Tavaramerkki on juridiikan erikoisalue, joka on suurimmalle osalle suomalaisista täyttä hepreaa. Muuten hyvinkin valveutuneilla kansalaisilla on usein tavaramerkeistä äärimmäisen hatarat tiedot, mikä osaltaan aiheuttaa joskus myös tahattomia tavaramerkkiloukkauksia. Parhaillaan sosiaalisessa mediassa keskustellaan huippusuositun Fingerpori-sarjakuvan lauantaisesta stripistä (katso tästä), jossa vitsaillaan tunnetun valmispizzamerkin Dr. Oetkerin kustannuksella. Hauskassa stripissä nähdään natsitohtori Dr. Oetker, joka kiduttaa potilaitaan pizzalla. Kyse on siis parodiasta.

Itse tyydyin vain nauramaan makeasti hauskalle vitsille, mutta blogisti Perttu Pulkkinen on ottanut hieman toisenlaisen lähestymistavan. Hän kirjoitti asiasta blogikirjoituksen otsikolla Rikkoiko lauantain Fingerpori lakia. En ota kantaa lakiin sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnasta, vaan ainoastaan epäiltyyn tavaramerkkiloukkaukseen. Niiltä osin Pulkkinen on monien muiden kansalaisten tavoin niin sanotusti hieman kujalla. Parodia ei nimittäin täytä tavaramerkkiloukkauksen määritelmää, vaikka Pulkkinen ja pizzayhtiö voisivat olla asiasta toista mieltä. Blogisti tosin muistaa ottaa huomioon asianmukaisen pro et contra -lähestymistavan pohtiessaan asian lopputulemaa.

Tavaramerkkiloukkaus edellyttää aina, että a) toisen omistaman tavaramerkin käyttö on kaupallista ja b) että tavaramerkillä tarjottava kaupallinen tuote on sama tai samankaltainen kuin mille tavaramerkki on vakiintunut tai rekisteröity. Tuotteiden ja merkkien tulee olla sekoitettavissa toisiinsa. Poikkeuksena tästä ovat tavaramerkkilain 6 § 2 momentissa tarkoitetut laajalti tunnetut tavaramerkit, jotka saavat tavallista laajempaa suojaa. Laajemman suojan saamisen ehdoton edellytys on rekisteröity tavaramerkki, sillä vakiintunut tavaramerkki ei suojaa voi saada. Pulkkinen väittää blogissaan virheellisesti, että Pertti Jarla olisi käyttänyt tavaramerkkiä Dr. Oetker Fingerpori-sarjakuvassaan kaupallisesti, koska ”tässä on kyse Pertti Jarlan liiketoiminnasta, eli sarjakuvien piirtämisestä kaupalliselle lehdelle. Fingerpori on Pertti Jarlan ”tavara” – immateriaali tuote – jonka myymisessä hän hyödyntää Dr Oetkerin tavaramerkkiä, ilman lupaa, ilman korvausta, oletettavasti.”

Pulkkinen jatkaa:

Dr Oetker-logoa ei ole graafisessa muodossa sarjakuvassa, eikä Fingerporin tunnuksenakaan, mutta viittaus toisen tavaramerkkiin, ja tätä kautta jonkinasteinen kaupallinen hyödyntäminen on ainakin ilmeistä.

Blogistin näkemys kaupallisesta hyödyntämisestä ei pidä paikkaansa.

Pertti Jarlan tarjoama sarjakuva on nimeltään Fingerpori, joka on kiistatta muodostunut laajalti tunnetuksi tavaramerkiksi. Sen sijaan sarjakuvassa esiintyvät tuotemerkit eivät ole hänen käyttämiäään kaupallisia tunnusmerkkejä. Jarla ei tarjoa kaupallisesti (vrt. case Vihreät/Uusi Suomi) mitään tuotetta, jonka nimi olisi Dr. Oetker tai edes jotain siihen sekoitettavaa. Jarla ei myöskään myy tai muuten ”hyödynnä kaupallisesti” millään tuotemerkillä pizzaa tai muuta tavaramerkkiluokituksen luokkiin 29 tai 30 kuuluvaa tuotetta. Näin ollen kumpikaan tavaramerkkiloukkauksen ehdottomista edellytyksistä ei täyty. Kuka tahansa saa kirjoittaa tai piirtää lähes mitä tahansa mistä tahansa tuotemerkistä (vrt. antimainokset). Yhtä lailla esimerkiksi Audi ja Coca-Cola voivat näkyä sarjakuvissa myös negatiivisessa mielessä ilman että kyseessä olisi tavaramerkkiloukkaus. Sillä, että kyseessä on jollain tavalla negatiivinen asiayhteys, ei ole juridista merkitystä. Ei varsinkaan sarjakuvissa, joiden pääasiallinen tehtävä on olla parodiaa. Tosin taannoin Helsingin käräjäoikeuden tuomari Jukka Jaakkola katsoi suorastaan koomisessa Pelastakaa lapset -tuomiossaan, että huono vitsi (”epäonnistunut parodiatarkoitus”) oli laitonta.

Summa summarum. Lauantain Fingerpori ei ole tavaramerkkiloukkausta nähnytkään. Sen sijaan kyseessä oli hauska ja oivallinen vitsi ja parodia. Pakastepizzat ovat tunnetusti ravintolapizzoja heikompilaatuisia, joten moni suomalainen lienee sarjakuvan tarinan kanssa samaa mieltä. Varsinainen show tästä saataisiin, jos pizzayhtiö ottaisi vitsistä ns. herneen nenäänsä ja ryhtyisi asiassa toimenpiteisiin. Todennäköisesti ovat vain tyytyväisiä saamaansa huomioon.