Marinin hallitus käynnisti ravintola-alan alasajon – viimeinen sammuttaa valot

JULKAISTU 26.4.2020: Olen tehnyt yli 20 vuoden työuran ravintoloissa, ja parhaillaan joudun seuraamaan surullisena miten kokonaista toimialaa ajetaan alas Marinin johtaman vihervasemmiston (sisältää keskustan) toimesta. Ravintolat työllistävät Suomessa yhteensä noin 90 000 ihmistä, joten työttömyyden ja kansantalouden näkökulmasta kyse on valtavan suuresta asiasta, puhumattakaan ravintoloiden yhteiskunnalle tuomista verotuloista ja huomattavasta sosiaalisesta hyvinvoinnista. Nyt ideologia on kuitenkin ajamassa kokonaisen toimialan työpaikkojen ja hyvinvoinnin ohi.

Lue myös: Yrittäjien tilanne karmaiseva – nyt tarvitaan konkreettisia toimia (17.3.2020)

Ravintola-alan ammattilehti Viisi tähteä antaa tuoreessa kirjoituksessa täyslaidallisen juuri sinne minne se kuuluukin. Eduskunta nimittäin edellytti yksimielisessä päätöksessään, että hallituksen tulee korvata ravintoloille niiden sulkemisesta aiheutuneet haitat kohtuullisella kompensaatiolla. Näin hallitus ei ole kuitenkaan tekemässä, sillä tukisumma on jäämässä kauas eduskunnan edellyttämästä kohtuullisesta kompensaatiosta. Hallitus ei siis aio noudattaa eduskunnan yksimielistä päätöstä ravintoloiden tukemisesta.

Rajusti alimitoitetun tukisumman myötä keskusta on saamassa mitä se on aina halunnutkin, eli alkoholista tuloja saavan ravintola-alan polvilleen. Kyseessä on selkeä jatkumo puolueen aikaisemmille pyrkimyksille kieltää keskiolut ruokakaupoissa (2015) ja estää nelosoluen myynti ruokakaupoissa (2017). Ravintoloiden konkurssiaalto, kymmenien miljoonien eurojen työttömyyskorvaukset ja hallitusohjelman rahoituspohjan romuttuminen eivät paina tuossa vaakakupissa mitään, kun toisella puolella on alkoholitaannutus ja holhous. Vuonna 2015 keskustan taannutuksen esti kohupaljastuksen aikaansaama julkinen paine ja vuonna 2017 sen esti keskustan hallituskumppani kokoomus. Nyt keskusta näyttää viimein saavuttavan ideologisen tavoitteensa yksilönvapauksia mielellään kaventavien vihreiden ja demarien avulla.

Videoni yritysten tukemisesta 25.3.2020

SDP näkee, että ravintola-alalta on toimialan alasajon seurauksena luvassa jopa kymmeniä tuhansia uusia ihmisiä kortistoon ja siten riippuvaiseksi vasemmiston rakastamasta tukiviidakosta. Siellä uskotaan, että työttömyys ja kurjuus ovat tehokkain keino ehkäistä ammattiliittojen jäsenmäärän jo vuosia jatkunutta romahdusta. Jokainen tukien varassa elävä yhteiskunnan nettosaaja on potentiaalinen vasemmiston äänestäjä, joten työttömyyden lisääntymisen uskotaan lisäävän myös kannatusta. Koko lystin maksajia ovat tietenkin alati vähenevät ahkerat veronmaksajat ja tulevien sukupolvien suomalaiset. Ravintola-alallakaan kaikki eivät vielä nimittäin tiedä, että ammattiliittoa ei tarvita ansiosidonnaisen saamiseksi työpaikan mennessä alta.

Lue myös: Kirjeemme valtionvarainministerille: ”Tilanne on tällä hetkellä kriittinen” (31.3.2020)

Talousosaamisella ei ole tämän sekoilun kanssa mitään tekemistä. Vasemmistohallitus ei nimittäin voi väittää, etteikö se olisi tiennyt paremmasta. Kokoomus, Suomen Yrittäjät ja me Lempäälässä esitimme jo kuukausi sitten, että arvonlisäverojen palautus ja työnantajamaksuista luopuminen määräajaksi on tehokkain ja yksinkertaisin keino auttaa yrityksiä. Lisäksi kokoomus esitti ravintoloille mahdollisuutta alkoholin ulosmyyntiin. Hallitus ei ottanut neuvoista vaaria, vaan sen sijaan käynnisti Business Finlandin lottokoneen. Ravintolat tarvitsevat pikaisesti eduskunnan jo kertaalleen päättämän kohtuullisen kompensaation, sillä esitetty arvonlisäverojen lainaaminen takaisin yrityksille jättikorolla on kuin kastunut plokkivihko vasten kasvoja. Se olisi kuin illuusio auttamisesta. Olisi ollut hienoa, että vasemmisto olisi ottanut taloutta ja yrityksiä paremmin tuntevien asiantuntijoiden neuvoista vaarin.

Ei ottanut. Ravintoloiden alasajo on alkanut.

Syvimmät osanottoni ravintola-alan yrittäjille ja henkilöstölle. Lupaan, että minun kokoomukseni jatkaa holhouksen ja sääntelyn vastaista työtään ravintola-alan elinvoiman parantamiseksi ja terveen eurooppalaisen juomakulttuurin edistämiseksi. Seuraaviin vaaleihin saakka teemme sitä oppositiosta käsin, mutta seuraavien vaalien jälkeen seuraavalla hallituksella on edessään valtava urakka vihervasemmiston aiheuttamien vahinkojen korjaamiseksi. Vaaliteemani 2019 eduskuntavaaleissa oli ravintola-alan arvonlisäveron laskeminen 14 prosenttiin myös juomissa. Se on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan aiemmin. Puhumattakaan juomien ulosmyynnistä ravintoloista ja alkoholin kotimaisesta etämyynnistä. Voin tänään tilata Italiasta laatikon punaviiniä kotiovelleni, mutta en voi tilata Tampereelta laatikollista käsityöläisolutta. Ulkomaiset ja kotimaiset yritykset ovat siis täysin eri asemassa.

Suomalaiset päättävät vaaliuurnilla monia tärkeitä asioita, joista yksi on ravintoloiden tulevaisuus.

PÄIVITYS 7.5.2020: Ravintola-ala ilmoitti aiemmin, että tarvittava tuen määrä on yhteensä vähintään 350 miljoonaa euroa, mutta Marinin hallitus esitti 150 miljoonaa. Hallituksen sisältä eri reittejä tulleet tiedot kertovat, että keskusta ei suostunut siihen, vaan on nyt esittänyt häviävän pientä 20 miljoonan tukipakettia. Toivottavasti asiasta syntynyt kohu saa keskustan perääntymään vaatimuksistaan ja suostumaan edes 150 miljoonan euron tukipakettiin ravintoloille.

Elinkelpoiset yritykset eivät saa kaatua koronakriisiin

Yrittäjien ahdinko syvenee päivä päivältä, mutta hallitus ei näytä ihan ymmärtävän miten vakavasta asiasta nyt on kyse. Samaan tulokseen on tullut myös Iltalehden Mika Koskinen kolumnissaan ja Elina Lepomäki blogissaan. Säätytalolle tarvitaan nyt kiireesti yrityselämää ymmärtäviä päättäjiä, jotta voitaisiin vielä pelastaa mitä pelastettavissa on. Hallitus on nyt keskittynyt liikaa tiedotustilaisuuksiin ja juhlapuheisiin tehokkaiden ratkaisujen sijaan. Tällä hetkellä näyttää nimittäin siltä, että sekä yritykset että kunnat ovat jääneet heitteille. Sekä julkista että yksityistä sektoria uhkaa parhaillaan massatyöttömyys, josta ei yhdessä sukupolvessa selvitä. Siksi järeitä toimia tarvitaan nyt kiireesti.

”Päätöksentekomielessä tilanne muistuttaa koronakriisin alkua. Marinin hallituksella ja virkakunnalla kesti pitkään muodostaa tilannekuva. Ei ymmärretty asian vakavuutta. Nyt ei selvästikään ymmärretä sitä, minkälaista tuhoa kriisi saa aikaan yrityskentässä.”
Mika Koskinen Iltalehdessä 3.4.2020

Koronaepidemian hillitsemisessä hallitus on viivyttelyn jälkeen tehnyt monia hyviä päätöksiä, joita olen ollut itsekin kovaan ääneen vaatimassa. Hyvä niin. Saman kolikon toisella puolella talousasiat ovat kuitenkin vielä retuperällä, sillä kyseessä on nyt satojentuhansien suomalaisten tulevaisuus työllisinä tai työttöminä. Kyse ei ole yksinomaan ravintoloista, vaan myös esimerkiksi raskaasta teollisuudesta ja maamme taloudelle välttämättömästä viennistä. Suomen täytyy nyt varmistaa, että yksikään elinkelpoinen yritys ei kaadu koronakriisiin, sillä työnantajien menettäminen on pahinta mitä maamme taloudelle ja tulevien sukupolvien velkataakalle voi tämän kriisin aikana tapahtua. Lainkaan inhimillisiä tragedioita väheksymättä. Hallitus ei siis ole vastuussa vain äänestäjille, vaan erityisesti niille, jotka eivät ole vielä edes äänestysiässä.

”Olisi poikkeuksellisen vastuutonta, jos Marinin hallitus ei ensi viikon kehysriihessä rahanjaon lomassa käsittelisi yhtään rakenneuudistusta työmarkkinoille. Tarvitsemme toivon pilkahduksia; uskoa siihen, että tästä vielä noustaan.”
Elina Lepomäki 3.4.2020

Suomen Yrittäjien selvityksen mukaan 73 prosenttia yrityksistä kärsii nyt koronakriisistä ja noin 300 000 ihmistä on lomautettuna. Eniten lomautettuja on  kaupan alalla ja teollisuudessa. Selvitys tosin tehtiin ennen kuin ravintolat määrättiin suljettavaksi, joten tilanne on todennäköisesti pahentunut. Paljon suomalaisia työllistävällä kaupan alalla yrityksistä enemmän kuin 40 prosenttia on menettänyt yli puolet myynnistään. Se tarkoittaa raskaasti tappiollista toimintaa ja lapun laittamista luukulle, ellei ratkaisua löydy nopeasti. Elinkelpoisten yritysten lopettaminen ja konkurssit tulisivat yhteiskunnalle kaikkein kalleimmaksi, sillä siinä tapauksessa työntekijät päätyisivät kortistoon alati vähenevien työssäkäyvien elätettäväksi. Tuo yhtälö tulisi syöksemään maamme syvään ja pitkään lamaan.

Jokainen ymmärtää, että yksikään Suomen hallituksista ei ole ollut näin tukalassa tilanteessa sitten sotavuosien, sillä hallituksen tulee kyetä samaan aikaan pelastamaan sekä yritykset ja kunnat että tekemään hyvin merkittäviä leikkauksia julkiselle sektorille. Se on äärimmäisen haastava tehtävä historian kokemattomimmalle hallitukselle, joten hallituksen täytyy nyt kääriä kiireesti hihat ja ryhtyä toimeen yritysten auttamiseksi yhdessä talouden asiantuntijoiden kanssa. Hallituksen miljoonia euroja maksava avustaja-armeija voi samalla keskittyä tarjoilemaan kahvia ja avaamaan Säätytalon ovia.

Nyt ei ole aikaa perustaa uusia työryhmiä kampaviinereitä kuluttamaan. Pääministeri Marinin on nyt korkea aika ottaa puhelin käteen ja kutsua maamme parhaat talouden asiantuntijat Säätytalon kriisikokoukseen.

Nyt on aika toimia.

Kirjeemme valtionvarainministerille: ”Tilanne on tällä hetkellä kriittinen”

Yritysystävällinen Lempäälän kunta on hyvin huolestunut yritysten ja yrittäjien tulevaisuuden näkymistä koronakriisin keskellä. Siksi päätimme viime viikolla ottaa yhteyttä kunnan tiloissa vuokralla oleviin yrityksiin ja selvittää voisiko kunta tukea yrityksiä kriisin yli esimerkiksi vuokrien osalta. Samalla tiedostamme, että pelkkä kunnan tuki ei riitä siihen, että yritysten ja työpaikkojen tulevaisuus olisi turvattu. Apua tarvitaan myös Arkadianmäeltä.

Lempäälässä on toiminut jo vuosien ajan elinkeinopoliittinen yhteistyöryhmä, jonka jäsenistä puolet edustaa kuntaa ja puolet yrittäjäjärjestöä.  Päätimme nyt lähettää ryhmän nimissä kirjeen valtiovarainministeri Katri Kulmunille. Esitämme siinä konkreettisia toimenpiteitä ahdinkoon joutuneiden suomalaisten yritysten ja yrittäjien tukemiseksi, sillä tähän mennessä esitetyt toimet eivät ole riittäviä. Perustelut ovat selkeät.

— kirje alkaa —

”Elinkelpoisten yritysten todetaan tarvitsevan suoraa kassarahoitusta ilman hidastavia välikäsiä vaikean ajan yli päästäkseen. Tilanne on tällä hetkellä kriittinen ja siksi esitetään toimenpiteitä, joilla on heti välitön vaikutus yhtiön kassaan. Ne olisivat myös vähiten byrokratiaa aiheuttava ratkaisu.”

Lempäälän ELPO-ryhmässä esitämme hallitukselle toimenpiteiksi:

1) alkuvuoden 2020 arvonlisäverojen palauttamista yrityksille sekä

2) työnantajamaksujen perimisestä luopumista määräajaksi.

— kirje loppuu —

Edellä mainitut toimenpiteet olisivat henkilökohtaisen näkemykseni mukaan tehokkain avustuskeino yrityksille ja byrokratian osalta yksinkertaisin. Hakemuksia ei välttämättä tarvittaisi ja siten ehkäistäisiin myös konsulttien rahastusyritykset yrittäjien ahdingolla. Rahat palautuisivat keskipitkällä aikavälillä takaisin valtion kassaan tuloveroina ja arvonlisäveroina. Pitkällä tähtäimellä kaikkein kalleinta olisi päästää yritykset kaatumaan ja työntekijät kortistoon. Suomi nimittäin nousee kriisistä merkittävästi nopeammin, kun ihmiset saavat pitää työpaikkansa.

Kokoomus ja perussuomalaiset osin samoilla linjoilla turvapaikka- ja talouspolitiikassa

Kokoomus ei lähtenyt eilen mukaan perussuomalaisten välikysymykseen, mikä aiheutti somessa hämmentävän kommenttivyöryn. Hurjimmat väitteet menivät jo raikkaasti foliohattujen puolelle, joten nyt on paikallaan tehdä katsaus mitä mieltä kokoomus ja perussuomalaiset todellisuudessa ovat esimerkiksi turvapaikka- ja talouspolitiikasta. Se voi nimittäin yllättää.

Tänään Petteri Orpo ja Jussi Halla-Aho kohtasivat keskustelussa, jossa selvisi, että kokoomus ja perussuomalaiset ovat osin samoilla linjoilla esimerkiksi turvapaikka- ja talouspolitiikasta. Kaikesta ei tarvitsekaan olla samaa mieltä, jotta yhteistyö olisi toimivaa. Tällä kertaa kävi kuitenkin niin, että kokoomus ei voinut allekirjoittaa kaikkia välikysymyksessä olevia seikkoja. Siksi oli perusteltua jättäytyä siitä pois. Pois jääminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kokoomus pitäisi Marinin hallituksen linjauksia epäluottamusta herättävinä, eikä se ole myöskään indikaatio siitä miten kokoomus tulee äänestämään välikysymyksessä.

Kokoomus on tukenut jo vuonna 2015 EU-maiden sisärajatarkastuksia ja jopa painostanut Tanskaa ja Ruotsia niiden käyttöönottoon. Maiden motiivina oli kuitenkin syöttää ihmismassat junilla suoraan Tornioon Suomen rajalle. Kokoomus tukee parhaillaan Kreikan tiukkoja toimia Turkin rajalla ja esittää, että myös Suomessa on voitava keskeyttää turvapaikkahakemusten vastaanottaminen väliaikaisesti, mikäli siihen ilmenee tarvetta. Toisin sanoen rajat on voitava sulkea, jos Kreikan tilanne toistuu esimerkiksi Suomen ja Venäjän rajalla.

Tämänpäiväisessä keskustelussa oli hyvä huomata, että talouspoliittisesti usein hieman vasemmalle kallistuneet perussuomalaiset ovat kokoomuksen linjoilla erityisesti työn ja yrittäjyyden verottamisessa. Tämä kaikki kannattaa muistaa, kun somessa seuraavan kerran puhistaan hallitystyöskentelyn mahdottomuudesta kokoomuksen ja perussuomalaisten välillä. Puolueilla on toki merkittäviä eroja, mutta myös paljon yhteisiä tavoitteita. Molemmat haluavat esimerkiksi päivittää ikivanhat pakolaissopimukset 2000-luvulle. Kokoomus esittää parhaillaan, että Suomen valmiuslaki tulisi saada nopeasti kuntoon.

Erojakin puolueiden välillä tietenkin löytyy, sillä perussuomalaiset haluavat lopettaa humanitäärisen maahanmuuton kokonaan ja vastustaa työperäistä maahanmuuttoa. Kokoomus taas kannattaa suomalaisten yritysten kipeästi tarvitsemien osaajien tarveharkinnan keventämistä, jotta varsinkin ICT-alalle saataisiin lisää tekijöitä. Nykyinen järjestelmä on siihen aivan liian kankea. Olen itse esittänyt jo pitkään, että ICT-alan tarveharkinnassa tulisi välittömästi poistaa tutkintoperuste, joka ei ole tätä päivää ja aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Vastineeksi palkkaperustetta voitaisiin nostaa merkittävästi.

PS: Todettakoon vielä, että oman näkemykseni mukaan Suomi teki vuonna 2015 suuren virheen ottaessaan kaikki tulokkaat Ruotsista vastaan. Tapahtunutta virhettä olisi pitänyt ryhtyä pikaisesti korjaamaan nopeuttamalla turvapaikkakäsittelyjä ja poistamalla ilman turvapaikkaa jääneet välittömästi maasta. Vuoden 2015 tapaan myös nyt merkittävä osa Turkista Kreikkaan haluavista on liikkeellä taloudellisin perustein ilman todellista tarvetta suojelulle. Kreikan rajalla ei siis ole kyse pakolaiskriisistä. Tilanteen maalaaminen sellaiseksi perustuu ainoastaan ideologisiin tavoitteisiin. Marinin hallituksen täytyy saada viimein selvitettyä mikä on sen oma linjaus Kreikan tilanteeseen, ja sen jälkeen sooloileva sisäministeri Ohisalo täytyy saada ruotuun. Suomella ei ole varaa näyttää kansainvälisessä yhteisössä sekavana ja epäluotettavana.

Päärata nostettava keskiöön – oikoradasta luovuttava

JULKAISTU 5.3.2020: Suomi tarvitsee nyt merkittäviä panostuksia raideliikenteeseen, ja sillä tarkoitan yksinomaan Suomen pääradan kehittämistä. Siitä on perusteltua puhua puolen Suomen hankkeena, sillä pääradan kehittämisestä hyötyvät HHT-kasvukäytävän kuntien lisäksi myös Pohjanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa. Nykyisen pääradan varrelle kasvaneessa HHT-kasvukäytävässä asuu 45 % suomalaisista sekä tehdään noin 50 % Suomen BKT:sta ja noin 60 % koulutus- ja tutkimustoiminnasta. Helsingistä pohjoiseen suuntautuvan raideliikenteen kehittämisessä pääradan perusparannus on ainoa taloudellisesti perusteltu ratkaisu, sillä täysin uusia ratalinjauksia ei ole syytä lähteä rakentamaan.

Lue myös: Lähijunien pilotti käynnistyy Pirkanmaalla – 25 uutta lähijunavuoroa (28.3.2019)

Viime aikoina Suomirata-hankkeen yhteydessä on kuitenkin noussut yllättäen esiin myös ajatus täysin uudesta oikoradasta Helsingistä Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä Tampereelle. Miljardien eurojen investointi uuteen lentokenttäjunaan ei ole perusteltu, sillä esitys oikoradasta on monin tavoin terveelle järjelle vieras. Mahdollinen oikoratalinjaus mahdollisesti ohittaisi Kanta-Hämeen kaupungit ja kunnat, jotka eivät siten olisi enää mukana, kun maksun aika tulee. Esimerkiksi Hämeenlinna ja Riihimäki ovat jo neuvotelleet itselleen exit-mahdollisuuden, mikäli uusi ratalinjaus ohittaa ne. Miljardilaskun kuittaisivat silloin jäljelle jäävät kunnat ja kaupungit sekä tietenkin suomalaiset veronmaksajat.

Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö. Kuvan linjaus luonnollisesti erittäin pelkistetty.

Päädadan kehittämisestä puhutaan esimerkiksi nimillä tunnin juna ja kolmas raide, joista jälkimmäinen viittaa suoraan pääradan kehittämiseen. Tunnin juna -termiä on kuitenkin ryhdytty viime aikoina käyttämään siten, että keskusteluissa kannattaa aina tarkistaa mitä tunnin junalla kulloinkin tarkoitetaan. Monissa keskusteluissa sillä on nimittäin ryhdytty tarkoittamaan oikorataa, jota ei tule sekoittaa pääradan kehittämiseen, jota tunnin junalla alunperin tarkoitettiin. Tai jos oikein tarkkoja ollaan, ensimmäisenä tunnin junan keksivät turkulaiset, eli se tarkoitti pääradan sijaan Helsingistä Turkuun suuntautuvaa hanketta. Mutta sitten takaisin otsikkoasiaan…

Lue myös: Onnea Pirkanmaa! Tunnin juna Helsinkiin etenee viimein (8.8.2018)

Pääradan HHT-kasvukäytävä on peräti 400 000 pendelöijällä maan suurin yhtenäinen työssäkäynti- ja talousalue. Pääradalle on jo nykyisellään varattu tilaa kolmannelle ja neljännelle raiteelle sekä suunnitelmat niiden myötä kasvavalle lähijunaliikenteelle. Nykyisen pääradan kehittämisellä Helsingistä Tampereelle pääsisi tunnissa ja vartissa, ja täysin uudella oikoradalla tunnissa. Lähes tunnin junaan siis päästäisiin edullisemmin ja nopeammin päärataa kehittämällä kuin rakentamalla miljardeilla euroilla umpimetsään kokonaan uusi ratalinjaus ja tekemällä sen vaatimat maakuntakaavojen muutokset. Mikäli oikorata päätettäisiin rakentaa, olisi se valmis aikaisintaan vuonna 2036. Pääradan kehittämisen hedelmistä pääsemme nauttimaan merkittävästi nopeammin ja miljardeja edullisemmin.

Kuva: Liikenne- ja viestintäministeriö

Nähdäkseni Suomiradan oikorata-vaihtoehto on keynesiläinen miljardihanke, jolla Helsinki pyrkii saamaan muut kunnat lentokenttäjunansa maksajaksi. Oikoradasta täytyy osata luopua ajoissa, sillä prioriteettina tulee olla pääradan perusparannus ja sen lisäraiteet. Lisäksi oikorata-hanke voi aiheuttaa satojen miljoonien EU-tukien menetykset, sillä vähintään puolentoista vuoden selvitystyö pudottanee Suomen ulos EU-rahoituskaudelta 2021-2027. Olennaisin syy kuitenkin on, että oikorata ei ole mukana EU:n hyväksymässä TEN-T -yhdyskäytävässä, joten nykyisellään sille ei voida saada EU-rahoitusta. Noita rahoja Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa menettää.

Pääradan kehitystä täytyy kiirehtiä, mutta uutta oikoradasta tulee ymmärtää luopua ajoissa.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, valtuutettu (kok.)

Suomen talouskehitys taantuu vauhdilla – hallitus kuin tosielämän Big Brother

Viime viikolla saimme kuulla kuinka suuri osa äänestäjistä on tyytyväinen vihervasemmiston hallituksen toimiin. Syvimmällä vasemmistokuplassa elävät uskaltautuivat jopa ylistämään somessa julkisesti hallituksen talouspolitiikkaa, joka on kuitenkin tosielämässä saanut rajua kritiikkiä jokaiselta talouden perusteet ymmärtävältä. Mainittakoon niistä vaikkapa EU, IMF, Fitch, valtiontalouden arviointineuvosto ja valtionvarainministeriö. Asiantuntijoiden raportit eivät jätä arvailun varaa, mutta punaisessa kuplassa elävien nettosaajien mielestä tämä kaikki näyttää tietenkin silkalta naminamilta ja hattaralta. Tunne on varmasti samanlainen kuin aamuneljältä taksijonossa pizza kädessä housuihinsa laskevalla. Kummallakaan ei ole huolta huomisesta.

Suomen pääasiallinen ongelma on parhaillaan se, että maamme taloudesta on päättämässä hallitus, jolle ilmastonmuutoksen ja Kreikan pakolaislasten valokeilassa hyvesignalointi on tärkeämpää kuin Suomen talouden kestävyys ja tulevaisuus. Kauhalla ei voida tietenkään vaatia, kun on lusikalla annettu. Tuloksena on nyt medioissa nähtävä tosielämän Big Brother, jossa viisi naista on suljettu Valtioneuvostoon kameroiden eteen. Edellisessä viikkotehtävässä oli nokitella siitä kenellä on suurin ilmastotavoite. Seuraavaa viikkotehtävää odotetaan jo kauhunsekaisin tuntein. Itse veikkaan sen liittyvän sukupuoliroolien häivyttämiseen kartalta tai unisex-vessojen määräämiseen pakolliseksi.

Eurostat 20.2.2020.

Samaan aikaan tosielämässä Suomen talouskehitys on jo vetänyt käsijarrusta, sillä Talenomin selvityksen ja Eurostatin tilaston mukaan se otti takapakkia jo loka-joulukuussa 2019. Eurostat kertoo, että Suomen bruttokansantuote heikkeni 2019Q4 edelliseen verrattuna peräti 0,4 prosenttia (kuvassa). Rinteen/Marinin hallitukselta kesti siis vain muutama kuukausi kääntää Suomi talouskasvusta kohti taantumaa. Näissä luvuissa ei ole vielä edes mukana koronaviruksen aiheuttamaa talouskurimusta, jossa tavarat tulevat ensi kesänä loppumaan kaupoista ja tehtaita uhkaavat seisokit kiinalaisten tavaroiden ja komponenttien loppuessa. Marinin hallitus ei ole ottanut vielä askeltakaan valmistautuakseen vääjäämättä iskevään koronakaaokseen. Hyvesignaloinnin valokeilassa paistattelu on viisikolle tärkeämpää kuin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuus, tulevien sukupolvien velan minimointi tai Suomen kansallisen kilpailukyvyn varmistaminen maailmanmarkkinoilla.

Summa summarum, jokainen päivä nykyistä sirkusta tulee kalliiksi. RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson ei ole syyttä suotta pysytellyt aktiivisesti poissa tyttöviisikon yhteiskuvista ja otsikoista, vaikka hän samaan hallitukseen kuuluukin. Jokainen ymmärtää, että maatamme uhkaa holtittoman taloudenpidon aiheuttama mahalasku, jota seuraava oikeistohallitus joutuu korjaamaan rajuilla leikkauksilla vuosikausien ajan. Siihen päälle näyttää lisäksi tulevan myös koronaviruksen aiheuttama kansainvälinen talouskaaos. Nyt jos koskaan hallituksen tulisi keskittyä olennaiseen.

Mainittakoon vielä, että keskustan vaalilupaus ja hallitusneuvottelujen kynnyskysymys oli nimenomaan julkisen talouden tasapaino vuonna 2023. Tällä tietoa tuolloin ollaan vähintään neljä miljardia, eli neljä tuhatta miljoonaa euroa, miinuksen puolella. Todennäköisesti merkittävästi enemmän. Silti keskusta istuu yhä hallituspuudelina Sanna Marinin rapsutettavana. Ja toki kelpaa istuakin, sillä heille tilattiin juuri 680 000 eurolla uusia luksusbemareita. Sanna, Katri, Maria, Li ja Anna-Maja voisivat ryhtyä hiljalleen kaivamaan valkoista lippua ministerisalkusta ja nostaa käden virheen merkiksi. Kunhan  julkiselta nokittelultaan suinkin ehtivät.

”Tämä on Big Brother, teidät on häädetty.”

Lapset tarvitsevat pettymyksiä

Pohjoissavolaisen maalaiskylän hiihtokilpailu peruttiin, koska mielensäpahoittajat eivät halunneet tuottaa lapsille pettymyksiä. Sellaiset eivät äitien mukaan sopineet lasten kehitykselle. Äidit tarkoittivat kuplansa sisällä varmasti hyvää, mutta eivät ymmärtäneet pettymysten olevan kiinteä osa jokaisen ihmisen elämää ja niiden käsittelyn kuuluvan lapsuuteen. Yhä useampi vanhempi kasvattaa lapsensa pumpulissa, jossa lapsen elämä on pelkkää naminamia ja ruusuilla tanssimista. Se on haitallista lapsen kehitykselle.

Vanhempiensa hemmottelemat pikku piltit joutuvat vääjäämättä kohtaamaan karun tosielämän jossain vaiheessa elämäänsä. Mitä pidempään realismin kohtaamista viivytetään, sitä kovempi isku on luvassa pettymyksiin tottumattomille. Lapsia täytyy kasvattaa siihen, että kaikki ei ole yhtä suurta hattaraa. Koulujen kokeissa lapsille täytyy antaa oikeita numeroita ja peleissä täytyy laskea maalit ja pisteet. Joku voittaa, toinen ei. Joku on paras, muut eivät ole. Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja koulun tärkein tehtävä on valmentaa lapsia kohtaaman tosielämä, ja pettymysten käsittely on juuri sitä.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien on vaikea antaa lastensa kohdata pettymyksiä, mutta niille täytyy silti antaa tilaa. Lapsille on luvassa isoja ongelmia, elleivät he opi sietämään epämukavuutta. Lastenpsykiatri Jaana Rantalan mukaan vanhempien tehtävä on antaa lastensa kokea pettymyksiä ja tukea lapsia pettymysten hetkellä. Ihmisen voitontahto ja kyky kestää tappioita kehittyvät lapsena ja pysyvät samanlaisena läpi elämän. Lasten kanssa pelatessa aikuisten tahallaan häviäminen on lapsille jopa haitallista, sillä vanhempien tulee näyttää reilun pelin mallia. Mukava yhteinen pelihetki on voittamista tärkeämpää.

Pahimmissa tapauksissa tosielämä iskee pumpulissa kasvatettujen kasvoille rajusti esimerkiksi armeijassa, työelämässä tai heidän päästyään viimein muuttamaan vanhempiensa helmoista omilleen. Parisuhteen päättyminen tai ilman työpaikkaa jääminen voivat olla pettymyksiin tottumattomille liian raskaita vastoinkäymisiä. Silloin on vaarana, että mielenterveys järkkyy sen sijaan, että henkilö ottaisi itseään niskasta kiinni ja yrittäisi enemmän. Elämä nyt vaan sattuu olemaan yhtä suurta kilpailua, jossa jokainen ei voi aina voittaa. Siksi myös lasten hiihtokilpailuissa palkinnot täytyy jakaa kuten aikuisille. Joku voittaa ja muut eivät. Kaikki silti nauttivat yhdessäolosta ja liikunnasta.

Vesihuolto täytyy pitää omissa käsissä

Puhdas vesi on arvokkain kansallisomaisuutemme. Vesihuolto täytyy pitää julkisessa omistuksessa, jotta sen avulla keinottelu ja rahastus voidaan estää. Vedestä jo nyt pulaa maailmalla, ja veden arvo tulee jatkossa vain kasvamaan. Jyväskylässä suunnitellaan kuitenkin parhaillaan kauppaa, jossa osuus kaupungin vesihuollosta aiotaan myydä yksityiselle yritykselle. Samanlaisia suunnitelmia on vireillä myös Ähtärissä ja Lahdessa. Jokainen tietää mitä noista hankkeista voi seurata, sillä muistatte vielä Carunan.

Lue lisää: Karuakin karumpi Caruna – kuka siitä olikaan vastuussa?

Luonnollinen monopoli tarkoittaa, että alalle ei ole odotettavissa kilpailua esimerkiksi suurten aloituskustannusten vuoksi. Vesihuollon lisäksi tällaisia monopoleja ovat sähköverkot ja radioverkot, jotka molemmat Suomi on jo myynyt ulkomaisille sijoittajille ikävin seurauksin. Ministeri Haaviston valmistelema Fortumin sähköverkkojen myynti Carunalle oli historiallinen tunarointi, josta meidän kaikkien täytyy osata ottaa opiksi.

Valtion omistamia kansallisesti tärkeitä monopoleja ei tule voida yksityistää edes osittain, koska siihen sisältyy aina riski hallitsemattomasta hintojen noususta ja päätösvallan valumisesta ulkomaille. Puhdas vesi kiinnostaa monikansallisia yhtiöitä siinä missä sähköverkot ja kaivoksetkin. Taannoin esimerkiksi Berliinissä ja Pariisissa vesihuolto yksityistettiin, mutta ikävien seurausten paljastuttua ne palautettiin takaisin julkiseksi. Oppirahat tulivat veronmaksajille kalliiksi, joten emme saa tehdä samoja virheitä Suomessa. Puhdas vesi on myös tärkeä osa turvallisuuspolitiikkaa, koska vesihuollon toimivuus tulee taata kaikissa tilanteissa.

Lue lisää: Ihmiskunnan suurin puhallus käynnissä

Suomea uhkaavat edelleen myös TTIP ja CETA -vapaakauppasopimusten investointisuojat, joiden perusteella esimerkiksi kansainvälinen vesijätti voisi vaatia miljardikorvauksia suomalaisten lakien haitatessa sen vesibisnestä. Vapaakauppa on hieno asia, mutta investointisuoja on valtava riski maiden itsenäisyydelle. YK julisti veden ihmisoikeudeksi vuonna 2010. Koska EU seuraa perässä?

Jocka Träskbäck
yrittäjä ja valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 12.2.2020.

Ammattiliittojen härskiys saa riittää – olethan #IdanPuolella

Ammattiliitot ovat enää tunkkainen tuulahdus 1960-luvun Suomesta, jossa kansalaiset jaoteltiin vielä työläisiin ja patruunoihin. Ne ovat kuin käänteinen Robin Hood, jotka riistävät rahat köyhimmiltä suomalaisilta ja pitävät ne itsellään verottomana kantamatta vastuuta suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitämisestä. Nämä veroparasiitit imevät yhteiskunnalta vuosittain yli 200 miljoonaa euroa, vaikka niiden verovapauteen ei ole enää perustetta. Nyt, tammikuussa 2020, yleisessä ilmapiirissä on aistittavissa selvä muutos parempaan, sillä jokaisella täytyy olla oikeus työn tekemiseen ilman ammattiliiton kiusaamista, uhkailua ja häirintää.

Nyt on aika olla #IdanPuolella.

Olen kirjoittanut ammattiyhdistysten harjoittamasta sumutuksesta jo vuosia, mutta nyt vuosikymmenen vaihtuminen näyttää saaneen aikaan ryhtiliikkeen. Ammattiliittojen romahtaneiden jäsenmäärien perusteella yhä useampi on huomannut ammattiliittojen ajavan jäsentensä etujen sijaan omia poliittisia etujaan. Ratkaiseva muutos ilmapiiriin tuli Teollisuusliiton aloittaessa viikkokausien lakkonsa, jota vastaan varsinkin nuoret ryhtyivät kapinoimaan työpaikoilla kautta maan. Ammattiliitoille taisi tulla yllätyksenä, että ihmiset osaavat nykyisin ajatella itsekin, joten liittojen satuja ei enää niellä purematta kuten vielä takavuosina.

”Ay-liitoilla ei ole enää samanlaista vaikutusvaltaa kuin ennen. Nykypäivän työnantajat ymmärtävät kyllä sen, että firman tulos syntyy siitä, että työntekijät voivat hyvin ja ovat motivoituneita.”
– Ida Seppälä

Ryhtiliike sai alkunsa Heinolan Versowoodin liimapalkkitehtaalta, jossa henkilöstö ilmoitti, etteivät he suostu lakkoilemaan ja tekevät mieluummin töitä. Siitä sai alkunsa ketjureaktio, jonka loppua tuskin nähdään vielä pitkään aikaan. Se on johtanut lakkoilun uhmaamiseen jo monilla muillakin työpaikoilla sekä jäsenkatoon ammattiliitoissa. Lopulta lehteen päätyi linjatyöntekijänä palkkihöylällä työskentelevä 23-vuotias Ida Seppälä, jota oli uhkailtu ja solvattu, koska ei suostunut osallistumaan Teollisuusliiton määräämään lakkoon. Työpaikastaan ylpeä Seppälä kertoi pitävänsä kolmen viikon lakkoa ylimitoitettuna 24 kiky-tunnin poistamiseen nähden. Hän ymmärsi, että lakkoileminen voi viedä työpaikat asiakkaiden siirtyessä ulkomaisiin yrityksiin.

Tämän jälkeen alkoi tapahtua, sillä AY-aktiivien palaute Seppälälle oli tyrmäävää. Häntä haukuttiin rikkuriksi ja uhattiin, ettei hän saisi enää koskaan töitä. Törkeä palaute olikin monille liikaa. Keskiviikkona Twitteriin ilmestyi hashtag #IdanPuolella, joka nousi parissa tunnissa Twitterin trendaavien listan kärkisijoille. Ammattiliittojen käskytystä sekä nuoren naisen kiusaamista ja uhkailua ei kenenkään pidä sietää. Varsinkaan, kun uhkailun perimmäisenä syynä oli nuoren naisen rohkeus sanoa mitä aidosti ajattelee. Ahkerasta ja rohkeasta Idasta tuli kuin sattumalta keulahahmo ammattiliittojen härskien toimintatapojen vastustamiselle. Menneisyyden toimintatavat eivät kuulu nykyaikaan. Olethan sinäkin #IdanPuolella.

”Se, että liiton pamput päättävät Helsingissä, että nyt lakkoillaan kolme viikkoa, on suoraan pois firmojen tuloksesta ja samalla myös meidän palkoista.”
– Ida Seppälä

Muutama vuosi sitten mediat paljastivat perättömiksi SAK:n väitteet peräti miljoonasta jäsenestä. Todellinen jäsenmäärä olikin jo  romahtanut 600 000 jäseneen, eikä käännettä ole näköpiirissä. Yhä useampi suomalainen on huomannut, että ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei tarvita lainkaan ammattiliittoja. Miksi siis pitäisi maksaa merkittävä osa palkasta järjestölle, joka ajaa jäsenten sijaan omaa etuaan ja samalla tuhoaa maasta työpaikkoja? Ei miksikään.

Ammattiliitoilla oli viime vuosituhannella tärkeä merkityksensä, mutta nyt on jo aika siirtyä menneisyydestä 2020-luvulle. Aika on ajanut toiminnasta ohi siinä vaiheessa, kun työnantajien ja työntekijöiden uhkailu otetaan mukaan keinovalikoimaan. Ammattiliittojen 1960-luvulla kirjoitettu pelikirja johtaa nyt siihen, että monet itseään arvostavat ammattilaiset katsovat parhaaksi varmistaa työttömyysturvansa esimerkiksi Loimaan kassan kautta, jolloin palkasta jää enemmän rahaa omaan käyttöön. Jos Teollisuusliiton pelikirja on vielä tutustumatta, niin kannattaa katsoa Liiton mies -mainoskampanja. Se kiteyttää todella paljon.

Kirjoitin syksyllä 2018 miten SAK kertoi haluavansa pakottaa yritykset ikäsyrjintään, eli irtisanomaan nuoret työntekijät ensimmäisinä huolimatta heidän taidoistaan, ahkeruudestaan tai työnsä tuloksista. Tammikuussa 2020 asiasta nousi viimein suurempi kohu, kun useat tahot nousivat asiasta barrikadeille. Samaan aikaan tapahtuu nyt paljon muutakin mikä murentaa ammattiliittojen arvovaltaa. Ketjureaktio on siis käynnissä, kun työmarkkinoilla ollaan siirtymässä tunkkaiselta 1900-luvulta viimein 2000-luvulle.

Talouden perusteet opetettava koulussa

500 000 suomalaista on ulosotossa ja 386 700 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Määrät ovat olleet jo vuosia kasvussa, mikä on erittäin huolestuttavaa. Suuri joukko suomalaisia on vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta, koska maksuhäiriön myötä elämä vaikeutuu monin tavoin vuokrasopimuksesta aina työpaikan ja puhelinliittymän saamiseen. Syitä tilanteeseen on monia, mutta suurin lienee heikko talouden perusteiden osaaminen. Koulujen pitäisi antaa jokaiselle samat eväät oman talouden hallintaan, mutta näin ei käytännössä ole.

Taloustaitojen opetus on monin paikoin retuperällä. Jopa koulukohtaiset erot taloustaitojen opetuksessa ovat suuria, koska pedagoginen harkintavalta antaa opettajille mahdollisuuden ohittaa kokonaiseen aihealueen pikavauhdilla. Uudessa opetussuunnitelmassa talouden osuutta on hieman lisätty, mutta ei riittävällä laajuudella. Oman talouden hallinta on jokaiselle tärkeä perustaito, mutta siihen ei kiinnitetä vieläkään tarpeeksi huomiota. Seurauksena on velkakierteitä, ulosottoja ja maksuhäiriöitä, mutta myös niistä johtuvia mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Euron sijoitus koulujen talousopetukseen voisi säästää yhteiskunnalle sata euroa loppupäästä. Taloutta sekin.

Pirkanmaan Yrittäjä -lehti 28.1.2020.

Nuoret ja Talous TAT kysyi asiasta taannoin opettajilta ja oppilailta. Tulokset olivat pysäyttäviä. Oppilaista 90 prosenttia halusi koulun opettavan taloustaitoja, mutta vain 20 prosenttia piti koulun tarjoamia valmiuksia riittävinä. Opettajista 94 prosenttia piti taloustaitojen opetusta tärkeänä, mutta vain kolmannes piti koulujen antamia valmiuksia riittävinä. Opettajista 76 prosenttia katsoi, että taloustaitojen opetuksen tulisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla, eli alakoulusta lähtien. Niin ikään huomionarvoista oli, että 71 prosenttia opettajista katsoi hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta sen opettamiseksi, mutta vain 14 prosenttia kertoi osaamisensa perustuvan opettajankoulutukseen. Opettajien talouskoulutusta tulee siis kehittää merkittävästi, jotta he kaikki saavat tarvittavat tiedot opetukseen.

Pirkanmaalla on tehty paljon erinomaista työtä talousopetuksen parissa. Tampereen Yrityskylä on siitä hyvä esimerkki, kuten myös yrittäjyyskasvatuksen suosio. Lisäksi Lempäälän Hakkarin koulu on menestynyt upeasti taloustaitojen kilpailuissa sekä Suomessa että maailmalla, joten positiivisia esimerkkejä kyllä löytyy.

Tein viime vuonna Elias Rautakorven kanssa kansalaisaloitteen, jossa esitimme taloustietoa uudeksi oppiaineeksi. Halusimme varmistaa, että jokainen nuori saisi koulusta samanlaiset taidot, oli kyse sitten osamaksuista, pikavipeistä tai asuntolainoista. Kotien ja perheiden varaan taloustaitojen oppimista ei voida asettaa, sillä niiden lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Kasvava ongelma tulisi ratkaista siten, että kouluissa panostetaan taloustaitojen opetukseen jokaisella kouluasteella ja kaikissa soveltuvissa aineissa. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota kaikille oppilaille riittävät perustiedot oman talouden hallintaan. Sitä on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Jocka Träskbäck
yrittäjä ja valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Pirkanmaan Yrittäjät -lehden vieraskynä-osastolla 28. tammikuuta 2020.