JockaTV: Nuoret istutetaan vasemmistotaksin maksajan paikalle

Kommentoin SAK/SDP:n järjenvastaista suunnitelmaa ryhtyä syrjimään nuoria työmarkkinoilla ihan lain voimalla. Esityksen mukaan yritysten tulisi ensin irtisanoa nuoret, vaikka heidän osaamisensa, koulutuksensa ja arvonsa yritykselle olisi yritykselle vanhempia työntekijöitä suurempi. Lisäksi vihervasemmiston varjobudjetit paljastavat, että nuoret ollaan panemassa maksajan rooliin kaikkien kolmen vasemmistopuolueen (vihreät, demarit ja vasemmistoliitto) suunnitelmissa.

Vaalilupausten korulauseet ovat perinteisesti maailmaa syleileviä, mutta tarkemmin katsottuna tulevia sukupolvia ollaan parhaillaan istuttamassa vasemmistotaksissa maksajan paikalle. Syy tähän on selvä: Nuoret eivät äänestä, joten nuorten piikki on nyt auki.

Kuntavaaleissa nuorten aikuisten 18-25-vuotiaiden äänestysprosentti jäi vaivaiseen 30 prosenttiin, kun koko kansan keskiarvo oli lähes kaksinkertainen 58,3 prosenttia. Nuorilla, nuorilla aikuisilla ja nuortenmielisillä on ensi keväänä mahdollisuus pitää puoliaan. Muuten edessä on tulevien sukupolvien velkataakan merkittävä lisääntyminen. Voit lukea pidemmän kirjoitukseni samasta aiheesta tästä linkistä.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.

Ryhtiliike maahanmuuttoon – laittomasti maassa olevat ulos ja työperäisiä sisään

Maahanmuutto on ollut vuodesta 2015 saakka suomalaisille arka aihe, joka jakaa edelleen kansaa. Ääripäissä touhu on lähtenyt ihan lapsesta, mutta valtaosa suomalaisista on onneksi tolkun ihmisiä, jotka taiteilevat ääripäiden välissä. Keskustelu maahanmuutosta on vaikeaa. Polarisoituneessa keskustelussa myös tolkun ihmiset helposti leimataan, koska ääripäät eivät usein suvaitse muita kuin oman usein melko ahtaan näkemyksensä. Ratkaisu voi kuitenkin löytyä jostain sieltä ääripäiden välistä. Leimaaminen estää asiallisen keskustelun tärkeästä aiheesta, josta suomalaisten pitäisi puhua merkittävästi nykyistä enemmän. Varsinkin jos haluamme säilyttää nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan myös tulevaisuudessa.

Terminologian ymmärrys vaikeuttaa keskustelua

Yksi asiallisen keskustelun esteistä on maahanmuuton terminologia, sillä esimerkiksi äärioikealla ei selvästikään tiedetä mitä kiintiöpakolainen tarkoittaa, saati että niitä voisi ajatella myös jonkinlaisena ratkaisuna. Yhtä lailla tarveharkinta ja siitä luopuminen tuntuvat olevan monille varsinainen ajatusten musta aukko. Suomalaisten päitä sekoittavat lisäksi – tahallaan tai tahattomasti – esimerkiksi kolumnistit, jotka eivät erota pakkopalautettavia työperäisestä maahanmuutosta. Noiden täysin eri asioiden samaistaminen on kuin väittäisi vasemmiston pitävän huolta suomalaisten verorahoista. Ei siis ihme, että keskustelua maahanmuutosta pyritään välttämään viimeiseen saakka.

Olen Kokoomuksen ehdokkaana kevään eduskuntavaaleissa, joten kantaani maahanmuuttoon tiedustellaan päivittäin. En välttele mitään aihealuetta, joten kerron tietenkin avoimesti kantani myös tähän kysymykseen. Olen tosin kertonut sen jo vuosien ajan, joten mitään uutta tämä ei ole. Varsinkin somekeskusteluissa minulle on esitetty vuorotellen S-korttia ja R-korttia. Kumpikaan ääripää ei siis näytä suvaitsevan näkemyksiäni, joten tulkitsen sen perusteella kuuluvani tolkullisiin keskitien realisteihin. Mielestäni tarvitsemme maahanmuuttoa, mutta meidän tulee kyetä kontrolloimaan tiukasti millaista se käytänössä on.

Vuonna 2015 kymmenettuhannet turvapaikanhakijat rynnivät rajojemme yli kenenkään estämättä. Tuloksena oli kaaos, joka velloi kuukausikaupalla. Sekava tilanne antoi molemmille ääripäille eväät nousta barrikadeille. Vihervasemmiston ääripää toivotti kaikki maailman ihmiset tervetulleeksi Suomeen viettämään all inclusive -lomaa veronmaksajien kustannuksella, ja äärioikeisto taas halusi sulkea rajat kaikilta ulkomaalaisilta. Molemmat ääripäät olivat ja ovat edelleen mielestäni väärässä. Suomi on pieni maa, jolla on käytössä vain rajalliset resurssit auttaa muita. Siksi resursseja tulee jatkossa kohdentaa maahanmuuttoon, mutta se tulee tehdä merkittävästi nykyistä järkevämmin. Suomella ei nimittäin ole varaa toimia koko maailman sosiaalitoimistona, vaikka joku sitä kuinka haluaisi.

”Laittomasti maassa oleva kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija on turvallisuusriski Suomelle ja suomalaisille.”

Vuonna 2015 Suomeen tulleista merkittävä osa ei paennut halki Euroopan vainoja, vaan heidän motiivinsa oli taloudellinen*. Toisin sanoen tulla Suomeen turvapaikkalomalle. Passit hukattiin matkalla ja ennen rajaa keksittiin uudet nimet, iät, kotimaat ja tarinat. Samaan aikaan oikeasti apua tarvitsevat naiset, lapset ja lapsiperheet jäivät virumaan pakolaisleireille, koska heillä ei ollut mahdollisuutta maksaa ihmissalakuljettajille matkasta Suomeen. Vastaanottokeskuksiin päästyään turvapaikkaturistit ryhtyivät vaatimaan lisää rahaa, parempaa ruokaa ja laadukkaampaa majoitusta. Kas kun eivät vaatineet matkanjärjestäjältä rahojaan takaisin, kun lomakohteen laatu ei vastannutkaan esitteen lupauksia. Näitä herroja on sittemmin palautettu takaisin kotimaihinsa, kun turvapaikkahakemukset on todettu perusteettomiksi ja loma on loppunut siihen. Kun turvapaikanhakijan hakemus hylätään ja henkilö jää siitä huolimatta Suomeen, on hän laittomasti maassa. Vihervasemmisto käyttää näistä ihmisistä pumpulinhöttöistä termiä ”paperiton”.

*) Eurostatin mukaan EU-maista on vuosina 2015-2017 hakenut turvapaikkaa 3,2 miljoonaa ihmistä. Myönteisen päätöksen on saanut 1,6 miljoonaa ihmistä, joten peräti puolet tulijoista ei ole täyttänyt turvapaikan myöntämisen edellytyksiä. Merkittävä osa turvapaikanhakijoista on tullut EU-alueelle nimenomaan paremman elintason perässä, mutta tarkkaa määrää on mahdoton sanoa tilastojen perusteella. Siksi käytän itse määrettä ”merkittävä osa”. Pääministeri Sipilä totesi kuitenkin syyskuussa 2018 Ylen Ykkösaamun haastattelussa, että ”suurin osa” turvapaikanhakijoista on tullut Eurooppaan taloudellisista syistä. Lausunto nostatti kohun, jota puitiin medioissa päiväkausia. Sipilä perusti lausuntonsa YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n vuonna 2016 tekemään tutkimukseen, jonka mukaan Libyan kautta Eurooppaan suunnanneista pakolaisista puolet kertoi olevansa matkalla Eurooppaan työn ja paremman elintason perässä. Eli puhtaasti taloudellisista syistä.

Laittomasti maassa olevat palautettava heti

Laittomasti maassa oleva kielteisen päätöksen saanut turvapaikanhakija on turvallisuusriski Suomelle ja suomalaisille. Heidät täytyy ottaa kiinni ja poistaa maasta mahdollisimman nopeasti. Vihervasemmisto levittää aktiivisesti väitteitä, että pakkopalautettavien päätöksissä olisi hätiköity ja että palautukset olisivat siten perusteettomia. Eivät ole. Pakkopalautettavan asia on lainvoimaisesti ja lopullisesti käsitelty viranomaisten toimesta. Lisäksi päätöksestä on usein valitettu, jolloin myös valitus on käsitelty vähintään yhdessä tuomioistuimessa ennen pakkopalautusta. Yksikään poliitikko ei ole viranomaisia ja tuomioistuimia pätevämpi arvioimaan pakkopalautuksen perusteita. Vihreiden kattojärjestön kansainvälisen kampanjan mukaisesti lentomatkustajat estivät äskettäin Britanniassa pakkopalautuksen, minkä jälkeen palautettava paljastui teinitytön joukkoraiskaajaksi. Suomessakin voitaisiin jättää jatkossa monimutkaiset oikeudelliset ratkaisut ammattilaisten tehtäväksi, joten lentokoneissa seisoskelun voi suosiolla jättää lentoemännille ja stuerteille.

Poliisin tilasto, ulkomaalaisten osuus rikollisuudesta

Suomessa rikostilastot puhuvat seksuaalirikosten osalta karmaisevaa kieltään ulkomaalaisten osuudesta, ja sama ilmiö on todettavissa viikoittain lehtien palstoilta. Vuoden 2015 jälkeen olemme saaneet poliisilta tilastoja, joiden sisältöä edes paatuneimmat kukkahatut eivät voi enää kiistää. Ulkomaalaisten osuus seksuaalirikoksista on räjähtänyt kaikilla mahdollisilla mittareilla vuoden 2015 jälkeen. Suomessa on tuhatta suomalaista kohden on 0,3  epäilyä seksuaalirikoksesta, mutta esimerkiksi irakilaisilla luku on peräti 12,9. Taannoin jopa keskusrikospoliisi KRP huolestui asiasta ja ryhtyi selvittämään asian taustoja. Ruotsi sulki tietoisesti silmänsä tältä aiheelta vuosikymmeniksi, ja seuraukset ovat nähtävissä viikoittain lehtien palstoilla. Esimerkiksi Malmössä ja Tukholmassa meno on paikoin kuin sotatantereella, eivätkä esimerkiksi ensihoitajat lähde monille alueille ilman poliisin tukipartiota. Kotouttaminen jää myös Suomessa pelkäksi tyhjäksi puheeksi, jos henkilö itse ei halua kotoutua. Suomen tulevaisuus tulee olemaan Ruotsin kaltainen, ellemme tee nopeasti ryhtiliikettä.

Korostan, että tässä toteutuu jälleen kerran vanha totuus siitä, että pieni osa huonosti käyttäytyviä ihmisiä pilaa koko ihmisryhmän maineen. Ryhmän pienuus ei kuitenkaan voi olla syy hyväksyä kaikki tulijat, vaan ennemminkin sen tulee olla peruste olla valinnoissa entistäkin tarkempia. Lisäksi rikoksiin syyllistyvät turvapaikanhakijat ja turvapaikan jo saaneet tulee karkottaa maasta. Jos turvapaikanhakija syyllistyy turvaa antaneessa maassa rikokseen, ei hän ole ansainnut saada turvaa. Siksi meidän tulee jatkossa valita tarkasti keitä me autamme.

Suomen on autettava – mutta vain apua tarvitsevia

Suomen täytyy auttaa pakolaisia, mutta vain oikeita pakolaisia. Sellaisia, jotka tarvitsevat aidosti apuamme ja ovat siitä kiitollisia. Oikeita pakolaisia eivät ole rajan yli Suomeen täysihoitoa vaatimaan matkustaneet nuoret miehet, vaan oikeita pakolaisia ovat pakolaisleireillä edelleen apua odottavat ihmiset. Heitä ovat naiset, lapset ja perheet, jotka YK:n pakolaisjärjestö UNHCR on todennut aidoiksi pakolaisiksi ja joille on myös annettu virallinen pakolaisstatus. Nämä ihmiset ovat kiintiöpakolaisia, ja heitä meidän täytyy auttaa.

Suomen tulee kohdentaa rajalliset resurssinsa nimenomaan kiintiöpakolaisten auttamiseen, ja siinä samalla voimme kiristää rajojen yli tulleiden hakemusten käsittelyä ja ryhtyä viimein palauttamaan heitä edelliseen EU-maahan Dublinin sopimuksen mukaisesti. Jokainen turvapaikkaturistiin käytetty euro on pois oikeiden pakolaisten auttamisesta. Kiintiöpakolaiset ovat takuulla onnellisia päästessään pois pakolaisleireiltä, ja oletan heidän olevan myös motivoituneita oppimaan uuden maan tavat ja kielen sekä kasvattamaan lapsensa suomalaisuuteen. Oletan kotoutumisen olevan tehokkaampaa nimenomaan kiintiöpakolaisten kohdalla. Maassa maan tavalla.

”Eurooppa ei pitkään enää kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Sietorajan ylittyminen romahduttaa arvojärjestelmäämme. Käy niin, että pyrkimys hyvään tuottaa kaikille pahaa.”
– Presidentti Sauli Niinistö 3.2.2016

Kanssani samoilla linjoilla on esimerkiksi presidentti Sauli Niinistö, joka totesi taannoin, ettei Suomi voi profiloitua maana, johon paperittomien on hyvä jäädä. Presidentin mukaan kiintiöpakolaisten määrää voitaisiin nostaa, kunhan muu maahantulo olisi ensin hallinnassa. Presidentti totesi ideaalitilanteen olevan, että turvapaikanhakijoita tulisi vain kiintiöjärjestelmän kautta. Turun Kirkkopäivillä presidentti Niinistö totesi, ettei Suomi voi auttaa parempaa elintasoa etsiviä. Presidentin mukaan aulis turvapaikkapolitiikka haastaa koko eurooppalaisen arvojärjestelmän, sillä Eurooppa ei kestä hallitsematonta kansainvaellusta. Lisäksi Niinistö kiteytti olennaisen ”Parasta on tunnustaa tosiasiat, ja parasta, että tunnustuksen antaa EU ja ryhtyy yhteisen rajavalvonnan, muuttoliikkeen hidastamisen ja nopeutettujen käännytysten tielle, ja sitä kautta raivaa turvan tilaa pahimmassa hädässä oleville.

Video: Sauli Niinistö avaa valtiopäivät 2016 (ks. 5:10 eteenpäin)

Kokoomuksen puoluevaltuuston puheenjohtaja ja EU-komission puheenjohtajan Jean-Claude Junckerin erityisneuvonantaja Aura Salla korosti taannoin, että Suomen on kyettävä erottamaan humanitaarisen avun tarpeessa olevat ja paremman elintason perässä tulevat pakolaiset toisistaan. Köyhän elintason maat tarvitsevat nuoria ja kyvykkäitä miehiä ja naisia rakentamaan kestävää tulevaisuutta omissa maissaan. Aura Salla totesi lisäksi, että ”Mikäli tulijalle ei ole sijaa majatalossa, on palautus tapahduttava ensi tilassa”. Asia on täsmälleen näin. Lisäksi Salla oli kanssani samaa mieltä siitä, että kiintiöpakolaisten määrää tulee kasvattaa, mutta vain kantokykymme mukaan. Liikaa elätettäviä emme voi ottaa alati vähenevien veronmaksajien kontolle.

Työperäisen maahanmuuton tarveharkinta poistettava

Suomessa on valtava määrä työpaikkoja, joihin ei ole tekijöitä ja joihin ei ole edes tulossa kotimaisia tekijöitä. Lukuisilla aloilla on huutava työvoimapula puhumattakaan korkean osaamisen ja teknologian työpaikoista, kuten esimerkiksi koodareista. Vaikka Suomessa kuinka lisättäisiin muuntokoulutusta, niin koodareita emme kykene taikomaan niin nopeasti kuin niitä tarvitsemme. Suomen täytyy siis houkutella osaajia ulkomailta, sillä se on ainoa mahdollisuutemme saada tarpeeksi osaavaa työvoimaa. Kivikaudelta periytyvä työvoiman tarveharkintamme kuitenkin käytännössä estää ammattilaisten rekrytoinnit ulkomailta, koska luvan saavatkin joutuvat ensin nälkävuoden pituiseen jonoon ja monet projekti ovat jo ohi, kun lupa joskus tulee. Jos tulee.

Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta on parhaillaan kansantalouden kokoinen tulppa Suomen talouskasvulle. 1960-luvun maailmaan jumiutunut AY-liike kuitenkin vastustaa edelleen kiivaasti tarveharkinnan poistamista, vaikka sillä ei tietenkään ole asiaan parempaakaan ratkaisua. Minusta on päivänselvää, että työperäisen maahanmuuton tulee kuulua Suomen keinovalikoimaan, mikäli haluamme turvata hyvinvointivaltion jatkumisen. Ja tällä tarkoitan nimenomaan työperäistä maahanmuuttoa, eli osaamisensa vuoksi Suomeen töihin kutsuttavia ammattilaisia. En siis tarkoita pakolaisvyöryn aikana tulleita lumeammattilaisia. Työperäisiä maahanmuuttajia saadaksemme meidän tulee kyetä tekemään Suomesta tarpeeksi houkutteleva kohdemaa, sillä samoista osaajista kamppailevat parhaillaan kaikki muutkin kehittyneet länsimaat.

Pakolaisia pyrittävä auttamaan lähtömaissa

Eurooppa ei kestä valtavaa massaliikehdintää, jossa sadattuhannet pakolaiset pyrkivät alueelle. Unionin kantokyky ei yksinkertaisesti riitä ottamaan vastaan tuleviksi vuosiksi ennustettuja massoja. Siksi Euroopan ja Suomen tulee pyrkiä auttamaan pakolaisia Euroopan ulkopuolella. Tätä on edellyttänyt esimerkiksi Ranskan eurooppaministeri Nathalie Loiseau. Kuten edellä totesin, selkeintä on, että pakolaisstatuksen selvittää ja myöntää YK:n pakolaisjärjestö UNHCR ja nimenomaan Euroopan rajojen ulkopuolella. Myös EU-maiden antama kehitysapu tulee osoittaa ensisijaisesti lähtömaiden olosuhteiden parantamiseen ja mahdollisten ongelmien ennaltaehkäisyyn. Samalla Euroopan yhteistä rajavalvontaa tulee vahvistaa entisestään.

Summa summarum

Suomalaisten on ryhdyttävä viimein käsittelemään maahanmuuttoa yhtenä suurena kokonaisuutena ja järkiperäisesti sen kaikilla osa-alueilla. Minun kantani maahanmuuttoon liittyvistä seikoista voi kiteyttää tässä kirjoituksessa listaamiini kolmeen perusajatukseen. Näitä asioita minä tulen ajamaan eduskunnassa.

  1. Suomessa laittomasti olevat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet täytyy ottaa kiinni ja palauttaa kotimaahansa. Emme voi elättää ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen hyödyntämään sinisilmäisyyttämme.
  2. Tarvitsemme kipeästi ulkomaista työvoimaa, mikäli haluamme pitää hyvinvointivaltion pystyssä myös tulevaisuudessa. Ulkomaisen työvoiman tarveharkinta tulee siksi poistaa.
  3. Meidän täytyy auttaa aitoja pakolaisia, joita ovat pakolaisleireillä apua odottavat ja virallisen statuksen saaneet kiintiöpakolaiset. Heidän kiintiötään tulee nostaa ja samalla tulee kiristää Suomeen rajan yli saapuvien turvapaikanhakijoiden käsittelyjä.

Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.

Etla: Puolet uusista työpaikoista hallituksen ansiota – lisää rakennemuutoksia tarvitaan

Sipilän hallituksen aikana Suomeen on tullut yli 110 000 uutta työpaikkaa, ja hallituksen itselleen asettama työllisyystavoite 72 prosenttia on saavutettu. Tavoite saavutettiin siitä huolimatta, että oppositiossa tavoite tyrmättiin suoralta kädeltä mahdottomana. Tuolloin esimerkiksi SDP:n Antti Rinteellä oli käytettävissään samat tiedot kansainvälisestä talouskehityksestä kuin hallituksellakin, joten Rinteen avaus osoitti, ettei työllisyys olisi noussut demarien toimenpiteillä. Samalla SDP tuli vahvistaneeksi, että ilman hallituksen toimenpiteitä työllisyys ei olisi noussut yhtä paljon. Onneksi Sipilän hallitus on sentään käynyt talousmatematiikan kursseilla.

”Tuota tuubaa vihervasemmisto on tuutannut somen täydeltä.”

Hallituksen syyttäminen työllisyyden heikosta hoitamisesta oli ennakkoon yksi SDP:n tärkeimmistä vaaliaseista eduskuntavaaleissa. Demarit yllätettiin kuitenkin housut kintuissa raporttien paljastaesssa, että hallitus tulee sittenkin saavuttamaan opposition mahdottomana pitämän tavoitteen ja menossa sen ylikin. Tilastot aiheuttivat paniikin, kun populistien piti ryhtyä kiireessä keksimään seliselityksiä, joilla hallituksen saavutus yritettäisiin vesittää ja joilla vaaliaseesta pelastettaisiin mitä pelastettavissa oli. Seliselityksiä on sittemmin nähty jos jonkinlaisia, ja jokaisen niistä tilastot ja tutkimukset ovat ampuneet alas yksi toisensa jälkeen. Tuorein tyylikäs torpedointi nähtiin tänään.

Työllisyysaste eri maissa, Kuva: Etla

Alkuvaiheessa opposition suosituin seliselitys oli väittää, etteivät uudet työpaikat olleetkaan oikeita työpaikkoja. Sitten tilastoista ja tilastoista kuitenkin selvisi, että valtaosa uusista työpaikoista oli sittenkin pysyviä ja täysiaikaisia, joten perättömäksi paljastunut argumentti piti vaihtaa toiseen. Tilalle keksittiin selitys, jonka mukaan työllisyys olisi kasvanut ainoastaan kansainvälisen talouskehityksen ansiosta. Tuota tuubaa vihervasemmisto on tuutannut somen täydeltä viime viikot. Satuilua on tuettu samaan aikaan verkossa, jossa valitut kolumnistit ovat tukeneet satuilua. Antti Rinne lienee taputtanut kolumnisteja isällisesti selkään SAK:n järjestämässä saunaillassa.

Työllisyyden muutokseen vaikuttavat tekijät, Kuva: Etla

Päivänselvää on, että työllisyysasteen nousu on ollut historiallisen nopeaa. Työllisyysasteen nousu alkoi heti sen jälkeen, kun SDP passitettiin hallituksesta vilttiketjuun vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Työllisyyskasvu on sittemmin ollut niin nopeaa, että sitä tutkimaan pantiin joukko Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen kokeneita tutkijoita. Tänään heidän raporttinsa julkaistiin, ja se oli myrkkyä populisteille. Raportti nimittäin vetää maton edellä mainittujen perättömien argumenttien alta. Tilastoilla ja tutkimuksilla on usein taipumus vesittää hyvin alkanut vasemmistopopulismi, ja niin kävi nytkin.

”Puolet työllisyyden kasvusta on hallituksen ansiota”

Arvostetut talouselämän tutkijat Vesa Vihriälä, Mika Maliranta, Ville Kaitila, Antti Kauhanen, Tero Kuusi ja Markku Lehmus vahvistavat kattavassa raportissaan (ISSN 2323-2447, 2323-2455), että puolet työllisyyden kasvusta on ollut hallituksen politiikan ansiota. Erityisesti kilpailukykysopimus kiky ja työn tarjontaa lisänneet uudistukset (mm. kauppojen aukiolon vapauttaminen) ovat tukeneet työllisyyden kasvua merkittävästi. Etlan tutkijaryhmän mukaan 110 000 uudesta työpaikasta on hallituksen ansiota 45 000 – 65 000 työpaikkaa. Yksittäisistä toimenpiteistä kiky on tuonut tähän mennessä 15 000 – 20 000 työpaikkaa ja viidessä vuodessa se tuo jopa 42 000 työpaikkaa. Muut rakenneuudistukset ovat tuoneet noin 40 000 työpaikkaa.

Ammattityövoiman puute, Kuva: Etla

Demareille tulee raportissa sivuosumana myös kunniaa. Jos nimittäin edellisen hallituksen (Kyllä, se jossa SDP oli mukana) eläkeuudistus lasketaan mukaan, niin politiikan osuus kasvaa selvästi yli puoleen uusista työpaikoista. Etla vahvistaa, että tulevaisuudessa jopa 75 prosentin työllisyys on mahdollinen, mutta se edellyttäisi vielä nykyistäkin suurempia rakennemuutoksia. Niistä on kuitenkin nykytilanteessa aivan turha haaveilla, koska SDP/SAK ei halua kehittää työelämää. Saamme siis nauttia vielä tovin hallituksen jo tekemien muutosten sadosta, mutta lisää rakennemuutoksia ei ole tulossa ainakaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

”Arvioimme Suomen pystyvän noin 2 prosentin vuotuiseen kasvuun realistisena pitämämme tuottavuuskehityksen turvin seuraavien viiden vuoden aikana. Tämä edellyttää kuitenkin työllisyysasteen nousua verrokkimaiden tasolle vuoteen 2023 mennessä.”
– Etlan tutkimus 12.11.2018

SDP ja sen työmarkkinasiipi SAK vastustavat kaikin keinoin työllisyyden parantumista, koska työttömyys on molempien etu ja tavoite. Molempien kannatus kumpuaa kurjuudesta ja köyhyydestä. Tämä nähtiin viimeksi irtisanomislakia koskevassa kiistassa, joka oli molemmille olennainen osa kokonaisuutta samoin kuin esimerkiksi sijoitustilin arvovaltavastustaminen. Pienituloisen palkansaajan nouseminen keskiluokkaan työtä tekemällä, säästämällä tai perimällä on vasemmistossa punainen vaate, sillä kukaan ei tietenkään pidä katoavista äänestäjistä.

Mikäli SDP päätyisi ensi keväänä suurimmaksi puolueeksi, heittäisi Suomi saman tien pyyhkeen kehään työllisyyden ja talouskasvun osalta (Lue tästä miksi). Tästä asiasta saatiin muutama päivä sitten ilmeisen tahattomasti mainio esimerkki, kun demarit päästivät Antti Rinteen televisioon kommentoimaan Suomen työllisyyttä. Aiemmin 72 prosentin työllisyyttä mahdottomana pitänyt Rinne kertoi nimittäin asettavansa työllisyystavoitteen 85 prosenttiin. Yllättävää tuossa oli lähinnä se, ettei Rinne luvannut Suomeen neuvostotyylisesti 110 prosentin työllisyyttä. Todellisuudessa kuusivuotias poikani osaisi kasvattaa työllisyysastetta paremmin kuin Antti Rinne.

Odotan parhaillaan mielenkiinnolla minkä höpöhöpö-argumentin populistiosasto keksii seuraavaksi. Ehkä työllisyystilannetta yritetään vesittää esimerkiksi vetoamalla planeettojen liikkeisiin, kahvinporoihin tai eduskunnan saunan kiukaan kivien määrällä. Jotain ratkiriemukasta on varmasti tulossa.

No niin, leikki sikseen… Varmaa nimittäin on, että sosiaalisen median vasemmistoasiantuntijat väittävät jo tänään tietävänsä asiat paremmin kuin Etlan tutkijaryhmä. Väitteiden tueksi linkataan verkon kätköistä esimerkiksi Matti Meikäläisen ja Kaapinperäpojan koottuja parodioita. Nokkelimmat ehkä linkittävät Kansan Uutisten kolumnistina toimivan toimistosihteerin kirjoituksen ja joku toinen linkittää Vasemmistoliiton YT-neuvotteluissa kenkää saaneen sihteerin asiantuntijalausunnon. Mikäli joku on eri mieltä raportin tuloksista ja niihin johtaneista analyyseistä, niin kannattaa selvittää asia soittamalla suoraan pääkallopaikalle. Etlan sivuilta löytyvät nimittäin tutkimuksen laatineiden asiantuntijoiden yhteystiedot. Epäilijät voivat ottaa rohkeasti puhelimen käteen ja soittaa asiantuntijalle.

Demarien hätäkokous lienee kutsuttu jo täksi illaksi SAK:n toimitiloihin Hakaniemeen. Mukana on todennäköisesti myös joukko kolumnisteja suunnittelemassa demarien vaalikampanjan seuraavaa populismiaaltoa. Enkä nyt puhu Toukosta.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.

SAK hiekottaa nuorten työuria – mikä olikaan lakkoilun todellinen syy?

Jäsenkadon kanssa jo pitkään painiskellut ammattiliittojen keskusjärjestö SAK ilmoitti pari päivää sitten haluavansa lisätä nuorten työttömyyttä vaatiessaan lakiin irtisanomisjärjestystä. Ammattiliitojen mukaan nuoret pitäisi irtisanoa yrityksistä ensimmäisenä riippumatta heidän osaamisestaan, koulutuksestaan tai panoksestaan. Kirjoitin aiheesta otsikolla Nuoret ehtivät vielä pelastaa työpaikkansa.

Kansanedustaja Arto Satonen kirjoittaa, että Ruotsissa samankaltainen järjestelmä on ajanut yrityksiä jopa konkursseihin, koska järjenvastainen laki on pakottanut irtisanomaan hyviä työntekijöitä ja pitämään huonot työntekijät. Valtiolla ja ammattiliitoilla ei pidä olla mitään sanomista yritysten toimintaan oli kyseessä sitten irtisanomisjärjestys tai esimerkiksi yrityksen hallituksen toiminta. Kummankaan ei tule työntää sormiaan paikkoihin, jonne eivät missään nimessä kuulu. Piste. Niinpä myös ministeri Mykkäsen esitys pakollisesta henkilöstön (siis ammattiliiton) edustajasta yrityksen hallituksessa voidaan tulostaa paperille ja viedä vessaan odottamaan seuraavaa isoa hätää.

Palataan SAK:n esitykseen irtisanomisjärjestyksestä. Kaikille lienee selvää, että SAK ja muut ammattiliitot ovat kääntäneet selkänsä sekä nuorille että vanhoille jäsenilleen jo vuosia sitten. Niissä ei ole tehty enää valovuosiin töitä jäsenistön eteen, vaan yritetty pääasiassa hidastaa ammattiliittojen katoamista kartalta. Esimerkiksi SAK retostelee julkisuudessa yli miljoonalla jäsenellään, mutta todellinen jäsenmäärä on vain hieman yli 600.000 jäsentä. Romahdus on siis ollut valtava.

Tämän vääjäämättömän kehityksen hidastamiseksi SAK käyttää nyt työttömyyttä ja epäjärjestystä, jotka ovat kautta aikojen olleet ammattiliittojen etu. Tuossa pelissä ammattiliittojen jäsenten etu ei mahdu edes tavoitteiden kärkikolmikkoon. Sama tilanne on vasemmistopuolueilla, joiden kannattajat siirtyvät muihin puolueisiin, jos ja kun elintaso nousee. Kannatus kumpuaa vain ja ainoastaan kurjuuden maksimoinnista, joten sen eteen tehdään töitä niin ammattiliitoissa kuin vasemman laidan puolueissakin.

Lakkoilun todelliset syyt

Mitä tulee edellisen lakkoilun syyhyn, niin se ei ollut missään nimessä irtisanomislaki tai mikään muukaan laki. Syitä oli kaksi: 1) Poliittisen siiven eli SDP:n kannatuksen kasvattaminen ja 2) ammattiliittojen tuskailu arvovallan ja jäsenmäärän romahduksen myötä. Hallituksen taholta kyseessä oli yritys näyttää ammattiliitoille kaapin paikka. Se päättyi kuitenkin odottamattoman surkeaan mahalaskuun Sipilän antaessa taas kerran ulkoparlamentaarisille ammattiliitoille veto-oikeuden Suomen lainsäädäntöön.

SAK:n tuorein esitys irtisanomisjärjestyksestä johtuu vain siitä, että hallitus antoi ammattiliitoille jo vakiintuneen tapansa veto-oikeuden lainsäädäntöön. SAK vaati irtisanomisjärjestystä ensikerran jo vuonna 2009, jolloin se haudattiin kiivaan vastustuksen vuoksi. SAK näki nyt uuden mahdollisuuden hallituksen osoitettua heikkoutensa irtisanomislakia koskevassa sekoilussa.

Onneksi SAK otti taas kerran siipeensä pullistellessaan hieman liikaa ja suututettua samalla – ihan syystäkin – nuoret jäsenensä. Toivottavasti ammattiliittojen nuoret jäsenet ymmärtävät viimein jättää uppoavan laivan, joka on toiminut jo pitkään heidän etujaan vastaan. Esitys nuorten irtisanomisesta ensimmäisenä oli vain jäävuoren huippu, joka tuli kieltämättä sopivaan saumaan. Eräänlainen reality check siis.

Voin luvata, että ennen vaaleja tullaan näkemään vielä vähintään yksi vastaava lakkouhkailu ja/tai lakkoaalto, jossa Sipilä tulee taas kerran antamaan tapansa mukaan periksi ammattiliitoille. Syy niiden seuraavaan voimannäyttöön voi olla aivan mikä tahansa, sillä SDP tarvitsee ammattiliittojen pullistelua kannatuksensa kasvattamiseksi. Seuraavan lakkouhkailun ajankohta on taatusti jo sovittu Hakaniemen kulmahuoneissa. Vain uhkailun syy lienee vielä valitsematta. Keppihevonen haetaan tarvittaessa vaikka hulevesistä, jos ammattiliitot eivät mitään muuta tekosyytä löydä.

Hallituksella oli nyt nähdäkseni viimeinen tilaisuutensa näyttää ammattiliitoille mitä Suomen perustuslaki sanoo maan ylimmästä päättävästä elimestä. Taas kerran saimme kuitenkin huomata, että ylin päätösvalta sijaitsee käytännössä Arkadianmäen sijaan Hakaniemessä. Tässä pelissä liittojen omien jäsenten edut ovat pelkkä sivuseikka.

SAK aiheutti äskettäin lakkoaallon, koska halusi estää hallitusta eriarvoistamasta työntekijöitä yrityksen koon perusteella. Saatuaan hallituksesta selkävoiton SAK esittää nyt itse työntekijöiden eriarvoistamista iän perusteella, mikä on kaiken lisäksi yhdenvertaisuuslain kieltämää syrjintää. Onko mitään typerämpää koskaan kuultu?

PS: En voi jättää muistuttamatta, että ammattiliitot eivät maksa euroakaan ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista, eivätkä ne siten ole myöskään ansiosidonnaisen saamisen edellytys. Ansiosidonnaisen maksavat työttömyyskassat, joiden jäsenyys ei edellytä liittojen jäsenyyttä.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.

Uusi alkoholilaki oli terveysteko – holhouksen vähentämistä jatkettava

Suomalaiset juovat paljon alkoholia, mutta eivät ole siinä lähelläkään Euroopan kärkeä. Siitä huolimatta alkoholin kulutusta on paikallaan vähentää esimerkiksi lainsäädännön avulla. Muutos onnistuu mielestäni parhaiten vapauttamalla alkoholin myyntiä, eli poistamalla alkoholiin kieltolaista saakka liitetty kielletyn hedelmän mielleyhtymä. Kirjoitin blogissani jo viime syksynä hyvissä ajoin ennen uuden alkoholilain käsittelyä, että ruokakaupoissa myytävän alkoholin vahvuuden nostaminen 5,5 prosenttiin tulisi lisäämään kansanterveyttä. Tuolloin monet holhoukseen, kieltoihin ja monopoliin uskovat kukkahatut – THL ja Pekka Puska etunenässä – pitivät näkemystäni täysin absurdina, koska heidän mukaansa alkoholin saatavuuden lisääminen ajaisi suomalaiset automaattisesti alkoholisteiksi. Toisin kävi.

Osuin nimittäin napakymppiin.

Alkoholiprosentin nosto lisää merkittävästi kansanterveyttä

Viime kesän toukokuu, kesäkuu ja heinäkuu olivat Suomen mittaushistorian helteisimmät, joten viime kesänä jos koskaan alkoholin kulutuksen olisi pitänyt nousta räjähdysmäisesti. Siitä huolimatta kulutus kuitenkin kasvoi Valviran tuoreiden tilastojen mukaan heinäkuun loppuun mennessä vaivaisen yhden prosentin. Yhden prosentin! Tämä siitä huolimatta, että suomalaiset viettivät koko kesänsä terasseilla. Valviran tammi-heinäkuun tilasto osoittaa, että alkoholin kulutus nousi prosentin sekä litroissa että puhtaana alkoholina mitattuna. Ja Valviran tilasto on päivänselvä tosiasia, ei kenenkään mielipide. Historiallisena hellekesänä kulutuksen olisi jo ilman alkoholilakiakin tullut nousta useilla prosenttiyksiköillä, mutta nyt kulutuksen kasvu näyttää olleen hyvin marginaalista ja vähittäiskulutus on kaiken lisäksi vähentynyt viimevuotisesta.

Valviran tilaston prosentin kasvu tulee luonnollisesti ravintoloista, koska juuri ravintoloiden terasseilla kesä oli historiallisen upea. Sen sijaan alkoholin vähittäiskulutus muualla vähentyi tammi-elokuussa, kertoo puolestaan Taloustutkimuksen juuri julkaisema tilasto. Taloustutkimus arvioi alkoholin vähittäiskulutuksen saatavilla olevien Alkon ja päivittäistavarakaupan myyntitietojen sekä matkustajatuontitietojen perusteella, eli luvuissa on mukana myös paljon puhuttu matkustajatuonti. Hellekesästä huolimatta alkoholin litramyynti laski Tilastokeskuksen mukaan 0,4 prosenttia ja puhtaana alkoholina 0,3 prosenttia.

Puska ja THL keksivät taannoin hätäpäissään (todennäköisesti kuitenkin selvin päin) selityksen, jonka mukaan alkoholin kulutuksen todelliset luvut selviäisivät vasta useiden vuosien päästä. Kukaan täysjärkinen ei kuitenkaan voi uskoa, että myynti- ja kulutustilastot muuttuisivat takautuvasti toisenlaisiksi tai että suomalaiset ratkeaisivat juomaan esimerkiksi syksyn pimeyden alkaessa. Tuollaiset seliselitykset tulee jättää aivan omaan arvoonsa.

”Suomalaiset ovat tarpeeksi fiksuja tekemään ihan itse omat päätöksensä ilman valtiovallan holhousta.”

Alkoholin kulutuksen tasaisena pysymisen kanssa samaan aikaan kaupan alalta on tullut viestiä alkoholittomien juomien suosion rajusta kasvusta. Esimerkiksi alkoholittomia oluita ja siidereitä on myyty paikoin jopa 50 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Miten on mahdollista, että alkoholin myynnin vapauttaminen ruokakaupoissa ei ole nostanut alkoholin myyntiä, mutta alkoholittomien juomien myynti on huimassa kasvussa? Minä kerron vastauksen: Suomalaiset ovat tarpeeksi fiksuja tekemään ihan itse omat päätöksensä ilman valtiovallan holhousta. Eduskunnan äänestäessä taannoin uudesta alkoholilaista erityisesti SDP, Vasemmisto ja Vihreät halusivat kuitenkin jatkaa suomalaisten holhoamista. Niistä ei siis herunut vieläkään luottoa suomalaisten yksilönvapauteen sekä kykyyn pitää huolta itsestään ja omista asioistaan.

Pääsin viime syksynä ja talvena seuraamaan alkoholilain käänteitä aivan ytimestä, ja tuolloin Alkon monopolin eturintama Pekka Puska ja THL etunenässä levittivät eduskunnassa perättömiä väitettä, joiden mukaan uusi alkoholilaki tappaisi hyväksymisensä jälkeen vuosittain jopa 500 ihmistä enemmän vuodessa. Nämä sadat kuolemat olisivat heidän mukaansa alkoholilain puolesta äänestävien kansanedustajien vastuulla. Kuten jo viime syksynä kirjoitin, ei tällainen uhkailu perustunut mihinkään tilastoon tai selvitykseen, vaan ne oli vedetty niin sanotusti hatusta. Tarkoituksena oli ainoastaan puolustaa Alkon monopolia kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Pidän edelleen erittäin harmillisena, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL romutti puolueettoman tutkimuslaitoksen statuksensa lähtemällä politikoimaan lausunnoilla Alkon monopolin puolesta. Jatkossa eduskunnan tuleekin lokeroida THL puolueettoman asiantuntijatahon sijaan muiden vastaavien etujärjestöjen joukkoon.

”Eduskuntavaaleissa suomalaisten kannattaisi äänestää Arkadianmäelle kansaedustajia, jotka uskovat jatkuvan holhouksen sijaan yksilön vapauteen ja vastuuseen.”

Palataan vielä viime kesään. Mikäli se olisi ollut vuoden 2017 kaltainen sateinen ja tuulinen kauhistus, olisi alkoholin kulutus romahtanut. Viime kesään sisältyi kuitenkin ennätysmäärä hellepäiviä. Jos uusi alkoholilaki tulisi koskaan nostamaan suomalaisten alkoholin kulutusta, olisi se tapahtunut viime kesänä. Niin ei kuitenkaan käynyt, joten on täysin perusteltua todeta viime syksynä kirjottamini sanoin, että ruokakaupoissa myytävien juomien alkoholiprosentin nostaminen on lisännyt kansanterveyttä. Toivottavasti ensi kesä on yhtä upea kuin kulunut, mutta jos vuoden 2017 sadekesä uusiutuu, niin alkoholin kulutuksessa voidaan nähdä jopa kaksinumeroinen romahdus. Kirjoittakaa ennustukseni vaikka talteen syksyksi 2019.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa suomalaisten kannattaisi äänestää Arkadianmäelle kansaedustajia, jotka uskovat jatkuvan holhouksen sijaan yksilön vapauteen ja vastuuseen. Seuraavan eduskunnan tulee sallia viinien myynti ruokakaupoissa ja valmistautua purkamaan Alkon monopoli. Uusi alkoholilaki on osoittanut vääräksi uskomuksen, että alkoholin saatavuuden lisääminen kasvattaisi automaattisesti kulutusta. Tuollaiset taantuneet kieltolain aikaiset uskomukset pitäisi viimein kyetä unohtamaan, sillä elämme nykyisin 2000-luvulla. Haluan, että suomalaisten alkoholin kulutus vähenee entisestään. Se onnistuu parhaiten lopettamalla holhoaminen ja vapauttamalla alkoholijuomat ruokakauppojen hyllyille. Vain siten alkoholista poistuu viimein kielletyn hedelmän houkutus.

Kielletty hedelmä houkuttelee aina.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.

Nuoret ehtivät vielä pelastaa työpaikkansa – tosin vain vaaliuurnilla

Suomalaisessa demokratiassa on vakava ongelma. Nuoret aikuiset ovat kyllä vuosi vuodelta kiinnostuneempia elinympäristöstään ja tulevaisuudestaan, mutta samaan aikaan he eivät jostain syystä käytä oikeuttaan vaikuttaa tulevaisuuteensa äänestämällä. Siksi nyt on luotu tahattomasti tilanne, jossa nuoria ja nuoria aikuisia viedään kuin litran mittaa, koska vasemmisto ei usko heidän lähtevän vaaliuurnille seuraavissakaan eduskuntavaaleissa. Nuorten ei uskota jatkossakaan vaivautuvan puolustamaan omia oikeuksiaan ja omaa tulevaisuuttaan, mutta juuri siksi nyt olisi historiallisen ryhtiliikkeen aika. Syy siihen on tällä kertaa poikkeuksellisen vakava.

Helsingin Sanomat 7.11.2018

Suomalaisille on suotu vapaus äänestää eduskuntaan ihmisiä, joiden he haluavat pitävän huolen paremmasta tulevaisuudesta. Jostain syystä nuoret aikuiset eivät kuitenkaan äänestä. Viime kuntavaaleissa koko kansan äänestysprosentti oli 58,3, mutta alle 25-vuotiaista vain alle kolmannes käytti äänioikeuttaan. Heidän äänestysprosenttinsa oli vain 30, eli noin puolet koko kansan vastaavasta. Hieman vanhemmat 25-35-vuotiaat eivät hekään olleet kovin paljon paremmassa tilanteessa, sillä heidän äänestysprosenttinsa oli vaivaiset 40.

”Tulevissa eduskuntavaaleissa nuoria tarvitaan vaaliuurnille enemmän kuin koskaan aiemmin.”

Vanhan sanonnan mukaan äänestysoikeuden käyttäminen on valitusoikeuden lunastamista. Se pitää paikkansa. Nuoret ja nuoret aikuiset julistavat nykyisin päivittäin sosiaalisessa mediassa kiivaasti päivänpolttavista asioista, mutta yhä useampi somessa avautuvista ei ole kuitenkaan lunastanut valitusoikeuttaan, eli käynyt äänestämässä korjatakseen epäkohtia. Tulevissa eduskuntavaaleissa nuoria tarvitaan nyt vaaliuurnille enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä muuten heidän työpaikkansa voivat olla historiaa.

Ennakkoon äänestäneet vuoden 2015 eduskuntavaaleissa

Suomeen on tällä hallituskaudella syntynyt 120 000 uutta työpaikkaa ja taloudessa on nähty hienoa kasvua. Ikävä kyllä kehitys ei ole pysyvää, sillä seuraava kansainvälinen taloustaantuma alkaa jo seuraavan hallituskauden aikana syistä, joihin Suomi ei voi vaikuttaa. Silloin myös Suomi on kuitenkin ajautumassa uuteen kurimukseen, jossa työpaikat tulevat taas kerran olemaan kortilla. SAK/SDP haluaa jatkossa irtisanoa nuoret ensimmäisenä. Lisäksi sekä SAK/SDP että myös Vasemmistoliitto ja Vihreät haluavat varjobudjeteissaan valjastaa nuoret hyvinvointiyhteiskunnan kulut. Syynä on se, että nuoret eivät äänestä, joten heiltä on helppo viedä rahat, eläkkeet ja työpaikat.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa nuorten äänestäjien täytyy viimein aktivoitua laajalla rintamalla. Heidän täytyy pitää huoli siitä, että eduskunnassa on myös heidän oikeuksiensa ja työpaikkojensa puolesta taistelevia kansanedustajia. Ilman tuota aktivoitumista nuorten aikuisten työpaikat ollaan nimittäin ohjaamassa iäkkäämmille, mikäli SDP nousee eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. SDP on nimittäin perinteisesti ollut SAK:n erittäin tiukassa talutusnuorassa ja tekee mitä isäntä käskee.

Mistä on siis kyse?

SDP:n työmarkkinasiipi SAK ilmoitti tänään Helsingin Sanomissa haluavansa Suomeen lakisääteisen irtisanomisjärjestyksen, jonka myötä työnantajat joutuisivat yt-neuvotteluissa antamaan työntekijöille potkut ikäjärjestyksessä. Esityksen mukaan nuoret pitäisi jatkossa irtisanoa ensimmäisenä riippumatta heidän kokemuksestaan, osaamisestaan tai tuottavuudestaan. SAK siis vaatii lakia työntekijöiden pakollisesta eriarvoistamisesta työntekijän iän perusteella. Kaiken lisäksi SAK ilmoittaa tämän olevan yksi heidän virallisista vaalitavoitteistaan seuraavalle hallituskaudelle. SAK ei ole puolue, joten sen apuna toimii oma poliittinen siipi SDP.

Kyse ei ole mistään satunnaisesta harkitsemattomasta lausahduksesta, vaan pitkään harkitusta esityksestä. Edellisen kerran SAK esitti nimittäin yritysten pakottamista ikäsyrjintään jo vuonna 2009, jolloin tuosta yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon irvikuvasta jouduttiin kuitenkin luopumaan. Nyt on käynnistynyt uusi yritys, jolla SAK pyrkii saamaan iäkkäät ihmiset äänestämään sen käsikassaraa demareita. Suunnitelman vahvuus on siinä, että vanhempien ihmisten äänestysprosentti on merkittävästi nuoria suurempi.

Yhdenvertaisuuslaki 8 §
”Ketään ei saa syrjiä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta vahvisti tänään, että esityksen tarkoituksena on parantaa ikääntyneiden työllisyyttä. Toisin sanoen tarkoituksena on heikentää nuorten työllisyyttä. 25-34-vuotiaiden työttömyysaste on ollut edellisen taantuman alkamisesta saakka jo yli vuosikymmenen ajan kaukana huippuvuosista, mutta SAK:n saadessa tahtonsa läpi tulee nuorten ja nuorten aikuisten työttömyys kasvamaan nykyisestäkin merkittävästi juuri uuden taantuman kynnyksellä. Tällä esityksellä pyritään siis varmistamaan, että nuoret aikuiset jäävät seuraavan taantuman jalkoihin kaikkein pahiten, vaikka heissä on Suomen tulevaisuus.

”Ammattiliitot vaativat siis lakiin pykälää työntekijöiden pakollisesta eriarvoistamisesta.”

Nuorten ja nuorten aikuisten täytyy nyt ryhdistäytyä ja äänestää ensi kevään eduskuntavaaleissa sankoin joukoin tällaista järjettömyyttä vastaan. Tällä aloitteella kalastellaan aktiivisesti äänestävien suurten ikäluokkien ääniä, ja vaalitempun onnistuessa nuoret tulevat todennäköisesti menettämään työpaikkojaan iäkkäämmille. Pallo on nyt nimenomaan nuorilla, joista vain alle kolmannes äänesti edellisissä kuntavaaleissa. Lähtevätkö nuoret rohkeasti puolustamaan oikeuksiaan vaaliuurnille vai tyytyvätkö he valittamaan kohtaloaan somessa? Siinä on ensi kevään kuuma kysymys.

Nyt tarvitaan kansallinen ryhtiliike, jossa nuoret suuntaavat joukolla vaaliuurnille varmistamaan, ettei heidän työehtojaan romuteta ja työpaikkojaan jaeta iäkkäämmille. Jatkossa on nimittäin aivan turha huutaa tuskaa sosiaalisessa mediassa, jos äänioikeus on jäänyt käyttämättä eduskuntavaaleissa.

Yhdenvertaisuuslaki 12 §
Ikään tai asuinpaikkaan perustuva erilainen kohtelu on lisäksi oikeutettua, jos kohtelulla on objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu työllisyyspoliittinen tai työmarkkinoita koskeva tavoite taikka jos erilainen kohtelu johtuu eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisedellytykseksi vahvistetuista ikärajoista.

Olen jo vuosien ajan ihmetellyt ammattiliittojen sotkeutumista lainsäädäntöön ja jatkuvia pyrkimyksiä sotkeutua myös yritysten toimintaan. Sipilän hallitus on epäonnistunut tässä asiassa traagisesti. Hallitus on antanut kerta toisensa jälleen ammattiliitoille täyden veto-oikeuden päätöksiinsä. Tällainen toiminta on vesittänyt vakavasti demokratian perusteita, sillä Suomen perustuslain mukaan ylimmän päätösvallan pitäisi kuulua eduskunnalle. Todellisuudessa laki toisensa jälkeen on vesitetty nimenomaan ammattiliittojen vaatimuksesta, eli päätösvalta on luovutettu eduskunnan ulkopuolelle.

Pääministeri Sipilä antoi ensin pikkusormensa ja lopulta molemmat kätensä kyynärpäitä myöden. Seuraukset näkyvät nyt, kun SAK ilmoittaa jo hyvissä ajoin ennakkoon miten se aikoo muuttaa Suomen lakeja, vaikka sitä ei ymmärtääkseni ole koskaan äänestetty eduskuntaan. SAK perustaa vaatimuksensa siihen, että sen komennossa oleva SDP tekee juuri kuten isännät Hakaniemessä käskevät. Suomalainen demokratia on pahassa kriisissä, kun ylin päätösvalta on siirretty eduskunnalta ja hallitukselta satunnaisille yhdistyksille.

Jäsenmääränsä romahduksesta kipuilevat ammattiliitot pyrkivät parhaillaan saamaan kadonnutta arvovaltaansa takaisin kaikin mahdollisin keinoin. Ikävä kyllä nuo keinot tarkoittavat käytännössä kerta toisensa jälkeen työttömyyden ja kurjuuden maksimointia, jotka ovat toki jo kaikille tuttuja ammattiliittojen ja vasemmiston etuja ja tavoitteita. Molempien kannatus nimittäin kumpuaa juuri niistä. Mikäli ammattiliittojen talutusnuorassa oleva SPD nousee ensi kevään eduskuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi, voivat nuoret jättää hyvästit työpaikoilleen.

Äänestämällä työpaikat voidaan vielä pelastaa.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.

Samasta työtehtävästä sama palkka? Epätasa-arvon lyhyt oppimäärä

Talouden Nobel-palkittu suomalainen professori Bengt Holmström aiheutti äskettäin ammattiliitoissa kuhinaa toteamalla, että Suomen ammattiliittojen tulisi viimein herätä 2000-luvun maailmaan ja Suomen epädemokraattisiin työmarkkinoihin. Holmström totesi, että hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi työmarkkinoille tarvitaan lisää joustoa. Sillä hän viittasi nähdäkseni suomalaiseen erikoisuuteen, eli liitukaudelta periytyvään työehtosopimusten yleissitovuuteen. Tai oikeastaan yleissitovuuden käyttämiseen.

Nobel-voittajan kanssa samoilla linjoilla on myös Libera, joka on tehnyt EU-komissiolle kantelun yleissitovuudesta. Liberan mukaan yleissitovuus antaa suurimmille työnantajille kartellioikeuden, jolla ne voivat määritellä pienempiä toimijoita velvoittavia ehtoja ilman pienten yritysten vaikutusvaltaa itseään koskeviin asioihin. Yleissitovuus siis syrjii pieniä ja järjestäytymättömiä yrityksiä ja haittaa kansantalouttamme sekä heikentää pienten yritysten työllistämisen mahdollisuuksia. Odotan mielenkiinnolla määritteleekö EU-komissio Suomen yleissitovuuden kilpailulainsäädännön vastaiseksi. Toivottavasti, sillä se olisi tärkeä askel kohti nykyaikaisia työmarkkinoita, joiden keskeinen osa tulisi olla paikallisen sopimisen mahdollistaminen.

Varsinainen kohu nousi kuitenkin Holmströmin lausunnosta, jonka mukaan hän helpottaisi maahanmuuttajien pääsyä työmarkkinoille heikentämällä heidän työehtojaan. Holmström totesi Yleisradiolle, että ulkomailta tulevien pitäisi voida tehdä työtä työehtosopimuksia pienemmällä palkalla ja huonommalla sosiaaliturvalla kuin suomalaisten. Nykyiset työehtosopimukset määräävät aloille minimipalkkatason, jonka alle ei saa palkata työvoimaa, vaikka siihen olisi halukkaita jonossa ja vaikka alempaan palkkaan olisi hyvät perusteet esimerkiksi kouluttamattomuuden myötä.

Suomessa on edelleen Pohjois-Euroopan korkein työttömyys, joten nykyisessä mallissamme on sekä työn kysynnän että tarjonnan tavassa jotain pahasti vialla. Koko Euroopassa on vain kuusi maata, joissa työttömyys on Suomea suurempi, ja ne kaikki sijaitsevat kaukana Välimeren rannalla. Tämä kertoo karua kieltään nykyisten työmarkkinoidemme toimivuudesta. Talousnobelisti Holmström totesi, että nykytilanne on hänen mielestään uhka hyvinvointivaltion tulevaisuudelle, ja asiantuntija osui siinä täydellisesti maaliin. Suomi tulee ajautumaan seuraavassa taantumassa väistämättä seinään, ellei työmarkkinoitamme saada kehitettyä 1960-luvulta viimein 2000-luvulle. Kehityksen jarruna toimii yksinomaan AY-liike, joka huutaa 1960-luvulla kaivamistaan poteroista muutosvastarintaa lähes yhteen ääneen. Poikkeus (eli Akava) vahvistaa säännön.

Palkansaajajärjestöistä fiksuimman, siis Akavan, puheenjohtaja Sture Fjäder ajautui ahtaalle, koska hän meni yllättäen puhumaan totta. Hän nimittäin lipesi yllättäen ammattiliittojen linjasta ja puhui hetken asioista niiden oikeilla nimillä. Fjäder  komppasi vahvasti toista fiksua miestä, eli edellä mainittua talousnobelisti Holmströmiä. Tosin vain siihen saakka kunnes Akavan vanhoilliset jäsenliitot sulkivat hänen suunsa, ettei puhe kehityksestä vaan leviäisi laajemmalle. Alla olevassa suorassa sitaatissa Fjäder toteaa, että työehtosopimuksista tulee voida joustaa, jos haluamme maahanmuuttajien kotoutuvan suomalaiseen yhteiskuntaan.

”Pitää katsoa totuutta silmiin. Jos halutaan kotouttaa maahanmuuttajat ja pakolaiset, joilla ei ole esimerkiksi ammatillista koulutusta, niin kyllä työehtosopimusten pitää joustaa.”
– Sture Fjäder Yleisradiolle

Sture Fjäderin mukaan kouluttamattoman maahanmuuttajan ei siis tulisi välttämättä saada samaa palkkaa samasta työtehtävästä kuin koulutetun suomalaisen. Jotta hänen pointtinsa tulisi varmasti selväksi ja jotta kiihkoilijat voisivat työntää R-korttinsa takaisin ahteriinsa, otan erivapauden muokata Fjäderin lausumaa hieman. Jotta saan kiteytettyä hänen lausunnostaan olennaisen, jätän siitä pois viittaukset ihmisten syntyperään. Alla karsimani kiteytys.

”Pitää katsoa totuutta silmiin. Jos halutaan työllistää ihmiset, joilla ei ole esimerkiksi ammatillista koulutusta, niin kyllä työehtosopimusten pitää joustaa.”
– Oma versioni Sture Fjäderin lausumasta

Jos ja kun Fjäder tarkoitti tätä, osuu hän täydellisesti maaliin, vaikka olenkin hieman stilisoinut hänen lausuntoaan. Korjatkaa, jos olen aivan väärässä. Eilen joku ammattiliiton naisjohtaja totesi radiouutisissa, että ”Samasta työtehtävästä sama palkka”. Hän oli siinä yksinkertaisesti väärässä. AY-reliikit ei nimittäin halua missään nimessä myöntää, että työnantajalla ei reaalimaailmassa ole mitään perusteltua syytä maksaa palkkaa työtehtävän mukaan, vaan sen sijaan palkkaa tulee maksaa työsuoritusten mukaan. Selvyyden vuoksi todettakoon, että samoista tuloksista saman palkan maksaminen on tietenkin paikallaan.

Mikä olisikaan neuvostoliittolaisempaa ja epätasa-arvoisempaa kuin maksaa kaikille sama palkka samasta työtehtävästä, koska jokaisen työntekijän konkreettinen panos työnantajan hyväksi eroaa aina muista suuntaan tai toiseen. Toinen on ahkerampi ja toinen laiskempi. Toinen osaa työn paremmin ja toinen huonommin. Toinen on panostanut osaamiseensa ja toinen on käyttänyt saman ajan somessa notkumiseen. Miksi siis kaikille tulisi maksaa sama palkka? Ei miksikään, elleivät sitten työsuoritteet ja työn tulokset ole samalla tai lähes samalla tasolla. Kouluttamattomien kohdalla näin ei yleensä ole. Lisäksi kouluttamaton työntekijä vaatii yleensä yritykseltä selvästi koulutettuja enemmän resursseja työhön opastukseen.

Akavan puheenjohtaja Fjäder viittasi lausunnollaan nimenomaan ammatilliseen koulutukseen. En erottele ihmisiä kotimaan, ihonvärin tai vaikkapa uskonnon perusteella, eikä sitä varmasti tarkoittanut myöskään Fjäder. Laiska ja kouluttamaton turkulainen on nimittäin aivan samalla viivalla laiskan ja kouluttamattoman bagdadilaisen kanssa siinä missä ahkera ja koulutettu tamperelainen on samalla viivalla ahkeran ja koulutetun milanolaisen kanssa.

Kouluttamaton on kouluttamaton riippumatta täysin kotimaasta, uskonnosta tai ihonväristä. Ja kouluttamattomalle ei pidä olla pakkoa maksaa samasta työtehtävästä samaa palkkaa kuin kollegalle, joka on panostanut osaamiseensa vuosia kouluissa ja kursseilla, ja jonka työn konkreettiset tulokset ovat aivan toista luokkaa. Tuloksista pitää maksaa, ei tittelistä.

Käsi ylös kenen mielestä ”Samasta työtehtävästä sama palkka” on oikeudenmukaista, reilua, tasa-arvoista tai yhdenvertaista? Sitä minäkin. Se on kaikkea muuta. Koulutettuja ja ahkeria kohtaan tuo periaate on epäoikeudenmukainen, epäreilu, epätasa-arvoinen ja epäyhdenvertainen. Palkka tulee maksaa ihmisille koulutuksen, osaamisen, työsuoritusten ja tulosten perusteella. Ei sen perusteella mitä hänen palkkakuitissaan lukee työtehtävän kohdalla – tai mistä hän on kotoisin.

Tämä kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 4.11.2018 ja Pohjalainen-lehdessä 8.11.2019.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.

Jemenin nälänhätä oli Facebookille liikaa – sensuroi seksuaalisena

Maailman katseet ovat viime päivinä kiinnittyneet Saudi Arabiaan, koska maan hallintoa kritisoinut toimittaja Jamal Khashoggi murhattiin Saudi Arabian suurlähetystössä Turkin Islanbulissa. Samaan aikaan maailman mediat ovat jättäneet lähes kokonaan uutisoimatta mitä Saudi Arabia tekee parhaillaan omalla takapihallaan. Vain muutamat laatulehdet ovat nimittäin raportoineet aktiivisesti Jemenin tilanteesta, vaikka siellä kokonainen maa on parhaillaan nälänhädän partaalla Saudi Arabian sotatoimien vuoksi.

The New York Times lukeutuu maailman journalistiseen parhaimmistoon, ja luin sen verkkosivuilta eilen kattavan artikkelin Jemenin tilanteesta ja nimenomaan Saudi Arabian osuudesta tuohon valtavaan inhimilliseen tragediaan. Halusin tuttuun tapaani, että muutkin suomalaiset saisivat tietää mitä Lähi-Idässä todellisuudessa tapahtuu, joten päätin jakaa tuon ansiokkaan ja kattavan artikkelin Facebookissa. Tässä alla on kuvakaappaus tuosta kyseisestä päivityksestä.

Estetty Facebook-jako Jemenin nälänhädästä

Päivityksen julkaisemisen jälkeen Facebook lähestyi minua todella odottamattomalla viestillä. Se nimittäin ilmoitti, että yllä nähtävä jakoni rikkoi yhteisönormeja ja kehotti lukemaan Facebookin alastomuutta ja seksuaalista toimintaa koskevista käytännöistä. Tämän rikkomuksen vuoksi henkilökohtainen Facebook-käyttäjätilini on nyt estetty kolmeksi päiväksi. Facebook siis bannasi minut, koska jaoin Jemenin nälänhädästä kertovan The New York Timesin artikkelin. Syynä estoon oli Facebookin mukaan jakamani artikkelin sisältämä alastomuus ja seksuaalinen sisältö. Jokaisen kannattaa nyt  lukea tuo kyseinen artikkeli. Sen jälkeen jokainen voi muodostaa oman mielipiteensä siitä onko artikkelissa kyseessä alastomuus ja seksuaalinen toiminta. Vai kenties jotain aivan muuta.

Estetty Facebook-jako Jemenin nälänhädästä

Tässä tapauksessa syyllinen nähdäkseni täydellisen perusteettomaan estoon ei taida olla yksittäinen työntekijä, sillä päätöksen on todennäköisesti tehnyt Facebookin algoritmi. Pidän kuitenkin hyvin erikoisena, että Facebook kieltää Jemenin nälänhädästä kertovan artikkelin julkaisemisen siksi, että The New York Times on valinnut artikkelinsa uutiskuvaksi otoksen nälänhädän keskellä elämästään taistelevasta pikkulapsesta. Näin näyttää kuitenkin nyt käyneen, koska Pulizer-palkitun valokuvaaja Tyler Hicksin ikuistamassa koskettavassa uutiskuvassa lapsella ei ole yllään paitaa.

Ymmärrän hyvin, että Facebook pyrkii kitkemään palvelustaan esimerkiksi vihapuhetta, rasismia ja valeuutisia selvästi aikaisempaa tehokkaammin. Se on aivan perusteltua. Pidän kuitenkin hyvin erikoisena, että nälänhätää koskeva laatulehden raportti luokitellaan uutiskuvan perusteella seksuaaliseksi sisällöksi ja artikkelin jakava henkilö bannataan päiväkausiksi. Tällainen toiminta ei mielestäni anna suurelle yleisölle kovin positiivista kuvaa Facebookin laadun kriteereistä. Taannoin peräti 50 miljoonan Facebook-käyttäjän tietoja käytettiin laittomasti vaikuttamaan Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulokseen niin sanotussa Cambridge Analytican tapauksessa. Voisin kuvitella, että tuollaisen paljastuksen jälkeen Facebook yrittäisi tehdä ryhtiliikkeen ja pyrkisi parantamaan myös estoja jakavan algoritminsä toimivuutta.

Kaksi vuotta sitten Facebook aiheutti kansainvälisen kohun, kun se esti niin ikään alastomuutena ja seksuaalisena Vienamin sotaa kuvaavan ikonisen uutiskuvan napalmipommitusta pakenevasta yhdeksänvuotiaasta pikkutytöstä. Vuonna 1972 ikuistettu kuva on palkittu esimerkiksi Pulitzer-palkinnolla. Facebook poisti jopa Norjan pääministeri Erna Solbergin palvelussa jakaman uutiskuvan aiheesta. Facebook luopui uutiskuvan sensuurista vasta sitten, kun verkkolehti Recode lähetti Mark Zuckerbergille asiasta avoimen kirjeen. Verkkolehti totesi, että historiallisesti merkittävän uutiskuvan sensurointi oli isku demokratiaa vastaan, koska kuva oli merkittävä tallenne historiaa, ja että uutiskuvan historialliselle merkittävyydelle tulee antaa enemmän painoarvoa kuin yhteisöpalvelun käyttäjien suojelemiselle.

Valitin tänään saamastani estosta välittömästi, mutta ainakaan vielä muutamassa tunnissa mitään ei ole tapahtunut. Veikkaan, että valitukset menevät joka tapauksessa automaattisesti roskakoriin. Minä pärjään kyllä helposti kolme päivää ilman henkilökohtaista Facebookia, mutta nyt kyse ei olekaan siitä. Sen sijaan kyse on nyt siitä miksi Facebookin automatisoitu laadunvalvonta ei kykene erottamaan alastomuutta ja seksuaalista toimintaa laatulehden nälänhätää käsittelevästä artikkelista. Mikäli yhteisöpalvelun algoritmi on tosiaan tätä tasoa, niin tiettyjen aihealueiden kieltämisellä tai rajoittamisella Facebook voisi jatkossa helposti vaikuttaa yli miljardin käyttäjänsä näkemykseen maailmasta.

Yhdysvaltalainen rocklegenda ja runoilija Jim Morrison kiteytti asian aikoinaan  ”Ken hallitsee mediaa, hallitse mielen”. Onko Jemenin nälänhätää olemassa, jos siitä ei saa jakaa tietoa Facebookissa?

PÄIVITYS 28.10.2018 kello 10.00

Nyt The New York Post kertoo, että Facebook on bannannut uutiskuvan takia käyttäjiä perusteettomasti ympäri maailmaa. Täsmälleen kuten edellä kirjoitin, kyse on tuon uutiskuvan virheellisestä tulkinnasta, ja tämä tapaus osoittaa miten surkea Facebookin algoritmi on arvioimaan uutisten ja kuvien sisältöä. Facebook on ilmoittanut lehdelle, että se palauttaa poistamansa jaot Jemenin nälänhädästä, koska ”Tiedämme, että kuva on tärkeä ja että sillä on maailmanlaajuista merkitystä”. Vielä toistaiseksi Facebookin ei ole kuitenkaan palauttanut jakoja eikä myöskään poistanut kuvan takia perusteettomasti käyttäjilleen antamiaan estoja. The New York Times julkaisi myös uuden artikkelin, jossa se kertoo miksi lehti katsoi parhaaksi käyttää Facebookin nyt väärin tulkitsemia uutiskuvia.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.

JockaTV: AY-liike ja SDP vievät ruoan lasten suusta

Kirjoitin eilen hieman tuntemuksiani siitä miten ammattiliitot ja SDP valitsivat lapset ja vanhukset uhreikseen tempauksessaan, jota ne nimittävät virheellisesti työtaisteluksi ja lakoksi. Lue kirjoitukseni tilanteesta tästä.

Tuossa järjenvastaisessa tempauksessa uhreiksi valittiin jostain selittämättömästä syystä kaikkein heikoimmat ja puolustuskyvyttömimmät suomalaiset. Kommentoin tällä videolla tapausta hieman seikkaperäisemmin.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.

Ammattiliittojen itkupotkuraivarit – öykkäröinnin lyhyt oppimäärä

Suomessa eletään parhaillaan historiallisia hetkiä, kun SAK on käskyttänyt jo toisen kerran lyhyen ajan sisään joukkionsa barrikadeille marionettinsa SDP:n vaalikampanjaa tekemään. Hakaniemen vasalli Antti Rinne tekee täsmälleen kuten hänen isäntänsä käskee, ja soppa on  silloin valmis.

Jokainen asioita seuraava tietää, että kyse ei ole todellisuudessa irtisanomislaista aivan kuten kevään lakkoilussa ei ollut todellisuudessa kyse aktiivimallista. Molemmissa lakkoiluissa kyse oli ja on vain ja ainoastaan kahdesta asiasta: 1. Demarien vaalikampanjasta ja 2. Ammattiliittojen kipuilusta jäsenmäärän ja arvovallan syöksykierteessä. Lue jälkimmäisestä pidempi kirjoitukseni tästä.

On päivänselvää, että irtisanomislaki täytyy ajaa läpi. Siitä ei ole mitään epäselvyyksiä. Laki tulee madaltamaan työllistämisen kynnystä ja synnyttämään siten merkittävän määrän uusia työpaikkoja. Laki siis parantaa työllisyyttä. Olen kirjoittanut aiheesta jo aiemmin, joten en turhaan toista itseäni. Lue aiheesta pidempi kirjoitus tästä. Irtisanomislakia on turha tässä yhteydessä pidemmälti käsitellä, koska se ei liity mitenkään nyt meneillään olevaan lakkoiluun ja yhteiskunnan kehityksen mukanaan tuomaan ammattiliittojen kipuiluun.

SDP ei halua kiistan päättyvän sovintoon

Irtisanomislaki valittiin nyt tekosyyksi samasta syystä kuin aktiivimalli keväällä. Niiden molempien tilalla olisi voinut olla vaikkapa hulevesilaki tai eläinsuojelulaki. Aivan mikä tahansa. Tämä seikka vahvistui viimeistään, kun pääministeri Juha Sipilä esitti lakkokenraali Antti Rinteelle suorassa A-Studio -ohjelmassa sovintoa ja irtisanomislain vetämistä pois. Rinne ei ottanut asiaa kuuleviin korviinsa eikä edes vastannut, joten Sipilä toisti sovintoesityksen vielä kaksi uutta kertaa. Rinne väisti ne kaikki. Viimeistään tämä vahvisti vedenpitävästi, että SDP ei missään nimessä halua, että sen vaalikampanjana toimivat lakot peruttaisiin.

Juha Sipilän hallitus taas on puolestaan antanut jo lukemattomia kertoja ammattiliitoille äärimmäisen nolosti veto-oikeuden hallituksen päätöksiin, joten nyt on täysin perusteltua puhua siitä kuka maata todellisuudessa johtaa, eduskunta ja sen valitsema hallitus vai sittenkin joku random joukkio ulkoparlamentaarisia yhdistyksiä Hakaniemestä? Ensin mainitun demokratian peruspilarin on meille valinnut Suomen kansa demokraattisilla vaaleilla ja toinen taas on… No tiedätte kyllä.

Myös irtisanomislain tapauksessa hallitus meni nopeasti polvilleen ja laski esityksen koskevien yritysten työntekijämäärän kahdestakymmenestä kymmeneen. Se oli nolo hetki suomalaiselle demokratialle ja hallituksen uskottavuudelle. Hallituksen pitäisi nyt kasvattaa munat ja tehdä viimein päätöksiä itsenäisesti Suomen kansan sille antamalla mandaatilla ilman asiaan täysin kuulumattoman yksittäisen vaalikampanjan vaikutusta. Kenellekään ulkopuoliselle ei tule antaa veto-oikeutta tällaisissa asioissa.

Maailma muuttuu ja nykyisenkaltaiset ammattiliitot ovat vääjäämättä kuolemassa pois, joten kolmikannan jäätyä syystäkin historiaan tulee ammattiliittoja jatkossa enää kuulla korkeintaan lausuntojen antajina.

Esimerkiksi SAK väittää juhlapuheissaan edelleen olevansa yli miljoonan suomalaisen järjestö, mutta totuus on täysin toinen. Taannoin nimittäin paljastui, että syöksykierteessä olevan SAK:n jäsenmäärä on enää hädin tuskin 600 000 suomalaista. Jäsenpako vain nopeutuu jatkossa, kun ammattiliitot paljastavat viimein oikeat tarkoitusperänsä. Työttömyys ja kurjuus ovat niiden etu ja tavoite, jonka varjolla nuo veroparasiitit keräävät miljardeja kaikkein köyhimmiltä suomalaisilta esimerkiksi asumistukina ylisuurien riistovuokrien kautta. Köyhiltä tuhkatkin pesästä ammattiliiton holviin. Kirjoitin aiheesta taannoin. Lisäksi suuri osa suomalaista maksaa joka kuukausi siivun palkastaan Hakaniemen pohjattomaan kassaan.

Ammattiliittojen rajattoman härskiyden osoitti viimeistään viime viikon äänestys eduskunnassa. Perustuslain myötä Suomessa ylintä päätösvaltaa käyttävä eduskunta päätti, että hallitus voi jatkaa irtisanomislain valmistelua. Siis valmistelua, jonka perusteella joskus hamassa tulevaisuudessa esitettävän lain eduskunta voi halutessaan myös hylätä. Viimeistään eduskunnan päätöksen jälkeen ammattiliittojen olisi pitänyt kaivautua ökypalkkaisine johtajineen takaisin kiviensä alle ja antaa demokratian tehdä tehtävänsä. Sen sijaan AY-joukkio päätti uhmata Suomen kansaa ja sen valitsemaa eduskuntaa jatkamalla lakkoiluaan. Vastaavaa ei taida olla tapahtunut koskaan aiemmin, joten ammattiliittojen hätä arvostuksensa tulevaisuudesta on nyt todella suuri.

Tällä hetkellä lakot on siis osoitettu suoraan suomalaista kansanvaltaa, eduskuntaa ja perustuslakia vastaan. Ammattiliitot lakkoilevat siis jokaista suomalaista vastaan. Samat ammattiliitot elävät pitkälti valtion rahoittamana, koska nuo veroparasiitit jättävät tilittämättä vuosittain noin 200 miljoonaa euroa valtion kassaan. Puuttuvan summan joutuvat maksamaan muut veronmaksajat. Sinä ja minä. Nyt käsillä oleva tilanne antaa myös asiantuntijoiden mukaan syyn kysyä perustellusti, että miksi valtio rahoittaa järjestöjä, jotka toimivat suoraan kansanvaltaa vastaan. Enää ei ole olemassa mitään syytä miksi työmarkkinajärjestöjen verovapautta ei pitäisi poistaa. Siksi se on myös yksi vaaliteemoistani.

Tähän kokonaiskuvaan sopii mainiosti, että alkavan viikon kaksipäiväisen lakkoilun uhreiksi ammattiliitot ovat valinneet juuri lapset ja vanhukset, eli kaikkein heikoimmat. Juuri ne, joiden etua nämä samat liitot ja niiden poliittinen käsikassara SDP väittävät juhlapuheissaan suojelevan. Todelliset tarkoitusperät kuitenkin paljastuivat, kun kriisi arvovallan murentumisesta alkoi.

Ammattiliitto ei liity ansiosidonnaiseen mitenkään

Päivä päivältä yhä useampi suomalainen ymmärtää, että ammattiliitto ei liity mitenkään ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ja että ammattiliitto ei maksa pennin jeniä ansiosidonnaisista työttömyyskorvauksista. Suomalaisten sumutus tästä aiheesta on jatkunut jo vuosikymmeniä, mutta onneksi koko ajan useampi ymmärtää, että ammattiliitot vievät merkittävän osan kuukausipalkasta ilman, että ne liittyvät mitenkään työttömyysturvaan saati olisivat ansiosidonnaisen edellytys.

Laki edellyttää, että kenenkään ei tarvitse kuulua liittoon saadakseen ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Siihen riittää pelkän työttömyyskassan jäsenyys, ja kassat ovat aina liitoista erillisiä organisaatioita. Esimerkiksi niin sanottu Loimaan kassa, eli YTK, laski juuri tällä viikolla hintojaan, koska sen suosio on räjähdysmäisessä kasvussa. YTK tarjoaa työttömyysturvaa ilman liittojen kuukausipalkasta viemää merkittävää osuutta. Yksi vaaliteemoistani on saada jokainen suomalainen palkansaaja automaattisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin. Lue lisää siitä ja muista vaaliteemoistani tästä.

Valhe, propaganda ja muunneltu totuus

Parhaillaan verkossa liikkuu rajattomasti vihervasemmiston räikeän valheellista propagandaa, jolla pyritään perusteettomasti oikeuttamaan lasten jättäminen ilman ruokaa kahdeksi päiväksi. Esimerkiksi tämä somepäivitys tarjoaa malliesimerkki siitä miten valheellinen vasemmistopropaganda saa ihmiset uskomaan mitä tahansa soopaa, jota AY-liikkeen propagandaosasto heille tuubeistaan syöttää. Kuvitelkaapa, että monet suomalaiset tekevät tällaisen roskan perusteella ensi keväänä äänestyspäätöksensä.

Väite: ”Hallitus söi sanansa olla heikentämättä työttömien asemaa, kun kiky-sopimus sovittiin.”

Väärin. Hallitus ei ole kiky-sopimusta neuvoteltaessa luvannut missään vaiheessa olla heikentämättä työttömien tai työllisten asemaa. Se on yksinomaan ammattiliittojen valhe, jonka perättömyyden Helsingin Sanomat äskettäin osoitti hankkimalla tutkittavakseen kyseisissä kiky-kokouksissa tehdyt muistiot. Mikäli tuollainen lupaus olisi tehty, olisi siitä kiistatta olemassa sanatarkasti materiaalia mustaa valkoisella vähintään kokouksen muistiinpanoissa. Väite on siis yksinkertaisesta perätön, eli valhe.

Väite: ”Hallituksen toimet ovat yksipuolisesti heikentäneet pienituloisten asemaa Suomessa.”

Väärin. Tuloerot ovat nykyisen hallituksen aikana pienentyneet, joten pienituloiset saavat nyt enemmän rahaa suurituloisiin nähden kuin demareiden istuessa viimeksi hallituksessa. Mielikuva köyhien rokottamisesta on vain vihervasemmiston perätön väite, joka on osoitettu tilastollisesti vääräksi jo lukemattomia kertoja. Suomalaisten ja kansainvälisten tilastojen mukaan Suomi edustaa tuloerojen pienuudessa kirkkainta kärkeä Euroopassa ja koko maailmassa. Myös ostovoimakorjatussa mediaanitulossa Suomen gini-kerroin on aivan Euroopan kärkitasoa. Lisäksi tilastokeskuksen mukaan köyhyys- ja syrjäytymisriskissä elävien osuus on laskenut merkittävästi sen jälkeen, kun nykyinen hallitus aloitti, eli kun demarit putosivat hallituksesta. Faktoilla on usein taipumus pilata hyvin alkanut propaganda.

Väite: ”Nyt kun pienipalkkaiset keittäjät ja siivoojat ovat lakossa työehtojensa takia”

Väärin. Lakossa ovat JULKISEN sektorin keittäjät ja siivoojat, joita YKSITYISEN sektorin yrityksiä koskeva irtisanomislaki ei koske mitenkään. Nyt lakkoilevat eivät ole lakimuutoksen piirissä, joten keittäjät ja siivoojat eivät ole lakossa työehtojensa takia, vaan he jättävät lapset ilman ruokaa aivan muista syistä. Todellinen syy lakkoiluun tulikin todettua jo edellä. Veikkaan, että valtaosa lakkoilevista ei ymmärrä, että lakkokenraalit ovat määränneet heidät lakkoon demarien vaalikampanjan ja ammattiliittojen vaikutusvallan pönkittämisyrityksen vuoksi. Loput eivät uskalla mennä työpaikoilleen, vaikka liitto ei voi pakottaa ketään lakkoilemaan. Ei jäseniään eikä ketään muutakaan.

Tämän kaiken seurauksena alkavalla viikolla lapset eivät saa kahtena päivänä ruokaa kouluissa ja päiväkodeissa. Monille lapsille koulun ja päiväkodin ruoka on päivän ainoa lämmin ateria. Maanantaisin ruoan menekki kasvaa jopa 20 % normaalista, kun lapset tulevat viikonlopun jälkeen nälkäisinä kouluun ja päiväkotiin. Demarien vaalikampanjan ansiosta näiden lasten nälkä jatkuu kaksi ylimääräistä päivää, ja ruokaa on luvassa yhteiskunnan toimesta vasta keskiviikkona. Mahtavat lakkoilijat ja heidän lakkokenraalinsa olla tyytyväisiä saavutukseensa. Yhtä tyytyväisiä saavutukseensa lienevät ne demaripäättäjät, jotka ovat kieltäneet ravintoloita ja kauppiaita tarjoamasta nälkäisille lapsille ruokaa. Nälkä on ollut maailman kriisipesäkkeissä perinteisesti politiikan välikappale. En olisi uskonut, että 2000-luvulla sitä käytetään myös Suomessa.

Pienen ihmisen puolella? Kunpa olisivatkin.


Jocka Träskbäck (kok.) on ehdolla eduskuntaan Pirkanmaalta. Hänen vaalikampanjaansa voi tukea myös joukkorahoituksella. Träskbäckin vaaliteemoihin voit tutustua tästä linkistä.