Julkaistu

Työnteosta täytyy tehdä taas kannattavaa

Suomalaiset yritykset kärsivät parhaillaan vakavasta työvoimapulasta, vaikka samaan aikaan satoja tuhansia työkykyisiä on työttömänä. Työn vastaanottamisen pitäisi olla aina kannattavaa, mutta nyt näin ei ole. Työstä käteen jäävä ansiotulo verrattuna tukirahoilla elämiseen on usein liian pieni verrattuna menetettyyn vapaa-aikaan.

Tällaiset kannustinloukut ovat uhka nykyisen hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Sosiaaliturvan tulisi olla kuin työelämään palauttava trampoliini, ei kuten pehmeä löhösohva. Ongelma on poliitikoiden rakentama, joten heidän tulee se myös korjata. Työelämä tarvitsee kiireesti korjaussarjan, koska nykymenoon suomalaisella yhteiskunnalla ei ole yksinkertaisesti enää varaa.

Kannustinloukkujen kuvitellaan usein olevan vain työttömien ongelma. Todellisuudessa näin ei kuitenkaan ole, sillä korkeakoulutettujen Akavan taannoisen kyselyn mukaan 34 prosenttia sen jäsenistä jättää lisätyöt ottamatta. Syynä on erityisesti tuloverotuksen progressio, joka vähentää lisätöistä käteen jäävää palkkaa.

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 18.1.2023

Koulutusta tulisi mielestäni arvioida yhteiskunnan investointina, jonka sijoitetun pääoman tuottoa tuloveron progressio nyt pienentää. Samalla hukataan arvokkaita resursseja ja osaamista. Progressio on osasyy myös siihen, että tuhannet verovaroin koulutetut suomalaiset huippuosaajat ovat jo muuttaneet ulkomaille.

Työstä täytyy tehdä taas taloudellisesti houkuttelevaa. Siksi tuloverotusta tulee keventää ja progressiota loiventaa merkittävästi. Työkykyisten sosiaaliturvan vastikkeellisuutta tulee lisätä sekä ansiosidonnaista lyhentää ja porrastaa. Samalla erityisesti pieniä ja pk-yrityksiä tulee kannustaa työllistämiseen. Opintotuen tuloraja tulee poistaa, jotta yhä useampi opiskelija omaksuisi työnteon kulttuurin ja voisi vaikuttaa omaan elintasoonsa nykyistä paremmin.

Työnteko vähentää tehokkaasti syrjäytymistä, koska se saa ihmisen tuntemaan itsensä aktiiviseksi osaksi yhteiskuntaa ja työyhteisö tuo ympärille sosiaalisen verkoston. Työ on parasta sosiaaliturvaa ja se mahdollistaa myös yhteiskunnan hyvinvoinnin.

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
yrittäjä

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 15.1.2023.

Julkaistu

Kolumni: Hyvinvointialue aloitti – edessä voi olla haasteita

Turvallista alkanutta vuotta! Elämme parhaillaan historiallisia aikoja, sillä olemme jatkossa kaikki Suomen suurimman hyvinvointialueen asukkaita. Sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä pelastustoimessa kuntarajat katosivat nimittäin uudenvuoden ilotulitusten myötä. Suuri joukko viranhaltijoita on tehnyt hartiavoimin töitä, jotta ihmiset saisivat jatkossa sote-palveluita mahdollisimman saumattomasti kautta Pirkanmaan. Heikon lainvalmistelun vuoksi työtä on kuitenkin jouduttu tekemään kovassa kiireessä, joten nyt kannattaa varautua myös ongelmatilanteisiin. Erityisesti tietojärjestelmien ja palkkahallinnon osalta ilmassa on parhaillaan kovasti kysymysmerkkejä. Hyvinvointialueen ensimmäiset palkat tulevat sopivasti maksuun perjantaina 13. päivä.

Tämä historiallinen muutos tapahtuu hetkellä, joka ei ainakaan vähennä tilanteeseen liittyviä epävarmuuksia. Terveydenhoito on parhaillaan historiansa syvimmässä kriisissä, joka näkyy sekä vanhustenhoidossa että päivitysten ruuhkautumisessa. Juurisyitä tähän ovat ennen kaikkea huolimattomasti säädetty hoitajamitoitus sekä vakava hoitajapula. Lakkoihin liittyneen pakkolain seurauksena viime vuonna peräti tuhat hoitajaa pyysi poistamaan ammattioikeutensa Valviran rekisteristä, kun normaalisti poistuma on ollut vain kymmeniä hoitajia vuodessa.

Suomessa on parhaillaan tuhansia vanhusten hoivapaikkoja vapaana, mutta niitä ei voida ottaa käyttöön hoitajamitoituksen vuoksi. Kun vanhukset eivät saa ammattimaista tukea läheltään, joutuvat he turvautumaan päivystyksiin. Kriisi päivystyksissä, hoitoonpääsyssä ja vanhustenhoidossa tulee syvenemään, mikäli hoitajamitoitusta hallituksen suunnitelmien mukaan kiristetään ja lisäksi kela-korvauksia poistetaan. Nyt päätöksentekoon tarvitaan realismia, sillä suomalaisten ei pitäisi koskaan joutua maksamaan politiikan hintaa terveydellään.

Monia kuntalaisia on viime päivinä ihmetyttänyt sairaanhoitopiirin tapaus, jossa jouduimme kutsumaan koolle ylimääräisen valtuuston kokouksen. Kyse oli siitä, että hyvinvointialueen budjettiin oli jostain syystä laskettu mukaan kuntien omistaman sairaanhoitopiirin rahaa, vaikka hyvinvointialueen rahoitus kuuluu valtiolle. Sairaanhoitopiirin hallitus halusi laskuttaa 8,1 miljoonan euron alijäämän kunnilta, vaikka konserniyhtiöissä oli 30 miljoonaa euroa jakokelpoisia varoja. Mikäli laskutus olisi tehty, olisi se vähentänyt miljoonilla euroilla kuntien tulevien vuosien valtionosuuksia, eli tarkoittanut pysyviä leikkauksia esimerkiksi koulutukseen, varhaiskasvatukseen ja muihin peruspalveluihin. Esityksestäni valtuusto päätti, että tämä alijäämä täytyy kattaa konsernin sisällä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 4.1.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Julkaistu

Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä erikoinen kiista kuntien rahoista

Sairaanhoitopiirin toiminnan loppuessa Pirkanmaalla koettiin erikoinen tilanne, kun kuntien varallisuutta yritettiin siirtää hyvinvointialueelle, jonka rahoitus on valtion tehtävä – ei kuntien. Kuntien omistaman sairaanhoitopiirin alijäämäksi vuosilta 2021-2022 arvioitiin alunperin 8,1 miljoonaa euroa, mutta samaan aikaan konserniyhtiöissä oli 30 miljoonaa euroa jakokelpoisia varoja. Jakokelpoisista varoista huolimatta alijäämä aiottiin sairaanhoitopiirin hallituksen päätöksellä laskuttaa kunnilta vastoin omistajien toistuvasti ilmaisemaa yksimielistä kantaa.

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin perussopimuksen 28 §:n mukaan kuntayhtymän varat jaetaan, kun toiminta loppuu. Kunnat olisivat siis perussopimuksen perusteella voineet vaatia kaikkia ylijäämiä itselleen, mutta nyt ne tyytyivät siihen, ettei lisälaskua tulisi. Lisälasku olisi toteutuessaan vähentänyt miljoonilla euroilla kuntien tulevien vuosien valtionosuuksia, mikä olisi tarkoittanut pysyviä leikkauksia esimerkiksi koulutukseen ja varhaiskasvatukseen tai muihin peruspalveluihin.

Sairaanhoitopiirin omistajakunnat vaativat kahden vuoden ajan, että toiminnan loppuessa alijäämät täytyy kattaa ylijäämistä. Tämä ei siis tullut kenellekään yllätyksenä. Sairaanhoitopiirin hallitus kuitenkin kikkaili asian käsittelyn valtuuston ulottumattomiin tietoisena siitä, että valtuusto nimenomaan halusi sen käsittelyynsä. Lopulta jouduimme vaatimaan kokonaan ylimääräisen sairaanhoitopiirin valtuuston kokouksen, jotta asia saatiin viimein käsittelyyn. Sama asia olisi voitu käsitellä jo aikaisempien valtuuston kokousten yhteydessä ilman nyt nähtyä kiirettä ja sen mukanaan tuomia haasteita.

Esityksestäni sairaanhoitopiirin valtuusto päätti äänestyksen myötä selvin lukemin, että alijäämä täytyy kattaa. Ei vain pyrkiä kattamaan, vaan kattaa. Tämän jälkeen sairaanhoitopiirin hallitus päätti, että alijäämä tulisi kattaa konserniyhtiöiden osingoilla. Valtuusto ei siis tehnyt päätöstä osinkojen jakamisesta. Myöhemmin hyvinvointialueen hallitukselle esitettiin, että sen ei tulisi antaa suostumusta sairaanhoitopiirin hallituksen päätöksen toteuttamiseen, mutta äänestyksen jälkeen aluehallitus antoi siihen suostumuksensa. Se oli oikea ratkaisu, joka säästi kunnille miljoonia euroja ja mahdollisti kuntien investoinnit niiden omiin peruspalveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Kuntien tehtäviin ei kuulu rahoittaa hyvinvointialuetta, jonka rahoitus kuuluu valtiolle. Tämä on aivan olennainen seikka.

Hyvinvointialueen viranhaltijoiden mukaan nyt tehty päätös alijäämän kattamisesta heikentää saman verran hyvinvointialueen taloutta. He ovat varmasti oikeassa, mutta samalla voidaan kysyä miksi ihmeessä hyvinvointialueen budjettiin oli alunperin laskettu mukaan selkeästi kunnille kuuluvia rahoja?

Sairaanhoitopiirin valtuusto ei siis päättänyt siitä miten alijäämä täytyy kattaa, vaan esitys osingoista oli sairaanhoitopiirin hallituksen. Jos hallitus olisi toiminut ajoissa ja omistajien tahdon mukaisesti jo alkusyksystä, olisi ratkaisuja ehditty kartoittaa rauhassa ajan kanssa. Nyt viranhaltijat – ei siis valtuusto – katsovat, että kiireen vuoksi alijäämän kattamiseksi ehditään korkeintaan jakamaan tytäryhtiöistä osinkoja. Mikäli asiaa olisi suostuttu käsittelemään ajoissa, olisi pöydällä ollut monia muitakin vaihtoehtoja. Nyt viranhaltijat joutuvat siis tekemään hätäratkaisuja, eikä kiire ole näissä asioissa koskaan hyväksi.

Hyvinvointialueen alkua ovat leimanneet heikko lainvalmistelu ja kiire. Toivottavasti nyt nähty tilanne jää viimekseksi laatuaan. Alkanut vuosi on ratkaisevan tärkeä maakunnan sote-palvelujen tulevaisuuden kannalta. Asiat täytyy jatkossa käsitellä suoraselkäisesti ja avoimesti, koska vain yhteistyössä voidaan löytää parhaat ratkaisut.

Julkaistu

Perhetuvista mallia Pirkanmaan hyvinvointialueelle

Suomen suurimmalla hyvinvointialueella, Pirkanmaalla, vuodenvaihteessa tapahtuvan aloituksen valmistelut ovat täydessä käynnissä, mutta kaikkia sote-lainsäädäntöön kiireessä jääneitä valuvikoja tuskin ehditään korjata ajoissa. Pirkanmaan 63,5 miljoonan euron alijäämä on sekin yksi osoitus uudistuksen hankaluuksista. Lempäälän rooli tässä himmelissä voi kuitenkin olla hyvinkin positiivinen. Ainakin, jos sen vaikutuksia arvioidaan kunnille jatkossakin jäävän ennaltaehkäisyn näkökulmasta.

Lempäälä on ollut koko valtakunnassa edelläkävijä perhetupien käytössä. Kyseessä ovat lapsiperheille suunnatut kohtaamispaikat, joihin vanhemmat voivat tulla lastensa kanssa matalalla kynnyksellä vaikkapa leikkimään ja viettämään aikaa yhdessä muiden lasten ja vanhempien kanssa. Mutta myös hakemaan vertaistukea ja ennen kaikkea keskustelemaan ammattilaisten kanssa perheen mahdollisista ongelmista. Tällaiset erittäin matalan kynnyksen kohtaamiset ammattilaisten kanssa ovat vuosien varrella johtaneet hyviin tuloksiin. Myös vanhemmille muutaman tunnin asiointivapaan tarjoavat reppupäivät ovat mahdollistaneet varsinkin yksinhuoltajille tärkeää omaa aikaa.

Toimin hyvinvointialueen hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan (tiedän, melkoinen sanahirviö) varapuheenjohtajana. Valiokuntamme tehtäviin kuuluvat turvallisuuden lisäksi myös ennaltaehkäisyyn kunnissa liittyvät asiat, ja Lempäälän perhetuvat ovat upea esimerkki sellaisesta. Kohtaamispaikoiksi nykyisin kutsuttavia perhetupia tulee mielestäni pyrkiä jatkossa levittämään ohjatusti myös muihin Pirkanmaan kuntiin.

Kun lapsiperhe saa varhaista tukea ajoissa ja lähes huomaamatta, voi tuella olla merkittäviä vaikutuksia paitsi perheen tulevaisuuteen myös yhteiskunnan kantokykyyn. Varhain saatu tuki säästää merkittävästi hyvinvointialueen resursseja, joita ei ole liikaa tarjolla. Kun jaossa on lähinnä niukkuutta, tulee resursseja käyttää järkevästi ja hyväksi havaittuja malleja kopioida. Eräs sellaisista malleista tulee meiltä Lempäälästä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu
hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja (kok.)

Kirjoitus on julkaistu 30.11.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Julkaistu

Kolumni: Boomerin luottokortti väärissä käsissä

Olipa kerran vastuullinen suomalainen yrittäjäperhe, jonka talouden vanhemmat olivat saaneet taantuman jälkeen tasapainoon vuosikymmenen uurastuksella, vetämällä vyötä tiukemmalle ja parantamalla perheyrityksen kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla. Perhe palkitsi ahkeruudesta ja rohkaisi kantamaan vastuuta omasta ja muiden hyvinvoinnista. Yhteisin ponnistuksin perheen talous olikin lopulta saatu kuntoon.

Isovanhemmat muistelivat usein miten kansakoulussa opetettiin elämään omien varojen mukaan. He korostivat, että lainaa otettaessa täytyy olla varma siitä, että lyhennyksiä ja korkoja kyetään maksamaan tuloilla. Isä muistutti usein leikillään, että maagista rahaa sylkevää taikaseinää ei ole vielä löydetty. Terveen taloudenpidon myötä perheen talous ja hyvinvointi olivat kohentuneet selvästi, kunnes eräänä päivänä tytär löysi boomeri-isänsä luottokortin ja päätti kokeilla sen suomia mahdollisuuksia.

Tyttären koulussa ei opetettu taloustaitoja saati oman talouden hallintaa kuin nimeksi, joten luoton, koron ja pääoman perusajatus ei ollut vielä selkeä. Kavereiden kesken oli mukavampi keskustella shoppailusta, juhlimisesta ja lentämisestä kuin taloudesta ja velasta. Tyttären toveri kertoi kuitenkin ymmärtävänsä mistä velassa on kyse ja toinen iloitsi, että nyt tulee rahaa. Kaksi muuta toveria totesivat, että luotot ja korot voisi aina maksaa uusilla lainoilla ja pikavipeillä. Lopuksi yksi vielä muistutti, ettei luottokortti ollut tyttären, joten miksi hän kantaisi huolta muiden ihmisten veloista.

Tyttären holtiton tuhlaus paljastui lopulta vanhemmille, kun tilillä ei ollutkaan enää rahaa isoäidin hoivapaikkaan ja äidin hammaslääkäriin. Tili oli tuhlattu miinukselle 7 050 euron verran jokaista perheenjäsentä kohti. Lopulta isä joutui kiinnittämään perheen asunnon lainatakseni rahaa pelkkien korkojen maksamiseen. Samoihin aikoihin vanhemmat saivat tietää, että heidän halutaan maksavan eläkemaksuja myös palkasta, jota ei ole edes olemassa. Eihän sellaista voisi Suomessa tapahtua.

Jocka Träskbäck
Kirjoittaja on Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 14.9.2022.

Julkaistu

Vastuullista taloutta hyvinvointialueen strategiaan

Samat palvelut kaikille pirkanmaalaisille. Siinä lyhykäisyydessään hyvinvointialueen päätavoite, joka ei tule olemaan helppo saavutettava. Varsinkaan, kun sote-uudistuksen valmistelu on tehty kiireessä ja valuvikoja joudutaan korjailemaan vielä pitkään. Aluevaltuustossa valmistellaan parhaillaan ensimmäistä pirkanmaalaista hyvinvointialue- ja palvelustrategiaa, jota aluevaltuusto käsitteli tämän viikon maanantaina seminaarissa ja työpajoissa.

Kuntastrategioiden tavoin myös hyvinvointialueen strategia tehdään jokaiselle työntekijälle arkipäivän toiminnan ohjenuoraksi, eikä pelkästään tyhjiksi sanoiksi paperilla. Vielä tässä vaiheessa on aikaista sanoa millainen strategiasta on tulossa, koska työ on vielä kesken. Valmista on määrä saada marras-joulukuun vaihteessa.

Aluevaltuutetut pohtivat nyt mitkä ovat hyvinvointialueen missio ja visio, arvot sekä strategiset kärkiteemat. Haasteena on, että eri poliittisten ryhmien työn tuloksena voi helposti syntyä harmaata sanahelinää vailla varsinaista käytännön merkitystä. Strategian käsittelyssä aluevaltuuston täytyy keskittyä ennen kaikkea konkretiaan, koska jargonia ja sanahelinää riittää kyllä muutenkin.

Lukuisat kuntalaiset ovat ilmaisseet keskusteluissamme, etteivät ole vielä oikein saaneet kiinni siitä mitä sote-uudistus ja hyvinvointialue käytännössä tarkoittavat tavallisessa arjessa. Moni varmasti mieltää hyvinvointialueen toiminnan vielä pitkään kuntien ja kaupunkien toiminnaksi, sillä näin iso muutos kerralla on hankala hahmottaa.

Hyvinvointialueen päätöksenteossa tulee keskittyä laadukkaiden peruspalvelujen järjestämiseen taloudellisesti kestävällä tavalla. Tähän mennessä rahaa on käytetty sote-palvelujen parantamisen sijaan pääasiassa hallinnon kasvattamiseen, mikä ei ollut alkuperäisen uudistuksen tavoitteena. Rajallisia resursseja tulisi käyttää hallinnon sijaan palveluihin. Vain siten voimme pitää huolta laadukkaista peruspalveluista myös tulevaisuudessa. Tämän soisi näkyvän myös tulevassa strategiassa.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 7.9.2022.

Julkaistu

YEL-esitys vakava isku yrittäjyydelle

Yrittäjät ovat Suomen selkäranka, jota ilman ei olisi hyvinvointia. Marinin hallituskaudella yrittäjävastaisuus on saanut huolestuttavasti jalansijaa, mikä näkyy parhaillaan esityksenä YEL-uudistuksesta. Toteutuessaan se nostaisi yrittäjien eläkemaksuja jopa sadoilla euroilla kuukaudessa, mikä olisi kestämätöntä. Monet varsinkin pienyrittäjät joutuisivat silloin lopettamaan yritystoimintansa, joten seuraukset kansantaloudelle olisivat vakavia.

Hallituksen mukaan ”esityksen tavoitteena on, että yrittäjän työtulo vastaisi nykyistä paremmin yrittäjän työpanoksen arvoa”. Suomessa on 180 000 yksinyrittäjää, joista puolet tienaa Suomen Yrittäjien taannoisen selvityksen mukaan alle 2 000 euroa kuukaudessa ja neljännes alle 1 000 euroa kuukaudessa. Eläkemaksujen sitominen työpanokseen tai ammattinimikkeen mediaanipalkkaan on usein mahdotonta. Yrittäjyys on elämäntapa, jossa ei tunteja lasketa, joten työpanos on usein suurempi kuin yrityksen maksukyky. Yrittäjien kyselyssä peräti 53,8 prosenttia yksinyrittäjistä ilmoitti työtulonsa olevan pienempi kuin oman työpanoksensa arvo. Yrittäjät eivät voi maksaa eläkemaksuja palkasta, jota ei ole olemassa.

Kuva: Suomen Yrittäjien YEL-kysely 2022
Kuva: Suomen Yrittäjien YEL-kysely 2022

Uudet työpaikat syntyvät pääasiassa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joten yrittäjyyden kannustimien heikentäminen ja yrittäjäksi ryhtymisen kynnyksen nostaminen olisi yhteiskunnan kantokyvyn kannalta kestämätöntä. Peräti 71,7 prosenttia yrittäjistä pitää jo nykyisiä eläkemaksuja kohtuuttomana suhteessa sillä saataviin eläke-etuuksiin, ja vain 8,4 prosenttia yrittäjistä uskoo saavansa aikanaan maksuja vastaavaa eläkettä. Maksajat eivät siis luota järjestelmään. Yrittäjien eläkejärjestelmä kaipaa varmasti remonttia, mutta nyt esitetty malli ei siihen sovellu. Ei varsinkaan nykyisessä tilanteessa, jossa yrittäjien talous on jo valmiiksi kantokyvyn äärirajoilla. Yhteiskunnan selkäranka ansaitsee lisää kannustimia, ei lisää hiekkaa rattaisiin.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)
eduskuntavaaliehdokas

Kirjoitus on julkaistu Turun Sanomissa 3.8.2022.

Julkaistu

Kodeissa selvittävä 72 tuntia – oletko jo varautunut?

Kirjoitin taannoin tällä palstalla miten päätimme Pirkanmaan hyvinvointialueen hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnassa ottaa erääksi kuluvan vuoden painopisteistä varautumisen. Tuolloin harva aavisti miten ajankohtainen teemasta pian tulisikaan. Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seurannut energia-alan kriisi ovat nostaneet varautumisen keskeiseen asemaan. Suomessa on väläytelty ensi talveksi mahdollisuutta jopa sähkönjakelun katkoksiin.

Valiokunnan edellisessä kokouksessa saimme katsauksen Pirkanmaan kuntien ja kaupunkien varautumisesta. Näissä varautumissuunnitelmissa riittää vielä parannettavaa monin paikoin. Yhteiskunnan ydintoimintojen turvaamisen lisäksi varautuminen koskee myös ihan tavallisia kotitalouksia. Varautumissuosituksen mukaan jokaisessa kodissa tulisi olla varautunut selviytymään 72 tuntia ilman sähkön, veden, lämmön ja ruoan jakelua. Käsite tunnetaan myös kolmen päivän kotivarana.

Venäläisestä energiasta irtautuminen ja Olkiluoto kolmosen mahdollinen viivästyminen voisivat johtaa Suomessa tilanteeseen, jossa kotitalouksien sähkönjakelua jouduttaisiin ehkä rajoittamaan hetkellisesti. Vaikka tämä uhkakuva tuskin toteutuu, kannattaa kotitalouksien ottaa varautuminen tosissaan. Vara ei tunnetusti venettä kaada. Vinkkejä suositusten mukaiseen varautumiseen löytyy 72tuntia.fi-verkkosivulta. Kodeista tulisi löytyä vähintään kolmeksi vuorokaudeksi ennen kaikkea ruokaa, vettä, lääkkeitä.

Lisäksi kotona kannattaa olla paristokäyttöiset radio ja taskulamppu, varavirtalähde puhelimelle, ruoanlaittoväline, vesikanisteri tai kannellinen ämpäri, kosteuspyyhkeitä sekä talvisin polttopuita, mikäli asunnossa on tulisija. Asianmukaisesti varautunut asukas voi jatkaa arkeaan turvallisesti poikkeustilanteen ajan, mikä vähentää yhteiskunnan palvelujen kuormitusta. Varautumisella voidaan lisäksi parantaa turvallisuuden tunnetta, joka on tärkeä osa kokonaisuutta. Hyvin varautunut voi nukkua yönsä levollisin mielin.

Jocka Träskbäck
hyvinvointialueen valtuutettu sekä hyvinvointi- ja kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomat -lehdessä 3.8.2022.

Julkaistu

Perintövero poistettava – tilalle luovutusvoittovero

Suomalaisen verotuksen päätavoitteena vaikuttaa olevan toimeliaisuuden karsiminen ja vaurastumisen ehkäiseminen. EU-valtioiden varallisuustilastoja vilkaistessa voidaan todeta, että muissa maissa kotitaloudet ovat huomattavasti suomalaisia varakkaampia. Meillä Suomessa verotuksen roolina on nimittäin heikentää työnteon kannustimia sen sijaan, että se loisi niitä. Perintövero on yksi yhteiskuntaa heikentävistä veroista.

Perintövero tulee poistaa, koska se on epätasa-arvoinen, tuotoltaan pieni ja aiheuttaa hankaluuksia varsinkin pieni- ja keskituloisten perheiden omaisuuden pitämiseen suvussa. Perintövero on aiheuttanut paitsi lukemattomien pieni- ja keskituloisten perheiden talousahdinkoa myös perheyritysten lopettamisia ja myymisiä pois suomalaisista käsistä.

Suomi siis verottaa itseään köyhäksi.

Nykyisessä perintöveron mallissa monet pieni- ja keskituloiset perheet menettävät perimänsä lapsuudenkodin, mummolan tai kesämökin, koska joutuvat myymään kiinteistön voidakseen maksaa valtiolle siitä lankeavat perintöverot. Perintöverot erääntyvät nimittäin maksettavaksi, vaikka perintöä ei ole vielä edes jaettu.

Pahimmissa tapauksissa tämä on johtanut perillisten ulosottoon saakka, kun perintöveron maksamiseen ei ole ollut rahaa ja vanha kiinteistö ei ole mennyt heti kaupaksi. Samalla täytyy muistaa, että perintöverotettavasta omaisuudesta on maksettu verot jo moneen kertaan omaisuuslajista riippumatta, joten kyseessä on jo nyt sosialismia irvokkaimmillaan. Tuhkatkin kuolinpesästä.

Nykyinen ongelmallinen perintövero pitäisi tulevalla hallituskaudella korvata uudella mallilla, jossa perintöä verotetaan vasta sitä myytäessä tai luovutettaessa. Se olisi reilua, eikä johtaisi perintöveron nykyisellään aiheuttamiin taloudellisiin ahdinkoihin perheissä. Perintöveron poistaminen auttaisi pitämään perheyrityksiä suomalaisessa omistuksessa ja nostaisi suomalaisten varallisuutta kaikissa tuloluokissa – siis myös pienimmissä. Myös uudessa mallissa yhteiskunta saisi rahansa, mutta perillisen ei täytyisi maksaa niitä ennakkoon saati myydä perintöään heti ne maksaakseen.

Julkaistu

Suomalaisia ei pidä verottaa köyhiksi – polttoainevero heikentää työssäkäynnin kannustimia

Pitkien välimatkojen Suomessa yksityisautoilu on välttämätön osa työssäkäyntiä ja perhearkea. Tavaroiden logistiikasta puhumattakaan. Suomen ilmastotavoitteet ovat kireät, mutta autoilijoiden kurittaminen niiden saavuttamiseksi on tehotonta. Marinin hallitus perusteli vuosituhannen suurinta polttoaineverojen kiristämistään sillä, että polttoaineen kallistuminen vähentäisi autoilua ja siten päästöjä. Väite ei kuitenkaan kestä kriittistä tarkastelua.

Suomessa ei autoilla huvikseen, vaan tarpeeseen. Kesälomareissun perhe voi vielä optimoida ja moni tänä kesänä niin tekeekin, mutta arjen liikkumisessa se ei ole aina mahdollista. Työmatkoja, kauppareissuja ja lasten kuljettamista harrastuksiin on usein hankalaa ja jopa mahdotonta hoitaa julkisella liikenteellä, eikä niitä voi jättää myöskään tekemättä. Tampereen yliopiston pro gradu -tutkielmassaan Juuso Villanen havaitsi, että polttoaineveron korotuksen teho päästövähennysten saavuttamiseksi on joustamattoman kysynnän takia rajallista. Voidaan siis todeta, että autoilijoiden rokottamisen syyt löytyvät muualta kuin päästövähennyksistä.

Marinin hallituksen esitys vahvisti jo ennakkoon polttoaineveron korotuksen iskevän kaikkein eniten pieni- ja keskituloisten suomalaisten talouteen. Lisäksi korotus rapautti työssäkäynnin taloudellisia kannustimia tekemällä työmatkoista entistäkin kalliimpia. Hintojen nousun myötä yhä useampi laskee kannattaako työssäkäynti polttoainekulujen ja verojen jälkeen. Kyseessä on siis vakava kannustinloukku varsinkin pienituloisille perheille. Nyt ollaan kriittisellä rajalla.

Hallituksen tulee ensi tilassa valmistella polttoaineverojen laskemista, jotta suomalaisten talous ja työssäkäynnin kannustimet eivät rapaudu nykyistä enempää. Myös kuljetusyritysten toimintaedellytyksiä täytyy parantaa, sillä polttoaineverojen kiristykset päätyvät suoraan kuluttajahintoihin ja inflaatio laukkaa parhaillaan villinä. Suomalaisia ei pidä verottaa köyhiksi, joten ryhtiliikkeellä on kiire.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, kunnanvaltuuston puheenjohtaja (kok.)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu mielipiteenä Aamulehdessä 28.6.2022.