Ideologinen autovastaisuus näivettää Tampereen keskustaa

Tampereella on ollut jo yli viiden vuoden ajan käynnissä yksityisautojen vastainen liike, joka on aiheuttanut tähän mennessä paljon vahinkoa keskustan yrityksille ja elinvoimalle. Vuonna 2014 käynnistynyt autovastainen kampanja alkoi jo vuosia ennen ratikkapäätöstä, joten pelkästään ratikkaa tilanteesta on turha syyttää. Kyse on nimittäin laajemmasta ideologisesta autovastaisuudesta, joka on ollut alusta saakka vihreän liikkeen ytimessä ja päässyt lopulta soluttautumaan tamperelaisen päätöksenteon ytimeen.

Keskustan elinvoima näyttää olevan Tampereella ainoastaan sivuseikka, sillä kaupunkipolitiikan päätavoitteena on ollut viime aikoina yksityisautoilun estäminen kaikin keinoin. Hämeenkadun sulkeminen yksityisautoilta kesäkuussa 2014 aloitti tapahtumasarjan, jolla ostovoimaiset asiakkaat ajettiin pois Hämeenkadun ympäristöstä. Ratikan on määrä aloittaa liikennöinti 2021, eli seitsemän vuoden näivettämisen jälkeen. Toivoa sopii, että ratikka toisi keskustaan viimein takaisin ostovoimaa ja asiakasvirtoja. Mitään takeita siitä ei ole, mutta meidän kaikkien sopii toivoa keskustan palautumista entiseen asemaansa. Pidetään siis yhdessä peukkuja. Lienee kuitenkin liikaa toivottu, että Hämeenkadulta jo lähteneet kauppajätit palaisivat nopeasti takaisin.

LUE MYÖS: Yrittäjät jättävät uppoavan keskustan Tampereella (17.2.2015)

Hämeenkadun vähittäiskaupan alasajon jälkeen autovastainen liike huomasi, että he voivat seuraavaksi käyttää Ratapihankadun purkukuntoista rötisköä, niin sanottua tavara-asemaa, ideologisen tavoitteensa välineenä. Vuosikymmeniä tyhjäkäytöllä maisemaa rumentamassa seissyt kivikasa olikin yhtäkkiä suojelemisen arvoinen, mutta vain sen autoilulle aiheuttaman haitan ansiosta. Mitään todellista arvoa tönöllä ei ole koskaan ollut. Asuin itse aivan tavara-aseman naapurissa 15 vuoden ajan, eikä kukaan tuolloin vaatinut sen pelastamista, kunnes rakennuksesta tuli sattumalta kaupunkipolitiikan vihreä pelinappula. Nyt vakavissa talousvaikeuksissa oleva kaupunki polttaa useita miljoonia euroja tuon rötiskön siirtämiseen. Rahat käytetään siis homeisen kivikasan siirtoon sen sijaan, että niillä olisi palkattu esimerkiksi opettajia tai lastenpsykiatreja. Varsinainen arvopohja.

”Tammelantorille parkkipaikkojen menettäminen olisi kuolinisku.”
– torikauppias Mauno Laihonen 15.1.2020

Nyt Tamperelainen uutisoi, että Tampereen kaupungin jopoväki on valinnut seuraavaksi uhrikseen legendaarisen Tammelantorin, joka on yksi koko Suomen tunnetuimmista toreista. Ensin autoilijoiden merkittävä ostovoima ajettiin pois ydinkeskustasta ja nyt aivan sama hanke on menossa Tammelassa. Joku on nimittäin saanut yllättäen ja vastoin aiemmin luvattua päähänsä poistaa jo vuoden 2020 aikana Tammelantorin kadunvarsien 61 parkkipaikasta 50, jolloin jäljelle jäisi vain 11 parkkipaikkaa. Hämeenkadun parkkipaikkojen poistamisen ymmärsin, koska suoraan kadun alle tuli Hämpin Parkki. Tammelantorin tilanne on kuitenkin täysin toinen, koska vaihtoehtoista pysäköintiä alueella ei ole. Yhtään perusteltua ja kriittisen tarkastelun kestävää syytä alueen parkkipaikkojen poistamiselle ei siis ole olemassa. Pinninkatu ei ole koskaan ollut merkittävä pyöräreitti, mutta nyt parkkipaikat ollaan siitä huolimatta vaihtamassa pyöräbaanoiksi.

Tampere on saanut tartunnan Helsingissä jylläävästä viherviruksesta, jonka näkyviin oireisiin lukeutuu yksityisautoilun estäminen huolimatta terveestä järjestä, näivettyvästä elinvoimasta ja veronmaksajille koituvista kustannuksista. Ensin Tampereella ideologisen autovastaisuuden alttarille uhrattiin Hämeenkatu ympäristöineen, ja seuraava uhri on Tammelantori.

LUE MYÖS: Hämeenkatu näivettyi – autoileva ostovoima siirtyi kauppakeskuksiin (14.11.2019)

Muutin Tammelaan vuonna 1996 ja asuin jo pelkästään Pinninkadulla 15 vuoden ajan yhteen menoon. Olen edelleen mukana siellä sijaitsevassa taloyhtiössä, joten olen seurannut tarkasti Tammelan kehitystä jo vuosikymmenien ajan. Viime vuodet tiiviisti myös Viiden tähden keskusta ja Pinnin pihat -hankkeita, joista varsinkin ensin mainittu on todella hieno hanke. Tähän saakka Tammelan alueen asukkaille on kerrottu, että Tammelantorin ympäristön parkkipaikat poistuvat vasta maanalaisen toriparkin valmistumisen myötä. Silloin parkkipaikkojen vähentäminen onkin mielestäni perusteltua. Tammelantorin kadunvarsien pysäköintipaikat ovat tärkeitä monille asiakkaille, sillä kaikki eivät kulje bussilla tai jopolla. Parkkipaikkojen poistaminen ilman vaihtoehtoista pysäköintiä olisi siten kaupungilta omaan polveen puukottamista.

Porissa päätettiin viime viikolla muuttaa pysäköinti kauppatoria ympäröivillä kaduilla maksuttomaksi. Syykin oli vanha tuttu: ”Elinvoimaisuuden vahvistamiseksi keskusta-alueella on mahdollista toteuttaa myös aikarajoitettua lyhytaikaista pysäköintiä.” Pysäköinnin helpottaminen vahvistaa siis elinvoimaa. Jopoa ei kannata keksiä aina uudelleen.

Nyt Tampereella täytyy ottaa järki käteen, ettei Tammelantorin elinvoimalle käy yhtä huonosti kuin Hämeenkadulle kävi. Pinninkadun pysäköintipaikat voidaan toki poistaa, mutta vasta Tammelantorin pysäköintilaitoksen jo valmistuttua. Näin alueen asukkaille on aiemmin kerrottu ja niin täytyy myös käytännössä toimia. Tammelantori on osa upeaa Viiden tähden keskusta -hanketta, jossa Tampereen ydinkeskusta siirtyy hiljalleen kosken itäpuolelta länsipuolelle Tullin alueelle. Pyöräbaanat voivat siis hyvin odottaa kunnes toriparkki on valmis.

Ostovoima liikkuu autolla, ei Jopolla.

Osanottoni suomalaisille opiskelijoille

Osanottoni suomalaisille opiskelijoille. Moni heistä äänesti Vihreitä, koska puolue lupasi vaaleissa hyvää ja kaunista. Etunenässä oli hurja lupaus opintorahan korottamisesta peräti kolmanneksella. Hallitusneuvottelujen jälkeen moni opiskelija riemuitsi tulevista rahavirroista, kun Vihreät päätyi hallitukseen lunastamaan opiskelijoille antamiaan lupauksia. Kuinkas sitten kävikään?

Ennen vaaleja Vihreät piti oppositiossa koulutuksen puolesta kovaa ääntä ja lupasi opintorahan korotuksen lisäksi myös niin sanotun koulutusmiljardin. Tämä siitä huolimatta, että Vihreät olivat itse vuonna 2013 mukana leikkaamassa koulutuksesta jäätävät 1,5 miljardia euroa. Tuolloin Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö nimitti maan historian suurinta koulutusleikkausta rakenteiden uudistamiseksi ja antoi niille puolueensa siunauksen.

Nyt, vuonna 2019, Vihreät lupasi vaalikampanjassaan nostaa merkittävästi opintorahaa. Luonnollisesti lupaus vaikutti opiskelijoiden äänestyskäyttäytymiseen, sillä kukapa ei haluaisi antaa ääntään rahavirtojen edessä. Eläkeläiset eivät ole ainoa ihmisryhmä, jotka valitsevat mielellään eniten rahaa lupaavan puolueen. Puhdasta huutokauppaa äänistä siis.

Nyt kävi kuitenkin niin, että siinä missä demarit pettivät eläkeläiset vappusatasellaan joutui myös Vihreät hallituksessa heti ensitöikseen pettämään opiskelijoille antamansa lupauksen, jonka se toki tiesi mahdottomaksi toteuttaa jo lupausta antaessaan. Luvattua opintorahan korotusta ei ole koskaan ollut tulossa, ja nyt ministeri Maria Ohisalo joutui myöntämään asian julkisesti. Opiskelijoiden äänet tuolla lupauksella saatiin kuitenkin ostettua. Vihreissä toivotaan nyt hartaasti, että seuraaviin vaaleihin mennessä opiskelijat eivät enää muistaisi mitä nyt tapahtui.

Tällainen oli Vihreiden koulutuslupaus.

#koulutuslupaus
#vaalivalhe

Itse kannatan erittäin vahvasti koulutukseen panostamista, mutta en voisi lähteä ostamaan ääniä jo valmiiksi katteettomiksi tiedetyillä lupauksilla. Siinä missä Antti Rinne tiesi, että vappusatanen on mahdoton toteuttaa, tiesi myös Pekka Haavisto, että opintorahan korotus kolmanneksella oli alunperinkin mahdoton toteuttaa. Pelkkä tahto ei nimittäin riitä, kun rahaa ei ole. Toivon hartaasti, että seuraavien vaalien alla ei enää lähdetä samanlaiseen huutokauppaan kuin vihervasemmisto nyt, sillä miljardit ovat pikkurahoja, kun eri ihmisryhmille luvataan enemmän kuin edellisellä kerralla. Äänestäjien kannattaa seuraavissa vaaleissa muistaa nyt petetyt lupaukset ja miettiä itsekin voivatko toinen toistaan hurjemmat lupaukset pitää paikkaansa. Usein jo maalaisjärki riittää paljastamaan vaalivalheen.

#ryhtiliike
#vaalit2021

Vihreät nopeuttaa ilmastonmuutosta – kaksinaismoralismin ennätys?

Luulitko Vihreitä ympäristöpuolueeksi? Entä ilmastopuolueeksi? Luulitko Vihreiden olevan huolissaan päästöjen lisääntymisestä? Entä hiilijalanjäljestä? Ennen kaikkea luulitko Vihreiden pyrkivän hidastamaan ilmastonmuutosta?

Luulit väärin.

Vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavisto vahvisti tänään, että Vihreät kiihdyttävät politiikallaan jatkossakin ilmastonmuutosta. Vihreät on jo vuosikymmeniä tehnyt ilmastohaitallista politiikkaa vastustamalla kiivaasti ilmastoystävällistä ydinvoimaa. Itsestään lumevaikutusta ympäristöpuolueena mielellään levittävä vasemmistopuolue on vastustanut ydinvoimaa jo vuosikymmenten ajan, eli kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö.

Olin itse ennen tätä päivää tarpeeksi naiivi luullakseni, että taannoinen erittäin huolestuttava IPCC-ilmastoraportti olisi tuonut viimein hitusen järkeä Vihreiden ydinvoimakantaan.  Kansainvälisen ilmastopaneelin mukaan ydinvoima on yksi keskeisimmistä ilmastomuutoksen ratkaisukeinoista, koska se on kaikkein ilmastoystävällisin vaihtoehto tuottaa suuria määriä energiaa. Luulin siis itsekin, että maailman parhaiden asiantuntijoiden ilmastoraportti olisi saanut Vihreät viimein ymmärtämään, että heidän politiikkansa nopeuttaa ilmastonmuutosta ja on haitaksi meille jokaiselle. Erityisesti se on haitaksi tuleville sukupolville, joiden minä haluan voivan yhä asua tällä planeetalla.

Olin kuitenkin väärässä.

Pekka Haavisto nimittäin vahvisti tänään Yleisradion TV1:n Ykkösaamun haastattelussa, että Vihreät eivät ole muuttamassa ydinvoimakantaansa. Puolue ilmoitti, ettei se suostu rakentamaan Suomeen tulevaisuudessa lisää ydinvoimaa. Ei vaikka ydinvoiman myötä Suomessa päästäisiin siirtymään ilmastonmuutoksen kannalta merkittävästi vähemmän haitalliseen, eli käytännössä nollapäästöiseen energiamuotoon.

”Ydinvoima on yksi keskeinen ratkaisukeino, koska se on yksi vähäpäästöisimpiä teknologioita, kun katsotaan eri teknologioiden elinkaaripäästöjä. Ilmastonmuutoksen torjuminen on akuutti asia, jonka ratkaisemisessa tarvitaan kaikkia vähäpäästöisiä teknologioita.”
– Aalto-yliopiston energiatekniikan professori Sanna Syri

Haaviston mukaan Vihreiltä ei ole tulossa muutosta kriittiseen ydinvoimakantaan siksi, että ydinvoiman osuus tulee puolueen mukaan olemaan tulevaisuudessa pieni. Selitys ontuu pahasti. Totta kai ydinvoiman osuus tulee olemaan pieni, JOS  Vihreät pääsisivät jostain syystä toteuttamaan ympäristöhaitallista politiikkaansa ja voisivat pakottaa Suomen käyttämään ydinvoiman sijaan saastuttavampia energiamuotoja. Vihreiden tavoitteena on energiakulutuksen merkittävä leikkaaminen, mutta se on kuin tavoite lottovoiton voittamisesta. Me satumme asumaan Suomessa, jossa sattuu olemaan talvisin melkoisen kylmä.  Kuten vaaliteemoissani totean, on meidän teollisuutemme maailman ellei puhtain niin ainakin puhtaimpien joukossa. Teollisuudesta on siis vaikea nipistää enää lisää.

Esimerkiksi Uudellamaalla käytettävästä kaukolämmöstä ja sähköstä tehdään nykyisin peräti puolet kivihiilellä. Varsinais-Suomessa määrä on peräti 70 prosenttia. Siinä on 70 prosenttia liikaa. Suomen nykyinen hallitus onkin halukas luopumaan haitallisesta kivihiilestä, joten energiaa täytyy jatkossa tuottaa ilman sitä. Eli selvästi nykyistä puhtaammin. Kaikkien puolueiden tulee ajaa uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämistä energiatuotannosta, mutta hiilivoiman korvaaminen uusiutuvilla on yksinkertaisesti mahdotonta, koska niiden kapasiteetti ei yksinkertaisesti riitä. Ydinvoima on tarvittavan energian tuottamiseen ainoa ilmastoystävällinen tapa, ja sen vastustaminen on kuin lentäisi sadalla Boeing 747 -jumbojetillä 24/7 ympyrää Helsingin taivaalla Vihreiden logot kyljissä.

Ilman kivihiilestä luopumistakin jokaisen pitäisi ymmärtää, että Suomen nykyisen ja rakentumassa olevan ydinvoiman määrä ei tulevaisuudessa riitä vastaamaan tarpeeseen. Kivihiilestä luopuminen nostaa tuota kulmakerrointa moninkertaiseksi. Suomen nykyiset ydinvoimalat alkavat vanhentua, ja Vihreät vastustavat uusien rakentamista. Kahdesta nykyisestä reaktorista kaksi on tällä tietoa sammumassa jo ennen vuotta 2040, joten niiden korvaavien kanssa alkaa olla jo nyt kiire. Olkiluodon kohdalla olemme nimittäin viime vuosina nähneet, että uuden ydinvoimalan rakentaminen kestää päätöksineen jopa vuosikymmeniä. Siksi IPCC-ilmastoraportin sisältö tulisi ottaa vakavasti jo nyt, eikä vasta sitten, jos Vihreät joskus hamassa tulevaisuudessa pääsevät toteuttamaan ilmastohaitallista politiikkaansa.

Sähköntuotannon elinkaaripäästöt, Lähde: IPCC-raportti

Tänään Pekka Haavisto teki lausunnollaan Vihreille karhunpalveluksen, joka jättää varjoonsa niin Touko Aallon homoklubilla läpsimiset, Ville Niinistön metsään lavastetut pöllöt kuin Emma Karin perättömät Iljettävää!-huutelut eduskunnan portailla. Haavisto nimittäin iski rätin päin Vihreiden omien kannattajien kasvoja vahvistamalla, että puolue ajaa ilmastonmuutoksen nopeuttamista. Kaikki tähän mennessä esitetty moraalisaarnaus, hyvesignalointi ja liikenteen päästöjen kritisointi ovat pelkkiä leivänmurusia, kun niitä verrataan ydinvoiman vastustamisen aiheuttamiin ilmastohaittoihin.

Jos joku epäilee tätä, niin kannattaa ottaa pikainen vilkaisu Saksan nykyiseen tilanteeseen. Siellä hallitus päätti taannoin sulkea ydinvoimalat. Energiewende-päätös on tarkoittanut käytännössä sitä, että saksalaiset tuottavat nykyisin kolmanneksen sähköstään erittäin saastuttavalla kivi- ja ruskohiilellä. Alunperin ympäristöystävälliseltä vaikuttanut päätös kääntyi siis itseään vastaan, kun ilmastoystävällinen ydinvoima jouduttiinkin yllättäen vaihtamaan kaikkein pahimpiin ilmaston saastuttajiin.

”Saksan Energiewendeä voi käyttää surullisena esimerkkinä siitä, miten voi käydä, jos ideologia on tärkeämpää kuin todellisuus. Saksan päätös purkaa ydinvoimalat on johtanut siihen, että uusiutuva energia on korvannut ydinvoiman, ei fossiilista energiaa. Lopputuloksena päästöt ovat vähentyneet marginaalisen vähän.”
Turun Vihreät 6.3.2017

Ydinvoiman vastustamisen merkitys vihreiden agendassa vahvistui jokaiselle viimeistään silloin, kun puolue päätti taannoin luopua hallitusvastuusta, koska hallitus antoi vihreää valoa uudelle ydinvoimalle. Vihreät lähtivät siis hallituksesta ovet paukkuen, koska hallitus halusi hillitä ilmastonmuutosta valitsemalla Suomelle ja suomalaisille kaikkein ilmastoystävällisimmän energiamuodon. Kuulostaa Putouksen sketsiltä, mutta on ikävä kyllä totta.

Tulevat sukupolvet tuskin kiittävät Vihreitä.

Meidän suomalaisten tulee ottaa ilmastonmuutos vakavasti. Suomessa on maailman puhtain ilma, ja olemme laskeneet viime vuosina CO2-päästöjä eniten koko Euroopassa. Olemme siis hoitaneet omat asiamme hyvin. Omien toimenpiteiden lisäksi Suomen tuleekin jatkossa ottaa edelläkävijänä maailman ilmastoasioiden johtajuus ja näyttää muulle maailmalle miten ilmastoasioita voidaan ratkaista tehokkaaasti. Suomalainen teollisuus on puhtaimpia maailmassa, ja tuota osaamista meidän tulee jatkossa viedä maailmalle, jotta teollisuudesta saadaan puhtaampaa. Näin Suomi voi tehokkaimmin vaikuttaa koko planeetan ja uusien sukupolvien tulevaisuuteen.

Karuakin karumpi Caruna – kuka siitä olikaan vastuussa?

Viime viikkoina sosiaalisessa mediassa on kritisoitu kovaan ääneen Suomen historian suurimpiin kuuluvaa taloudellista puhallusta, eli Fortumin sähköverkkojen myyntiä Carunalle. Monissa keskusteluissa on väitetty, että kauppa olisi ollut Kokoomuksen Jyrki Kataisen käsialaa. Totuus on kuitenkin hieman toisenlainen, joskaan ei välttämättä ainakaan Vihreiden mielestä yhtä raflaava.

Iltalehti 3.2.2016

Todellisuudessa Carunan kaupan nimittäin valmistelivat vuonna 2013 valtion omistajaohjauksesta vastanneet vihreiden ministerit Pekka Haavisto ja Heidi Hautala. Pääministeri Katainen, valtionvarainministeri Vapaavuori ja muu hallitus ovat toki hyvin todennäköisesti olleet tietoisia suunnitelmista. Olen ollut viime päivinä hieman yllättynyt miten voimakkaasti Vihreät yrittävät kiistää päivänselvät tosiseikat puolueen osuudesta Carunan katastrofiin. Sitä on nimitettu muun muassa ”Haavisto-kortiksi” ja ”populistiseksi potaskaksi”.

”Aina kun tästä nousee haloo, joku kaivaa tämän Haavisto-kortin esiin. Hän toteutti esimiestensä näkemykset. Hautalan ja Haaviston syyttäminen on populistista potaskaa.”
– Facebook-kommentti 3.2.2018

Keskustelu jatkukoon, mutta toivottavasti faktapohjalla.

Selvittelin jo aikoinaan ihan mielenkiinnosta Caruna-kaupan taustoja mielestäni melko tarkasti useista julkisista lähteistä. Tuolloin selvisi, että katastrofaalisin virhe asiassa tehtiin hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa 11. joulukuuta 2013. Silloin päätettiin muuttaa Fortumin sähköverkkojen strategista intressiä niin, että muutos mahdollisti sähköverkon myynnin myös ulkomaiselle yhtiölle, eli myös tulevalle Carunalle. Ennen kokousta intressin muuttamisesta kysyttiin mielipiteitä eri ministeriöiltä, kuten esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriöltä.

Fortumin strateginen intressi oli tuohon saakka ollut ”Sähkön tuotannon ja jakelun toimivuuden eli energiansaannin häiriöttömyyden varmistaminen myös poikkeusolosuhteissa”, joka kuitenkin muutettiin talouspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa muotoon ”Sähkön tuotannon häiriöttömyyden varmistaminen myös poikkeusolosuhteissa”. Intressistä pudotettiin siis kokonaan pois osuus jakelun toimivuudesta. Kokouksessa tätä muutosta perusteltiin strategisen intressin modernisoinnilla. Sähkön jakelun poistamista strategisesta intressistä ei kuitenkaan olisi pitänyt koskaan tehdä, sillä sähkön jakelu on yhteiskunnan ydintoimintoja, jotka täytyisi ehdottomasti pitää kaikissa tilanteissa yksinomaan omissa käsissä.

Suomen sähköverkkojen kannalta kohtalokkaassa kokouksessa olivat paikalla Jyrki Katainen (kok), Päivi Räsänen (kri), Paavo Arhinmäki (vas), Lauri Ihalainen (sdp), Carl Haglund (rkp) sekä vihreiden Pekka Haavisto (vihr).

Fortum alkoi valmistella sähköverkon myyntiä yhtiön sisällä jo tammikuussa 2013, eli lähes vuosi ennen tuota kohtalokasta kokousta. Tuolloin valtion omistajaohjauksesta ja siten myös Fortumista vastaavana ministerinä toimi Heidi Hautala (vihr). Fortum on pörssiyhtiö, joten päätös sen omistamien sähköverkkojen myynnistä tehtiin Suomen hallituksen sijaan tietenkin Fortumin sisällä. Omistajaohjauksesta vastaavan ministerin tehtävä on valvoa valtion omistamien yhtiöiden toimintaa, joten Caruna-tapaus kuului kiistatta juuri omistajaohjaukselle, eli ministeri Heidi Hautalalle (vihr). Hän sai tiedon sähköverkon myynnin suunnitelmista varmuudella viimeistään 12.6.2013, eli puoli vuotta ennen strategisen intressin muuttamista ja kauppaa. Todennäköisesti Hautala tiesi asiasta kuitenkin jo heti tammikuussa 2013, kun kauppaa ryhdyttiin Fortumissa valmistelemaan.

”Sähkönjakeluverkko ei ole sellainen infrastruktuurin osa, johon valtion olisi kannattanut lähteä sijoittamaan.”
– Pekka Haavisto Helsingin Sanomille 12.12.2013

Saamieni vielä vahvistamattomien tietojen mukaan Hautala ei kuitenkaan ollut sähköverkkojen myymiselle myötämielinen toisin kuin yhtiön toimiva johto. Sähköverkkojen myynti oli näin ollen vaarassa jäädä toteutumatta. Lokakuussa 2013 tilanne yllättäen korjautui, kun Hautala joutui eroamaan ja hänen tilalleen valittiin Pekka Haavisto (vihr) sopivasti kaksi kuukautta ennen strategisen intressin muuttamista ja sähköverkkojen myyntiä. Haavisto ei vastustanut Fortumin sähköverkkojen myymistä Carunalle, vaan ryhtyi heti valmistelemaan kauppaa.

Vuoden 2011 harvinaisen tuhoisa talvimyrsky oli osoittanut miten haavoittuva Suomen ilmajohtoihin perustuva sähköverkko oli. Tiedossa siis oli, että tulossa olisi mittavat investoinnit maakaapelointiin. Ei siis ollut varsinainen yllätys, että Fortum halusi eroon sähkön huonosti kannattavasta jakelusta ja sen myötä tulevista investoinneista. Omistajaohjauksesta vastaavina ministereinä Hautalalla ja Haavistolla olisi molemmilla ollut kuitenkin mahdollisuus estää sähköverkkojen myynti Carunalle. Hautala olisi tosin voinut joutua jopa vaihtamaan Fortumin toimivan johdon estääkseen kaupan. Fortumin johdon onneksi Hautala ”joutui sattumalta” siirtymään sivuun ja hänet korvannut Haavisto kääri hihat kaupan toteuttamiseksi ja vei sen pikavauhtia maaliin. Likapyykin aika ei kuitenkaan tullut vielä pitkään aikaan.

Kaupan traagiset seuraukset valkenivat vasta vuonna 2016, kun Carunan härskeistä hinnankorotuksista nousi ensimmäinen kohu. Vasta tuolloin – yli kaksi vuotta kaupan jälkeen – Haavisto ryhtyi yllättäen syyttämään tapahtumista koko hallitusta ja selittelemään omaa päätöstään muun muassa Carunan lupauksilla maksaa verot Suomeen sekä saamillaan väärillä arvioilla sähkön hintakehityksestä. Paperille kirjaamattomat lupaukset ja odotukset hintakehityksestä olivat kuitenkin umpisurkeita selityksiä, koska niillä ei ollut mitään tekemistä yhteiskunnan ydintoiminnan ja valtiollisen monopolin myymisessä ulkopuolisen käsiin. Kauppa olisi ollut järjenvastainen ilman mitään hintakehitystäkin. Siinä eivät enää mitkään selitykset auta.

Kokonaisvastuu katastrofista kuuluu siis hallituksen talouspoliittiselle ministerivaliokunnalle, Vihreille, Kokoomukselle, SDP:lle ja RKP:lle. Kaikkien niiden ministerit puolustivat sähköverkkojen myyntiä, sillä kauppaa vastaan olivat ministereistä ainoastaan vasemmistoliiton Merja Kyllönen ja Paavo Arhinmäki. Vihreiden Haaviston lisäksi Kokoomuksen Katainen ja Vapaavuori vakuuttivat molemmat julkisuudessa, etteivät hinnat lähde nousemaan. Se oli tökerö virhe, sillä jokainen ministeri on tietenkin vastuussa omista lausunnoistaan.

Mutta… käänsi tätä pakettia miten päin tahansa, niin Vihreiden ministereillä on ollut siinä ilmiselvä päärooli ja siten myös päävastuu, sillä Hautalalla ja Haavistolla oli Carunan kaupassa molemmilla sormensa pelissä ranteita myöden. Tätä päivänselvää faktaa eivät mitkään vaihtoehtoiset totuudet tai Vihreiden myöhemmin keksimät meriselitykset muuta mihinkään. Jos haetaan yhtä päävastuullista, niin hän oli kaupan ministerinä valmistellut Pekka Haavisto. Piste.

Olen itse hallitun yksityistämisen puolella, mutta mitään suomalaisille elintärkeää infraa ei koskaan saa myydä ulkopuolisen käsiin. Ei varsinkaan monopolina. Carunan tapaus ei ikävä kyllä ole ainoa laatuaan, sillä siihen verrattavissa oleva toinen esimerkki on Digita. Viime vuonna Anne Berner (kesk) väläytti lisäksi Suomen tieverkon yhtiöittämistä, mikä olisi mahdollistanut teiden yksityistämisen ja lopulta niiden myynnin ulkomaisille sijoittajille. Onneksi Bernerin suunnitelma kaatui ainakin toistaiseksi. Se ei saa toteutua samassa muodossa myöhemminkään, oli vallankahvassa sitten mikä puolue tahansa. Lisäksi hallituksen talouspoliittiselle ministeriryhmälle ei saa tulevaisuudessa antaa oikeuksia muuttaa yhteiskunnalle elintärkeiden strategisten intressien määrittelyjä, sillä ne tulee käsitellä parlamentaarisessa ryhmässä. Ei minkään hallituksen sisällä.

Carunan ja Digitan tapaukset osoittivat, että valtion omistajaohjauksesta vastaavan ministerin tehtävä on äärimmäisen vastuullinen paikka. Siihen tulisi valita ainoastaan ihmisiä, joilla on pitkä ja monipuolinen kokemus yritystoiminnasta sekä myös vankka tietämys taloudesta. Muussa tapauksessa seuraukset voivat olla karmeita kuin Carunassa. Toivottavasti omistajaohjauksen peräsimeen saadaan jatkossa paremmin yritysmaailmaa tuntevia tekijöitä. Nykyisin tehtävää hoitava ministeri Lintilä voisi hänkin ottaa itseään niskasta kiinni ja edes yrittää komentaa ruotuun Postia, jonka toiminta on viime vuosina romahtanut luokattomaksi. Ydintoimintojen hoitaminen on romahtanut, mutta samaan aikaan Posti on pyrkinyt laajentamaan toimintaansa ruohonleikkuuseen, ruokahuoltoon ja huonekalujen kasaamiseen. Hiiret siis hyppivät Postin pöydillä, kun kissa on poissa. Hampaaton omistajaohjaus on sama kuin omistajaohjausta ei olisi lainkaan.