SDP ostaa ääniä lasten ja nuorten tulevaisuudella

Eduskuntavaalit järjestetään jo ensi kevään, joten vaalikampanjat ovat jo täydessä käynnissä. Demarien Antti Rinne paljasti taannoin 8-10 miljardin euron järjenvastaiset vaalilupauksensa. Yksi Rinteen mahdottomista lupauksista oli eläkkeiden nostaminen. Samaan junaan hyppäsi nopeasti myös kristillisdemokraattien Sari Tanus, joka näki Rinteen avauksessa äänisaaliin mahdollisuuden. Suomessa on seuraavissa vaaleissa 2,1 miljoonaa yli 65-vuotiasta äänioikeutettua. Vähempikin saa poliitikon kumartamaan vanhuksille ja näyttämään takapuolta lapsille ja lapsiperheille.

Nämä populistit yrittävät nyt ostaa tulevissa vaaleissa eläkeläisten ääniä lasten ja nuorten tulevaisuuden kustannuksella. Lyhytnäköistä ja surullista. En saanut vastausta, kun kysyin Tanusilta äskettäin somessa onko linjaus hänen omansa vai kenties kristillisdemokraattien uusi linjaus. SDP sen sijaan äänesti juuri äskettäin lasten asemaa parantavaa varhaiskasvatuslakia vastaan, joten siellä lapset ja lapsiperheet ovat todistetusti vain lypsylehmiä.

Olen itse jo aiemmin ilmoittanut olevani valmis kokoomuksen ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa, jos puolue minut siihen valitsee. Pääteemoihini lukeutuvat erityisesti yrittäjyys ja lapsiperheet, koska Suomen tulevaisuus on kiinni niistä molemmista. Molemmat ryhmät myös tarvitsevat Arkadianmäelle lisää puolestapuhujia, jotka osaavat ja erityisesti uskaltavat sanoa mitä ajattelevat.

Olen nyt seurannut järkytyksellä miten nykyiset populistit tekevät vaalilupauksia tulevien sukupolvien piikkiin. Sukupolvien, jotka eivät kykene vielä edes puolustautumaan, vaikka poliitikoilla on jo kädet kyynärpäitä myöden heidän taskuissaan. Lapsilta on helppo viedä tuhkatkin pesästä, koska heillä ei ole äänioikeutta. Rinne tunnetaan miehenä, jota lasten ja lapsiperheiden asiat kiinnostavat vain juhlapuheissa. Tulevaisuus ei tosin näytä muutenkaan häntä kiinnostavan.

Entä haluaisinko minä korotuksen eläkkeeseeni, jos olisin jo eläkeläinen? Tietenkin haluaisin. Jokainen eläkeläinen haluaisi. Tilanne kuitenkin muuttuu täysin, kun korotuksen hintana on nykyisten lasten ja nuorten tulevat eläkkeet. Vaatisinko itselleni korotusta, jos ja kun sen vuoksi omat lapseni jäisivät aikanaan ilman? En tietenkään. Uskon, että myös valtaosa suomalaisista eläkeläisistä on tarpeeksi fiksuja, etteivät he usko populistisia syöttejä, joita Antti Rinne, Sari Tanus ja varmasti vielä monet muutkin heille syöttävät. Toivottavasti eläkeläiset näkevät sumutuksen läpi.

Eläkekeskustelussa viitataan usein niin sanottuun taitettuun indeksiin. Se otettiin aikoinaan käyttöön, jotta eläkejärjestelmämme kestäisi tulevat koko ajan kasvavat rasitteet. Taitetusta indeksistä luopuminen jättäisi koko eläkejärjestelmämme tuuliajolle, jonka seuraukset olisivat tuleville sukupolville karmaisevat. Eduskunta on jo kertaalleen marraskuussa 2017 hylännyt Kimmo Kiljusen (sdp) järjenvastaisen aloitteen taitetusta indeksistä luopumiseksi. Onneksi järki voitti tuolloin myös demarien omassa eduskuntaryhmässä, joka kääntyi aloitetta vastaan. Sama kävi myös demarivetoisessa valiokunnassa.

Nyt Sari Tanus (KD) on kuitenkin vuorostaan haistanut eläkeläisten irtoäänet ja kaivanut aloitteen naftaliinista. Toivottavasti historia toistaa itseään ja esitys taitetusta indeksistä luopumiseksi kaatuu jo toistamiseen omaan mahdottomuuteensa.

Maagiseen rahaa sylkevään taikaseinään uskova Antti Rinne on keksinyt rahoittaa demarien varjobudjetin tyhjentämällä satoja miljoonia euroja Suomen itsenäisyyden juhlavuoden rahasto Sitrasta. Suunnitelma oli kuin housuihin kuseminen pakkasella. Tiedät kyllä mitä tarkoitan. SDP:n esittämää Sitran ja valtion eläkerahastojen lypsämistä voisi verrata varkauteen, sillä vuosikymmenten varrella lastemme tulevaisuutta varten kerätyt varat halutaan panna sileäksi demarien vaalikampanjan vuoksi.

Jokainen taloutta edes hieman seuraava tietää, että suurten ikäluokkien myötä meillä tulee jo nykyisellään olemaan erittäin suuria haasteita maksaa tulevaisuudessa eläkkeitä nykyisille lapsille ja nuorille. Onko mitään lyhytnäköisempää kuin lisätä kuluja silloin, kun rahat ovat jo muutenkin loppumassa?

Minulla on kaksi lasta, ja toivottavasti kahden-kolmen vuosikymmenen päästä useita lapsenlapsia. Suoraselkäisenä suomalaisena en voisi katsoa itseäni peilistä, jos yrittäisin ostaa eläkeläisten ääniä lyhytnäköisellä ja populistisella lupauksella eläkkeiden nostamisesta.

Ikävä kyllä Suomesta löytyy vielä myös poliitikoita, joiden vaalikampanjan vaakakupissa lasten ja nuorten tulevaisuus ei paina mitään. Useimmilla eläkeläisillä on omia lapsia ja lapsenlapsia. Uskon ja toivon, että he ymmärtävät miten pidetään huolta tulevaisuuden sukupolvista. Toivottavasti he eivät lankea halpamaiseen sumutukseen, sillä lapset ja nuoret ovat puolustuskyvyttömiä tällaisia populisteja vastaan.

6.5.201823.5.2019

SDP ajaa Suomea selvitystilaan – jakovarassa piilee jakovaara

Julkaistu 6.5.2018 Edellisen hallituksen valtionvarainministeri Antti Rinne (SDP) on lähtenyt vaalikiimassaan tekemään demarien vaalityötä lupauksilla, joiden hintalappu on tähän mennessä jo yli kahdeksan miljardia euroa. Hallituksen riveissä Rinteen päättömät lupaukset on tietenkin tyrmätty, mutta hieman yllättäen myös opposition omat talousosaajat ovat olleet ihmeissään demarien puuhista.

Esimerkiksi Kristillisdemokraattien puoluesihteeri Asmo Maanselkä on ilmaissut huolensa Rinteen mahdottomista vaalilupauksista. Pidän itse vastuuttomana tapaa, jolla Rinne kalastelee ääniä lupauksilla, joita hän ei voi koskaan toteuttaa. Yhtä hyvin Rinne voisi luvata 1 000 euroa puhtaana käteen jokaiselle demareita äänestävälle.

Suomen talous on kohentunut nykyisellä hallituskaudella historiallisen paljon. Meille on syntynyt lähes satatuhatta uutta työpaikkaa, ja myös työllisyys on opposition yllätykseksi saavuttamassa hallituksen aiemmin asettamat tavoitteet. Kukaan edes oppositiossa ei siis voi perustellusti väittää, että kehitys olisi ollut huonompaan suuntaan. Toivottavasti jopa Rinne tuntee matematiikan alkeita sen verran, että ymmärtää kehityksen olleen positiivista. Hän ei toki halua sanoa sitä ääneen.

Suomella menee nyt paremmin kuin yli vuosikymmeneen. Samaan aikaan poliittiseen keskusteluun on kuitenkin levinnyt vaarallinen sana – jakovara. Vaikka taloutemme onkin kohentunut, ei meillä ole nyt euroakaan jakovaraa. Nyt suhdanteen huipullakin Suomella on nimittäin peräti 108 miljardia euroa valtion velkaa, eli lähes 20.000 euroa jokaista suomalaista kohti. Tavallisesti suhdanteen huipulla velkaa voidaan lyhentää merkittävästi, mutta niin hyvin meillä ei tällä kertaa ole ainakaan vielä mennyt.

Edellisen taantuman jälkeen Suomi pääsi maailmanlaajuiseen kasvusykliin mukaan kahdeksan vuotta muiden maiden jälkeen, koska meillä taantuma pitkittyi vuonna 2007 annettujen vaalilupausten lunastamisen vuoksi. Emme saa antaa saman virheen toistua. Kasvusykli kestää yleensä vuosikymmenen, joten meillä on enää pari-kolme vuotta aikaa säästää mitä voidaan. Sen jälkeen rytisee jälleen.

Suomen tilanne tulee olemaan seuraavassa taantumassa merkittävästi muita maita heikompi, koska taantuma iskee meihin ennen kuin olemme ehtineet kunnolla toipua edellisestä. Muut maat ovat sen sijaan ehtineet porskuttaa jo vuosikausia noususyklissä ja kerätä puskuria tulevaan. Seuraavan taantuman alkaessa jopa jo parin vuoden päästä Suomi tulee siis olemaan vakavissa ongelmissa. Lisäksi meillä on rasitteena hallitsemattomasti paisunut julkinen sektori, jonka ylläpidon yritykset ja yrittäjät maksavat.

Julkisen sektorin kulujen kasvu 2002-2016, Lähde: Eurostat

Julkinen sektori prosenttia bruttokansantuotteesta 2000-2017, Lähde: OECD

”Demarien vaalikiimaiset puheet kahdeksan miljardin euron lisäkuluista ovat erittäin vaarallisia hyvinvointivaltion tulevaisuudelle.”

Tätä taustaa vasten demarien vaalikiimaiset puheet kahdeksan miljardin euron lisäkuluista ovat vaarallisia hyvinvointivaltion tulevaisuudelle. Puheenjohtaja Antti Rinne uhkaa laajentaa veropohjaa kiristämällä yrittäjien verotusta huomattavasti. Valtaosa yrittäjistä tienaa jo nyt selvästi vähemmän kuin keskiverto palkansaaja, joten siellä ei ole enää euroakaan kiristettävää.

Sen sijaan demarien itsensä pyörittämä Suomen historian suurin veroparasiitti – eli AY-liike – on siirtänyt jo miljardeja euroja veronmaksajien rahoja asumistukina VVO/Kojamon kautta kautta suoraan AY-liikkeen holveihin. Verottomana tietenkin. Kyseessä on siis käänteinen Robin Hood, joka vie köyhimmiltä ja pitää saaliin itsellään. Mikäli Rinne haluaisi tosiaan laajentaa veropohjaa, niin urakka pitäisi aloittaa tästä veronmaksajien kuppauskoneesta. Demarien ryhtiliike ei kuitenkaan koske omaa pesää.

Tällä hetkellä suomalaiset saavat elää vielä hetken korkeasuhdanteessa, mutta esimerkiksi Pirkanmaan tuoreen yritysbarometrin mukaan vuosi 2018 näyttää jäävän suhdanteen huippuvuodeksi. Sen jälkeen siirrytään maltillisempaan kasvuun ja lopulta jo seuraavaan taantumaan. Nordea ennustaa Yhdysvaltojen vaipuvan taantumaan vuonna 2020 ja Pohjoismaiden seuraavan perässä samana vuonna.

Ruotsin valtiontalouden tutkimusinstituutti on Konjukturinstitutet ennustaa suhdanteen kääntyvän laskuun jo vuonna 2019. Suomen seuraava hallitus näyttää siis joutuvan poikkeuksellisen rajuun talouskurimukseen heti alkutaipaleellaan. Nyt jos koskaan valtion peräsimessä tarvitaan talousmatematiikan reputtaneiden populistien sijaan oikeita talouden osaajia. Muussa tapauksessa viimeinen saa sammuttaa valot.

”Miljardien eurojen perättömät vaalilupaukset ja jakovaran perään huutaminen ovat osoitus vakavasta realismisokeudesta.”

Suomella on nyt viimeinen hetki valmistautua tulevaan laskukauteen, joka odottaa jo muutaman vuoden päässä. Siksi tarvitsemme nyt erityisen tiukkaa taloudenpitoa ja varsinkin malttia rahan jakamisessa. Miljardien eurojen perättömät vaalilupaukset ja jakovaran perään huutaminen ovat osoitus vakavasta realismisokeudesta.

Rahaa sylkevä maaginen taikaseinä löytyy ikävä kyllä vain vasemmiston päiväunista, sillä tosielämässä vyötä täytyy kiristää entisestään. Tämä on fakta, joka täytyy voida sanoa ääneen. Suomalaisille pitää nimittäin puhua totta, vaikka vaalikiima kuinka kuumenisi. Nyt jos koskaan Suomen politiikka tarvitsee realismia ja tervettä taloudenpitoa, sillä meillä ei ole varaa katteettomiin lupauksiin miljardiluokan lisämenoista.

Jakovarassa piilee nimittäin jakovaara.

Jocka Träskbäck
kunnanvaltuutettu (kok.)
Lempäälä

Kirjoitus on julkaistu mielipidekirjoituksena Aamulehdessä 7.5.2018.

28.5.201728.5.2017

Onnea Tampere! Lauri Lyly teki sen mihin kukaan ei uskonut

Tunnustan. Kuullessani Demarien ja Lauri Lylyn kuntavaalien äänisaaliista Tampereella tuli mieleeni ensimmäisenä miten AY-jyrä voisi toimia vahvasti 2000-luvulla elävän, dynaamisen ja nopeasti kehittyvän kaupungin pormestarina. Uusi valtuustokausi alkaa vasta kesäkuussa, joten vielä nyt Lylyä ei ole nähty pormestarina, sillä nimitys tehdään vasta ensimmäisessä valtuuston kokouksessa. Silti Lyly on jo nyt onnistunut osoittamaan, että hänen työhistoriastaan johtuneet ennakkoluulot olivat vahvasti liioiteltuja. Nyt onkin hyvä syy onnitella sekä Lylyä että Tamperetta ja kaikkia tamperelaisia, sillä siellä on tehty viime päivinä poliittista historiaa.

Ennen vaaleja kahvipöytäkeskusteluissa erityisesti Lylyn neuvottelijan taitoja pidettiin isona plussana. Nyt Lyly on osoittanut olevansa ainakin neuvottelijana niin suvereeni, että hän onnistui taikomaan Tampereen kuntapolitiikasta opposition pois. Zimzalabim! Tamperelainen-lehdessä toimittaja Petteri Mäkinen kiteytti asian pyytämällä niitä lukijoita nostamaan kätensä, jotka uskoivat ennakkoon, että Tampereella sorvataan kaikkien ryhmien allekirjoittama poliittinen linjapaperi. Sen jälkeen Mäkinen pyysi ystävällisesti valehtelijoita laskemaan kätensä. Siinä oli tähän mennessä paras kiteytys jymy-yllätyksestä, joka Tampereella onnistuttiin nyt saavuttamaan.

Viime vuosikymmenten aikana Tampereella on onnistuttu tekemään paljon suuria päätöksiä, mutta yleensä vasta pitkäkestoisen ja värikkään poliittisen sirkustemppuilun jälkeen. Surullisenkuuluisia tuoreita esimerkkejä tästä ovat rantatunneli ja ratikka unohtamatta Särkänniemeä ja Tampere-taloa. Näistä ratikkapäätöksen väännöistä valtuustossa tehtiin jopa lyhytelokuva, jolle jo sadat tuhannet ihmiset ovat nauraneet verkossa. Tuollaiset tapaukset ovat jatkossa ehkä historiaa, sillä Tampereella keskitytään nyt todennäköisesti kehittämään kaupunkia yhdessä ja yhteen hiileen puhaltamalla yli puoluerajojen. Tampereen kokoisen kaupungin oppositioton valtuusto on tilanne, joka mahdollistaa nopean ja tehokkaan päätöksenteon kohti yhdessä sovittua maalia. Tuollaisesta tilanteesta jokainen kunta ja kaupunki voi olla avoimesti kateellinen.

Olen seurannut tamperelaista kuntapolitiikkaa melko läheltä jo lähes 20 vuoden ajan, mutta jatkossa tulen seuraamaan vieläkin suuremmalla mielenkiinnolla miten odottamaton neuvottelutulos näkyy käytännössä Tampereen päätöksenteossa. Jos ja kun kaikki puolueet toimivat saman pormestariohjelman mukaisesti, niin voisiko siitä muuta kuin hyvää seuratakaan? Potentiaalinen ongelma tosin voi konkretisoitua, jos rahat jostain syystä loppuvat ja jonkin ryhmän päätavoitteista joudutaan tinkimään. Silloin syntyy varmasti näyttävä show, jonka siivellä haetaan ehkä jopa irtopisteitä seuraaviin kuntavaaleihin. Toivottavasti neljä vuotta menee kuitenkin Tampereella ilman dramatiikkaa ja yhtä hienosti kuin neuvottelut näyttävät tähän mennessä menneen. Siten saadaan aikaan myös tuloksia.

Olin itse Lempäälän kuntavaaleissa vertauslukujen ykkönen, joten olen jatkossa päättämässä asioista Lempäälän valtuustossa. Täällä paikallisessa kuntapolitiikassa on puhallettu jo pitkään pääasiassa yhteen hiileen, mikä on tietenkin hyvä kuntalaisten kannalta. Lempäälän valtuustosta meni nyt uusiksi yli puolet, ja tällainen sukupolvenvaihdos tuo varmasti mukanaan raikkaita uusia ajatuksia ja näkemyksiä päätöksentekoon. Toivottavasti myös rohkeutta.

Tamperetta pidetään usein mörkönä sitä ympäröivissä naapurikunnissa, mutta minun mielestäni Tampereen kasvu ja menestyminen eivät ole missään nimessä lempääläisiltä pois, vaan päinvastoin. Suomea täytyy ajatella yhtenä kokonaisuutena, jossa Tampereen sen ympäryskuntien intressit ovat usein samansuuntaiset. Lempäälä ei siten kilpaile Tampereen kanssa, vaan ennemminkin Pirkanmaa kilpailee pääkaupunkiseudun kanssa. Kun Tampereen jo valmiiksi ylivertainen vetovoima kasvaa nyt mahdollisesti entisestään, niin Lempäälä saa ison naapurin menestyksestä kyllä oman osansa. Lempäälän sijainti Tampereen eteläpuolella Helsinki-Hämeenlinna-Tampere -alueen paalupaikalla, eli Suomen kasvukäytävässä, on täydellinen kunnan tulevaisuutta ajatellen. Kun tuohon kokonaisuuteen lisätään päälle Lempäälän omat kehitystoimet kuntamme vetovoiman ja elinvoiman lisäämiseksi, niin meillä on varmasti edessämme upeat neljä vuotta.

Toivotan oppositiottomalle Tampereelle onnea ja menestystä. Ja tietenkin meille itsellemme siinä samalla.