselle. Äidit tarkoittivat kuplansa sisällä varmasti hyvää, mutta eivät ymmärtäneet pettymysten olevan kiinteä osa jokaisen ihmisen elämää ja niiden käsittelyn kuuluvan lapsuuteen. Yhä useampi vanhempi kasvattaa lapsensa pumpulissa, jossa lapsen elämä on pelkkää naminamia ja ruusuilla tanssimista. Se on haitallista lapsen kehitykselle.

Vanhempiensa hemmottelemat pikku piltit joutuvat vääjäämättä kohtaamaan karun tosielämän jossain vaiheessa elämäänsä. Mitä pidempään realismin kohtaamista viivytetään, sitä kovempi isku on luvassa pettymyksiin tottumattomille. Lapsia täytyy kasvattaa siihen, että kaikki ei ole yhtä suurta hattaraa. Koulujen kokeissa lapsille täytyy antaa oikeita numeroita ja peleissä täytyy laskea maalit ja pisteet. Joku voittaa, toinen ei. Joku on paras, muut eivät ole. Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja koulun tärkein tehtävä on valmentaa lapsia kohtaaman tosielämä, ja pettymysten käsittely on juuri sitä.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien on vaikea antaa lastensa kohdata pettymyksiä, mutta niille täytyy silti antaa tilaa. Lapsille on luvassa isoja ongelmia, elleivät he opi sietämään epämukavuutta. Lastenpsykiatri Jaana Rantalan mukaan vanhempien tehtävä on antaa lastensa kokea pettymyksiä ja tukea lapsia pettymysten hetkellä. Ihmisen voitontahto ja kyky kestää tappioita kehittyvät lapsena ja pysyvät samanlaisena läpi elämän. Lasten kanssa pelatessa aikuisten tahallaan häviäminen on lapsille jopa haitallista, sillä vanhempien tulee näyttää reilun pelin mallia. Mukava yhteinen pelihetki on voittamista tärkeämpää.

Pahimmissa tapauksissa tosielämä iskee pumpulissa kasvatettujen kasvoille rajusti esimerkiksi armeijassa, työelämässä tai heidän päästyään viimein muuttamaan vanhempiensa helmoista omilleen. Parisuhteen päättyminen tai ilman työpaikkaa jääminen voivat olla pettymyksiin tottumattomille liian raskaita vastoinkäymisiä. Silloin on vaarana, että mielenterveys järkkyy sen sijaan, että henkilö ottaisi itseään niskasta kiinni ja yrittäisi enemmän. Elämä nyt vaan sattuu olemaan yhtä suurta kilpailua, jossa jokainen ei voi aina voittaa. Siksi myös lasten hiihtokilpailuissa palkinnot täytyy jakaa kuten aikuisille. Joku voittaa ja muut eivät. Kaikki silti nauttivat yhdessäolosta ja liikunnasta.

Puhdas vesi on kansallisaarre ja täytyy pitää omissa käsissä

Puhdas vesi on arvokkain kansallisomaisuutemme. Vesihuolto täytyy pitää julkisessa omistuksessa, jotta sen avulla keinottelu ja rahastus voidaan estää. Vedestä jo nyt pulaa maailmalla, ja veden arvo tulee jatkossa vain kasvamaan. Jyväskylässä suunnitellaan kuitenkin parhaillaan kauppaa, jossa osuus kaupungin vesihuollosta aiotaan myydä yksityiselle yritykselle. Samanlaisia suunnitelmia on vireillä myös Ähtärissä ja Lahdessa. Jokainen tietää mitä noista hankkeista voi seurata, sillä muistatte vielä Carunan.

Lue lisää: Karuakin karumpi Caruna – kuka siitä olikaan vastuussa?

Luonnollinen monopoli tarkoittaa, että alalle ei ole odotettavissa kilpailua esimerkiksi suurten aloituskustannusten vuoksi. Vesihuollon lisäksi tällaisia monopoleja ovat sähköverkot ja radioverkot, jotka molemmat Suomi on jo myynyt ulkomaisille sijoittajille ikävin seurauksin. Ministeri Haaviston valmistelema Fortumin sähköverkkojen myynti Carunalle oli historiallinen tunarointi, josta meidän kaikkien täytyy osata ottaa opiksi.

Valtion omistamia kansallisesti tärkeitä monopoleja ei tule voida yksityistää edes osittain, koska siihen sisältyy aina riski hallitsemattomasta hintojen noususta ja päätösvallan valumisesta ulkomaille. Puhdas vesi kiinnostaa monikansallisia yhtiöitä siinä missä sähköverkot ja kaivoksetkin. Taannoin esimerkiksi Berliinissä ja Pariisissa vesihuolto yksityistettiin, mutta ikävien seurausten paljastuttua ne palautettiin takaisin julkiseksi. Oppirahat tulivat veronmaksajille kalliiksi, joten emme saa tehdä samoja virheitä Suomessa. Puhdas vesi on myös tärkeä osa turvallisuuspolitiikkaa, koska vesihuollon toimivuus tulee taata kaikissa tilanteissa.

Lue lisää: Ihmiskunnan suurin puhallus käynnissä

Suomea uhkaavat edelleen myös TTIP ja CETA -vapaakauppasopimusten investointisuojat, joiden perusteella esimerkiksi kansainvälinen vesijätti voisi vaatia miljardikorvauksia suomalaisten lakien haitatessa sen vesibisnestä. Vapaakauppa on hieno asia, mutta investointisuoja on valtava riski maiden itsenäisyydelle. YK julisti veden ihmisoikeudeksi vuonna 2010. Koska EU seuraa perässä?

Jocka Träskbäck
yrittäjä ja valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 12.2.2020.

Ammattiliittojen härskiys saa riittää – olethan #IdanPuolella

Ammattiliitot ovat enää tunkkainen tuulahdus 1960-luvun Suomesta, jossa kansalaiset jaoteltiin vielä työläisiin ja patruunoihin. Ne ovat kuin käänteinen Robin Hood, jotka riistävät rahat köyhimmiltä suomalaisilta ja pitävät ne itsellään verottomana kantamatta vastuuta suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitämisestä. Nämä veroparasiitit imevät yhteiskunnalta vuosittain yli 200 miljoonaa euroa, vaikka niiden verovapauteen ei ole enää perustetta. Nyt, tammikuussa 2020, yleisessä ilmapiirissä on aistittavissa selvä muutos parempaan, sillä jokaisella täytyy olla oikeus työn tekemiseen ilman ammattiliiton kiusaamista, uhkailua ja häirintää.

Nyt on aika olla #IdanPuolella.

Olen kirjoittanut ammattiyhdistysten harjoittamasta sumutuksesta jo vuosia, mutta nyt vuosikymmenen vaihtuminen näyttää saaneen aikaan ryhtiliikkeen. Ammattiliittojen romahtaneiden jäsenmäärien perusteella yhä useampi on huomannut ammattiliittojen ajavan jäsentensä etujen sijaan omia poliittisia etujaan. Ratkaiseva muutos ilmapiiriin tuli Teollisuusliiton aloittaessa viikkokausien lakkonsa, jota vastaan varsinkin nuoret ryhtyivät kapinoimaan työpaikoilla kautta maan. Ammattiliitoille taisi tulla yllätyksenä, että ihmiset osaavat nykyisin ajatella itsekin, joten liittojen satuja ei enää niellä purematta kuten vielä takavuosina.

”Ay-liitoilla ei ole enää samanlaista vaikutusvaltaa kuin ennen. Nykypäivän työnantajat ymmärtävät kyllä sen, että firman tulos syntyy siitä, että työntekijät voivat hyvin ja ovat motivoituneita.”
– Ida Seppälä

Ryhtiliike sai alkunsa Heinolan Versowoodin liimapalkkitehtaalta, jossa henkilöstö ilmoitti, etteivät he suostu lakkoilemaan ja tekevät mieluummin töitä. Siitä sai alkunsa ketjureaktio, jonka loppua tuskin nähdään vielä pitkään aikaan. Se on johtanut lakkoilun uhmaamiseen jo monilla muillakin työpaikoilla sekä jäsenkatoon ammattiliitoissa. Lopulta lehteen päätyi linjatyöntekijänä palkkihöylällä työskentelevä 23-vuotias Ida Seppälä, jota oli uhkailtu ja solvattu, koska ei suostunut osallistumaan Teollisuusliiton määräämään lakkoon. Työpaikastaan ylpeä Seppälä kertoi pitävänsä kolmen viikon lakkoa ylimitoitettuna 24 kiky-tunnin poistamiseen nähden. Hän ymmärsi, että lakkoileminen voi viedä työpaikat asiakkaiden siirtyessä ulkomaisiin yrityksiin.

Tämän jälkeen alkoi tapahtua, sillä AY-aktiivien palaute Seppälälle oli tyrmäävää. Häntä haukuttiin rikkuriksi ja uhattiin, ettei hän saisi enää koskaan töitä. Törkeä palaute olikin monille liikaa. Keskiviikkona Twitteriin ilmestyi hashtag #IdanPuolella, joka nousi parissa tunnissa Twitterin trendaavien listan kärkisijoille. Ammattiliittojen käskytystä sekä nuoren naisen kiusaamista ja uhkailua ei kenenkään pidä sietää. Varsinkaan, kun uhkailun perimmäisenä syynä oli nuoren naisen rohkeus sanoa mitä aidosti ajattelee. Ahkerasta ja rohkeasta Idasta tuli kuin sattumalta keulahahmo ammattiliittojen härskien toimintatapojen vastustamiselle. Menneisyyden toimintatavat eivät kuulu nykyaikaan. Olethan sinäkin #IdanPuolella.

”Se, että liiton pamput päättävät Helsingissä, että nyt lakkoillaan kolme viikkoa, on suoraan pois firmojen tuloksesta ja samalla myös meidän palkoista.”
– Ida Seppälä

Muutama vuosi sitten mediat paljastivat perättömiksi SAK:n väitteet peräti miljoonasta jäsenestä. Todellinen jäsenmäärä olikin jo  romahtanut 600 000 jäseneen, eikä käännettä ole näköpiirissä. Yhä useampi suomalainen on huomannut, että ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei tarvita lainkaan ammattiliittoja. Miksi siis pitäisi maksaa merkittävä osa palkasta järjestölle, joka ajaa jäsenten sijaan omaa etuaan ja samalla tuhoaa maasta työpaikkoja? Ei miksikään.

Ammattiliitoilla oli viime vuosituhannella tärkeä merkityksensä, mutta nyt on jo aika siirtyä menneisyydestä 2020-luvulle. Aika on ajanut toiminnasta ohi siinä vaiheessa, kun työnantajien ja työntekijöiden uhkailu otetaan mukaan keinovalikoimaan. Ammattiliittojen 1960-luvulla kirjoitettu pelikirja johtaa nyt siihen, että monet itseään arvostavat ammattilaiset katsovat parhaaksi varmistaa työttömyysturvansa esimerkiksi Loimaan kassan kautta, jolloin palkasta jää enemmän rahaa omaan käyttöön. Jos Teollisuusliiton pelikirja on vielä tutustumatta, niin kannattaa katsoa Liiton mies -mainoskampanja. Se kiteyttää todella paljon.

Kirjoitin syksyllä 2018 miten SAK kertoi haluavansa pakottaa yritykset ikäsyrjintään, eli irtisanomaan nuoret työntekijät ensimmäisinä huolimatta heidän taidoistaan, ahkeruudestaan tai työnsä tuloksista. Tammikuussa 2020 asiasta nousi viimein suurempi kohu, kun useat tahot nousivat asiasta barrikadeille. Samaan aikaan tapahtuu nyt paljon muutakin mikä murentaa ammattiliittojen arvovaltaa. Ketjureaktio on siis käynnissä, kun työmarkkinoilla ollaan siirtymässä tunkkaiselta 1900-luvulta viimein 2000-luvulle.

Talouden perusteet opetettava koulussa

500 000 suomalaista on ulosotossa ja 386 700 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Määrät ovat olleet jo vuosia kasvussa, mikä on erittäin huolestuttavaa. Suuri joukko suomalaisia on vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta, koska maksuhäiriön myötä elämä vaikeutuu monin tavoin vuokrasopimuksesta aina työpaikan ja puhelinliittymän saamiseen. Syitä tilanteeseen on monia, mutta suurin lienee heikko talouden perusteiden osaaminen. Koulujen pitäisi antaa jokaiselle samat eväät oman talouden hallintaan, mutta näin ei käytännössä ole.

Taloustaitojen opetus on monin paikoin retuperällä. Jopa koulukohtaiset erot taloustaitojen opetuksessa ovat suuria, koska pedagoginen harkintavalta antaa opettajille mahdollisuuden ohittaa kokonaiseen aihealueen pikavauhdilla. Uudessa opetussuunnitelmassa talouden osuutta on hieman lisätty, mutta ei riittävällä laajuudella. Oman talouden hallinta on jokaiselle tärkeä perustaito, mutta siihen ei kiinnitetä vieläkään tarpeeksi huomiota. Seurauksena on velkakierteitä, ulosottoja ja maksuhäiriöitä, mutta myös niistä johtuvia mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Euron sijoitus koulujen talousopetukseen voisi säästää yhteiskunnalle sata euroa loppupäästä. Taloutta sekin.

Pirkanmaan Yrittäjä -lehti 28.1.2020.

Nuoret ja Talous TAT kysyi asiasta taannoin opettajilta ja oppilailta. Tulokset olivat pysäyttäviä. Oppilaista 90 prosenttia halusi koulun opettavan taloustaitoja, mutta vain 20 prosenttia piti koulun tarjoamia valmiuksia riittävinä. Opettajista 94 prosenttia piti taloustaitojen opetusta tärkeänä, mutta vain kolmannes piti koulujen antamia valmiuksia riittävinä. Opettajista 76 prosenttia katsoi, että taloustaitojen opetuksen tulisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla, eli alakoulusta lähtien. Niin ikään huomionarvoista oli, että 71 prosenttia opettajista katsoi hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta sen opettamiseksi, mutta vain 14 prosenttia kertoi osaamisensa perustuvan opettajankoulutukseen. Opettajien talouskoulutusta tulee siis kehittää merkittävästi, jotta he kaikki saavat tarvittavat tiedot opetukseen.

Pirkanmaalla on tehty paljon erinomaista työtä talousopetuksen parissa. Tampereen Yrityskylä on siitä hyvä esimerkki, kuten myös yrittäjyyskasvatuksen suosio. Lisäksi Lempäälän Hakkarin koulu on menestynyt upeasti taloustaitojen kilpailuissa sekä Suomessa että maailmalla, joten positiivisia esimerkkejä kyllä löytyy.

Tein viime vuonna Elias Rautakorven kanssa kansalaisaloitteen, jossa esitimme taloustietoa uudeksi oppiaineeksi. Halusimme varmistaa, että jokainen nuori saisi koulusta samanlaiset taidot, oli kyse sitten osamaksuista, pikavipeistä tai asuntolainoista. Kotien ja perheiden varaan taloustaitojen oppimista ei voida asettaa, sillä niiden lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Kasvava ongelma tulisi ratkaista siten, että kouluissa panostetaan taloustaitojen opetukseen jokaisella kouluasteella ja kaikissa soveltuvissa aineissa. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota kaikille oppilaille riittävät perustiedot oman talouden hallintaan. Sitä on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Jocka Träskbäck
yrittäjä ja valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Pirkanmaan Yrittäjät -lehden vieraskynä-osastolla 28. tammikuuta 2020.

JockaTV: Yritysvierailu Vilmankämmen ja Armi Lundán

Vierailin Tampereen Pirkankadulla toimivasssa Vilmankämmen-hyvinvointikeskuksessa, joka tarjoaa asiakkailleen hyvinvointia monin tavoin. Vuodesta 2000 saakka ennaltaehkäisevää työtä hyvinvoinnin eteen tehnyt yrittäjä Armi Lundán tarjoaa yrityksille erilaisia tyhy- ja tyky-palveluja. Lisäksi hyvinvointikeskuksessa toimii myös Tampereen Pilates Studio.

Polttoaineveron korotus rokottaa eniten pieni- ja keskituloisia

JULKAISTU 18.12.2019 Autoilusta kerätyt maksut ovat Suomessa tolkuttoman korkeita verrattuna tieverkkoon tehtäviin investointeihin. Autoilijoilta kerätään vuosittain yli kahdeksan miljardia euroa, mutta tieverkon perusparannukseen käytetään vain alle miljardi euroa. Ei siis ihme, että Suomen tiet muistuttavat monin paikoin perunapeltoa. Tätä menoa voimme pian katsoa kateellisina Venäjän maanteitä. Lienee kiistatonta, että autoilijoilta kerättävillä rahoilla tehdään pääasiassa aivan muuta kuin parannetaan tieverkostomme tasoa.

Marinin hallitus valmistelee parhaillaan polttoaineveron korotuksia, joita ei voida hyvällä omatunnolla nimittää pelkiksi indeksikorotuksiksi. Yksityisautoilua kiivaasti vastustavat vihreät ovat siis päässeet panemaan sormensa peliin ja toteuttamaan autovastaista ideologiaansa. Eräs vihreiden kansanedustaja kommentoi asiaa Twitterissä, ja siitä alkoi mielenkiintoinen ja värikäs keskustelu. Monien tulkinta – myös minun – oli, että kansanedustajan mukaan polttoainevero kohdistuisi vain suurituloisiin. Hänellä oli useita tilaisuuksia korjata mahdollinen virhetulkinta, mutta niin hän ei tehnyt, vaikka osallistui samoihin ketjuihin vielä myöhemmin. Oli miten oli, on polttoainevero tasavero, joka iskee suurituloisten sijaan eniten tulodesiilien ala- ja keskiosaan. Siis pieni- ja keskituloisiin suomalaisiin.

Kansanedustaja pyrki nähdäkseni kommentillaan viemään huomion siitä tosiseikasta, että vasemmistohallitus rokottaa päätöksellään eniten pieni- ja keskituloisia suomalaisia perheitä. Tilastokeskuksen ja hallituksen esityksen mukaan  polttonaineveron korotus vaikuttaa käytettävissä oleviin tuloihin keskimäärin 0,13 prosenttia. Niistä suurituloisimpiin 0,08 prosenttia ja pienituloisimpiin 0,11 prosenttia, joten ero näiden kahden välillä on merkittävä. Polttoaineveron korotus on regressiivinen ja vaikuttaa kaikkein vähiten suurituloisiin ja kaikkein eniten keskituloisiin.

Hallituksen esitys polttoaineverosta (HE 66/2019)

Vihreät ja sen kanssa hallituksessa istuvat SDP ja vasemmistoliitto ovat perinteisesti esiintyneet nimenomaan pienituloisten äänitorvina, mutta tällä kertaa pienituloiset saavatkin selkeän lisälaskun ja heidän työntekonsa kannattavuus heikkenee työmatkojen hinnan noustessa. Siksi on ymmärrettävää, että vihreät kiirehti peittelemään polttoaineveron todellisia vaikutuksia väittämällä, että se kohdistuisi vain suurituloisiin. Pieleen kuitenkin meni, sillä myös hallituksen lakiesityksessä on mukana Tilastokeskuksen selvitys verojen kiristymisen todellisista vaikutuksista eri tuloluokissa. Hallitus oli siis kiistatta tietoinen päätöksen vaikutuksista sitä tehdessään.

Suomessa (ja varsinkin hallituspuolue keskustan kannattajista) on runsaasti pienituloisia ihmisiä, jotka eivät voi tehdä työmatkoja ja arjen liikkumistaan julkisilla liikennevälineillä esimerkiksi haja-asutusalueilla. He tarvitsevat oman auton, jotta pääsevät kantamaan kortensa suomalaisen yhteiskunnan eteen. Polttoaineen hinnankorotus iskee suhteessa tuloihin eniten perheisiin, joille auton omistamisen kalleus on jo muutenkin suurituloisia suurempi menoerä. Pahimmassa tapauksessa työssäkäynti voi muuttua taloudellisesti kannattamattomaksi, jos työmatkat omalla autolla maksavat liikaa. Suomi on suuri maa, joten kaikki eivät voi asua Helsingin Kalliossa trendikahvilan yläkerrassa raitiovaunureitin varrella.

Autoilun verotus on vääjäämätöntä, oli hallituksessa mikä kokoonpano tahansa. Aivan toinen asia on kuitenkin vasemmistovihreiden yritys valkopestä polttoaineveroa muka suurituloisten rokottamiseksi, kun totuus on päinvastainen. Suoraselkäisyys kannattaisi tässäkin asiassa. Ihmettelen samalla kovasti miten maaseudun puolueeksi itsensä maalannut keskusta on mukisematta hyväksynyt muutoksen, joka rokottaa erityisesti sen kannattajien taloutta haja-asutusalueilla. Keskusta vaikuttaa unohtaneen pitkien välimatkojen maaseudun asukkaat.

Autoilussa olennainen kysymys on paljonko autoilijoilta kerätyistä miljardeista investoidaan tieverkoston perusparannukseen. Ruotsissa panostus on peräti 2,5-kertainen Suomeen verrattuna, joten tätä menoa tulee vielä hätä käteen tieverkoston miljardien korjausvelan kanssa. Toimiva tieverkosto on elintärkeä osa kansalaisten jokapäiväistä logistiikkaa, joten se pitää koko maan toimimassa. Haluammehan, että ruoka ja tavarat liikkuvat jatkossakin.

SDP:n hoitajahuijaus alkaa konkretisoitua

JULKAISTU 15.12.2019: Vanhustenhoito on Suomessa huonolla tolalla, mutta asiasta ei olekaan juuri puhuttu viime aikoina. Asialle täytyy tehdä jotain ja nopeasti, sillä emme voi kohdella esimerkiksi vankeja ja turvapaikanhakijoita paremmin kuin maata hartiavoimin koko ikänsä rakentaneita vanhuksia. Nyt on kuitenkin selvinnyt, että vasemmistohallituksen aikana vanhustenhoitoon ei tehdä tarvittavaa ryhtiliikettä. Syy on yksinkertaisesti siinä, että hallituksen osaaminen ei riitä, ja siksi puuhastelu on tähän mennessä ollut vain populistista tuuleen huutelua. Vanhusten tilanne ei tällä tietoa tule parantumaan ennen seuraavia vaaleja ja uutta oikeistohallitusta.

Perättömien puhumisen vuoksi pääministerin paikalta eronnut SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne lupasi helmikuussa 2019 demarien hoitavan vanhusten hoitajamitoituksen kuntoon, jos puolue pääsee hallitukseen. Lupaus tehtiin kaksi kuukautta ennen eduskuntavaaleja demarien kannatuksen ollessa syöksyssä. Ministeri Krista Kiuru (sdp) kauhoi nopeasti vettä vaalimyllyyn julistamalla, että hoivaongelma ratkeaisi ”yhdellä lauseella ja muutaman tunnin työllä”. Näiden lupausten siivittämänä demarit nousivat eduskuntavaaleissa niukasti maan suurimmaksi puolueeksi, kun erityisesti vanhukset lankesivat vaalivalheisiin hoitajamitoituksesta ja vappusatasesta.

Vaalien jälkeen suomalaiset ovat saaneet kokea karvaasti, että vaalilupaukset olivat yhtä vedenpitäviä kuin ruostunut katiska. Tarkoituksena ei koskaan ollut pitää lupausta, vaan ostaa ääniä vanhuksilta ja vanhustenhoidosta huolestuneilta. Siinä onnistuttiin, vaikka moni kertoi jo hyvissä ajoin ennen vaaleja lupausten olevan perättömiä. Antti Rinne julisti ilosanomaa rahojen riittämisestä mihin tahansa, kunhan vasemmisto pääsisi tarttumaan vallankahvaan. Seuraukset ovat sittemmin olleet karut, kun jopa EU on antanut hallitukselle noottia jo heti hallituksen alkumetreillä. Syystäkin.

Juhlapuheiden takaa paljastui lopulta karu todellisuus, sillä SDP oli todellisuudessa hetkeä aiemmin itse esittänyt Tampereella hoitajamitoituksen laskemista. Hoitajamitoituksen heikentämisen puolesta äänesti valtuustossa myös nykyinen pääministeri Sanna Marin. Käytännön teot olivat siis päinvastaiset kuin vaalilupaukset, mikä on sittemmin osoittautunut vakiintuneeksi käytännöksi hoitajamitoituksen lisäksi myös vappusatasen, työllisyyden hoidon, poliisien määrän, koulutuksen kunnianpalautuksen ja lukuisten muiden vaalivalheiden myötä. Äänestäjiä sumutettiin oikein urakalla.

Kirjoitin kaksi kuukautta ennen vaaleja blogissani, että yksikään mitoitus ei ratkaise vanhustenhoidon ongelmia, sillä numeroiden sijaan tulee ottaa huomioon jokaisen vanhuksen yksilölliset tarpeet ja jokaiselle tehdä oma henkilökohtainen mitoitus palvelutarpeen arvioinnin yhteydessä. Samalla totesin, että 0,7 hoitajamitoitus ei tule toteutumaan, koska siihen ei ole yksinkertaisesti rahaa eikä hoitajia. Vasemmistossa kirjoitukseni tyrmättiin jyrkästi, koska siellä kuviteltiin, että tarvittava rahavuori tulisi maagisesta rahaa sylkevästä taikaseinästä. Ei tullut. Taaskaan.

Kunnanvaltuutettuna ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuutettuna tiedän, että 0,7 hoitajamitoitukseen ei tule olemaan varaa vielä vuosikausiin jos edes vuosikymmenessä. Lisäksi puuttuvat myös mitoituksen toteuttamiseen tarvittavat 4 300 – 5 500 uutta hoitajaa. Meillä on siis käytettävissä hyvin rajalliset resurssit, jotka täytyy jatkossa kyetä kohdentamaan nykyistä tehokkaammin apua tarvitseville. Tässä kehityksessä yksilöllinen mitoitus on ratkaisun ensimmäinen tärkeä osa. Toinen osa on yksityinen palvelutuotanto, mutta vain tarkasti määriteltynä, valvottuna ja sanktioituna. Palvelun laadussa yksityinen on usein parempi kuin julkinen, kunhan valvonta hoidetaan kunnolla ja sanktiot ovat asianmukaiset. Viime vuosina näistä kolmesta yksikään ei ole ollut kunnossa. Mikään hoitajamitoitus ei olisi estänyt vanhustenhoidossa nyt paljastuneita ongelmia, sillä syy on valvonnan ja sanktioiden puutteesta.

Vaalien jälkeen SDP joutui myöntämään antaneensa äänestäjille katteettomia vaalilupauksia. Rinteen hallitus sysäsi nimittäin lupaamansa hoitajamitoituksen seuraavan hallituksen niskoille päättämällä, että 0,7 mitoituksen siirtymäaika päättyy vasta aprillipäivänä 2023, eli kaksi viikkoa ennen eduskuntavaaleja. Ajankohta oli suorastaan profeetallinen, sillä hoitajamitoituksen käsittelystä tulikin hallituksessa yksi suuri aprilipila. Esimerkiksi sen rahoituksesta hallitus ei ole kyennyt vielä linjaamaan mitään, ja siitä on huolestuttu tähän mennessä erityisesti valtionvarainministeriössä.

Suurin vedätys paljastui kuitenkin, kun hallitus alkoi viimein saada jotain paperille saakka. Silloin nimittäin paljastui, että SDP kumppaneineen ei edes yritä esittää lakiin hoitajamitoitusta, vaan sen sijaan henkilömitoitusta, joka on täysin eri asia.  Hoitajille ei siis ole enää edes tarkoitus saada 0,7 mitoitusta, koska jatkossa mukaan lasketaan myös hoiva-avustajat. Avustajat eivät tarvitse lähihoitajan tai sairaanhoitajan koulutusta. Näin ollen SDP vesitti oman lupauksensa hoitajamitoituksesta jo ennen kuin sitä ryhdyttiin kunnolla edes valmistelemaan. Hoitajahuijaus siis paljastui karulla tavalla.

Rinteen-Marinin hallitus lupasi vielä kesällä 2019 suomalaisille, että henkilömitoituksen (ei siis hoitajamitoituksen) lakiesityksen tuotaisiin eduskuntaan vielä vuoden 2019 aikana. Eilen 14. joulukuuta 2019 kuitenkin varmistui, että tuokin lupaus oli lööperiä. Lakiesitys ei ole tulossa tämän vuoden aikana eduskunnan käsittelyyn. Ei ole, vaikka vaalien alla demarit lupasivat juhlallisesti, että hoitajamitoituksen korjaaminen olisi yhden lauseen ja muutaman tunnin homma. Ei ollutkaan.

Keskustelussa hoitajahuijauksesta on pyritty eriyttämään toteutus ja lakiin kirjaaminen. Todellisuudessa ne ovat yksi ja sama asia. Lakiin ei nimittäin tule kirjata asioita, joiden toteutukseen ei ole rahaa. Hoitajahuijauksessa on kyse juuri siitä. Valtionvarainministeriö on kiinnittänyt huomiota siihen, että tuleva lakiesitys on ristiriidassa hallituksen budjetin kanssa sekä vuodelle 2020 että myös taloussuunnitelmassa vuoteen 2023 saakka. Vaikka SDP onkin nyt kaatamassa toteutuksen kustannuksia seuraavan hallituksen niskoille, ei se ole ymmärtänyt varata rahaa edes oman kautensa aikana tapahtuville seikoille. Voidaankin perustellusti todeta, että nelivuotias pikkutyttö osaa laskea budjettinsa paremmin kuin vasemmistohallitus.

Miksi näin kävi? Nykyiseen tilanteeseen johtaneista tapahtumista on nähdäkseni kaksi skenaariota: Joko 1) demarit huijasivat äänestäjiä tietoisesti, koska olivat paniikissa laskeneen kannatuksensa vuoksi ja halusivat ostaa ikäihmisten äänet keinolla millä hyvänsä. Tai vaihtoehtoisesti 2) demarit eivät yksinkertaisesti tienneet paljonko hoitajamitoituksen toteuttamiseen tarvitaan hoitajia ja rahaa. Demarien toimintaa pitkään seuranneena minulla on taipumus uskoa, että molemmat vaihtoehdot pitävät paikkansa.

Molemmat skenaariot ovat hyvin huolestuttavia ja osoittavat, että alakoulun talousosaamisella ei kyetä hoitamaan taloutta ja siihen liittyviä vaalilupauksia. Tilanne on sama oli kyseessä sitten sitten hoitajamitoitus, vappusatanen. työllisyyden kasvu, poliisien määrä, koulutuksen kunnianpalautus, koulutusmiljardi tai opintorahan korotus. Yksikään noista vaalilupauksista ei tule toteutumaan, mutta demarien onneksi vaaleissa ei ole kuluttajansuojaa.

Terroristeilla ei ole mitään asiaa Suomeen – ei edes lastensa kanssa

Suomeen on syntynyt äärimmäisen huolestuttava ihmisryhmä, joka haluaa lennättää keskuuteemme terroristeja al-Holin leiriltä. Siellä olevista naisista puhuminen pelkkinä äiteinä on samalla heidän terroristijärjestönsä satojen tuhansien uhrien halventamista. Punavihreän kuplan ulkopuolella kenellekään ei tule enää yllätyksenä, että nämä naiset ovat olleet aktiivinen osa terrorismia sekä järjestelmällisesti tapahtunutta jesidien kidutusta. Heillä ei ole mitään asiaa Suomeen missään muodossa, eikä kenenkään kanssa.

Jokainen asiaan perehtynyt taho on ilmoittanut, että ISIS-naisia ei pidä tuoda Suomeen. Suojelupoliisin mukaan naiset todennäköisesti jatkavat terrorismia Suomessa ja myös lapset ovat uhka kansalliselle turvallisuudelle. Aiemmin supo on ilmoittanut, että Suomessa toimii jo valmiiksi useita radikaaleja islamistisia verkostoja. Syyrian al-Holin pakolaisleirillä Isisin uhreja auttava ruotsalaislääkäri Neman Ghafouri (kuvassa) kertoi, että terroristinaiset täytyy erottaa lapsistaan ja ettei heitä saa missään nimessä päästää kotimaahan yhdessä. Asiasta ei siis pitäisi olla minkäänlaista epäselvyyttä.

”Ei heidän voida antaa jatkaa aivopesua. He eivät ole äitejä, vaan hirviöitä. Jos he olisivat oikeita äitejä, he asettaisivat lapsen edun ensimmäiseksi, mutta sitä he eivät tee. Heidän ideologiansa on niin vahva, että se menee kaiken edelle.”
Lääkäri Neman Ghafouri al-Holin leiriltä 24.6.2019

Samaan aikaan Suomessa merjakyllöset ja muut viherpunaisessa kuplassa elävät vaativat, että Suomen täytyy lennättää keskuuteemme näitä aikuisia terroristeja lapsineen. Täällä naiset eläisivät veronmaksajien kustannuksella ja all inclusive -ylläpidolla joko muiden keskuudessa tai vankiloissa. Lehtitietojen perusteella terroristeille olisi taannoin puuhattu jopa omaa ohituskaistaa yhteiskuntamme asuntoihin, sosiaalipalveluihin ja tukirahoihin, jotta he eivät radikalisoituisi välittömästi. Ilmeisesti monilta suomalaisilta on mennyt ohi, että he ovat radikalisoituneet jo vuosia sitten ja lähteneet vapaaehtoisesti terroristijärjestön aktiivisiksi jäseniksi. Eivät he aurinkolomalle lähteneet.

Jos yksittäisiä lapsia päätetään lopulta pelastaa esimerkiksi vanhempiensa menettämisen tai sairauden vuoksi, tulee jokaiselle tehdä ennen päätöksen tekemistä dna-testi, jotta hänen perhesidoksensa suomalaiseen äitiin voidaan varmistaa. Al-Holin leirillä on hyvin todennäköisesti yhdistetty orpolapsia muihin perheisiin vanhempiensa kuoltua, ja heitä voidaan pyrkiä saamaan lennätettyä länsimaihin vilpillisesti vailla todellista sidettä maahan tai perheeseen. Nyt on viimein otettava järki käteen, kuunneltava suojelupoliisia ja annettava valtion hoitaa tärkeintä tehtäväänsä kansalaisten turvallisuuden takaajana. Kansalliseen turvallisuuteen eivät radikalisoituneet terroristit kuulu. Jos tämä seikka on jollekin vielä epäselvä, pikainen vilkaisu Ruotsiin riittää lopettamaan naiivin sinisilmäisyyden kerralla.

Peukuta tuosta alta, jos olet samaa mieltä.

PS: Kun tämä sotku on selvitetty, on ulkoministeri Pekka Haaviston aika jättää eropyyntönsä jäätyään toistuvasti kiinni muunnellun totuuden puhumisesta ja lehtitietojen mukaan mahdollisesti myös laittomuuksista painostaessaan virkamiestä rikkomaan lakia. Rinteen-Marinin lööperihallituksessa on ensimmäisen puolen vuoden aikana jäänyt kiinni perättömistä puheista jo kolme ministeriä, joiden joukossa myös yksi pääministeri. Kuka mahtaa olla seuraava narahtaja?