Ovi auki, keissi jatkuu?

Olen kirjoittanut muutamaan otteeseen mielenkiintoisesta keissistä, jossa useampikin osapuoli on kiistellyt jo pidemmän ajan OVI-tavaramerkistä. Kirjoitin aiemmin myös siitä, että ensimmäisenä merkkiä lienee käyttänyt jonkinlaisessa liiketoiminnassa palveluluokkiin 35, 38 ja 41 kuuluville palveluille toiminimi Chameleon Project, joka on julkaissut Ovi Magazine -nimistä englanninkielistä verkkolehteä vuodesta 2004 saakka. En jaksaisi enää millään palata tuohon kokonaispakettiin, joka on viimein saatu Nokia Oyj:n ja Kustannus Oy Vistan välisellä kaupalla mielestäni hienosti pakettiin. Tunnen kuitenkin velvollisuudenomaista tarvetta tuoda esiin vielä pari asiaa erityisesti Ovi Magazineen liittyen. Lehti kirjoittaa nimittäin tänään näin:

We are considered a well-established magazine and trademark internationally and Ovi magazine has been reference for hundreds of sites and blogs from all around the world.

Kyseinen julkaisu on keskikokoinen verkkojulkaisu, joka ei heikon tunnettuutensa takia voi nähdäkseni vedota tunnuksen vakiintumiseen SUOMEN markkinoilla (vrt. kirjoitus: ”trademark internationally” ja ”blogs around the world”). Myös myöhemmän tavaramerkin hakijan/haltijan tietoisuuteen ko. palvelun olemassaolosta hakemushetkellä lienee vaikea vedota, koska siihen tarvitaan kylmää faktaa, eikä pelkkä mahdollisuus tällaisesta aikaisemmasta tietoisuudesta riitä tavaramerkkilain 14 § 1 momentin 7 kohdan soveltamiseen. Lehden nimen tulisi lisäksi olla joko rekisteröity toiminimi tai aputoiminimi, tai vastaavasti rekisteröity tai vakiintunut tavaramerkki. Nyt se ei ole mitään näistä.

Tästä huolimatta Ovi Magazine on julkaisemissaan kirjelmissä toistuvasti vedonnut juuri ”rekisteröimiinsä merkkeihin”. Jo aiemmin yhtiö väitti omistavansa rekisteröidyt merkit Ovi Lehti ja Ovi Magazine, mutta väite osoittautui perättömäksi. Tänään lehdessä julkaistussa artikkelissa väitetään jälleen, että Chameleon Project omistaisi lukuisia Ovi-alkuisia ”rekisteröityjä merkkejä”.

Actually he (Jone Nikula) missed that there is Ovi Lehti, Ovi Sanomat, Ovi Junior, Ovi Cartoons, Ovi iKritic, Ovi-magazine, Ovi stories, Ovi iBite and many others that belong to Ovi magazine and are registered to Chameleon Project, never forget the Ovi Bad Boys weekly radio show that is announced to all the Finnish newspapers and magazine.

Eli ”registered to Chameleon Project”. Hmmmm. Julkaisun väitteistä tulee niin sanotusti huono boogie, sillä kyseisellä toiminimellä Chameleon Project ei ole (ainakaan julkisten rekistereiden perusteella) yhtään rekisteröityä tavaramerkkiä tai aputoiminimeä. Käsittääkseni Patentti- ja rekisterihallituksen tietokantaan jäävät myös tavaramerkkihakemukset, eli toiminimi ei ole edes hakenut tavaramerkkiä käyttämälleen tunnukselle.

Herätin sisäisen tutkivan journalistini taas hetkeksi ja otin selvää mitä yhtiö mahdollisesti väitteellään tarkoittaa. Eräästä Ovi Magazinen blogista löysin viimein listan linkkejä, joissa käytettiin noita edellä mainituja ”rekisteröityjä merkkejä”. Linkkien takaa löytyi muiden muassa mainitun nimisiä blogeja tai keskustelupalstoja, jotka kaikki liittyivät kuitenkin juuri Ovi Magazineen, eivätkä missään nimessä ole vakiintuneita tavaramerkkejä. Se siis niistä ”rekisteröidyistä merkeistä”. Edellä mainittu riittänee osoittamaan, että ei Chameleon Projectillakaan ole nähdäkseni aivan puhtaat jauhot pussissaan. Siitä huolimatta toiminimi uhkailee rivien välissä jopa oikeusjutulla.

Unfortunately, through leaks to the press, we discovered that Mr. Nikula is negotiating the sale of his copycat magazine and the Ovi trademark to Nokia Corporation. We trust that this is just a wishful thought and that Nokia Corporation will search a little bit better as to what is going on behind the name Ovi magazine.

Ovi Magazine 22.5.2008

We have always believed that this was an issue of ethics should it ever come to a court house – where, as we are well-informed by experts, we can easily win the case – and it comes as a surprise that, according to leaks to the press, some representative of the Nokia Corporation said that they had never heard of us.

Ovi Magazine 22.5.2008

Jonkun kannattaisikin nyt kertoa kundeille, että tunnuksen X käyttö blogin tai keskustelupalstan nimenä ei vielä aivan riitä siihen, että tunnus saisi jonkinlaista tavaramerkkisuojaa. Ennemminkin yhtiölle tuottaa nyt negatiivista karmaa se, että se väittää lukijoilleen perusteettomasti omistavansa nipun merkkejä, joille sillä ei todellisuudessa ole minkäänlaista yksinoikeutta, eikä varsinkaan rekisteröintiä. Sinänsä on varsin mielenkiintoista, että lehden perustaja Thanos Kalamidas kertoi toissapäivänä Taloussanomille, ettei häntä ole kiinnostanut ”häiritä Nokiaa”. Nyt takki näyttäisi kuitenkin kääntyneen varsin nopeasti, ja focus onkin tänään otettu rahaan.

We are expecting their telephone call before investigating our legal rights on what they plan to pay the copycat because we want to know whether it is true and not a wishful greedy act of somebody who wants to increase his lost popularity.

Ovi Magazine 22.5.2008

Onhan tuossa vielä pienenpieni mahdollisuus saada myyty tavaramerkki oikeusteitse kumottua vilpillisesti haettuna, mutta nyt mukaan tulee myös ostajan vilpittömyys. Siihen löytyy kuitenkin kylmää faktaa Ovi Magazinen perustajan lausunnosta. Mister Kalamidas on nimittäin tainnut lausunnollaan menettää mahdollisuutensa jo ennen haastehakemuksen laatimista, sillä hän myönsi Taloussanomien haastattelussa, ettei ole ollut missään yhteydessä Nokiaan, eikä Nokia ole ollut yhteydessä häneen.

Ovi Magazinen perustaja Thanos Kalamidas kuitenkin sanoo, ettei hän ole ollut missään yhteydessä Nokiaan. Samaa sanoo myös Nokian Peura, joka ei ole kuullut lehdestä.

– Minä en ole häirinnyt heitä, eivätkä he ole häirinneet minua, Kalamidas sanoo.

Taloussanomat 20.5.2008

On ihmeellistä kuinka toimittajan yllättävä puhelu saa monien kielenkannat höllentymään enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Minulla on myös omakohtaisia kokemuksia vastaavista jutuista, joissa erään yhtiön edustajat ovat antaneet lehtiin raskauttavia lausuntoja, joita sinne ei olisi koskaan kannattanut päästää. Ilmeisesti tuollaisessa tilanteessa ollaan niin innoissaan oman nimen näkymisestä seuraavan päivän lehdessä, että esimiesten ja lakiosaston tiukat ohjeistukset tuppaavat unohtumaan ja totuus päätyy julkisuuteen. Tähän voisi todeta vain, että Over And Out.

Ovi-lehden taru päättyi tavaramerkkikiistaan

Olen seurannut blogissani Kustannus Oy Vistan Ovi-lehteä ja sen taivalta erityisesti lehden nimestä syntyneen mielenkiintoisen tavaramerkkikiistan tiimoilta. Nyt asia on taas ajankohtainen, kun huomasin tuoreen numeron jäävän Ovi-lehden viimeiseksi juuri ko. kiistan takia. Keissi on tavanomaista laajempi ja monimutkaisempi, ja siihen liittyvät kyseisen Ovi-lehden lisäksi myös suomalainen – vaikkakin englanninkielinen – Ovi Magazine -verkkolehti sekä kännykkäjätti Nokian uudehko Ovi.com -verkkopalvelu. Itse kirjoitin jo 29.8.2007, että Nokialle on tulossa tästä vielä ongelmallinen tilanne. Näin kävikin, mutta tilanne on nyt ratkennut rauhanomaisesti ja tyylikkäästi.

Ovi Magazine -julkaisulla on Ovi-tunnukseen kiistattomasti aikaisempi oikeusperuste, mutta koska lehti ei ole hakenut nimelle tavaramerkkiä, eikä myöskään nähdäkseni vakiinnuttanut tunnustaan, ei yhtiöllä ole nimeen tavaramerkkilain mukaista yksinoikeutta. Silti se teki Tanskalainen Novi Group (?) teki 28.2.2007 väitteen Vistan 29.12.2006 rekisteröimää tavaramerkkiä OVI (kuvio) vastaan. Ovi Magazinella olisi ollut varsin hyvät mahdollisuudet saada tavaramerkki kumottua tavaramerkkilain 14 § 1 momentin 7 kohdan mukaisesti, mikäli se olisi voinut näyttää toteen, että Vistan kundit olivat tietoisia julkaisun olemassaolosta omaa tavaramerkkiä hakiessaan. Novi Groupin väite hylättiin 11.12.2007 ilmeisen perusteettomana. Syytä hylkäämiseen en tiedä.

Myös Nokia Oyj haki 28.6.2007 samaa tavaramerkkiä OVI (sanamerkki), josta hakemuksesta ilmeisesti juuri Vista teki 5.9.2007 ennakkoväitteen. Sen perusteella Patentti- ja rekisterihallitus ilmoitti 19.12.2007 Nokialle, ettei merkkiä voida rekisteröidä yhtiölle ilman Vistan suostumusta, koska merkit ovat sekoitettavissa. Kun Ovi Magazinen väite Vistan tavaramerkistä viime joulukuussa hylättiin, aukesi Nokialle hyvä tilaisuus ostaa Kustannus Oy Vistan Ovi-tavaramerkki itselleen. Sen avulla yhtiö sai kyseisen Ovi-tavaramerkin ja yhtiö voisi antaa itselleen luvan rekisteröidä myös Ovi-sanamerkin.

Juuri näin onkin nyt mitä ilmeisimmin käynyt, sillä tällä hetkellä tilanne on virallisesti se, että Kustannus Oy Vistan tavaramerkistä nro 238251 OVI on vireillä siirtohakemus, jonka kohteena on Nokia Oyj. Nokian oman hakemuksen seuraava määräaika umpeutuu 4.6.2008, mutta se lienee edellä mainitun kaupan jälkeen läpihuutojuttu. Täysin toinen juttu on nyt se, aikooko Ovi Magazine tehdä väitteen kyseistä rekisteröintiä vastaan. Kyseessä on nimittäin samat tavara- ja palveluluokat (mm. 16, 35, 38, 41) ja tietoisuus aikaisemman palvelun olemassaolosta lienee helpompi osoittaa Ovi-lehden kiistan myötä. Nokialle näyttäisi olevan siten luvassa vielä toinenkin ”pakkohankinta”.

Ovi-lehden päätoimittaja Jone Nikulan tuore pääkirjoitus vahvistaa edellä mainitut olettamukset lehden nimeen liittyvistä toimista. Jone kirjoittaa, kuinka ”hyvä nimi kelpaa muillekin”.

Kävi nimittäin sillä tavalla, että Nokian verkkoportaali, Ovi sekin nimeltään, tekee tuloaan, ja Ovi-lehteä kustantavan Kustannus Oy Vistan hallitus totesi, että toisin kuin taloissa, mediamarkkinoilla ei kannata olla runsain mitoin Ovia, ei edes kahta. Näin siksi, että eri kohderyhmiä tavoittelevat Ovet vain sekoittavat kuluttajan pään, ja vaikka kuinka molemmat palveluntarjoajat hakisivatkin kahden Ovi-tuotteen rauhanomaista rinnakkaiseloa, siinä tuskin ainakaan pitkällä tähtäimellä onnistuttaisiin. Ovi nimenä on tähän asti ollut Kustannus Oy Vistan omaisuutta, mutta tätä lukiessasi se kuuluu jo Nokia Oyj:n valtapiiriin.

Jonen pääkirjoituksessa on rivien välistä luettavissa selvästi kettuuntunut kanta tapahtuneeseen. Joka tapauksessa Vista oli tilanteessa selvästi niskan päällä, joten yhtiö lienee netonnut tavaramerkin myynnillä sievoisen summan riihikuivaa. Veikkaan, että Ovi Magazinen Novi Groupin on tämän jälkeen hieman helpompi niellä katkera tappionsa tavaramerkkikiistassa.

PS: Ovi tunnetaan jatkossa nimellä Kaupungin aika.

Disclaimer: Korostan, että minulla ei ole yllä mainituista asioista minkäänlaista sisäpiirin tietoa, vaan kaikki perustuu julkisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin ja tietoihin sekä osittain myös valistuneisiin päätelmiin tapahtumien kulusta.

PÄIVITYS 20.8.2008: Äsken verkkosivustoja selaillessani olin pudota tuolilta, kun huomasin Helsingin Sanomien ja jopa Maikkarin Viihdeuutisten kirjoittaneen tästä aiheesta. Uutisten jäljet johtivat lopulta Taloussanomien ja Digitodayn artikkelien kautta tähän blogikirjoitukseeni, eli jonkinlainen skuuppi tuli kai tehtyä. Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, sillä lehdet olivat tarkistaneet faktat ja todenneet olettamukseni pääosin paikkansapitäviksi. Lisäksi Ovi Magazine vahvisti, ettei se ole ollut Nokiaan yhteydessä ja Nokia vahvisti, ettei se ole kuullutkaan Ovi Magazinesta. Kaikki saavat siis pitää tuotemerkkinsä ja elo digimaailmassa jatkuu siltä osin rauhallisissa merkeissä. Loppu hyvin kaikki hyvin. itse odotan kovasti Nokian Ovi.com -palvelun sisältöä ja sen mukanaan tuomaa mahdollista buustia mobiilipalveluiden käyttöön peruskansalaisten keskuudesssa.

PÄIVITYS 22.8.2008: Homma jatkuu seuraavassa kirjoituksessa. Lue tästä!

Mikä tekee kirjailijan?

Olen jo jonkin aikaa miettinyt missä menee kirjailijan raja. Siis missä vaiheessa joku voi sanoa kirjoittaneensa kirjan tai olevansa kirjailija? Pohdinta liittyy erääseen ammattikirjallisuuden teokseen, jonka kannen tekijätiedoissa komeilee useiden henkilön nimet. Heistä yksi on kovaan ääneen toitottanut kirjoittaneensa kyseisen kirjan, ja onhan hänen nimensäkin tosiaan siellä tekijöiden joukossa.

Muutama päivä sitten kuulin kuitenkin luotettavalta taholta, että ko. henkilö tunnetaan alan piirissä siitä, että varsinkin omiin tekemisiin lisätään roppakaupalla niin sanottua amerikanlisää lähes rajattomalla omakehulla vahvistettuna. Samalla myös muut epäilyni vahvistuivat, sillä sain tietää, että hänen panoksensa ko. kirjassa on tosiaan ollut lähinnä muutamassa kappaleessa avustajana toimiminen, kun varsinaisesta kirjoittamisesta on vastannut aivan toinen kirjan tekijätiedoissa mainittu henkilö.

Mikä siis tekee kirjailijan? Onko hengessä mukana oleminen ”kirjailua” tai onko vaikkapa faktatiedoissa avustaminen sitä? Olisinko minä kirjailija, jos olisin avustamassa suomalaisesta popmusiikista kertovaa kirjaa? Tuskin. Taidan tyytyä vain naureskelemaan moiselle touhulle sekä sille, että muutkin naureskelevat selän takana tuolle ”ammattikirjailijalle”. Toisaalta voisihan sitä liittyä joukkoon ja väittää jatkossa olevansa kirjailijan sijaan lakimies tai vaikkapa lentäjä. Olenhan käynyt monta kertaa ollut lentokoneessa. Uskoisikohan kukaan?

Jenni Vartiaisen domain suljettiin

Poptähti Jenni Vartiaisen fanit ovat saaneet viime päivinä ihmetellä idolinsa virallisen jennivartiainen.fi -verkkosivuston yllättävää sulkeutumista. Tähden toissijaisella verkkosivustolla sulkeutumisen syyksi kerrotaan “Tekniset ongelmat”.

Staran saamien tietojen mukaan kyse ei kuitenkaan ole varsinaisesta teknisestä ongelmasta. Viestintävirasto on nimittäin peruuttanut kokonaan Jennivartiainen.fi -verkkotunnuksen, koska se oli rekisteröity verkkotunnuslain vastaisesti.

Lue koko juttu tästä!

Effi: Lex Tanja Karpela vaarantaa ihmishenkiä

Tanja Karpelan masinoima Lex Karpela on alusta saakka tiedetty kaikin puolin ”vialliseksi” laiksi, jonka ei olisi ikinä pitänyt päästä läpi eduskunnassa. Nyt tuohon vilunkipelillä läpi viettyyn lakiin on kuitenkin tullut uusia piirteitä, kun se näyttää vaarantavan kansalaisten perusoikeuksien lisäksi myös ihmishenkiä. Lue koko juttu tästä!

PS: Eihän sitä muuten Miss Suomeksi ja kulttuuriministeriksi pääsisikään…


Ilta-Sanomat oikeuteen kuvavarkaudesta!

Petu lähetti vinkin vajaa vuosi sitten alkaneeseen keissiin, jossa Ilta-Sanomat oli julkaissut luvattomasti valokuvan, jonka ottaja ei ollut lähettänut kuvaa lehdelle saati antanut lupaa sen julkaisemiseen. Kuvaaja oli päivää aiemmin tarjonnut kahta kuvaansa Hesarille, joka osti kuvista toisen. Seuraavana päivänä (31.5.2007) ostamatta jäänyt kuva julkaistiin luvattomasti Ilta-Sanomat -lehdessä puolen sivun kokoisena ”lukijan kuvana”. Ilta-Sanomat kuuluu Hesarin kanssa samaan Sanoma-konserniin. Kuvaa ei siis lähetetty lainkaan Ilta-Sanomille, eikä lehdellä ollut mitään oikeuksia kuvaan.

Kuvan ottajan mukaan Ilta-Sanomien toimituspäällikkö oli asiasta kuultuaan todennut närkästyneenä ”Jos tänne kuvia lähetetään, ovat kaikki oikeudet heillä” ja mahdollisista tulevista toimenpiteistä ”Se tulee olemaan pitkä prosessi ja yhteydessä ollaan Ilta-Sanomien lakiosaston kautta”. Lopulta toimituspäällikkö jopa myönsi lehden varastaneen kuvan, sillä hänen mukaansa kuva oli löydetty kuvaajan nettisivuilta uutisvinkin perusteella. Kuvaaja päätti palauttaa Ilta-Sanomat ruotuun, ja sen seurauksena Helsingin kihlakunnansyyttäjä nosti asiassa syytteen tahallisesta tekijänoikeusrikoksesta. Ei siis mikään mitätön keissi.

Otin tänään itse yhteyttä Helsingin käräjäoikeuteen, josta vahvistettiin kyseisen jutun vireilläolo ja että kyseessä on tosiaan Ilta-Sanomia koskeva rikosepäily. Varsinaiset asiakirjat ovat salaisia istuntoon saakka, joten niihin en päässyt vielä käsiksi. Mikäli keissi kiinnostaa, niin sen diaarinumero on käräjäoikeudessa R07/10687.

Tapauksen oikeudenkäynti on Helsingin oikeustalolla Ruoholahdessa 28.8.2008 klo 09.00 salissa 504. Paikalle on vapaa pääsy. SAAMANI TIEDON MUKAAN JUTTU ON SOVITTU OSAPUOLTEN VÄLILLÄ 25.8.2008.

Ilta-Sanomien toiminta ei ole mitään uutta. Olen itsekin blogissani ruotinut erityisesti juttuvarkauksia jo lukuisia kertoja. Tosin kokemukseni mukaan Alma Median omistama Iltalehti toimii vastaavissa keisseissä vieläkin leväperäisemmin. Itse olen kiistellyt molempien kanssa useampaan kertaan, Iltalehden kanssa jopa Julkisen sanan neuvostossa saakka, ja saanut joka kerta asiaankuuluvan korvauksen. Oikeuteen saakka ei ole vielä pitänyt lähteä, vaikka sekin on tietenkin toimiva vaihtoehto, jos juttu ajautuu tällaiseen umpikujaan. Tulee kuitenkin muistaa, että Julkisen sanan neuvosto ottaa käsiteltäväkseen vain asioita, joita ei tulla myöhemmin viemään oikeuteen. Näistä tulee valita siis vain toinen.

Lakiosastolla uhkailu on lapsellista pelleilyä, johon ei tule missään nimessä kompastua, vaan ennemminkin saada lisää virtaa asiansa ajamiseen. Lehtien toimituspäälliköt, toimitussihteerit ja päätoimittajat ovat useimmiten täysin ratapihalla oikeudellisista seikoista, joten uhkailuja ei kannata kuunnella lainkaan, vaan ottaa heti yhteys esimerkiksi Julkisen sanan neuvostoon, Journalistiliittoon tai asianajajaan.

Olen jo vuosien ajan ihmetellyt, kuinka ”joillain isoilla mediataloilla” voi olla niin suuri dinosaurus-kompleksi, että yhtiö on valmis menemään oikeuteen saakka nolaamaan itsensä, kun pieni yrittäjä tai yksityinen henkilö ei ole antanut uhkailujen ja lakimiesarmeijan edessä periksi. Elokuun lopussa nähdään kuinka käy tässä Ilta-Sanomien kuvakeississä.

Huh huh, El Camino Del Rey

Minulla ei ole koskaan ollut kovin suurta korkeanpaikan kammoa, mutta ainakin tämän videon perusteella jotain pientä pelkoa on takamuksessa. Tuonne en menisi ikimaailmassa ja mistään rahasta. Hulluja ovat….

Xbox 360 ja Apple Cinema HD eivät yhteensopivia

Sain viimein tehtyä päätöksen PlayStation 3 ja Xbox 360 -pelikonsoleiden välillä, ja päädyin lopulta Xboxin tuotteeseen useammastakin syystä. Ensinnäkin Pleikan puuttuva tuki PS2-peleille on niin suuren luokan moka, että se vaikutti päätökseen merkittävästi. Toinen keissi oli, että oikeanlaista Pleikkaa ei sattunut olemaan Verkkokauppa.comin hyllyssä. Yksi tärkeä valintakriteeri oli myös se, että minulla on Xbox 360 pelejä valmiiksi rivissä ehkä 25 kappaletta ja PS2:n pelejä ehkä 30 kappaletta, kun PS3:n pelejä on vain kaksi.

Tarkoituksena on ollut alusta saakka hankkia lähiaikoina myös Sony Bravian 42″ tai 47″ telsu, mutta olin jotenkin kuvitellut, että 23″ Applen Cinema HD -näyttö voisi toimia siihen saakka pelikonsolin tilapäisenä näyttönä. Toisin kuitenkin kävi, sillä Applen näyttö ei yllättäen tue lainkaan HDCP-protokollaa, joten siihen on aivan turha yrittää liittää Xbox 360 tai PlayStation 3 -pelikonsoleiden kaltaisia lisälaitteita HDMI-DVI -sovittimilla tai muilla kikkareilla. Aika noloa touhua Applelta, vaikka näyttö on toki tarkoitettu vain työkäyttöön jo pelkän vasteajankin perusteella.

Nyt pitänee takoa Liberty Cityn katuja 32″ telsun ruudulta, mikä ei tietenkään ole paras mahdollinen elämys, mutta menettelee. Mikäli suunnitelmissasi on siis lisänäytön hankkiminen myös pelikäyttöön, kannattaa suunnata tutkailut suosiolla muihin kuin Applen tuotteisiin. Esimerkiksi Dellin tuotteet vaikuttavat olevan selvästi edullisempia ja teknisesti huomattavasti monipuolisempia. Lisämatskua aiheesta tietenkin vanhasta kunnon Googlesta.

Voihan hittolainen

Suomalaisen ruokatalo HK:n markkinointiväki on varmasti enemmän kuin kettuuntunutta yhtiön parhaillaan meneillään olevan kampanjan takia. Firmalla on nimittäin käynyt uskomattoman huono tuuri. Samasta onnettomasta yhteensattumasta on irronnut jo lukuisia herjoja, joita en tosin tässä viitsi mainita…