Julkaistu

Podcastit vs. perinteinen media – miksi mediatalot kipuilevat?

Perinteinen media kipuilee, mutta tiedätkö sinä miksi? No koska mediatalojen rooli tiedonvälityksessä on romuttunut. Esimerkkinä Hesarin tuore essee, jossa kritisoidaan suosittuja podcasteja ja samalla avointa kansalaiskeskustelua.

Kun vielä 30 vuotta sitten mediat saivat valita norsunluutorneissaan mistä ja milloin ihmiset saivat tietoa, sosiaalisen median myötä ihmiset saavat tietonsa ilman portinvartijoita, joiden motiivit ovat ajoittain myös poliittisia. Perinteisen median mainosrahoitteinen liiketoimintamalli rapistuu, kun tiedonvälitys siirtyy sosiaaliseen mediaan.

Helsingin Sanomien poliittisesti värittyneessä kirjoituksessa podcasteja nimitetään laitamediaksi ja kysytään ovatko podcastit journalismia? Ainakin hyvin taustoitetut tietenkin ovat. Entä onko JSN:n maksullinen jäsenyys journalismin tekemisen edellytys? No ei tietenkään ole. Entä esitetäänkö podcasteissa joskus virheellisiä väitteitä? Aivan varmasti. Entä korjataanko esitettyjä virheitä? Kyllä. Esimerkiksi Kuuntelija-podcastissa katsojia nimenomaan pyydetään ilmoittamaan, jos faktoissa on virheitä. Harvoin on, koska pohjatyöt on tehty pieteetillä.

Joidenkin mielestä valtaosa podcastien vieraista on oikeistolaisia. Havainto voi olla oikea. Podcastit kyllä kutsuvat vieraita laajalla otannalla, mutta jostain syystä vasemmistolaisia on ollut hankala saada mukaan. Syynä on kenties se, että podcasteissa vieraita usein haastetaan, joten jaksot eivät ole pelkkää samanmielisten hymistelyä. Argumenttien pitää olla siis kunnossa, sillä joskus toimittaja voi olla myös eri mieltä vieraan kanssa. Podcastit eivät olekaan samanmielisen hymistelyn turvallisia tiloja, joissa toimittaja on aina valmis tukemaan argumenttien loppuessa.

Hesarin kirjoittajan tuttavapiirissä alkaa oksettaa, jos he joutuvat kuuntelemaan kanssaan eri mieltä olevia ihmisiä. Tuossa kiteytyy mainiosti kuplautumisen seuraukset. Kun joku nostaa keskusteluun aiheita, joista esimerkiksi Hesari on tehokkaasti vaiennut, ei se johda oksennukseen, jos kuulija on aidosti kiinnostunut yhteiskunnasta. Avoimen argumentaation ei pitäisi johtaa kehollisiin reaktioihin. Podcastien suuret seuraajamäärät kertovat, että suomalaiset osaavat itse valita mistä tietonsa hankkivat. Tilastojen valossa näyttää siltä, että yhä useampi suomalainen luottaa podcasteihin. Jaksot ovat usein hyvin pitkiä, jopa kaksituntisia, eikä kukaan investoi tuollaista aikaa kuunnellakseen tyhjänpäiväistä hymistelyä. Podcasteissa vieraiden annetaankin usein puhua ilman että toimittaja jatkuvasti keskeyttää. Eräänlainen laadukkaan journalismin muoto sekin.

Olin itse reilut 20 vuotta sitten suomalalaisten podcastien pioneereja, ja meille oli jo tuolloin selvää, että uusi mediamuoto tekee läpimurron, vaikka siihen menikin lopulta pidempään kuin odotimme. Nyt, vuonna 2026, Hesari kirjoittaa, että ”Perinteistä mediaa haastavista audiovaikuttajista voi kehittyä vaihtoehtoisen julkisen keskustelun areena.” Siis mitä ihmettä? Voi kehittyä? Kuka kertoisi, että podcastit ovat olleet erittäin merkittävä keskusteluareena jo vuosia. Muistan vielä elävästi miten perinteiset mediatalot väheksyivät internetin läpimurtoa 2000-luvun alussa, kunnes joutuivat lopulta myöntämään tosiseikat. Kehitys ei nimittäin hidastu sitä väheksymällä tai kritisoimalla. Nykyisin suomalaiset saavat itse valita mihin tietolähteisiin luottavat, ja he äänestävätkin aktiivisesti jaloillaan.

Nyt annattaa käydä tutustumassa laadukkaisiin suomalaisiin podcasteihin, jotta tiedät mistä puhutaan. Moni saattaa yllättyä niiden korkeasta laadusta.

Julkaistu

EU:n yritystuet karkasivat käsistä koronakriisissä

Euroopan unionissa luisuttiin koronakriisissä tilanteeseen, jossa isot maat saivat tukea yrityksiään tähtitieteellisillä rahasummilla. Sellaiseen kilpailuun pienet maat eivät kykene vastaamaan. Unionissa on syytä päättää, ettei vastaavaa enää jatkossa pääse tapahtumaan, koska tuollaiset tuppaavat olemaan yhtä tilapäisiä kun tilapäinen autovero.

Julkaistu

Tieteen vapaus ja tutkimusten rahoitus

Nyt on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Tieteen riippumattomuus ja verovaroista maksettu julkinen tutkimusrahoitus on nyt sekoitettu toisiinsa, koska saavutetuista eduista ei haluta luopua.

Tieteen vapaus on sivistyneen yhteiskunnan ydintä ja perusperiaate, josta olemme kaikki varmasti samaa mieltä. Poliitikoiden ei tietenkään pidä päättää mitä tutkijat tutkivat, mutta poliitikot päättävät – ja heidän pitääkin päättää – valtion tukirahoista. Tiedeyhteisö saa vapaasti tutkia mitä tahansa, kuinka se hankkii itse rahoituksensa.

Tieteen vapaus ei nimittäin tarkoita, että tutkijat voisivat itse päättää miten he käyttävät ahkerien suomalaisten veroeuroja. Nyt tutkimuksen vapaus ja julkinen tutkimusrahoitus on sekoitettu toisiinsa ja niiden rajanvetoa yritetään hämärtää. Tieteen riippumattomuus onkin kätevä keppihevonen leikkausten vastustamiselle.

Harva muistaa, että nyt kyseessä oleva sosiaali- ja terveysministeriön sosiaalityön tutkimusrahoitus on melko tuore Marinin hallituksen päätös, joka lisättiin lakiin vasta kesäkuussa 2020. Sitä ennen pätevää tutkimusta tehtiin ilman tätä lisärahaa, joten miksei jatkossakin tehtäisi?

Itä-Suomen yliopiston rehtori Tapio Määttä komppasi somessa ajatusta, jonka mukaan politiikka ei saa puuttua tutkijoiden työhön ja tiedeyhteisön on saatava olla vapaa, utelias ja riippumaton. Olen rehtorin kanssa samaa mieltä.

Heti kun tutkimukseen hankitaan rahoitus itse, eivät poliitikot ole enää kyttäämässä minne verovaroja käytetään. Ja niin pitkään kun tutkimukseen käytetään verovaroja, on poliitikoilla velvollisuus tarkastella miten kansalaisten rahaa käytetään.

Lisäksi on päivänselvää, että ministeriön tekemät valinnat ovat aina vähintään osittain poliittisia. Ministeriön täytyy voida päättää mitä tutkimusta tarvitaan ja mitä on perusteltua rahoittaa, eikä tutkimusyhteisö voi vaatia ministeriötä maksamaan tutkijoiden päättämiä tutkimuksia. Avointa shekkiä ei voida antaa kenellekään.

Julkaistu

Kitara, taivas ja Tampere – kolumnini Tamperelainen-lehdessä

Suomirockin dinosaurus Eppu Normaali jättää jäähyväisensä Ratinan stadionilla. Samaan aikaan Tampere City Festival täyttää Pirkkahallin ympäristön. Molemmissa tapahtumissa kymmenet tuhannet ihmiset nauttivat kesästä, musiikista, ystävyydestä ja elinvoimaisen kulttuurikaupungin sykkeestä.

Elokuun toinen viikonloppu on hyvä esimerkki Tampereen tapahtumien vetovoimasta. Kaupungin ja lähialueiden majoitukset on myyty loppuun jo kuukausia sitten, ja VR päätti juuri lisätä yöjunia tuolle viikonlopulle. Ravintolat täyttyvät, taksien ovet paukkuvat, jääpalat kilisevät tyhjissä grogilaseissa ja raha vaihtaa omistajaansa. Tämä tapahtuu siksi, että Tampereesta on vuosikymmenten ajan johdonmukaisesti rakennettu tapahtumien kaupunkia. Monipuolista kulttuuria tarjoava kaupunki on vetovoimainen ja ennen kaikkea pitovoimainen.

Olen vuosikymmenten ajan saanut tehdä töitä yleisötapahtumien ja festivaalien kanssa, ja Tampereella on aina ymmärretty tapahtumien merkitys sekä kaupungin maineelle että taloudelle. Tämä ymmärrys on näkynyt myös uusien festivaalien syntymisenä. Moni muistaa vaikkapa Kukkaisrockin ja Tammerkosken Sillalla -festivaalien tunnelmat ja yhteislaulut, Tammerfestin ilmaiskonsertit Koskipuistossa, Turnin’ Festin Härmälässä sekä Blockfestin alkuvuodet Tullikamarilla.

Kun elokuussa 2008 kuuntelin suomiräppiä ensimmäisillä Blockfesteillä Tampereen Pakkahuoneella noin 300 muun ihmisen kanssa, en ajatellut, että 10 vuotta myöhemmin tapahtuma vetäisi Ratinaan 60 000 ihmistä ja toisi talousalueelle miljoonia euroja. Kolme nuorta miestä loi tuolloin kaupunkiin jotain täysin uutta ja erilaista, koska he uskoivat omaan visioonsa ja saivat tilaisuuden toteuttaa sitä käytännössä. Nuorta yrittäjyyttä parhaassa muodossaan.

Yksikään tapahtuma ei synny virkamiesten toimesta, vaan tapahtumat ovat aina tekijöidensä näköisiä ja tekijöidensä intohimon tuotteita. Tampereen kaupungin rooli on toimia ainoastaan mahdollistajana, sillä tapahtumien järjestäminen kuuluu muille tahoille. Kaupungilta tarvitaan kuitenkin rohkeutta, jotta tulokkaille annetaan mahdollisuus luoda kaupunkiin uusia yleisötapahtumia, festivaaleja ja konsertteja.

Ratinanniemen festivaalialueen rakentaminen oli aikoinaan investointi, josta tapahtuma-ala ja koko kaupunki hyötyvät vielä vuosikymmeniä. Ydinkeskustassa sijaitseva festarialue stadioneineen on kilpailutekijä, johon muiden kaupunkien on hankala vastata.

Aikansa kutakin, sanotaan. Lukuisat festivaalit ovat jo jääneet muistojen kansioihin ja historian lehdille. Tärkeintä on, että uusia tapahtumia tulee tilalle, jotta kulttuuritarjonta pysyy vireänä. Samoin käy tietenkin myös yhtyeille, joilla kaikilla on oma kirjoittamaton elinkaarensa.

Lauantaina 8. elokuuta Eppu Normaali soittaa viimeisen encorensa Ratinassa. Silloin monet silmäkulmat kostuvat vuosikymmenten muistojen tulviessa mieleen. Harvan yhtyeen musiikki on ollut mukana katsojien arjessa lähes koko elämän ajan. Eppu Normaalin lopettaessa kyse ei ole vain musiikista, vaan erään aikakauden lopusta. Minä palaan tuolla hetkellä ajatuksissani kesään 1989 ja korvissani soi rahisevalta C-kasetilta Näin kulutan aikaa.

Jocka Träskbäck
kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu

Julkaistu

Eduskunta hyväksyi alkoholilain muutokset – holhous vähenee

Nyt on hyviä uutisia! Eduskunta on tänään hyväksynyt alkoholilain muutokset, jotka vähentävät turhaa holhousta ja selkeyttävät jo olemassa olevaa lainsäädäntöä.

Alkoholin etämyynti ulkomaisista verkkokaupoista kotiovelle Suomeen on ollut laillista, edullista ja järkevää jo yli 30 vuoden ajan, ja viimein tänään oikeustila kirjattiin myös Suomen kansalliseen lakiin. Enää asiasta ei siis voi olla mitään epäselvyyksiä.

Ulkomailta on koko ajan voinut tilata juomia kotiovelle saakka, ja kotiinkuljetus on tämän lakimuutoksen myötä jatkossa mahdollista myös kotimaisille toimijoille. Tosin vain samoille juomille, joita jo nyt myydään Suomen vähittäiskaupoissa. Alko saa jatkossa toimittaa myös väkevämpiä juomia.

Lisäksi monopoliasemaansa jatkuvasti menettävä Alko saa jatkossa olla auki myös sunnuntaisin. Suomi etenee siis pienin askelin kohti holhouksen vähentämistä.

Väite alkoholin saatavuuden ja kulutuksen yhteydestä osoitettiin perättömäksi jo vuonna 2018, kun lonkeron ja nelosoluen myyntipisteiden määrä 15-kertaistui. Ennen sitä, silloin ja siitä saakka alkoholin kulutus on laskenut johdonmukaisesti. Suomalaiset ovat fiksuja kuluttajia eivätkä tarvitse valtion holhousta. Seuraavaksi viinit täytyy saada ruokakauppoihin.

Julkaistu

Suomen kielen osaaminen on kotoutumisen edellytys

Tiedätkö sinä koska maahanmuuttajien kotoutuminen on mennyt todella pahasti metsään? No silloin, kun yhteiskunta ei edellytä jokaiselta tulijalta paikallisen kielen osaamista, vaan naiivisti ja sinisilmäisesti tukee asiointia lähtömaan kielellä ja opettaa lapsille verovaroin näiden lähtömaan kieltä.

Paikallisen kielen osaaminen on kaikkein keskeisin kotoutumisen edellytys missä tahansa maassa koko planeetalla. Jos tulijalla ei ole motiivia opetella paikallista kieltä, ei hänellä myöskään ole todellista halua kotoutua osaksi paikallista yhteisöä.

Helsingin Sanomat uutisoi äidistä, joka toivoi lapsensa oppivan päiväkodissa suomea, mutta näin ei tapahtunut. Hän itse on asunut Suomessa 18 vuotta, eikä vieläkään osaa kunnolla suomea ja siksi haastattelu tehtiin englanniksi. Tapaus ei ole edes harvinainen, sillä esimerkiksi Tampereella on yläkouluikäisiä, jotka ovat asuneet Suomessa vuosia, mutta eivät osaa riittävästi suomea käydäkseen keskusteluja suomeksi.

Suomi on siis mennyt metsään ja lujaa, ja ryhtiliike tarvitaan kiireesti. Lasten oman äidinkielen opetusta täytyy karsia, ja paikallisen kielen oppiminen täytyy nostaa keskiöön jokaisella maahanmuuttajalla ja näiden lapsilla. Sosiaaliturvasta tulee tehdä kansalaisuusperusteista ja kansalaisuuden saamiseksi tulee edellyttää paikallisen kielen kielikokeen suorittamista.

Suomea osaamattomat eriytyvät jo lapsena suomalaisesta yhteiskunnasta, mikä on erittäin haitallista. Nyt alkaa olla viimeinen hetki korjata aiemmin tehdyt virheet. Nyt on ryhtiliikkeen aika.

https://www.hs.fi/pkseutu/art-2000012069422.html

Julkaistu

Suomen talous kääntyi kasvuun – kiitos porvarihallituksen

IMF tuli taannoin tänne Kreikkaan ja leikkasi eläkkeistä ja julkisen sektorin palkoista. Suomessa ei ole varaa vastaavaan virheeseen. Eikä virheitä olla nyt myöskään tekemässä, kiitos Petteri Orpon porvarihallituksen.

Suomen vienti on nimittäin noussut 18 vuoden takaisiin kasvulukuihin ja Suomen talous on koko maailman OECD-maiden toiseksi nopeinta ja kaikein nopeinta Euroopassa. Porvarihallitus onsaanut Suomen vahvaan kasvuun.

Viime syksynä alkaaneen talouskasvun tuoreet luvut ovat konkreettinen osoitus Orpon hallituksen kasvutoimien onnistumisesta. Samaan aikaan suomalaisten ostovoimaa on kasvatettu merkittävästi ja pankkitileillä on enemmän rahaa kuin koskaan aiemmin. Ekonomistien mukaan Suomen talouskasvu myös jatkuu. Ja yleisestä talouskasvusta hyötyvät kaikki suomalaiset.

Suomen talouden edellisellä kaudella romuttaneet SDP ja keskusta ovat rakentaneet eduskuntavaalikampanjansa heikon talouden manaamisen varaan, joten nyt nähdyt vahvat kasvuluvut ovat niille molemmille myrkkyä. Varsinkin kun kumpikaan ei ole kyennyt esittämään ainoatakaan konkreettista kasvutoimea. Taannoin SDP vieläpä esitti verotuksen kiristämisen kasvutoimenaan. Melkoista.

Suomen saaminen kasvu-uralle osoittaa, että porvarihallitus on ainoa vastuullinen ratkaisu Suomen tulevaisuudelle.

Julkaistu

Jocka Träskbäck ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin 2027 – Kokoomus Tampere ja Pirkanmaa

Kiitos luottamuksesta! Pirkanmaan Kokoomus valitsi minut ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin 2027. Suomi tarvitsee nyt ryhtiliikettä enemmän kuin koskaan. Talous ja työllisyys sakkaavat, yrittäjyyden arvostus on pohjamudissa ja samaan aikaan vasemmisto ja sen järjestöt huutavat lisää veroeuroja jakoon.

Suomi on nyt tilanteessa, jossa tarvitaan lisää vastuuta ja velvollisuuksia, jotta voisi olla myös oikeuksia ja etuisuuksia. Siksi eduskuntaan tarvitaan nyt kansanedustaja, joka tekee eikä vain puhu. Esimerkiksi YEL-korjauksen eteen teimme eduskunnan ulkopuolelta töitä neljän vuoden ajan ja lopulta syntyi myös tuloksia, mutta eduskunnan sisältä käsin vaikuttaminen olisi ollut merkittävästi helpompaa.

Vaaliteemani ovat samat joiden eteen olen tehnyt töitä jo vuosien ajan niin kansallisesti kuin paikallisesti täällä Tampereella ja Pirkanmaalla. Työ, talous, turvallisuus ja yrittäjyys. Ne ovat suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita, joita ilman meillä ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa. Niiden perustaa tukemaan eduskuntaan tarvitaan nyt ahkera tekijä, jolla on vuosikymmenten monipuolinen yrittäjätausta ja joka on itsekin työllistänyt kymmeniä ihmisiä eri yrityksiin.

Menestyksekästä vaalityötä ei tehdä koskaan yksin. Olet lämpimästi tervetullut mukaan tiimiini ja tukemaan vaalityötä. Ota yhteyttä, jos haluat olla mukana ryhtiliikkeessä. Kaikki tuki on nyt tarpeen. Tehdään yhdessä ryhtiliike.

Julkaistu

Keskustan taloustaidot ruosteessa

No nyt tuli eteen mielenkiintoinen video keskustalta. Ilmeisesti keskustan eduskuntaryhmään saakka ei ole vielä kantautunut tietoa siitä, että porvarihallitus on purkanut keskustan kätilöimän YEL-pommin, jolla kepusosialistit ajoivat tuhannet yrittäjät lopettamaan toimintansa ja monet konkurssiin ja työttömäksi. Tämä keskustan tuella rakennettu yrittäjyyspommi on suurin isku suomalaiselle yrittäjyydelle sitten demarien Koiviston konklaavin.

Pidän YEL-kriisiä hämmentävänä myös siksi, että kerroimme jo kuukausia ennen kohtalokkaan päätöksen tekemistä mitä siitä seuraa. Eivät ottaneet varoituksia kuuleviin korviinsa, vaan runnoivat uudistuksen läpi väkisin asiantuntijoiden varoituksista huolimatta ja vielä ilakoivat kuinka saivat pelastettua yrittäjien eläkejärjestelmän. No keskustavasemmisto pelasti ehkä eläkejärjestelmän, mutta samalla se heitti yrittäjät syvälle katuojaan.

On totta, että porvarihallitus viivytteli YEL-pommin purkamisen kanssa kaksi vuotta liian pitkään ja että uudistus tulee voimaan vuosi liian myöhään, mutta uudistuksen sisältö ratkaisee erittäin onnistuneesti järjestelmän pahimmat valuviat. Voidaan vain kuvitella millainen hiekkamyrsky yrittäjyyden rattaisiin syntyy, jos kepuvasemmisto vielä joskus pääsee vallankahvaan. Siitä Neuvostoliittokin olisi varmasti kateellinen.

Julkaistu

Pirkanmaan teollisuuden vaihemaakuntakaava käynnistetty

Pirkanmaa kehittyy ja teollisuus kasvaa! Uuden vaihemaakuntakaavan ohjausryhmä kokoontui tiistaina ensi kertaa, ja minut valittiin ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tavoitteena on hakea Pirkanmaalta uusia sijaintipaikkoja teollisuuden toimijoille.

Pohjana on nykyinen voimassa oleva maakuntakaava ja siinä jo sovitut alueet, joiden lisäksi on tarpeen hakea lisää kasvun paikkoja niin Tampereen kaupunkiseudulta kuin muualta maakunnasta.

Tampere kasvaa parhaillaan luontaisesti etelään, jossa koko kaupunkiseudun yhdyskuntarakenne kehittyy jatkossa muun muassa tiehankkeiden ja kaavoituksen kautta. Samalla alueelle saadaan asumisen lisäksi merkittäviä uusia yritysalueita niin teollisuudelle kuin kaupan alalle.

Logistiikka on kuitenkin keskiössä, kun puhutaan niin sanotun Puskiaisten oikaisun ja Kehä II -tien alueesta sekä uudesta järjestelyratapihasta. Ne eivät kuitenkaan vielä riitä, joten meidän tulee nyt ottaa etunojaa useiden vuosikymmenten päähän, ja kartoittaa teollisuuden sijaintipaikkoja pitkälle tulevaan.

Business Tampere teki vuonna 2023 selvityksen tilaa vaativan teollisuuden tonttivarannosta, jossa edellä mainittujen Lempäälään ja Pirkkalaan tulevien alueiden lisäksi korostuivat esimerkiksi Tarastenjärven ja Saarenmaan alueet Kangasalla sekä Kolmenkulma Nokialla.

Toisin sanoen kaupunkiseudulla ja koko Pirkanmaalla tulee nyt selvittää minne teollisuutta sijoitetaan sitten kun nykyiset ja parhaillaan suunniteltavat alueet on jo käytetty.

Maakuntakaavan osana tämä nyt käynnistetty työ teollisuuden vaihemaakuntakaavasta on tärkeä ymmärtää koko Pirkanmaan hankkeena. Vaikka teollisuuden ydin sijaitseekin Tampereen kaupunkiseudulla, on ympäri maakuntaa lukuisia teollisuuden keskittymiä, joiden kehityksen mahdollisuuksiin pitää jatkossakin panostaa.

Digihuuman keskellä on tärkeä muistaa, että Pirkanmaa on ennen kaikkea metalliteollisuuden ja konepajateollisuuden ytimessä. Jatkossakin.