Yrittäjien ääni kuuluviin EU-parlamentissa

Suomessa on 280 000 yrittäjää, joista 200 000 yksinyrittäjiä. Nämä ovat yhteiskuntamme selkäranka, jota ilman ei olisi työpaikkoja, hyvinvointia ja peruspalveluita. Yrittäjät tarvitsevat aktiivisempaa edunvalvontaa niin eduskunnassa kuin Euroopan parlamentissa, sillä uudet työpaikat syntyvät lähes yksinomaan pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Kotimainen YEL-kriisi ja EU-direktiiviin perustuva arvonlisäveron alarajahuojennuksen poistuminen ovat osoittaneet, että molemmissa foorumeissa päättäjien joukkoon tarvitaan enemmän aitoja yrittäjiä, jotka tietävät mitä yrittäjän arki on, miten otetaan yrittäjäriskiä ja miten luodaan uusia työpaikkoja. Puhumattakaan sääntelyn vähentämisestä ja yrittäjyyden kannustimien tärkeydestä. Euroopan unioni on tässä keskeisessä asemassa.

Peräti kaksi kolmannesta Suomen lainsäädännöstä tulee Euroopan unionista, joten parlamentilla on sääntelyssä ja sen purkamisessa ratkaisevan tärkeä rooli. Suomen tulisi viimein kyetä irtautumaan mallioppilas-syndroomasta, jossa unionin lainsäädäntöä tulkitaan ensin pilkulleen ja sitten varmuuden vuoksi vieläkin tiukemmin. Monissa muissa maissa EU-sääntelyä tulkitaan luovemmin ja pidetään kiinni kansallisista eduista. Sillon tilanne voi olla paikallisille yrityksille jopa kilpailutekijä. Suomessa tulisikin kroonisen nöyristelyn sijaan käyttää luovaa ajattelua ja tervettä järkeä.

Euroopan unionista puhuttaessa ei voida sivuuttaa EU-tukirahoja. Perisuomalainen ”Ei tartte auttaa” -mentaliteetti tulisi unohtaa. Suomalaiset yritykset eivät nimittäin voi saada tukirahaa, jos sitä ei aktiivisesti haeta. Yhteiskunnan etu olisi auttaa yrityksiä aktiivisemmin hakemaan tukirahoja ja luotsata yrityksiä byrokratiaviidakossa. Suomen saannon lisääminen EU-tukirahoista tulee olla keskeisenä tavoitteena. Nykyiset joustot valtiontukisäännöissä vääristävät kilpailua jäsenmaiden välillä. Suomen tulee edistää valtiotukisääntöjen palauttamista eikä Suomen tule hyväksyä uusia joustoja valtiotukisääntöihin. Nykyinen tilanne heikentää perusteetta suomalaisten yritysten kilpailukykyä.

Euroopan parlamentin piti nyt päättyvällä kaudella vähentää sääntelyä, mutta suunta olikin päinvastainen. Sen sijaan, että unioni olisi lisännyt jäsenmaiden päätösvaltaa ja keskittynyt ylätason linjauksiin, on se ryhtynyt puuttumaan jopa pullonkorkkeihin ja muuhun näpertelyyn. Puhumattakaan maa- ja metsätalouden lisääntyvästä byrokratiasta, sääntelystä, raportoinnista ja monitoroinnista. Seuraavan komission ja parlamentin täytyy tehdä ryhtiliike ja keskittyä taas olennaiseen. 30 vuoden yrittäjäkokemuksella olen vakuuttunut, että yritykset tulevat mainiosti toimeen myös ilman ulkopuolista mikromanageerausta. Samalla tulee huomata, että viime kädessä kuluttajat joutuvat tällaisen turhan sääntelyn ja byrokratian maksajaksi. Euroopan unionin arvostuksen ja uskottavuuden kannalta on tärkeää, että sen tuottama lainsäädäntö on tarpeellista, perusteltua ja ymmärrettävää.

Jocka Träskbäck
eurovaaliehdokas (kok.)
yrittäjä

Kirjoitus on julkaistu kokoomuksen verkkosivuilla 27.3.2024.

Suomen turvallisuusmalli kiinnostaa Euroopassa

Hyvinvointialueen kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtajana olen saanut seurata melko läheltä miten sujuvasti yhteistyö hyvinvointialueen, puolustusvoimien, poliisin ja pelastusviranomaisten kanssa toimii. Taannoin maanpuolustuskurssimme yksi keskeisistä teemoista oli kokonaisturvallisuus ja sen seitsemän osa-aluetta. Tämä niin sanottu kokonaisturvallisuuden timantti kuvaa suomalaisen yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja. Kun kaikki seitsemän perustoimintoa ovat kunnossa, yhteiskunta selviytyy kriiseistä nopeammin ja pienemmin vaurioin. Olennaista on, että turvallisuuden eteen tehdään aktiivisesti työtä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla julkisesta yksityiseen. Turvallisuus on nimittäin yhteinen asia.

Suomalainen kokonaisturvallisuuden malli on nyt alkanut kiinnostaa myös kansainvälisesti, sillä näytämme parhaillaan mallia koko Euroopan unionille puolustuksen ja turvallisuuden vahvistamisessa. Pääministeri Petteri Orpo esitti äskettäin Euroopan parlamentissa pitämässään puheessa unionille yhteistä varautumisen strategiaa. Mallia siihen otettaisiin luonnollisesti Suomesta, jota pääministeri nimitti perustellusti varautumisen suurvallaksi.

EU-komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen pyysi entistä presidenttiä Sauli Niinistöä laatimaan komissiolle raportin Euroopan kriisivalmiudesta ja varautumisesta. Pyyntö esitettiin Suomelle, koska olemme oppineet elämään ennalta-arvaamattoman ja aggressiivisen naapurin lähellä. Komission puheenjohtaja ei viitannut perusteluillaan historian lehdille onneksi jo jääneeseen suomettumiseen, vaan Suomen nykyiseen maanpuolustukseen, varautumiseen ja turvallisuuteen. Näiden kaikkien tulee näkyä paitsi valtakunnallisesti myös maakunnissa, hyvinvointialueilla ja kunnissa. Yhdessä yhteisellä asialla.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan osoitti koko maailmalle, että rauhaa täytyy aktiivisesti suojella, mutta samalla täytyy kyetä myös varautumaan kriiseihin. Suomessa infrastruktuuri ruoan, veden ja sähkön jakeluineen täytyy turvata kaikissa tilanteissa, ja samalla joudumme myös varautumaan hybridi- ja kyberhyökkäyksiin. Puolustus ja turvallisuus ovat lähivuosina unionin keskeisiä teemoja, joista Suomen tulee pyrkiä hyötymään myös taloudellisesti. Näillä toimialoilla meillä on kansainvälisesti tunnustettua ja monipuolista korkean tason osaamista, jonka merkitys vain kasvaa jatkossa. Nyt kaikilla politiikan tasolla tarvitaan aktiivista vaikuttamista, jotta muuttuneessa tilanteessa kyetään ajamaan Suomen taloudellisia etuja. Suomi on jälleen kokoaan suurempi toimija.

Jocka Träskbäck
aluevaltuutettu (kok.)
kokonaisturvallisuusvaliokunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Lempäälän-Vesilahden Sanomissa 27.3.2024.

Hyvinvointi syntyy työstä ja yrittäjyydestä

Pirkanmaan elinvoimaseminaarissa Virrat palkittiin yrittäjyyden eteen tehdystä ansiokkaasta työstä. Tampereen kaupunkiseutu on sekin hyvä esimerkki yrittäjyydelle suosiollisen kasvualustan rakentamisesta. Hyvinvointi ei synny veroista, tulonsiirroista tai ammattiliitoista, vaan se syntyy työstä ja yrittäjyydestä. Niiden seurauksena Suomeen saadaan lisää työpaikkoja ja verotuloja, joilla voidaan rahoittaa yhteiskunnan peruspalveluita jokaiselle.

Parhaillaan ammattiliitot pitävät kansantaloutta panttivankina, koska ay-johtajia ei enää päästetty säätämään lakeja eduskunnan puolesta. Demokratian halveksumisen lisäksi nämä poliittiset lakot heikentävät yhteiskunnan kantokykyä ja johtavat taloudellisten vahinkojen lisäksi työpaikkojen menettämiseen ja julkisten palvelujen uusiin leikkauksiin. Kansantaloutemme ei ole kasvanut 15 vuoteen, koska Suomessa ei ole kyetty toteuttamaan muualla jo aiemmin tehtyjä työelämän uudistuksia. Mikäli haluamme turvata tulevaisuuden peruspalvelut, muutoksen viimeinen hetki on nyt. Poliittinen lakkoilu ei voi siihen vaikuttaa.

Yhteiskunnan kantokyky on suoraan riippuvainen siitä kuinka moni työkykyinen kantaa kortensa yhteiseen kekoon. Työttömyysturvan tulisi olla kuin työelämään palauttava trampoliini, mutta liian monelle se on kuin kiinni tarttuva hämähäkinverkko. Työelämää täytyy siksi uudistaa työntekoon ja yrittäjyyteen kannustavaksi. Yrittäjyyden kannustimissa on parhaillaan vakavia haasteita, sillä yrittäjiä perusteettomasti kurittava YEL-kriisi on yhä ratkaisematta ja EU:n pienyritysdirektiiviin perustuva arvonlisäveron alarajahuojennuksen poisto rokottaa sekin ensi vuoden alusta lähtien pienten ja sivutoimisten yrittäjien toimintaa. Nämä seikat tulee pikaisesti ratkaista.

Suomen valtion rahat ovat loppu ja työelämään tarvitaan nopeasti rakenteellisia uudistuksia, jotta käänne parempaan olisi mahdollinen. Pienten yritysten keskuudesta nousevat ne tulevaisuuden menestyjät ja työllistäjät, jotka rahoittavat suomalaisten julkiset palvelut seuraaville sukupolville.

Jocka Träskbäck
eurovaaliehdokas (kok.)
varakansanedustaja

Kirjoitus on julkaistu Tamperelainen-lehdessä 20.3.2024.

EU-asetus hankaloittaa reserviläistoimintaa

Euroopan unionin viime vuonna voimaan astunut lyijyhaulikielto tuottaa ongelmia metsästykseen sekä urheiluammuntaan ja reserviläistoimintaan. REACH-asetus kieltää lyijyhaulien käytön alle 100 metrin päässä kosteikoista, joita on tuhansien järvien maassa mittaamaton määrä. Asetus rajoittaa myös ampumaratojen käyttöä, sillä osa niistä sijaitsee 100 metrin suojavyöhykkeellä. Reserviläisille harjoittelu ampumaradoilla on olennainen osa toimintakyvyn ylläpitämistä, joten syntynyt tilanne ei ole vapaaehtoisen maanpuolustuksen etujen mukainen.

Suomen pinta-alasta noin 20 prosenttia on Ramsar-määritelmän mukaista kosteikkoa, kun mukaan lasketaan turvemaat. Määritelmässä kosteikoiksi tulkitaan turvemaiden lisäksi vaikeakulkuiset suot, leveät purot ja vesijättömaat. Tukes teki kuitenkin linjauksen, että kosteikon määritelmä tarkoittaa näkyvää vettä. Tämä linjaus ei kuitenkaan ole oikeudellisesti sitova ja jättää tulkinnanvaraa. Merkittävä osa metsästysmaista edellyttää jatkossa korvaavien haulimateriaalien käyttämistä. Metsästyksen passipaikat ja kulkureitit täytyy nekin jatkossa suunnitella Tukesin karttapalvelussa, etteivät lipsahda vahingossa laittomaksi.

Yksi vaihtoehto olisi vaihtaa selvästi kalliimpiin haulimateriaaleihin, kuten kupariin tai teräkseen, mutta ainakin reserviläistoiminnassa ja ampumaurheilussa lyijyä tarvitaan jatkossakin. Esimerkiksi teräshaulit eivät käy kaikkiin aseisiin. Asetusta laadittaessa lyijyhaulikiellosta vastanneesta REACH-komiteassa Suomen etuja ei otettu riittävästi huomioon. Kiellosta päätettiin, vaikka kosteikkojen määritelmän tiedettiin tuottavan ongelmia ja vaikka ECHA-foorumi varoitti lyijyhaulien hallussapidon kiellon ongelmista. Suomi vastusti komission ehdotusta alusta saakka, ja nyt kiellon toteuduttua Suomen tulee arvioida miten laajalle kielto on perusteltua ulottaa. Reserviläistoiminnan kannalta merkittävät ja pohjavesialueiden ulkopuolella sijaitsevat ampumaradat tulee vähintään jättää rajoitusten ulkopuolelle.

Kirjoitus on julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa, Keski-Pohjanmaa-lehdessä, Lempäälän-Vesilahden Sanomissa ja Maaseudun Tulevaisuudessa.