Julkaistu

Anne Berner kaahasi päin seinää – unohti käsijarrun

Viime päivinä on puhuttu paljon ministeri Bernerin esityksestä väylien ja liikenteen tulevaisuudesta. Kyseessä oli vain ja ainoastaan esitys, jonka esittelyssä Bernerillä tosin lähti vähän mopo käsistä. Kukaan ei ole toistaiseksi poistamassa autoveroa tai laskemassa ajoneuvoveroa tai polttoaineveroa, vaikka esityksestä sellaisen kuvan saikin. Pääministeri Sipilä pitää ehdotusta rohkeana ja pyytää tutustumaan siihen tarkemmin ennen tyrmäystä. Olen itse sitä mieltä, että tiedotustilaisuudessa selvisi aivan tarpeeksi suunnitelman täydelliseen tyrmäykseen. Tässä muutama mieleeni jäänyt ongelmallinen seikka.

1. Esityksessä ei huomioida mitenkään jo maksettuja autoveroja, eli siinä pyritään rahastamaan autovero kahteen kertaan niiltä, jotka ovat viime aikoina ostaneet uuden auton.

2. Bernerin vapaaehtoiseksi väittämä GPS-seuranta on todellisuudessa pakollinen, koska seurannasta vapautuminen onnistuu ainoastaan maksamalla enemmän (silloin kun ajokilometrejä kertyy vähän). Se ei ole vapaaehtoisuutta.

3. Bernerin väite siitä, että tienkäyttäjien maksut laskevat on valhetta. Tai siis muunnellun totuuden esittämistä. Pääministeri Sipilä kirjoittaa blogissaan, että ”Toteutuessaan selvitys toisi uusien avautuvien liiketoimintamallien avulla merkittävästi lisää euroja väyläverkon investointeihin.” Lisäraha väyläinvestointeihin tulee tietenkin tien käyttäjiltä, sillä tuskin Lidl ostaa mainostilaa moottoritien pinnasta. Toisin sanoen keskimäärin autoilijat joutuvat maksamaan enemmän kuin nyt. Liikenteen verotulojen allokoinnista kohdassa 4.

4. Väyläyhtiön perustaminen ei ole tarpeellista, vaan ainoastaan Bernerin ja Sipilän välietappi suomalaisten veroeuroilla maksamien väylien yksityistämiseen ja myymiseen ulkomaille Carunan ja Digitan tavoin. Tilanne ja tulos olisivat samat kuin kusisi housuun talvella. Liikenteestä saatavat verotulot voitaisiin jo nyt poliittisella päätöksellä ohjata väylien parantamiseen ja korjausvelan lyhentämiseen, mikäli hallitus sitä haluaisi. Täysin sama tehtiin jo vuosia sitten YLE-verossa, joten Bernerin puheet verotulojen korvamerkinnän mahdottomuudesta ovat täyttä paskaa. Siitä hän tosin jäi kiinni jo tiedotustilaisuudessa.

5. Tähän saakka Sipilän hallitus on juhlapuheissaan väittänyt edistävänsä vihreää liikennettä ja sähköautoihin siirtymistä. Tämä Bernerin esitys haistatti kuitenkin pitkät tälle tavoitteelle. Tarkistin eilen Trafin (tosin virheellisestä laskurista), että minun sähköautoni juoksevat verokulut putoaisivat kyllä noin 200 euroa vuodessa, mutta autoveron poistuessa bensa-autot saisivat merkittävän kilpailuedun suhteessa sähköautoihin. Miksi suomalaiset ostaisivat jatkossa sähköautoja, jos niistä saatavat veroedut katoaisivat kuin kusi lumeen Bernerin uudistuksessa? Hallituskauden alussa oli puhetta autoedun poistamisesta sähköautoilta. Taisi sekin jäädä juhapuheisiin*.

Summa summarum: Berner maksoi 330 000 euroa konsulteille ja sai aikaiseksi – aivan totta – rohkean esityksen. Olisi kuitenkin voinut kuvitella, että tuolla rahalla olisi saanut konsulteilta loppuun saakka mietityn lopputuloksen. Ei saanut. Sen sijaan autokauppa pysähtyi kuin seinään ja autokauppojen markkinointipanostukset muuttuivat lyhyellä tähtäimellä hukkaan heitetyksi rahaksi. Voisin laatia vastaavan esityksen vaikkapa lentoliikenteen uudistamisesta vaivaisella 250.000 eurolla.

Autovero olisi pitänyt poistaa jo vuosikymmeniä sitten ja toivottavasti se poistetaan mahdollisimman pian, koska vain siten Suomen autokanta saadaan nykyistä terveemmäksi. Todellinen muutos täytyy kuitenkin hoitaa merkittävästi fiksummin kuin Bernerin juosten kustussa esityksessä. Sellaisen esityksen ehtii hyvin laatia vielä kuluvan hallituskauden aikana, ellei uusia eduskuntavaaleja järjestetä jo tänä vuonna. Ei sekään skenaario enää kaukana ole.

Julkaistu

Tänään on synttärit!

Päivälleen 17 vuotta sitten olin juuri muuttanut Teneriffalta takaisin Suomeen saatuani Espanjan auringon alla vision internetin kasvusta media-alustana ja idean viihdealan verkkomedian perustamisesta Suomeen. Irtisanouduin heti ja otin ensimmäisen mahdollisen lennon kotimaahan.

Saavuttuani koodasin verkkosivuston ja rekisteröin 20.1.2000 Pop-opas.com -domainin, joka muuttui vuonna 2003 Stara-verkkomediaksi. Tuolloin vanhojen mediatalojen väki tyytyi avoimesti naureskelemaan verkkomedialle, koska eihän internetissä mitään bisnestä voisi tehdä. Kallis harrastus ainoastaan.

Vähättely jatkui vuoteen 2007 saakka, jolloin Stara nousi viihdealan verkkomedioiden markkinajohtajaksi. Sen jälkeen ei enää juuri naureskeltu, mutta median murros yllätti silti mediatalot pitkälle 2010-luvulle saakka. Nykyisin Stara on Suomen suurin viihde- ja lifestyle -verkkomedia.

Staran (esiasteen) synttäripäivän kunniaksi kiitos kaikille matkan varrella mukana olleille, toimittajille, tekniikalle, yhteistyökumppaneille, levy- ja elokuvayhtiöille, mainostajille ja mainosmyyjille sekä kaikkein suurin kiitos kaikille ziljoonille lukijoille, jotka kuluttavat päivittäisen Stara-annoksensa.

PS: Kirjoitin pari vuotta sitten silloin 20 vuotta kestäneen yrittäjäurani välitilinpäätöksen, jossa avasin hieman nykytilanteeseen johtanutta ketjureaktiota. Päivitetty versio tuosta ilmestynee elokuussa 2019, kun 25 vuotta yrittäjänä tulee täyteen.

Julkaistu

Viro-Suomi veromaaottelu 6-0

Virossa yhteisövero on nyt 0% ja osinkovero on pian 14%. Suomessa yhteisövero on 20% ja osinkovero on 30%/34%*. Samaan aikaan Suomen Kuvalehti uutisoi miten Viro on ohittamassa Suomen kehityksessä, startupeissa ja jopa koululaisten Pisa-tutkimuksessa.

Viime viikolla uutisoitiin myös, että Suomessa yhteisöveron lasku on selvästi nostanut verotuloja, vaikka oppositio väitti (tietenkin perusteettomasti) veronlaskun tulevan Suomelle kalliiksi. Ei tullut. Seuraavissa eduskuntavaaleissa – ehkä jo tänä vuonna – olisi paikallaan äänestää Arkadianmäelle sellainen ryhmä, joka osaa ottaa pään pois perseestä ja ryhtyä aidosti nostamaan Suomen kansainvälistä kilpailukykyä ilman naurettavia kiky-farsseja.

Disclaimerina todettakoon, että Suomessa on toki EU-keskiarvoa alhaisempi yhteisövero jo nyt. Jos tänne halutaan kuitenkin houkutella kansainvälisiä yrityksiä Viron nenän edestä ja jos yhteisöveron tuloja halutaan nostaa entisestään, osinkoverotusta järkeistää sekä investointeja ja työllisyyttä kasvattaa, niin Viron veromalli tulisi ottaa käyttöön vähintään sovellettuna.

*) Siltä osin kuin ovat Suomessa veronalaisia. Täytyy muistaa myös 8 % sääntö 150 000 euroon saakka sekä 75% ja 85% säännöt. Sekavaa ja monimutkaista siis toisin kuin Virossa.

Julkaistu

Valeuutinen. Mikä se on?

Oliko Iltalehden uutinen laissa olevasta lakupiippujen 18 vuoden ikärajasta valeuutinen? Entä Helsingin Sanomien artikkeli, jonka mukaan Malmössä on kaikki hyvin? Tai Verkkouutisten artikkeli, jonka mukaan SDP ajaa yrittäjien asiaa? Tai Staran artikkeli, jonka mukaan pikkupoika menehtyi Joulupukin syliin? Tai Aamulehden artikkeli, jonka mukaan Blockfesteillä oli tapahtunut puukotus ja kymmeniä pahoinpitelyjä?

Kaikki tiedämme, että virheelliset ja valheelliset uutiset pitäisi jättää omaan arvoonsa. Mutta missä menee valeuutisen raja? Onko huolimattomuuden vuoksi tai väärien lähtötietojen perusteella tehty virheellinen uutinen valeuutinen? Vai kenties ainoastaan tietoisesti tehty valheellinen uutinen? Entä miten kolmas ulkomaalainen osapuoli kykenee erottamaan nuo kaksi toisistaan, koska virheellisiä uutisia julkaisevat ja levittävät joskus kaikki maailman mediat ja uutistoimistot YLE, CNN ja BBC mukaanlukien.

”Saksassa aloitetaan käytäntö, jossa Facebookin käyttäjä voi raportoida valeuutiseksi epäilemänsä raportin ulkopuoliselle faktantarkistajalle. Jos tarkastaja toteaa jutun valheelliseksi, se merkitään Facebookissa ”kiistanalaiseksi”. Facebookin käyttäjät saavat varoituksen, jos aikovat jakaa varoitusmerkillä merkityn jutun. Facebookin algoritmi ei myöskään nosta tällaisia juttuja esiin.”
– HS 15.1.2017

Amerikkalainen mediakonserni Facebook aikoo siis ryhtyä saksalaisten viranomaisten määräyksestä sensuroimaan valeuutisia Saksan lähestyvien vaalien alla. Kuka viime kädessä ratkaisee mitä sensuroidaan ja mitä ei sensuroida? Kuka määrittelee minkä toimittajan ääni pääsee jakoon miljoonille ihmisille ja miksi juuri se?

Kenelle ollaan nyt antamassa avaimet ihmisten poliittisten mielipiteiden muokkaamiseen sosiaalisessa mediassa? Facebookilla ei nimittäin ole Julkisen sanan neuvostoa, joka käsittelisi asiat ja päättäisi oman näkemyksensä. Mainittu ulkopuolinen faktantarkistaja voi tarkoittaa aivan mitä tahansa niin kauan kuin henkilöllisyyttä ja mahdollisia poliittisia taustoja ei tiedetä.

Nyt on jo osoitettu, että Facebookissa leviävät uutiset muokkaavat ihmisten mielipiteitä vahvasti myös poliittisesti. Eikä vähiten Trumpin tapauksessa, sillä hänen väitetään nousseen presidentiksi sosiaalisessa mediassa levinneiden valeuutisten avulla, ja nyt hän itse haukkuu uutismedioita CNN mukaanlukien nimenomaan valeuutisten levittämisestä.

Pidän tietenkin hyvänä asiana, että valeuutisille pyritään tekemään jotain. Mutta mitä ja miten se hoidetaan aiheuttaa nyt mielestäni erittäin relevantteja ja vakavia kysymyksiä, joihin ainakaan minulla ei ole vastausta. Toivottavasti joku muu tietää. Facebookissa uutisten ja valeuutisten rajan määrittävä taho tulee olemaan 2000-luvun presidentintekijä.

Julkaistu

Satakunnankadulla ruuhkaa, ei ruuhkaa, ruuhkaa, ei ruuhkaa

Rakkaat tamperelaiset, kertokaa minulle onko Satakunnankadulla ollut ruuhkia Rantatunnelin valmistuttua vai eikö ole ollut ruuhkia. Minusta on jokseenkin hämmentävää seurata eräiden tamperelaisten poliitikoiden touhuja. Nimeltä mainitsemattoman ryhmän valtuustoryhmän varapuheenjohtaja julisti tänään Aamulehdessä, että Hämeenkadun avaaminen ei riitä pienentämään Satankunnankadun valtavia ruuhkia. Samaan aikaan saman ryhmän kaupunginvaltuutettu julistaa kuitenkin somessa valokuvien kera, että Satakunnankadulla ei ole ollut ruuhkia edes pahimpaan ruuhka-aikaan.

Satakunnankadun täydellistä ruuhkattomuutta tosin kampanjoitiin ennen päätöstä Hämeenkadun avaamisesta, ja ruuhkaisuutta sen sijaan nyt avaamispäätöksen jälkeen. Jos kumpaakin herraa uskotaan – mikä on tietenkin asiallista – niin ryhmän mukaan Satakunnankadulla ei ollut ruuhkia Rantatunnelin valmistumisen jälleen, kunnes Hämeenkadun avauspäätöksen yhteydessä Satakunnankatu onkin yllättäen ruuhkautunut niin pahasti, ettei edes Hämeenkadun avaaminen enää riitä ruuhkien purkamiseen.

”Tältä näyttää Satakunnakadun ja Lapintien risteys torstaina klo 16.32 kun se on ”ihan tukossa”.”
– Facebook 29.12.2016

”Sama tilanne taas noin 16.15. Ei tietoakaan ruuhkasta. Ilmeisesti edelleen kaikki lomalla.”
– Facebook 4.1.2017

”Jos Satakunnankadulta lähtee 500–1000 autoa, se ei poista ruuhkia. Näin pienen vaikutuksen takia koko Hämeenkatu tulee täyteen tietyöautoja.”
– Aamulehti 11.1.2017

Melko erikoinen ruuhka, kun se tulee ja menee aivan kulloisenkin päivän poliittisen agendan mukaisesti. Elämme mielenkiintoisia aikoja.

Julkaistu

Jocka Träskbäck Alona TV:n haastattelussa

Kävin äskettäin jutustelemassa yrittäjyydestä ja elämästä AlonaTV:n haastattelussa, jonka valmis video on nyt julkaistu verkossa. Keskustelimme Alonan kanssa erityisesti historiastani ja siitä miten olen päätynyt nykyiseen tilanteeseen. Toivottavasti viihdyt videon parissa.

Julkaistu

Saara Aalto ja myöhäisherännäisyys

Viime päivinä olen törmännyt lukuisia kertoja kirjoituksiin, joiden mukaan suomalaisten pitäisi jostain syystä hävetä sitä, että Saara Aalto ei noussut supertähdeksi jo yrittäessään tehdä uraa kotimaassaan vuosikausien ajan. Saaran faniksi ryhtymistä vasta X Factor -menestyksen myötä pidetään monien mielestä jotenkin nolona. Varsinkin näin X Factorin finaalipäivänä näitä kirjoituksia tuntuu olevan Facebook pullollaan. Asiasta on kirjoitettu sosiaalisen median lisäksi myös kolumneja, joten tilanne selvästi kalvaa monia.

Olen itse seurannut Saaran uraa työkseni Staran päätoimittajana vuodesta 2012 saakka ja ihastellut julkisesti esimerkiksi hänen taannoista Kiinan valloitustaan. Varsinainen fani minusta tuli kuitenkin vasta X Factorin huumaavan upeiden esitysten myötä. Olenko minä siksi huonompi Saaran fani kuin joku muu? Mielestäni en ole. On nimittäin hipsterimäistä ajatella, että jotain artistia pitäisi seurata hänen ensimmäisestä demostaan (kärjistys) saakka voidakseen fanittaa häntä katu-uskottavammin. Jokainen ihminen saa täysin vapaasti itse päättää koska ja millä perusteilla jotain artistia ryhtyy fanittamaan. Ei fanitusta kukaan muu voi määritellä, saati väittää myöhäisherännäistä fanitusta noloksi tai tuntea siitä jopa myötähäpeää.

Artisteja saa fanittaa juuri silloin kun se itselle sopii.

Saara Aalto ei lyönyt itseään läpi Suomessa, mutta ei se ollut suomalaisten tai Saaran syytä. Hänen materiaalinsa nyt ei vaan sattunut olemaan sopivaa menestyäkseen Suomessa. Chisu mokasi taannoin haukkuessaan suomalaisten musiikkimaun, kun hänen uusi musiikkinsa ei noussutkaan listoille. Saara ei alentunut tuollaiseen, vaan jatkoi omaa puurtamistaan vuosien ajan. Se on minusta hatunnoston paikka, sillä hän jaksoi uskoa unelmaansa ja etsi uusia keinoja toteuttaa itseään levyttämällä mm. kiinaksi Kiinassa. Jo se osoitti, että kyseessä on ainutlaatuinen lahjakkuus. Suurilla lahjakkuuksilla on taipumus nousta tähdeksi, ja mutkat matkan varrella tuovat usein vain lisää intohimoa ja halua menestyä.

Saara Aaltoa hänen laulu-uransa aivan alusta saakka fanittaneita ihmisiä on olemassa arviolta parikymmentä, ja he ovat luonnollisesti vain hänen perhettään ja lapsuuden ystäviään. Kuulutko sinä tuohon Saaraa alusta saakka fanittaneiden katu-uskottavaan joukkoon? Tuskin, mutta ei sinun tarvitsekaan, koska Saaraa ja kaikkia muitakin artisteja saa fanittaa juuri silloin kun se itselle sopii ja silloin kun artisti tuntuu itsestä hyvältä. Saara on jo nyt yksi kaikkien aikojen suosituimmista suomalaisista poptähdistä maailmalla, ja hän on uskomattomalla lahjakkuudellaan ja kovalla työllään ansainnut jokaisen fanin riippumatta siitä koska fanitus on alkanut.

Go Saara, Go!

PS: Staran haastattelussa vuonna 2012 Saara iloitsi siitä, ettei hän voittanut The Voice of Finlandia, koska kakkossija oli hänelle parempi kuin voitto. Tänään voi mahdollisesti käydä samoin, mutta Saara on jo nyt joka tapauksessa voittaja riippumatta X Factorin tämän illan superfinaalin sijoituksesta. Suomella on uusi supertähti, jota jokainen saa fanittaa vapaasti.

Julkaistu

Lapset ravintolassa – uhka vai mahdollisuus?

Lapset ravintolassa. Tästä on riittänyt tänään somekeskustelua. Minusta ravintola saa valita vapaasti asiakkaansa ja olla ottamassa lapsia asiakkaaksi niin halutessaan, ja myös tällaisen ravintolan asiakkailla on niin ikään oikeus ruokailla rauhassa ilman huutavia ja jaloissa ryntäileviä lapsia saati ilman kakkavaippojen vaihtamista naapuripöydässä.

Päätös olla ottamatta lapsia asiakkaaksi ei koskaan ole lasten vika, vaan ainoastaan lasten vanhempien syytä. Sellaisten, jotka eivät ole opettaneet lapsille käytöstapoja ja jotka eivät osaa pitää jälkikasvuaan kurissa ja nuhteessa ravintolassa. Kyse on siis loppujen lopuksi kasvatuksesta. Liian usein näkee vanhempia tai äitejä, jotka purjehtivat rattaineen sisään ja päästävät juoksuikäiset riiviöt terrorisoimaan koko ravintolaa välittämättä lainkaan siitä mitä häiriötä pinkovat ja huutavat tenavat aiheuttavat muille asiakkaille.

Käymme 1- ja 4-vuotiaiden lastemme kanssa ravintoloissa syömässä todennäköisesti keskimääräistä useammin. Esimerkiksi viime viikonloppuna kolme kertaa yhden vuorokauden aikana. Tulevana viikonloppuna todennäköisesti kaksi tai kolme kertaa. Minusta lapset tulee ottaa mukaan syömään ravintolaan siinä missä aikuisetkin, ja lasten kanssa on mukava käydä eri ravintoloissa.

Se kuitenkin edellyttää aina vanhemmilta, että ravintolassa olemisen pelisäännöt tehdään lapsille selväksi alusta saakka. Mitä enemmän ravintolassa käydään sitä paremmin lapset käyttäytyvät. Tosin vain, jos vanhemmat kiinnittävät aidosti huomiota siihen miten lapset käyttäytyvät ja opastavat (kiristys, uhkaus ja lahjonta) aktiivisesti oikeanlaiseen käytökseen.

Tässäkin pätee vanha sääntö siitä, että pieni joukko vanhempia pilaa muidenkin lapsiperheiden maineen. Lapsen huono käytös ei nimittäin ole koskaan lapsen syytä, vaan siitä ovat vastuussa ainostaan lapsen ravintolaan tuoneet aikuiset. Sellaiset vanhemmat, jotka astelevat sisään ravintolaan takki auki ja antavat kullannuppujensa riehua vapaasti mihinkään puuttumatta.

Kaikkein eniten muiden muroihin kusevat perheaktivistit, jotka julistavat ”Meillä on oikeus olla täällä”, mutta samalla antavat omien lastensa riehua ravintolassa kuin kotonaan. En minäkään halua nähdä huonoa käytöstä minkään ikäisiltä, olin sitten syömässä omien lasten kanssa tai bisneslounaalla. Käytöstavoilla on merkitystä ikään katsomatta.

Julkaistu

Laput pois silmiltä, poképelkurit!

Ihmisellä on luontainen taipumus vähätellä asioita, joita se ei ymmärrä. Tämä vanha totuus on noussut taas ajankohtaiseksi Pokemon Go -pelistä syntyneen ilmiön myötä. Moni aikuinen pitää Pokémon-villitystä typeränä, vaikka eivät ole sitä edes kokeilleet. Peli on tehnyt sen mitä maailmalla on yritetty turhaan viimeiset 30 vuotta. Se on saanut kymmenet miljoonat ihmiset pelikonsolien äärestä ja ulos liikkumaan. Samaan ei ole kyennyt yksikään digiajan keksintö.

Kirjoitin blogissani juuri ennen pelin Suomen julkaisua siitä miten peli tulee muuttamaan maailmaa nopeammin kuin mikään muu keksintö koskaan ennnen koko maailmanhistoriassa. Nyt kirjoituksesta on kulunut 10 päivää. Tuona aikana Suomi ja koko muu maailma on tosiaan muuttunut – ja mielestäni merkittävästi parempaan suuntaan. Maailmaan on nimittäin syntynyt täysin uusi pelikulttuuri, joka on saanut lapset, nuoret ja aikuiset ulos neljän seinän sisältä ja suuntaamaan kaduille ja puistoihin liikkumaan yhdessä ja erikseen. Valtaosa pelaajista on viime päivinä liikkunut ulkona enemmän kuin koko elämänsä aikana.

Facebook-kaverini ovat kertoneet muun muassa kuinka 14-vuotias poika ryhtyi ajamaan polkupyörällä kymmeniä kilometrejä päivittäin, kuinka kuusivuotias vei perheensä 10 kilometrin kävelylenkille, kuinka alakouluikäiset lapset vaativat vanhempiaan kävelylle useasti päivässä ja kuinka lapset ovat tutustuneet pelin myötä omaan asuinympäristöönsä paremmin kuin koskaan aiemmin. Tammerfesteillä näin eilen useita perheitä, jotka liikkuivat kaupungin keskustassa pelihahmoja etsien ja hauskaa näytti olevan.

Nämä ovat vain pieniä otteita siitä mitä yksi kännykkäsovellus on saanut aikaan parissa viikossa. Eilen kirjoitin Facebookissa tapauksesta, jossa arviolta kuusivuotias poika oli isänsä kanssa ulkona kävelyllä tihkusateesta huolimatta. Poika seurasi kännykästä tarkkaan minne heidän täytyy mennä ja isä käveli pojan vieressä jutustellen niitä näitä. Olisivatko he lähteneet kävelylle ilman tätä peliä?

Joku Pokemonia sydämensä pohjasta inhoava aikuinen voisi nyt kertoa mitä väärää on siinä, että vanhemmat ja lapset on saatu viimeinkin liikkumaan yhdessä ja että lapset tuntevat ylpeyttä voidessaan opastaa vanhempiaan pelimaailmassa kaupungin kaduilla. Voiko tosiaan olla jotain väärää siinä, että lapset on saatu ensimmäistä kertaa 30 vuoteen pois pelikonsolien äärestä ja ulos liikkumaan?

Kännykkä kädessä ei tee kävelylenkeistä ja perheen yhteisestä ajasta automaattisesti huonoa, koska elämme 2000-lukua ja mobiililaitteet kuuluvat nykyisin olennaisena osana meidän jokaisen elämään. Takavuosina oikeaksi ja hyödylliseksi liikunnaksi miellettiin lähinnä vain juoksu, pesäpallo ja murtomaahiihto. Liikunta ei tuolloin ollut kunnon liikuntaa, ellei hiki virrannut ja vitutuskäyrä noussut. Valtaosa Pokemonia kritisoivista näyttää elävän yhä tuolla henkisellä 1980-luvulla, jossa voidaan vielä määritellä mikä on oikeaa liikuntaa ja mikä väärää liikuntaa. Aivan kuin toisissa lajeissa tapahtuva liikkuminen olisi jotenkin toisarvoista kuin toisissa. Olen itse aina kuvitellut, että ihmiselle on lajista riippumatta hyväksi, että rasva palaa ja kunto nousee.

Pokemon Go -pelin huuma hiipuu kyllä aikanaan, mutta silloin on jo markkinoilla useita uusia lisätyn todellisuuden hittipelejä. Tällä ilmiöllä on näin ollen suurempi positiivinen vaikutus kansanterveyteen kuin yksikään nykyinen kriitikko osaa edes kuvitella. Suurempi kuin millään muulla digiajan keksinnöllä. Lähitulevaisuudessa joku asiantuntija saa toivottavasti laskettua keskiarvon siitä miten paljon Suomen veronmaksajat hyötyvät Pokemon-liikunnan myötä syntyvistä terveydenhuollon säästöistä.

Osa peliä kritisoivista perustelee näkemystään sillä, että joku pelaaja on ollut jäädä auton alle ja kuinka pelaajat eivät katso kaduilla eteensä. Huono käytös liikenteessä ei koskaan johdu pelistä, vaan aina yksilöstä. Takavuosina samanlainen äänekäs keskustelu käytiin myös korvalappustereoista, joiden kieltämistä vaadittiin liikenneturvallisuuden perusteella.

Sitten kriitikot avasivat silmänsä ja katsoivat peiliin.

Julkaistu

Digimaailma muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan

JULKAISTU 14.7.2016 / Elämme vuonna 2016 ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa tilanteessa, jossa on syytä heittää romukoppaan kaikki mitä olemme tienneet kehityksestä ja sen nopeudesta. Mooren laki on toiminut tähän saakka kuin kello, mutta nyt sekin on jäämässä jälkeen ensimmäistä kertaa koskaan. Historia ei ole aiemminkaan ollut tae tulevasta, mutta nyt kaikki siihen liittyvät rajoittuneisuudet on syytä unohtaa, jos haluaa pysyä kärryillä siitä mitä maailmassa tapahtuu.

Maailma ei nimittäin ainoastaan voi muuttua, vaan konkreettisesti muuttuu nopeammin kuin kukaan on aiemmin osannut edes hurjimmissa päiväunissaan kuvitella. Edes tulevaisuudentutkijat eivät ole koskaan ennustaneet näin nopeaa muutosta tapahtuvaksi.

Tasan viikko sitten sitten 7.7.2016 koko maailmassa vain harvat ihmiset olivat kuulleet lisätystä todellisuudesta, sillä se oli teknologiahenkisten knoppisana, jolla pyrittiin lähinnä pätemään kampaviineripalavereissa. Tavalliset ihmiset eivät olleet koskaan kuulleet koko termiä tai eivät olleet sitä ainakaan ymmärtäneet. Tasan viikko sitten tapahtui kuitenkin jotain mullistavaa, kun Pokemon Go julkaistiin ja maailma muuttui viikossa enemmän kuin viimeksi kuluneessa vuodessa. Vain hetki ennen tämän tekstin kirjoittamista uutisoitiin, että Android-laitteissa (graafi) Pokemon Go on ohittanut päivittäisessä käyttäjämäärässä Twitterin, Snapchatin ja Google Mapsin.

YHDESSÄ VIIKOSSA!!!!

Lisätty todellisuus iskeytyi nyt tosielämään kertalaakista ja näyttävästi sekä nopeammin kuin mikään uusi teknologia, peli tai sovellus koskaan aiemmin. Yhtäkkiä miljoonat ihmiset kaikkialla maailmassa kulkevat lisätyn todellisuuden parissa mobiililaitteet käsissään pitkin katuja pelaamassa maailman suurinta peliä, josta juuri kukaan ei ollut viikko sitten kuullutkaan.

Yhdysvalloissa on raportoitu teinien odottamattomasta käytöksestä, kun he ovat yllättäen ja vastoin kaikkia odotuksia liikkuneet tuntikausien ajan ulkoilmassa kipeyttäen samalla tottumattomat jalkansa. Nuoria sohvaperunoita on yritetty saada jo vuosikymmenien ajan kaikin keinoin pois pelikonsolien ääreltä ja ulos harrastamaan. Nyt se onnistui muutamassa päivässä. Se on vain silmänräpäys historiassa, mutta tuossa ajassa teinit ympäri maailmaa saatiin kertaheitolla liikkumaan ulkona. Hittipelin kansanterveydellinen vaikutus on jo nyt todella merkittävä kaikkialla maailmassa.

Pokemon Go ja sen pelimaailma ovat päätyneet viikon sisään myös Suomessa jo kaksi kertaa television pääuutisiin, vaikka peliä ei ole vielä edes julkaistu Suomessa. Pelin vaikutukset näkyvät positiivisesti tosielämässä monin eri tavoin. Esimerkiksi Gigantti tiedotti tänään, että kännyköiden virtalähteet on viety käsistä Pokemon Go -pelaajien tarpeisiin. Niiden myynti on räjähtänyt VIIKOSSA peräti 700 prosentin kasvuun jo yksin Gigantissa, ja kun päälle tulevat vielä Verkkokauppa.comit ja muut vähittäismyyjät, niin pelimaailman mullistus näkyy konkreettisesti myös paikallisessa liiketoiminnassa. Eikä peliä tosiaan ole vielä edes julkaistu Suomessa.

Kuvitelkaa miten käy, kun peli julkaistaan maailmanlaajuisesti.

Nintendon markkina-arvo on tätä kirjoitettaessa kasvanut hittipelin ansiosta viikossa uskomattomat 12 miljardia dollaria, eikä osakekurssin nousulla ole rajaa. Pelkkä arvonnousu on yli kaksi kertaa enemmän kuin Microsoft maksoi taannoin Nokian matkapuhelimista. Nokian puhelinbisnestä rakennettiin 1980-luvulta saakka ja siihen panostettiin miljardeja euroja ja tuhansia vuosia miestyötunteja. Pokemonin tuotantokustannukset olivat tuosta todennäköisesti korkeintaan promillen luokkaa.

Vuonna 2005 erään sittemmin jo lopetetun nuorten aikakauslehden päätoimittaja totesi paneelikeskustelussa, ettei internet ole uhka painetulle lehdelle. Vuonna 2012 toimitusjohtaja Heikki Rotko julisti haastattelussa Maikkarin ”potkivan Netflixiä munille”. Yksikään isoista media-alan yhtiöistä ei 2000-luvun alussa ymmärtänyt internetin merkitystä media-alalle, ja niistä jokainen sai sittemmin toistella YT-neuvottelujen yhteydessä mantraa ”median murroksen yllättävyydestä”. Samalla pienet ja aikaansa seuraavat toimijat kaappaavat markkinoita hitailta jäteiltä. Terveen kehityksen ylenkatsomisella ei ole koskaan menestytty. Vastaavia esimerkkejä riittää nimittäin jokaiselta toimialalta.

Aikansa seuraaminen ja sen vaikutusten arviointi tulisi kuulua jokaisen toimitusjohtajan päätehtäviin, sillä ilman oikeanlaisia kiikareita yritys kuin yritys jämähtää paikoilleen edellä mainituin tuloksin. Jonkun täytyy ottaa vastuu kiikareista ja niiden käytöstä. Aikansa seuraaminen vaikeutuu koko ajan, kun muutosvauhti vain kasvaa päivä päivältä. Ehkä juuri siksi aivan liian moni johtaja kulkee nykyisin tietoisesti laput silmillään, koska eivät itse enää ymmärrä kehitystä eivätkä tiedä miten kehitys tulisi adaptoida omaan liiketoimintaan. Silloin on aika luovuttaa kapula nuoremmille.

Piti Pokemon Go -pelistä tai ei, niin sen valtaisa menestys on osoittanut, että teknologia ja kehityksen nopeus eivät tule enää koskaan olemaan entisellään. Kaikki tähänastiset oletukset uusien teknologioiden ja sovellusten läpimurron nopeudesta täytyy heittää roskakoriin, sillä viimeisen viikon aikana maailma on muuttunut pysyvästi. Parissa kuukaudessa se tulee muuttumaan vielä merkittävästi enemmän. Seuraava mullistus voi vallata maailman viikon sijaan jo parissa päivässä.

Pitäkää mielenne avoimina kehitykselle ja varokaa Pokemon-pelaajia liikenteessä.