JULKAISTU 21.1.2019 Olen itse ajanut neljä vuotta täyssähköautolla. Tiedän siis mitä sähköautoilu käytännössä tarkoittaa ja minulla on mielestäni näkemys miten se saadaan yleistymään. Olen viime aikoina ihmetellyt eri tahojen asettamia hurjia tavoitteita sähköautojen määrälle. Tänään maanantaina osallistuin Tampereella autoilu- ja ilmastopaneeliin, jossa oli paikalla ansiokas asiantuntijajoukko muun muassa autoalan ja Suomen Luonnonsuojeluliiton edustajia sekä yleisössä koko joukko aiheesta kiinnostuneita poliitikoita. Paneelissa sain ajatuksen avata hieman näkemyksiäni autoilusta ja ilmastonmuutoksesta sekä keinoista, joilla saamme oman näkemykseni mukaan Suomeen kaikkein nopeimmin lisää sähköautoja.
Ilmastonmuutos täytyy ottaa vakavasti. Siinä ei ole epäselvyyttä. Miten se sitten käytännössä tapahtuu onkin sitten jo aivan toinen juttu. Eräät poliittiset tahot ovat nostaneet nimenomaan yksityisautoilun tikun nokkaan, vaikka henkilöautot muodostavat vain 9,1 prosenttia Suomen CO2-päästöistä. Yksityisautoilulla on toki haitallinen vaikutus, mutta haitallisuus tulee asettaa oikeaan perspektiiviin tässä kokonaisuudessa. Pääasiassa yksityisautoilun syyttäminen ilmastonmuutoksesta näyttää olevan lähinnä populistista hurskastelua, koska samaan aikaan energiateollisuuteen (26,7%) ja teollisuuteen (15%) ei kohdistu samoilta tahoilta samanlaista kritiikkiä. Tulee väkisinkin vaikutelma, että yksityisautoilun vastustaminen on valittu poliittiseksi teemaksi kaikesta muusta välittämättä.
Päästöjen vähentämiseksi yksityisautoilun osuutta täytyy tietenkin pienentää siinä missä kaikkea muutakin kulutusta. Esimerkiksi rakentamisessa käytettävän sementin valmistus aiheuttaa jopa viisi prosenttia kaikista maailman hiilidioksidipäästöistä, eli kaksinkertaisesti lentämiseen verrattuna. Maailman laivaliikenne tuottaa 15 prosenttia maailman typen oksidipäästöistä ja kolme prosenttia CO2-päästöistä. Suomessa esimerkiksi maatalous tuottaa yhtä paljon CO2-päästöjä kuin henkilöautot, mutta kovin harva on vaatinut sinne aktiivisia päästövähennyksiä ja toimien tehostamista.
Kaikki tämä pitäisi kyetä asettamaan oikeaan kontekstiin, eikä syyttää ilmastonmuutoksesta pääasiassa yksityisautoilijoita. Varsinkin, kun pitkien välimatkojen Suomessa auto on monille perheille korvaamaton väline arjen liikkumiseen ja esimerkiksi työssäkäyntiin. Autoilu- ja ilmastopaneelissa professori Jorma Mäntynen totesi heti aluksi osuvasti, että ”Liikenne on aina sidoksissa muihin toimintoihin, kuten väestön tarpeisiin, työhön, opiskeluun ja harrastuksiin. Tieliikenteen verotus on aina yleistä verotusta.” Liikenne ei siis ole siis vain liikennettä, vaan se on aina osa muita toimintoja. Koska olet itse lähtenyt autoajelulle vain ajamisen ilosta? Niinpä. Tämä arkielämän realiteetti tuntuu unohtuvan trendikuppiloissa latteaan ryystäviltä cityvihreiltä, sillä kaikki eivät voi ajaa ympäri vuoden Jopolla.
Lisää sähköautoja Suomeen? Ei nykyisillä keinoilla.
Viime aikoina suomalaisessa politiikassa on noussut keskiöön sähköautojen määrän lisääminen, josta näyttää muodostuneen huutokauppaa muistuttavaa kilpahuuto. Esimerkiksi Sitra visioi äskettäin, että Suomen teillä pitäisi olla vuoteen 2030 mennessä 800 000 hybridi- ja sähköautoa. Pian sen jälkeen SDP esitti, että maamme teille tarvitaan 750 000 sähköautoa tai hybridiä. Kaikki nämä esitykset ovat niin kaukana arjen realismista, että ne kääntyvät kaikessa absurdiudessaan jo itseään vastaan.
Perspektiiviä antamaan todettakoon, että kesäkuussa 2018 Suomessa oli vain 11 300 sähköautoa, joista noin 2 000 oli täyssähköautoja ja loput hybridejä. Suomessa täyssähköautoja on vain 16% kaikista sähköautoista, kun muualla maailmassa niitä on keskimäärin 60%. Teknologiateollisuus arvioi, että vuoden 2019 ensimmäisellä neljänneksellä Suomen sähköautojen ja hybridien määrä ylittää 20 000 kappaletta. Kasvu on siis nopeaa, mutta asetettuihin tavoitteisiin mennessä nykyiset määrät pitäisi monisatakertaistaa. Nyt asetetut tavoitteet voidaan unohtaa saman tien, sillä ne ovat vain kaunista satua. Varsinkin kun hallitus kaavailee sähköautoilijoille parhaillaan lisäkuluja aikomalla verottaa työpaikoilla tapahtuvaa latausta.
Jos sen sijaan halutaan saada keskusteluun hieman konkretiaa, niin sähköautojen määrää saadaan kyllä lisättyä merkittävästi nykyisestä. Siinä kuitenkin onnistutaan vain tekemällä sähköautoista taloudellisesti houkuttelevia, eli niin sanotusti hintansa väärtejä. Nykyisellään täyssähköautot maksavat aivan liikaa, jotta ne voisivat muodostua varteenotettavaksi vaihtoehdoksi 250 000 saati 800 000 ostajalle. Muutos sähköautojen yleistymiseksi pitää mielestäni tästä syystä aloittaa yksityisten kotitalouksien sijaan yritysmaailmasta.
Viime aikoina on puhuttu paljon autoverosta luopumisesta, mutta voin todeta, ettei sillä tulla vaikuttamaan sähköautojen yleistymiseen. Täyssähköautoilla on jo nyt niin pieni autovero, että siitä luopumisella ei olisi juuri mitään merkitystä. Kannatan tietenkin autoverosta luopumista, mutta siinä tavoitteena on sähköautojen yleistymisen sijaan autokannan nuorentuminen, mikä sekin on toki tärkeä tavoite. Nuorempi autokanta tarkoittaa sekä vähäpäästöisempia että turvallisempia autoja Suomen teille.
Miten sitten saamme lisää sähköautoja?
Olen esittänyt aiemmin – ja esitin myös nyt autoilu- ja ilmastopaneelissa – ryhtiliikettä suomalaiseen autoilun verotukseen. Esitin, että täyssähköisten työsuhdeautojen verotusarvo puolitetaan seuraavalla hallituskaudella. Vain siten saamme lisättyä sähköautojen määrää nopeasti ja tehokkaasti. Kun sähköauton autoedun verotusarvo on samaa luokkaa Audien ja Bemarien kanssa, muodostuvat sähköautot viimein aidosti varteenotettaviksi työsuhdeautoiksi. Samalla saamme muodostettua tehokkaat sähköautojen jälkimarkkinat, kun muutamassa vuodessa käytettyjen autojen markkinoille tulee runsaasti käytettyjä ja edullisia sähköautoja.
Toivon, että tämä esitykseni sähköautojen autoedun verotusarvon puolittamisesta otetaan pöydälle seuraavissa hallitusneuvotteluissa, joita Kokoomus tulee luonnollisesti vetämään.
