Koronaviruksesta tulossa Musta Joutsen – vakavat seuraukset taloudelle

Olen hämmästynyt miten vähän pörssi ja koko liike-elämä ovat reagoineet koronaviruksen seurauksiin. Ymmärtääkseni ensi kesän tuotteiden pitäisi jo olla matkalla Kiinasta Suomeen, mutta eivätpä ole. Kiinassa koko maa on ollut suljettu tammikuusta saakka, joten tehtaat eivät pyöri eikä tavara lähde maasta. Samaan aikaan miljardit kiinalaiset ovat linnoittautuneet koteihinsa, eivätkä ole palaamassa tehtaisiin kovin nopeasti.

Toisin sanoen ensi kesänä Suomen vähittäiskaupassa on luvassa tyhjiä hyllyjä ja teollisuudessa komponenttipulaa. Ne johtavat myynnin ja tuotannon ongelmiin, mikä taas johtaa tappioihin, tulosvaroituksiin, lomautuksiin ja irtisanomisiin.

Kirjoitin viime viikolla Twitterissä, että Musta Joutsen -ilmiö vaanii parhaillaan maailmantaloutta. Se tuntuu nyt päivä päivältä todennäköisemmältä, kun koronaseisokki Kiinassa jatkuu hamaan tulevaisuuteen. Maailmanlaajuisen logistiikan kannalta ongelmat jatkuvat ptkään vielä koronaviruksen taltuttamisen jälkeen, sillä merikonttien ja rahtilaivojen määrä on rajallinen, ja niillä menee pitkään nyt syntyvän suman purkamiseen.

On virheellistä kuvitella, että sen vaikutukset rajoittuisivat vain Kiinaan, sillä todellisuudessa ne näkyvät viimeistään ensi kesästä alkaen pitkään myös Suomessa ja suomalaisten yritysten taloudessa. Voittajia ovat ne suomalaiset vientiyritykset, jotka eivät ole Kiinan tuotannon varassa.

Lapset tarvitsevat pettymyksiä

Pohjoissavolaisen maalaiskylän hiihtokilpailu peruttiin, koska mielensäpahoittajat eivät halunneet tuottaa lapsille pettymyksiä. Sellaiset eivät äitien mukaan sopineet lasten kehitykselle. Äidit tarkoittivat kuplansa sisällä varmasti hyvää, mutta eivät ymmärtäneet pettymysten olevan kiinteä osa jokaisen ihmisen elämää ja niiden käsittelyn kuuluvan lapsuuteen. Yhä useampi vanhempi kasvattaa lapsensa pumpulissa, jossa lapsen elämä on pelkkää naminamia ja ruusuilla tanssimista. Se on haitallista lapsen kehitykselle.

Vanhempiensa hemmottelemat pikku piltit joutuvat vääjäämättä kohtaamaan karun tosielämän jossain vaiheessa elämäänsä. Mitä pidempään realismin kohtaamista viivytetään, sitä kovempi isku on luvassa pettymyksiin tottumattomille. Lapsia täytyy kasvattaa siihen, että kaikki ei ole yhtä suurta hattaraa. Koulujen kokeissa lapsille täytyy antaa oikeita numeroita ja peleissä täytyy laskea maalit ja pisteet. Joku voittaa, toinen ei. Joku on paras, muut eivät ole. Vanhempien, varhaiskasvatuksen ja koulun tärkein tehtävä on valmentaa lapsia kohtaaman tosielämä, ja pettymysten käsittely on juuri sitä.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan vanhempien on vaikea antaa lastensa kohdata pettymyksiä, mutta niille täytyy silti antaa tilaa. Lapsille on luvassa isoja ongelmia, elleivät he opi sietämään epämukavuutta. Lastenpsykiatri Jaana Rantalan mukaan vanhempien tehtävä on antaa lastensa kokea pettymyksiä ja tukea lapsia pettymysten hetkellä. Ihmisen voitontahto ja kyky kestää tappioita kehittyvät lapsena ja pysyvät samanlaisena läpi elämän. Lasten kanssa pelatessa aikuisten tahallaan häviäminen on lapsille jopa haitallista, sillä vanhempien tulee näyttää reilun pelin mallia. Mukava yhteinen pelihetki on voittamista tärkeämpää.

Pahimmissa tapauksissa tosielämä iskee pumpulissa kasvatettujen kasvoille rajusti esimerkiksi armeijassa, työelämässä tai heidän päästyään viimein muuttamaan vanhempiensa helmoista omilleen. Parisuhteen päättyminen tai ilman työpaikkaa jääminen voivat olla pettymyksiin tottumattomille liian raskaita vastoinkäymisiä. Silloin on vaarana, että mielenterveys järkkyy sen sijaan, että henkilö ottaisi itseään niskasta kiinni ja yrittäisi enemmän. Elämä nyt vaan sattuu olemaan yhtä suurta kilpailua, jossa jokainen ei voi aina voittaa. Siksi myös lasten hiihtokilpailuissa palkinnot täytyy jakaa kuten aikuisille. Joku voittaa ja muut eivät. Kaikki silti nauttivat yhdessäolosta ja liikunnasta.

Vesihuolto täytyy pitää omissa käsissä

Puhdas vesi on arvokkain kansallisomaisuutemme. Vesihuolto täytyy pitää julkisessa omistuksessa, jotta sen avulla keinottelu ja rahastus voidaan estää. Vedestä jo nyt pulaa maailmalla, ja veden arvo tulee jatkossa vain kasvamaan. Jyväskylässä suunnitellaan kuitenkin parhaillaan kauppaa, jossa osuus kaupungin vesihuollosta aiotaan myydä yksityiselle yritykselle. Samanlaisia suunnitelmia on vireillä myös Ähtärissä ja Lahdessa. Jokainen tietää mitä noista hankkeista voi seurata, sillä muistatte vielä Carunan.

Lue lisää: Karuakin karumpi Caruna – kuka siitä olikaan vastuussa?

Luonnollinen monopoli tarkoittaa, että alalle ei ole odotettavissa kilpailua esimerkiksi suurten aloituskustannusten vuoksi. Vesihuollon lisäksi tällaisia monopoleja ovat sähköverkot ja radioverkot, jotka molemmat Suomi on jo myynyt ulkomaisille sijoittajille ikävin seurauksin. Ministeri Haaviston valmistelema Fortumin sähköverkkojen myynti Carunalle oli historiallinen tunarointi, josta meidän kaikkien täytyy osata ottaa opiksi.

Valtion omistamia kansallisesti tärkeitä monopoleja ei tule voida yksityistää edes osittain, koska siihen sisältyy aina riski hallitsemattomasta hintojen noususta ja päätösvallan valumisesta ulkomaille. Puhdas vesi kiinnostaa monikansallisia yhtiöitä siinä missä sähköverkot ja kaivoksetkin. Taannoin esimerkiksi Berliinissä ja Pariisissa vesihuolto yksityistettiin, mutta ikävien seurausten paljastuttua ne palautettiin takaisin julkiseksi. Oppirahat tulivat veronmaksajille kalliiksi, joten emme saa tehdä samoja virheitä Suomessa. Puhdas vesi on myös tärkeä osa turvallisuuspolitiikkaa, koska vesihuollon toimivuus tulee taata kaikissa tilanteissa.

Lue lisää: Ihmiskunnan suurin puhallus käynnissä

Suomea uhkaavat edelleen myös TTIP ja CETA -vapaakauppasopimusten investointisuojat, joiden perusteella esimerkiksi kansainvälinen vesijätti voisi vaatia miljardikorvauksia suomalaisten lakien haitatessa sen vesibisnestä. Vapaakauppa on hieno asia, mutta investointisuoja on valtava riski maiden itsenäisyydelle. YK julisti veden ihmisoikeudeksi vuonna 2010. Koska EU seuraa perässä?

Jocka Träskbäck
yrittäjä ja valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehden kolumnina 12.2.2020.

Vihreät nostamassa gynekologikäyntien hintaa – seuraukset tulevat kalliiksi

Edellisellä hallituskaudella vihreiden kansanedustaja Emma Kari mesosi somessa kuinka Sipilän hallitus halusi tehdä sote-uudistuksen varjolla naisten gynekologit täysin maksulliseksi yksityiseksi palveluksi. Kyseessä oli Karin mukaan silloisen hallituksen oman edun tavoittelu. Hänen purkauksensa sai runsaasti näkyvyyttä, vaikka väitettyä muutosta ei koskaan tehty. Nyt vihreät on itse tekemässä saman tempun, josta se aiemmin syytti perusteettomasti muita.

Marinin hallitus ilmoitti leikkaavansa yksityisten sote-palvelujen kela-korvauksia. Leikkauspäätös tarkoittaa esimerkiksi yksityisillä gynekologeilla käyntien kallistumista, mikä ohjaa yhä useampia naisia jo valmiiksi liian kuormitetulle julkiselle sektorille. Ministeri Krista ”sotejarru” Kiuru vahvisti tiedotustilaisuudessaan hallitusohjelman kirjauksen tähtäävän siihen, että sotepalvelut toteutetaan pääasiassa maakuntien ja julkisen sektorin toimesta. Tämän pyrkimyksen seuraukset tulevat olemaan kalliit ja ikävät. Gynekologi on osuva esimerkki, koska siinä naiset valitsevat tavallista useammin yksityisen sektorin vastaanoton ja myös siksi, että vihreät itse valitsi aiemmin nimenomaan sen esimerkikseen.

Kela-korvaukset luotiin alunperin nopeuttamaan hoitoon pääsyä ja helpottamaan julkisten sote-palvelujen kustannuspaineita. Yksityisen lääkärin vastaanotolla asiakas maksaa valtaosan laskustaan itse, mutta julkisella puolella käytännössä koko lasku tulee veronmaksajien kuitattavaksi. Tämä järjestely on säästänyt yhteiskunnalle miljardeja euroja hallituksen tavoitetilaan verrattuna.

Yksityiselle lääkärin vastaanotolle pääsee jo nyt merkittävästi nopeammin kuin julkiselle, ja ero vain kasvaa, kun kela-korvauksen leikkaaminen lisää julkisen sektorin terveyspalvelujen kuormitusta, jonoja ja kuluja. Hallituksen lyhytnäköisen päätöksen seurauksena kaikki häviävät, kun sote-kustannukset kasvavat, hoitojonot pitenevät ja hoitoon pääsy viivästyy varsinkin niillä, joilla ei ole rahaa yksityisiin lääkärikäynteihin. Tämän sekavan kuvion suurin häviäjä onkin pieni- ja keskituloinen suomalainen nainen.

Hallituksen #arvopohja on siis selvä.

Nimenomaan vihreät mesosivat taannoin gynekologien hinnoista ja puhuivat juhlavasti suomalaisten oikeudesta päästä ajoissa lääkäriin. Minne tuo lupaus on nyt unohtunut? Taidan tietää. Se unohtui samaan kappiin hallituksen vappusatasen, hoitajamitoituksen, koulutuslupauksen, poliisien määrän ja monen muun vaalivalheen kanssa.

Vihreät ei toki ole ainoa tästä sekoilusta vastuussa oleva puolue, sillä sen kanssa päätöksen ovat tehneet SDP, keskusta, vasemmistoliitto ja RKP. Ne kaikki ovat nyt nostamassa yksityisten lääkäripalvelujen hintoja, nostamassa veronmaksajien piikkiin kaatuvia julkisen sektorin sote-kuluja ja pidentämässä hoitojonoja. Kasvavien jonojen vuoksi potilaat ovat vaarassa sairastua vakavasti, koska eivät pääse ajoissa lääkärin vastaanotolle. Kela-korvaukset ovat tähän saakka lisänneet kansalaisten yhdenvertaisuutta, mutta nyt hallitus on ottamassa valtavan harppauksen menneisyyteen.

Kuva: Jonathan Borba, Unsplash

Hallituksen kela-sekoilu koskettaa toki muitakin kuin gynekologilla käyntejä. Vuonna 2018 kela-korvauksilla tehtiin yhdeksän miljoonaa yksityisen sektorin hoitokäyntiä. Marinin hallitusohjelma pyrkii nyt ohjaamaan näitä käyntejä julkiselle sektorille, jota ei kuitenkaan ole rakennettu kestämään läheskään tuollaisia asiakasmääriä. Lukuisat tahot ovat vaatineet julkisten terveyspalvelujen laittamista kuntoon, mutta miljoonien asiakaskäyntien lisääminen julkiselle sektorille ei ole mahdollista edes lähitulevaisuudessa. Näin ollen hallitus on hylännyt terveydenhuollon realismin ja etenee nyt sokeasti ideologia edellä.

Mikäli hallitus onnistuisi siirtämään kela-korvatuista hoitokäynneistä julkiselle puolelle edes 20 prosenttia, tarkoittaisi se 1,8 miljoonaa lisäkäyntiä vuodessa. Hallitus ei ole kyennyt ratkaisemaan lupaamaansa hoitajamitoitusta edes nykytilanteessa, joten tuo skenaario ajaisi terveydenhuolloin resurssit kuilun partaalle. Hoitajia ja rahaa kun ei tule vihervasemmiston maagisesta taikaseinästä. Hallitusohjelman rivien väleihin näyttää olevan kirjattuna terveydenhoidon tukehduttaminen paineen alle. Millään muulla ei nimittäin ole selitettävissä miten sote-palveluista leikkaamalla panostetaan sote-palveluihin. Tarina hölmöläisten maton pidennyksestä onkin yllättäen olevan totta.

Kela-korvaukseen ei tule kajota, koska seuraukset tulevat olemaan ikävät ja kalliit. Hyvinvointiala HALIn toimitusjohtaja Ulla-Maija Rajakangas kertoi, että vuonna 2018 kolme miljoonaa yksityisen sektorin lääkärikäyntiä maksoivat yhteiskunnalle noin 56 miljoonaa euroa. Julkisen sektorin toteuttamana samojen palvelujen hinta olisi ollut vähintään 200 miljoonaa euroa. Yksityinen sektori ja kela-korvaukset säästivät siis yhteiskunnalle vuodessa 150 miljoonaa euroa. Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa lopettaa kela-korvauksia. Eikä meillä ole myöskään varaa jatkaa tätä vihervasemmiston holtitonta taloussekoilua.

Ammattiliittojen härskiys saa riittää – olethan #IdanPuolella

Ammattiliitot ovat enää tunkkainen tuulahdus 1960-luvun Suomesta, jossa kansalaiset jaoteltiin vielä työläisiin ja patruunoihin. Ne ovat kuin käänteinen Robin Hood, jotka riistävät rahat köyhimmiltä suomalaisilta ja pitävät ne itsellään verottomana kantamatta vastuuta suomalaisen hyvinvointivaltion ylläpitämisestä. Nämä veroparasiitit imevät yhteiskunnalta vuosittain yli 200 miljoonaa euroa, vaikka niiden verovapauteen ei ole enää perustetta. Nyt, tammikuussa 2020, yleisessä ilmapiirissä on aistittavissa selvä muutos parempaan, sillä jokaisella täytyy olla oikeus työn tekemiseen ilman ammattiliiton kiusaamista, uhkailua ja häirintää.

Nyt on aika olla #IdanPuolella.

Olen kirjoittanut ammattiyhdistysten harjoittamasta sumutuksesta jo vuosia, mutta nyt vuosikymmenen vaihtuminen näyttää saaneen aikaan ryhtiliikkeen. Ammattiliittojen romahtaneiden jäsenmäärien perusteella yhä useampi on huomannut ammattiliittojen ajavan jäsentensä etujen sijaan omia poliittisia etujaan. Ratkaiseva muutos ilmapiiriin tuli Teollisuusliiton aloittaessa viikkokausien lakkonsa, jota vastaan varsinkin nuoret ryhtyivät kapinoimaan työpaikoilla kautta maan. Ammattiliitoille taisi tulla yllätyksenä, että ihmiset osaavat nykyisin ajatella itsekin, joten liittojen satuja ei enää niellä purematta kuten vielä takavuosina.

”Ay-liitoilla ei ole enää samanlaista vaikutusvaltaa kuin ennen. Nykypäivän työnantajat ymmärtävät kyllä sen, että firman tulos syntyy siitä, että työntekijät voivat hyvin ja ovat motivoituneita.”
– Ida Seppälä

Ryhtiliike sai alkunsa Heinolan Versowoodin liimapalkkitehtaalta, jossa henkilöstö ilmoitti, etteivät he suostu lakkoilemaan ja tekevät mieluummin töitä. Siitä sai alkunsa ketjureaktio, jonka loppua tuskin nähdään vielä pitkään aikaan. Se on johtanut lakkoilun uhmaamiseen jo monilla muillakin työpaikoilla sekä jäsenkatoon ammattiliitoissa. Lopulta lehteen päätyi linjatyöntekijänä palkkihöylällä työskentelevä 23-vuotias Ida Seppälä, jota oli uhkailtu ja solvattu, koska ei suostunut osallistumaan Teollisuusliiton määräämään lakkoon. Työpaikastaan ylpeä Seppälä kertoi pitävänsä kolmen viikon lakkoa ylimitoitettuna 24 kiky-tunnin poistamiseen nähden. Hän ymmärsi, että lakkoileminen voi viedä työpaikat asiakkaiden siirtyessä ulkomaisiin yrityksiin.

Tämän jälkeen alkoi tapahtua, sillä AY-aktiivien palaute Seppälälle oli tyrmäävää. Häntä haukuttiin rikkuriksi ja uhattiin, ettei hän saisi enää koskaan töitä. Törkeä palaute olikin monille liikaa. Keskiviikkona Twitteriin ilmestyi hashtag #IdanPuolella, joka nousi parissa tunnissa Twitterin trendaavien listan kärkisijoille. Ammattiliittojen käskytystä sekä nuoren naisen kiusaamista ja uhkailua ei kenenkään pidä sietää. Varsinkaan, kun uhkailun perimmäisenä syynä oli nuoren naisen rohkeus sanoa mitä aidosti ajattelee. Ahkerasta ja rohkeasta Idasta tuli kuin sattumalta keulahahmo ammattiliittojen härskien toimintatapojen vastustamiselle. Menneisyyden toimintatavat eivät kuulu nykyaikaan. Olethan sinäkin #IdanPuolella.

”Se, että liiton pamput päättävät Helsingissä, että nyt lakkoillaan kolme viikkoa, on suoraan pois firmojen tuloksesta ja samalla myös meidän palkoista.”
– Ida Seppälä

Muutama vuosi sitten mediat paljastivat perättömiksi SAK:n väitteet peräti miljoonasta jäsenestä. Todellinen jäsenmäärä olikin jo  romahtanut 600 000 jäseneen, eikä käännettä ole näköpiirissä. Yhä useampi suomalainen on huomannut, että ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan ei tarvita lainkaan ammattiliittoja. Miksi siis pitäisi maksaa merkittävä osa palkasta järjestölle, joka ajaa jäsenten sijaan omaa etuaan ja samalla tuhoaa maasta työpaikkoja? Ei miksikään.

Ammattiliitoilla oli viime vuosituhannella tärkeä merkityksensä, mutta nyt on jo aika siirtyä menneisyydestä 2020-luvulle. Aika on ajanut toiminnasta ohi siinä vaiheessa, kun työnantajien ja työntekijöiden uhkailu otetaan mukaan keinovalikoimaan. Ammattiliittojen 1960-luvulla kirjoitettu pelikirja johtaa nyt siihen, että monet itseään arvostavat ammattilaiset katsovat parhaaksi varmistaa työttömyysturvansa esimerkiksi Loimaan kassan kautta, jolloin palkasta jää enemmän rahaa omaan käyttöön. Jos Teollisuusliiton pelikirja on vielä tutustumatta, niin kannattaa katsoa Liiton mies -mainoskampanja. Se kiteyttää todella paljon.

Kirjoitin syksyllä 2018 miten SAK kertoi haluavansa pakottaa yritykset ikäsyrjintään, eli irtisanomaan nuoret työntekijät ensimmäisinä huolimatta heidän taidoistaan, ahkeruudestaan tai työnsä tuloksista. Tammikuussa 2020 asiasta nousi viimein suurempi kohu, kun useat tahot nousivat asiasta barrikadeille. Samaan aikaan tapahtuu nyt paljon muutakin mikä murentaa ammattiliittojen arvovaltaa. Ketjureaktio on siis käynnissä, kun työmarkkinoilla ollaan siirtymässä tunkkaiselta 1900-luvulta viimein 2000-luvulle.

Ryhmäpuheenvuoroni valtuustossa Lempäälän uimahallihankkeesta

Lempäälän kunnanvaltuustossa päätettiin tänään vuosikymmeniä odotetun uimahallihankkeen käynnistämisestä. Valtuusto hyväksyi kiinteistöyhtiön perustamisen yhdessä Ideaparkin kanssa. Seuraavaksi kiinteistöyhtiö ryhtyy selvittämään saadaanko uimahalli-kylpylän operatiiviseen toimintaan sopivaa pitkäjänteistä ja vakavaraista kumppania. Pidin aiheesta kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron, jossa totesin kokoomuksen kyllä kannattavan hanketta, mutta korostavan taloudellisia vaikutuksia. Tätäkin hanketta täytyy edistää painottaen realismia ja tervettä taloutta.

Kokoomuksen valtuustoryhmä on kuullut kuntalaisten toiveet Lempäälän omasta uimahallista. Sitä on toivottu kuntaan jo vuosikymmenten ajan, ja tänään olemme viimein ottamassa toistaiseksi suurimman askeleen tuon odotetun hankkeen toteuttamiseksi.

Tampereen kaupunkiseudun ja UKK-instituutin Seutuliike-ohjelmassa laskettiin, että liikkumattomuuden hinta Lempäälän veronmaksajille on noin 16,7 miljoonaa euroa. Uinti on yksi tehokkaimmista liikunnan muodoista, joten sen harrastamista on tärkeä tukea kaikissa ikäryhmissä lapsista ikäihmisiin. Lempäälän koululaisia kuljetetaan nykyisin jopa Kangasalle saakka saamaan uimaopetusta. Lukuisten järvien Lempäälässä uimataidolla on erityistä merkitystä, joten sen opetusta tulee olla saatavilla myös omassa kunnassa.

Tänään valtuusto päättää kiinteistöyhtiön perustamisesta. Tänään ei päätetä siitä millaisia altaita tai saunoja uimahalli-kylpylässä tulee olemaan. Heti huomenna ei siis vielä kannata lähteä ostamaan kausikortteja. Lähes kaikki varmasti haluavat kuntaan oman uimahallin, mutta sitä ei voida toteuttaa mihin hintaan tahansa. Poliittisilla päättäjillä on nyt vastuu siitä, että kuntalaisten verorahat käytetään tehokkaasti.

Valtuusto on sitoutunut maltilliseen menokasvuun, jonka raameihin tämä hanke ei täysin mahdu. Toisessa vaakakupissa on kuitenkin tärkeä investointi kuntalaisten hyvinvointiin. Kuntapoliitikkojen ja viranhaltijoiden tulee siksi olla erityisen tarkkana siitä millaisin taloudellisin reunaehdoin uimahalli-kylpylän käytännön toteutusta edistetään resursseiltaan hyvin tiukassa kuntataloudessa.

Nyt perustettavan kiinteistöyhtiön on määrä lähteä seuraavaksi kartoittamaan uimahalli-kylpylään kumppania, joka tulee vastaamaan laitoksen käytännön pyörittämisestä. Me kokoomusryhmässä katsomme, että tuon operaattorin valinnassa tulee kiinnittää erityistä huomiota pitkän tähtäimen kannattavuuteen, jotta uimahalli-kylpylän taloudellisesti kestävä toiminta on varmistettu pitkälle tulevaisuuteen. Ellei sopivaa kumppania löydetä, tulee hankkeesta luopua.

Ideapark on maan suurin kauppakeskus ja matkailukohde, jonne tullaan satojen kilometrien päästä. Uimahalli-kylpylä ja sen kanssa samassa yhteydessä oleva kauppakeskus ravintoloineen tukevat vahvasti toisiaan, puhumattakaan alueelle mahdollisesti tulevasta hotellista. Tämä yhdistelmä tukee vahvasti Lempäälään suuntautuvaa matkailua ja siten myös työllisyyttä ja eurojen jäämistä alueelle.

Optimitilanteessa kuntalaiset saavat uimahalli-kylpylän, turistit saavat uuden matkailukohteen ja Lempäälä saa yrittäjyyttä, turisteja ja veroeuroja. Puhumattakaan liikunnan mukanaan tuomista sosiaali- ja terveydenhuollon säästöistä. Tänään tuolle kaikelle on määrä antaa alkusysäys. Arvon puheenjohtaja ja valtuutetut, kokoomuksen valtuustoryhmä kannattaa esitystä uimahalli-kylpylähankkeen käynnistämiseksi.

Talouden perusteet opetettava koulussa

500 000 suomalaista on ulosotossa ja 386 700 suomalaisella on merkintä maksuhäiriöstä. Määrät ovat olleet jo vuosia kasvussa, mikä on erittäin huolestuttavaa. Suuri joukko suomalaisia on vaarassa pudota yhteiskunnan kelkasta, koska maksuhäiriön myötä elämä vaikeutuu monin tavoin vuokrasopimuksesta aina työpaikan ja puhelinliittymän saamiseen. Syitä tilanteeseen on monia, mutta suurin lienee heikko talouden perusteiden osaaminen. Koulujen pitäisi antaa jokaiselle samat eväät oman talouden hallintaan, mutta näin ei käytännössä ole.

Taloustaitojen opetus on monin paikoin retuperällä. Jopa koulukohtaiset erot taloustaitojen opetuksessa ovat suuria, koska pedagoginen harkintavalta antaa opettajille mahdollisuuden ohittaa kokonaiseen aihealueen pikavauhdilla. Uudessa opetussuunnitelmassa talouden osuutta on hieman lisätty, mutta ei riittävällä laajuudella. Oman talouden hallinta on jokaiselle tärkeä perustaito, mutta siihen ei kiinnitetä vieläkään tarpeeksi huomiota. Seurauksena on velkakierteitä, ulosottoja ja maksuhäiriöitä, mutta myös niistä johtuvia mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Euron sijoitus koulujen talousopetukseen voisi säästää yhteiskunnalle sata euroa loppupäästä. Taloutta sekin.

Pirkanmaan Yrittäjä -lehti 28.1.2020.

Nuoret ja Talous TAT kysyi asiasta taannoin opettajilta ja oppilailta. Tulokset olivat pysäyttäviä. Oppilaista 90 prosenttia halusi koulun opettavan taloustaitoja, mutta vain 20 prosenttia piti koulun tarjoamia valmiuksia riittävinä. Opettajista 94 prosenttia piti taloustaitojen opetusta tärkeänä, mutta vain kolmannes piti koulujen antamia valmiuksia riittävinä. Opettajista 76 prosenttia katsoi, että taloustaitojen opetuksen tulisi olla pakollista kaikilla kouluasteilla, eli alakoulusta lähtien. Niin ikään huomionarvoista oli, että 71 prosenttia opettajista katsoi hallitsevansa riittävät tiedot taloudesta sen opettamiseksi, mutta vain 14 prosenttia kertoi osaamisensa perustuvan opettajankoulutukseen. Opettajien talouskoulutusta tulee siis kehittää merkittävästi, jotta he kaikki saavat tarvittavat tiedot opetukseen.

Pirkanmaalla on tehty paljon erinomaista työtä talousopetuksen parissa. Tampereen Yrityskylä on siitä hyvä esimerkki, kuten myös yrittäjyyskasvatuksen suosio. Lisäksi Lempäälän Hakkarin koulu on menestynyt upeasti taloustaitojen kilpailuissa sekä Suomessa että maailmalla, joten positiivisia esimerkkejä kyllä löytyy.

Tein viime vuonna Elias Rautakorven kanssa kansalaisaloitteen, jossa esitimme taloustietoa uudeksi oppiaineeksi. Halusimme varmistaa, että jokainen nuori saisi koulusta samanlaiset taidot, oli kyse sitten osamaksuista, pikavipeistä tai asuntolainoista. Kotien ja perheiden varaan taloustaitojen oppimista ei voida asettaa, sillä niiden lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Kasvava ongelma tulisi ratkaista siten, että kouluissa panostetaan taloustaitojen opetukseen jokaisella kouluasteella ja kaikissa soveltuvissa aineissa. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota kaikille oppilaille riittävät perustiedot oman talouden hallintaan. Sitä on mahdollisuuksien tasa-arvo.

Jocka Träskbäck
yrittäjä ja valtuutettu (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Pirkanmaan Yrittäjät -lehden vieraskynä-osastolla 28. tammikuuta 2020.

10-vuotias teki biisin koulukiusaamisesta – tämä jokaisen koululaisen tulisi kuulla

Entisenä koulukiusattuna olen pyrkinyt pitämään koulukiusaamisen vastaisten kampanjoiden lippua korkealla aina kun mahdollista, sillä ongelma on edelleen todella vakava ja akuutti yhteiskunnan monista ponnisteluista huolimatta. Kirjoitin taannoin Turun Sanomissa miten kiusaamisesta puhuminen voi olla jopa uhrien vähättelyä, koska kyse on todellisuudessa usein rikoksista, kuten pahoinpitelyistä, vahingonteoista, varkauksista ja kunnianloukkauksista. Lue koko kirjoitus tästä. Sittemmin kirjoitin Tamperelainen-lehdessä miten kiusaajien paapomisen täytyy loppua, sillä kiusaajan tulee tarvittaessa vaihtaa koulua. Ei kiusatun. Nyt erittäin tärkeää aihetta käsitellään koululaisen uudessa kappaleessa.

Tuusulalainen koululainen on päättänyt kantaa oman kortensa kiusaamisen vastaisen työn kekoon, sillä hän on julkaissut aiheeseen liittyvän kappaleen. Anonyyminä pysyttelevän koululaisen, artistinimeltään Nameless J, kappaleen nimi on Astetta kovempi jätkä. Siinä Nameless J riimittelee osuvasti millaisilla ilkeillä sanoilla ja aiheilla lapsia koulujen pihoilla nykyisin kiusataan ja miten joitain kiusattuja ei enää kutsuta esimerkiksi synttäreille. Kiusaamiseen voidaan käyttää monia asioita, kuten vaatteita, puhetapaa tai perheen edullista autoa. Oli tapa mikä tahansa, ei kiusaamista voida koskaan perustella.

Kappaleessa valaistaan myös hieman niitä tuntemuksia, joita kiulukiusattu joutuu kokemaan. Esimerkiksi kouluun meneminen voi usein pelottaa. Tuusulassa sijaitseva Paijalan koulu jakoi videon heti tuoreeltaan verkkosivuillaan. Katso kappaleen musiikkivideo tästä yläpuolelta tai kuuntele kappale Spotifystä. On hienoa nähdä, että Astetta kovempi jätkä on nopeasti muodostunut nopeasti hitiksi, sillä se on saanut jo kymmeniätuhansia kuuntelukertoja. Tämä kappale jokaisen koululaisen pitäisi kuulla.

Tänään juhlitaan! 20 vuotta täyteen verkkomedia-alan yrittäjänä

Tänään 20. tammikuuta 2020 on juhlapäivä. Tänään tulee nimittäin kuluneeksi päivälleen 20 vuotta siitä, kun aloitin verkkomedia-alan yrittäjänä ja perustin ensimmäisen verkkomediani. Olin koodannut verkkosivustoja vuodesta 1993 lähtien lähinnä itselleni ja vuonna 1994 perustamani toiminimen kautta muutamille yrityksille, mutta yritysten www-kotisivut eivät olleet vielä varsinaisia verkkomedioita. Vuoden 1999 lopulla Espanjassa matkaoppaana asuessani sain vahvan vision siitä, että internetillä tulisi vielä olemaan hyvin merkittävä rooli media-alalla. Samalla sain ajatuksen yhdistää oman osaamiseni koodarina ja toimittajana toisiinsa. Otin saman tien lopputilin ja palasin Suomen toteuttamaan visiotani. Nyt siitä on kulunut tasan 20 vuotta.

1990-luku oli yrittäjyyden ja työelämän kannalta äärimmäisen vilkasta aikaa (lue koko tarina tästä), kunnes tammikuussa 2000 alkoi hieman stabiilimpi vaihe. Tuolloin verkossa ei ollut kovin monia medioita, mutta eipä ollut vielä lukijoitakaan. Siksi verkkomedioiden pyörittäminen täytyi rahoittaa tekemällä niin sanottuja oikeita töitä. Viime vuonna tuli täyteen 25 vuotta yrittäjänä, jolloin kirjoitin auki yrittäjäurani tärkeimpiä vaiheita. Nyt voinkin kätevästi lainata tuota jo kertaalleen kirjoittamaani tekstiä kahden vuosikymmenen takaisista tapahtumista.

”Teneriffalla minulla oli kuitenkin aikaa pohtia mitä haluaisin tehdä isona. Ja löysinkin oikean ratkaisun. Tiesin a) osaavani tehdä nettisivuja ja b) olin työskennellyt pitkään viihdealan toimittajana. Lisäksi minulla oli vahva tunne siitä, että internet tulisi vielä joskus olemaan markittävä tekijä media-alalla. Niinpä sain ajatuksen yhdistää nämä kaksi osaamisaluetta ja perustaa Suomeen viihdealan verkkomedian.”

”Irtisanouduin matkaoppaan työstäni ja parin viikon päästä olin jo Suomessa. Heti palattuani ryhdyin suunnittelemaan verkkoon lifestyle- ja viihdemediaa, jonka päädyin aluksi tekemään yhdessä tamperelaisen Opasmedian kanssa. Verkkomedian nimeksi tuli aluksi Pop-opas.com, mutta se tunnetaan nykyisin nimellä Stara. 20. tammikuuta 2000 rekisteröin verkkotunnuksen Etuovi.net, josta tuli webhotelli, verkkosivujen nettiportaali ja verkkomedia.”

Stara® ja Etuovi® -verkkopalveluni saivat siis alkunsa 20 vuotta sitten. Verkkomedioissa ei mainosrahaa vielä tuolloin liikkunut, joten tein vielä vuosien ajan verkkosivustoja muun muassa Yleisradiolle ja Suomen tietotoimistolle sekä työskentelin muun muassa Poliisi-tv:n toimittajana ja Matkalla Suomessa -ohjelman juontajana. Päivisin tein televisiota, illat soitin yökerhoissa levyjä ja koodasin. Lopulta vuonna 2006 myös Suomessa alettiin viimein herätä nettimainontaan, minkä myötä pystyin lopulta keskittymään täysipainoisesti verkkomedioiden tekemiseen. Staran ensimmäinen varsinainen maksettu mainoskampanja oli vuonna 2006 Sunrise Avenue -yhtyeen esikoissinglen viikon banneri, josta maksettiin huimat 50 euroa. Sittemmin hinnat ovat onneksi hieman nousseet.

20 vuotta sitten perustamistani verkkosivustoista Etuovi® on nykyisin osa Alma Mediaa, joskin monien hyvin mielenkiintoisten käänteiden jälkeen. Stara® puolestaan nousi maamme suurimmaksi mediakonserneista riippumattomaksi lifestyle- ja viihdealan verkkomediaksi. Vuosien varrella Staran toimitus on tehnyt ansiokasta pioneerityötä muun muassa podcastien ja 360-videoiden parissa. Nykyisin Staralla on reilut miljoona eri lukijaa kuukaudessa ja toimituksemme sijaitsee Tampereen Kehräsaaressa. Koko 25 vuoden yrittäjätarinani voit lukea tästä linkistä.

Tänään ajattelin avata pullon kuohuvaa, jonka omistan kuluneille kahdelle vuosikymmenelle verkkomedioiden parissa. 20 vuodessa paljon on sattunut ja tapahtunut, ja riskejä on otettu enemmän kuin yhden ihmisen pitäisi koskaan joutua ottamaan. Jälkikäteen voin kuitenkin sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois. Hektisimpien vuosien unettomat yöt kylläkin. Kokemuksia ei saada, niitä hankitaan.

Kiitos jokaiselle, jotka olette olleet tavalla tai toisella tukemassa minua tällä taipaleella. Te olette mahdollistaneet kaiken tämän. Nostan teille tänään maljan.

Ideologinen autovastaisuus näivettää Tampereen keskustaa

Tampereella on ollut jo yli viiden vuoden ajan käynnissä yksityisautojen vastainen liike, joka on aiheuttanut tähän mennessä paljon vahinkoa keskustan yrityksille ja elinvoimalle. Vuonna 2014 käynnistynyt autovastainen kampanja alkoi jo vuosia ennen ratikkapäätöstä, joten pelkästään ratikkaa tilanteesta on turha syyttää. Kyse on nimittäin laajemmasta ideologisesta autovastaisuudesta, joka on ollut alusta saakka vihreän liikkeen ytimessä ja päässyt lopulta soluttautumaan tamperelaisen päätöksenteon ytimeen.

Keskustan elinvoima näyttää olevan Tampereella ainoastaan sivuseikka, sillä kaupunkipolitiikan päätavoitteena on ollut viime aikoina yksityisautoilun estäminen kaikin keinoin. Hämeenkadun sulkeminen yksityisautoilta kesäkuussa 2014 aloitti tapahtumasarjan, jolla ostovoimaiset asiakkaat ajettiin pois Hämeenkadun ympäristöstä. Ratikan on määrä aloittaa liikennöinti 2021, eli seitsemän vuoden näivettämisen jälkeen. Toivoa sopii, että ratikka toisi keskustaan viimein takaisin ostovoimaa ja asiakasvirtoja. Mitään takeita siitä ei ole, mutta meidän kaikkien sopii toivoa keskustan palautumista entiseen asemaansa. Pidetään siis yhdessä peukkuja. Lienee kuitenkin liikaa toivottu, että Hämeenkadulta jo lähteneet kauppajätit palaisivat nopeasti takaisin.

LUE MYÖS: Yrittäjät jättävät uppoavan keskustan Tampereella (17.2.2015)

Hämeenkadun vähittäiskaupan alasajon jälkeen autovastainen liike huomasi, että he voivat seuraavaksi käyttää Ratapihankadun purkukuntoista rötisköä, niin sanottua tavara-asemaa, ideologisen tavoitteensa välineenä. Vuosikymmeniä tyhjäkäytöllä maisemaa rumentamassa seissyt kivikasa olikin yhtäkkiä suojelemisen arvoinen, mutta vain sen autoilulle aiheuttaman haitan ansiosta. Mitään todellista arvoa tönöllä ei ole koskaan ollut. Asuin itse aivan tavara-aseman naapurissa 15 vuoden ajan, eikä kukaan tuolloin vaatinut sen pelastamista, kunnes rakennuksesta tuli sattumalta kaupunkipolitiikan vihreä pelinappula. Nyt vakavissa talousvaikeuksissa oleva kaupunki polttaa useita miljoonia euroja tuon rötiskön siirtämiseen. Rahat käytetään siis homeisen kivikasan siirtoon sen sijaan, että niillä olisi palkattu esimerkiksi opettajia tai lastenpsykiatreja. Varsinainen arvopohja.

”Tammelantorille parkkipaikkojen menettäminen olisi kuolinisku.”
– torikauppias Mauno Laihonen 15.1.2020

Nyt Tamperelainen uutisoi, että Tampereen kaupungin jopoväki on valinnut seuraavaksi uhrikseen legendaarisen Tammelantorin, joka on yksi koko Suomen tunnetuimmista toreista. Ensin autoilijoiden merkittävä ostovoima ajettiin pois ydinkeskustasta ja nyt aivan sama hanke on menossa Tammelassa. Joku on nimittäin saanut yllättäen ja vastoin aiemmin luvattua päähänsä poistaa jo vuoden 2020 aikana Tammelantorin kadunvarsien 61 parkkipaikasta 50, jolloin jäljelle jäisi vain 11 parkkipaikkaa. Hämeenkadun parkkipaikkojen poistamisen ymmärsin, koska suoraan kadun alle tuli Hämpin Parkki. Tammelantorin tilanne on kuitenkin täysin toinen, koska vaihtoehtoista pysäköintiä alueella ei ole. Yhtään perusteltua ja kriittisen tarkastelun kestävää syytä alueen parkkipaikkojen poistamiselle ei siis ole olemassa. Pinninkatu ei ole koskaan ollut merkittävä pyöräreitti, mutta nyt parkkipaikat ollaan siitä huolimatta vaihtamassa pyöräbaanoiksi.

Tampere on saanut tartunnan Helsingissä jylläävästä viherviruksesta, jonka näkyviin oireisiin lukeutuu yksityisautoilun estäminen huolimatta terveestä järjestä, näivettyvästä elinvoimasta ja veronmaksajille koituvista kustannuksista. Ensin Tampereella ideologisen autovastaisuuden alttarille uhrattiin Hämeenkatu ympäristöineen, ja seuraava uhri on Tammelantori.

LUE MYÖS: Hämeenkatu näivettyi – autoileva ostovoima siirtyi kauppakeskuksiin (14.11.2019)

Muutin Tammelaan vuonna 1996 ja asuin jo pelkästään Pinninkadulla 15 vuoden ajan yhteen menoon. Olen edelleen mukana siellä sijaitsevassa taloyhtiössä, joten olen seurannut tarkasti Tammelan kehitystä jo vuosikymmenien ajan. Viime vuodet tiiviisti myös Viiden tähden keskusta ja Pinnin pihat -hankkeita, joista varsinkin ensin mainittu on todella hieno hanke. Tähän saakka Tammelan alueen asukkaille on kerrottu, että Tammelantorin ympäristön parkkipaikat poistuvat vasta maanalaisen toriparkin valmistumisen myötä. Silloin parkkipaikkojen vähentäminen onkin mielestäni perusteltua. Tammelantorin kadunvarsien pysäköintipaikat ovat tärkeitä monille asiakkaille, sillä kaikki eivät kulje bussilla tai jopolla. Parkkipaikkojen poistaminen ilman vaihtoehtoista pysäköintiä olisi siten kaupungilta omaan polveen puukottamista.

Porissa päätettiin viime viikolla muuttaa pysäköinti kauppatoria ympäröivillä kaduilla maksuttomaksi. Syykin oli vanha tuttu: ”Elinvoimaisuuden vahvistamiseksi keskusta-alueella on mahdollista toteuttaa myös aikarajoitettua lyhytaikaista pysäköintiä.” Pysäköinnin helpottaminen vahvistaa siis elinvoimaa. Jopoa ei kannata keksiä aina uudelleen.

Nyt Tampereella täytyy ottaa järki käteen, ettei Tammelantorin elinvoimalle käy yhtä huonosti kuin Hämeenkadulle kävi. Pinninkadun pysäköintipaikat voidaan toki poistaa, mutta vasta Tammelantorin pysäköintilaitoksen jo valmistuttua. Näin alueen asukkaille on aiemmin kerrottu ja niin täytyy myös käytännössä toimia. Tammelantori on osa upeaa Viiden tähden keskusta -hanketta, jossa Tampereen ydinkeskusta siirtyy hiljalleen kosken itäpuolelta länsipuolelle Tullin alueelle. Pyöräbaanat voivat siis hyvin odottaa kunnes toriparkki on valmis.

Ostovoima liikkuu autolla, ei Jopolla.