Hyvä Nokia!!

nok_vs_ericy.jpg

Suomalaisten entinen ylpeys rypee nykyisin mobiilimaailman pohjamudissa. Liiallinen ylpeys kostautui tuotekehityksen laiminlyönnillä. Samaan aikaan kilpailijat kehittivät uusia puhelinmalleja ja keräävät nyt kahmalokaupalla markkinaosuuksia Nokialta. Mielestäni Ollilan haave 40% osuudesta on täyttä puppua. Nokian osuus tulee pikemminkin laskemaan alle 30%.

Keskihintaisten puhelinten sarjassa aiemmin hyvin pärjänneellä Nokialla ei ole tuohon segmenttiin tällä hetkellä yhtään varteenotettavaa puhelinta, eikä todellisia uutuuksia ole julkaistu ikuisuuksiin. Liiallinen kikkailu business-sarjassa ei tuo taloon tarvittavaa hilloa, ja samalla muut takovat rahaa kansan puhelimilla ympäri maailmaa. Varsinkin Aasia on ilman kunnollista läppämallia pyristelevälle Nokialle surullinen tapaus.

Ensimmäinen neljännes meni penkin alle ja toinen lienee vieläkin heikompi. Nokia on luvannut julkaista vuoden 2004 aikana 40 uutta puhelinmallia. Vielä ei ole mitään tapahtunut. Jos tulossa on järkeviä malleja, Noksu voi nostaa osuuttaan ehkä jo ensi vuonna. Siihen on kuitenkin vielä matkaa…

Ylpeys käy lankeemuksen edellä” on erittäin osuva lausahdus romahtaneelle Nokian osakkeelle. Alas tullaan vielä ja lujaa samalla kun pääoma siirtyy kasvuyrityksiin, kuten Erickssoniin ja Motorolaan. Kurssiero kahdessa kuukaudessa on vaivaiset 60%… Hyvä Nokia, ei näy valoa tunnelin päässä vielä pitkään aikaan.

Taidanpa hankkia seuraavaksi Samsungin puhelimen.

Teemu Raita -settiä

Kävin viikonloppuna tekemässä Stara.fi lehteen haastattelun Teemu Raita -nimisestä uudesta popparista. Äijän sinkku Meidän maailma on soinut mukavasti radioaalloilla. Miehen esikoislevy Kuuleeko maa ilmestyi muuten sopivasti tänään. Pistä korvan taakse.

Samalla saitilla pyörivään Miss Pop 2004 äänestykseen on tullut jo piirua vaille 3 000 ääntä! Johdossa on nyt Hanna Pakarinen. Niukasti toisena on TikTakin Petra ja kolmantena Gimmelin Jenni Vartiainen. Käy äänestämässä suosikkiasi!

Talvesta kesään

Tänään oli aikamoinen ajomatka kun istuttiin 13 tuntia autossa. Erikoista siinä oli, että aamulla Lapista lähdettäessä lunta oli polveen saakka ja lisäksi pakkasta. Illalla saavuttiin Tampereelle, jossa olikin 16 astetta lämmintä ja jengi kulki paitasillaan… Kesämeisinkiä siis. Lepposaa.

Mitäs siinä, nopeasti kesäkamat kaapista ja pienelle baarikierrokselle. Huomenna ehkä Jämille lentämään kesän ensimmäiset ”maalennot”.

Kotimatkalle

Viikon setti Lapissa alkaa olla ohi. Säät ovat suosineet ja lennettykin on. Eilen viimeinen lento Pallaksen huipulta auringonpaisteessa suoraan hotellin pihalle. Siipi pakettiin ja odottamaan Jämin lentokelejä.

Nyt otetaan suunta kohti etelän aurinkoa. Edessä noin 12 tuntia autossa.

Yli 500 entryä!

Huomasin juuri, että edellinen entry oli 500. entry tässä blogissa. Paljon on Tammerkoskessa vettä virrannut… jne. Siisti rajapyykki tuokin. Seuraava tasaluku tulee sit kun on tonni täynnä.

Edelleen lomaillaan Lapissa. Eilen käytiin tsekkaamassa Ylläksen yöelämä ja todettiin, ettei koskaan enää. Ei ainakaan sesongin ulkopuolella. Aika laimeaa oli… No, vielä ehditään käydä Levillä jonain iltana.

Tänään lentokeli näyttäis suht heikolta ainakin näin aamusta. Toivotaan, että sää selkenee, että päästään temuamaan rinteeseen ja ehkä jopa ilmaan. Over and out.

Day 2 @ Pallas

Kaunis ja leppoisa päivä, vaikka ainoa lento olikin hieman heikko. Viidentoista minuutin pikapyrähdys päättyi tuulen kääntymisen takia 72 metriä lähtöpaikan alapuolelle. Prkl. No siipi läjään ja retkikunta-meisingillä takaisin ylös lumihangessa, joka upotti polveen saakka.

Loppupäivä hengailtiin mestoilla ja laskettiin mm. kaksi päällä liukurilla Romanssikahvioon. Vauhtia oli miljoona ja äijät täysin lumen peitossa. Hauskaa puuhaa. Taisi olla myös katsojilla hauskaa. Koska tuli lennettyä, taas on lupa nauttia pari ”lennonjälkeistä” olutta. Illalla ohjelmassa oli mökin vaihto isompaan, eli aikamoiset muuttopuuhat.

Varjoliitosettiä!

Tänään oli ensimmäinen päivä Pallaksella lentämässä. Keli oli helv*tin hyvä ja tuuli juuri sopiva. Saldoksi tuli vain yksi lento, mutta se oli sitäkin upeampi. Suorastaan superhieno fiilis! Parhaimmillaan ilmassa oli 12 liidintä ja siinä joukossa oli aika meisinki.

Itse pyörin Pallaksen Laukukeron rinteiden yllä tunnin ja 15 minuuttia. Mahtavuutta! Sormet alkoi jäätyä tunnin jälkeen, vaikka oli kahdet hanskat päällä. No vielä 15 minsaa ja laskuun rinteen toiselle puolelle suoraan Romanssikahvion pihaan. Sitten siipi pakettiin kymmenien uteliaiden silmäparien seuratessa. Homman kruunasi kupillinen kuumaa kaakaota auringonpaisteessa.

Illan oluet hotellilla oli tosiaan ansaittu.

Vaasa – Pallas

Eilen oli aikamoiset synttärikekkerit Vaasassa. Hauskaa oli koko rahalla. Ensin Sky Barin avajaiset, jossa olikin sit miljoona vanhaa tuttua. Illan teema oli juhlistaa minun ja kolmen muun äijän synttäreitä. Railakkaasti juhlittiinkin.

Aamulla kello 7.30 tulivat varjoliito-frendit hakemaan meitsin mukaansa. Voi vaan kuvitella, miten huono olo oli tuolloin 🙂 Nyt, kaksitoista tuntia myöhemmin ollaan mökissä Pallaksella. Takana on tuhat kilometriä ja kuusi bongattua poroa.

Täällä hengaillaan viikko ja sää näyttäisi aika hyvältä. Tarkoituksena on lentää Pallaksen rinnetuulissa. Sää näyttäisi aika lupaavalta jo huomiselle. Toivotaan, että Pekka Pouta on oikeassa. Nyt sauna päälle ja saunaolut käteen…

Suutari pysyköön…

Kiire on määre, joka kertoo, että lähettäjä tai vastaanottaja haluaa viestinsä, itsensä tai tuotteensa mahdollisimman pian perille tai valmiiksi. Ihmisillä on yleensä tietyt rajoitukset, joiden puitteissa ”kiirettä” voidaan harjoittaa. Joskus käy kuitenkin niin, että henkilö yliarvio osaamisensa, ja ottaa hoitaakseen taidoilleen selvästi liian ison paletin, eli ns. haukkaa liian ison palan.

Malliesimerkki tästä on se, että joku haluaa välttämättä saada hoitaakseen jonkun muun työnkuvaan kuuluvan asian tyyliin ”Kaikki nimilistat menevät mun kautta”, ”mä hoidan ne vippikutsut”. Homma on tähän saakka ihan ok, jos vain homma toimii.

Kun tehtävät hoitaakseen halunnut henkilö ei lopulta pystykään hoitamaan tehtäviään, syntyy iso ongelma, kun asiat jäävät hoitamatta. Tästä seuraa helposti se, että koko paletti alkaa rakoilla ja toilailusta kärsii pian koko työyhteisö. Miksi joku ottaa harteilleen duunin, jota ei osaa tai ”ehdi” hoitaa? Tehtävän, jonka joku muu olisi hoitanut alunperinkin kunnialla kotiin.

Tällaista tapauksista on lukuisia esimerkkejä niin markkinointi- ja musiikkialalta kuin ravintolamaailmastakin. Delegointi ja omien resurssien tunteminen on aina ollut esimiestehtävissä toimivien henkilöiden tärkein ominaisuus. Aina sitä ei kuitenkaan heltäkään löydy ja homma alkaa kusemaan omille jaloille.

Martti Servoa lainatakseni ”Mikä on kun ei taidot riitä. Mikä on kun ei onnistu.” Mielestäni mikä tahansa työ pitää delegoida sille, joka sen parhaiten osaa ja kykenee hoitamaan. Suutari pysyköön lestissään, eli ei kannata ahnehtia määräänsä enempää duunia.