YEL-kriisi kurittaa yrittäjiä – nyt tarvitaan ratkaisuja

Suomessa on käynnissä yrittäjyyden kriisi, jolla on jatkuessaan kauaskantoisia seurauksia. Yrittäjyyden kannustimia on viime vuosina toistuvasti heikennetty, joten nyt tarvitaan yrittäjyyden kunnianpalautus. Yritykset ovat hyvinvoinnin selkäranka ja ilman niitä ei olisi julkista sektoria saati peruspalveluita ja sosiaaliturvaa.

Vuoden 2023 alussa alkanut YEL-kriisi on johtanut lukuisten yritysten lopettamisiin, ja tilastokeskuksen mukaan lopetettujen yritysten määrä kasvoi vuodessa peräti 20 prosenttia. Viiden vuoden siirtymäajan jälkeen tämä romahdus tulee olemaan kertaluokkaa suurempi, ellei tilannetta saada korjattua.

Kriisin siemenet kylvettiin jo 1970-luvulla, kun yrittäjien eläkemaksuja ei ryhdytty rahastoimaan. Toisin kuin yleisesti oletetaan, yrittäjien eläkemaksut eivät siis jää kasvamaan korkoa. Yhä edelleen yrittäjien maksamat rahat maksetaan suoraan toiselta luukulta ulos, ja siksi valtion budjetista joudutaan paikkaamaan vajetta noin 500 miljoonalla eurolla vuodessa.

Käynnissä oleva YEL-kriisi sai alkunsa, kun Marinin hallitus päätti finanssivalvonnan myötävaikutuksella panna nykyiset yrittäjät maksamaan 50 vuoden aikana velvoitteisiin syntynyttä vajetta. Tuloksena oli epäonnistunut järjestelmä, jossa yrittäjiltä vaadittavat maksut eivät perustu todellisiin lukuihin, vaan eläkeyhtiöt vetävät maksuja hatusta milloin liikevaihtoon milloin yksityisen sektorin mediaanipalkkoihin perustuen.

Tätä voisi verrata tilanteeseen, jossa palkansaaja joutuisi maksamaan eläkemaksunsa naapurin perheen yhteenlaskettujen tulojen mukaan. Jokainen talouden perusteet ymmärtävä tietää, ettei liikevaihto voi mitenkään olla perusteena yrittäjän työpanoksen tai työtulon arvioimiseen. Siihen sitä kuitenkin nyt käytetään.

Olen esittänyt YEL-kriisiin monia ratkaisuvaihtoehtoja. Eläkeyhtiöltä tulee poistaa oikeus määrätä ulosottokelpoisia maksuja vailla riittävää osaamista. Yrittäjien eläkemaksut tulee keskittää valtiolliseen eläkelaitokseen maatalousyrittäjien tavoin ja maksujen tulee perustua todellisiin talouslukuihin nykyisten hiha-arvioiden sijaan. YEL-järjestelmän yhdistäminen TYEL-järjestelmään on sekin arvioitava.

Eräs selvittämisen arvoinen ratkaisu on kerätä yrittäjiltä YEL-maksuja vain takuueläkkeen kertymiseen saakka, minkä jälkeen yrittäjä saisi itse sijoittaa rahansa valitsemaansa rahastoon. Nykyisistä YEL-maksuistaan yrittäjät eivät tule näkemään kuin roposia, joten korjausliike tarvitaan pikaisesti.

Suomessa on noin 200 000 yksinyrittäjää, joista puolet tienaa alle 2 500 euroa kuussa ja neljännes tienaa alle 1 700 euroa kuussa. Yrittäjät ovat siis yhteiskunnan todellisia pienituloisia. Tästä joukosta löytyvät kuitenkin tulevaisuuden tekijät, kasvajat ja työllistäjät. Ellei yrittäjyyden kannustimia saada kuntoon, ei meillä ole 20 vuoden päästä elinvoimaista pk-yrityssektoria. Muutos tarvitaan nyt.

Jocka Träskbäck
yrittäjä, varakansanedustaja (kok.)

Kirjoitus on julkaistu Business Shooting Clubin jäsenlehdessä kesällä 2024.

YLE Gate paisuu entisestään – ei syyllistetä siitä toimittajia

Suomen verorahoitteista mediataloa koskevan YLE Gaten yhä paisuessa täytyy muistuttaa, että Yleisradiossa on suuri joukko päteviä ja kokeneita ammattilaisia, jotka ovat tyytyväisiä, että yhtiön likapyykkiä viimein pestään. Tilanteen mahdottomuus on tiedetty talossa jo vuosia, mutta asiasta ei ole kuitenkaan uskallettu puhua. Eikä uskalleta vieläkään julkisesti, koska puhumisesta palkitaan potkuilla. Edellinen Yleisradion räikeitä epäkohtia julkisuuteen nostanut Yleisradion toimittaja oli Susanne Päivärinta, joka päätti lopulta lähteä yhtiöstä. Hieman myöhemmin vastaava päätoimittaja ja toimitusjohtaja saivat lähteä.

Mitään yhtiötä ei pitäisi johtaa ideologialla ja pelon ilmapiirillä, mutta kaikkein vähiten 600 miljoonan euron verovaroilla rahoitettua ja sananvapauden airueena mielellään esiintyvää mediataloa. Yleisradio ja sen johto vastaavat toiminnastaan jokaiselle suomalaiselle. Tiedot yhtiön kulujen salailusta ja yhtiön johdon perättömistä väitteistä vahvistettiin jo ennen toimittaja Lloyd Libison ulostuloa, joten häntä tästä tilanteesta ei voida syyttää. Hänen tapauksensa kuitenkin osoitti miten jopa omat esimiehet ryhtyvät välittömästi maalittamaan somessa, kun joku menee paljastamaan mitä talon sisällä tapahtuu.

Työskentelin itse Yleisradiossa vuodet 2002-2006, jolloin olin TV2 Asiaohjelmissa tekemässä Poliisi-tv ja Matkalla Suomessa -ohjelmia. Nyt paljastuneista epäkohdista ei ollut tuolloin mitään aavistustakaan, sillä journalistisiin sisältöihin ei vielä pyritty vaikuttamaan ideologisin motiivein esimiesten taholta. Yleisradion sisältä saamieni tietojen mukaan käänne tapahtui vuosien 2012-2013 aikoihin, mutta vasta viime vuosina tilanne on eskaloitunut selvästi.

Nyt on tärkeä huomata, että eri toimitusten esimiesten toiminta ei anna perusteita mustamaalata koko henkilökuntaa. Sosiaalisessa mediassa kommentit lähtevät helposti laukalle varsinkin erilaisten nimimerkkien takaa, mutta nyt ei ole syytä heittää lasta pesuveden mukana. Useampikin kokenut journalisti on keskusteluissamme esittänyt huolensa siitä, että nyt ollaan leimaamassa kaikki yleläiset. Niin ei tietenkään saa tapahtua, koska YLE Gatessa on kyse ennen kaikkea keskijohdon ja ylimmän johdon keittämästä sopasta. Tämä soppa ei ole yksittäisten toimittajien keittämä.

Yleisradion hallintoneuvoston ja hallituksen täytyy ottaa paljastuneet asiat vakavasti ja yhtiön johdon perättömät puheet täytyy käsitellä ja pohtia nauttiiko johto edelleen luottamusta. Perustellut ja toivottavasti myös mittavat leikkaukset yhtiön budjettiin kannustavat uudistamaan toimintaa terveempään suuntaan. Purettavien listalle tulee ottaa kokonaisia osastoja, joita journalismissa tai tiedonvälityksessä ei edes tarvita. Kaikenlaiset eettiset osastot, tulevaisuusosastot ja sensitiivisyyslukijoiden tiimit tulee lopettaa, koska ammattilainen journalisti osaa kyllä itse tehdä työnsä. Toimittajien tulee saada valita kuultavaksi parhaat saatavilla olevat asiantuntijat etnisyyteen, sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Tavoitteena tulee olla journalismin ryhtiliike, josta ideologiset tavoitteet on riisuttu ja jossa keskitytään kertomaan suomalaisille mitä on tapahtunut eikä miten asioista pitäisi ajatella. Annetaan journalistien tehdä työnsä ilman ylhäältä annettua ideologista painolastia.

Kännykkäkielto tarvitaan kouluihin – laista selkänojaa kieltoihin

Suomessa on jo vuosien ajan käyty keskustelua siitä, että koulujen täytyy kieltää matkapuhelinten käyttäminen tunneilla. Joissain kunnissa näin on uskallettu tehdä, ja tulokset ovat olleet yksinomaan positiivisia. Lienee kiistatonta, että kännykät aiheuttavat merkittäviä ongelmia koulutunneilla, kun tunneille kuulumatonta viestintää harjoitetaan molempiin suuntiin. Viestistä piippaava kännykkä on kuin huumetta, jonka vilkaiseminen vie ajatukset pois koulutunnin aiheesta.

Viime päivinä on ollut hämmästyttävää lukea perusoikeustalebanien tulkinnoista, joiden mukaan matkapuhelin koulutunnilla olisi perusoikeus. Ei tietenkään ole. Eikä myöskään lemmikkikoiran ottaminen tunneille. Tai mikroaaltouunin. Eduskunnassa tätä asiaa ei pidä viivyttää tavallista enempää perustuslakivaliokunnan käsittelyillä. Matkapuhelin on kasvanut kiinni monien lasten käteen niin, että se varastaa huomion varsinaiselta asialta useita kertoja tunnissa, joten sen haittavaikutus koulunkäyntiin on ilmeinen.

Monissa kunnissa ja kouluissa on siis jo kielletty kännyköiden käyttäminen tunneilla ja paikoin puhelimet kerätään myös pois oppilailta tuntien ajaksi, mutta se perustuu henkilökunnan ja oppilaisen yhteiseen sopimukseen. Nykyinen virkamieskunta ei yleensä uskalla tehdä päätöksiä, joiden lainmukaisuus ei ole kirjattu lakiin, joten nyt puhelinkiellosta koulutunneilla täytyy säätää laissa. Koulujen kännykkäkiellosta täytyy antaa lakiesitys jo tulevan syksyn aikana, jotta kouluilla olisi selkeä peruste kiellolleen.

Asia on erittäin tärkeä lasten ja nuorten oppimisen kannalta.