Julkaistu

Kaupunkiseutu puhaltaa yhteen hiileen

Tampereen kaupunkiseudun kehitys otti juuri tärkeän harppauksen, kun seudun kaikki kunnat hyväksyivät Rakennesuunnitelma 2040+ -asiakirjan. Siinä linjataan kaupunkiseudun maankäyttöä yhdessä, jotta kaikilla toimijoilla on sama tilannekuva ja visio tulevasta. Tampereen eteläisen kaupunkiseudun kehityksessä tämä näkyy erityisen hyvin Pirkkalan ja Lempäälän välisellä alueella. Kunnat ovat nyt yhdessä sopineet, että alueen liikenneinfraa kehitetään monilla merkittävillä hankkeilla. Tärkeimpiä ovat kolmostien oikaisu, kakkoskehä sekä järjestelyratapiha ja siihen liittyvä raideliikenteen oikorata Lempäälästä Ylöjärvelle. Unohtamatta tietenkään ratayhteyttä lentokentälle.

Mikään näistä hankkeista ei tarkoita ainoastaan liikennettä, vaan kaikki tehostavat myös kaupunkiseudun maankäyttöä ja tiivistävät yhdyskuntarakennetta mahdollistamalla uusia asuin- ja yritysalueita. Hankkeilla on tietysti myös huoltovarmuudellinen vaikutus, joka on vähäistä suurempi. Suomen taloudelle tärkeän HHT-kasvukäytävän pohjoispään merkitys taloudelle kasvaa, kun yritykset saavat uusia sijoittumispaikkoja ja ihmiset uusia työpaikkoja. Tulevien maantie- ja raideyhteyksien varrelle sekä lentokentän läheisyyteen voidaan saada esimerkiksi koko Euroopan unionille tärkeän siruhankkeen teollisuutta sekä logistiikan toimijoita. Ja olisipa sijainti varsin onnistunut myös Suomen kasvavan puolustusteollisuuden tarpeisiin.

Edellä mainitut hankkeet ovat näkyneet jo vuosia päätöksentekijöiden kartoissa niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla, joten tilanne ei ole uusi. Nyt näille ratkaisevan tärkeille hankkeille on kuitenkin saatu kaikkien seudun kuntien siunaus. Tekemistä vaille valmista, joku voisi sanoa, mutta toteutuminen tulee kestämään. Pitkästä perspektiivistä kertoo asiakirjan nimikin, Rakennesuunnitelma 2040+. Tampereen valtuusto linjasi taannoin oman tahtotilansa hankkeiden toteuttamisen järjestyksestä. Ensin Lakalaiva-Sarankulman lisäkaistat, toisena kakkoskehä ja vasta kolmantena Puskiaisten oikaisu. Tampereen linjaukseen on varmasti muiden kuntien helppo yhtyä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu 28.2.2024 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Julkaistu

EU:n puolustushankintoja tarvitaan Pirkanmaalle

Euroopan unioni on haastavassa tilanteessa, kun Venäjän toimet aiheuttavat ongelmia ulkorajoilla ja kansainvälisissä toimitusketjuissa. Unionin on välttämätöntä vahvistaa omavaraisuuttaan sekä puolustusteollisuudessa että ruoan, energian, mineraalien ja puolijohteiden tuotannossa. Suomella on samalla mahdollisuus nousta tässä kehityksessä selvästi kokoaan suuremmaksi toimijaksi.

Olemme osa läntistä arvoyhteisöä, ja Nato-jäsenyyden myötä suomalaisen puolustusteollisuuden merkitys kasvaa. Euroopan unionin tulisi jatkossa keskittää puolustusteollisuuden hankintoja sisämarkkinoilleen, eli myös Suomen puolustusklusteriin. Meillä ei ole varaa jättäytyä nykytilaan Euroopan Kongoksi.

Suomessa ja varsinkin Pirkanmaalla on alalta vahvaa osaamista ja pitkää kokemusta. Täällä toimii kymmeniä kansainvälisesti merkittäviä puolustusklusterin yhtiöitä sekä ammusten ja kaluston tuotannossa että ohjelmistokehityksen alalla. Myös F-35 -hävittäjähankinta tulee sekin näkymään vielä pitkään teollisena yhteistyönä suomalaisissa yrityksissä.

Ukrainan sota muistuttaa myös ruokavarmuudesta, joka on keskeinen osa huoltovarmuutta. Maatalouden kannattavuus onkin edellytys kotimaisen ruoantuotannon tulevaisuudelle.

Unionin omavaraisuus ja kilpailukyky kasvavat lisäksi kriittisten raaka-aineiden asetuksella, joka edellyttää unionin alueella louhittavien tärkeiden raaka-aineiden määrän kolminkertaistamista vuoteen 2030 mennessä. Asetuksen mukaan peräti 40 prosenttia kriittisistä raaka-aineista täytyy jatkossa jalostaa EU-alueella ja kierrätetyn materiaalin osuus tulee nostaa 15 prosenttiin.

Suomen täytyy hyötyä Euroopan unionin omavaraisuuden kasvattamisesta lisäämällä omaa jalostustaan. Meillä ei ole varaa jättäytyä nykytilaan Euroopan Kongoksi, josta arvokkaat kaivannaiset laivataan pilkkahintaan muihin maihin jalostettavaksi ja ostetaan takaisin valmiina tuotteina.

Suomalaista jalostusarvoa nostamalla täytyy varmistaa, että tänne jää nykyistä suurempi osa raaka-aineiden arvosta. Suomen täytyy varmistaa paikkansa tämän kehityksen hyötyjien leirissä. Siihen vaaditaan aktiivista vaikuttamista sekä Suomessa että Euroopan unionissa.

Kirjoittaja on lempääläläinen yrittäjä, varakansanedustaja ja europarlamenttiehdokas (kok.).

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 17.1.2024.

Julkaistu

VPK-toiminta on tehokasta ja taloudellista

Suomen ensimmäinen palokunta perustettiin Turkuun jo vuonna 1838. Tuolloin kyseessä oli VPK, eli vapaaehtoinen palokunta. 186 vuotta myöhemmin sopimuspalokunnat hoitavat tehtäviä peräti 90 prosentissa Suomen pinta-alasta ja ovat mukana noin 60 prosentissa hälytystehtäviä. Aktiivisten VPK-harrastajien merkitys suomalaisten arjen turvallisuudelle on siten kiistaton.

Sote-uudistuksessa mediahuomio on kohdistunut pääasiassa sosiaali- ja terveyspalveluihin, mutta pelastustoimi on merkittävä osa uudistusta. Hallinnon lisäämiseen keskittynyt uudistus johti nopeasti talouskriisiin, jonka säästötoimia pyritään parhaillaan osoittamaan muualle kuin potilastyöhön. Rahojen loputtua myös pelastustoimi on nyt vaarassa joutua säästöjen kohteeksi, mutta sillä olisi kauaskantoisia seurauksia.

Taannoin uutisoitiin miten Vuoden kylänä palkitun Kalajoen Raution kylän sopimuspalokunta esitettiin lakkautettavaksi osana Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueen säästöjä. Paikalliset VPK-harrastajat olivat tämän jälkeen valmiita luopumaan yhdistystuista ja tekemään kaksi vuotta töitä euron tuntipalkalla yhteisen turvallisuuden eteen. Lisäksi paikalliset yritykset olivat valmiita maksamaan paloaseman vuokria.

Ehdotus osoittaa miten tärkeänä koko yhteisö näkee paikallisen sopimuspalokunnan roolin arjen turvaajana. Tämä tulee ymmärtää myös hyvinvointialueiden päätöksissä säästöpaineiden keskellä, kun eurot täytyy käyttää nykyistä tehokkaammin. Historia ei ole aina tae tulevasta, mutta taloudellisesti tehokas toiminta nyt on yleensä taloudellisesti tehokasta jatkossakin.

Toimin taannoin puheenjohtajana Pirkanmaan hyvinvointialueen työryhmässä, joka selvitti pelastustoimen henkilöstötilannetta. Tilanne on huolestuttava, ja juuri sopimuspalokuntien merkitys korostui taloudellisesti tehokkaana ratkaisuna. Harrastustoiminnalla on kuitenkin haasteita jo ilman säästötoimiakin, sillä ihmisten rajallisesta vapaa-ajasta kisailevat nykyisin perheiden lisäksi monet muutkin harrastukset. Tästäkin syystä palokuntien harrastajamäärät ovat olleet viime vuosina laskussa ja varsinkin arkipäivisin päivystyksiä on ollut paikoin vaikea hoitaa.

Sopimuspalokuntien korvaaminen vakinaisilla palokunnilla olisi omiaan lisäämään pelastustoimen kustannuksia, joten hyvinvointialueiden sinänsä välttämättömissä säästötoimissa tulisi keskittyä sopimuspalokuntien toiminnan kehittämiseen ja elinvoiman varmistamiseen. Silloin meillä on jatkossakin aktiivisia ja asiantuntevia harrastajia turvaamassa jokaisen suomalaisen arkea taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Koskaan ei nimittäin tiedä koska pelastajien tarve tulee omalle kohdalle.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 15.1.2024.

Julkaistu

Hyvinvointialueiden yhdistämiseen valmistauduttava

Maamme historian suurimpiin lukeutuva hallinnollinen uudistus toteutui vuoden 2023 alussa, kun sosiaali- ja terveydenhuolto sekä pelastustoimi mullistuivat sote-uudistuksen myötä. Keneltään ei ole jäänyt huomaamatta, että uudistus osoittautui nopeasti taloudelliseksi katastrofiksi. Tänä vuonna uudistuksesta arvioidaan koituvan veronmaksajille noin 1,2 miljardin euron lisäkulut. Yllätys se ei tietenkään ole, sillä hallinnon paisuttaminen ja poliitikoiden hillotolppien lisääminen luonnollisesti maksaa.

Sipilän hallituksen aloittaessa vuonna 2015 sote-uudistuksen oli määrä tuottaa kolmen miljardin euron säästöt esimerkiksi hallinnon päällekkäisyyksiä poistamalla. Vielä silloin suunniteltiin, että Suomi jakautuisi viiteen sote-alueeseen. Samana vuonna sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntijaryhmä totesi lausunnossaan, että yli 12 alueen sote-mallit eivät palvelisi sote-uudistuksen tavoitetta hillitä kustannusten kasvua. Asiantuntijat lausuivat tuolloin, että viiden sote-alueen ratkaisu kytkeytyisi hyvin erityisvastuualueiden toiminnallisiin kokonaisuuksiin. Tämän jälkeen aluepolitiikka astui kuitenkin mukaan ja vesitti uudistuksen säästötavoitteet.

Sipilän hallituksessa eräs puolueista vaati saada viiden alueen ja hallinnon sijaan peräti 18 sote-aluetta ja hallintoa. Tuolla yrityksellä sote-uudistus vielä kaatui, mutta jo seuraavassa hallituksessa sama puolue lisäsi kierroksia entisestään, ja lopulta syntyi peräti 21 hyvinvointialueen ja hallinnon Suomi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä kaupan päälle tuli vielä Helsingin oma sote-alue. Suomessa on nyt siis 22 sote-aluetta hallintoineen ja valtuustoineen, joten hillotolppien maksimointi onnistui. Sen myötä voidaan perustellusti todeta, että uudistuksen alkuperäiset tavoitteet ovat enää pelkkä kaunis muisto. Suomen kokoinen reilun viiden miljoonan ihmisen kansakunta tulisi hyvin toimeen pienemmällä määrällä hyvinvointialueita, jolloin varoja voisi ohjata hallinnon sijaan palveluihin.

Hyvinvointialueet ovat toimineet kymmenen kuukauden ajan. Miljardiluokan sote-lisälasku ja holtittomasti velkaantunut julkinen talous ovat merkkejä siitä, että poliittisessa päätöksenteossa ja hyvinvointialueiden toiminnassa täytyy ryhtyä valmistautumaan hyvinvointialueiden yhdistämiseen. Valmistautumista täytyy tehdä erityisesti tietojärjestelmissä, joiden yhdisteleminen tulee olemaan kallista ja hidasta. Yhtä lailla hallinnon muissakin rakenteissa täytyy valmistautua tulevaan. Pirkanmaa on ainoa niin sanotussa valiokuntamallissa oleva hyvinvointialue, ja tämä valinta voi johtaa merkittäviin haasteisiin hyvinvointialueiden tulevissa yhdistämisissä.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 11.10.2023.

Julkaistu

Hyvinvointialueiden tietojärjestelmiä järkeistettävä

Hyvinvointialueiden tietotekniikan kulut ovat tähtitieteelliset, mutta merkittäviä säästöjäkin on saatavissa. Hyvinvointialueella on nykyisin käytössä satoja tietojärjestelmiä, joista osa on peräisin vuosikymmenten takaa. Suomen julkisella sektorilla ylläpidetään tuhansia eri järjestelmiä, ja joukossa on merkittäviä päällekkäisyyksiä hyvinvointialueiden kesken. Ei tarvitse olla tietotekniikan insinööri ymmärtääkseen, että tällaista järjestelmien sillisalaattia ei kannata ylläpitää. Vanhojen tietojärjestelmien ylläpito ja yhteensovittaminen uusiin vie nimittäin merkittävästi resursseja. Eli veronmaksajien rahaa.

Julkisen sektorin tietojärjestelmiin vuosikymmenten varrella rakentunut himmeli tarvitsee isoa leikkuria, jotta järjestelmiä saadaan vähennettyä nykyisestä ja uusien järjestelmien myötä käytettävyys päivitetään tälle vuosituhannelle. Yksi uusi järjestelmä voi korvata useita vanhoja ja samalla parantaa käyttäjiensä työtehoa. Tekoälyn luomat mahdollisuudet tiedon louhinnassa ja koostamisessa tulee ottaa vakavasti, sillä ne hakevat vertaistaan jo lähitulevaisuudessa. Tietojärjestelmien ylläpito vie rahan lisäksi myös paljon energiaa, joten järjestelmien määrän vähentäminen on myös ympäristöteko.

Esittämäni uudistus ei tarkoita, että julkisen sektorin tulisi itse ryhtyä ICT-tuottajaksi, sillä se ei kuulu valtion tai hyvinvointialueen ydintehtäviin. Tähtitieteellisen kallis Apotti on hyvä esimerkki julkisen sektorin akilleen kantapäästä, eli hankintaosaamisen puutteesta. Tietojärjestelmien konsolidoinnissa tuleekin käyttää tilaajana tahoa, jolla on riittävän hyvä tietotekniikan hankintaosaaminen ja jolla on asiantuntemusta sote-alan tarpeista ja käytänteistä. Varsinainen tuotanto voidaan sitten tilata yksityisen sektorin yrityksiltä. Se kuitenkin edellyttää, että järjestelmät rakennetaan avoimella lähdekoodilla ja ilman riskiä ajautua niin sanottuun vendor lockiin, eli yhden kaupallisen toimijan vangiksi. Tietojärjestelmien siivoustalkoot olisi hyvä aloittaa pala kerrallaan jo aivan lähivuosina ennen kuin hyvinvointialueita ryhdytään yhdistelemään.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 7.9.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Julkaistu

Vaikuttamisen anatomia korostuu hankalissa tilanteissa

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista ja kompromissien taidetta. Mikään poliittinen ryhmä, puolue tai henkilö ei kykene tekemään muutosta yksin. Tiivis yhteistyö muiden kanssa on välttämätöntä, jos halutaan saada muutos parempaan. Sama asia koskee niin eduskuntaa kuin kunnan- ja kaupunginvaltuustoja sekä hyvinvointialueiden aluevaltuustoja. Yhteisiin asioihin vaikutetaan vain yhdessä tai ei vaikuteta lainkaan. Välimuotoja ei ole.

Ajoittain tulee eteen tilanteita, joissa jokin poliitikko tai poliittinen ryhmä ajaa itseään nurkkaan hakematta aidosti ratkaisua yhdessä muiden kanssa. Näissä tapauksissa on unohdettu, että tiukka kynnyskysymys jossain asiassa voi hankaloittaa poliitikon tai poliittisen ryhmän uusien avausten läpimenoa jatkossa. Yhteistyökyky on ratkaisevaa. Sitä joko on tai ei ole. Yhteistyöhön kyvyttömät ajautuvat vääjäämättä päätöksenteon ulkokehälle, josta käsin joutuvat jatkossa seuraamaan muiden päätöksentekoa. Samalla tulee muistaa, että valtakunnallinen politiikka on eri asia kuin paikallinen. Paikallinen yhteistyö ei ole kiinni eduskunnan jakolinjoista.

Aluevaltuuston syyskausi alkaa näinä päivinä, kun käsittelyyn tulevat muun muassa palveluverkon kehittämisen periaatteet jo heti elokuun kokouksessa. Sitä ennen eri toimielimet käsittelevät asiaa ja antavat lausuntonsa valtuustolle. Kyse on kriittisen tärkeästä asiasta, sillä siinä päätetään periaatteista, joiden mukaan Pirkanmaan sote-palvelut jatkossa sijoittuvat. Aluevaalien alla kuultiin katteettomia lupauksia muun muassa siitä, että jokaisessa kunnassa säilyisi terveyskeskus. Ikävä kyllä näillä lupauksilla ei ollut todellisuuspohjaa. Sote-uudistukseen varatut rahat eivät yksinkertaisesti riitä ja edessä on todennäköisesti palveluverkon karsintaa.

Sote-uudistus valmisteltiin edellisessä hallituksessa kovassa kiireessä, joten siihen jäi monia valuvikoja. Oikeuskansleri vahvisti viime viikolla, että lainvalmistelussa tehtiin monia virheitä. Niiden vakavuudesta kertoo, että Valvira päätti heinäkuussa ottaa koko maan kiireettömän erikoissairaanhoidon valvontaansa hoitojonojen pidentymisen vuoksi. Voidaankin todeta, että suomalaiset maksavat heikon lainvalmistelun hintaa nyt terveydellään. Orpon hallitusohjelmassa korjataan näitä ongelmia. Säästöjen lisäksi tavoitteena on, että jokainen suomalainen pääsisi jatkossa ajoissa hoitoon toisin kuin nyt. Se edellyttää resurssien tehokkaampaa käyttöä ja yksityisen sektorin ottamista mukaan lyhentämään hoitojonoja.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu 2.8.2023 Lempäälän-Vesilahden Sanomissa.

Julkaistu

Nollatoleranssi katujengien pahoinpitelyihin

Sosiaalisessa mediassa on jo pitkään levinnyt lukemattomia videoita, joissa maahanmuuttajataustaiset katujengit ryöstävät, hakkaavat, potkivat ja nyöryyttävät kantasuomalaisia lapsia ja kuvaavat teot videolle levittääkseen niitä somessa. Videot ovat siis alunperin pahoinpitelijöiden julkaisemia ja jakamia. Eilen Yleisradio nimitti näitä raakoja videoita ”tappeluvideoiksi”. Sanavalinta oli väkivallan uhrien ja kokonaisen ilmiön vähättelemistä. Puolustuskyvyttömän lapsen joukkopahoinpitely ei ole tappelu.

En jaa näitä videoita enkä suosittele muidenkaan jakavan. Sosiaalisesta mediasta videot ikävä kyllä löytyvät helposti, jos joku haluaa tarkistaa mistä on kyse. Poliisille tulee tietoja uusista tapauksista viikoittain, joten kyse ei ole mistään pienestä marginaali-ilmiöstä. Tätä äärimmäisen vakavaa asiaa ei pidä enää hetkeäkään painaa villaisella saati vähätellä, sillä Suomi on huolestuttavasti Ruotsin tiellä. Meillä tarvitaan pikaisesti nollatoleranssi nuoriso- ja katujengeihin ja niiden rikollisuuteen. Nyt on viimeinen hetki kääntää suunta, ja työ sen eteen on jo alkanut uudessa Petteri Orpon oikeistohallituksessa.

Orpon hallitusohjelma tunnistaa nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntymisen vakavaksi ongelmaksi. Hallitus on sitoutunut ottamaan käyttöön tarvittavat keinot nuoriso- ja jengirikollisuuden määrätietoiseksi torjumiseksi ja vähentämiseksi. Tämä toteutetaan kovilla ja pehmeillä toimenpiteillä ja moniammatillisesti sekä ottamalla mukaan kotien ja vanhempien kasvatusvastuun tuki. Orpon hallitus laatii vuoden 2023 loppuun mennessä toimenpideohjelman, jolla on tarkoitus katkaista nuoriso- ja jengirikollisuuden lisääntyminen Suomessa. Lisäksi Orpon hallitus koventaa rangaistuksia katujengirikollisuuteen liittyvistä rikoksista ja säätää katujengiin kuulumisen rikoksen koventamisperusteeksi.

Katujengien ja niiden tekemien rikosten vähenemisen tulisi olla kaikkien agenda. Tiedän, että se on myös rehellisten ja maassa maan tavalla elävien maahanmuuttajien toiveena. Suomi tarvitsee jatkossa merkittävää määrää työperäistä maahanmuuttoa, ja katujengien rikosten saaminen kuriin tulee onnistuessaan vähentämään polarisaatiota eri ihmisryhmien välillä. Nykysuuntaus sen sijaan lisää kahtiajakautumista. Siksi asioista täytyy viimein ryhtyä puhumaan niiden oikeilla nimillä.

Naiivin sinisilmäisyyden aika on ohi.

Työ.
Talous.
Turvallisuus.

Julkaistu

Edessä kipeitä päätöksiä

Maamme suurimmasta hallintouudistuksesta on kulunut puoli vuotta, joten nyt voimme tehdä ensimmäisiä analyysejä uudistuksen onnistumisesta. Palvelujen käyttäjiltä saatu palaute ei ole ollut mairittelevaa. Uusi hallitusohjelma pyrkii korjaamaan tilannetta monipuolisella soten korjaussarjalla ja suitsimalla holtitonta rahankäyttöä. Resurssien ollessa niukat tulee niitä käyttää erityisen vastuullisesti ja tehokkaasti, jotta kriittiset palvelut voidaan turvata myös tuleville sukupolville. Tämä tulee tarkoittamaan aluevaltuustoon valituille päättäjille myös kipeitä päätöksiä ja kompromisseja. Vaalien alla julistetut lupaukset esimerkiksi palveluverkoston pysyvyydestä tulevat jäämään monin paikoin toteutumatta. Se toki tiedettiin jo ennen aluevaaleja.

Toiveajatteluun on houkuttelevaa turvautua, kun arkirealismi on liian karvasta kertoa äänestäjille. Eräs nuori mies totesi äskettäin eduskunnassa, että ”Vastuun kantaminen on vaikeampaa kuin eläminen velaksi, jotta poliitikko saisi helpommin ääniä taas seuraavissa vaaleissa”. Naulan kantaan. Nyt olemme tilanteessa, jossa rahat on tuhlattu ja vyötä täytyy kiristää. Monen poliitikon voi olla jatkossa haastavaa kohdata esimerkiksi äänestäjiä, joille on luvannut jokaiseen kuntaan terveyskeskuksen. Nuoruudessani kaduilla oli sanonta, jonka mukaan suu teki lupauksia, joita kroppa ei pystynyt lunastamaan. Nyt on kyse eri toimialasta, mutta analogia on sama. Uskon, että suomalaiset kyllä ymmärtävät talouden realiteetit, kunhan asiasta puhutaan avoimen rehellisesti ilman katteettomia lupauksia. Raha kun ei vieläkään tule maagisesta taikaseinästä.

Äänestäjien luottamuksen saamiseksi eivät riitä vaalilupaukset, sillä luottamus täytyy ansaita uudelleen ja uudelleen. Meidät aluevaltuutetut on valittu edustamaan kaikkia pirkanmaalaisia, joten edustamme myös sinua. Jostain syystä kynnys ottaa yhteyttä aluevaltuuston asioissa vaikuttaa olevan korkeampi kuin oman kunnan asioissa. J.K. Paasikivi totesi aikanaan viisaasti, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Sama pätee myös aluevaltuustoon ja sote-uudistukseen, sillä päättäjät eivät voi puuttua ongelmiin, jos niistä ei ole tietoa. Siksi epäkohtia huomatessaan kannattaa ottaa yhteyttä valtuutettuihin, jotta sote-uudistukseen jääneitä valuvikoja saadaan korjattua. Monia epäkohtia onkin jo saatu korjattua jopa muutamalla puhelinsoitolla ja sähköposteilla, joten aktiivisuus on ollut valttia. Toiset epäkohdat tarvitsevat sen sijaan lainsäädännön korjausliikettä. Yhteistyö on kuitenkin yleensä ratkaisu.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja
konserni- ja toimitilajaoston jäsen

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 28.6.2023.