Työ on parasta sosiaaliturvaa. Lempilausahdukseni on ajankohtainen, koska saimme juuri erittäin positiivisia uutisia nuorten syrjäytymisen nopeasta vähenemisestä erityisesti uusien työpaikkojen ansiosta. Tilastokeskuksen mukaan syrjäytyneiden nuorten osuus 20-24-vuotiaista on romahtanut tällä hallituskaudella peräti 21,4 prosenttia, mikä on historiallinen tulos. Nykyisen hallituksen aikana Suomeen syntyneet 140 000 uutta työpaikkaa ovat vähentäneet eriarvoisuutta, pienituloisuutta ja syrjäytymistä enemmän kuin mikään muu hanke tai tukijärjestelmä koskaan. Työ on siis parasta sosiaaliturvaa.
Valtaosa tällä hallituskaudella syntyneistä uusista työpaikoista on pysyviä ja täysiaikaisia. Etlan asiantuntijoiden mukaan noin puolet työpaikoista on ollut hallituksen toimien ansiota ja toinen puoli sekä kansainvälisen talouskehityksen että edellisen hallituksen eläkeuudistuksen ansiota. Kokoomus on näin ollen osoittanut konkreettisesti mitä sen talouspolitiikka saa aikaan niin työpaikkojen kuin syrjäytymisenkin suhteen. Puhumattakaan työpaikan saaneiden kokemasta inhimillisestä hyvästä ja valtiontaloudelle aiheutuvista valtavista säästöistä. Jokainen työttömästä työlliseksi nouseva säästää valtiolle noin 12 000 euroa vuodessa.
Työ on tietenkin paljon muutakin kuin parasta sosiaaliturvaa, sillä ilman työtä ja sitä tarjoavia yrityksiä meillä ei olisi varaa nykyiseen hyvinvointivaltioon. Ruokkivan käden puremisella on yleensä lyhyet jäljet, joten hyvinvointia ylläpitäviä yrityksiä ja yrittäjiä tulee seuraavalla hallituskaudella tukea sen sijaan, että niitä uhattaisiin vasemmalta alituisesti uusilla veroilla. Yritykset ovat Suomen selkäranka, ja ilman niitä maa pysähtyy. Yrittäjyyden tukemisen lisäksi myös työn tekemisestä tulee tehdä kannattavaa loiventamalla tuloveron progressiota merkittävästi ja poistamalla kannustinloukkuja, jotka edelleen estävät monien työttömien työllistymisen. Nykyinen progressio on johtanut siihen, että korkeasti koulutettujen osaajien ei kannata ottaa vastaan lisätöitä ja tuhansia heistä on jo muuttanut ulkomaille. Karkotamme siis verottamalla parhaat tekijämme pois maasta.
Eduskuntavaaleihin on aikaa alle kaksi kuukautta, ja vaalien pääteemaa pohditaan parhaillaan kovasti. Onko kyseessä ilmastovaalit, hoivavaalit vai talousvaalit? Ilmastonmuutos ja hoivapalvelut täytyy tietenkin ottaa vakavasti, mutta hyvinvointivaltion tulevaisuuden kannalta kolme tärkeintä vaaliteemaa pitäisi olla 1. talous, 2. talous ja 3. talous. Näihin sisältyvät valtiontalouden parantumisen lisäksi tietenkin myös työpaikkojen lisääntyminen ja niiden myötä syrjäytymisen vähentyminen. Taloudessa on siis kyse valtavasta hyvinvoinnin kokonaisuudesta, eikä pelkästään euroista ja numeroista.
Vielä pari vuotta sitten oppositiossa pidettiin hallituksen tavoitetta 72 prosentin työllisyydestä täysin mahdottomana, eikä sitä peitelty. Oppositiolla oli käytössään samat lähtötiedot kuin hallituksella, mutta talousosaamista sieltä ei kuitenkaan löytynyt. Siksi vaalien kynnyksellä kuultavia satuiluja työllisyyden parantamisesta opposition keinoilla kannattaa pitää lähinnä aprillipilana. Sitä ne nimittäin ovat.
Kevään eduskuntavaaleissa suomalaiset päättävät haluavatko ottaa askeleen oikealle ja jatkaa nykyistä uusien työpaikkojen lisäämistä, hyvinvointivaltion talouden kohentamista ja syrjäytymisen vähentämistä. Vai haluavatko tehdä täyskäännöksen vasemmalle ja karauttaa punavihreillä vankkureilla kohti kultaista 1960-lukua tehden lapsistamme maksumiehiä vähintään vuosikymmenten ajaksi. Sulle, mulle vaapulavissun, rahaa tulee seinästä ja sähkö pistorasiasta.
Eduskuntavaaleissa vaakalaudalla on hyvinvointivaltion tulevaisuus. Vain yritystoimintaa ja työllisyyttä parantamalla voidaan saada tarpeeksi verotuloja palvelujen ja sosiaaliturvan rahoittamiseksi. Veroja lisäämällä tulevaisuutemme tekijät muuttavat ulkomaille ja työpaikat vähenevät.
Aamulehti julkaisi päivälleen vuosi sitten kirjoitukseni (kuva alla) suomalaisen työelämän suurimmasta haasteesta, eli kroonisesta muutosvastarinnasta. Ongelma oli vuosi sitten akuutti, ja ikävä kyllä se on sitä yhä edelleen. Sipilän hallitus yritti korjata tilannetta niin sanotulla työllistämislailla, mutta ryhtiliike jäi kuitenkin torsoksi, koska ammattiliitoille annettiin veto-oikeus Suomen lainsäädäntöön.
Ammattiliittojen muutosvastarinta siis vesitti jälleen kerran suomalaisen työelämän kipeästi tarvitsemat kehitysaskeleet. Mahdollisimman suuri työttömyys on tunnetusti ammattiliittojen etu, jonka tavoittelemisessa palkansaajat ovat vain tiellä. Irtisanomisen helpottaminen olisi tuonut Suomeen merkittävästi lisää työpaikkoja, joten ammattiliitot olivat valmita jopa massiivisiin lakkoihin uudistuksen torppaamiseksi. Ennemmin tai myöhemmin eteemme tulee vääjäämättä hetki, jolloin vastakkain ovat Suomen kehitys ja ammattiliittojen muutosvastarinta. Ellei vasemmisto tule ruotsalaisten tavoin järkiinsä, kirpaisee massiivinen lakkoaalto kovasti. Laastari kannattaa kuitenkin nykäistä irti kerralla eikä jättää hautumaan.
Aamulehti 15.1.2018
Suomi tarvitsee nykyistä joustavampia työmarkkinoita. Meidän täytyy ryhtyä yhdessä vakavasti pohtimaan miten syrjäinen maamme pääsee kehityksen kelkkaan, joka kulkee ohitsemme vääjäämättä, jos emme hyppää sen kyytiin. Muutosvastarinta estää kehitystä ja tulee yhteiskunnallemme pitkällä aikavälillä kohtuuttoman kalliiksi.
Sipilän hallituksen torsoksi jäänyt työllistämislaki tulee ottaa alkuperäisessä muodossaan vahvasti mukaan tuleviin hallitusohjelmiin ja lakimuutos ajaa läpi heti seuraavan hallituksen ja eduskunnan alkutaipaleella. Ensin koskemaan kaikkia alle 20 hengen yrityksiä, ja myöhemmin hyvien kokemusten myötä laajentaa laki koskemaan kaikkia yrityksiä.
Samalla Suomen tulee viimein poistaa työnantajia yrityksen koon perusteella syrjivä yleissitovuus ja mahdollistaa laaja paikallinen sopiminen. Ilman näitä elintärkeitä työelämän muutoksia Suomi jää seuraamaan kuinka fiksummat naapurimaat porskuttavat ohitsemme niin, että pian pelkät punaiset perävalot vilkkuvat horisontissa.
Mikäli Suomen tulevalla hallituksella tulee kokoonpanoon katsomatta olemaan hahmotusongelmia työelämän kehityksen tarvitsemista muutoksista, voidaan mallia katsoa esimerkkinä mainitsemani Tanskan lisäksi myös Ruotsista. Siellä jopa demarit ovat viimein ymmärtäneet mitä työelämän kehitys 2000-luvulla tarkoittaa ja mitä päättäjien pitää tehdä hyvinvointivaltion säilyttämiseksi.
Ruotsissa uudistunut hallitus sopi jättävänsä muutosvastarinnan viimein narikkaan ja tekevänsä useita kehitykselle välttämättömiä talousliberaaleja uudistuksia. Mukana on edellä mainitsemani työllistämislaki, luopuminen ahkeruutta torppaavasta solidaarisuusverosta sekä alempien palkkojen salliminen pitkäaikaistyöttömien saamiseksi töihin. Ruotsi on ottanut mallia Tanskasta, ja Suomen pitää tehdä samoin, jos haluamme jatkossa menestyä.
Parhaillaan Suomi linjaa mihin suuntaan suomalaista työelämää ollaan viemässä. Taannutaanko kylmässä peräpohjolassa takaisin ammattiliittojen kultaiselle 1960-luvulle vai katsotaanko viimein rohkeasti eteenpäin 2000-luvulle ja kansainvälisille markkinoille. Hyvinvointivaltion tulevaisuuden näistä kahdesta vaihtoehdosta turvaa vain toinen. Se, jossa on joustavat työmarkkinat ja talouden perusteet ymmärtävät päättäjät.
Sipilän hallituksen aikana Suomeen on tullut yli 110 000 uutta työpaikkaa, ja hallituksen itselleen asettama työllisyystavoite 72 prosenttia on saavutettu. Tavoite saavutettiin siitä huolimatta, että oppositiossa tavoite tyrmättiin suoralta kädeltä mahdottomana. Tuolloin esimerkiksi SDP:n Antti Rinteellä oli käytettävissään samat tiedot kansainvälisestä talouskehityksestä kuin hallituksellakin, joten Rinteen avaus osoitti, ettei työllisyys olisi noussut demarien toimenpiteillä. Samalla SDP tuli vahvistaneeksi, että ilman hallituksen toimenpiteitä työllisyys ei olisi noussut yhtä paljon. Onneksi Sipilän hallitus on sentään käynyt talousmatematiikan kursseilla.
”Tuota tuubaa vihervasemmisto on tuutannut somen täydeltä.”
Hallituksen syyttäminen työllisyyden heikosta hoitamisesta oli ennakkoon yksi SDP:n tärkeimmistä vaaliaseista eduskuntavaaleissa. Demarit yllätettiin kuitenkin housut kintuissa raporttien paljastaesssa, että hallitus tulee sittenkin saavuttamaan opposition mahdottomana pitämän tavoitteen ja menossa sen ylikin. Tilastot aiheuttivat paniikin, kun populistien piti ryhtyä kiireessä keksimään seliselityksiä, joilla hallituksen saavutus yritettäisiin vesittää ja joilla vaaliaseesta pelastettaisiin mitä pelastettavissa oli. Seliselityksiä on sittemmin nähty jos jonkinlaisia, ja jokaisen niistä tilastot ja tutkimukset ovat ampuneet alas yksi toisensa jälkeen. Tuorein tyylikäs torpedointi nähtiin tänään.
Työllisyysaste eri maissa, Kuva: Etla
Alkuvaiheessa opposition suosituin seliselitys oli väittää, etteivät uudet työpaikat olleetkaan oikeita työpaikkoja. Sitten tilastoista ja tilastoista kuitenkin selvisi, että valtaosa uusista työpaikoista oli sittenkin pysyviä ja täysiaikaisia, joten perättömäksi paljastunut argumentti piti vaihtaa toiseen. Tilalle keksittiin selitys, jonka mukaan työllisyys olisi kasvanut ainoastaan kansainvälisen talouskehityksen ansiosta. Tuota tuubaa vihervasemmisto on tuutannut somen täydeltä viime viikot. Satuilua on tuettu samaan aikaan verkossa, jossa valitut kolumnistit ovat tukeneet satuilua. Antti Rinne lienee taputtanut kolumnisteja isällisesti selkään SAK:n järjestämässä saunaillassa.
Työllisyyden muutokseen vaikuttavat tekijät, Kuva: Etla
Päivänselvää on, että työllisyysasteen nousu on ollut historiallisen nopeaa. Työllisyysasteen nousu alkoi heti sen jälkeen, kun SDP passitettiin hallituksesta vilttiketjuun vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. Työllisyyskasvu on sittemmin ollut niin nopeaa, että sitä tutkimaan pantiin joukko Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen kokeneita tutkijoita. Tänään heidän raporttinsa julkaistiin, ja se oli myrkkyä populisteille. Raportti nimittäin vetää maton edellä mainittujen perättömien argumenttien alta. Tilastoilla ja tutkimuksilla on usein taipumus vesittää hyvin alkanut vasemmistopopulismi, ja niin kävi nytkin.
”Puolet työllisyyden kasvusta on hallituksen ansiota”
Arvostetut talouselämän tutkijat Vesa Vihriälä, Mika Maliranta, Ville Kaitila, Antti Kauhanen, Tero Kuusi ja Markku Lehmus vahvistavat kattavassa raportissaan (ISSN 2323-2447, 2323-2455), että puolet työllisyyden kasvusta on ollut hallituksen politiikan ansiota. Erityisesti kilpailukykysopimus kiky ja työn tarjontaa lisänneet uudistukset (mm. kauppojen aukiolon vapauttaminen) ovat tukeneet työllisyyden kasvua merkittävästi. Etlan tutkijaryhmän mukaan 110 000 uudesta työpaikasta on hallituksen ansiota 45 000 – 65 000 työpaikkaa. Yksittäisistä toimenpiteistä kiky on tuonut tähän mennessä 15 000 – 20 000 työpaikkaa ja viidessä vuodessa se tuo jopa 42 000 työpaikkaa. Muut rakenneuudistukset ovat tuoneet noin 40 000 työpaikkaa.
Ammattityövoiman puute, Kuva: Etla
Demareille tulee raportissa sivuosumana myös kunniaa. Jos nimittäin edellisen hallituksen (Kyllä, se jossa SDP oli mukana) eläkeuudistus lasketaan mukaan, niin politiikan osuus kasvaa selvästi yli puoleen uusista työpaikoista. Etla vahvistaa, että tulevaisuudessa jopa 75 prosentin työllisyys on mahdollinen, mutta se edellyttäisi vielä nykyistäkin suurempia rakennemuutoksia. Niistä on kuitenkin nykytilanteessa aivan turha haaveilla, koska SDP/SAK ei halua kehittää työelämää. Saamme siis nauttia vielä tovin hallituksen jo tekemien muutosten sadosta, mutta lisää rakennemuutoksia ei ole tulossa ainakaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja.
”Arvioimme Suomen pystyvän noin 2 prosentin vuotuiseen kasvuun realistisena pitämämme tuottavuuskehityksen turvin seuraavien viiden vuoden aikana. Tämä edellyttää kuitenkin työllisyysasteen nousua verrokkimaiden tasolle vuoteen 2023 mennessä.”
– Etlan tutkimus 12.11.2018
SDP ja sen työmarkkinasiipi SAK vastustavat kaikin keinoin työllisyyden parantumista, koska työttömyys on molempien etu ja tavoite. Molempien kannatus kumpuaa kurjuudesta ja köyhyydestä. Tämä nähtiin viimeksi irtisanomislakia koskevassa kiistassa, joka oli molemmille olennainen osa kokonaisuutta samoin kuin esimerkiksi sijoitustilin arvovaltavastustaminen. Pienituloisen palkansaajan nouseminen keskiluokkaan työtä tekemällä, säästämällä tai perimällä on vasemmistossa punainen vaate, sillä kukaan ei tietenkään pidä katoavista äänestäjistä.
Mikäli SDP päätyisi ensi keväänä suurimmaksi puolueeksi, heittäisi Suomi saman tien pyyhkeen kehään työllisyyden ja talouskasvun osalta (Lue tästä miksi). Tästä asiasta saatiin muutama päivä sitten ilmeisen tahattomasti mainio esimerkki, kun demarit päästivät Antti Rinteen televisioon kommentoimaan Suomen työllisyyttä. Aiemmin 72 prosentin työllisyyttä mahdottomana pitänyt Rinne kertoi nimittäin asettavansa työllisyystavoitteen 85 prosenttiin. Yllättävää tuossa oli lähinnä se, ettei Rinne luvannut Suomeen neuvostotyylisesti 110 prosentin työllisyyttä. Todellisuudessa kuusivuotias poikani osaisi kasvattaa työllisyysastetta paremmin kuin Antti Rinne.
Odotan parhaillaan mielenkiinnolla minkä höpöhöpö-argumentin populistiosasto keksii seuraavaksi. Ehkä työllisyystilannetta yritetään vesittää esimerkiksi vetoamalla planeettojen liikkeisiin, kahvinporoihin tai eduskunnan saunan kiukaan kivien määrällä. Jotain ratkiriemukasta on varmasti tulossa.
No niin, leikki sikseen… Varmaa nimittäin on, että sosiaalisen median vasemmistoasiantuntijat väittävät jo tänään tietävänsä asiat paremmin kuin Etlan tutkijaryhmä. Väitteiden tueksi linkataan verkon kätköistä esimerkiksi Matti Meikäläisen ja Kaapinperäpojan koottuja parodioita. Nokkelimmat ehkä linkittävät Kansan Uutisten kolumnistina toimivan toimistosihteerin kirjoituksen ja joku toinen linkittää Vasemmistoliiton YT-neuvotteluissa kenkää saaneen sihteerin asiantuntijalausunnon. Mikäli joku on eri mieltä raportin tuloksista ja niihin johtaneista analyyseistä, niin kannattaa selvittää asia soittamalla suoraan pääkallopaikalle. Etlan sivuilta löytyvät nimittäin tutkimuksen laatineiden asiantuntijoiden yhteystiedot. Epäilijät voivat ottaa rohkeasti puhelimen käteen ja soittaa asiantuntijalle.
Demarien hätäkokous lienee kutsuttu jo täksi illaksi SAK:n toimitiloihin Hakaniemeen. Mukana on todennäköisesti myös joukko kolumnisteja suunnittelemassa demarien vaalikampanjan seuraavaa populismiaaltoa. Enkä nyt puhu Toukosta.
Ajan politiikassa asioita, joihin olen perehtynyt ja joista olen kirjoittanut jo vuosien ajan esimerkiksi blogissani sekä myös kolumneissa ja sanomalehdissä. Tällä sivulla kerron hieman teemoistani. Omasta henkilö- ja työhistoriastani voit lukea tästä linkistä tiivistetyn koosteen.
Teemani politiikassa
Yrittäjien asemaa parannettava.
Lapsiperheet päätöksenteon keskiöön.
Ympäristö ja ilmastonmuutos otettava vakavasti.
Työelämä uudistettava 2000-luvulle.
Ryhtiliike eduskuntaan ja yhteiskuntaan.
Jocka Träskbäck ja Petteri Orpo Turun puoluekokouksessa 2018.
1. YRITTÄJIEN ASEMAA PARANNETTAVA
Yrittäminen on saatava kannustavaksi ja houkuttelevaksi vaihtoehdoksi palkkatyölle. Yrittämisen verotusta on kevennettävä nykyisestä. Yritystuet on otettava kriittiseen tarkasteluun ja tehottomat yritystuet on lopetettava. Säästyvillä varoilla tulee laskea palkan sivukuluja, jolloin yritysten kynnys palkkaamiseen laskee ja työllisyys paranee. Viron veromallia tulee alkavalla hallituskaudella kokeilla rajatulla alueella.
Yrittäjien sosiaaliturva tulee saada tavallisten palkansaajien tasolle. Perhe-etuusjärjestelmää tulee uudistaa sellaiseksi, että se mahdollistaa yrittäjille lapsen hoitamisen nykyistä selvästi pidemmällä ajalla. Äitiyslomasta (perhevapaasta) yritykselle syntyvät kustannukset tulee korvata yritykselle verovaroista täysimääräisesti, koska naisten tasa-arvo työmarkkinoilla parantuu silloin merkittävästi. Nykymallissa yhdestä raskaudesta tulee yrittäjälle jopa 17.500 euron lisäkulut (Lähde: Yrittäjänaiset).
Työllistämisen kynnystä on laskettava kaiken kokoisissa yrityksissä helpottamalla irtisanomista, eli joustavoittamalla työmarkkinoita. Henkilökunta on yrityksen tärkein voimavara, eikä yksikään yrittäjä palkkaa ketään irtisanottavaksi. Ketään ei voida myöskään jatkossakaan irtisanoa ns. pärstäkertoimen perusteella. Irtisanomislaki tulee saattaa voimaan ja kokeilujakson jälkeen laajentaa koskemaan kaikkia yrityksiä. Mallia hyvin toimiviin työmarkkinoihin ja irtisanomiseen tulee hakea Tanskasta.
Yrittäjyyden houkuttelevuutta uravalintana ja valmiuksia yrittäjyyteen täytyy parantaa verotuksen lisäksi ottamalla yrittäjyyskasvatus vahvasti mukaan koulujen opetussuunnitelmaan. Sen voisi yhdistää kohdassa 2. esittämääni talousmatematiikan ja oman talouden merkittävään lisäämiseen opetussuunnitelmassa.
Digitaaliset innovaatiot täytyy mahdollistaa. Moni kuvittelee, että Suomi olisi etulinjassa digitalisaatiossa ja innovaatioissa. Ikävä kyllä se pitää paikkansa vain juhlapuheissa. Suomessa on keksitty monia mullistavia innovaatioita, jotka lainsäädäntömme on kuitenkin nopeasti kaatanut. Esimerkiksi verkossa toimiva digiboksi TVkaista ja kirjojen vuokrauspalvelu Booka Booka olivat vuosikymmenen edellä aikaansa. Molemmat kaatuivat Suomen kivikautiseen lainsäädäntöön. Vuosia myöhemmin aivan vastaavat palvelut lanseerattiin yhdysvalloissa ja niistä tuli kansainvälisiä miljardibisneksiä. Suomen pitäisi nyt katsoa peiliin ja toteuttaa päättäjien juhlapuheissa vilahteleva Suomi. Vain siten Suomesta voi vielä joskus saada alkunsa maailmaa mullistava verkkopalvelu.
Lasten ja perheiden täytyy pärjätä yhteiskunnassa. Päiväkodit ja koulut sekä niiden ryhmäkoot, koulukyydit sekä lasten ja nuorten harrastustoiminta ja terveyspalvelut vaikuttavat pitkälti siihen millaisia aikuisia meillä tulevaisuudessa on. Näihin käytetyt resurssit ovat sijoitus Suomen ja suomalaisten tulevaisuuteen.
Ryhmäkoot täytyy pitää maltillisina varhaiskasvatuksessa ja kouluissa, jotta jokainen lapsi saisi tarvitsemansa eväät elämään ja siinä tarvitsemansa avun. Lapset tarvitsevat opettajaksi aikuisen ihmisen, sillä ihmistä ei voi ulkoistaa nykyteknologialle tai omatoimiselle opiskelulle. Olen tehnyt Lempäälän kunnanhallituksessa konkreettista työtä esikoulujen ryhmäkokojen pienentämiseksi. Lisäksi varhaiskasvatuksessa tulee olla käytössä oma perheohjaaja Lempäälän nykyisen mallin mukaisesti.
Lahjakkaita lapsia pitää tukea jo alakoulussa. Tasa-arvoinen koulutus on olennainen osa hyvinvointiyhteiskuntaa, sillä jokaiselle lapselle tulee tarjota samat mahdollisuudet menestyä. Oppimisvaikeuksista kärsivien tavoin myös ikäluokkaansa edellä olevat tarvitsevat erityishuomiota, koska ilman sitä lahjakkaat pitkästyvät hitaampien vauhdissa. Tasapäistämisen sijaan jokaisen lapsen tulee kokea jatkuvaa uuden oppimista tasostaan riippumatta. Suomella ei ole varaa menettää yhtään sukupolvellista menestyjiä, jotka ovat pienelle maalle elintärkeitä. Lisäksi kokeista tulee antaa hymiöiden sijaan oikeita numeroita ja pallopeleissä pitää laskea maaleja sekä julistaa voittanut joukkue. Pettymysten välttely lapsuudessa kostautuu teini-ikäisenä tai viimeistään aikuisena, kun tosielämä iskee päin kasvoja.
Mielenterveysongelmaisten on saatava apua viipymättä ja ilman nykyistä byrokraattista paperisotaa, joka on monille ongelmista kärsiville jopa avun saamisen este. Hoidon tarpeen arviointiin pitää jatkossa päästä koko maassa korkeintaan viikossa. Osallisuuden mahdollisuuksia on lisättävä. Jokaisella suomalaisella täytyy olla mahdollisuus tuntea olevansa aktiivinen osa yhteiskuntaa ilman, että se olisi kiinni ihmisen sosiaalisesta asemasta tai rahasta.
Matalan kynnyksen ennaltaehkäiseviä sosiaalipalveluja lisättävä. Helposti lähestyttävien sosiaalipalvelujen avulla ehkäistään paitsi syrjäytymistä ja tulevia mielenterveysongelmia myös inhimillisiä tragedioita ja sote-kustannusten nousua. Lempäälässä jo pitkään menestyksekkäästi käytössä ollut perhetupamalli on hyvä esimerkki siitä, että sosiaalipalvelu voi olla myös kerhomainen viihtymistila, jossa vanhemmat ja lapset saavat ammattiapua leikin lomassa ilman rasittavaa byrokratiaa.
Perhekeskusmalli käyttöön Pirkanmaalla. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (LAPE) myötä tulee ottaa käyttöön malli, jossa perheet saavat laajat palvelut yhdestä paikasta. Perhekeskuksissa sijaitsevat esimerkiksi neuvolan ja perhetyön palvelut, ja apua on lisäksi saatavissa esimerkiksi vanhemmuuteen ja parisuhteeseen. Saman hankkeen yhteydessä tulee edistää lapsiystävällistä toimintakulttuuria ja lapsivaikutusten arviointia.
Pojat ovat poikia ja tytöt tyttöjä. Sukupuolten välistä tasa-arvoa täytyy lisätä, mutta aikuisten keksintö lasten sukupuolineutraaliudesta tulee jättää omaan arvoonsa. Sukupuolten stereotypioita ei voida häivyttää poistamalla lapsilta heidän sukupuolensa. Tyttöjen tulee saada vapaasti leikkiä autoilla ja poikien nukeilla, mutta heidän sukupuoliaan ei pidä yrittää häivyttää. Stereotypioita häivytetään asennekasvatuksella eikä biologiaa vääristämällä. Tasa-arvon edistäminen voidaan aloittaa tekemällä myös isänpäivästä liputuspäivä äitienpäivän tavoin.
Taloustaidot lisättävä opetussuunnitelmaan. Talouden perusteet ovat äärimmäisen tärkeitä jokaiselle ihmiselle. Riittämättömät taloustaidot ovat ajaneet kymmenettuhannet suomalaiset vakaviin ongelmiin esimerkiksi pikavippien ja luottokorttien kanssa. Oman talouden perusteet tulee lisätä opetussuunnitelmaan, koska koulun pitää antaa jokaiselle lapselle riittävät eväät elämänhallintaan. Talousasioiden ymmärtäminen on yksi tärkeimmistä taidoista. Koulujen opettajat antoivat kyselytutkimuksessa vahvan tuen esitykselleni taloustaitojen lisäämisestä kouluissa. Alkuvuodesta 2019 tein lisäksi Elias Rautakorven kanssa kansalaisaloitteen taloustiedon lisäämisestä uudeksi oppiaineeksi. Aloitetta kannatti julkisesti mm. Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn.
Ilmastonmuutos on otettava vakavasti, mutta ilmastohysteriaa tulee välttää. Suomessa on maailman puhtain ilma, ja olemme laskeneet viime vuosina CO2-päästöjä eniten koko Euroopassa. Me olemme siis hoitaneet omat asiamme hyvin, eivätkä Suomen pienuuden vuoksi toimenpiteemme maailmaa pelasta – saati tuhoa. Omien toimenpiteiden lisäksi Suomen tulee ottaa edelläkävijänä maailman ilmastoasioiden johtajuus ja näyttää muulle maailmalle miten ilmastoasioita voidaan tehokkaaasti ratkaista. Suomalainen teollisuus on puhtaimpia maailmassa, ja tuota osaamistamme meidän tulee viedä maailmalle, jotta teollisuudesta saadaan puhtaampaa. Näin Suomi voi tehokkaimmin vaikuttaa koko planeetan tulevaisuuteen ja siinä samalla suomalainen cleantech-osaaminen tuottaa maahan mittavia vientituloja.
Ydinvoiman käyttöä tulee edistää. Ydinvoima on maailman ilmastoystävällisin energiamuoto, koska sen hiilidioksidipäästöt ovat pyöreä nolla. Arvostettu IPCC-ilmastoraportti vahvisti, että ydinvoiman vastustaminen on yksinkertaisesti ilmastohaitallista toimintaa. Suomen tulee ottaa opiksi Saksan katastrofaalisesta ydinvoimapäätöksestä. Meidän tulee jatkossa panostaa ilmastoystävällisen ydinvoiman lisärakentamiseen. Samaan aikaan ilmastohaitallisen kivihiilen ja muiden fossiilisten energialähteiden käyttöä tulee pyrkiä vähentämään lisäämällä sen verotusta. Suomen CO2-päästöistä 35% tulee energiantuotannosta, joten ilmastotoimien painopiste tulee pitää siellä.
Lentämistä tulee pyrkiä vähentämään. Kaikki suomalaisten tekemät arjen valinnat jäävät merkityksessään täysin marginaaliin, kun mukaan tulee lentomatkustaminen. Nelihenkisen perheen Thaimaan loma tuottaa jopa 15.000 kilon hiilidioksipäästöt, joka vastaa 160 000 kilometrin autolla ajoa. Perhelomia merkittävästi enemmän lennetään kuitenkin työmatkoja, ja niiden vähentäminen on merkittävä tavoite. Esimerkiksi videoneuvottelut kykenevät vähentämään merkittävästi tarvetta matkustaa kokoustamaan lentämällä. Lisäksi kotimaan matkailua tulee pyrkiä suosimaan. Lentovero ei kuitenkaan ole oikea ratkaisu, koska se asettaisi suomalaiset epätasa-arvoiseen asemaan verrattuna muiden maiden kansalaisiin ja vähentäisi Suomeen muualta suuntautuvaa matkailua.
Laivat saatava ilmastosopimusten piiriin. Maailman 15 suurinta rahtilaivaa tuottaa enemmän typpioksidi- ja rikkipäästöjä kuin KAIKKI maailman autot yhteensä. Maailman merillä seilaa joka päivä tuhansia rahtilaivoja, joita 80 prosenttia käyttää ns. bunkkeriöljyä, joka sisältää 3 500 kertaa enemmän rikkiä kuin autojen dieselpolttoaine. Laivoista muodostuu 13 % maailman rikkioksidipäästöistä, 15 % typpioksidipäästöistä ja 2 % hiilidioksidipäästöistä, mutta laivaliikenne ei ole silti mukana Pariisin ilmastosopimuksessa.
Puhdas vesi on julistettava ihmisoikeudeksi. YK julisti puhtaan veden ihmisoikeudeksi jo vuonna 2010, mutta EU ja Suomi eivät ole sitä vieläkään tehneet. Maapallon vedestä vain 2,5 prosenttia on makeaa vettä ja siitäkin nestemäisenä vain vajaa prosentti. Suomen järvissä ja maaperässä on siis varastoituna mittaamattoman arvokas luonnonvara, jota meidän täytyy suojella kaikin keinoin sekä yhtiöittämiseltä ja myymiseltä että myös vapaakauppasopimusten (mm. TTIP ja CETA) investointisuojalta. Investointisuoja tulee ottaa huomioon myös kaivoslain pikaisessa uudistamisessa.
Kaivoslaki on uudistettava pikaisesti. Nykyinen laki lahjoittaa kansallisomaisuutemme kenen tahansa ulkomaisen riistettäväksi ilman mitään käytännön velvoitteita yksityistä omistusta tai luontoa ja luontoarvoja kohtaan. Suomen täytyy ottaa nopeasti käyttöön kaivosvero, jolla Suomi ottaa merkittävän osuuden maaperästään kaivetuista miljardeista. Nykyisin Suomeen jää vain 2,4 prosenttia malmien arvosta (Finnwatch). Valtauksille täytyy asettaa pinta-alaan perustuva vuosimaksu. Kaivosyhtiöiltä täytyy kerätä merkittävä rahasto ympäristötuhojen täysimääräiseen korjaamiseen. Lisäksi yksityisen maanomistuksen kohtelu täytyy uudistaa suomalaista omistusta puolustamaan. Kaivoshankkeiden lupakäsittelyjen vaatimuksia tiukennettava merkittävästi ja luvituksessa on huomioitava myös matkailunäkökulma.
Liikenteen päästöjä on pienennettävä autoveron alentamisella. Korkean autoverotuksen vuoksi Suomessa on yksi Euroopan vanhimpia ja saastuttavampia autokantoja. Näin ollen tehokkain liikenteen päästöjen alentaja on autoveron poisto, joka vaikuttaa suoraan myös liikenneturvallisuuteen. Sähköautojen ja muiden vähäpäästöisten autojen hankintaa tulee tukea verohelpotuksin ja autoedun puolittamisella. Olen esittänyt jo vuonna 2017, että sähköautojen autoedun verotusarvon puolittaminen on tehokkain keino lisätä sähköautojen määrää.
Työn tekemisen oltava aina kannattavaa. Nykyinen veromalli ei kannusta ottamaan lisätöitä vastaan, koska lähes saman rahan saa ilmankin. Lisätuloista leijonanosa katoaa veroihin. Tällaiset kannustinloukut täytyy poistaa, sillä töiden tekemisen tulee olla kaikissa elämäntilanteissa taloudellisesti kannattavaa. Peräti puolet akateemisista ammattilaisista ei ole kiinnostunut vastuullisemmista työtehtävistä, koska niistä käteen jäävä raha ei vastaa työmäärän ja vastuun kasvua. Työn verotusta täytyy siis keventää ja samalla siirtyä haittojen ja kulutuksen verottamiseen.
Ansiosidonnainen työttömyyskorvauspitää laajentaa koskemaan yhdenvertaisesti kaikkia palkansaajia. On räikeää eriarvoisuutta, että ihmisille maksetaan veronmaksajien taskuista eri suuruisia korvauksia jäsenyyksien perusteella. Organisaatiot saavat halutessaan itse maksaa omista rahoistaan mitä haluavat, mutta ansiosidonnainen maksetaan lähes kokonaisuudessaan (95,5%) verotuloista. Siksi maksujen suuruus ei voi riippua kassojen jäsenyyksistä. Ammattiliitot eivät maksa ansiosidonnaisesta euroakaan, joten niiden jäsenyys ei liity ansiosidonnaiseen mitenkään.
Työmarkkinajärjestöjen verovapaus on poistettava. Perusteettoman muinaisjäänteen poistaminen tuo valtion kassaan verotuloja vuodessa noin 200 miljoonaa euroa. Sama summa kerätään nyt veronmaksajien taskuista, eli nykytilanteessa jokainen veronmaksaja tukee veroparasiittia halusi sitä tai ei. Ammattiliitot eivät ole tuloverolain 22 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla yleishyödyllisiä yhteisöjä. Siksi tuloverolain 31 §:n 1 momentin 6 kohta niiden verovapaudesta tulee poistaa. Veronmaksajien ei pidä maksaa lakko- ja vaalitukia ammattiliitoille.
Naisten asemaa työelämässä parannettava korvaamalla äitiysloman kulut työnantajalle. Naiset ovat työelämässä eriarvoisessa asemassa niin pitkään, kun äitiys on yrityksille merkittävä taloudellinen rasite. Sukupuolen perusteella tehtävä rekrytointi ei ole laillista, mutta se on arkipäivää. Yrittäjänaiset laskivat taannoin, että työntekijän raskaus maksaa yritykselle perhevapaina jopa 14.000 euroa. Se on pienelle yritykselle ylitsepääsemätön summa. Haluan, että tämä epäkohta korjataan. Nykyinen hallitus otti käyttöön 2.500 euron korvauksen, mutta se ei riitä parantamaan naisten tasa-arvoa työelämässä. Äitiysloman ja perhevapaan kustannukset tulee korvata kokonaan. Nykyisin yritykset siirtävät kulut hintoihin, eli varsinkin naisvaltaisten alojen kuluttajat maksavat ne.
Poliittiset lakot on kiellettävä. Suomessa poliittiset päätökset tekee vaaleilla valittu eduskunta ja sen valitsema hallitus. Ammattiyhdistyksiä ei ole valittu eduskuntaan, joten niillä ei ole minkäänlaista roolia päätöksenteossa. Kun kolmikanta ei toimi, on päätösvalta yksin eduskunnalla. Vaikuttaminen poliittisilla lakoilla ei kuulu länsimaiseen keinovalikoimaan ja se tulee säätää laittomaksi. Poliittiset lakot voidaan mahdollistaa Ruotsin mallin mukaan korkeintaan sopimuksettomassa tilassa työsopimuksen saamisen välineeksi. Lakkoja ei voi käyttää hallituksen kiristämiseen. Ammattiyhdistykset tulee määrätä korvausvelvolliseksi lakkojen ulkopuolisille aiheuttamista haitoista.
Työllisyyskokeilua pitää jatkaa myöhemmin mahdollisesti toteutuvaan maakuntauudistukseen saakka. Hyviä tuloksia saavuttanutta kokeilua ollaan ajamassa alas kestämättömin perustein, ja samalla suuri joukko työkykyisiä työttömiä on vaarassa jäädä vaille tukea. Kokeilua tulee jatkaa ja jopa laajentaa uusiin kaupunkeihin, jotta syrjäytymisvaarassa olevat työttömät saadaan taas mukaan yhteiskuntaan ja aktiiviseen elämään. Ilman apua he eivät siinä onnistu.
Yrityksille ammattitaitoista työvoimaa. Suomessa on parhaillaan samanaikaisesti valtavasti työttömiä ja erittäin vakava työvoimapula. Pirkanmaan yrityksistä peräti 41 % kertoo, että työvoiman saatavuus rajoittaa niiden toimintaa. Kysyntä ei siis kohtaa tarjontaa. Tämä kohtaanto-ongelma täytyy ratkaista kolmella tavalla. Ensinnäkin muuntokoulutus auttaa aikuisia opettelemaan uuden ammatin ja sen myötä työllistymään. Toiseksi työttömiä täytyy rohkaista muuttamaan työn perässä ja/tai kulkemaan pidemmän työmatkan. Kolmanneksi ulkomaisen työvoiman tarveharkinnasta täytyy luopua, jos ja kun haluamme Suomen menestyvän jatkossakin kansainvälisillä markkinoilla. Ellei asiaa korjata, tilanne tulee pahentumaan vuosi vuodelta, koska digitalisaatio, robotisaatio ja tekoäly tulevat viemään 30 vuodessa jokaisen työpaikan minkä voivat. Se sisältää merkittävän määrän myös asiakaspalvelun työpaikkoja. Asiaan täytyy herätä ennen kuin se on myöhäistä.
Eduskunnassa tehtävä ryhtiliike. Kuluvalla hallituskaudella tahallinen valehtelu ja monenkirjava vehkeily ovat huolestuttavasti lisääntyneet suomalaisessa politiikassa. Tekaistuilla asunnoilla veronmaksajilta jättisummien huijaaminen, jatkuva tahallinen väärinymmärtäminen ja suoranainen valehtelu täytyy karsia. Debattia pitää käydä, mutta sen tulee perustua faktoihin toisin kuin nykyisin. Valheella ei pitäisi olla minkäänlaista sijaa politiikassa saati eduskunnassa ja tutkimuslaitoksissa. Lisäksi tehtävien päätösten vaikutukset tulisi selvittää edes maalaisjärki-tasolla ennen kuin niitä päästetään julkisuuteen tiedotustilaisuuksissa. Esimerkiksi Lafferin käyrä tuntuu olevan täysin tuntematon käsite veropäätöksiä tehtäessä.
Suomessa laittomasti oleskelevat turvapaikanhakijat on otettava kiinni ja poistettava maasta. Suomen tulee auttaa vain aidoiksi pakolaisiksi (UNHCR) määriteltyjä kiintiöpakolaisia. Samalla rajan yli tulleisiin turvapaikanhakijoihin tulee ottaa kriittinen kanta ja ryhtyä noudattamaan Dublinin sopimista heidän palauttamisestaan edelliseen EU-maahan. Laittomasti maassa oleville ei tule tarjota mitään kiireellistä laajempia sosiaali- ja terveyspalveluita.
Viinit ruokakauppoihin ja Alkon monopoli lopetettava. Alkoholilaki on osoittanut, että alkoholin saatavuuden merkittävä lisääntyminen ei enää 2000-luvulla lisää kulutusta. Suomen on siten aika siirtyä eurooppalaiseen kulttuuriin ja lakkauttaa alkoholin monopoli perusteettomana. Alko voi jatkaa yhtenä alan toimijana muiden joukossa. Pienpanimojen 500 000 litran tuotantorajoitus poistettava tai vähintään muutettava koskemaan vain Suomeen myytäviä tuotteita. Lisäksi alkoholimainonnan rajoitukset on poistettava tai niitä on vähintään kevennettävä siten, että rajoitukset eivät enää haittaa suomalaisten alkoholituotteiden vientiä maailmalle.
Ravintola-alan ALV 14 prosenttiin. Alkoholin kulutus on laskussa uuden alkoholiveron myötä, mutta valtaosa alkoholista kulutetaan yhä kodeissa. Kulutusta tulee pyrkiä siirtämään ravintoloihin, koska siten luodaan kysyntää ja työpaikkoja. Korkea alkoholivero lisää matkustajatuontia, josta ei makseta veroja Suomeen. Veron laskeminen loisi verotulojen kasvun lisäksi kysyntää sekä ravintola-alalle että maatalouteen ja panimoalalle. Ruoan ALV-lasku siirtyi taannoin hintoihin 80-prosenttisesti, joten juomien osalta vaikutuksen voidaan odottaa olevan samansuuntainen. Luonnonvarakeskus Luken selvityksen mukaan ALV:n lasku nostaisi kotimaisten tuotteiden ja palveluiden kulutusta 172 miljoonalla eurolla vuodessa.
Seksuaalirikosten rangaistusasteikkoa kiristettävä. Tuomioistuinten nykyisin langettamat tuomiot väkivalta- ja seksuaalirikoksista määrätään poikkeuksetta aivan asteikon alapäästä. Lisäksi monet tuomioistuimet käyttävät paljousalennusta, jossa tuomio on sitä lyhyempi mitä monipuolisempaa väkivaltaa on käytetty. Koska tuomarit eivät osaa käyttää rangaistusasteikkoa sellaisena kuin se on säädetty, tulee rikoslain rangaistusasteikkoa kiristää erityisesti alapäästä. Lisäksi esitin jo aiemmin, että täysi-ikäisen seksi alle 13-vuotiaan kanssa tulee aina määritellä automaattisesti raiskaukseksi ilman lieventäviä seikkoja.
Törkeästä rattijuopumuksesta auto takavarikoitava. Suomessa kuolee vuosittain noin 30 ihmistä rattijuopon uhrina, joten ongelma on äärimmäisen vakava. Kuolemaan johtaneista tapauksista lähes jokaisessa tekijä on vahvassa yli 1,5 promillen humalassa. Olen jo aiemmin esittänyt, että törkeään rattijuopumukseen syyllistyneen rattijuopon auto tulee takavarikoida ensikertalaiselta tilapäisesti valtiolle ja toisella kerralla kokonaan. Auto on rikoslain 10 luvussa määritelty tekoväline, joka tulee uusien rikosten ehkäisemiseksi menettää valtiolle auton omistussuhteista välittämättä.
Perintövero on poistettava. Perintövero lisää epätasa-arvoa ja sen tuotto on veron aiheuttamiin seurauksiin nähden pieni. Monet kuvittelevat virheellisesti, että perintöveron poistaminen suosisi erityisesti rikkaita. Näin ei todellisuudessa ole. Perintöveron poistaminen auttaisi kaikkein eniten pienituloisia lapsiperheitä. Rikkailla on kyllä varaa maksaa perintöverot perinnöksi saamastaan kesämökistä tai talosta, mutta pienituloiselle se on usein silkka mahdottomuus. Niinpä vanhemmilta perinnöksi saatu lapsuuden koti tai kesämökki joudutaan nykytilanteessa hyvin usein myymään pois, että perinnöstä aiheutuneet verot saadaan maksettua. Perintövero erääntyy usein maksettavaksi jo ennen kuin perintö on jaettu ja kiinteistö myyty, jolloin se voi johtaa ulosottoon.
Pirkanmaan liikenneinvestoinnit kasvuun. Pirkanmaa tuottaa 8 prosenttia koko Suomen bruttokansantuotteesta, mutta maakunta on saanut 2000-luvulla vain 2 prosenttia liikenneinvestoinneista. Suomen liikenteellinen keskipiste pitää nostaa investointien kärkikohteeksi tulevalla hallituskaudella. Pirkanmaan maakuntakaava 2040 sisältää muun muassa Tampereen Kehä II -tien Kangasalta Hervannan, Vuoreksen ja Sääksjärven kautta Tampere-Pirkkalan lentokentälle. Lisäksi se sisältää moottoritien oikaisun Lempäälän Kuljusta Pirkkalaan ja rautatieyhteyden lentokentälle. Näihin hankkeisiin tarvitsemme rahoituksen nopeasti. Pirkanmaa tarvitsee kansanedustajia, jotka ajavat liikennehankkeita eteenpäin merkittävästi nykyistä voimakkaammin.
Tunnin juna ja lähijunat. Pirkanmaa tarvitsee pääradalle kolmannen ja neljännen raiteen sekä niiden myötä tunnin junan Helsinkiin ja Tampere-Pirkkalan lentokentältä Helsinki-Vantaalle. Tämä HHT-kasvukäytävän olennainen hanke tuovat Tampereen ja Helsingin toistensa työssäkäyntialueiksi ja tekee Tampere-Pirkkalasta Suomen kakkoskentän. Lisäraiteet mahdollistavat lähijunat Tampereelta Lempäälään ja Toijalaan. Nokian lähijunan hanketta täytyy myös viedä eteenpäin.
Tällä hallituskaudella Suomessa on saavutettu kansantaloudellisesti erittäin merkittävä työllisyystavoite, jota oppositiossa pidettiin mahdottomana saavuttaa. Työllisyysaste on nimittäin noussut hallituksen tavoitteeksi asettamaan 72 prosenttiin, josta Sipilän hallitus ansaitsee ison hatunnoston. Oppositiolla oli tätä tavoitetta kritisoidessaan käytössä kansainvälisestä talouskehityksestä aivan samat lähtötiedot kuin hallituksellakin, mutta silti työllisyyden parantumisen mahdollisuus tyrmättiin jyrkästi. Tosin ymmärrettävästi, sillä vihervasemmiston keinoilla työllisyystavoitteen saavuttaminen olisi ollut täysin mahdotonta saavuttaa.
Työllisyyden parantumiseen ovat vaikuttaneet monet seikat. Kansainvälisen kasvusyklin lisäksi hallitus on tehnyt paljon konkreettisia toimenpiteitä työllisyyden parantumisen eteen. Eräs niistä on paikallisesti toteutettu työvoima- ja yrityspalvelujen alueellinen kokeilu, joka ei tosin ole ehtinyt vaikuttaa juurikaan koko maan työllisyyden isoon kuvaan. Paikallisesti sen tuloksista on kuitenkin saatu erittäin rohkaisevia kokemuksia varsinkin nuorten ja pitkä-aikaistyöttömien kohdalla. Kokeilussa esimerkiksi OMA-valmentaja arvioi työttömän palvelutarpeet ja ohjaa hänet yksilöllisen tarpeen mukaan työhön, koulutukseen ja työllistymistä edistäviin palveluihin.
Työllisyyskokeilu: Asiakkaiden ja työttömien määrät koko kokeilussa
Kuntaliiton mukaan kokeilut ovat tuottaneet 10 000 työpaikkaa nimenomaan kaikkein vaikeimmin työllistyville, ja sitä kautta kokeilu on tuottanut 11,5 miljoonan säästöt jo yksin työmarkkinatuessa. Lisäksi mukaan pitää laskea inhimillisen hyvinvoinnin parantuminen ja työllistyneiden vaikutus yhteiskuntaan. Työllinen kansalainen ei rasita yhteiskunnan palveluita siten kuin kotona yksikseen syrjäytyvä pitkäaikaistyötön. Tästä johtuvat palvelutarpeiden väheneminen tarkoittaa merkittäviä säästöjä julkisen talouden kokonaiskustannuksiin.
Koska työllisyyskokeilu on ollut menestyksekäs, olisi sen jatkuminen ja laajentaminen koko maahan nähdäkseni perusteltua, koska työllisyyden parantamiseen sijoitettu euro tulee moninkertaisesti takaisin. Onnistunutta työllisyyskokeilua ollaan nyt kuitenkin yllättäen ajamassa alas. Työministeri Jari Lindström (sin) on ilmoittanut, että työllisyyskokeiluja ryhdytään ajamaan alas jo syyskuun lopussa. Käytännössä lokakuun alusta lähtien kokeiluihin ei enää ohjattaisi uusia työttömiä ja vastuu työttömistä palautuisi tehottomuudestaan tunnetuille TE-keskuksille – myös täällä meillä Pirkanmaalla. Se on ikävä ja taloudellisesti kestämätön päätös.
Kävin itse paikan päällä Tampereen työllisyyspalveluissa (kuva yllä) tutustumassa toimintaan, joka on ollut paitsi ansiokasta myös erittäin tuloksekasta. Keskustelin aamupäivän ajan kokeilun parissa työskentelevien kanssa ja vierailu oli monin tavoin antoisa. Työllisyyspalvelujen väki on etsinyt nuoria ja pitkäaikaisia työttömiä kirjaimellisesti näiden kodeista ja auttanut heitä yksilöinä pääsemään takaisin yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi. Merkittävä osa asiakkaista on saanut uuden alun koulutus- ja työuralleen. Tärkeintä kokeilussa on kuitenkin ollut henkilökohtainen kontakti, joka on osoittanut vuosia työttömänä olleille ihmisille, että heistä välitetään yksilöinä.
Työllisyyskokeilu: Kokemukset OMA-valmentajan tapaamisesta Tampereen kokeilussa
Poliittisten päättäjien tulisi ensisijaisesti ymmärtää syitä ja seurauksia, ja siinä on ollut viime vuosikymmeninä Suomessa vakavia haasteita. Esimerkkejä voidaan hakea niin alkoholiverosta ja -laista kuin autoverostakin. Lafferin käyrä onkin ikävän monelle päättäjälle tuntematon käsite. Euron sijoitus nyt voi tuottaa tulevaisuudessa viisi takaisin, mutta yksinkertaisen talousmatematiikan ymmärtäminen näyttää olevan päättäjille usein vaikeaa. Työllisyyskokeilun jatkamisessa on kyse aivan samasta asiasta.
Vireillä oleva maakuntauudistus on (ehkä toteutuessaan) siirtämässä ainakin tällä tietoa työllisyyspalvelut maakunnille. Medioissa on uutisoitu, että suuret kaupungit ovat vedonneet kokeilun jatkumisen puolesta. Tämä on mielestäni hieman harhaanjohtavaa, sillä kokeilu ei ole vain suurten kaupunkien asia. Kasvu- ja työllisyyspalvelujen pitäminen omissa käsissä on mielestäni suuria kaupunkeja tärkeämpää nimenomaan pienissä kunnissa, joissa palvelut jäisivät maakuntien hoidossa auttamattomasti suurten jalkoihin. Tuskin kukaan vakavissaan uskoo, että pienten kuntien kasvu- ja työllisyyspalvelut pysyisivät tasokkaina, jos ne siirtyisivät yhteen kasvottomaan maakunnalliseen organisaatioon. Pirkanmaan alueellisessa kokeilussa on mukana 10 kuntaa, eli Tampere ei suinkaan ole ainoa.
Työllisyyskokeilu: Työmarkkinatuen vuosivertailu kaikki kokeilukunnat
On luonnollisesti mahdotonta sanoa täysin varmuudella mikä osa työllisyyden parantumisesta on ollut kansainvälisen talouskehityksen, hallituksen toimien ja nyt lopettamisuhan alla olevan työllisyyskokeilun ansiota. Varmaa sen sijaan on, että ilman Suomen sisäisiä toimenpiteitä työllisyyden kasvu olisi jotain aivan muuta kuin mitä se on nyt ollut. Sen vahvistaa jo opposition lausumat, joissa se katsoi 72 prosentin työllisyysasteen mahdottomaksi toteuttaa. Tämän kehityksen jatkuminen edellyttää tehokkaita toimia, joilla työttömät saadaan taas aidosti töihin ja yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi.
Kaiken tämän lisäksi siirtyminen maakunnallisiin työllisyyspalveluihin olisi toteutumassa aikaisintaan vasta vuonna 2021, joten nykyisen kokeilun loppuessa Tampereen sekä muiden kaupunkien ja kuntien työllisyyspalveluihin olisi tulossa jopa kolmen vuoden katkos. TE-keskuksilla ei ole kykyä ja resursseja vastata sinne tilapäisesti siirtyvään kysyntään, jolloin nuoret ja pitkäaikaistyöttömät jäisivät vuosiksi ikään kuin heitteille. Siihen Suomella ei ole yksinkertaisesti varaa, koska seuraava taantuma on jo oven takana. Pilottihankkeiden lakiesitys jumittaa yhä eduskunnassa, eikä se ehdi enää tähän hätään. Siksi työllisyyskokeilujen tulisi jatkua vähintään siihen saakka kunnes uudet maakunnat aloittavat – jos aloittavat.
Näillä perustein työllisyyskokeilua täytyy jatkaa.
