Suomi on nyt vedenjakajalla. Kevään eduskuntavaaleissa valitaan kahdesta vaihtoehdosta, joista toinen tarkoittaa velkakierrettä ja uusia veroja, ja toinen tarkoittaa talouskasvua ja uusia työpaikkoja. Välimuotoja ei ole.
Täällä Berliinissä käydään vaalit 20. syyskuuta. Kaupunki on elävä ihmiskoe siitä miten eri tavoin markkinatalous ja sosialismi toimivat ja ennen kaikkea vaikuttavat ihmisiin. Berliinin muuri erotti saksalaisia vuosikymmenten ajan, jolloin Länsi-Saksa kehittyi ja kukoisti, kun sosialistinen Itä-Saksa kuihtui ja näivettyi. Sama kansa, mutta kaksi täysin eri maailmaa. Kuvaavaa on, että vain toiselta puolelta muuria haluttiin paeta henkensä kaupalla toiselle puolelle. Pohditaanpa sitä hetki.
Täällä Saksassa sosialismin traagiset seuraukset muistetaan, ja niistä myös muistutetaan illasta toiseen upeilla Kansa ja parlamentti -esityksillä aivan Berliinin ytimessä.
Suomessa Sipilän porvarihallitus sai talouden lähes tasapainoon, mutta sitten tuli sosialistihallitus ja kirjoitti fläppitaululle ”Rahaa on”. No ei sitä ollut, joten Suomi ajautui karmeaan velkakierteeseen. Porvarihallitus on nyt saanut talouden nopeaan kasvuun ja työllisyys paranee hieman perässä. Jos Suomeen syntyy ensi vuonna uusi sosialistihallitus, vaihtuu alkanut talouskasvu jälleen uusiin veroihin, taantumaan ja työttömyyteen. Siihen Suomella ei ole varaa, sillä raha ei vieläkään tule maagisesta rahaa sylkevästä taikaseinästä.
Kun nyt katsotaan miten velkavasemmisto päivästä toiseen vähättelee alkanutta talouskasvua, tulee väkisinkin pohtineeksi miksi siellä halutaan talouskurimuksen ja työttömyyden jatkuvan. No vastauksen toki tiedämme, sillä omillaan toimeen tuleva kantasuomalainen ei ole riippuvainen valtiosta ja ryhtyy usein pohtimaan miksi hänen ahkeruutensa hedelmät jaetaan toimettomille. Ihmisellä on taipumus herätä arkitodellisuuteen, kun hän muuttuu työttömästä palkansaajaksi.
Suomi on muun Euroopan tavoin vedenjakajalla myös maahanmuuton ja kehitysavun suhteen. Miten paljon omaa kansaa voi rokottaa siitä, että naiivisti kaadetaan rahaa muille. Suomi on tällä kaudella tehnyt tärkeitä ryhtiliikkeitä tällä saralla, ja sitä työtä täytyy edelleen jatkaa. Ja sen voi tehdä vain porvarihallitus.
Olen periaatteen mies. Ystäväpiirini tietää, että se on aina pitänyt ja tulee aina pitämään. Olen aina seissyt suoraselkäisenä omien näkemysteni takana, vaikka olen joskus ollut taistelukentällä yksin. En ole koskaan suostunut olemaan niin sanottu joojoo-mies, joka luovii eteenpäin myötäilemällä muita ja muiden mielipiteitä. Olen silti aina valmis kuulemaan eri mieltä olevien perusteluita, kunhan ne pitävät paikkansa.
Olen vahvasti huolestunut siitä tilasta, johon Suomi on viime vuosina ajettu ja siitä tulevaisuudesta joka Suomea odottaa ilman huomattavaa askelta oikeaan suuntaan. Ja tarkoitan oikealla suunnanmuutoksella sekä eduskuntaa että Kokoomusta. Kuntavaaleissa olin ehdolla sitoutumattomana ehdokkaana, mutta vaalien jälkeen oli perusteltua liittyä sekä kokoomukseen että kokoomuksen valtuustoryhmään. Valintani oli luonnollisesti kokoomus, koska se oli ainoa näkemyksiini sopiva puolue. Muita vaihtoehtoja ei ollut edes harkinnassa. Henkinen kokoomuslainen olen toki ollut niin pitkään kuin olen tiennyt jotain taloudesta. Nyt olen ehdolla eduskuntavaaleissa, joten minulla on aidosti mahdollisuus saada aikaan merkittävä muutos. Se tosin onnistuu vain mikäli tarpeeksi moni pirkanmaalainen äänestäjä on kanssani samaa mieltä.
”Haluan osaltani muuttaa Kokoomuksen suuntaa oikealle”
Vaaliteemani on ryhtiliike, ja sitä tarvitsevat tällä hetkellä sekä eduskunta että kokoomus. Myös jälkimmäinen täytyy rehellisyyden nimissä kyetä sanomaan ääneen.
Vaalikentillä ja sosiaalisessa mediassa saan päivittäin vastata kymmeniin kommentteihin, joissa todetaan miehen olevan kyllä oikea, mutta puolueen olevan väärä. Toiset kertovat jättävänsä kokonaan äänestämättä, koska kokoomus on heidän mielestään kallistunut liikaa vasemmalle. Toiset kertovat äänestävänsä siksi jotain muuta puoluetta ensimmäistä kertaa elämässään. Olen vastannut jokaiselle, että asiaa kannattaa vielä kerran harkita. Hanskojen tiskiin iskemisen sijaan olisi nimittäin parempi pyrkiä vaikuttamaan puolueen sisäiseen linjaan omalla äänellään, sillä mahdollisuus siihen suodaan vain kerran neljässä vuodessa.
Suhteellinen vaalitapa toki mahdollistaa tilanteen, jossa ääni tietylle ehdokkaalle voi lopulta mennä toiselle henkilölle, jos oma ehdokas ei pääsekään läpi. Onko se kuitenkaan syy jättää äänestämättä sopivinta ehdokasta? Minusta ei missään nimessä. Jokaisessa puolueessa ja eduskuntaryhmässä on joukko erilaisia ihmisiä, jotka muodostavat puolueen linjan. Minä edustan kokoomuksessa oikeaa laitaa samoin kuin esimerkiksi Uudenmaan loistava ehdokas Tere Sammallahti. Mahdollisina tulevina kansanedustajina meillä olisi eduskunnassa sama suunta, mutta ei toki bussilla. En tietenkään voi puhua muiden puolesta, mutta minä haluan osaltani muuttaa kokoomuksen suuntaa oikealle. Kokoomuksen tulisi palata punavihreiltä seikkailuiltaan takaisin juurilleen.
Eduskuntavaaleissa jokaiselle täysi-ikäiselle suomalaiselle annetaan tilaisuus vaikuttaa paitsi eduskunnan myös oman puolueen suuntaan oli puolue mikä tahansa. Jokaista puoluetta voidaan muuttaa vain sisältä käsin, ja siten myös kokoomuksen äänestäjät päättävät vaaleissa muuttuuko puolueen suunta nykyisestä oikealle vai vasemmalle. Äänestämättä jättäminen tai jonkin toisen puolueen äänestäminen protestina kokoomuksen nykylinjalle on kuin luovuttaisi pelin kesken kaiken. Näkisin mielelläni, että ääni annettaisiin ehdokkaalle, jonka suuntaan puolueen halutaan muuttuvan. Tere Sammallahti on tehnyt aiheesta osuvan videon, jonka voit katsoa tästä alta. Siinä kiteytyy melko hyvin käsillä olevan tilanteen ydin.
Oli kokoomuksen nykyisestä linjasta mitä mieltä tahansa, kuluneen Sipilän hallituskauden saavutukset ovat vertaansa vailla. Suomeen on syntynyt 140 000 uutta työpaikkaa, joista puolet hallituksen ansiosta (Etla) ja valtaosa työpaikoista on täysiaikaisia ja pysyviä, eikä mm. tempputyöllistymistä. Samaan aikaan pienipalkkaisten ja syrjäytyneiden määrät ovat romahtaneet historiallisen paljon ja eriarvoisuus vähentynyt selvästi. Suomi on vuonna 2019 merkittävästi parempi paikka kuin se oli edellisten vaalien alla vuonna 2015. Nyt äänestäjien tulee päättää haluavatko he nykyisen positiivisen kehityksen ja terveen taloudenpidon jatkuvan seuraavat neljä vuotta vai haluavatko he kenties sen sijaan vasemmiston helppoheikkitaloutta, katteettomia vaalilupauksia ja tulevien sukupolvien velkavankeutta. Niitä olisi nimittäin luvassa vasemmiston vetäessä Suomi-vankkureita.
Mikäli äänestäjät niin päättävät, tulen tekemään eduskunnassa suoraselkäisesti töitä terveen talouden, työn, turvallisuuden, yrittäjyyden, lapsiperheiden ja tulevien sukupolvien hyvinvointivaltion eteen. Sekä tietenkin osaltani muuttamaan kokoomuksen linjaa nykyisestä takaisin oikeaan suuntaan. Valta Kokoomuksen tulevasta linjasta on nyt sinulla. Käytä äänesi oikein.
