Maastapoistumisvero. Kyllä, maastapoistumisvero.

Tiedät varmasti torikauppiaiden sanonnan ”Ja vielä hanskat kaupan päälle”. Juuri kun luulit nähneesi kaiken, tulee vielä piste iin päälle. Luulin Rinteen vasemmistohallituksen esittäneen jo typerimmätkin hankkeensa, mutta helppoheikkihallitus oli nimensä veroinen. Luvassa oli vielä hanskat kaupan päälle.

Moni muistaa miten demarien Sanna Marin esitti taannoin rangaistuksia Suomesta verotussyistä muihin maihin muuttaville ihmisille. Ei, kyseessä ei ollut Sannan oppositiosta heittämä ärhäkkä vitsi tai edes äkkipikaistuksissa Twitterissä julkaistu ja sittemmin poistettu moka. Sanna oli tosissaan. Demarien ja Keskustan Suomi on 2000-luvulla maa, josta poistumisesta täytyy joutua tilivelvolliseksi valtiolle. Vielä jokunen vuosi sitten Sannan twiitille naureskeltiin avoimesti, nyt tilanne on toinen. Verkon kätköistä löytyi nimittäin materiaalia, jota en olisi uskonut näkeväni.

Maastapoistumisvero.

Kyllä, maastapoistumisvero.

Suomen uusi sosialistihallitus selvittää parhaillaan Keskustan ministeri Mika Lintilän johtamassa valtiovarainministeriössä maastapoistumisveroksen vaikutuksia verotuloihin. Suomalaisen hyvinvointivaltion tulevaisuus on asetettu viime viikkoina Antti Rinteen hallituksen toimesta vaakalaudalle monin eri tavoin, mutta nyt mennään jo kirkkaasti Absurdistanin tasavallan puolelle. Suomea velvoittavia EU-direktiivejä voidaan implementoida kansalliseen lainsäädäntöön monin eri tavoin ja joskus myös virheellisesti, mutta nyt meneillään oleva selvitys kertoo jo otsikkotasolla mistä on pohjimmiltaan kyse. Suomesta ei pidä poistua maksamatta, vaikka kyseessä olisi pelkästään liiketoiminnan siirto toiseen maahan.

Kerroin jo vaalikampanjassani, että mikäli vihervasemmisto nousisi jostain syystä hallitukseen, saisi Suomi uuden vientituotteen Viroon muuttavista yrityksistä. Kuinka naulan kantaan osuinkaan. Nyt hallitus näyttää nimittäin itsekin allekirjoittaneen tämän ja tietävän, että sen uudet linjaukset tulevat ajamaan hyvinvointivaltion tulevaisuudelle elintärkeitä yrityksiä pois maasta. Miksi muuten Suomen tulisi varautua näin voimallisesti yritysten poistumiseen maasta?

”Lakimuutokset turvaisivat Suomen verotusvaltaa tilanteissa, joissa varoja tai yrityksen kotipaikka siirtyy ulkomaille. Valtiovarainministeriö pyytää lausuntoja maastapoistumisverotusta koskevista lakiluonnoksista. Ehdotuksen mukaan varojen realisoitumaton arvonnousu katsottaisiin veronalaiseksi tuloksi, jos Suomella ei siirron vuoksi olisi enää verotusoikeutta siirtyneisiin varoihin.”

Sen sijaan, että otetaan käyttöön maastapoistumisvero Suomen tulisi pyrkiä vähentämään sääntelyä ja tekemään itsestään aikaisempaa houkuttelevampi maa sekä koti- että ulkomaisille yrityksille ja investoinneille. Nyt ollaan sen sijaan nopeuttamassa yritysten muuttoa meitä vähemmän säädeltyihin maihin ja samalla iskemässä macheten kokoinen puukko Suomi-neidon omaan jalkaan.

Meistä jokainen voi kysyä itseltään kuinka moni ulkomainen yritys näkee Suomen houkuttelevana maastapoistumisveron myötä? Direktiivin implementointi lakiin voitaisiin hoitaa pehmeämmin ja samalla ottaa käyttöön myös verotuksessa keinoja, joilla Suomi saisi yritysten virran kulkemaan maahan, ei maasta. Vasemmistohallituksen kaudella sellainen on ymmärrettävästi pelkkää toiveajattelua.

Löin äskettäin lounaasta vetoa, että seuraavat eduskuntavaalit järjestetään vuonna 2021. Viime päivien uutisten mukaan voin olla hyvinkin väärässä, sillä tätä menoa Rinteen hallitus hajoaa sitäkin aiemmin. Yksikään hallitus Suomen historiassa ei ole pettänyt kaikkia merkittäviä lupauksiaan ensimmäisen 24 tunnin sisällä aloittamisestaan. Hoitajamitoitus, aktiivimallin peruminen, 60 000 uutta työpaikkaa, eläkesatanen, opintoraha, yritystuet… Ensimmäisenä päivänä petettyjen lupausten lista on loputon.

Uskon, että Rinteen hallitus hajoaa viimeistään, kun Keskustan kannatus vajoaa alle 10 prosentin ja puolueen kenttäväki vaatii sitä ulos hallituksesta. Vasemmiston rampa ankka tulee tuskin näkemään hallituksena vuoden 2021 loppua. Silloin Perussuomalaiset ja Kokoomus ottavat murskavoiton ja joutuvat korjaamaan kovalla kädellä vasemmiston helppoheikkihallituksen karmaisevan kalliita virheitä.

Hyvinvointivaltio tarvitsee talousvaalit – työ on parasta sosiaaliturvaa

Työ on parasta sosiaaliturvaa. Lempilausahdukseni on ajankohtainen, koska saimme juuri erittäin positiivisia uutisia nuorten syrjäytymisen nopeasta vähenemisestä erityisesti uusien työpaikkojen ansiosta. Tilastokeskuksen mukaan syrjäytyneiden nuorten osuus 20-24-vuotiaista on romahtanut tällä hallituskaudella peräti 21,4 prosenttia, mikä on historiallinen tulos. Nykyisen hallituksen aikana Suomeen syntyneet 140 000 uutta työpaikkaa ovat vähentäneet eriarvoisuutta, pienituloisuutta ja syrjäytymistä enemmän kuin mikään muu hanke tai tukijärjestelmä koskaan. Työ on siis parasta sosiaaliturvaa.

Valtaosa tällä hallituskaudella syntyneistä uusista työpaikoista on pysyviä ja täysiaikaisia. Etlan asiantuntijoiden mukaan noin puolet työpaikoista on ollut hallituksen toimien ansiota ja toinen puoli sekä kansainvälisen talouskehityksen että edellisen hallituksen eläkeuudistuksen ansiota. Kokoomus on näin ollen osoittanut konkreettisesti mitä sen talouspolitiikka saa aikaan niin työpaikkojen kuin syrjäytymisenkin suhteen. Puhumattakaan työpaikan saaneiden kokemasta inhimillisestä hyvästä ja valtiontaloudelle aiheutuvista valtavista säästöistä. Jokainen työttömästä työlliseksi nouseva säästää valtiolle noin 12 000 euroa vuodessa.

Työ on tietenkin paljon muutakin kuin parasta sosiaaliturvaa, sillä ilman työtä ja sitä tarjoavia yrityksiä meillä ei olisi varaa nykyiseen hyvinvointivaltioon. Ruokkivan käden puremisella on yleensä lyhyet jäljet, joten hyvinvointia ylläpitäviä yrityksiä ja yrittäjiä tulee seuraavalla hallituskaudella tukea sen sijaan, että niitä uhattaisiin vasemmalta alituisesti uusilla veroilla. Yritykset ovat Suomen selkäranka, ja ilman niitä maa pysähtyy. Yrittäjyyden tukemisen lisäksi myös työn tekemisestä tulee tehdä kannattavaa loiventamalla tuloveron progressiota merkittävästi ja poistamalla kannustinloukkuja, jotka edelleen estävät monien työttömien työllistymisen. Nykyinen progressio on johtanut siihen, että korkeasti koulutettujen osaajien ei kannata ottaa vastaan lisätöitä ja tuhansia heistä on jo muuttanut ulkomaille. Karkotamme siis verottamalla parhaat tekijämme pois maasta.

Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta, ja vaalien pääteemaa pohditaan parhaillaan kovasti. Onko kyseessä ilmastovaalit, hoivavaalit vai talousvaalit? Ilmastonmuutos ja hoivapalvelut täytyy tietenkin ottaa vakavasti, mutta hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta kolme tärkeintä vaaliteemaa pitäisi olla 1. talous, 2. talous ja 3. talous. Näihin sisältyvät valtiontalouden parantumisen lisäksi tietenkin myös työpaikkojen lisääntyminen ja niiden myötä syrjäytymisen vähentyminen. Taloudessa on siis kyse valtavasta hyvinvoinnin kokonaisuudesta, eikä pelkästään euroista ja numeroista.

Vielä pari vuotta sitten oppositiossa pidettiin hallituksen tavoitetta 72 prosentin työllisyydestä täysin mahdottomana, eikä sitä peitelty. Oppositiolla oli käytössään samat lähtötiedot kuin hallituksella, mutta talousosaamista sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Siksi vaalien kynnyksellä kuultavia satuiluja työllisyyden parantamisesta opposition keinoilla kannattaa pitää lähinnä aprillipilana. Sitä ne nimittäin ovat.

Kevään eduskuntavaaleissa suomalaiset päättävät haluavatko ottaa askeleen oikealle ja jatkaa nykyistä uusien työpaikkojen lisäämistä, hyvinvointivaltion talouden kohentamista ja syrjäytymisen vähentämistä. Vai haluavatko tehdä täyskäännöksen vasemmalle ja karauttaa punavihreillä vankkureilla kohti kultaista 1960-lukua tehden lapsistamme maksumiehiä vähintään vuosikymmenten ajaksi. Sulle, mulle vaapulavissun, rahaa tulee seinästä ja sähkö pistorasiasta.

Eduskuntavaaleissa vaakalaudalla on hyvinvointivaltion tulevaisuus. Vain yritystoimintaa ja työllisyyttä parantamalla voidaan saada tarpeeksi verotuloja palvelujen ja sosiaaliturvan rahoittamiseksi. Veroja lisäämällä tulevaisuutemme tekijät muuttavat ulkomaille ja työpaikat vähenevät.

Jocka Träskbäck
#jocka2019
#ryhtiliike

Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa

Tamperelainen-lehdessä julkaistiin tänään kirjoitukseni työelämästä. Työstä pitäisi jäädä enemmän rahaa tekijälle ja vähemmän valtiolle. Siksi verotuksen painopistettä pitää siirtää ansiotuloveroista kulutus- ja haittaveroihin. Työn vastaanottamista hankaloittavat kannustinloukut tulee samalla purkaa, jotta työn tekeminen olisi kannattavaa aina ja kaikissa elämäntilanteissa. Työn tekemisestä pitäisi palkita, ei rankaista, joten ansiotuloveron progressiota pitää loiventaa merkittävästi. Tässä alla kolumnini aiheesta:

Työn tekemisestä pitää tehdä kannattavaa

Sanon sen suoraan: Suomen työelämä on rikki. Työn pitäisi olla kannattavaa aina ja kaikissa tilanteissa, mutta työttömyyteen kannustava tukijärjestelmämme estää sen. Monien kannattaa olla työttömänä, koska työstä saatava lisäarvo verrattuna tukirahoilla elämiseen on olematon – varsinkin menetettyyn vapaa-aikaan nähden. Nämä kannustinloukut ovat uhka hyvinvointivaltion tulevaisuudelle, koska työttömien ei enää kannata kantaa korttaan yhteiseen kekoon.

Kannustinloukut ovat myös korkeakoulutettujen ongelma, sillä Akavan mukaan peräti 34 prosenttia sen jäsenistä jättää lisätyöt ottamatta. Syynä on lisätöihin iskevä veroprogressio, joka siis hukkaa yhteiskunnan arvokkaita resursseja. Progressio on myös osasyy siihen, että jo tuhannet koulutetut osaajamme ovat muuttaneet ulkomaille.

Kuluvalla hallituskaudella työllisyys on saatu historialliseen kasvuun, mutta urakka on vasta alussa. Samalla linjalla täytyy jatkaa, jos haluamme pitää huolta suomalaisten hyvinvoinnista myös tulevaisuudessa. Emme voi tyytyä edes vasemmiston taannoin mahdottomana pitämään 72 prosentin työllisyyteen. Jos haluamme pitää yllä hyvinvointivaltiota, täytyy työllisyys nostaa vähintään 75 prosenttiin. Samaan aikaan työn murros, digitalisaatio ja robotisaatio vähentävät työpaikkoja päivä päivältä nopeammin. Menossa on siis kilpajuoksu, jossa Suomi ei voi ottaa neljän vuoden aikalisää.

Työttömyys maksaa Suomelle vuodessa 10 miljardia euroa, ja työttömän ja työllisen kustannusten ero on vuodessa noin 12 000 euroa. Ongelman korjaamiseksi työstä pitää tehdä taas kannattavaa. Verotusta tulee uudistaa poistamalla kannustinloukut ja loiventamalla tuloveron progressiota. Verotusta täytyy siirtää tuloveroista kulutus- ja haittaveroihin ja sosiaalitukien vastikkeellisuutta lisätä. Uusien työpaikkojen luomista tulee helpottaa yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla. Jokaisen pitää saada nauttia oman työnsä hedelmistä, joten maailman alhaisimpiin tuloeroihin ei pidä tuijottaa liikaa. Opintotuen tulorajaa tulee nostaa, koska työnteon kulttuuri on tärkeä omaksua jo nuorena. Työ on nimittäin parasta sosiaaliturvaa.

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
eduskuntavaaliehdokas

Kirjoitus on julkaistu 26.1.2019 kolumnina Tamperelainen-lehdessä.

Suomeen merkittävästi lisää sähköautoja? Ei ilman oikeaa ryhtiliikettä

Olen itse ajanut neljä vuotta täyssähköautolla. Tiedän siis mitä sähköautoilu käytännössä tarkoittaa ja minulla on mielestäni näkemys miten se saadaan yleistymään. Olen viime aikoina ihmetellyt eri tahojen asettamia hurjia tavoitteita sähköautojen määrälle. Tänään maanantaina osallistuin Tampereella autoilu- ja ilmastopaneeliin, jossa oli paikalla ansiokas asiantuntijajoukko muun muassa autoalan ja Suomen Luonnonsuojeluliiton edustajia sekä yleisössä koko joukko aiheesta kiinnostuneita poliitikoita. Paneelissa sain ajatuksen avata hieman näkemyksiäni autoilusta ja ilmastonmuutoksesta sekä keinoista, joilla saamme oman näkemykseni mukaan Suomeen kaikkein nopeimmin lisää sähköautoja.

Ilmastonmuutos täytyy ottaa vakavasti. Siinä ei ole epäselvyyttä. Miten se sitten käytännössä tapahtuu onkin sitten jo aivan toinen juttu. Eräät poliittiset tahot ovat nostaneet nimenomaan yksityisautoilun tikun nokkaan, vaikka henkilöautot muodostavat vain 9,1 prosenttia Suomen CO2-päästöistä. Yksityisautoilulla on toki haitallinen vaikutus, mutta haitallisuus tulee asettaa oikeaan perspektiiviin tässä kokonaisuudessa. Pääasiassa yksityisautoilun syyttäminen ilmastonmuutoksesta näyttää olevan lähinnä populistista hurskastelua, koska samaan aikaan energiateollisuuteen (26,7%)  ja teollisuuteen (15%) ei kohdistu samoilta tahoilta samanlaista kritiikkiä. Tulee väkisinkin vaikutelma, että yksityisautoilun vastustaminen on valittu poliittiseksi teemaksi kaikesta muusta välittämättä.

Päästöjen vähentämiseksi yksityisautoilun osuutta täytyy tietenkin pienentää siinä missä kaikkea muutakin kulutusta. Esimerkiksi rakentamisessa käytettävän sementin valmistus aiheuttaa jopa viisi prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä, eli kaksinkertaisesti lentämiseen verrattuna. Maailman laivaliikenne tuottaa 15 prosenttia maailman typen oksidipäästöistä ja kolme prosenttia CO2-päästöistä. Suomessa esimerkiksi maatalous tuottaa yhtä paljon CO2-päästöjä kuin henkilöautot, mutta kovin harva on vaatinut sinne aktiivisia päästövähennyksiä ja toimien tehostamista.

Kaikki tämä pitäisi kyetä asettamaan oikeaan kontekstiin, eikä syyttää ilmastonmuutoksesta pääasiassa yksityisautoilijoita. Varsinkin, kun pitkien välimatkojen Suomessa auto on monille perheille korvaamaton väline arjen liikkumiseen ja esimerkiksi työssäkäyntiin. Autoilu- ja ilmastopaneelissa professori Jorma Mäntynen totesi heti aluksi osuvasti, että ”Liikenne on aina sidoksissa muihin toimintoihin, kuten väestön tarpeisiin, työhön, opiskeluun ja harrastuksiin. Tieliikenteen verotus on aina yleistä verotusta.” Liikenne ei siis ole siis vain liikennettä, vaan se on aina osa muita toimintoja. Koska olet itse lähtenyt autoajelulle vain ajamisen ilosta? Niinpä. Tämä arkielämän realiteetti tuntuu unohtuvan trendikuppiloissa latteaan ryystäviltä cityvihreiltä, sillä kaikki eivät voi ajaa ympäri vuoden Jopolla.

Lisää sähköautoja Suomeen? Ei nykyisillä keinoilla.

Viime aikoina suomalaisessa politiikassa on noussut keskiöön sähköautojen määrän lisääminen, josta näyttää muodostuneen huutokauppaa muistuttavaa kilpahuuto. Esimerkiksi Sitra visioi äskettäin, että Suomen teillä pitäisi olla vuoteen 2030 mennessä 800 000 hybridi- ja sähköautoa. Pian sen jälkeen SDP esitti, että maamme teille tarvitaan 750 000 sähköautoa tai hybridiä. Kaikki nämä esitykset ovat niin kaukana arjen realismista, että ne kääntyvät kaikessa absurdiudessaan jo itseään vastaan.

Perspektiiviä antamaan todettakoon, että kesäkuussa 2018 Suomessa oli vain 11 300 sähköautoa, joista noin 2 000 oli täyssähköautoja ja loput hybridejä. Suomessa täyssähköautoja on vain 16% kaikista sähköautoista, kun muualla maailmassa niitä on keskimäärin 60%. Teknologiateollisuus arvioi, että vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä Suomen sähköautojen ja hybridien määrä ylittää 20 000 kappaletta. Kasvu on siis nopeaa, mutta asetettuihin tavoitteisiin mennessä nykyiset määrät pitäisi monisatakertaistaa. Nyt asetetut tavoitteet voidaan unohtaa saman tien, sillä ne ovat vain kaunista satua. Varsinkin kun hallitus kaavailee sähköautoilijoille parhaillaan lisäkuluja aikomalla verottaa työpaikoilla tapahtuvaa latausta.

Jos sen sijaan halutaan saada keskusteluun hieman konkretiaa, niin sähköautojen määrää saadaan kyllä lisättyä merkittävästi nykyisestä. Siinä kuitenkin onnistutaan vain tekemällä sähköautoista taloudellisesti houkuttelevia, eli niin sanotusti hintansa väärtejä. Nykyisellään täyssähköautot maksavat aivan liikaa, jotta ne voisivat muodostua varteenotettavaksi vaihtoehdoksi 250 000 saati 800 000 ostajalle. Muutos sähköautojen yleistymiseksi pitää mielestäni tästä syystä aloittaa yksityisten kotitalouksien sijaan yritysmaailmasta.

Viime aikoina on puhuttu paljon autoverosta luopumisesta, mutta voin todeta, ettei sillä tulla vaikuttamaan sähköautojen yleistymiseen. Täyssähköautoilla on jo nyt niin pieni autovero, että siitä luopumisella ei olisi juuri mitään merkitystä. Kannatan tietenkin autoverosta luopumista, mutta siinä tavoitteena on sähköautojen yleistymisen sijaan autokannan nuorentuminen, mikä sekin on toki tärkeä tavoite. Nuorempi autokanta tarkoittaa sekä vähäpäästöisempia että turvallisempia autoja Suomen teille.

Miten sitten saamme lisää sähköautoja?

Olen esittänyt aiemmin – ja esitin myös nyt autoilu- ja ilmastopaneelissa – ryhtiliikettä suomalaiseen autoilun verotukseen. Esitin, että täyssähköisten työsuhdeautojen verotusarvo puolitetaan seuraavalla hallituskaudella. Vain siten saamme lisättyä sähköautojen määrää nopeasti ja tehokkaasti. Kun sähköauton autoedun verotusarvo on samaa luokkaa Audien ja Bemarien kanssa, muodostuvat sähköautot viimein aidosti varteenotettaviksi työsuhdeautoiksi. Samalla saamme muodostettua tehokkaat sähköautojen jälkimarkkinat, kun muutamassa vuodessa käytettyjen autojen markkinoille tulee runsaasti käytettyjä ja edullisia sähköautoja.

Toivon, että tämä esitykseni sähköautojen autoedun verotusarvon puolittamisesta otetaan pöydälle seuraavissa hallitusneuvotteluissa, joita Kokoomus tulee luonnollisesti vetämään.

#jocka2019
#ryhtiliike

Anne Berner kaahasi päin seinää – unohti käsijarrun

Viime päivinä on puhuttu paljon ministeri Bernerin esityksestä väylien ja liikenteen tulevaisuudesta. Kyseessä oli vain ja ainoastaan esitys, jonka esittelyssä Bernerillä tosin lähti vähän mopo käsistä. Kukaan ei ole toistaiseksi poistamassa autoveroa tai laskemassa ajoneuvoveroa tai polttoaineveroa, vaikka esityksestä sellaisen kuvan saikin. Pääministeri Sipilä pitää ehdotusta rohkeana ja pyytää tutustumaan siihen tarkemmin ennen tyrmäystä. Olen itse sitä mieltä, että tiedotustilaisuudessa selvisi aivan tarpeeksi suunnitelman täydelliseen tyrmäykseen. Tässä muutama mieleeni jäänyt ongelmallinen seikka.

1. Esityksessä ei huomioida mitenkään jo maksettuja autoveroja, eli siinä pyritään rahastamaan autovero kahteen kertaan niiltä, jotka ovat viime aikoina ostaneet uuden auton.

2. Bernerin vapaaehtoiseksi väittämä GPS-seuranta on todellisuudessa pakollinen, koska seurannasta vapautuminen onnistuu ainoastaan maksamalla enemmän (silloin kun ajokilometrejä kertyy vähän). Se ei ole vapaaehtoisuutta.

3. Bernerin väite siitä, että tienkäyttäjien maksut laskevat on valhetta. Tai siis muunnellun totuuden esittämistä. Pääministeri Sipilä kirjoittaa blogissaan, että ”Toteutuessaan selvitys toisi uusien avautuvien liiketoimintamallien avulla merkittävästi lisää euroja väyläverkon investointeihin.” Lisäraha väyläinvestointeihin tulee tietenkin tien käyttäjiltä, sillä tuskin Lidl ostaa mainostilaa moottoritien pinnasta. Toisin sanoen keskimäärin autoilijat joutuvat maksamaan enemmän kuin nyt. Liikenteen verotulojen allokoinnista kohdassa 4.

4. Väyläyhtiön perustaminen ei ole tarpeellista, vaan ainoastaan Bernerin ja Sipilän välietappi suomalaisten veroeuroilla maksamien väylien yksityistämiseen ja myymiseen ulkomaille Carunan ja Digitan tavoin. Tilanne ja tulos olisivat samat kuin kusisi housuun talvella. Liikenteestä saatavat verotulot voitaisiin jo nyt poliittisella päätöksellä ohjata väylien parantamiseen ja korjausvelan lyhentämiseen, mikäli hallitus sitä haluaisi. Täysin sama tehtiin jo vuosia sitten YLE-verossa, joten Bernerin puheet verotulojen korvamerkinnän mahdottomuudesta ovat täyttä paskaa. Siitä hän tosin jäi kiinni jo tiedotustilaisuudessa.

5. Tähän saakka Sipilän hallitus on juhlapuheissaan väittänyt edistävänsä vihreää liikennettä ja sähköautoihin siirtymistä. Tämä Bernerin esitys haistatti kuitenkin pitkät tälle tavoitteelle. Tarkistin eilen Trafin (tosin virheellisestä laskurista), että minun sähköautoni juoksevat verokulut putoaisivat kyllä noin 200 euroa vuodessa, mutta autoveron poistuessa bensa-autot saisivat merkittävän kilpailuedun suhteessa sähköautoihin. Miksi suomalaiset ostaisivat jatkossa sähköautoja, jos niistä saatavat veroedut katoaisivat kuin kusi lumeen Bernerin uudistuksessa? Hallituskauden alussa oli puhetta autoedun poistamisesta sähköautoilta. Taisi sekin jäädä juhapuheisiin*.

Summa summarum: Berner maksoi 330 000 euroa konsulteille ja sai aikaiseksi – aivan totta – rohkean esityksen. Olisi kuitenkin voinut kuvitella, että tuolla rahalla olisi saanut konsulteilta loppuun saakka mietityn lopputuloksen. Ei saanut. Sen sijaan autokauppa pysähtyi kuin seinään ja autokauppojen markkinointipanostukset muuttuivat lyhyellä tähtäimellä hukkaan heitetyksi rahaksi. Voisin laatia vastaavan esityksen vaikkapa lentoliikenteen uudistamisesta vaivaisella 250.000 eurolla.

Autovero olisi pitänyt poistaa jo vuosikymmeniä sitten ja toivottavasti se poistetaan mahdollisimman pian, koska vain siten Suomen autokanta saadaan nykyistä terveemmäksi. Todellinen muutos täytyy kuitenkin hoitaa merkittävästi fiksummin kuin Bernerin juosten kustussa esityksessä. Sellaisen esityksen ehtii hyvin laatia vielä kuluvan hallituskauden aikana, ellei uusia eduskuntavaaleja järjestetä jo tänä vuonna. Ei sekään skenaario enää kaukana ole.