Lempäälän kolmas yläkoulu rakennetaan huputettuna

Lempäälän-Vesilahden Sanomat kirjoittaa tänään Lempäälän kuntakeskuksen uutta yläkoulua koskevasta ponsiesityksestäni, jonka Lempäälän kunnanvaltuusto hyväksyi yksimielisesti. Uusi yläkoulu tulee sen mukaan rakentaa kokonaisuudessaan huputettuna, eli sääsuojattuna.

Suomen Rakennusinsinöörien Liiton RIL:n arvion mukaan jopa 70 prosentissa kouluista kuitenkin saattaa olla korjausta edellyttäviä kosteusvaurioita, ja niistä aiheutuu nykyisin puolen miljardin euron terveysmenot vuosittain. Julkisten rakennusten kosteus- ja homeongelmat ovat siten kiistatta muodostuneet viime aikoina vakavaksi kansalliseksi ongelmaksi, jonka muun muassa eduskunnan tarkastusvaliokunta on ottanut erityiseen tarkkailuun. Elinkaarimalli olisi tuonut myös Lempäälän yläkoululle tärkeän vakuutuksen home- ja kosteusvaurioiden varalta, koska rakentaja olisi vastannut työnsä laadusta ja rakennuksen ylläpidosta vuosikymmenien ajan. Silloin tavataan tehdä sekundan sijaan priimaa.

Olen puhunut julkisen rakentamisen osalta vahvasti elinkaarimallin puolesta – ja puhun jatkossakin – mutta Lempäälän kouluhanke olisi ikävä kyllä jäänyt hieman liian pieneksi elinkaarimalliin. Kannattavuuden rajana pidetään nykyisin 20 miljoonaa euroa, ja koulun kustannusarvio on tällä hetkellä 14,6 miljoonaa euroa. Siksi kouluhanke toteutetaan elinkaarimallin sijaan nyt kiinteistöleasingilla. Halusin kuitenkin varmistaa, että koulu rakennetaan niin, että sen rakenteet pysyvät kuivina koko rakennusvaiheen ajan.

Lempäälän-Vesilahden sanomat 20.6.2018

Uusi yläkoulu olisi ehkä rakennettu joka tapauksessa sääsuojattuna, koska huputtaminen on nykyisin melko yleistä, mutta mitään takeita siitä ei ollut, ja ilman elinkaarimallia rakentajan pitkän aikavälin vastuu työstään on tunnetusti käytännössä nolla. Siksi halusin varmistua valtuustossa, että koulun rakentamisessa edes kuivaketjusta pidetään huolta koko rakennushankkeen ajan, joten esitin valtuuston päätökseen vielä erikseen mainintaa huputuksesta. Sääsuojauksen hintavaikutus kokonaisuuteen on lähes mitätön, mutta sillä voidaan osaltaan pelastaa koulu homeelta ja säästyä miljoonien remonteilta. Perusteluiksi riittänee vilkaisu naapurikunta Akaan tilanteeseen.

Rakennusvaiheen huputuksia on tehty meillä ja maailmalla jo vuosien ajan, joten alkuperäinen idea ei tietenkään ole minun. Eikä kenenkään muunkaan suomalaisen. Lempäälän yläkoulun osalta ajatuksen sääsuojauksesta esitti ensimmäisenä Sari Sihvo 20. helmikuuta järjestetyssä tilaisuudessa. Sittemmin asiaa on minun lisäkseni pitänyt aktiivisesti esillä myös valtuutettu Piia Nurmela. Todennäköisesti sääsuojauttuna rakentaminen on ollut esillä myös yhdyskuntalautakunnassa. Näin olennainen asia onkin hyvä pitää keskusteluissa mahdollisimman laajasti eri foorumeilla ja useiden tahojen toimesta. Nyt sääsuojaus on viimein pontena valtuuston päätöksessä, joten suojauksen ei pitäisi jäädä pelkkien juhlapuheiden varaan.

Eduskunnan seuraavalla kaudella tulisi ottaa vakavaan pohdintaan lakiesitys, joka edellyttäisi kaikilta julkisilta rakennushankkeilta sääsuojausta. Silloin voisimme säästyä mittaamattoman suurilta menetyksiltä niin rakentamisessa ja remontoinnissa kuin myös huonon sisäilman aiheuttamilta sairaustapauksilta ja miljadien terveyskuluilta. Se olisi tärkeä sijoitus tulevaisuuteen. Onneksi meillä Lempäälässä toimitaan näin jo nyt.

Hyvä niin.

Tuhkatkin pesästä – näin härskisti asumistukimiljoonat koplataan

Olen aiemminkin kirjoittanut siitä miten AY-liike on viime vuosina paisuttanut lakkokassojaan sadoilla miljoonilla euroilla suoraan jokaisen suomalaisen veronmaksajan tilipusseista. Tietenkin maksamatta euroakaan veroja yhteisen hyvinvointivaltion kustantamiseksi. Kyseessä on lähes nerokas noidankehä, joka on hyvin lähellä rahaa sylkevää maagista taikaseinää. Vasemmiston vahvalla tuella tästä himmelistä onkin tehty yksi Suomen historian suurimmista koplauksista, jonka laskua maksetaan nykyisin koko maassa Hangosta Ivaloon yleisesti kohonneina vuokrahintoina.

Miten rahakone sitten toimii?

AY-liikkeen pääosin (58,25%) omistama ja sen vahvassa hallinnassa oleva VVO/Kojamo on toistuvasti nostanut asukkaidensa vuokria yli indeksikorotusten, vaikka sen tulisi olla voittoa tavoittelematon yhteisö. Viime vuosien matalan korkotason tulisi vaikuttaa vuokriin alentavasti, mutta todellisuudessa kulujen laskiessa VVO/Kojamo on vuokrien alentamisen sijaan jatkanut niiden nostamista kerta toisensa jälkeen. Härskein vuokrien nosto on ollut vuonna 2015 Espoon Tapiolassa tapahtunut 117 prosentin kertanosto.

Vuokrien törkeistä korotuksista suivaantuneet asukkaat valittivat Espoossa kuluttajariitalautakuntaan, jonka puheenjohtaja Pauli Stålhbergin lahjomisesta VVO/Kojamo jäi äärimmäisen nolosti kiinni. Helsingin hovioikeus tuomitsi Ståhlbergin sakkoihin kahdesta lahjusrikkomuksesta, koska VVO ja Suomen Asumisoikeus Oy olivat molemmat lahjoneet lautakunnan puheenjohtajaa ulkomaanmatkoilla. Jokainen voi itse pohtia tällaisen lahjonnan mahdollisia motiiveja.

Lisäksi VVO/Kojamo keräsi taannoin asukkailtaan miljoonia euroja tuleviin korjauksiin, joita ei koskaan tullutkaan. VVO/Kojamo nimittäin myi yli 8 000 asuntoaan Y-säätiölle, mutta  niiden korjauksiin asukkailta kerätyt miljoonat se piti tietenkin itsellään.

Yleishyödylliset yhteisöt sitoutuvat tavallisesti rajoittamaan liikevoittoaan ja osinkojaan, mutta AY-liikkeen kohdalla säännöt eivät tietenkään päde. Eihän vasemmisto nyt voisi rajoittaa köyhimpien kansalaisten selkänahasta riistämiään miljoonia, koska sellainen toiminta olisi heikoimpien ja köyhimpien puolustamista. Sellainen toiminta ei kuulu vasemmistolle enää 2000-luvulla, sillä nykyisin raha puhuu ja köyhä vikisee.

Merkittävä osa VVO/Kojamon asiakkaiden vuokrista maksetaan siis kaikkein pienituloisimpien suomalaisten asumistuilla. Ne taas maksetaan verotuloista, eli meidän kaikkien veronmaksajien rahoista. Valtion verotuloja ohjautuu siis tyylikkäästi mutkan kautta vasemmiston vaalirahoitukseen, joten rahaympyrä sulkeutuu tasaisin väliajoin kunta-, maakunta-, EU- ja eduskuntavaaleissa. Selkien rapsuttaminen kuuluu Hakaniemestä tänne Tampereelle saakka. Tässä alla havainnollinen kuva siitä miten tämä rahakone pyörii.

 

”Ei tätä sentään pysty riistoksi sanomaan, mutta onhan tämä meidän kannalta hieman hankala yhtälö.”
– PAM:n puheenjohtaja Ann Selin Helsingin Sanomissa

Vuonna 2017 asumistukien määrä rikkoi kahden miljardin rajapyykin. Viime vuosina hurjalla 10 prosentin vuosivauhdilla nousseet kulut maksetaan alati pienentyvän veronmaksajien joukon tilipusseista. Viime vuonna asumistukiin meni jo 2 003 miljoonaa euroa. Mikään ei kuitenkaan riitä, joten kun AY-liike on halunnut taas lisää rahaa pohjattomaan kassaansa, se on vaatinut poliittisen siipensä SDP:n ja Vasemmistoliiton välityksellä asumistukien korottamista. Taas kerran. Sen jälkeen VVO/Kojamo on nostanut vuokriaan saman verran ja vähän ylikin, jotta veroparasiitti on saanut taas muutaman kymmenen miljoonaa lisää veronmaksajien rahoja itselleen. Ja tietenkin verottomana. Keksin tälle koplaukselle aikoinaan myös mielestäni osuvan määritelmän.

”Käänteinen Robin Hood vie köyhiltä ja pitää saaliin itse.”

Nyt VVO/Kojamoa viedään parhaillaan pörssiin jättihinnalla, joten asukkaiden vuokrat eivät tule ainakaan laskemaan. Päinvastoin. Olen itse pitänyt kiinni periaatteesta, jonka mukaan en halua olla osa minkäänlaista epäeettistä koplausta. Siksi jätin aikoinaan esimerkiksi Talvivaaran osakkeet hankkimatta. Nyt teen saman myös VVO/Kojamon kanssa. Sieltä voisi olla saatavissa hyvää osinkotuottoa, mutta en halua olla osa tällaista härskiä vedätystä, jossa kärsijöinä ovat paitsi kaikkein vähävaraisimmat suomalaiset myös jokainen veronmaksaja.  Yleishyödyllisen yhteisön muuttaminen pörssiyhtiöksi sotii sekin ajatusmaailmaani vastaan, sillä koko touhusta jää nykyisellään niin sanotusti kusetuksen maku. Pörssihanke paljastaa, ettei VVO/Kojamo ole ollut yleishyödyllinen enää ikuisuuksiin. Jos koskaan.

Mikäli vasemmisto olisi oikeasti pienen ihmisen puolella, olisi se aikoinaan estänyt tällaisen koplauksen syntymisen. Raha kuitenkin puhuu, vaikka se olisi revitty kaikkein heikoimpien suomalaisten selkänahasta. Juhlapuheet ja todellisuus ovat taas kerran valovuosien päässä toisistaan.

THL pyyhkii vaikka nelosolut on jo housuissa

Suomeen saatiin viime vuoden lopulla uusi nykyaikaisempi alkoholilaki todella pitkän ja monimutkaisen vääntämisen jälkeen. Olen jo useasti kirjoittanut uudistuksen vastustajien kyseenalaisista taustoista ja siitä miten fiktio muuttui tuossa leirissä faktoiksi (Lue lisää tästä). Kuvittelin tuollaisen pelleilyn olevan jo ohi uusien kulutustilastojen myötä. Olin kuitenkin väärässä.

Alkoholilaki on nyt ollut voimassa viisi kuukautta, ja sen vastustajien maalaamat uhkakuvat ovat yksi toisensa jälkeen osoittautuneet perättömiksi. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL väitti, että uusi alkoholilaki johtaisi puhtaan alkoholin kuuden (6) prosentin kulutuksen kasvuun ja noin 150 lisäkuolemaan vuodessa. Sitäkin ennustetta THL piti alimitoitettuna.

THL esitys 15.9.2017

Kristillisdemokraattien kansanedustaja Sari Tanus vertasi lopulta alkoholilakia terrori-iskuun, jossa kuolee 150 ihmistä. Alkon hallituksen jäsen ja kansanedustaja Pekka Puska pani kuitenkin vielä paremmaksi. Puska nimittäin väitti eduskunnalle, että alkoholilaki aiheuttaisi jopa 500 lisäkuolemaa vuodessa ja kertoi tämän tiedon olevan peräisin THL:n esityksestä valiokunnalle. THL on siis esittänyt tämän luvun eduskunnassa, vaikka se nyt väittää julkisuudessa aivan toista. Alkon monopolin puolustamisessa faktat ovat selvästi olleet vain tiellä.

Miten sitten todellisuudessa kävi?

Suomalaiset osoittivat olevansa vastuullisia alkoholin käyttäjiä, sillä alkoholin kokonaiskulutus on maaliskuun lopun Valviran tilaston mukaan noussut vain prosentin. Helmikuussa kulutus sen sijaan laski 5,8 prosenttia, mikä oli THL-tutkijoille toteutunut painajainen. Teiniparvet eivät siis heti lähteneetkään puistoihin piikittämään itseensä lonkeroa, eivätkä laitapuolen kulkijat kuolleet penkkien alle nautittuaan muutaman pullon Prismasta ostettua pintahiivaista 5,5-prosenttista American Pale Alea. Kaikki fiktiiviset uhkakuvat osoittautuivat Alkon monopolia puolustavaksi propagandaksi.

Verkkouutiset

Olisin kuvitellut, että rysän päältä kiinni jäätyään THL olisi pysynyt tästä farssista hiljaa ja nuollut rauhassa haavojaan esitettyään eduskunnalle perättömiä väitteitä alkoholilain seurauksista.

Nyt THL on kuitenkin nostanut itsensä jälleen nolosti otsikoihin väittämällä, ettei se ole koskaan uhkaillut eduskuntaa 150 lisäkuolemalla. Jälleen kerran THL valehtelee, eli poliitikkokielellä antaa muunneltua totuutta. Jos ollaan tarkkoja, niin THL väitti raportissaan uuden alkoholilain aiheuttavan 150 lisäkuolemaa vuodessa, mutta laitoksen tutkimusprofessori Pia Mäkelä väitti minulle Twitter-keskustelussamme 14. joulukuuta 2017 määrän olevan aliarvioitu ( kuvakaappaus alla). Valiokunnalle THL väitti tulevien lisäkuolemien määräksi jopa 500 vuodessa, kuten Pekka Puska alla vahvistaa.

Kuvakaappaus Twitter-keskustelusta.

THL:n eduskunnalle esittämä 6 prosentin kulutuskasvu oli siis laitoksen oman tutkimusprofessorin mukaan konservatiivinen. Nyt maaliskuun tilanteessa ollaan yhden prosentin kasvussa ja helmikuussa oltiin 5,8 prosentin laskussa. Laitoksen ennuste meni siis rajusti metsään, mutta ei sen ollut tarkoituskaan osua oikeaan. Sen oli ainoastaan tarkoitus pelotella kansanedustajat äänestämään alkoholilain uudistamista vastaan ja siten turvata Alkon monopoli ja Alkon hallintoneuvoston kokouspalkkiot.

Toukokuu oli Suomen mittaushistorian helteisin, ja se tulee varmuudella vaikuttamaan alkoholin kulutukseen. Varsinkin, kun verrokkina toimivat edellisvuoden synkkä ja sateinen kevät ja kesä. Kerron jo nyt, että THL ja sen käsikassarat eduskunnassa tulevat riemastumaan toukokuun kulutustilastoista. Jokainen täysjärkinen osaa kuitenkin yhdistää säätilan ja kulutuksen toisiinsa. Aivan sama tilastopiikki tullaan näkemään myös jäätelön myynnissä, mutta niiden kausaatiota helteiden kanssa THL ei tietenkään myönnä. Ehkä helteet olivatkin uuden alkoholilain syytä?

Häviäjiä tässä farsissa ovat perätöntä tietoa jakanut THL sekä monet perätöntä tietoa jakaneet kansanedustajat, kuten Pekka Puska, Toimi Kankaanniemi, Sari Tanus ja Päivi Räsänen. Häviäjä on tietenkin myös Alko, jonka myyntiin alkoholilaki tekee kymmenien miljoonien eurojen loven.

Voittajia tässä sen sijaan ovat Suomen kansalaiset, joiden ei enää tarvitse ajaa Alkoon saadakseen laadukkaan saunaoluen tai lonkeron. Voittajia ovat myös kyläkaupat, jotka saivat muutoksesta kovasti kaivattua lisämyyntiä.

Harmillisinta koko farssissa on, että THL asemoi itsensä puolueettomasta tutkimustahosta Alkon edunvalvojaksi. Sellaisena THL tulee pitää myös, kun seuraavaksi ryhdytään toteuttamaan Alkon monopoliaseman lopettamista ja viinien tulemista ruokakauppoihin (Lue lisää tästä). THL ja Alko ovat molemmat sosiaali- ja terveysminiseriön osia, ja niiden tehtäväksi on säädetty toimia alkoholin kulutuksesta aiheutuvien terveyshaittojen vähentämiseksi. Alko rahoittaa suoraan THL:n tutkimuksia, joten THL tulee pitää Alkon edunvalvojana, koska alkoholiin liittyvissä kysymyksissä sieltä ei ole puolueetonta tietoa tulossa jatkossakaan.

Tampere ei voi purkkapaikata talouttaan

Jokaiselle lienee tässä vaiheessa selvää, että Tampereen kaupunki on ajautunut vakaviin ongelmiin taloutensa kanssa. Suomen henkinen pääkaupunki kasvaa parhaillaan valtavalla vauhdilla, eikä Helsingin Sanomat turhaan nimittänyt kaupunkia taannoin Suomen Dubaiksi. Samaan aikaan ongelmat kuitenkin kasvavat jo pelkkien sote-menojen ylittäessä kaupungin budjetin jopa 50 miljoonalla eurolla puhumattakaan massiivisten investointien tuomasta kuormasta. On päivänselvää, että jotain täytyy tehdä, mutta mitä?

Aamulehti kertoo, että Norstat Finlandin tutkimuksen mukaan tamperelaiset haluavat mieluummin nostaa veroja kuin leikata palveluja. Tampereella kunnallisvero on Pirkanmaan pienin, 19,75%, joten korotusvaraa kyllä on. Kunnallisveron nostaminen ympäristökuntien tasolle ei kirpaisisi vielä kovin merkittävästi kuntalaisia, joten se pitänee joka tapauksessa tehdä. Myös palvelumaksuja on niin ikään varaa nostaa nykyisestä, ja palvelujen käyttäjien tulisikin vastata nykyistä enemmän käyttämiensä palvelujen maksamisesta.

En kuitenkaan pidä noista kumpaakaan ratkaisuna varsinaiseen ongelmaan. Verojen korotus ja palvelumaksujen nostaminen auttavat kyllä korjaamaan kaupungin taloustilannetta lyhyellä aikajänteellä, mutta pidän itse sitä vain purkkapaikkauksena.

Kunnissa ja kaupungeissa tulojen ja menojen tulee vastata toisiaan. Suomalaisessa politiikassa – varsinkin vihervasemmistossa – on harmittavan yleistä yrittää korjata tätä ongelmaa peittämällä veneen pohjassa oleva reikä teipillä (eli veroilla). Jokainen talouden perusteita tunteva tietää, että varsinaista ongelmaa verojen korotus ei ratkaise, mutta tilapäisen hyvänolontunteen se toki saa aikaan. Vähän sama kuin päästelisi talvipakkasella housuun.

Purkkapaikkausten lisäksi (ei siis niiden sijaan) Tampereella täytyy ottaa nyt hattu kauniiseen käteen ja ryhtyä täysremonttiin varsinkin julkisella sektorilla. Nykyistä alijäämää Tampere ei paikkaa pelkällä verojen nostolla, vaan siihen tarvitaan lisäksi merkittäviä sopeutustoimia. Ongelman vakavuus korostuu jatkossa, koska väestö ikääntyy entistä nopeammin ja sote-kulut eivät tule ainakaan laskemaan tästä. Monet vanhukset muuttavat ympäristökunnista Tampereelle viettämään eläkepäiviään hyvien palvelujen äärellä, ja se kärjistää kasvavaa ongelmaa entisestään.

Joku muu mikä?

Aamulehden kyselyssä 23 prosenttia vastasi valitsevansa jonkin muun keinon kuin veronkorotukset ja palvelujen leikkaamisen. Siinä piilee minusta yksi ongelman ratkaisun avaimista, mutta samalla se on myös haastavin vaihtoehto toteuttaa. Joku muu mikä? Tampereella on parhaillaan meneillään valtaisat investoinnit, joten vasta vireillä olevien osalta voisi olla nyt paikallaan vetää hetkeksi käsijarrua. Se olisi pieni apu, mutta ei toki kokonaisuuden kannalta vielä ratkaiseva.

Tampere on vastaamassa kasvuun jo nyt työn alla olevilla massiivisilla hankkeillaan, mutta kaupungin kantokyky alkaa olla niiden suhteen rajoilla. Tampereelta on jo vuosikymmeniä ollut puolimahdotonta saada kunnollisia tontteja omakotiasumiseen, mutta kunnan kaavoitusmonopolin kautta Tampereella olisi kaikki mahdollisuudet aktivoida rahakoneensa. Siihen toki tarvitaan myös uusia päiväkoteja, kouluja ja muuta infraa, joten ratkaisu ei tuo kaavoituksen hitauden vuoksi nopeita pikavoittoja. Nyt tarvitaan kuitenkin pitkän tähtäimen tasapainottavia ratkaisuja, joista tuo on yksi.

Toinen merkittävä säästökohde – se tärkein ja vaikein – on karsia merkittävästi hallintoa. Jokaisen virkamiehen tärkein tehtävä on tehdä itsensä tärkeäksi, ja palkata joku tekemään omat työtehtävät. Myös Tampereelta löytyy valtava määrä päälliköitä ja esimiehiä, joiden tehtäviä voisi tehostaa ja yhdistellä. Istun itse Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustossa, ja Tampereen 50 miljoonan sote-ylityksestä valtaosa on juuri PSHP:n kuluja. Siellä riittää varmasti tehostettavaa erityisesti keskijohdossa.

Nyt meidän tulisi ryhtyä aktiivisesti selvittämään miten julkista sektoria ja erityisesti sote-toimintoja saadaan yhdessä tehostettua siten, että ruohonjuuritason palvelutaso ei kärsi. Nykyisellä kehityksellä rahat loppuvat nimittäin kesken. Lapset tarvitsevat päiväkotinsa, eskarinsa ja koulunsa siinä missä myös vanhukset tarvitsevat laadukkaan hoitonsa.

Menin itse Yleisradioon töihin vuonna 2002, jolloin talo oli pullollaan nollatuottoisia kahvittelijoita. Kaikki eivät edes tienneet mitä heidän varsinaisiin työtehtäviinsä kuului, sillä tuottavuus ja tehokkuus olivat tuolloin sivuseikkoja. Sitten toimitusjohtaja Mikael Jungner ryhtyi töihin ja mediajätti koki muutamassa vuodessa sen mitä julkisella sektorilla olisi pitänyt tehdä jo vuosikymmen sitten. Tampereen kaupunginvaltuusto toki päätti jo keväällä jättää vakansseja täyttämättä, mutta nyt tuossa kehityksessä on otettava seuraava askel.

Megatrendinä ei sovi sivuuttaa myöskään digitalisaatiota ja tekoälyä sekä niiden mukanaan tuomia mahdollisuuksia, sillä uudet sähköiset palvelut tehostavat jatkossa myös julkisen sektorin palveluja merkittävästi. Tekoäly vastaa terveyskeskuksen puheluihin tuskin vielä muutamaan vuoteen, mutta se tulee olemaan arkipäivää. Pikavoittoja digitalisaatiosta ei ole saatavissa, mutta pitkällä aikavälillä se tulee korvaamaan merkittävän osan myös julkisen sektorin henkilöstöstä.

Summa summarum. Minusta verojen ja palvelumaksujen nostaminen ovat vain purkkapaikkauksia, jotka eivät korjaa alijäämäisen talouden varsinaista ongelmaa. Tulojen lisäys on tietenkin tärkeää, mutta sitäkin tärkeämpää on vähentää menoja. Ellei Tampere onnistu nousemaan kurimuksestaan edellä mainituilla keinoilla, on seurauksena palvelujen karsiminen. Sitä kukaan tuskin haluaa, mutta siihen kannattaa tässä tilanteessa varautua. Raha ei nimittäin vieläkään tule vihervasemmiston maagisesta taikaseinästä. Demarivetoiselta kaupungilta tarvitaan nyt nopeita uusia säästö- ja tehostamispäätöksiä.

SDP ajaa Suomea selvitystilaan – jakovarassa piilee jakovaara

Edellisen hallituksen valtionvarainministeri Antti Rinne (SDP) on lähtenyt vaalikiimassaan tekemään demarien vaalityötä lupauksilla, joiden hintalappu on tähän mennessä yli kahdeksan miljardia euroa. Hallituksen riveissä Rinteen täysin päättömät lupaukset on tietenkin tyrmätty suoralta kädeltä, mutta hieman yllättäen myös opposition talousosaajat ovat olleet ihmeissään demarien puuhista. Esimerkiksi Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä on ilmaissut julkisesti huolensa Rinteen mahdottomista vaalilupauksista. Pidän vastuuttomana tapaa, jolla Rinne kalastelee ääniä lupauksilla, joita hän ei voi koskaan toteuttaa. Yhtä hyvin hän voisi luvata 1 000 euroa puhtaana käteen jokaiselle demareita äänestävälle.

Suomen talous on kohentunut nykyisellä hallituskaudella merkittävästi. Meille on syntynyt lähes satatuhatta uutta työpaikkaa, ja myös työllisyys on opposition yllätykseksi saavuttamassa hallituksen asettamat tavoitteet. Kukaan edes oppositiossa ei siis voi perustellusti väittää, että kehitys olisi ollut huonompaan suuntaan. Toivottavasti jopa Rinne tuntee matematiikan alkeita sen verran, että ymmärtää kehityksen olleen positiivista. Hän ei toki halua sanoa sitä ääneen.

Suomella menee nyt paremmin kuin yli vuosikymmeneen. Samaan aikaan poliittiseen keskusteluun on kuitenkin levinnyt vaarallinen sana – jakovara. Vaikka taloutemme onkin kohentunut, ei meillä ole nyt euroakaan jakovaraa. Nyt suhdanteen huipullakin Suomella on nimittäin peräti 108 miljardia euroa valtion velkaa, eli lähes 20.000 euroa jokaista suomalaista kohti. Tavallisesti suhdanteen huipulla velkaa voidaan lyhentää merkittävästi, mutta niin hyvin meillä ei tällä kertaa mene.

Edellisen taantuman jälkeen Suomi pääsi maailmanlaajuiseen kasvusykliin mukaan kahdeksan vuotta muiden maiden jälkeen, koska meillä taantuma pitkittyi vuonna 2007 annettujen järjenvastaisten vaalilupausten lunastamisen vuoksi. Emme saa antaa saman virheen toistua enää koskaan. Kasvusykli kestää yleensä vuosikymmenen, joten meillä on enää pari-kolme vuotta aikaa säästää mitä voidaan. Sen jälkeen rytisee jälleen. Suomen tilanne tulee olemaan seuraavassa taantumassa merkittävästi muita maita heikompi, koska taantuma iskee meihin ennen kuin olemme ehtineet toipua edellisestä. Muut maat ovat sen sijaan ehtineet porskuttaa jo vuosikausia noususyklissä ja kerätä puskuria tulevaan. Korkojen noustessa Suomi tulee siis olemaan vakavissa ongelmissa. Lisäksi meillä on rasitteena myös hallitsemattomasti paisunut julkinen sektori, jonka ylläpidon yritykset ja yrittäjät maksavat.

”Demarien vaalikiimaiset puheet kahdeksan miljardin euron lisäkuluista ovat erittäin vaarallisia hyvinvointivaltion tulevaisuudelle.”

Tässä valossa demarien vaalikiimaiset puheet kahdeksan miljardin euron lisäkuluista ovat erittäin vaarallisia hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Demarien puheenjohtaja Antti Rinne uhkaa laajentaa veropohjaa kiristämällä yrittäjien verotusta huomattavasti. Valtaosa yrittäjistä tienaa jo nyt selvästi vähemmän kuin keskiverto palkansaaja, joten siellä ei ole enää euroakaan kiristettävää. Sen sijaan demarien itsensä pyörittämä Suomen historian suurin veroparasiitti on siirtänyt jo miljardeja euroja veronmaksajien rahoja asumistukina VVO/Kojamon kautta kautta suoraan AY-liikkeen holveihin. Verottomana tietenkin. Kyseessä on siis käänteinen Robin Hood, joka vie köyhimmiltä ja pitää saaliin itsellään. Mikäli Rinne haluaisi tosiaan laajentaa veropohjaa, niin urakka pitäisi aloittaa tästä veronmaksajien kuppauskoneesta.

Tällä hetkellä suomalaiset saavat vielä hetken elää autuaasti korkeasuhdanteessa, mutta esimerkiksi Pirkanmaan tuoreen yritysbarometrin mukaan vuosi 2018 näyttää jäävän suhdanteen huippuvuodeksi. Sen jälkeen siirrytään maltillisempaan kasvuun ja lopulta jo seuraavaan taantumaan. Nordea ennustaa Yhdysvaltojen vaipuvan taantumaan vuonna 2020 ja Pohjoismaiden seuraavan perässä samana vuonna. Ruotsin valtiontalouden tutkimusinstituutti on Konjukturinstitutet ennustaa suhdanteen kääntyvän laskuun jo vuonna 2019. Suomen seuraava hallitus näyttää siis joutuvan poikkeuksellisen rajuun talouskurimukseen heti alkutaipaleellaan. Nyt jos koskaan valtion peräsimessä tarvitaan talousmatematiikan reputtaneiden populistien sijaan oikeita talouden osaajia. Muussa tapauksessa viimeinen saa sammuttaa valot.

”Jakovaran perään huutaminen ovat tässä tilanteessa ainoastaan osoitus vakavasta realismisokeudesta.”

Suomella on nyt viimeinen hetki valmistautua tulevaan laskukauteen, joka odottaa jo muutaman vuoden päässä. Siksi tarvitsemme nyt erityisen tiukkaa taloudenpitoa ja varsinkin malttia rahan jakamisessa. Miljardien eurojen perättömien vaalilupausten antaminen ja jakovaran perään huutaminen ovat tässä tilanteessa ainoastaan osoitus vakavasta realismisokeudesta. Rahaa sylkevä maaginen taikaseinä löytyy ikävä kyllä vain vasemmiston päiväunista, sillä tosielämässä vyötä täytyy kiristää entisestään. Tämä on fakta, joka täytyy voida sanoa ääneen. Suomalaisille pitää nimittäin puhua totta, vaikka vaalikiima kuinka kuumenisi. Nyt jos koskaan Suomen politiikka tarvitsee realismia ja tervettä taloudenpitoa, sillä meillä ei ole varaa katteettomiin lupauksiin miljardiluokan lisämenoista.

Jakovarassa piilee nimittäin jakovaara.

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Aamulehdessä 7.5.2018.

Oikeusjärjestelmän törkeä mahalasku – seksi lapsen kanssa ei ole raiskaus

Suomen oikeusjärjestelmän ongelmat puhuttavat taas kerran suomalaisia, koska moni kokee nykyisen järjestelmän epäoikeudenmukaisena. Kyse on nyt 10-vuotiaan tytön tapauksesta, jota tuomioistuimet KKO mukaan lukien eivät katsoneet raiskaukseksi saati törkeäksi raiskaukseksi. Pirkanmaan käräjäoikeuden, Turun hovioikeuden ja viime kädessä korkeimman oikeuden tuomarit tekivät kaikilla tasoilla törkeän ja raukkamaisen virheen, joka murentaa suomalaisten luottamusta koko oikeusjärjestelmään. Ja vieläpä ihan perustellusti. Perheenisänä en voi käsittää miten tällainen farssi on mahdollista oikeusvaltioksi itseään kutsuvassa maassa.

Kansanedustaja Anna Kontula kertoi eilen eräässä Facebook-keskustelussa, että tapauksessa olisi ollut kyse suostumuksen puutteesta, jota rikoslaissa ei tällä hetkellä mainita raiskauksen tunnusmerkkinä. Väite ei pidä paikkaansa, sillä suostumuksen puute ei ollut tässä ratkaiseva. Kontula liitti kommenttiin kollegansa Hanna Sarkkisen esityksen suostumuksen puutteen lisäämisestä rikoslakiin, joten se oli vain keino kerätä irtopisteitä traagisen tapauksen siivellä. Suostumuksen puutteen lisääminen rikoslakiin toisi mukanaan monia ongelmia, eli se voisi viedä ongelmallisen tilanteen ojasta allikkoon.

Nyt käsillä olevassa 10-vuotiaan tytön tapauksessa oli kyse suostumuksen puutteen sijaan siitä onko tyttö ollut tapahtumahetkellä pelkotilassa tai muuten avuttomassa tilassa aikuisen miehen ryhtyessä harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Kenenkään täysjärkisen päähän ei voi mahtua tuomareiden ajatus siitä, että tytön pelkotilasta ei olisi ollut riittävää näyttöä. Kyseessä oli 10-vuotias tyttö ja aikuinen mies! Ei kai kukaan täysjärkinen voisi ajatella, että lapsi osaisi antaa edes hiljaisen suostumuksensa tuollaiseen toimintaan? Niin paitsi tietenkin tätä asiaa käsitelleet tuomarit. Tietenkin.

Tätä järkyttävää farssia ei voida perustella minkään lain millään pykälällä, sillä kyse oli ainoastaan tuomioistuinten omasta tulkinnasta. Tässä tapauksessa tuomarit katsoivat, ettei lapsi pelännyt seksiä aikuisen miehen kanssa tai ollut muutenkaan avuttomassa tilassa. Se on traagista todella monella tasolla.

Rajun virheen asiassa teki toki myös syyttäjä, joka ei ajanut jo alunperinkin syytettä myös näillä perusteilla. Tässä tapauksessa nimittäin vain uhri itse vetosi oikeudessa pelkotilaansa, mutta KKO ja muut tuomioistuimet sivuuttivat tytön kertomukset ja totesivat, ettei tytön väitteille ollut riittävää näyttöä.  Näin tuomioistuimet toimivat Suomessa vuonna 2018. Ei ihme, että kansalaisten luottamus oikeuslaitokseen murentuu.

Onneksi nykyinen oikeusministeri Antti Häkkänen on jo aiemmin käärinyt hihansa ja ryhtynyt päivittämään rikoslakia vastaamaan paremmin kansalaisten oikeustajua. Pelkkä rikoslain päivittäminen ei ikävä kyllä auta ongelmaan niin pitkään kuin meillä on tuomareina ihmisiä, joiden mukaan 10-vuotias ei pelkää seksiä aikuisen kanssa. Olemme vaarallisella tiellä.

Mitä sitten tulisi tehdä?

1) Suomen seksuaalirikosten lainsäädäntö ei selvästi vastaa nykytilannetta. Mikäli minä tulen valituksi eduskuntaan kevään 2019 eduskuntavaaleissa, tulen esittämään rikoslakiin muutosta, jonka perusteella seksi alle 13-vuotiaan kanssa katsotaan automaattisesti raiskaukseksi. Erityisesti silloin, jos toinen osapuoli on täysi-ikäinen. Lisäksi alle 13-vuotiaan raiskauksesta tulee määrätä AINA ehdotonta vankeutta.

2) Oikeusministeriö on esittänyt, että rikoslain maksimirangaistuksia tulisi korottaa. Olen asiasta vahvasti eri mieltä. Tuomarit eivät osaa nykyisinkään käyttää rangaistusasteikkoa siten kuin on tarkoitettu, joten maksimin korottaminen ei vaikuttaisi tilanteeseen mitenkään. Sen sijaan seksuaalirikosten minimirangaistuksia tulee korottaa, koska tuomarit tunnetusti käyttävät nykyisin yksinomaan sitä. Lisäksi erityisesti Itä-Suomen hovioikeuden usein käyttämät raiskausten paljousalennukset tulee estää. Seksuaalirikokset kun eivät ole mitään tarjoustuotteita.

Ryhmäpuheenvuoroni valtuustossa 18.4.2018: ”Hyvinvoiva henkilöstö on kunnan tärkein voimavara”

Tänään järjestetyssä Lempäälän kunnanvaltuuston kokouksessa pidin Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron kunnan henkilöstökertomuksesta. Valtuustoryhmämme on erityisen huolestunut kunnan henkilöstön kasvaneista sairauspoissaoloista sekä työterveyden kulujen erittäin merkittävästä kasvusta.

Henkilöstökertomus herätti Kokoomus-ryhmässä huolta erityisesti kahdesta syystä. Olemme huolissamme kasvaneista työterveyden kuluista, mutta ennen kaikkea kunnan henkilöstön hyvinvoinnista. Pitkien sairauspoissaolojen ja mielenterveyden häiriöiden määrä on kasvanut selvästi, ja viime vuonna keskimäärin 100 ihmistä oli sairauslomalla koko ajan. Määrä on toki lähes sama kuin valtakunnallinen keskiarvo, mutta meidän ei tule tyytyä siihen.

Hyvinvoiva henkilöstö on kunnan tärkein voimavara, josta tulee pitää hyvää huolta jokapäiväisessä arjessa. Ennaltaehkäisevä työ henkilöstön hyvinvoinnin eteen on tyytyväisen työyhteisön edellytys, eikä riitä, että ongelmien syitä selvitetään vasta niiden jo ilmaannuttua. Erityisesti psykososiaalisiin ongelmiin on myöhäistä puuttua vasta sitten, kun tilanne on jo eskaloitunut esimerkiksi työuupumuksen takia. Työn kuormittavuutta tuleekin jatkossa seurata aikaisempaa aktiivisemmin ruohonjuuritason esimiestyössä.

Kunnassa ei tietääkseni tehty viime vuonna lainkaan työhyvinvointikyselyä, vaikka samaa aihepiiriä toki sivuttiin IDEA-kyselyssä ja tasa-arvokyselyssä. Tänä vuonna sekä työhyvinvointikysely että kehityskeskustelut tulee toteuttaa uuden kuntastrategian työhyvinvointiohjelman mukaisesti, ja niiden tulokset tulee ottaa vakavasti ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin. Henkilöstökertomuksessa esitettiin lisäksi työkykyjohtamisen vastuuttamista jatkossa esimiehille. Tämä on seikka, jonka toteutumiseen tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota.

Työnantajan ja työntekijän välinen molemminpuolinen luottamus on tärkeää, mutta emme välttämättä tarvitse nykyistä mahdollisuutta peräti yhdeksän päivän sairauslomaan esimiehen luvalla ilman lääkärintodistusta. Monissa kunnissa määrä on neljä päivää ja monissa yrityksissä kaksi-kolme päivää. Tämän asian lisäksi tulee keskittyä myös korvaavan työn mallin tehokkaaseen toteuttamiseen.

Mitä tulee työterveyden huolestuttavasti kasvaneisiin kustannuksiin per henkilö, niin palveluntarjoajan vaihtumisen Terveystaloon odotettiin nostavan kuluja hieman, mutta nyt nähty kulujen kasvu ei enää selity pelkällä yrityksen vaihtumisella tai sairauspoissaolojen kasvulla.

Nyt tulee selvittää millaisesta kulurakenteesta summa koostuu ja voidaanko asialle tehdä jotain jo lyhyellä tähtäimellä. Onko esimerkiksi tilanteita, joissa yhden yskäisyn perusteella tehdään suuri määrä tutkimuksia vain koska maksajana on kunta? Potilas täytyy tietenkin tutkia, kun siihen on tarvetta, mutta mahdolliset perusteettomat kuluerät tulee pyrkiä karsimaan.

Työterveyden perustarkoituksena on ylläpitää työkykyä ja työhyvinvointia sekä ennaltaehkäistä ongelmia. Nyt nähtyjen tilastojen perusteella siinä ei ole onnistuttu parhaalla mahdollisella tavalla, vaikka työterveyden kulut ovat samaan aikaan nousseet pilviin. Toivomme, että uuden kuntastrategian mukaiset toimet parantavat tilannetta kuluvana vuonna.

Vuosi sitten heittämällä Lempäälän valtuustoon – missä ollaan nyt?

Puolitoista vuotta sitten tein viimein ystäväni pyynnöstä jo pitkään hautuneen päätöksen lähteä mukaan politiikkaan, jotta voisin kantaa oman korteni kekoon paremman yhteiskunnan puolesta. Pelkästään sosiaalisessa mediassa kommentoimalla se ei nimittäin onnistu. Ensimmäinen askel oli kuntavaalit 2017 päivälleen vuosi sitten. Niiden uskomaton tulos saa edelleen aikaan kylmiä väreitä, sillä Lempäälän kunnan ykköspaikka suhteellisella vaalitavalla oli jotain josta en ollut osannut unelmoida edes villeimmissä päiväunissa. Päivälleen vuosi sitten 9.4.2017 siitä tuli kuitenkin totta. Kiitos jokaiselle.

Upean vaalituloksen myötä sain paikat Lempäälän kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa sekä elinkeinopoliittisessa yhteistyöryhmä ELPO:ssa. Lisäksi edustan kunnanhallitusta hyvinvointilautakunnassa ja kuntaa Pirkanmaan sairaanhoitopiiri PSHP:n valtuustossa. Mielenkiintoisia näköalapaikkoja jokainen, oli kyse sitten oman kunnan päätöksenteosta tai valtakunnallisen sote-himmelin selvittelystä. Maakuntauudistuksesta puhumattakaan.

Video: Hirvi-Simunan hakkuut puhuttivat kuntalaisia.

Tulin metsäretkellä katsastamaan miltä Hirvi-Simunan luola ympäristöineen näyttää, kun aihe on noussut keskusteluun somessa. Vierailun jälkeen on vuorossa asian tarkempi taustoittaminen.

Publiée par Jocka Träskbäck sur jeudi 7 décembre 2017

.

Ensimmäiseen vuoteen kuntapolitiikassa on mahtunut valtava määrä kokouksia, seminaareja ja infotilaisuuksia. Tilaisuuksiin kuluu keskimäärin kolme-neljä iltaa joka viikko, ja päälle tulevat vielä sadat tunnit materiaaleihin ennakkoon tutustumista. Kaikki tilaisuudet ovat kuitenkin opettaneet jotain uutta, ja uuden oppiminen on politiikassa kaikkein olennaisinta.

Poliitikko on luottamushenkilö, jonka tulee omasta aloitteestaan aktiivisesti ottaa selvää asioista ja opiskella niitä asioita, jotka koskettavat päätöksentekoa. Kenenkään ei pitäisi astella kokoukseen tuntematta asioita, joista ollaan päättämässä. Pitkä työkokemus toimittajana on auttanut valtavasti tiedon hankkimisessa ja jäsentelyssä, sillä toimittajien tehtävä on osata erottaa olennaiset seikat suurestakin tietomassasta.

Video: Vaalihumua Lempäälässä.

JOCKA 104. Kansanedustaja Harri Jaskari paljasti miten Lempäälästä tehdään parempi kotikunta meille kaikille. Muista äänestää huomenna!

Publiée par Jocka Träskbäck sur samedi 8 avril 2017

.

Uuden oppimiseen kuluu siis valtavasti aikaa, mutta se on kuin panisi rahaa pankkiin – ja kaiken lisäksi se on erittäin mielenkiintoista. Jokaisen politiikassa mukana olevan täytyy lisäksi ymmärtää olevansa vain osa suurta palapeliä, johon mahtuu monenlaisia mielipiteitä, agendoja, näkemyksiä ja ideologioita. Niiden tuloksena olisi tarkoitus saada aikaan päätöksiä, jotka ovat ympäröivän yhteiskunnan kannalta parhaita mahdollisia.

Itse pyrin kantamaan päätöksissä vastuuta erityisesti kunnan taloudesta, jotta Lempäälän kunnalla olisi varaa tarjota peruspalvelut jatkossakin ilman Tampereen mallin mukaisia mittavia säästökuureja. Meilläkään ei nimittäin ole sitä maagisia rahaa sylkevää taikaseinää, jolla voi kuitata kaikki kasvavat menot ja erityisesti julkisen sektorin hallitsemattoman paisumisen.

Kerroin jo kuntavaalien alla, että haluan tehdä työtä Lempäälän lisäksi koko Pirkanmaan positiivisen kehityksen puolesta. Alueella on nyt käynnissä historiallinen kehityskulku, sillä Tampere on kovaa vauhtia kasvamassa Suomen kakkoskaupungiksi ja Pirkkalan lentokenttä Suomen kakkoskentäksi. Lisäksi kolmas raide tulee yhdistämään lentokentät toisiinsa (toivottavasti jatkossa tunnissa) ja tuomaan paikallisjunat Akaasta Lempäälän kautta Tampereelle. Lisäksi Tampereen Kehä II -tie sekä kolmostien oikaisu moottoritienä Lempäälästä Pirkkalaan tuovat molemmat uusia yritysalueita Suomen tärkeimpien liikenneväylien varrelle erityisesti Lempäälän ja Pirkkalan välille.

Pirkanmaa sijaitsee HHT-kasvukäytävän varrella aivan Suomen ytimessä, ja alueelle ohjattavien julkisten investointien täytyy seuraavalla hallituskaudella kasvaa vastaamaan alueen kansallista merkittävyyttä. Nyt siihen on vielä matkaa, sillä Pirkanmaa on jäänyt viime vuosina selvästi jalkapuolen asemaan. Voit lukea mielipiteitäni linkkien takaa avautuvista kirjoituksistani. Kuluneen vuoden aikana erityisen paljon huomiota ovat saaneet muun muassa seuraavat sekä alueellisesti että valtakunnallisesti merkittävät asiat:

Olen ensimmäisen poliittisen vuoden aikana saanut ilokseni huomata, että valtakunnallinen puoluepolitiikka on melko erillään kuntapolitiikasta ja eri poliittisten ryhmien käytännön kuntapolitiikasta. En tiedä miten asia on muissa kunnissa, mutta ainakin Lempäälässä puhalletaan yleensä hienosti yhteen hiileen ja ajetaan yhteisten asioiden ratkaisemista positiivisessa hengessä. Niin sanottu ”Lempäälä-puolue” on siis olemassa. Valtakunnan politiikka pysyy pääosin poissa kunnan kokoushuoneista.

Ilmoitin äskettäin olevani valmis Kokoomuksen ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleissa. Päätökset ehdokkaista tehdään tulevana kesänä, mutta työ vaaleja varten on jo käynnissä. Tukiryhmässäni on jo mukana runsaasti eturivin vaikuttajia Pirkanmaalta. Jos haluat olla mukana viemässä minua eduskuntaan, ole yhteydessä vaikkapa sähköpostilla jocka at stara.fi. Tukiryhmä kasvaa koko ajan vauhdilla!

Vaaleihin on nyt vuosi aikaa, joten alkamassa on upea ja mielenkiintoinen vuosi kampanjointia. Matkan varrelle mahtuu ehkä myös maakuntavaalit, jos sellaiset joskus järjestetään. Blogistani voit lukea mitä asioita minä ajan nyt ja tulevaisuudessa alueellisesti ja valtakunnallisesti. Lisäksi voit seurata minua päivittäin Twitterissä (@Jocka) ja Facebookissa.

Kiitos vielä jokaiselle minua kuntavaaleissa äänestäneelle.
Minulla on ollut tapana olla sanojeni mittainen.

Puheenvuoroni valtuustossa 28.3.2018: ”Puukoulu täytyy toteuttaa elinkaarimallilla”

Pidin eilen Lempäälän kunnanvaltuustossa puheenvuoron uuden yläkoulun elinkaarimallin puolesta. Valtuusto päätti käynnistää hankkeen puukoulun rakentamisesta, mutta ikävä kyllä valtuusto ei kyennyt tekemään päätöstä hankkeen toteutus- ja rahoitusmallista. Tämä siitä huolimatta, että viranhaltijat ovat tehneet hyvää työtä ja esittäneet valtuutetuille viime kuukausina laskelmia elinkaarimallista ja muista toteutustavoista sekä niiden kustannusvaikutuksista kunnan talouteen.

Virta Kampus 28.3.2018

Elinkaarimalli on eräänlainen pitkäaikaistakuu. Se varmistaa rakentamisen laadun ja ehkäisee rakennusvaiheen riskialttiit säästöt vääristä paikoista. Elinkaarimallissa rakentajalla on intressi tehdä hyvää jälkeä tehokkaasti ja kokonaistaloudellisesti, koska sama taho vastaa myös rakennuksen ylläpidosta jopa vuosikymmenien ajan. Tästä syystä kumppanilla on intressi tehdä kerralla laadukas ja toimiva koulu.

Tällainen toimintamalli on erittäin tärkeä, koska nykyaikaisista puukouluista ei ole vielä kovin paljon kokemusta. Jos koulu esimerkiksi homehtuisi, niin rakennuttajan tehtävä olisi korjata ongelma vaikkapa rakentamalla uusi koulu tilalle. Ja rakennuttaja vastaisi myös väistötiloista.

Aikaisemmissa keskusteluissa on viitattu esimerkiksi Kuopiossa elinkaarimallissa syntyneisiin ylimääräisiin kustannuksiin. Niiden osalta olisi täytyy huomauttaa, että käyttäjien itsensä aiheuttamat vauriot eivät tietenkään kuulu rakennuttajan vastuulle. Tilanne on sama kuin leasing-autoissa. Jos leasing-auton ajaa seinään, niin vastuu ei ole leasing-yrityksen. Mutta jos auton moottori hajoaa, niin yhtiö on vastuussa.

Julkisen rakentamisen riskit ovat meillä kaikilla tiedossa. Tuoreessa muistissa on esimerkiksi Akaan tapaus, jossa kahdeksan miljoonan euron kouluremontin tuloksena oli uusi sisäilmaongelma, eli paluu takaisin nollapisteeseen. Äärimmäisen kalliiksi tuli. Tietojeni mukaan Oulussa ja Espoossa elinkaarimallista on saatu pääosin hyviä kokemuksia, sillä rakennukset ovat pysyneet poikkeuksellisen hyvässä kunnossa, eikä niistä ole syntynyt korjausvelkaa.

Meillä ei ole varaa ottaa kunnan taseeseen 14 miljoonan euron riskiä, sillä vastaavat riskit ovat jo konkretisoituneet monissa monissa kunnissa. Kannatan siis valtuutettu Blomqvistin esitystä. Lisäksi korostan valtuutettu Nurmelan tapaan, että mahdollisen puukoulun osalta rakennustyöt tulee toteuttaa kokonaisuudessaan sääsuojattuna, eli huputettuna.

Valtuutettu Blomqvist esitti, että valtuusto olisi tehnyt päätöksen toteuttaa koulu elinkaarimallilla. Valtuusto ei hyväksynyt esitystä.

Valtuusto päätti käynnistää hankkeen puukoulun rakentamiseksi, mutta ilman minkäänlaista toteutus- ja rahoitusmallia. Päätös on siis torso, koska hanketta ei voida viedä eteenpäin niin pitkään kuin toteutus- ja rahoitusmalli on yhä päättämättä. Yksikään yritys ei lähde tekemään laskelmia ilman valtuuston päätöstä, ja valtaosa valtuustosta ei näemmä halua tehdä päätöksiä ilman tarkkoja laskelmia. Muna vai kana? Kaikki päätökseen tarvittavat tiedot elinkaarimallista ja sen vaikutuksista on annettu valtuutetulle jo useasti sekä asiakirjoissa että valtuustolle järjestyssä erityisessä puukouluseminaarissa. Ilman valtuuston päätöstä mikään taho ei voi esittää laskelmia siitä paljonko koulun ylläpito maksaa maaliskuussa 2032 tai syyskuussa 2043. Nyt hanke on siis toistaiseksi jumissa.

Hankkeen alkuperäinen budjetti oli 12 miljoonaa euroa, joka on nyt paisunut peräti 14,6 miljoonaan, kun materiaaliksi valikoitui puu. Puukoulu maksaa siis huomattavasti enemmän kuin betoninen. Lisäksi puukouluista on vielä erittäin vähän kokemuksia, joten hankkeen taloudellista riskiä täytyy kyetä jakamaan elinkaarimallilla. Mielestäni elinkaarimalli on puukoulun edellytys. Jos siihen ei lopulta päädytä, niin en voi hyväksyä noin merkittävää budjetin ylitystä ja sen mukanaan tuomaa merkittävää riskiä kunnan talouteen. Vaikka Lempäälän kunnalla menee taloudellisesti melko hyvin, ei meillä ole silti varaa ottaa 14,6 miljoonan euron riskiä huonosta rakentamisesta. Syy siihen selviää jo katsomalla mitä naapurikunnassa on tapahtunut.

Aktiivimalli toimii sittenkin – oppositio kaivautuu kiven alle piiloon?

Oppositiosta huuteleva vihervasemmisto ja varsinkin demarien isäntä AY-liike otti taannoin historiallisen voimakkaasti kantaa hallituksen kehittämään aktiivimalliin, jonka oli ja on edelleen tarkoitus aktivoida työttömiä kortistosta töihin. Opposition pölhöpopulismia vauhditettiin lopulta SAK:n ja SDP:n masinoimalla laittomalla lakolla, josta koitui yhteiskunnalle arviolta 100 miljoonan euron lasku ja mittaamattomasti ongelmia aivan tavallisten tolkun ihmisten arkeen. Kirjoitin jo joulukuussa, että aktiivimallin vastustus perustui faktojen sijaan pelkkään jossitteluun, mutuiluun ja somessa lietsottuun massahysteriaan. Kirjoitus aiheutti kovasti keskustelua puoleen ja toiseen.

Nyt on saatu ensimmäisiä konkreettisia tuloksia aktiivimallista ja sen toimivuudesta, ja aktiivimalli näyttäisi toimivan juuri kuin sen pitikin. Samalla AY-liikkeen ja sen marionettien esittämä kritiikki aktiivimallista työttömien nöyryyttäjänä asettuu oikeaan kontekstiin, eli vahvistuu pääosin satuiluksi. Ennen tämän kirjoituksen lukemista suosittelen lukemaan mitä kirjoitin samasta aiheesta joulukuussa.

Haluan edelleen korostaa, että nykyinen aktiivimalli ei ole täydellinen. Siinä on monia vakavia valuvikoja, joita itsekin jo joulukuussa osoitin. Niiden korjaamiseen alkaa olla jo kova kiire, JOS aktiivimallin perusteella aiotaan tosiaan langettaa ensimmäisiä sanktioita alkuperäisen suunnitelman mukaisesti jo huhtikuussa. En tosin itse usko, että niin tulee käymään. Miksikö? Koska ketään ei voida rankaista ilman omaa syytään. Esimerkiksi työn perässä muuttamatta jättäminen on ihmisen oma päätös, mutta töiden tai työelämäpalvelujen puuttumisen vuoksi ei sen sijaan voida määrätä saktioita kenellekään. Olkoonkin, että saktion myötäkin tuesta maksetaan vielä yli 95 prosenttia. Sillä elää syrjäseuduilla leveämmin kuin täydellä tuella suuressa kaupungissa. Hallituksella on siis vielä hetki aikaa korjata aktiivimallin valuvikoja, mutta mikäli siinä ei onnistuta, ei saktioita voida panna täytäntöön.

Mutta.

Valuvioistaan huolimatta aktiivimalli on edelleen parasta mitä suomalaisten työllisyydelle on tapahtunut vuosikymmeniin. Mukaan lukien ne vuodet, jotka nykyinen oppositio oli itse mukana hallituksessa ja osoitti täydellisen kyvyttömyytensä tehdä työllisyyden hyväksi mitään konkreettista. Meidän täytyy saada aktivoitua työttömät tavalla tai toisella, sillä parhaassa työiässä ja -kunnossa olevat täytyy saada töihin tai vähintään työelämäpalvelujen pariin. Täyttä tukea ei siksi voida jakaa vastikkeettomasti. Yleisradio julkaisi tänään artikkelin Anu Koivistosta, ja hän on täydellinen kiteytymä aktiivimallista joka suhteessa. Hänessä kiteytyy se miksi aktiivimalli kehitettiin ja miten aktiivimalli käytännössä toimii.

”Oli uhkana, että päivärahat tippuu, sitten vähäisetkin tulot olisi tippunut vielä enemmän. Ihmeellisesti alkoi kiinnostaa mollin sivut ja työn hakeminen. En yllättynyt, että sain heti töitä. Olen aina saanut, kun olen hakenut.”
Anu Koivisto YLE Uutisissa 19.3.2018

Olen jo vuosien ajan todennut lukemattomia kertoja ja lukemattomissa yhteyksissä, että jokainen työkykyinen saa halutessaan töitä. Aina. Yhdellekään työttömälle ei tule maksaa työttömyyskorvausta unelmaduuninsa odottamisesta, sillä diplomi-insinöörikin osaa siivota ja tutkijakin osaa käyttää kassakonetta (Tamperelainen-lehden kolumnini 1.4.2015). Yhteiskunnan maksaman ansiosidonnaisen taannoinen lyhentäminen oli täsmälleen oikea päätös, sillä ansiosidonnainen jos joku aiheuttaa työstä vieraantumista ja siten myös pitkittynyttä työttömyyttä. Kotona makaamisen sijaan työkykyisten ihmisten tulisi olla töissä tai kouluttautumassa uusiin töihin.

”Varmaan laiskasuoni veti. Kotona oloon tottui varmaan siksi, että se on niin mukavaa. Ei saanut itsestään irti. Ei ollut sellaista, joka olisi potkinut persauksille, että nyt liikkeelle.”
Anu Koivisto YLE Uutisissa 19.3.2018

Oppositiosta huudettiin taannoin kovaan ääneen, että aktiivimalli ei voi toimia ainakaan Kainuussa, koska syrjäkylillä ei ole työtä eikä työllistymistä edistäviä palveluja. Huuto barrikadeilla loppui kuitenkin lyhyeen, kun Kainuun TE-toimiston johtaja Tiina Veijola ilmoitti, että molempia on riittämiin. Taas yksi opposition argumentti osoittautui perättömäksi satuiluksi. Veijolan lausunnon jälkeen kukaan enää hiiskunut Kainuusta. Mikä Kainuu? Missä? Yleisradion artikkelissa haastateltu Koivisto asuu Kainuun sijaan Pohjois-Savon Suonenjoella, ja hän sai sieltä käden käänteessä itselleen kaksi työpaikkaa. Olen käynyt Suonenjoella ja se ei näytä miltään metropolialueelta.

”Ainakin Uudenmaan, Lapin ja Pohjois-Savon TE-toimistoissa on kuitenkin jo nyt tuntuma, että pätkätöitä ja osa-aikaisuuksia otetaan vastaan entistä paremmin.”
– YLE Uutiset 19.3.2018

Koivisto on vain yksi aktiivimallin myötä töitä saanut entinen työtön. Heitä tulee jatkossa olemaan Suomessa merkittävä määrä, joten opposion olisi nyt korkea aika ryhtyä miettimään koottuja meriselityksiä aktiivimallin rajulle vastustukselle. Todennäköisesti asia pyritään painamaan villaisella vedoten esimerkiksi siihen, että tarkoitus oli kritisoida vain aktiivimallin valuvikoja. Pahimmat ylilyönnit ja julkiset lausunnot yritetään siis aktiivisesti unohtaa. Kootuilla selityksillä ei kuitenkaan voida perustella jättimäistä laitonta lakkoa mielenosoituksineen ja siitä yhteiskunnalle aiheutuneita sadan miljoonan euron vahinkoja sekä satojentuhansien ihmisten arkipäivän vaikeuttamista. Tehty mikä tehty. Nyt tulisi kantaa vastuu.

Tämä kaikki on toki nähty ennenkin. Tasan vuosi ennen aktiivimallia hallitus päätti haastatella työttömät kolmen kuukauden välein. Oppositio sai siitä välittömästi hepulin ja populismin palossaan huusi hallituksen suunnitelmaa työttömien nöyryyttämiseksi ja kyykyttämiseksi. Ketään ei pitäisi pakottaa ulos kotoaan. Ei edes miettimään omaa työllistymistä. Skandaali! Katastrofi! Muutaman kuukauden päästä työttömät kehuivat uutta järjestelmää hyväksi ja lopulta kaikki halukkaan eivät edes päässeet haastatteluihin. Oppositiossa kaivauduttiin nopeasti kivien alle piiloon, kun työttömien väitetty nöyryytys ja kyykytys paljastuivatkin taas kerran pölhöpopulistiseksi satuiluksi. Historia näyttää toistavan itseään.

”Mikäli aktiivimallin vastustajat haluaisivat keskittyä olennaiseen ilman populismia, he nostaisivat keskusteluun varsinkin kannustinloukut, kohtaanto-ongelman, muuntokoulutuksen ja työllisyyspalvelujen kehittämiseen syrjäseuduilla.”
Blogini 27.12.2017

Aktiivimalli on vain yksi osa työelämän uudistamisen suurta kokonaisuutta, jossa ratkaistaan työllisyyden ongelmakohtia. Samalla tulee kehittää myös muita työllisyyspalveluja laajasti kaikilla rintamilla. Esimerkiksi TE-toimistojen henkilöstön lisäämisen ohella erittäin merkittäviä ongelmia ovat sekä kannustinloukku että digiaikana koko ajan tärkeämmiksi muuttuva muuntokoulutus. Niitä ei saa tietenkään unohtaa, vaikka aktiivimallista tullaankin saamaan vielä todella hyviä tuloksia.

Samaan työllisyyden ja työttömyyden asiakokonaisuuteen liittyy lisäksi olennaisesti ansiosidonnaisen työttömyysturvan laajentaminen koskemaan kaikkia, eli niin sanottu ansioturvareformi. Hanke täytyy viedä pikavauhdilla maaliin. Koska ansiosidonnaisen kulut maksetaan kaikkien suomalaisten veronmaksajien yhteisestä pussista, niin kaikkien palkansaajien tulee olla vastaavasti myös saamapuolella joutuessaan työttömäksi. Nykyinen ansiosidonnaisen järjestelmä on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden irvikuva, sillä kaikki maksavat, mutta vain kassojen jäsenet saavat. AY-liike on perinteisesti peräänkuuluttanut solidaarisuutta, mutta se ei halua sitä palkansaajille. Tällainen järjestelmä ei kuulu Suomeen.