Perintöverosta on aika luopua

Suomalaisen verotuksen ytimessä on perinteisesti ollut vaurastumisen ehkäiseminen ja ahkeruuden kannustimien heikentäminen. Kansainvälisistä varallisuustilastoista nähdään, että muissa länsimaissa kotitaloudet ovat huomattavasti suomalaisia varakkaampia. Perintövero on yksi suomalaisten ylisukupolvista vaurastumista perusteettomasti ehkäisevistä veroista.

Perintövero tulee poistaa, koska se on epätasa-arvoinen, tuotoltaan pieni ja aiheuttaa monille perheille taloudellisia vaikeuksia. Jopa 10 prosenttia perinnönsaajista joutuu nimittäin turvautumaan pankkilainaan voidakseen ottaa perintönsä vastaan. Tämä aiheuttaa paitsi pieni- ja keskituloisten perheiden talousahdinkoa myös perheyritysten lopettamisia ja myyntiä pois suomalaisista käsistä. Kipeästi tarvittavien kasvutoimien sijaan Suomi siis verottaa itsensä köyhäksi ja yrityksensä ulkomaille.

Nykyisessä perintöveron mallissa monet perheet menettävät perimänsä lapsuudenkodin, mummolan tai kesämökin, koska joutuvat myymään sen voidakseen maksaa perintöverot. Ne erääntyvät nimittäin maksettavaksi, vaikka perintöä ei ole vielä edes jaettu. Perintövero vie siis tuhkatkin kuolinpesästä. Pahimmillaan tilanne on johtanut ulosottoon, kun perintöverojen maksamiseen ei ole ollut rahaa ja kiinteistöä ei ole saatu myytyä riittävän nopeasti. Omaisuuslajista riippumatta perittävästä omaisuudesta on kuitenkin maksettu verot jo moneen kertaan.

Perintövero pitäisi poistaa ja korvata luovutusvoittoverolla, jossa perintöä verotetaan vasta sitä myytäessä. Se olisi reilua, eikä johtaisi perintöveron aiheuttamiin taloudellisiin ahdinkoihin. Perintöveron poistaminen auttaisi pitämään perheyritykset suomalaisessa omistuksessa ja nostaisi suomalaisten varallisuutta kaikissa tuloluokissa – myös pienimmissä. Uudessakin mallissa yhteiskunta saisi tuottoja, mutta perillisten ei täytyisi maksaa niitä ennakkoon saati myydä perintöään heti ne maksaakseen.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, aluevaltuutettu (kok.)

YEL-kriisin korjausliike etenee viimeinkin

Onnea yrittäjät! Orpon hallitus on viimein aloittanut YEL-kriisin korjausliikkeen ja ryhtyy hallitusohjelmansa mukaisesti selvittämään tilanteen korjaamiseksi tarvittavia toimenpiteitä. Olen työstänyt tätä asiaa vuosien ajan kulisseissa, vaalikentillä, seminaareissa, ministerien tapaamisissa, lukuisten lehtien sivuilla, paneelikeskusteluissa ja SuomiAreenalla. Nyt viimein alkaa tapahtua.

Tuntuu tietenkin hienolta, kun asia viimeinkin edistyy, mutta korjausliike olisi pitänyt aloittaa jo puolitoista vuotta sitten. Kuitenkin parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Politiikassa asioilla on joskus tapana edistyä hitaasti.

Nyt meidän tulee varmistaa, että YEL-kriisiin ratkaisuja selvittävä työryhmä saa aikaan jotain konkreettista eikä lakaise yrittäjien huolta maton alle höttöisellä jargonilla ja katteettomilla puheilla alivakuuttamisesta. Koska kyse ei ole alivakuuttamisesta, vaan täysin päättömistä tuulesta temmatuista eläkemaksuista. Tältä osin julkista valtaa on luovutettu eläkeyhtiöiden virkailijoille, jotka eivät ymmärrä edes palkan ja liikevaihdon eroa.

Eduskunnassa on edelleen aivan liian vähän aitoja yrittäjiä, jotta YEL olisi otettu riittävän nopeasti korjattavaksi ja samasta syystä nyt tulee varmistaa, että alkava selvitystyö tuottaa oikeasti konkreettisia tuloksia ja Marinin hallituksen rakentama YEL-pommi saadaan viimein purettua. Kenenkään ei pidä joutua maksamaan perusteettomia tuulesta temmattuja eläkemaksuja.

Alla listattuna muutamia omia ulostulojani vuosien varrelta. Niihin kannattaa tutustua, jos aihe ei vielä ole kovin tuttu ja jos nykyinen malli vaikuttaa sinusta ihan toimivalta. Nyt täytyy kääriä hihat ja saada aikaan ratkaisuja.

Turun Sanomat 3.8.2022

Aamulehti 30.8.2023

YouTube Puopolo 11.9.2023

YouTube Neuvottelija 1.2.2024

YouTube Tuumaustunti 4.8.2024

Twitter/X 21.7.2024

Twitter/X 10.7.2024

Facebook

Blogi 16.8.2024

LinkedIn

Tiktok 21.7.2024

Yleisradio säästökuurin edessä – vältetäänkö politikointi?

Yleisradio kertoo käynnistävänsä muutosneuvottelut, jotka voivat johtaa enimmillään 375 henkilön irtisanomiseen. Seuraavaksi edessä on mahdollisesti niin sanottu Washington Monument -syndrooma, jossa yhtiön johto pyrkii saamaan kansalaisten sympatiat puolelleen leikkaamalla suosituista ohjelmista paisuttaakseen sopeutustoimien vaikutuksia. Todellisia leikkauksia Yleisradioon ei ole vielä edes tehty, koska indeksitarkistusten poistaminen ei ollut oikea leikkaus.

Nyt olisi tärkeää, ettei Yleisradio leikkaisi toimittajista ja muista aktiivisesti tuottavaa työtä tekevistä. Olen itse ollut vuosia töissä Yleisradiossa ja tiedän faktisesti, että siellä on kokonaisia osastoja, jotka voi koska tahansa lakkauttaa ilman vaikutuksia yhtiön tuotantoihin. Sama koskee tuotantotiimien kokoa. Nyt Yleisradion pitäisi jättää politikointi sivuun ja sopeuttaa vastuullisesti. Yhtiön tulee jatkossa keskittyä vain ydintoimintoihinsa ja kotimaisiin tuotantoihin. Toimintojen tehostamista voi tehdä ilman, että tuotannot kärsivät siitä mitenkään.

Kerron konkreettisen esimerkin: Kun aloitin Yleisradiossa Poliisi-tv:n toimittajana vuonna 2002 meitä lähti juttukeikoille aina autollinen väkeä: toimittaja, kuvaaja, äänittäjä ja kuvaussihteeri. Kun lopetin Poliisi-tv:ssä vuonna 2006 meitä lähti juttukeikoille enää kaksi: toimittaja ja kuvaaja. Kuvaaja myös äänitti ja toimittaja myös loggasi materiaalin edittiä varten. Lopputuotteen laatu pysyi aivan samana, vaikka henkilöstökulut puolittuivat.

Toinen matalalla roikkuva hedelmä Yleisradion säästöjen kannalta ovat ohjelmaostot ulkomailta. Esimerkiksi HBO-hittisarjojen ostaminen ja NHL-jääkiekko eivät mielestäni kuulu veronmaksajien rahoilla tehtäväksi, koska ne kilpailevat suoraan vapailla markkinoilla toimivien mediayhtiöiden tarjonnan kanssa ja heikentävät siten mahdollisuutta moniääniseen mediaan. Yleisradion täytyy tietää paikkansa ja sen tulee keskittyä ydintoimintoihinsa. Ei kilpailla kaupallisten yritysten kanssa. Ulkomaisista ostoista säästetyt rahat tulisi kohdentaa erityisesti kotimaisilta yrityksiltä ostettaviin tuotantoihin ja siten tukea myös yksityistä markkinaa sen kanssa kilpailemisen sijaan.