Case Soini romuttaa luottamusta politiikkaan

Case Soinista. Vuonna 2008 Ilkka Kanerva joutui jättämään ministerin tehtävänsä, koska lähetteli tekstiviestejä. Vuonna 2018 ulkoministeri Timo Soini julistaa maailmalla Suomen virallista linjaa vastaan, mutta pitää silti edelleen tiukasti kiinni ministerisalkustaan. Surullista.

Eilinen äänestys ei silti liittynyt todellisuudessa naisten oikeuksiin, vaan oli ainoastaan opposition yritys kaataa hallitus ennen vaaleja. Vielä vuonna 2011 SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto olivat nimittäin yhdessä tekemässä hallitusohjelmaa, jossa päätettiin selvittää aborttilain kiristyksiä tavoitteena vähentää aborttien määrää. Sen palan historiaansa nuo puolueet ovat tietenkin aktiivisesti unohtaneet. Nyt demarien gallup-tulokset ja hallituksen pyrkimys työelämän uudistamiseen tarjosivat Antti Rinteelle vastustamattoman paikan vaalitempaukselle, joten puolue päätti käyttää Timo Soinia keppihevosena.

Suomella ei tietenkään voi olla ulkoministeriä, joka julistaa maailmalla Suomen virallista ulkopoliittista linjaa vastaan ja pitää samalla hallitusta panttivankinaan. Timo Soinin olisi tullut jättää ministerin tehtävänsä jo heti Argentiina-kommenttiensa jälkeen ilman mitään äänestyksiä. Ministereitä on vaihdettu pienemmästäkin syystä, mutta Soini on onnistunut saamaan hallituksesta niskalenkin. Se on surullista, ja erityisesti se on omiaan romuttamaan entisestään jo muutenkin heikkoa luottamusta politiikkaan rehdin ja suoraselkäisen vaikuttamisen välineenä.

Kriisienhallinnan täytyy olla nykyisin nopeaa, ja siksi tämä asia olisi pitänyt ratkaista nopeasti hallituksen sisällä. Koska se ei kuitenkaan onnistunut, sai oppositio tilaisuuden tehdä Soinin toiminnasta näyttävän vaalitempauksen äänestyksineen. Populistipuolueet SDP ja Vihreät tarttuvat parhaillaan hanakasti jokaiseen mahdolliseen oljenkorteen, ja tällä kertaa niille tuli hallitukselta syöttö suoraan lapaan.

Timo Soinilla ei ole tässä pelissä mitään hävittävää, koska hänen uransa politiikassa näyttää olevan joka tapauksessa ohi, kun hänen puolueensa katoaa seuraavissa vaaleissa poliittiselta kartalta. Tässä farssissa Soini pääsi kuitenkin vielä kerran paistattelemaan voittajana. Suurin häviäjä sen sijaan oli suomalaisten luottamus politiikkaan ja poliitikoihin. Tällainen teatteri pitäisi kyetä karsimaan pois eduskunnasta, sillä politiikka tarvitsee nyt kipeästi ryhtiliikettä.

Siksi.

#jocka2019
#ryhtiliike

Kiusaamisesta puhuminen on uhrien vähättelyä

Potku polvitaipeeseen liikuntatunnilla. Nyrkinisku alaselkään välitunnilla. Käden vääntämien selän taakse koulumatkalla. Koululaukun heittäminen tulvivaan ojaan kirjoineen ja laskimineen. Ne ovat tositapahtumia vaasalaiselta ala-asteelta 1980-luvun lopulta. Edelleen vuonna 2018 tällaisista teoista puhutaan peitenimellä koulukiusaaminen. Se on rikosten ja niiden uhrien vähättelyä.

Sadoissa tuhansissa tapauksissa kyse ei ole kiusaamisesta, vaan rikoslaissa määritellyistä pahoinpitelyistä, vahingonteoista, varkauksista ja kunnianloukkauksista. Teot ovat usein jatkuvia ja joskus täyttävät jopa törkeän teon tunnusmerkit. Kun lapsia kehotetaan olemaan kiusaamatta, ei hän sanavalinnan takia ymmärrä tekojensa vakavuutta ja seurauksia kuten pitäisi. Kiusaaminen kun ei sanana kuulosta kovin vakavalta.

1980-luvulla ei ollut kännykkäkameroita ja sosiaalista mediaa, jotka ovat helpottaneet varsinkin kunnianloukkausten tekemistä. Takavuosina tapauksia ilmeni lähinnä koulussa, mutta nykyisin ne seuraavat älypuhelimien mukana kaikkialle.

Lapset eivät vielä ole rikosoikeudellisessa vastuussa teoistaan, mutta asioista tulee viimein ryhtyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. Voisimme ryhtyä käyttämään rikoslain termejä tai vähintään puoliväliin sijoittuvaa ”kiusaamisrikosta” tapauksissa, joissa rikoslain tunnusmerkit täyttyvät.

Suomen koulujärjestelmä ja kiusaamisen vastaiset hankkeet ovat osoittaneet vuosikymmenten aikana kyvyttömyytensä ehkäistä kiusaamisrikoksia. Olen itsekin ollut muutamissa hankkeissa mukana ja huomannut, että patenttiratkaisua ongelmaan ei ole olemassa. Lapset oppivat käyttäytymismallinsa kotoaan, ja ongelmalasten vanhemmat eivät usein ota vakavasti tietoa siitä, että heidän lapsensa aiheuttaa muille vahinkoa.

Kiusaamisrikoksiin täytyy jatkossa puuttua voimallisemmin kuin nykyisin, ja teoista täytyy seurata pään silittelyn sijaan aito sanktio. Kehitys voi vaatia jopa lakimuutoksia, mutta ensimmäisenä se vaatii asennemuutoksen. Pahoinpitelyt eivät ole kiusaamista.

#jocka2019
#ryhtiliike

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
Lempäälä

Tämä kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Tamperelainen, Pohjalainen ja Turun Sanomat -lehdissä.

Suuren alkoholihuijauksen anatomia – kristallipallo osui oikeaan

Mitäs minä sanoin? Tänään voin hyvällä syyllä kysyä näin, koska Valvira julkaisi kovasti odotetun tammi-kesäkuun 2018 tilastonsa. Kerroin alkoholilain vaikutuksista blogissani jo syyskuussa 2017 ja ennustukseni osui  melko hyvin oikeaan, vaikka monet pitivät sitä tuolloin vitsinä. Kirjoitin ennen alkoholilain hyväksymistä miten ruokakauppojen alkoholiprosentin nosto tulee lisäämään kansanterveyttä ja ettei laki missään tilanteessa tulisi lisäämään alkoholin kulutusta. Moni muistaa millaisen palautevyöryn kirjoitus aiheutti tahoissa, joiden päätehtävä oli ja on edelleen suojella Alkon monopolia.

Tänään julkaistujen tilastojen mukaan puolessa vuodessa alkoholin kulutus on laskenut. THL ennusti kulutukseen peräti kuuden prosentin kasvua, mutta tammi-kesäkuussa kulutus laski litroissa mitattuna 0,7 prosenttia ja puhtaassa alkoholissa mitattuna 0,1 prosenttia. Toukokuu ja kesäkuu olivat tänä vuonna historiallisen helteisiä ja viime vuonna taas historiallisen sateisia, joten kelien perusteella kasvun olisi tullut olla merkittävä. Lopulta edes helteet eivät kyenneet pelastamaan Alkon marionetteja perättömien väitteidensä mahalaskulta.

Kuvakaappaus Twitter-keskustelusta.

THL ja muut monopolin puolustajat keksivätkin jo heti ensimmäisten laskevien kulutustilastojen myötä selityksen, jonka mukaan alkoholilain seuraukset nähtäisiin muka vasta vuosien päästä. Selitys oli tietenkin täyttä roskaa, sillä jos historiallinen hellekesä ei onnistunut nostamaan kulutusta, niin mikään muukaan ei sitä tule nostamaan. Elleivät kaikki suomalaiset ryhdy sitten juomaan suruunsa tätä hämmentävää farssia seuratessaan.

Ennen uuden alkoholilain hyväksymistä THL ja Alkon muut marionetit Pekka Puska (kesk) etunenässä uhkailivat eduskuntaa peräti 500 lisäkuolemalla vuosittain. Kansanedustajia uhkailtiin jopa siten, että alkoholilain puolesta äänestävät kansanedustajat olisivat henkilökohtaisesti vastuussa näistä kuolemista. Noin rajuja argumentteja ei ole totuttu eduskunnassa esittämään, varsinkin kun ne olivat alusta saakka pelkkää tarkoitushakuista roskaa.

”Jokainen asiaa seuraava tietää, että uuden alkoholilain vastustamisessa ei ole kyse kansanterveydestä, vaan Alkosta ja rahasta. Eli Alkon rahasta. Eli Alkon monopoliaseman suojelemisesta.”
– Blogikirjoitukseni 20.9.2017

Uudistuksen kiivaimpia vastustajia olivat Terveyden- ja hyvinvoinnin laitos THL, professori Heikki Hiilamo sekä erityisesti kansanedustajat Pekka Puska, Toimi Kankaanniemi ja Päivi Räsänen. Heistä Puska ja Räsänen saavat Alkolta vuosittain tuhansien eurojen palkkiot istumalla hallintoneuvoston kokouksissa. Kankaanniemi sen sijaan muistetaan 1990-luvun alusta salmiakkikossun kieltäjänä. Hiilamo puolestaan on saanut Alkolta merkittävää rahoitusta tutkimuksiinsa, joissa hän on – tietenkin – todennut alkoholilain olevan uhka Suomelle.

Alko Oy, Palkitsemistiedot 2016

Alkon hallintoneuvoston muodostavat 12 kansanedustajaa, jotka saavat tehtävästään kokouspalkkioita. Toimikaudella 2016 – 2019 hallintoneuvoston jäsenistä alkoholilakia vastustivat Vesa-Matti Saarakkala (sin), Anna-Maja Henriksson (rkp), Tuula Haatainen (sdp), Susanna Huovinen (sdp), Anna-Kaisa Pekonen (vas), Tuomo Puumala (kes), Ulla Parviainen (kes) ja Päivi Räsänen (kd). Jokainen hallintoneuvoston jäsen saa Alkolta vuosittain kokouspalkkioita 4.200 – 6.000 euroa.

Sen lauluja laulat jonka leipää syöt.

Järjen ääniä hallintoneuvostossa olivat ainoastaan Antti Kaikkonen (kes) ja Sari Sarkomaa (kok). Poissa äänestyksestä oli Pauli Kiuru (kok).

Suomessa on siis koettu kuluneen vuoden sisällä alkoholihuijaus, jollaista ei ole aiemmin nähty. Alkon monopolin puolustajat olivat nimittäin valmiita menemään harvinaisen pitkälle tavoitteensa saavuttamiseksi. Väitteet 150 ja jopa 500 lisäkuolemasta ovat osoittautuneet tuulesta temmatuiksi. Onneksi järki lopulta voitti, jotta uusi alkoholilaki meni läpi ja vei Suomen pienen askeleen kohti eurooppalaisempaa alkoholikulttuuria.

Puolueista Keskusta oli taannoin esittämässä päinvastaista kehitystä, sillä puolueen mukaan keskiolut olisi pitänyt poistaa kaupoista ja siirtää Alkon yksinoikeudeksi. Uuden alkoholilain äänestyksessä puolue jakautui kahtia. Kiivaimmin uutta alkoholilakia vastusti kuitenkin vihervasemmisto. Vihreät korostaa juhlapuheissaan yksilönvapautta, mutta sen todellisuus on täysin toinen. Sekä SDP:n että Vasemmistoliiton kansanedustajista kaikki paitsi yksi molemmista äänesti holhouksen jatkumisen puolesta.

Vihreät eivät luottaneet suomalaisiin edes sen vertaa, että olisivat uskaltaneet tuoda 5,5% nelosoluen ruokakauppaan. Juhlapuheet jäivät juhlapuheiksi, kun kaikki Vihreiden kansanedustajat neljää lukuunottamatta äänestivät ruokakauppojen prosenttirajan nostamista vastaan. Tämä kannattaa muistaa, kun vihervasemmiston juhlapuheissa seuraavan kerran julistetaan yksilönvapauksia. Silloin vastuu siirtyy kuulijalle.

#yhdetpuheet #alkoholilaki #kaksinaismoralismi

MTV Uutiset

A-oluet ja lonkerot saatiin onneksi lopulta ruokakauppoihin, kun uusi alkoholilaki hyväksyttiin eduskunnassa äänin 98-94. Tilastot ovat sittemmin osoittaneet, että kyseessä oli kansanterveyden kannalta positiivinen päätös. Alkoholin kulutus on nimittäin laskenut. Ilman hellekesää se olisi laskenut merkittävästi tätäkin enemmän. Onneksi järki voitti.

Alkoholilain käsittelyssä voittajia ovat suomalaiset ja suomalaisten yksilönvapaudet, joita uuden alkoholilain puolesta lähes yhtenä rintamana äänestänyt Kokoomus kannattaa. Häviäjiin lukeutuu sen sijaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL, joka muuttui puolueettomasta tutkimuslaitoksesta Alkon etujärjestöksi. THL tulee asettaa kaikissa eduskunnan tulevissa käsittelyissä nimenomaan etujärjestöjen lokeroon, koska sen lausumat ovat poliittisesti värittyneitä.

Uuden alkoholilain myötä suomalaiset saavat ostaa entistä parempia juomia lähikaupoista, ja valtava määrä lähikauppoja sai myynnistä elintärkeän piristysruiskeen toimintaansa. Toivottavasti myöhemmin selviää montako kymmentä tai sataa kyläkauppaa pelastui alkoholilain ansiosta. Seuraavalla hallituskaudella vuorossa on Alkon monopolin lopettaminen ja myös viinien saaminen ruokakauppaan. Sinä päätät ensi kevään eduskuntavaaleissa millaisia ihmisiä Arkadianmäellä istuu näistä asioista päättämässä.

Sinä päätät. Siksi.

#jocka2019
#ryhtiliike

Beard & Business: Keskustelua median murroksesta ja tulevaisuudesta

Käväisin Sons of ASUA -tiimin vieraana uuden Beard & Business -nettisarjan ensimmäisessä jaksossa. Tarkoituksena oli nauttia Jarno Hämäläisen ja Markus Koskisen kanssa ensiluokkaisen herkullista entrecote-pihviä ja viskiä leppoisassa ympäristössä. Näin myös teimme.

Keskustelemme ensimmäisessä Beard & Business -sarjan jaksossa median murroksesta 1990-luvulta tähän päivään saakka ja luotaamme samalla myös tulevaisuutta ja pohdimme mitä sosiaalisessa mediassa voisi seuraavaksi tapahtua.

Beard & Business -sarjassa pureudutaan vieraiden kanssa myynnin, markkinoinnin ja johtamisen ajankohtaisiin aiheisiin ja sukelletaan tulevaisuuden näkymiin. Käy YouTubessa tilaamassa Sons of ASUA -kanava tästä.

Jari Sillanpää sometuomioistuimen käsittelyssä

Jari Sillanpää. Hän on suomalaisten kauhistelun ykköskohde jo toista kertaa lyhyen ajan sisällä. Ensimmäisellä kerralla ei vielä kauhisteltu, sillä hänen huumeajelunsa päätyivät viime syksynä lähinnä median ja fanien hyssyteltäväksi, vaikka mies myönsi tekonsa. Se nyt vaan on tuollainen Jari. Tästä syystä kirjoitin blogiini tekstin Lopettakaa huumekuskin rikoksen hyssyttely, joka on jälleen tänään hyvin ajankohtainen.

Olen tänään seurannut huolestuneena sosiaalisen median keskusteluja, joissa monissa Jari Sillanpäätä vaaditaan käytännössä lynkattavaksi. Poliisi kuitenkin vasta tutkii hänen asunnostaan löytyneellä muistikortilla olevaa mahdollista alaikäisen sukupuolisiveellisyyttä loukkaavaa kuvaa. Jos Jari Sillanpää tuomitaan tästä asiastä, niin minä olen itse tilaamassa ensimmäisenä tervaa ja höyheniä…

Mutta.

Se yksi pieni mutta.

Suomessa on edelleen voimassa syyttömyysolettama, kuten kaikissa muissakin sivistyneissä länsimaissa. Meillä on Suomessa kolme tasoa tuomioistuimia, joiden tehtävä on jakaa tuomioita rikoksista. Tuomitseminen ei ole kenenkään muun tehtävä, ei somessa eikä kahvipöydissä. Ei minun eikä sinun. Sillanpäätä vasta epäillään rikoksesta, jonka hän on itse toistaiseksi kiistänyt. Viime syksynä huumeajelunsa jälkeen hän itse myönsi tekonsa. Noiden kahden välillä on siis valtavan suuri periaatteellinen ero. Tässä tuoreimmassa tapauksessa Sillanpää voidaan aivan hyvin vielä vapauttaa syytteistä tai poliisi voi huomenna ilmoittaa lopettaneensa tutkinnan, jos ilmenee, että Sillanpäätä ei olekaan syytä epäillä rikoksesta.

Jos asia on hieman haastava ymmärtää, niin kuvitellaan vaikkapa tilanne, jossa naapuri väittää sinun varastaneen hänen lompakkonsa. Hän tekee rikosilmoituksen ja kertoo naapuruston Facebook-ryhmässä, että poliisi on aloittanut asiassa tutkinnan. Naapurusto hylkää sinut ja joku puhkoo autosi renkaat. Työnantaja kuulee asiasta ja antaa potkut. Sitten parin viikon päästä naapuri löytää lompakkonsa sohvansa alta. En väitä, että Sillanpää olisi syytön, mutta kukaan meistä ei voi väittää häntä myöskään syylliseksi. Sosiaalisen median aikakaudella massahysteria voi aiheuttaa pahoja seurauksia.

Nyt siis rauha maahan somessa ja jokaisen mesojan tulisi ottaa muutama syvä hengitys ja laskea kymmeneen. Me voimme nyt vain odottaa poliisin esitutkinnan valmistumista ja sitä mahdollisesti seuraavan oikeudenkäynnin tulosta. Vasta sen jälkeen tulee tehdä pidemmälle meneviä johtopäätöksiä. Meidän tulee luottaa poliisin ja tuomioistuinten toimintaan, sillä emmehän halua tulla verratuksi Touko Aaltoon.

Seuraavia käänteitä odotellessa ehdit hyvin lukea viime syksyltä edellä mainitsemani kirjoituksen Lopettakaa huumekuskin rikoksen hyssyttely.

PÄIVITYS kello 22.25: Juuri tulleen tiedon mukaan poliisi on päättänyt palauttaa takavarikoidut tavarat Sillanpäälle. Tavaroita ei yleensä palauteta, jos niitä voidaan tarvita oikeudenkäynnissä todisteena. Tällä hetkellä näyttää siis siltä, että Sillanpään tutkinta tullaan tältä osin lopettamaan lähipäivinä. Jos näin tosiaan käy, niin olin ikävä kyllä jälleen kerran oikeassa. Somelynkkaus oli taas kerran perusteetonta. Eikä varmasti viimeisen kerran.

Poliisihallitus valehtelee alkoholilain siivellä – mediat nielivät syötin

Olen seurannut uuden alkoholilain kiemuroita hyvin tarkasti jo pidemmän aikaa. Taannoin ehdin jo hetken kuvitella, että Alkon etupiirin johtama kampanjointi olisi jo ohi, koska tilastot osoittivat noiden kehityksen jarrujen olleen raikkaasti väärässä. Uusi alkoholilaki on nimittäin tilastojen mukaan pienentänyt alkoholin kulutusta ja siten konkreettisesti pelastanut ihmishenkiä.

Kampanjointi ei kuitenkaan ollut vielä ohi. Vastakkain ovat edelleen ihmiset, jotka uskovat yksilön vapauksiin ja luottavat suomalaisten kykyyn tehdä omat päätöksensä, ja toisella puolella Alkon etupiiri, joka THL:n ja johdolla pyrkii pitämään monopolin voimissaan kaikin keinoin tilastoista ja faktoista piittaamatta.

Tänään olen ihmeissäni seurannut keskustelua, joka sai alkunsa poliisihallituksen aamulla julkaisemasta hämmentävästä tiedotteesta. Uuden alkoholilain vastaisesta kampanjastaan tunnettu Helsingin Sanomat julkaisi nimittäin poliisihallituksen tiedotteen kritiikittä ja ilman faktojen tarkistusta väittäen, että uusi alkoholilaki olisi aiheuttanut poliisille tammi-heinäkuussa peräti 12.000 uutta hälytystehtävää. Helsingin Sanomat ei kyseenalaistanut lainkaan poliisihallituksen väitettä.

”Vuoden alussa voimaan tulleen alkoholilain muutoksen seurauksena poliisin hälytystehtävät ovat tammi-heinäkuun aikana lisääntyneet yli 12 000:lla huolimatta siitä, että samaan aikaan kotihälytystehtävien määrä on laskenut.” – Poliisihallitus 20.8.2018

”Poliisin hälytystehtävät ovat lisääntyneet yli 12 000 tehtävällä tammi–heinäkuun aikana alkoholilain muutosten seurauksena, poliisi tiedotti maanantaina. Kotihälytystehtävien määrä on kuitenkin samaan aikaan laskenut.” – Helsingin Sanomat 20.8.2018

Poliisihallituksen väite on niin absurdi, että päätin kaivaa sitä tarkemmin. Pian selvisi, että tuossa tiedotteessaan poliisihallitus samaistaa kaikki poliisin hälytystehtävät ja ravintoloiden sulkemisaikaan kohdistuvat tehtävät toisiinsa sekä syyttää niiden kasvusta kategorisesti vain ja ainoastaan alkoholilakia. Yhtään kriittistä tarkastelua kestävää perustetta tuolle väitteelle ei tietenkään esitetä, koska väite ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Olisin odottanut medioilta edes välttävää faktantarkistusta, mutta tällä kertaa poliisin tiedote sopi mainiosti ainakin Helsingin Sanomien linjaan.

Mikään saatavilla oleva tilasto ei vahvista poliisihallituksen väitettä, sillä olen tänään kaivanut lähteideni välityksellä aiheeseen liittyvää materiaalia kissojen ja koirien kanssa. Sen sijaan poliisin tuorein julkinen tilasto tammi-kesäkuulta löytyi. Se osoitti, että poliisin hälytystehtävien määrä on noussut tammi-kesäkuussa 9.525 kappaleella, eli 1,87 prosenttia. Voidaan olettaa, että poliisihallituksen tiedotteen väite perustuu saman tilaston uudempaan versioon, jolloin kuukautta pidemmällä periodilla hälytystehtävien kokonaismäärän kasvu voisi hyvin olla tiedotteessa mainittu 12.000 kappaletta. Siis kokonaismäärän kasvu, koko maassa ja kaikista syistä.

Tässä yllä ote tuosta tuoreimmasta julkisesta tilastosta. Poliisihallitus ja monet mediat kuitenkin väittävät siis nyt, että hälytystehtävien määrän kasvu johtuisi vain ja ainoastaan alkoholilaista. Toisin sanoen yhdellä mittaushistorian kuumimmista hellekesistä ei katsota olleen mitään osuutta suomalaisten lisääntyneeseen ravintolapalvelujen käyttöön ja sen seurauksiin. Tuollainen esitys on järjenvastainen.

Työskentelin aikoinaan peräti 23 vuoden ajan ravintoloissa, baareissa ja yökerhoissa, ja tiedän kuten sinäkin, että nimenomaan aurinkoinen kesäkeli saa suomalaiset liikkeelle. Kulunut kesä oli yksi mittaushistorian kuumimmista, sillä Suomessa oli touko-kesä-heinäkuussa reilusti yli 60 hellepäivää. Terassit täyttyivät siis kesästä nauttivista ihmisistä päivä toisensa jälkeen päinvastoin kuin edellisenä kesänä. Jokainen muistaa varmasti vielä kesän 2017, joka oli sateisin ja synkin miesmuistiin.

Nämä kaksi kesää olivat siis kuin yö ja päivä, ja se näkyy luonnollisesti myös tilastoissa niin poliisin tehtävissä kuin alkoholin, pullovesien kuin jäätelönkin kulutuksessa. Johtuuko hälytystehtävien kasvu siis vain alkoholilaista, vai voisiko historiallisen pitkällä helleputkellä olla edes pientä vaikutusta?

Poliisi väittää syylliseksi vain alkoholilakia.

Erään kohdan tuossa tiedotteessa minäkin allekirjoitan, vaikka sen mainitseminen onkin poliisilta lähes facepalmin arvoinen suoritus. Tiedotteessa nimittäin kerrotaan, että öisin kello 05-06 välisenä aikana tapahtuneiden tehtävien määrä on kasvanut 65 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Voisiko syy ihan sattumalta olla, että vuosi sitten ravintolat menivät kiinni jo 4.00 ja tänä vuonna ne menevät kiinni vasta tuntia myöhemmmin 5.00? Poliisi ei luonnollisestikaan kerro tiedotteessaan paljonko kello 04-05 tapahtuneet hälytystehtävät ovat vähentyneet viime vuodesta, koska se vesittäisi koko jutun.

”Muun muassa pahoinpitelytehtävien määrä on noussut aamulla kello 5-6 lähes 65 prosenttia, päihtynyt henkilö ja häiriökäyttäytyminen / ilkivalta -tehtävät yli 27 prosenttia edellisen vuoden maalis-heinäkuuhun verrattuna.” – Poliisihallitus 20.8.2018

Alkoholilaista tietenkin saa ja pitää keskustella avoimesti ja julkisesti. Toivoisin kuitenkin, että esimerkiksi Helsingin Sanomat ja muut perinteiset mediatalot eivät uskoisi kritiikittä kaikkea mitä niille esimerkiksi juuri poliisin taholta syötetään. Medioiden tulisi pyrkiä pysymään faktoissa, jotka olisi hyvä vielä tarkistaa ennen julkaisemista – tulivat sitten mistä lähteestä tahansa.

Poliisihallitus näyttää valjastaneen uuden alkoholilain keppihevosekseen pitääkseen budjettinsa ja jopa kasvattaakseen sitä. Joulukuussa 2017 sisäministeriö arvioi, että Suomen poliisiin tarvittaisiin uuden alkoholilain myötä peräti 170 uutta henkilötyövuotta. Arvio perustui siihen, että alkoholin saatavuuden parantuminen tulisi lisäämään kulutusta ja haittoja. Sittemmin paljastui, että Valviran tilastojen mukaan alkoholilaki päinvastoin vähensi kulutusta ja haittoja. Kulunut hellekesä nähtiin ehkä poliisihallituksessa tilaisuutena syyttää hälytystehtävien kasvusta alkoholilakia, jotta poliisin olisi helpompi perustella tarvettaan uusille määrärahoille ajankohtaisella aiheella. Ajoitus juuri budjettiriihen alla vahvistaa osaltaan näkemystäni.

Jokaisen virkamiehen tärkein tehtävä on tunnetusti esittää itsensä tarpeellisena. Poliisihallitukselta lähti kuitenkin mopo käsistä, kun se sysäsi poliisin hälytystehtävien kasvun pelkästään alkoholilain syyksi. Jokainen tietää, että poliisi tarvitsee lisää resursseja ja että Suomi tarvitsee lisää poliiseja. Tarpeesta tulisi kuitenkin voida keskustella faktapohjalta.

Jälkikirjoitus

Olen käynyt tämän blogikirjoitukseni jälkeen eri somekanavissa keskusteluja lukuisten ihmisten kanssa, ja joukossa on myös toimittajina ja poliisina työskenteleviä. Yksikään poliisi ei ole onnistunut perustelemaan poliisihallituksen väitettä, joten sen perättömyys lienee päivänselvä. Samaan aikaan yksikään poliisin tiedotteen ilman faktantarkistusta julkaissut media ei ole korjannut uutisankkaansa, sillä perätön väite alkoholilain seurauksista on Helsingin Sanomien lisäksi lukuisten muidenkin verkkomedioiden sivuilla. Tämä tapaus on jälleen kerran osoitus siitä, että suomalaisen kuluttajan ei tule koskaan varauksetta uskoa kaikkea mitä ns. perinteiset mediat uutisoivat.

Positiivinen uutinen sen sijaan löytyi Itä-Suomesta, jossa poliisi puhuu asioista asioiden nimillä. Poliisilaitos nimittäin julkaisi oman tiedotteensa, jonka sisältö poikkeaa poliisihallituksen vastaavasta. Itä-Suomen poliisilaitos tiedotti hälytystehtäviensä määrän kasvusta, mutta ei syyttänyt siitä alkoholilakia, vaan syyttävä sormi osoitti sinne minne kuuluikin. Tässä alla tuosta tiedotteesta ote, johon minulla ei ole mitään lisättävää.

”Poliisin arvion mukaan, erityisesti hälytystehtävien määrän runsaus johtuu lämpimien kesäsäiden vilkastuttamasta ihmisten liikkuvuudesta. Myös kesän lämpimien myötä lisääntyneellä alkoholin ja muiden päihteiden käytöllä on osuutensa poliisin hälytystehtäviin.” – Itä-Suomen poliisilaitos 7.8.2018

Touché.

Huippukokous lottovoitto Suomelle

Kun maailman vaikutusvaltaisimmat johtajat valitsivat tapaamispaikakseen Suomen, oli se lottovoitto. Panostus toi Suomelle valtaisan maailmanlaajuisen mediahuomion. Imagoa ei voi ostaa rahalla, ja satavuotias Suomi sai nyt kampanjan, josta mikä tahansa maa olisi kateellinen.

Suomi tunnetaan lähinnä formulatähdistä, Joulupukista ja Lapista, mutta nyt huippukokous toi esiin turvallisen kongressien Suomen. Tuhannet toimittajat ylistivät päiväkausien ajan Suomea medioissa ja päivittivät tuntemuksiaan miljoonille seuraajille sosiaalisessa mediassa. Sadat miljoonat ihmiset kuulivat ja näkivät miten hyvin Suomessa kaikki toimii, vettä voi juoda hanasta, ihmiset ovat ystävällisiä, luonto on kaunis ja poliisitkin vitsailevat. Unohtamatta eksoottista yötöntä yötä.

Huippukokouksen merkittävin anti siis oli, että maailman suurimmat johtajat luottavat edelleen suomalaisiin tapaamistensa järjestelyissä. Maailman tila on nykyisin sellainen, että turistit ja kongressiväki pelkäävät terrori-iskuja ihan tosissaan. Matkakohteita valitaan siksi entistä enemmän maan turvallisuuden perusteella.

Tampere haastaa jo nyt monin tavoin Helsingin kongressipaikkana, ja Kansi ja areena -projektin valmistuttua vielä selvemmin. Huippukokouksen rahakasta satoa tullaan keräämään Pirkanmaalla vielä pitkään, kunhan kaupunki, Tredea ja sen pyörittämä Visit Tampere voivat panostaa jatkossa vielä nykyistäkin voimallisemmin uusien tapahtumien hankkimiseen. Tähän mennessä on tehty upeaa työtä, josta osoituksena muun muassa yleisurheilun nuorten MM-kisat.

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 18.7.2018

Aamulehti 18.7.2018

Pidin loman viimeksi 1990-luvulla – yrittäjän jaksaminen on kiinni aivan muusta

Pidin loman viimeksi 1990-luvulla. Ei se ollut maineensa veroista.” Tuota lausahdusta olen ajoittain viljellyt, kun keskusteluissa on tullut puhetta yrittäjien asemasta Suomessa. Yrittäjät ovat täällä kylmässä Pohjolassa olleet perinteisesti sylkykupeista seuraavia, kuten olemme taas viime päivinä saaneet huomata muun muassa Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontulan kommenteista sekä demarien vaalikampanjasta. Yrittäjää pidetään noissa piireissä lähinnä loputtomana lypsylehmänä.

Meidät yrittäjät on siis perinteisesti sysätty ravintoketjun alapäähän, vaikka ilman meitä koko Suomi pysähtyisi kertalaakista. Yrittäjät ja yritykset pitävät tätä maata pystyssä ja maksavat myös julkisen sektorin palkat ja kulut. Ilman yrittäjiä ei siis olisi hyvinvointivaltiota eikä hyvinvointia. Merkittävä osa yrittäjistä raataa kirjaimellisesti niska limassa pitkää päivää surkealla palkalla. Yrittäjät maksavat ensin työntekijöille ja verottajalle, ja vasta sitten saavat ehkä hieman juustoa perheensä leipien päälle, jos siihen sattuu jäämään hieman rahaa. Usein ei jää. Yrittäjät eivät myöskään nosta osinkoja, ellei ensin ole tehty kovalla työllä ja suurella riskinotolla hieman voittoa, jota voisi jakaa osinkona.

”Haluan työn, josta en halua lomaa.”

Itse tein viime vuosikymmenen lopulle saakka aivan liian paljon töitä, kun työpäivät venyivät helposti jopa 12 tuntiseksi seitsemänä päivänä viikossa. Käytännössä yrittäjyys on siis yleensä äärimmäisen kaukana vasemmiston mielikuvaporvareista. Todellisuudessa yrittäjät polttavat itsensä yhä useammin loppuun ja monet jopa hautaan. Viime päivinä muun muassa Lyytin toimitusjohtaja Petri Hollmén ja juontaja Lauri Salovaara ovat julkaisseet sosiaalisessa mediassa tästä asiasta pysäyttävät päivitykset. Keho voi irtisanoa sopimuksensa, vaikka yrittäjä olisi omasta mielestään yhä hyvässä kunnossa.

Yrittäjien raataminen ja hektinen 24/7-elämäntapa menevät joskus niin pitkälle, että fysiikka sanoo itsensä yksinkertaisesti irti. Se on kehon viimeinen hätähuuto, sillä seuraavaksi soitetaan jo hautapaikkaa. Yrittäjän lomista on tullut mediassa viime aikoina mantra, jonka nimeen vannotaan ja joiden uskotaan pelastavan loputtomasti raataneen yrittäjän elämän burnoutilta. Jokainen ihminen on tietenkin erilainen, mutta juuri lomien merkityksen korostaminen on minusta mennyt jo liian pitkälle. Miksikö? Koska silloin jää varjoon yrittäjän jaksamisen kannalta monta kertaluokkaa lomaa tärkeämpi seikka.

”Yrittäjät paikkaavat muita ja tekevät pitkää päivää. Kun työviikon pituus on yli 55 tuntia, uupumisriski kasvaa huomattavasti.”
Työterveyslääkäri Auli Rytivaara

Pidin siis oikean loman viimeksi 1990-luvulla. Se pitää paikkansa, mutta en mainitse asiaa tässä yhteydessä retostellakseni lomattomuudellani, sillä pointtini on täysin toinen. Olen varmasti monien kanssa eri mieltä, mutta väitän, että loma ei pelasta yhtään yrittäjää loppuunpalamiselta. Tiedän useita yrittäjiä, joille loma itse asiassa aiheuttaa arkea enemmän stressiä. Lomalta palataan silloin huonommassa kunnossa kuin sinne lähdettiin. Tiedän toki, että monille yrittäjille lomat ovat tärkeitä ja jopa selviytymisen elinehto. Haluan kuitenkin korostaa, että muitakin vaihtoehtoja paremmalle jaksamiselle löytyy. Lomien sijaan valtaosalle yrittäjiä ratkaisu voisi löytyä aivan tavallisesta arjesta, josta puhutaan nykyisin mielestäni aivan liian vähän.

Minusta jokaisen yrittäjän tulisi tavoitella tilannetta, jossa hän rakastaa sitä mitä tekee, koska silloin menestyksen eteen työskenteleminen on helpompaa ja Vincitin toimitusjohtaja Mikko Kuitusen sanoin ”Maanantaina ei saa vituttaa tulla töihin”. Tuskin kukaan pääsee suoraan unelmatyöhönsä, mutta jo matka siihen on usein mielenkiintoinen ja tarjoaa myös positiivisia haasteita. Sellaisia, jotka eivät välttämättä kuormita äärirajoille. Lomaa parempi vaihtoehto olisikin mielestäni arjen tasapainottaminen mahdollisimman vähän henkisesti ja fyysisesti kuormittavaksi. Se ei tietenkään ole helppoa, mutta mahdollista se kyllä on.

Miksi yrittäjä haluaisi antaa koko ajan 110 % itsestään, jos sen seurauksena menee henki? Vähempikin riittää sekä yrittäjälle että hänen läheisilleen. Päätöksen asiasta voi kuitenkin tehdä vain yrittäjä itse. Oman hyvinvoinnin kuunteleminen ja mahdollisten muutosten seuraaminen on kaiken A ja O, sillä olemme kaikki erilaisia ja oireilemme loppuunpalamisesta eri tavoin. Jokaisen yrittäjän tulee pyrkiä olemaan itselleen rehellinen siitä mikä on oma tilanne fyysisesti ja henkisesti, ja toimia sen mukaisesti. Jos asiasta on epäselvyyttä, niin ammattiapua on runsaasti tarjolla.

”Loma ei pelasta ketään, jos arki kuormittaa liikaa.”

Painoin itse yrittäjänä aivan liian lujaa vuodet 1994-2009, ja vasta jälkeenpäin huomasin, että olisi pitänyt rauhoittaa menoa jo aiemmin. Siihen ei kuitenkaan ollut ensin vuosikausiin taloudellisia mahdollisuuksia, ja kun taloudellinen mahdollisuus lopulta tuli, niin yrityksen kasvun hakeminen lisäsi vauhtia entisestään. Se oli itseään ruokkiva kierre. Onneksi erinäiset seikat auttoivat lopulta huomaamaan, että yrittäjänä minun ei olekaan pakko painaa duunia 24/7. Joskus voi antaa myös itselleen ja läheisilleen aikaa. Muuten voi käydä niin, että yrittäjä huomaa olevansa yhtäkkiä eläkeikänsä kynnyksellä kokematta ja näkemättä tarpeeksi.

Minusta jokaisen yrittäjän tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Se on usein liikaa vaadittu varsinkin yrityksen alkuvaiheessa, mutta tavoitteena se on loistava. Kun yrittäjä saa delegoitua yrityksensä rutiinityöt muille, kykenee hän purkamaan omaa kuormitustaan ja näkemään metsän puilta, jolloin yrityksen kehittämisen lähtökohdat ovat aivan toiset kuin arkirutiinien hoitamisen lomassa. Tuollaiseen tilanteeseen pääseminen vaatii tietenkin kovaa työtä, mutta tavoitetilana se toimii hyvin.

Summa summarum. Loma ei pelasta ketään, jos arki kuormittaa liikaa. Siksi yrittäjien tulisi keskittyä satunnaisten lomien sijaan tasapainottamaan koko arkeaan vähemmän kuormittavaksi. Meemeistä tuttu sanonta ”Haluan työn, josta en halua lomaa” on ollut minulla tavoitteena ja ohjenuorana. Toivottavasti sinullakin.

Hyvien puolella – pohdintaa Case Haippiringistä

Perustamani verkkomedia Stara täyttää tänä vuonna 18 vuotta, ja sivustolla on julkaistu tuona aikana peräti 110 000 artikkelia. Joukkoon mahtuu lukemattomia skuuppeja, joista jotkut ovat vaikuttaneet hyvinkin laajalti. Staran historian mieleenpainuvin ja myös tärkein artikkeli julkaistiin kuitenkin 4.3.2017, kun Stara paljasti useiden merkittävien suomalaismedioiden julkaisseen perättömiä valeuutisia suosikkiartisti Kasmirista.

Esimerkiksi Helsingin Sanomat, Iltalehti, Ilta-Sanomat, YleX, MTV, Voice ja Rumba uutisoivat kissankokoisin kirjaimin Kasmirin olleen osa Haippirinkiä, jossa jaettiin suuria määriä seksivideoita ja -kuvia, joista osan Axl Smith oli kuvannut laittomasti kotonaan. Tällaista roskaa pääsi julkaisuun, koska toimittajat ja heidän esimiehensä eivät vaivautuneet tarkistamaan juttujensa faktoja. He eivät olleet lukeneet edes käräjäoikeuden tuomiota, jonka sisällöstä kirjoittivat. Tuomiossa on 151 sivua, joten klikkihimoiset toimitukset eivät olisi edes teoriassa kyenneet selaamaan sitä läpi, kun ne jo julkaisivat uutisensa hädin tuskin 15 minuuttia tuomion julkistamisen jälkeen. Faktojen asianmukainen tarkistaminen ei siis ollut edes vaihtoehtona mukana.

”Voi toki pohtia, olisiko pitänyt hoksata alunperinkin, ettei Kasmir liity asiaan vain Smithin kaverina.”
Helsingin Sanomien päätoimittaja Antero Mukka 24.3.2017

Perättömät lehtiväitteet aiheuttivat valtaisan someraivon, joka levisi nopeasti koko maahan tuhoten Kasmirin uran kertaheitolla. Kyseessä on mielestäni edelleen Suomen mediahistorian törkein ylilyönti. Varsinkin, kun hetkeä aiemmin useiden edellä mainittujen medioiden päätoimittajat olivat allekirjoittaneet julkilausuman ”Luotettavan median puolesta”.

”HS:n päätoimittaja Antero Mukka kertoo lehden tarttuneen aiheeseen puhtaasti journalistisista syistä: näkökulma oli uusi. Haastattelu ei ollut oikaisu, eikä sen lähtökohta ollut artistin maineen palauttaminen. Hän myöntää, että alkuperäisessä tiedonhankinnassa oltaisiin voitu olla aktiivisempia.”
Journalisti-lehti 24.3.2017

Erikoista oli myös se, että useat mediat eivät korjanneet virheitään edes Staran jo paljastettua ne perättömiksi. Sen sijaan ne antoivat valeuutistensa kerätä klikkauksia vielä peräti parin päivän ajan. Esimerkiksi Helsingin Sanomat ei ole tähän päivään mennessä oikaissut virhettään journalistin ohjeiden mukaisesti, sillä Hesari päätti rahastaa omalla mokallaan ja julkaista Kasmirin oikaisevan haastattelun vain maksumuurin takana. Varsinainen oikaisu puuttuu edelleen.

”Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.”
– Journalistin ohjeet

Nelosella nähdään perjantaina Vain elämää -ohjelman Kasmirin jakso, jossa myös Haippirinki-tapausta luonnollisesti käsitellään. Video löytyy tästä linkistä kuukauden ajan.  Sain nähdä nyt ennakkoon otteen tuosta poikkeuksellisen tunteikkaasta keskustelusta, jossa Kasmir mainitsee myös Staran ja minut. Olen äärimmäisen otettu kunniasta ja Kasmirin sanoista.

Katso video Kasmirin päivästä tästä:

Usein puhutaan, että toimittajan työssä on hienointa saada tehdä merkityksellisiä asioita. Tämä oli juuri sellainen. Minä tein Kasmirin tapauksessa vain työtäni, mutta jostain syystä muut eivät tehneet. Totuus valeuutisten takaa olisi varmasti paljastunut joskus myös ilman minua ja Staraa, mutta on mahdotonta sanoa koska ja olisiko se ollut Kasmirin uran kannalta myöhäistä.

Tässä tapauksessa voidaan toivottavasti sanoa, että loppu hyvin kaikki hyvin. Toivon, että valeuutisia karmaisevin seurauksin julkaisseet Helsingin Sanomat ja muut nimekkäät suomalaismediat ovat ymmärtäneet viimein ottaa opikseen. Toivottavasti ne keskittyvät jatkossa tarkistamaan faktat ennen kuin julkaisevat klikkihimoissaan perättömiä uutisia, jotka tuhoavat jonkun viattoman artistin elämäntyön. Median tulee nimittäin tuntea vastuunsa.

Luotettavan median puolesta.

PS: Lue tästä Kasmir-tapauksen vaiheet hetki hetkeltä.

Vuosi sitten heittämällä Lempäälän valtuustoon – missä ollaan nyt?

Puolitoista vuotta sitten tein viimein ystäväni pyynnöstä jo pitkään hautuneen päätöksen lähteä mukaan politiikkaan, jotta voisin kantaa oman korteni kekoon paremman yhteiskunnan puolesta. Pelkästään sosiaalisessa mediassa kommentoimalla se ei nimittäin onnistu. Ensimmäinen askel oli kuntavaalit 2017 päivälleen vuosi sitten. Niiden uskomaton tulos saa edelleen aikaan kylmiä väreitä, sillä Lempäälän kunnan ykköspaikka suhteellisella vaalitavalla oli jotain josta en ollut osannut unelmoida edes villeimmissä päiväunissa. Päivälleen vuosi sitten 9.4.2017 siitä tuli kuitenkin totta. Kiitos jokaiselle.

Upean vaalituloksen myötä sain paikat Lempäälän kunnanvaltuustossa ja kunnanhallituksessa sekä elinkeinopoliittisessa yhteistyöryhmä ELPO:ssa. Lisäksi edustan kunnanhallitusta hyvinvointilautakunnassa ja kuntaa Pirkanmaan sairaanhoitopiiri PSHP:n valtuustossa. Mielenkiintoisia näköalapaikkoja jokainen, oli kyse sitten oman kunnan päätöksenteosta tai valtakunnallisen sote-himmelin selvittelystä. Maakuntauudistuksesta puhumattakaan.

Video: Hirvi-Simunan hakkuut puhuttivat kuntalaisia.

Tulin metsäretkellä katsastamaan miltä Hirvi-Simunan luola ympäristöineen näyttää, kun aihe on noussut keskusteluun somessa. Vierailun jälkeen on vuorossa asian tarkempi taustoittaminen.

Publiée par Jocka Träskbäck sur jeudi 7 décembre 2017

.

Ensimmäiseen vuoteen kuntapolitiikassa on mahtunut valtava määrä kokouksia, seminaareja ja infotilaisuuksia. Tilaisuuksiin kuluu keskimäärin kolme-neljä iltaa joka viikko, ja päälle tulevat vielä sadat tunnit materiaaleihin ennakkoon tutustumista. Kaikki tilaisuudet ovat kuitenkin opettaneet jotain uutta, ja uuden oppiminen on politiikassa kaikkein olennaisinta.

Poliitikko on luottamushenkilö, jonka tulee omasta aloitteestaan aktiivisesti ottaa selvää asioista ja opiskella niitä asioita, jotka koskettavat päätöksentekoa. Kenenkään ei pitäisi astella kokoukseen tuntematta asioita, joista ollaan päättämässä. Pitkä työkokemus toimittajana on auttanut valtavasti tiedon hankkimisessa ja jäsentelyssä, sillä toimittajien tehtävä on osata erottaa olennaiset seikat suurestakin tietomassasta.

Video: Vaalihumua Lempäälässä.

JOCKA 104. Kansanedustaja Harri Jaskari paljasti miten Lempäälästä tehdään parempi kotikunta meille kaikille. Muista äänestää huomenna!

Publiée par Jocka Träskbäck sur samedi 8 avril 2017

.

Uuden oppimiseen kuluu siis valtavasti aikaa, mutta se on kuin panisi rahaa pankkiin – ja kaiken lisäksi se on erittäin mielenkiintoista. Jokaisen politiikassa mukana olevan täytyy lisäksi ymmärtää olevansa vain osa suurta palapeliä, johon mahtuu monenlaisia mielipiteitä, agendoja, näkemyksiä ja ideologioita. Niiden tuloksena olisi tarkoitus saada aikaan päätöksiä, jotka ovat ympäröivän yhteiskunnan kannalta parhaita mahdollisia.

Itse pyrin kantamaan päätöksissä vastuuta erityisesti kunnan taloudesta, jotta Lempäälän kunnalla olisi varaa tarjota peruspalvelut jatkossakin ilman Tampereen mallin mukaisia mittavia säästökuureja. Meilläkään ei nimittäin ole sitä maagisia rahaa sylkevää taikaseinää, jolla voi kuitata kaikki kasvavat menot ja erityisesti julkisen sektorin hallitsemattoman paisumisen.

Kerroin jo kuntavaalien alla, että haluan tehdä työtä Lempäälän lisäksi koko Pirkanmaan positiivisen kehityksen puolesta. Alueella on nyt käynnissä historiallinen kehityskulku, sillä Tampere on kovaa vauhtia kasvamassa Suomen kakkoskaupungiksi ja Pirkkalan lentokenttä Suomen kakkoskentäksi. Lisäksi kolmas raide tulee yhdistämään lentokentät toisiinsa (toivottavasti jatkossa tunnissa) ja tuomaan paikallisjunat Akaasta Lempäälän kautta Tampereelle. Lisäksi Tampereen Kehä II -tie sekä kolmostien oikaisu moottoritienä Lempäälästä Pirkkalaan tuovat molemmat uusia yritysalueita Suomen tärkeimpien liikenneväylien varrelle erityisesti Lempäälän ja Pirkkalan välille.

Pirkanmaa sijaitsee HHT-kasvukäytävän varrella aivan Suomen ytimessä, ja alueelle ohjattavien julkisten investointien täytyy seuraavalla hallituskaudella kasvaa vastaamaan alueen kansallista merkittävyyttä. Nyt siihen on vielä matkaa, sillä Pirkanmaa on jäänyt viime vuosina selvästi jalkapuolen asemaan. Voit lukea mielipiteitäni linkkien takaa avautuvista kirjoituksistani. Kuluneen vuoden aikana erityisen paljon huomiota ovat saaneet muun muassa seuraavat sekä alueellisesti että valtakunnallisesti merkittävät asiat:

Olen ensimmäisen poliittisen vuoden aikana saanut ilokseni huomata, että valtakunnallinen puoluepolitiikka on melko erillään kuntapolitiikasta ja eri poliittisten ryhmien käytännön kuntapolitiikasta. En tiedä miten asia on muissa kunnissa, mutta ainakin Lempäälässä puhalletaan yleensä hienosti yhteen hiileen ja ajetaan yhteisten asioiden ratkaisemista positiivisessa hengessä. Niin sanottu ”Lempäälä-puolue” on siis olemassa. Valtakunnan politiikka pysyy pääosin poissa kunnan kokoushuoneista.

Ilmoitin äskettäin olevani valmis Kokoomuksen ehdokkaaksi ensi kevään eduskuntavaaleissa. Päätökset ehdokkaista tehdään tulevana kesänä, mutta työ vaaleja varten on jo käynnissä. Tukiryhmässäni on jo mukana runsaasti eturivin vaikuttajia Pirkanmaalta. Jos haluat olla mukana viemässä minua eduskuntaan, ole yhteydessä vaikkapa sähköpostilla jocka at stara.fi. Tukiryhmä kasvaa koko ajan vauhdilla!

Vaaleihin on nyt vuosi aikaa, joten alkamassa on upea ja mielenkiintoinen vuosi kampanjointia. Matkan varrelle mahtuu ehkä myös maakuntavaalit, jos sellaiset joskus järjestetään. Blogistani voit lukea mitä asioita minä ajan nyt ja tulevaisuudessa alueellisesti ja valtakunnallisesti. Lisäksi voit seurata minua päivittäin Twitterissä (@Jocka) ja Facebookissa.

Kiitos vielä jokaiselle minua kuntavaaleissa äänestäneelle.
Minulla on ollut tapana olla sanojeni mittainen.