Vilpillinen yhteisön tavaramerkki, eli niin sanottu EU-tavaramerkki

Käsiini osui tänään erittäin tuore, eilen 12.3.2009 annettu, Euroopan yhteisön julkisasiamiehen ratkaisuehdotus C-529/07, jossa käsitellään vilpillisen yhteisön tavaramerkin (eli ns. EU-tavaramerkki) käsitettä sekä tällaisen vilpillisesti rekisteröidyn yhteisön tavaramerkin kumoamista ja kumoamisen perusteita. Kirjoitin samasta aiheesta jo muutama viikko sitten koskien kansallisia tavaramerkkejä.

Varsinainen yhteisön lainsäädäntö, direktiivit ja asetukset ovat alan ihmisille jo tuttua kauraa, mutta vasta nyt vilpillisen mielen käsitteestä saatiin ensimmäinen laaja kannanotto. Asian ydin on tietenkin, että ”yhteisön tavaramerkki voidaan julistaa mitättömäksi, jos hakija on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä”. Vastaava määritelmä on myös Suomen kansallisesssa tavaramerkkilaissa, jonka perusteella erään suuren mediatalon vilpillisesti rekisteröimä kansallinen tavaramerkki kumottiinkin taannoin korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tuoreessa lausunnossa asiaa tarkastellaan kuitenkin varsin laajasti EU-tasolla vertaillen eri maiden lakeja ja oikeuskäytäntöjä.

Tämän täydellisempään ajankohtaan lausunto ei olisi voinut tulla, sillä Euroopan yhteisön sisämarkkinoiden harmonisointivirastossa (OHIM tai SMHV) on parhaillaan loppusuoralla ainakin yksi tapaus, jossa suomalaisen yhtiön rekisteröimää yhteisön tavaramerkkiä vaaditaan kumottavaksi juuri vilpillisyyden perusteella. Eräs asiaan ilmeisen perehtymätön asiamies väitti taannoin, että yhteisömerkkejä eivät koske samat säännöt kuin kansallisia merkkejä, mutta tuore lausunto osoittaa kuitenkin aivan muuta. Tuore lausunto sisältääkin tapaukseen liittyen muutamia erittäin mielenkiintoisia seikkoja. Tässä pari otetta.

42. Kun otetaan huomioon, miten lainsäädäntö on järjestetty, yhteisössä täytyy olla yksi ainoa vilpillisen mielen käsite sekä asetuksen että direktiivin osalta. Asetuksen 51 artiklan mukaan sekä SMHV:n että kansallisten tuomioistuinten on julistettava yhteisön tavaramerkki mitättömäksi, jos hakija on jättänyt tavaramerkkiä koskevan hakemuksen vilpillisessä mielessä, ja molempien täytyy ilmiselvästi käyttää samaa käsitettä. Ei liioin vaikuta asianmukaiselta näiden kahden järjestelmän harmonisen vuorovaikutuksen tarpeen kannalta, että kansalliset tuomioistuimet käyttäisivät yhteisön tavaramerkkien osalta yhtä käsitettä ja kansallisten tavaramerkkien osalta toista.

46. Vilpillinen mieli on itsenäinen mitättömyysperuste. Se on myös ehdoton peruste, johon kuka tahansa muukin kuin aikaisemman oikeuden haltija voi vedota. Se ei rajoitu nimenomaisesti tai implisiittisesti vilpilliseen mieleen minkään tietyn seikan osalta. Kuka tahansa voi vaatia tavaramerkin mitättömäksi julistamista sillä perusteella, että tavaramerkkihakemus on tehty vilpillisessä mielessä, riippumatta siitä, missä yhteydessä tämä vilpitön mieli esiintyy.

55. Ruotsin hallitus väittää sen sijaan, että merkitystä ei ole tavaramerkin hakijan aikomuksella vaan tämän objektiivisella tietoisuudella: onko hän tai olisiko hänen pitänyt olla tietoinen siitä, että toinen henkilö jo käyttää samaa tai samankaltaista tavaramerkkiä. Tällä tavoin vilpillisen mielen käsitettä käytetään sen mukaan useissa jäsenvaltioissa, eli Benelux-maissa, Tanskassa, Virossa, Suomessa, Italiassa ja Ruotsissa itsessään.

Sitten vielä parit johtopäätökset, joilla vilpillisen tavaramerkin käsitettä laajennetaan aikaisemmin omaksutusta myös ”pahanilkiseen motiiviin” sekä hyvän kauppa- ja liiketavan vastaiseen menettelytapaan.

Vilpillisen mielen luonnetta koskeva johtopäätös

60. Katson näin ollen, että yhteisön lainsäädännössä tarkoitettua, tavaramerkin hakijan vilpillistä mieltä koskeva käsite

i) ei rajoitu tiettyihin erityisiin olosuhteisiin, kuten määrätynlaisen aikaisemman oikeuden olemassaoloon, tavaramerkin käyttöä koskevan aikomuksen puuttumiseen tai todelliseen tai oletettuun tietoisuuteen samankaltaisen tavaramerkin käytöstä, ja

ii) liittyy tavaramerkin hakijan subjektiiviseen motivaatioon – epärehelliseen aikomukseen tai muuhun ”pahanilkiseen motiiviin” – joka kuitenkin yleensä osoitetaan objektiivisten kriteerien (joihin edellä i kohdassa luetellut olosuhteet voivat hyvin kuulua) perusteella; se käsittää menettelytavan, joka on eettisten periaatteiden tai hyvän kauppa- ja liiketavan vastainen ja joka voidaan tunnistaa arvioimalla kunkin tapauksen objektiivisia tosiseikkoja tällaisten periaatteiden ja tapojen valossa.

Touché.

Varjoliitoa Tampereen Siilinkarilla 2009

Tänään järjestettiin parin vuoden tauon jälkeen Siilinkarin perinteinen ulkoilupäivä, jossa meillä on ollut tapana esitellä varjoliitoa Tampereen Kevytilmailukerhon tiimillä. Kahden talven loskan ja heikkojen jäiden jälkeen nyt sattuikin tulemaan lähes täydellinen talvikeli – kovaa tuulta lukuunottamatta.

Itse tein päivän aikana vain yhden lennon, ja kokeilin ottaa mukaan pienenpienen VADO-videokameran. Laitteen kuvanlaatu on kokoisekseen varsin toimiva, mutta sitä ei ole suunniteltu käytettäväksi kovissa nopeuksissa, sillä mikrofonien reiät alkoivat pitää aikamoista ininää ilmavirran osuessa niihin oikeassa kulmassa.

Varjoliito Siilinkari 2009 by Jocka

Vilpillisyys ja tavaramerkin vakiintuminen

Tavaramerkkialalla erittäin arvostettu professori Lauri Drockila on nyt vahvistanut maalaisjärkeen perustuvan näkemyksen, että vilpillisessä mielessä käytettöön otettu myöhempi tunnusmerkki ei voi käytön myötä vakiintua lailliseksi tavaramerkiksi. Ei ainakaan silloin, kun aikaisemman identtisen tavaramerkin haltija on esittänyt tämän vilpillisen käytön johdosta toistuvia vastalauseita ja kieltoja, ja kun merkin käytöstä ja omistuksesta on käyty osapuolten välillä toistuvaa kirjeenvaihtoa ja neuvotteluja.

Asiaa voisi hieman yksinkertaistaen verrata siihen, että Goljat varastaa Daavidin auton. Goljatilla on varaa ostaa varastamaansa autoon runsaasti bensaa, joten hän ajelee autolla kylän keskustassa niin paljon, että ihmiset olettavat auton kuuluvan Goljatille. Tämä siitä huolimatta, että auton oikea omistaja Daavid juoksee auton perässä kieltäen Goljatia ajamasta autolla ja vaatien autoa takaisin itselleen. Voiko siis vilpillisesti käyttöön otettu auto mielestäsi siirtyä runsaan ajamisen myötä Goljatin lailliseksi omaisuudeksi? Entä siirtyykö Ned Flandersilta varastettu porakone Homer Simpsonin lailliseksi omaisuudeksi, jos Homer käyttää poraa tarpeeksi paljon ja vaikka Flanders vaatii sitä takaisin?

Alla on muutamia otteita tähän aihepiiriin sekä vilpittömään ja vilpilliseen mieleen liittyvästä mielenkiintoisesta materiaalista. Aineiston hankkiminen monista eri lähteistä on useimmiten kovan työn takana, joten toivottavasti näistä otteista on hyötyä muillekin asiasta kiinnostuneille.

Lauri Drockila, Tavaramerkin vakiinnuttaminen, Lakimies 1977, sivu 147

”Vain siinä tapauksessa, että tavaramerkin käyttäminen — käyttäjän pitäessä vilpittömässä mielessä merkkiä omanaan — on jatkunut niin kauan aikaa ja sellaisella voimakkuudella, että voidaan olettaa merkin juurtuneen asianomaisten elinkeino- ja ostajapiirien tietoisuuteen tietyn elinkeinonharjoittajan tavaroiden erityiseksi merkiksi, on käyttäjän oikeus turvattu ilman rekisteröintiäkin.”

Lauri Drockila, Tavaramerkin vakiinnuttaminen, Lakimies 1979, sivu 651

Käsitettä vilpillinen mieli ei saateta ainakaan pääsääntöisesti yhdistää käsitteeseen vakiinnuttaminen. Vakiinnuttaminenhan tapahtuu normaalioloissa pitkän ajan kuluessa tai jaksoittain, jotka muodostavat pitkän keston. On täysin mahdollista, että merkin haltija ottaessaan tavaramerkkinsä käyttöön on tietoinen toisen sekoitettavissa olevan merkin olemassaolosta. Voipa hän nimenomaan pyrkiä käyttämään tätä asiantilaa hyväkseen. Hän pyrkii jäljittelemään käytössä jo olevaa tunnusta.”

Lauri Drockila, Tavaramerkin vakiinnuttaminen, Lakimies 1979, sivu 650

Tavaramerkin haltijan vilpitön mieli merkitsee sitä, että hän ei rekisteröimistä hakiessaan ole ollut tietoinen vanhemman vakiinnutetun merkin olemassaolosta. Jos hakija on tiennyt tai hänen olisi pitänyt tietää, että oikeus vanhempaan merkkiin oli hakemuksen tekohetkellä voimassa, ei hänen ole katsottava toimineen vilpittömässä mielessä.”

Edellä mainitun perusteella ei liene epäselvyyttä kuinka vilpillisyyttä tulee käsitellä oikeuskäytännössä. Varsinkin käräjäoikeudessa tuomareiden osaaminen on kuitenkin usein niin surkeaa, että tuomiot tehdään ja perustellaan ennemminkin mutu-tuntumalta kuin faktapohjalta.

Ravintola Belge laskutti ylimääräistä

Usein varsin vanhoillisesti verkkomaailman suhtautuvat ruokaravintolat ovat saaneet jo useampaan otteeseen kokea, että huono asiakaspalvelu voi nykyisin saada moninkertaisesti aikaisempaa suuremmat vaikutukset. Tuoreessa muistissa ovat Ravintola Lehtovaara ja Ravintola Nuevo Latino, mutta nyt joukkoon on liittynyt myös Ravintola Belge Helsingistä.

Pirkka Aunola käväisi syömässä kyseisessä ravitsemusliikkeessä ja huomasi laskun saadessaan, että häneltä oli laskutettu suuremmat hinnat kuin ruokalistassa oli mainittu. Pian selvisi, että ravintolan hinnat olivat nousseet vuodenvaihteessa, mutta ruokalistoja ei ollut päivitetty, vaikka uudet hinnat olivat olleet voimassa jo kolmen viikon ajan. Paikan vastaava ilmoitti, ettei hän voi tehdä asialle mitään. Ravintola oli siis laskuttanut asiakkailtaan liikaa jo kolmen viikon ajan, eikä ravintola ollut halukas korjaamaan tilannetta. Tarkempi tarina löytyy Jaikusta.

Pirkka suivaantui luonnollisesti kusetuksesta ja alkoi tutkia hinnastoja tarkemmin. Siinä vaiheessa portsari saapui paikalle ja määräsi hänet poistumaan ravintolasta. Loistava meisinki tosiaan. Ei taida ravintolan ovi aueta ainakaan minulle, sillä minulla ei ole mitään asiaa ravintolaan, jonka toimintatapoihin kuuluu asiakkaiden kusettaminen.

Tapahtumista on nyt pari päivää, eikä kyseinen ravintola ole tehnyt elettäkään korjatakseen tilannetta. Odotin pari päivää ennen tämän kirjoittamista odottaen, että Ravintola Belge olisi hoitanut asian jälkihoidon kunnialla kotiin, mutta näin ei käynyt ja aikaikkuna on nyt jo sulkeutunut. Ravintola Belge on ollut samasta syystä aiheena myös lukuisissa muissakin blogeissa, joista ensimmäisinä tulivat eteen Pinseri, Kulutusjuhla, Ihmiskunta, Vaiheinen ja Skitso-Janne.

PÄIVITYS klo 21.50: Pirkka kertoi tuossa alla kommentissaan, että ravintola on tänään ottanut yhteyttä ja pahoitellut tapahtunutta asiallisessa palautteessaan. Samalla esiin tuli myös mielenkiintoinen uusi seikka hintojen vaihtumisen ajankohdasta. Virheen asianmukainen pahoittelu on toki osa onnistunutta asiakaspalvelua, mutta ravintolassa tapahtumahetkellä ollut henkilökunta toimi erittäin epäammattimaisesti ja törkeästi, sillä pahoittelun sijaan asiakas ”heitettiin” ulos ravintolasta. Siihen ei tuossa vastauksessa taidettu ottaa lainkaan kantaa saati pahoitella.

Legendaarista…

Alla olevasta lehtileikkeestä tule mieleen vain, että joskus poikkeus taitaa vahvistaa säännön ja että usein tyhmyydestä todella sakotetaan. Klikkaa kuva suuremmaksi. Juttu haiskahtaa tosin hieman trollilta, mutta hauska se on siitä huolimatta.

nigeria

Ympyrä ja nuoli, siitä alkaa… Opel Bingo

Verkon uumenista löytyi hauska pilailutarkoituksessa tehty bingolappu, joka ainakin omalta osaltani olisi ollut takavuosina kovassa käytössä. Näin äkkipäätään muisteltuna tuossa olisi voinut tulla rivi jos toinenkin niiden kolmen vuoden aikana. Onneksi sitä tuli lopulta järkiinsä ja automerkki vaihtui. Opeleiden omistajat voivat tulostaa alla olevan bingolappusen ja säilyttää sitä vaikkapa hansikaslokerossa. Varmuuden vuoksi.

opelbingo

Staran tilinpäätös 2008

Nyt on tullut jälleen aika kiittää omasta puolestani kaikkia Staran lukijoita ja yhteistyökumppaneita erittäin menestyksekkäästä vuodesta 2008. Tästä on taas hyvä jatkaa, kunhan illan bileistä ja huomisen darrasta ensin selvitään.

Kuluneen vuoden aikana Stara vahvisti edelleen asemaansa Suomen suurimpana viihdealan verkkolehtenä. Vuoden 2008 aikana Starassa käytiin TNS Metrixin mukaan lähes yhdeksän miljoonaa kertaa ja sivulatauksia tehtiin yli 17 miljoonaa. Artikkeleita sivustolla julkaistiin yli kolmetuhatta. Stara-aikakauslehden levikki moninkertaistui vuoden aikana ja on nyt mukavat 30.000 kappaletta. Vuodelle 2009 odotan luonnollisesti kovaa kasvua niin verkossa kuin aikakauslehdessäkin taantumasta huolimatta tai juuri sen ansiosta, mene ja tiedä.

Onnea ja menestystä vuodelle 2009!

Stockmann sai ansionsa mukaan

Olen vältellyt pörssiyhtiö Stockmannia jo jonkin aikaa. En kuitenkaan siksi, että yritys tuputtaa asiakkailleen väkisin MasterCardeja, vaan siksi, että Stockmann varasti alihankkijaltaan sen valmistaman ja tunnetuksi tekemän kuuluisan kakun ja ajoi laittomuuksillaan alihankkijansa konkurssiin. Se siitä pörssiyhtiön rehellisyydestä ja hyvien liiketapojen noudattamisesta.

Perinteikäs Stella Konditoria valmisti maineikasta Ellen Svinhufvud -kakkua 1930-luvulta saakka ja kakku oli vakiotarjottavaa esimerkiksi presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla. Vaan eipä ollut enää tänä vuonna, koska Stockmannin kakkuvarkauden takia konditoria joutui lopettamaan toimintansa. Vaikka kakun alkuperäinen resepti ei olekaan Stellan Konditorian kehittämä, on kakku tullut laajalti tunnetuksi juuri Stellan nimeämänä ja valmistamana. Kakku yhdistetään siis kuluttajien mielissä nimenomaan Stellan kakuksi, jolloin yritykselle on nähdäkseni muodostunut kakkuun myös yksinoikeus. Käsittääkseni muut kilpailijat eivät ole valmistaneet samanlaista kakkua lainkaan.

Kauppaketju Stockmann lopetti kolme vuotta sitten Ellen Svinhufvud -kakun tilaukset konditorialta ja pian tämän jälkeen Stockmannin kuvastoon ilmestyi täsmälleen samanlainen kakku – nyt nimellä Sans Rival. Stockmann tietenkin väitti viimeiseen saakka, ettei kyse ole samasta tai samanlaisesta kakusta, mutta jokainen silmät omaava pystyi tekemään asiasta toisenlaisen päätelmän. Erityisen härskiksi Stockmannin toiminnan tekee kuitenkin se vertaansa vaikka oleva röyhkeys, jolla kakkuvarkaus on toteutettu. Jopa kopiokakun nimivalinta Sans Rival voidaan mieltää muotoon ”ei kilpailijaa”, mikä kertoo jo paljon yhtiön toiminnasta.

Nyt Markkinaoikeus on antanut asiassa tuomionsa (koko tuomio löytyy tästä) Sen mukaan Stockmann ei saa enää myydä tai markkinoida varastamaansa kakkua. Vaatimusta tehostamaan Markkinaoikeus on asettanut 250.000 euron uhkasakon. Stockmann sai siis viimein ansionsa mukaan, mutta Stella Konditoria on jo joutunut panemaan pillit pussiin pörssiyhtiön häikäilemättömän toiminnan takia. Stocka voi mahdollisesti vielä jatkaa kakkunsa myyntiä, mikäli tekevät tuotteeseen sellaisia olennaisia muutoksia, jotka erottavat kakut toisistaan tai vaihtoehtoisesti erottavat kakut muuten selkeästi toisistaan esimerkiksi pakkausmerkinnöin tai vastaavin. Tämä ei kuitenkaan enää muuttaisi sitä tosiseikkaa, että Stockmann on varastanut kakun. Tässä joitain otteita päätöksestä.

Markkinaoikeus MAO:535/08

Markkinaoikeus katsoo edellä mainitut seikat kokonaisuutena huomioon ottaen Stellan Ellen Svinhufvud -kakun olleen siinä määrin omaperäinen ja tulleen ulkomuodoltaan ja rakenteeltaan sillä tavoin tunnetuksi, että kuluttajat ovat mieltäneet sanotun kakun nimenomaan Stellan tuotteeksi.

Stockmannin Private Label -tuotteenaan markkinoille tuoma Sans Rival -kakku on kirjallisina todisteina esitettyjen valokuvien perusteella rakenteeltaan, ulkomuodoltaan, kooltaan, kuorrutteeltaan ja väritykseltään lähes identtinen Stellan Ellen Svinhufvud -kakun kanssa. Tässä suhteessa on kuvaavaa, että edes Sans Rival –kakun kehittämiseen Kakkukeisarin toimitusjohtajana osallistunut DL ei ole markkinaoikeudessa osannut erottaa sanottua kakkua ja Ellen Svinhufvud -kakkua toisistaan.

Oikeuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan kiellettyä on markkinoida jäljittelevää tuotetta, joka saattaa olla sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan tunnettuun alkuperäistuotteeseen, jollei markkinoinnissa selvästi ilmoiteta jäljittelevän tuotteen kaupallista alkuperää taikka jollei tuotetta muutoin selvästi eroteta alkuperäisestä tuotteesta.

Tämän valossa onkin hyvä tarkastella Stockmannin verkkosivuillaan ilmoittamia yhtiön perusarvoja ja vastuullisuutta, joissa korvaan särähtää erityisesti nyt tyhjäksi todettu sanahelinä eettisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta.

TULOSHAKUISUUS
Harjoitamme liiketoimintaa rahan ansaitsemiseksi; kaiken toiminnan tulee tukea tätä päämäärää. Menestyminen tuloksenteossa merkitsee osakkeenomistajille sijoituksen tuottavuutta, yritykselle liikkumavapautta ja riskinottokykyä sekä yhteisiin päämääriin sitoutuneille hyville ihmisille arvostettua työtä ja mahdollisuutta kehittyä.

VASTUULLISUUS
Toimintamme on eettisesti kestävää, oikeudenmukaista ja ympäristöarvoja kunnioittavaa.

Stockmann julkaisi tänään lehdistötiedotteen, jossa se totesi Markkinaoikeuden antaneen tiedotteessaan virheellisen kuvan Markkinaoikeuden päätöksestä. Nyt siis Markkinaoikeus on tehnyt vääryyttä Stockmannia kohtaan? Kukahan seuraavaksi? Eiköhän asia ole kuitenkin niin, että Stockmannin verkkosivut antavat yhtiön perusarvoista ja oikeudenmukaisuudesta väärän kuvan ja vastedes kannattaa asioida jossain eettisemmässä kauppaketjussa.

Markkinaoikeus MAO:535/08 Päätöslauselma

Markkinaoikeus kieltää Stockmann Oyj Abp:tä

1. jatkamasta Sans Rival -kakun tai muun vastaavan, Oy Stella Konditoria Ab:n tai sen konkurssipesän Ellen Svinhufvud -kakkuun sekoitettavissa olevan kakun markkinointia palveluvitriineissään, ellei sen kakkua selvästi eroteta sanotusta Ellen Svinhufvud -kakusta esimerkiksi palveluvitriineihin kakkujen yhteyteen sijoitettavilla kylteillä, joista ilmenee Stockmannin tuotteen nimi ja kaupallinen alkuperä, ja

2. toistamasta markkinoinnissaan totuudenvastaista ilmaisua tai väitettä, jonka mukaan sen Sans Rival -kakkua olisi tarjottu Ellen Svinhufvudin kahvipöydässä.

Kieltoja on noudatettava 17.1.2009 lukien nyt asetetun 250.000 euron sakon uhalla.