kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaalta 2027
Euroopan unionissa luisuttiin koronakriisissä tilanteeseen, jossa isot maat saivat tukea yrityksiään tähtitieteellisillä rahasummilla. Sellaiseen kilpailuun pienet maat eivät kykene vastaamaan. Unionissa on syytä päättää, ettei vastaavaa enää jatkossa pääse tapahtumaan, koska tuollaiset tuppaavat olemaan yhtä tilapäisiä kun tilapäinen autovero.
Suomen talouskasvu on viimeinkin vuosien työn jälkeen lähtenyt toden teolla käyntiin, ja jopa ekonomistit ovat yllättyneet talouden nopeasta kasvuvauhdista. Valo tunnelin päässä siis kirkastuu, mutta valtion taloudessa tarvitaan vielä pitkään vahvoja säästötoimia.
Näihin talkoisiin on luonnollista osallistaa myös järjestöt, joiden STEA-tukien kriteereissä on merkittäviä kiristystarpeita. Ministeriö onkin jo laatinut uudet aiempaa tiukemmat tukikriteerit, ja niitä on nyt vielä kansliapäälliköiden toimesta tarkennettu kuudella uudella kriteerillä, jotka vastuuministeri on jo hyväksynyt. Tärkeä tavoite siis etenee vauhdilla.
Järjestötukien uusissa kriteereissä korostetaan varsinkin kohtaavaa asiakastyötä, toiminnan tavoittavuutta ja osallistumisen avoimuutta sekä toiminnan kulujen kohtuullisuutta. Samalla huomioidaan myös rinnakkaisuus tai päällekkäisyys muiden toimijoiden kanssa. Hyviä kriteerejä siis tuli mukaan tällä uudella kierroksella.
Keskeisintä järjestötukien uusissa kriteereissä on, että tukia kohdennetaan ennen kaikkea ihmisten aitoon kohtaamiseen ja auttamiseen. Sen sijaan erilaiset lobbausjärjestöt ja järjestöjen kattojärjestöt saavat jatkossa syöttää ja juottaa toimittajia ja poliitikoita ilman valtion tukirahaa. Tukirahojen entistä tehokkaampi kohdentaminen on tärkeää, sillä raha ei vieläkään tule maagisesta rahaa sylkevästä taikaseinästä.
Nyt pääministeri on päättänyt, että tukirahojen uudet kriteerit tulee esitellä valtioneuvoston yleisistunnossa viimeistään 13. elokuuta. Näin tulee todennäköisesti myös tapahtumaan, joten tällä aikataululla uudet täsmennetyt kriteerit ovat käytössä jo tulevan syksyn tukihauissa. Ryhtiliike tehokkaampien järjestötukien eteen on siis käynnissä.
Nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Tieteen riippumattomuus ja verovaroista maksettu julkinen tutkimusrahoitus on nyt sekoitettu toisiinsa, koska saavutetuista eduista ei haluta luopua.
Tieteen vapaus on sivistyneen yhteiskunnan ydintä ja perusperiaate, josta olemme kaikki varmasti samaa mieltä. Poliitikoiden ei tietenkään pidä päättää mitä tutkijat tutkivat, mutta poliitikot päättävät – ja heidän pitääkin päättää – valtion tukirahoista. Tiedeyhteisö saa vapaasti tutkia mitä tahansa, kuinka se hankkii itse rahoituksensa.
Tieteen vapaus ei nimittäin tarkoita, että tutkijat voisivat itse päättää miten he käyttävät ahkerien suomalaisten veroeuroja. Nyt tutkimuksen vapaus ja julkinen tutkimusrahoitus on sekoitettu toisiinsa ja niiden rajanvetoa yritetään hämärtää. Tieteen riippumattomuus onkin kätevä keppihevonen leikkausten vastustamiselle.
Harva muistaa, että nyt kyseessä oleva sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalityön tutkimusrahoitus on melko tuore Marinin hallituksen päätös, joka lisättiin lakiin vasta kesäkuussa 2020. Sitä ennen pätevää tutkimusta tehtiin ilman tätä lisärahaa, joten miksei jatkossakin tehtäisi?
Itä-Suomen yliopiston rehtori Tapio Määttä komppasi somessa ajatusta, jonka mukaan politiikka ei saa puuttua tutkijoiden työhön ja tiedeyhteisön on saatava olla vapaa, utelias ja riippumaton. Olen rehtorin kanssa samaa mieltä.
Heti kun tutkimukseen hankitaan rahoitus itse, eivät poliitikot ole enää kyttäämässä minne verovaroja käytetään. Ja niin pitkään kun tutkimukseen käytetään verovaroja, on poliitikoilla velvollisuus tarkastella miten kansalaisten rahaa käytetään.
Lisäksi on päivänselvää, että ministeriön tekemät valinnat ovat aina vähintään osittain poliittisia. Ministeriön täytyy voida päättää mitä tutkimusta tarvitaan ja mitä on perusteltua rahoittaa, eikä tutkimusyhteisö voi vaatia ministeriötä maksamaan tutkijoiden päättämiä tutkimuksia. Avointa shekkiä ei voida antaa kenellekään.
Tiedätkö mikä on aivan päätöntä? No se, että Suomi on lahjoittanut puolitoista miljoonaa euroa ahkerien veronmaksajien rahaa Sambian ja Ghanan sanitaatiohankkeiden edistämiseen. Siis vessojen rakentamiseen.
Tiedätkö mikä ei ole yllättävää, mutta silti aivan päätöntä? No se, että tämän hankkeen projektipäällikkö onnistui vetämään satoja tuhansia euroja tukirahoja liiveihinsä antamalla perättömiä tietoja kyseisestä avustushankkeesta.
Pirkanmaan käräjäoikeus on nyt tuominnut tämän projektipäällikön avustuspetoksesta, törkeästä kavalluksesta ja kahdesta väärennöksestä vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen.
Taas kerran herää kysymys siitä kuinka leväperäisesti suomalaisten rahaa jaetaan maailmalle ja siitä kuinka paljon suomalaisten maksamaa kehitysapua vedetään liiveihin näissä hankkeissa? Kehitysavun väärinkäyttö on enemmän sääntö kuin poikkeus, eikä rahojen käyttöä valvota alkuunkaan riittävästi. Siksi on päätöntä käyttää kallista velkarahaa näin höveleihin tarkoituksiin.
Nyt on aika tehdä ryhtiliike kaikkeen kehitysapuun ja käyttää rahat ensisijaisesti Suomen omien kansalaisten tarpeisiin. Afrikkaan voidaan lähettää esimerkiksi PDF, jossa on tehokkaan puuseen rakentamisen ohjeet.
Tiedätkö sinä koska maahanmuuttajien kotoutuminen on mennyt todella pahasti metsään? No silloin, kun yhteiskunta ei edellytä jokaiselta tulijalta paikallisen kielen osaamista, vaan naiivisti ja sinisilmäisesti tukee asiointia lähtömaan kielellä ja opettaa lapsille verovaroin näiden lähtömaan kieltä.
Paikallisen kielen osaaminen on kaikkein keskeisin kotoutumisen edellytys missä tahansa maassa koko planeetalla. Jos tulijalla ei ole motiivia opetella paikallista kieltä, ei hänellä myöskään ole todellista halua kotoutua osaksi paikallista yhteisöä.
Helsingin Sanomat uutisoi äidistä, joka toivoi lapsensa oppivan päiväkodissa suomea, mutta näin ei tapahtunut. Hän itse on asunut Suomessa 18 vuotta, eikä vieläkään osaa kunnolla suomea ja siksi haastattelu tehtiin englanniksi. Tapaus ei ole edes harvinainen, sillä esimerkiksi Tampereella on yläkouluikäisiä, jotka ovat asuneet Suomessa vuosia, mutta eivät osaa riittävästi suomea käydäkseen keskusteluja suomeksi.
Suomi on siis mennyt metsään ja lujaa, ja ryhtiliike tarvitaan kiireesti. Lasten oman äidinkielen opetusta täytyy karsia, ja paikallisen kielen oppiminen täytyy nostaa keskiöön jokaisella maahanmuuttajalla ja näiden lapsilla. Sosiaaliturvasta tulee tehdä kansalaisuusperusteista ja kansalaisuuden saamiseksi tulee edellyttää paikallisen kielen kielikokeen suorittamista.
Suomea osaamattomat eriytyvät jo lapsena suomalaisesta yhteiskunnasta, mikä on erittäin haitallista. Nyt alkaa olla viimeinen hetki korjata aiemmin tehdyt virheet. Nyt on ryhtiliikkeen aika.
https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000012069422.html
Pitääkö järjestöiltä leikata? Tottakai pitää, mutta järkevästi. Juuri siksi ministeriö on nyt laatinut kriteerit tuen saamiselle, jotta tuki ohjautuisi jatkossa juuri sellaisille toimijoille, jotka tekevät aitoa asiakastyötä ja auttavat aidosti kanssaihmisiä.
Sen sijaan järjestörälssin vuosien varrella valtavaksi paisuneita rakenteita ja sen kovapalkkaisia suojatyöpaikkoja ei ole mitään syytä rahoittaa verovaroista. Varsinkin jos järjestöllä itsellään on taseessaan miljoonien omaisuus.
Vasemmistoliiton Li Anderssonin ja demarien Vertti Kiukaan tuoreet ulostulot vahvistavat, että tukien keskittäminen suomalaisia palvelevaan aitoon järjestötyöhön on varsinainen järjestörälssin kauhukuva, koska siellä on totuttu elämään veronmaksajien loputtomalla tukivirralla. Nyt asiaan täytyy kuitenkin saada muutos.
Järjestöissä on havaittavissa Yleisradiosta tuttu Washington Monument -efekti, jossa pienikin leikkaus leikkaa heti palveluita, vaikka niitä tuottaisivat järjestön vapaaehtoiset, jolloin suurin osa tukirahasta menee henkilöstön ja johtajien palkkoihin sekä suuriin kivilinnoihin Helsingin keskustassa.
Järjestöiltä ei pidä leikata juustohöylällä, koska silloin kaikilta leikataan yhtä paljon ja myös aidosti hyödylliset järjestöt kärsivät. Sen sijaan nyt tarvitaan selkeät uudet kriteerit, jotta veronmaksajien raha ohjautuu jatkossa oikeisiin paikkoihin.
Pirkanmaan aluevaltuustossa käsiteltiin maanantaina kristillisdemokraattien valtuustoaloitetta, jossa esitettiin, että hyvinvointialue ei enää markkinoisi poliittista Pride-järjestöä toiminnassaan. Äänestin asian palautuksen puolesta, koska katson, että hyvinvointialueen ei pidä markkinoida mitään poliittista järjestöä saati sellaista järjestöä, joka syrjii ihmisryhmiä näiden mielipiteiden ja poliittisen suuntautumisen johdosta.
—–
Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut. Pride ei ole synonyymi yhdenvertaisuudelle ja tasa-arvolle, vaan se on poliittinen järjestö, joka leimaa ja syrjii ihmisryhmiä näiden poliittisten näkemysten ja taannoin jopa eduskunnan äänestysten perusteella. Priden samaistaminen tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen on tulkinta, joka ei kestä kriittistä tarkastelua.
Viime aikoina lukemattomat seksuaalivähemmistöihin kuuluvat henkilöt ovat irtisanoutuneet julkisesti Priden toiminnasta, koska he eivät enää tunnista omakseen toimintaa, joka syrjii muita ihmisryhmiä mielipiteiden perusteella. On toki ymmärrettävää, että Pride markkinoi itseään suvaitsevaisuuden lähettiläänä, mutta järjestön arkitodellisuus on aivan muuta.
Aloitevastauksessa Pirhan ja Priden yhteistyötä perustellaan yhdenvertaisuudella. Peruste ei kestä kriittistä tarkastelua. Vastauksessa viitataan myös yhdenvertaisuuslakiin, jonka 3 luvun 8 pykälässä säädetään, ettei ketään saa syrjiä poliittisen toiminnan perusteella. Kuitenkin Pride on nimenomaan harjoittanut tällaista syrjintää, kun se on sulkenut tilaisuuksistaan ulos ihmisryhmiä puoluekantojen ja eduskunnan äänestysten perusteella.
On päivänselvää, että Pirhan tulee tietenkin edistää omassa toiminnassaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, mutta Pirhan ei pidä markkinoida tai tukea mitään poliittisia järjestöjä. Pirha ja me kaikki valtuutetut voimme edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta varsin hyvin myös poliittisesti neutraaleilla tavoilla. Kiitos.
Hyviä uutisia maahanmuutosta! Porvarihallitus on päättänyt eriyttää maahanmuuttajien sosiaaliturvan suomalaisten sosiaaliturvasta. Mikäli esitys hyväksytään eduskunnassa, leikataan maahanmuuttajien työttömyysturvasta jatkossa 10 prosenttia.
Yleistukea maksettaisiin kotoutumistukena maahan muuttaneille työttömille työnhakijoille, jotka eivät täytä vaatimusta työskentelystä tai kolmen vuoden asumisesta Suomessa. Päätös on odotettu, erittäin hyvin perusteltu ja ennen kaikkea Suomen perustuslain mukainen.
Olen jo yli vuosikymmenen ajan todennut, ettei Suomen pidä olla koko maailman sosiaalitoimisto, joka naiivisti ja sinisilmäisesti maksaa tänne tulijoiden elämisen vastikkeetta. Ahkeralla suomalaisilla veronmaksajilla ei yksinkertaisesti ole varaa maksaa turvapaikkaturistien eläimistä yhteiskunnassamme.
Oikeuksien ja velvollisuuksien pitäisi aina kulkea käsi kädessä, ja nyt porvarihallitus ottaa tärkeitä askeleita tämän tärkeän perusperiaatteen palauttamiseksi. Samalla täytyy todeta että maassa laittomasti olevien palautuksia tehostetaan jatkossa kun Euroopan unioni perustaa palautuskeskuksia unionin ulkopuolelle.
Ryhtiliike on siis tapahtumassa.
Hei, oletko sinä jo kuullut näistä suomalaisille veronmaksajille tärkeistä tutkimuksista?
Afroeurooppalaisen liikkuvuuden poetiikka ranskankielisessä afrikkalaisessa kirjallisuudessa. 438 000 euroa, eli 9 sairaanhoitajaa sivukuluineen.
Transitiopolkuja naisten osallisuuteen Nepalin muuttuvassa musiikkikulttuurissa. 595 000 euroa, eli 12 sairaanhoitajaa
Feministisen dialogin käyttö vuosimallin 96 Citroen Xantian ilmansuodattimen vaihdossa ja sen vaikutukset Norjan saamelaisyhteisöihin. 550 000 euroa, eli 11 sairaanhoitajaa.
Sukupuolten ajallinen moniulotteisuus itäisen Afrikan historiassa. 410 000 euroa. eli kahdeksan sairaanhoitajaa.
Tunteet, naisidentiteetit ja epänormatiivinen seksuaalisuus katolisen reformaation ajan Ranskassa, 256 000 euroa, eli viisi sairaanhoitajaa.
Vain yksi näistä Suomen Akatemian rahoittamista tutkimuksista oli keksitty. Huomasitko mikä niistä?
Akateeminen tutkimus ja sen riippumattomuus ovat tietenkin tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on avoimuus, joka altistaa tukipäätökset veronmaksajien, arvioitavaksi. Nyt olisi korkea aika pohtia vakavasti onko perusteltua jakaa verorahaa aiheisiin, jotka ovat valovuosien päässä Suomesta ja suomalaisista. Kerro kommenteissa mitä mieltä sinä olet.
Ai niin, täytyy vielä korostaa, että akateeminen vapaus ei tarkoita, että tukipäätösten voitaisiin nostaa kaiken arvostelun yläpuolelle. Päinvastoin verovaroin rahoitettua tutkimusta täytyy voida kyseenalaistaa. Eikö niin?
IMF tuli taannoin tänne Kreikkaan ja leikkasi eläkkeistä ja julkisen sektorin palkoista. Suomessa ei ole varaa vastaavaan virheeseen. Eikä virheitä olla nyt myöskään tekemässä, kiitos Petteri Orpon porvarihallituksen.
Suomen vienti on nimittäin noussut 18 vuoden takaisiin kasvulukuihin ja Suomen talous on koko maailman OECD-maiden toiseksi nopeinta ja kaikein nopeinta Euroopassa. Porvarihallitus onsaanut Suomen vahvaan kasvuun.
Viime syksynä alkaaneen talouskasvun tuoreet luvut ovat konkreettinen osoitus Orpon hallituksen kasvutoimien onnistumisesta. Samaan aikaan suomalaisten ostovoimaa on kasvatettu merkittävästi ja pankkitileillä on enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Ekonomistien mukaan Suomen talouskasvu myös jatkuu. Ja yleisestä talouskasvusta hyötyvät kaikki suomalaiset.
Suomen talouden edellisellä kaudella romuttaneet SDP ja keskusta ovat rakentaneet eduskuntavaalikampanjansa heikon talouden manaamisen varaan, joten nyt nähdyt vahvat kasvuluvut ovat niille molemmille myrkkyä. Varsinkin kun kumpikaan ei ole kyennyt esittämään ainoatakaan konkreettista kasvutoimea. Taannoin SDP vieläpä esitti verotuksen kiristämisen kasvutoimenaan. Melkoista.
Suomen saaminen kasvu-uralle osoittaa, että porvarihallitus on ainoa vastuullinen ratkaisu Suomen tulevaisuudelle.